Adam Bainbridge ei pidä kysymyksiin vastaamisesta.

Ariel Pinkin näköinen mies, Adam Bainbridge aka Kindness asettui small talk -tuoliimme. Käsi ylös kaikki, jotka yllättyivät siitä, että hidastettua uusdiskoa tekevä britti olisi halunnut nähdä Arthur Russellin livenä.

Mitä laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?
”R. Kellyn I Believe I Can Flyn.”

Video ei ole enää saatavilla

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka olisi tuottaja?
”Nile Rodgers, Bernard Edwards, Tony Thompson ja Luther Vandross.  Tuottaisin itse.”

Minkä kuolleen artistin tai lopettaneen bändin olisit halunnut nähdä livenä?
”Chic Mk.1, Arthur Russell, The Beatles, Nirvana, Biggie.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?
”Peruskoulun opettaja.”

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?
”Sinead O’Connorin Nothing Compares 2 U:n.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?
”Pauline Beaudemont, Jai Paul ja Jam City.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä mieltä olet ”kielletyn nautinnon” konseptissa musiikissa?
”Idioottimainen.”

Oletko ikinä harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?
”Oletko sinä?”

Kuka on suosikkibeatlesi?
”Miksi? Paul basson ja melodioiden osalta. Ringo kokonaisuutena, siksi koska hän on hahmona niin hiton huvittava.”

Kuka tai mikä on täysin yliarvostettua?
”Kysymys–vastaus-haastattelut artistien taustojen selvittämiseksi.”

Kindness Flow-festivaalilla lauantaina 11.8. Black Tentissä kello 20.45.

Video ei ole enää saatavilla

Adam Granduciel. Antakaa joku tälle miehelle saksofoni!

Flow Festivalissa esiintyvä philadelphialainen The War On Drugs kapuaa lavalle festivaalin viimeisenä päivänä, sunnuntaina 12. elokuuta. Viime vuonna komean Slave Ambient -albumin julkaisseen yhtyeen tuotannossa klassinen americana dylanien ja springsteenien tapaan päivittyy nykyaikaan utuiseksi kitararockiksi. Yhtyeen johtohahmo vastaili Nuorgamin small talk -kysymyksiin krapulaisen ytimekkäästi.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Luultavasti (Bob Dylanin) Tangled Up in Blueta. Kun kuulin kappaleen, tiesin heti sen muuttaneen elämäni. Olen kuunnellut sekä albumi- että New York Sessions -versiota varmaan tuhansia” kertoja.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot todennäköisimmin dj:ltä ollessasi todella, todella humalassa?

”Ai niin kuin viime yönä? Yleensä Roy Orbisonia. Blue Bayou tai I Drove All Night.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä tekisit työksesi, ellet olisi muusikko?

”Olisin puutarhuri. Rakastan puutarhanhoitoa.”

Millainen on muusikkoidentiteettisi?

”Pidän itseäni eniten tuottajana ja kitaristina.”

Mitä musiikkia kaikki suostuvat kuuntelemaan keikkabussissanne?

”Jotain näistä: The Rolling Stones, Neu! tai Brian Eno.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen lauluääni saa viisarisi värähtämään?

”Roy Orbison.”

Minkä jo edesmenneen artistin tai yhtyeen olisit halunnut nähdä?

”The Whon.”

http://www.youtube.com/watch?feature=fvwrel&NR=1&v=30ktWPrWPDc

Mitä soitinta haluaisit osata soittaa?

”Saksofonia.”

Mitä artistia tai yhtyettä suosittelisit uudelle tuttavuudelle?

”Damien Juradoa, tietysti.”

Video ei ole enää saatavilla

Vinyyli, kasetti, cd-levy vai mp3?

”Kaikki. Kasetit kuulostavat mahtavalta, ostan itse paljon vinyylejä, ja toisaalta omia suosikkeja tai uusia löytöjä voi kuunnella digitaalisessa muodossa kätevästi kaikkialla. Cd-levyt ovat taas loistavia autossa, sillä levyjen vaihtaminen on paljon mukavampaa kuin jokin tylsä iPodin soittolista.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Valitettavasti en tiedä musiikistanne juuri mitään.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Haha, vähän molempia!”

The War On Drugs esiintyy Flow Festivalin sunnuntaina 12.8.

Video ei ole enää saatavilla

”Tule tai itket ja tulet.”

Flow-festivaali on taas ovella. Ihanaa!

Flow’n sankassa tarjonnassa useat kiinnostavat artistit esiintyvät aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan samaan aikaan. Kamalaa!

Sirpaloituneessa maailmassa valintoja on liikaa, ja Flow’n päällekkäiset esiintyjät ovat musiikkifanille silkkaa Sophien valintaa. “Miksen voi säästää artesaanikakkuni ja syödä sen myös”, fani huutaa Suvilahden alueen pimentyvään yöhön.

Surullista kyllä, ennen merkittävää harppausta kloonauksen alalla kahdessa paikassa ei tiettävästi voi olla samaan aikaan.

Mutta ei hätää! Nuorgamilla on ratkaisu tähänkin Flow-kävijän mieltä kaihertavaan dilemmaan.

Nuorgamin lahjomaton, monialainen raati äänesti kirjattujen kirjeiden välityksellä siitä, mitä Flow’ssa oikeasti kannattaa mennä katsomaan. Tulokset ovat tässä.

(Sivunoottina mainittakoon, että oman päällekkäisyysryppäänsä voitti yksimielisesti – keräten samalla äänestyksen huippupisteet – Bobby Womack, joka perui kaikki elokuun keikkansa heti, kun äänestyskuorista viimeinen oli kolahtanut Nuorgamin antiikkiseen postilaatikkoon. Nuorgam on syvästi pettynyt, mutta toivottaa voimia syövän kanssa viime vuosina pystypainia käyneelle soul-legendalle.)

Amélie-säveltäjän ranskistunnelmaa vai purppurakannabisräppiä?

#1: ASAP Rocky. Tämän hetken ehkä kuumimman nuoren räppärin maailmanvalloitus yltää Pohjolan perukoille. Nokia Blue Tent. Pe 19:00.

#2: Korallreven. The Radio Dept. -yhtyeen Daniel Tjäder tekee kaverinsa kanssa unipoppia, joka ei uneta. Black Tent. Pe 19:15.

#3: Yann Tiersen. Monipuolinen pitkähkön linjan ranskalaismuusikko muistetaan eritoten Amélie-elokuvan soundtrackista. Päälava. Pe 19:30.

Ketä mennä katsomaan?

”ASAP Rockya, joka on se räppäri, josta kaikkien kuuluu tykätä juuri nyt. Tai kuului joskus viime vuonna. Se on joku homomyönteinen tyyppi, joka hokee ’swagia’. En tiedä, menen silti keikalle näyttäytymään.” (Oskari Onninen)

Korallreveniä ei suositellut Nuorgamin kirjoittajista kukaan.

”Yann Tierseniä, sillä säveltäjä-multi-instrumentalisti kuulostaa harvoin samalta kuin levytyksillään, mutta on neroudessaan silti aina kokemisen arvoinen.” (Tuomo Yrttiaho)

Nuorgamin torin tuomio:

Eniten ääniä saanut artisti: ASAP Rocky, 85,7 %

Toiseksi eniten ääniä saanut artisti: Yann Tiersen, 14,3 %

Kolmanneksi eniten ääniä saanut artisti: Korallreven, 0 %

Video ei ole enää saatavilla

Kohtalokasta Skandinaviaa vai suosikkibändien dj-settiä?

#1: Lykke Li. Ruotsin wannabe-dustyspringfield vaikutti taannoisessa tv-keskustelussa Arja Saijonmaan rinnalla juuri niin nuorelta kuin on, mutta miltä hän vaikuttaa Flow’n lavalla? Päälava. Pe 23:00.

#2: Africa Hitech. Elektronisen musiikin monipuolinen noutopöytä. Voimala-klubi. Pe 23:00.

#3: Four Tet & Caribou DJ Set. Flow-kansansuosikit hylkäävät bändihommat ja soittavat dj-setit ns. Human Centipede -tyyliin – eli peräperää. Black Tent. Pe 23:15.

Ketä mennä katsomaan?

”Lykke Litä, sillä hän on ilmiö Suomessa. Se mielipaha, jonka naisen viime vuotinen Flow-keikan peruminen yleisössä aiheutti, oli suuruudessaan yllättävä. Nyt pettyneet saavat päälavabalsamia kelvosta melankolisesta popista, taitavista tanssiliikkeistä ja synkistä sävyistä.” (Joonas Kuisma)

Africa Hitechia ei suositellut Nuorgamin kirjoittajista kukaan.

”Four Tetia ja Caribouta, sillä he soittavat viikonlopun kiinnostavimman dj-setin, jota on taatusti hauskempi seurata kuin Lykke Lin teennäistä teatraalisuutta.” (Tuomas Kokko)

Nuorgamin torin tuomio:

Eniten ääniä saanut artisti: Lykke Li, 57,1 %

Toiseksi eniten ääniä saanut artisti: Four Tet & Caribou, 42,9 %

Kolmanneksi eniten ääniä saanut artisti: Africa Hitech, 0 %

Video ei ole enää saatavilla

Eloisaa indiepoppia vai Myllypuron rääväsuiden paluu?

#1: Friends. Tyttölaulajan vetämä brooklyniläisyhtye (kyllä, taas yksi) kallistuu indiepop-spektrin rytmikkäämpään laitaan muistuttaen hieman Tom Tom Clubia. Black Tent. Su 18:30.

#2: Memmy Posse. Likilegendaariset kaikkien suosikkitörkyturvat palaavat suomiräpin kaukalolle. Open Source Stage. Su 18:45.

#3: Dâm-Funk. Los Angelesin vaihtoehto-funk-mestari. Nokia Blue Tent. Su 19:00.

Ketä mennä katsomaan?

”Friendsiä, joka vyörytti kesäkuussa julkaistulle Manifest-debyytilleen kattavan vaikutekatraan, jonka pienimpänä yhteisenä nimittäjänä on iloinen tanssittava yksinkertaisuus ja nuoruuden vahva elämäntuntu. I’m His Girlissä bändillä on hitti, jonka bassoriffiä kannattaa odottaa.” (Joonas Kuisma)

”Memmy Possea, jonka comeback-keikka on tuntunut epätodennäköiseltä ajatukselta, mutta nyt voi nähdä, miksi kokoonpanon kaljoitteluläpät olivat vuosituhannen alussa monien mielestä sitä kovinta suomiräppiä.” (Tuomas Kokko)

”Dâm-Funkia. Pidätkö funkista? Kammoatko konservatorion nuottipapereista puristettua groovea ja retrosoitinökyilyä? Silloin Dam-Funkin pölyinen kirpputorifunk on valintasi.” (Oskari Onninen)

Nuorgamin torin tuomio:

Eniten ääniä saanut artisti, Memmy Posse 50 %

Toiseksi eniten ääniä saanut artisti, Friends 33,4 %

Kolmanneksi eniten ääniä saanut artisti, Dam-Funk 16,6 %

Video ei ole enää saatavilla

Drive-elokuvan tunnelmaa vai dubstep-klubitusta?

#1: Chromatics. Eräs Flow’n odotetuimmista esiintyjistä tarjoilee hiilihappojäänviileää post-italoa. Black Tent. La 00:00.

#2: Pinch. Samalle merkille Kuudes aistissa vierailleen Shackletonin kanssa äänittävä brittiläinen dubstep-dj. Voimala-klubi. La 00:00.

#3: Sleep Over. Texasilainen yhtye tekee haurasta ja yhdentekevähköä eksperimentaalipoppista. The Other Sound @ Cirko. La 00:00.

Ketä mennä katsomaan?

”Chromaticsia, sillä sen hieman narkoleptinen ja juuri sopiva pehmeys on täydellinen lopetus ja rohkaisu sunnuntaita varten, kun kaksi ensimmäistä päivää on saatu päätökseen ja epäilys viimeisen päivän jaksamisesta on noussut.” (Antti Piirainen)

Pinchiä ei suositellut Nuorgamin kirjoittajista kukaan.

Eikä suositellut sen koommin Sleep Overiakaan.

Nuorgamin torin tuomio:

Eniten ääniä saanut artisti: Chromatics 100 %

Toiseksi eniten ääniä saanut artisti: Pinch, 0 %

Kolmanneksi eniten ääniä saanut artisti: Sleep Over, 0 %

Video ei ole enää saatavilla

BRR-ZNGGGG-DU-DU-DU-SCREECH!!! vai bum-bum-tsih-bumbedibum?

#1: Huoratron. Aku Raskin auditiivinen elektrosirkkeli kuuluu Flow’n lauantaiperinteisiin. Black Tent. La 22:30.

#2: The Splits. Hehkeiden suomalaisneitojen garage-rockia. The Other Sound @ Cirko. La 22:30.

#3: The Black Keys. Viraaleiksi tähynneillä videoillaan kansan vakuuttanut The Black Keys saattaa olla uusi Kings of Leon. Päälava. La 22:45.

Ketä mennä katsomaan?

”Huoratronia, sillä miksi kärsiä autotallirockista, jos samaan aikaan voi tanssia perseensä ruvelle Huoratronin raivoisan rytkeen tahtiin?” (Teemu Purhonen)

”The Splitsiä, sillä tähän päällekkäisyyteen kiteytyy Flow’n tämän vuoden perusaltsuja kosiskeleva linja.” (Oskari Onninen)

”The Black Keys olisi toki pitänyt nähdä vuosituhannen alussa suttuisella pikkuklubilla The Dirtbombsin lämppärinä, mutta 2000-luvun epätodennäköisin valtavirtasuksee on varmasti elämys myös suosionsa kukkuloilla.” (Antti Lähde)

Nuorgamin torin tuomio:

Eniten ääniä saanut artisti: The Black Keys 57,1 %

Toiseksi eniten ääniä saanut artisti: Huoratron: 28,6 %

Kolmanneksi eniten ääniä saanut artisti: The Splits 14,3 %

Video ei ole enää saatavilla

Makuuhuonediskoa vai klassista tanssipoppia?

#1: Kindness. Brittiläinen yhden miehen bändi tekee sympaattisen kömpelöä, nukkavierun ja fantsun rajalla tasapainoilevaa lofi-diskopoppia. Black Tent. La 20:45.

#2: Saint Etienne. Uuden levyn tehneiden indie-legendojen klassinen pop ei esittelyjä kaipaa. Päälava. La 21:00.

Ketä mennä katsomaan?

”Kindnessia, sillä Adam Bainbridgen funkkaava ja maailmoja syleilevä disko on taatusti mieluisa yllätys, nautit musiikkisi sitten mieluiten tanssien tai seipään nielleenä seisten.” (Tuomo Yrttiaho)

”Saint Etienneä, sillä joojoo, hauskaa voi pitää ilman viinaakin, mutta tuskin niin hauskaa kuin Saint Etiennen keikalla, täydelliseksi optimoidussa humalatilassa.” (Oskari Onninen)

Nuorgamin torin tuomio:

Eniten ääniä saanut artisti, Saint Etienne 71,4 %

Toiseksi eniten ääniä saanut artisti, Kindness 28,6 %

Video ei ole enää saatavilla

Termi skandoleaarinen saa Hans-Peter Lindstrømin virnuilemaan.

Lauantaina Flow Festivalilla esiintyvä skandinaavis-kosmisen parransivelydiscon mestari Hans-Peter Lindstrøm haaveilee Abban neidoista ja haluaa istuttaa Nuorgamin lukijat papinpenkkiin.

Mikä on täydellisen lindströminpihvin salaisuus?

“Hah! Kapris ja punajuuri, luulisin!”

Video ei ole enää saatavilla

Jos suunnittelisit oman nimikkopihvisi, mitä siihen tulisi?

“Ei mitään hienostelevaa. Suolaa, pippuria, jotain laadukasta lihaa hakattuna pieniksi palasiksi.”

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

“Boney M:n Baby Do You Wanna Bump. Biisissä viehätti sen soundi, sanoitus, rytmi… kaikki!”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

“Terry Jacksin Seasons In The Sunia.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

“Suosikkisanoitukseni on Roy Ayersin Everybody Loves The Sunshine. Se on niin yksinkertainen ja silti niin tehokas.”

”My life, my life, my life, my life in the sunshine
Everybody loves the sunshine
Sunshine, everybody loves the sunshine
Sunshine, folks get down in the sunshine
Sunshine, folks get ’round in the sunshine”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”Kenny Logginsin Footloosea, hah!”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Luulenpa, että Whitney Houstonin. En kylläkään muista missä olin.”

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

”Olisi mahtavaa saada levylleni kaksi ääntä Abbasta, Annifrid ja Agnetha…”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Heh! Kummallinen kysymys… mahdoton vastata!”

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Ennustaminen on mahdotonta. Se, että ihmiset haluavat yhä kuunnella musiikkia, ei kuitenkaan luullakseni muutu miksikään.”

Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?

”Hyvä kappale, joka myös kuulostaa hyvältä, on lähempänä täydellisyyttä…”

Mikä on absurdein musiikkiasi kuvaava termi, johon olet törmännyt?

”Skandoleaarinen (”scandolearic”) disko, luulisin?”

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

”Heh, en halunnut ryhtyä opettajaksi!”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Puutarhuri tai kokki.”

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?

”Dire Straitsin Money for Nothingin ja Eurythmics There Must Be an Angelin. Katselin niitä Skyltä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Shiso-lehdet, Korgin MS-20 ja Ingmar Bergman.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä mieltä olet ”kielletyn nautinnon” käsitteestä popmusiikissa?

”En oikeastaan mitään. En koe, että itselläni olisi sellaisia.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”Heh, enpä oikeastaan. En häpeä sitä, millaisesta musiikista pidän.”

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

”Yritän välttää sitä.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Dubstepin.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Musiikifestivaalit!”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”On pakko myöntää, etten kovin hyvin. Suosikkejani ovat Pekka Pohjola ja Matti Oiling.”

Video ei ole enää saatavilla

Missä kolmessa paikassa Norjaan saapuvan turistin pitäisi vierailla?

”Tim Wendelboen kahvilakaupassa Oslossa ja Preikestolen-kalliolla Ryfylkessä. Lisäksi kannattaa mennä risteilylle Oslonvuonoon.”

Video ei ole enää saatavilla

Lindstrøm Flow Festivalin Black Tentissä lauantaina kello 19.

Video ei ole enää saatavilla

Play us some jazz, you Moran!

Yhdysvaltalainen Jason Moran on yksi tämän hetken suitsutetuimmista nimistä jazzympyröissä. Flow’ssa sekä soolona että The Bandwagon -yhtyeensä kanssa esiintyvä pianisti jakaisi mielellään lavan suomalaisen MC:n kanssa.

Mikä oli ensimmäinen jazzkappale, josta muistat pitäneesi?

“Se oli luultavasti Lee Morganin The Sidewinder. Kuulin sen noin kaksitoistavuotiaana ja pidin erityisesti sen groovesta. En tiennyt vielä tuolloin jazzista mitään. Oikeastaan en edes tiennyt, että kappale oli jazzia.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

“Kyllä sen täytyy olla Thelonius Monkin ‘Round Midnight, soolopianoversio. Se sai minut haluamaan jazzpianistiksi. ‘Round Midnight oli eräänlainen portti uraani. Musiikillisesti siinä on erityisen hienoa se, kuinka Monk jatkaa teeman kehittelyä soolonsa aikana. Lisäksi kappaleen rytmi on todella mekaaninen, mutta samalla inhimmillinen. Monk oli kuin hyvä rumpuohjelmoija.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

“Opettajani Jaki Byardin. Hänet murhattiin kotonaan vuonna 1999. Hän oli 75-vuotias. Olin studiossa äänittämässä ja paikalla ollut valokuvaaja antoi minulle Jakin kuvan ja sanoi olevansa pahoillaan. En ymmärtänyt lainkaan mitä hän tarkoitti, kunnes hän kertoi minulle mitä oli tapahtunut. Joku oli murtautunut Jakin asuntoon ja ampunut hänet. Hän oli musiikillinen isähahmoni, henkilökohtaisin suhteeni vanhempaan muusikkoon. Se oli älytön shokki. Tiedäthän kuinka kung fu -elokuvissa mestari saa surmansa ja hänen oppilaansa lähtee kostamaan? Minä olen tuo oppilas kostoretkellä.“

Video ei ole enää saatavilla

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

“Niitä on kaksi. Olisi ollut mieletöntä nähdä Duke Ellingtonin big band 1920-30-lukujen vaihteessa esiintymässä tanssijoineen kaikkineen Cotton Clubilla Harlemissa. Toinen on John Coltranen klassinen kvartetti 1960-luvulla Village Vanguardissa tai vastaavalla pienellä klubilla. Haluaisin kokea miltä tuntui kuulla livenä se soundi ja tuntea ne vibat mitkä siitä bändistä välittyivät. Keikkojen jälkeen haluaisin palata nykyhetkeen ja äkkiä, sillä nuo eivät olleet erityisen hyviä aikoja mustille amerikkalaisille.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

“Ei mikään. En voi valita yhtä artistia. Musiikki on musiikkia ja sen voima riippuu suureksi osaksi kuulijoista. Sitä paitsi jokainen artisti on riippuvainen yhteistyökumppaneistaan, kanssamuusikoistaan, tuottajistaan, yleisöstään ja niin edelleen. Yleisössä on voima.”

Triosi The Bandwagon on soittanut yhdessä yli kymmenen vuotta, Tämä on hatunnoston arvoinen saavutus nykyjazzissa. Mikä on salaisuutenne?

“Salaisuus on olla työskentelemättä liikaa ja viettämättä liikaa aikaa tien päällä. Me annamme toisillemme tilaa. Sitten kun taas on aika palata yhteen, jatkamme siitä mihin viimeksi jäimme. Lisäksi luotan bändini jäseniin musiikillisesti. Annan heille mahdollisimman suuren vapauden ilmaista itseään ilman rajoituksia. “

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

“Luulen että se oli yhdistelmä Monkin vaikutusta ja vanhempieni tapaa kuunnella jazzia. Siitä välittyi suuri kunnioitus musiikkia kohtaan. Kasvoin kodissa, jossa lasten haluttiin tutustuvan kulttuuriin. Vanhempani todella luottivat visiooni ja tukivat minua pyrkimyksissäni.”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

“En tiedä. Nuorena olin todella kiinnostunut matelijoista. Jossain vaiheessa tuumin, että minusta voisi tulla herpetologi, joten ehkä työskentelisin eläintarhassa liskojen parissa.“

Sinulle myönnettiin vuonna 2010 arvovaltainen MacArthur Fellowship, lempinimeltään “genius grant”. Kuka on mielestäsi suurin musiikillinen nero kautta aikain?

“Bach! Joo, Bach. Hänen tuotantonsa laajuus ja musiikkinsa vaikutus hakee vertaistaan. Osittain tietenkin sen takia, että hänen musiikkinsa on ollut olemassa niin kauan. Voimme toivoa, että sama tapahtuu vaikkapa Michael Jacksonille, mutta vielä on aivan liian aikaista sanoa. Tai ehkäpä Duke Ellingtonille. Hänen musiikkinsa on ollut olemassa jo 90 vuotta ja kestänyt aikaa hyvin, joten ehkäpä. Mutta kukaan ei voi kiistää Johann Sebastian Bachin vaikutusta.”

Video ei ole enää saatavilla

Useat kriitikot ja journalistit ovat nimenneet sinut jazzin tulevaisuudeksi. Miltä jazzin tulevaisuus sinusta näyttää?

“En tiedä. Ihmiset aina jauhavat siitä. Tulevaisuus muuttuu jatkuvasti. Kukaan ei tiedä mitä seuraavat trendit tulevat olemaan. Toisaalta nämä hommat tuntuvat pyörivän parinkymmenen vuoden sykleissä, vähän niin kuin muodissa. Esimerkiksi New Yorkissa jengi pukeutuu kuin elettäisiin 1980-lukua. Sama ilmiö on olemassa jazzissakin. Joitain vuosia sitten tuntui, että nuoret soittajat katsoivat todella vahvasti taaksepäin ja ammensivat perinteisemmästä soundista. Tämän hetken trendi tuntuu olevan, että vähän oudomminkin soittavat tyypit saavat enemmän ja enemmän esiintymismahdollisuuksia, mikä taas kertoo siitä, että musiikin monimutkaisuuskin voi olla markkinoitavissa. Se on hieno juttu!”

Minkä levyn ostit viimeksi?

“Georgia Ann Muldrowin Seedsin. Sen on tuottanut Madlib. Näin Muldrowin esiintymässä Brooklynissa vähän aikaa sitten ja tajusin, ettei minulla vielä ole hänen uutta levyään. Siispä ostin sen.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

“En! Mielestäni tässä ei ole mitään viileää! Musahifistely on pahimman luokan nörttitouhua. Siitä tulee ennemmin mieleen kemistit vaahtoamassa keskenään jostain alkuaineista ja yhdisteistä, kuin mikään lähimainkaan viileä.“

Olet tehnyt mielenkiintoisia multimediaprojekteja, kuten uudelleentulkintasi Thelonius Monkin legendaarisesta Town Hall -konsertista. Milloin pelkkä musiikki ei riitä?

“En usko, että musiikki on koskaan yksin. Musiikin esittäjä tuo siihen mukaan omat juttunsa ja samoin tekevät kuulijat. Kun kuuntelee mitä tahansa bändiä vaikkapa Flow’ssa, kyse ei ole pelkästään musiikista. Silloinkin kun kuuntelen Bachia tuon kuulijana omat juttuni siihen mukaan. Erilaisiin musiikillisiin muotoihin liittyy myös paljon ulkomusiikillisia aineksia. Ajatellaan vaikka oopperaa tai Ellingtonin bändiä show-meininkeineen ja tanssijoineen. Joskus tarinan kertomiseksi on luontevaa lisätä mukaan muutakin.”

Olet suuri taiteen ystävä. Mikä mielestäsi nostaa tietyn musiikin taiteen kategoriaan? Vai pitäisikö taide/viihde erottelua edes tehdä?

“Ikävä kyllä maailma vain toimii niin. Ihmiset tykkäävät luokitella asioita. Tiedemiehet määrittelevät tiettyjen kasvien kuuluvan tiettyihin perheisiin ja niin edelleen. Ja kaikki tämä on tietenkin meidän ihmisen rakentamaa. Joku tiikeri ei välitä paskan vertaa mihin lokeroon se kuuluu. Toki joillekin ihmisille musiikilliset erottelut ovat hyödyllisiä. Tärkeintä on se, että kuulee ja ymmärtää, mikä tekee kahdesta eri musiikista erilaiset. Flow’n tyyliset tapahtumat, joissa ei kuulla vain samanlaista musiikkia päivästä toiseen, ovat mielestäni erittäin hieno juttu.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia? Onko sinulla suosikkeja?

“En niin hyvin, että osaisin nimetä varsinaisia suosikkeja. Viimeksi kun olimme Suomessa kuulin todella hyvää kamaa sellaiselta kitaristilta kuin Kalle Kalima. Mutta olen vielä noviisi mitä suomalaiseen musiikkiin tulee. Olisi mahtavaa jos vaikka joku paikallinen MC nousisi Flow’ssa lavalle The Bandwagonin kanssa.”

http://soundcloud.com/kalle-kalima/kalle-kalima-k-18-eraserhead

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

“En aio sanoa kuka, sillä ihmiset, jotka ovat päässeet tiettyyn asemaan ovat yleensä työskennelleet rankasti sen eteen. Mietitäänpä… Ehkä koko taiteen käsite on yliarvostettu. Ja tähän sisältyy siis kaikki kulttuuri. Se eristää taiteen vain tietyn kansanosan saavutettaville. Museot ja konserttisalit ovat upeita paikkoja, mutta ne voivat toimia myös esteinä.”

”Amerikkalaisena minusta myös tuntuu, että esimerkiksi Skandinaviassa taide on paljon paremmin integroituna yhteiskuntaan. Esimerkiksi Suomessa kaikki tietävät kuka Alvar Aalto oli. Amerikassa ollaan ennemmin ylpeitä vaikkapa koripallojoukkueista, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Se ei vaan ehkä samalla lailla rohkaise ihmisiä ajattelemaan. Meillä on Yhdysvalloissa pitkä matka kuljettavana, mitä tulee taiteen ja kulttuurin integroimiseen yhteiskuntaan luontevalla tavalla.”

Millä tavalla mieluiten tuhlaat aikaasi?

“Katselemalla surkeita tv-sarjoja. Yksi suosikeistani on tosi-tv-ohjelma Love & Hip Hop Atlanta. Se on todella huono! Rakastan tällaisia sarjoja ja haaskaan tunteja töllöttäen niitä.“

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

“Vinyyli, ehdottomasti. Se on osa lapsuuttani. Ensimmäinen ostamani levy oli DJ Jazzy Jeff and The Fresh Princen älppäri. Minulla oli pitkään kaikki LP:ni varastossa, mutta hiljattain kaivoin ne esiin. Vinyylien kuuntelemisessa on oma erityinen viehätyksensä, se on eräänlainen ajanviete. Lisäksi ne kuulostavat hemmetin hyvältä. Esimerkiksi hip hop ei ikinä kuulosta mp3:lta yhtä rikkaalta kuin vinyyliltä.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

“Nero, koska kaikki nerot ovat pölvästejä. Ihan sama kenestä tykkäät, kaikki ne ovat hulluja! Ehkä Morrison oli kuitenkin enemmän nero kuin pölvästi.”

Jason Moran esiintyy Flow Festivalilla lauantaina 11.8. ja sunnuntaina 12.8.

Video ei ole enää saatavilla

Sieltä tulee nelikenttä! Päivitimme viime vuonna ainakin lähelle klassikkouden asteita nousseen Flow-nelikenttämme uuteen uskoon.

Kuinka taiteellista ja/tai kuumaa on Eevil Stöö? Estääkö Chromatics-yhtyeen viileys oksymoronisesti sen kuumuuden? Kuka sijoittuu lähimmäs pelättyä ”kylmä”- ja ”viihde”-akselien kohtaamispistettä?

Kuka tekee kuuminta taidetta? Kuinka monta kaikille tuikituntematonta elektronisen musiikin tekijää mahtuu ”kylmän” ja ”taiteen” muodostamaan joutomaakenttään? Onko Lykke Li kuumempi kuin Feist tai St. Vincent?

Näihin ja lukuisiin muihin askarruttaviin kysymyksiin löydät vastauksen Nuorgamin patentoidusta Flow-nelikentästä!

Löydä omat suosikkisi joukosta! Ja muista: älä omi nelikenttää kokonaan itsellesi vaan vinkkaa siitä myös kavereillesi!

Saksalaisen Robert Henken Monolake julkaisi alkuvuodesta kehutun Ghosts-levyn. Minimalistisen teknon arvostetuimpiin nimiin kuuluva Henke vastaili Nuorgamin kysymyksiin niukkasanaisesti. Vakavahenkinen Henke myönsi, että hänen kotikaupunkinsa Berliinin kaduilla mölyävät känniset turistit pistävät vituttamaan.

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”Ei tule mitään mieleen.”

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämässäsi?

”Ei ole mitään yksittäistä kappaletta, jonka voisin mainita.”

Mikä laulu saa sinut tuntemaan olosi nostalgiseksi?

”Tangerine Dreamin Stratosfear-albumin nimikappale. En ollut juurikaan ostanut elektronista musiikkia ennen tuota levyä. Aikoinaan kappale teki vaikutuksen, koska se kosketti minua, eikä siinä ole liikaa Edgar Froesen kammottavia kitarasooloja.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Kysymyksesi on järjetön. Yleensä minua koskettavat läheisten ystävieni poismenot. Pitäisikö minun muka olla järkyttynyt siitä tosiasiasta, että Beethoven on kuollut?”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Musiikki on minun mielestäni hidas, vuorovaikutuksesta alkunsa saava evolutiivinen prosessi, jossa on monta muuttujaa. Sen vuoksi on täysin mahdotonta tietää tarkalleen, millaista musiikkia maailmassa tehdään.

On täysin mahdollista, että tällä hetkellä joku tekee jossain maailman kauneinta ja koskettavinta musiikkia, mutta kukaan ei vain huomaa häntä. Lopulta hänen musiikkiaan kuulee joku, joka saa siitä inspiraation säveltää tylsän, mutta kaupallisesti menestyvän kappaleen, josta tulee uusi tietokoneen käyttöjärjestelmän käynnistysääni. Näin voi käydä, eihän sitä voi tietää.

Onko edes järkevää määritellä musiikin tärkeyttä?”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Pidän itseäni taiteellisesti suuntautuneena insinöörinä. Rakennan koneita, jotka luovat kauneutta tai auttavat siinä muita ihmisiä. Jos teen installaatiota tai levyä, niin ajattelen luovani rakenteita, joista syntyy musiikkia. Se on minusta jännittävämpää kuin se, että mieltäisin säveltämisen olevan mustien pisteiden piirtämistä paperille.”

Asut Berliinissä. Kuinka paljon sinua ärsyttää, että kaupunki on puolillaan turisteja?

”Se on ansaitsemamme kosto siitä, että saksalaisturisteja käy niin paljon Ibizalla. Mutta kyllä, minusta on tuskallista herätä yöllä, kun lauma kännisiä idiootteja huutaa kadulla.”

Toimit äänisuunnittelun professorina Berliinin taideyliopistossa ja lähdet ensi keväänä vierailevaksi taiteilijaksi Yhdysvaltoihin Stanfordin yliopistoon. Miksi haluat opettaa?

“Jos opetustyöhön suhtautuu vakavasti, joutuu jatkuvasti vastaamaan uusiin kysymyksiin. Vastauksia miettiessä pitää haastaa itseään ja sitä kautta oppii uutta myös itse.”

Monolake on nyt sooloprojektisi. Mikä on haastavinta yksin työskentelemisessä?

”Päätösten tekeminen. Kaikkeen menee aikaa, koska omiin tekemisiin pitää ottaa etäisyyttä ennen kuin niitä voi arvioida.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”En ole koskaan ymmärtänyt, miksi musiikkia pitää luokitella eri tyyleihin.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”En juurikaan, mutta on minulla kuitenkin kaksi suosikkia: Pan Sonic ja Vladislav Delay.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on noloin omistamasi levy?

”Minusta on noloa, että levyhyllystäni puuttuu niin monta hyvää levyä.”

Jos talossasi olisi tulipalo ja saisit pelastaa vain yhden levyn, mikä se olisi?

”En pelastaisi yhtäkään levyä, koska tuo olisi hyvä hetki aloittaa levyostokset nollapisteestä.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Musiikin tekeminen, lasereille rakentuvan installaation suunnitteleminen, seksi.”

Milloin tanssit viimeksi?

”Eilen studiossa, koska musiikki kuulosti niin mahtavalta.”

Video ei ole enää saatavilla

Monolake esiintyy Flow Festivalilla Helsingissä perjantaina 10.8. klo 21.45.

Läntisessä Saharassa asuvien tuaregien musiikki on viime vuosina saavuttanut jonkin verran suosiota Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Enimmäkseen Malin alueella asuvat, oman valtionsa perustamisen puolesta taistelevat tuaregit marssivat aavikolta, vapautusarmeijasta ja pakolaisleireiltä läntisen maailman festivaalilavoille Tinariwen etunenässä.

Valtio jota tuaregit yrittävät perustaa on nimeltään Azawad. Malin korruptoituneen valtion lisäksi heillä on vastassaan Maghrebin alueen Al Qaida. AQIM ajaa salafistista vallankumousta Algeriassa, mutta toimii koko alueella. Azawadista olisi tarkoitus tehdä sekulaarinen demokratia. Tuaregit itse uskovat avarakatseisempaan ja mystisempään islamin haaraan kuin Al Qaidan misantrooppiset salafistit.

Omalla tavallaan Tamikrestin kiertue juuri nyt on kuin Sibeliuksen vastaava 1900-luvun alun Skandinaviassa ja Keski-Eurooppassa.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämässäsi? Mikä tekee siitä niin erikoisen?

”Tinariwenin Amassakoulia. Olin hyvin nuori, kun kuulin sen ensimäistä kertaa. Se kuulostaa hymnilta tuaregien kansalle.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Dire Straitsin Money for Nothing. Pidän koko sanoituksesta.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Tulin surulliseksi, kun kuulin Lobi Traoren kuolleen. Muistan, että olin silloin Stuttgartissa.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

”Walkaboutsin Chris Eckmanin, sillä tunnen hänet.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”En osaa vastata tähän kysymykseen, koska matkustellessani soittamassa ympäri maailman näen jatkuvasti yhtyeitä, jotka tekevät hienoa ja tärkeää musiikkia.”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Ehkä lakimies.”

Mikä on musiikin rooli tuaregien kulttuurissa ja taistelussa tällä hetkellä?

”Musiikki on ainoa tapa levittää tuaregien kulttuuria ympäri maailman. En näe mitään muuta keinoa.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Tämän kesän sade. Seuraavaan albumiimme liittyvä ajatustyö. Työskenteleminen öisin.”

Tulet Kidalin alueelta, jota tuaregien vapautusarmeija MNLA kontrolloi tällä hetkellä. Mitä toivot Kidalin tulevaisuudelta?

”Pohjoisen Malin tämänhetkinen tilanne on todella huono. Minun on vaikea ylläpitää toivoa, että Kidalin alueen tulevaisuus olisi valoisa.”

Mikä laulu saa sinut tuntemaan olosi nostalgiseksi?

”Tinariwenin Chatma, koska se kuulostaa lupaukselta.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”Terakaftia, joka on myös Kidalin alueelta.”

Video ei ole enää saatavilla

Miten tutustuit uusimman levynne tuottajaan Chris Eckmaniin? Mitä musiikkia soitit hänelle ensimmäiseksi?

”Hän tuli Maliin, Festival in the Desertiin minulle tuttujen ihmisten kanssa. Vietimme aikaa yhdessä ja soitin hänelle kaiken mitä me olimme tehneet.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

”Ehkä Terakaftin Tirera… maailmassa on niin paljon hyviä kappaleita.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”En tunne häntä.”

Tamikrest soittaa Flow-festivaalien Wastelands-lavalla perjantaina kello 20.30 ja 22.15.

Video ei ole enää saatavilla

Marlow ja Kurtz. Sal Paradise ja Dean Moriarty. Immonen ja Savolainen.

Tuolloin en toki vielä tiennyt sitä mitä tiedän nyt, ja jos olisinkin tiennyt, ja näin ollen käsittänyt suunnitelmani seuraukset ja noin muodoin periaatteessa ymmärtänyt olla lähtemättä, olisin melko lailla kokovarmasti lähtenyt silti.

Video ei ole enää saatavilla

huhtikuu 1957, New York

Jaakko. Eino. Kalevi. JEK. Savolainen. Jaakko Eino Kalevi Savolainen.

Olin kuullut nimen, pyöritellyt sitä kielen päällä. Kirjoittanut tupakka-askin kanteenkin, tuossa se virnuilee yöpöydällä. Miksi? Ei kukaan ollut minua määrännyt tähän. Päätoimittajan mielestä tässä ei olisi jutun juurta edes kuolinilmoitukseen. Miksi sitten aioin ottaa yltiöpäisen ammatillisen ja taloudellisen riskin ja lähteä ties minne, ties kuinka pitkäksi aikaa, vain yön samettisessa sykkeessä tupakka-askiin tuherretun nimen perässä? Jokin tuossa nimessä ja olennossa sen takana häiritsi, kiinnosti. Kiihotti… oho.

Sekalaisia soundeja olin kuullut, jotain jatsin tynkää ja synkkää jynkytystä. Hulluhan sitä kai ihmisen pitää olla, että noin vain täysin tuntemattoman ja itseensä millään lailla liittymättömän oletetun toisen päästää ihonsa alle kuin madon, jolle on pakko löytää käypä selitys ennen kuin sen voi nyppäistä pois, päästää menemään.

Istuin pitkään sängyn päädyllä ja hengitin syvään. Spittarit jalkaan, putkikassi enon käkkylän hudleriin. Ovi takana kiinni, nielin avaimen. Nyt en voisi kääntyä takaisin, ainakaan noin vuorokauteen. Katsoin röökiaskin hataria riimuja vielä kerran: Jaako Eino Kalevi Savoalinen. Perkele. Taisin olla juovuksissa.

kesäkuu 1957, Jyväskylä

Kädet tärisivät vieläkin. En ollut nauttinut alkoholia viikkoihin, syy vapinaan oli psykosomaattinen, kuten Nipsu ilmiötä kuvasi Muumipeikossa ja pyrstötähdessä.

Saapuessani aamulla kaupunkiin, josta Jaakon oma vaellus alkoi, olo oli myönteinen, vaikkeivät kahdeksan kulunutta viikkoa olleet välttämättä poikineet niinkään vastauksia kuin kysymyksiä.

Istuin hetekalla pienessä huoneessa pizzerian yläkerrassa, kun se työntyi oven alta. Kaiken avain. Tai paperikäärehän se kyllä oikeastaan oli, ja sen sisällä pieni musta kiekko. Savu. Halkaisijaltaan noin seitsemän tuumaa, mittailin. Kirjeen allekirjoittaja oli Rokottajan Märkä, kuka hän sitten lieneekään. Tiivistettynä selostus kuului kokolailla niin, että Jaakko oli tietoinen pyrkimyksistäni, arvosti elettä ja haluaisi jossain vaiheessa tavata. Ei kuitenkaan vielä, sillä ensin minun tuli kokea asioita, jotta voisimme keskustella niistä.

Askelia ei kuulunut lainkaan, huomasin.

Video ei ole enää saatavilla

1.7. – 31.12.1957, erinäisiä lokaatioita

Mitähän vielä?

Yksipuolinen yhteydenpitomme Rokottajan Märkän kanssa on vilkasta. Vihjeitä, kutsuja, määränpäitä, päivämääriä. Jaakkoa en ole vielä kohdannut, mutta voin jo lähes haistaa hänen hulmuavat hiuksensa. Pikainen kertaus viime kuukausien tapahtumista lienee kliseisesti paikallaan.

Jyväskylästä tie vei pääkaupunkiin. Kuljin öisiä katuja päättömästi kuin Fredi ilman laseja, antaen kaupungin hiljaisen svengin uida lahkeeseen. Kaiken sen seesteisyyden keskellä tunsin orastavaa hengenheimolaisuutta kohteeseeni.

Video ei ole enää saatavilla

Kauaa en ehtinyt Helsingin häkää hengittää, kun kutsu kävi pienimuotoisiin kellaritansseihin Petroskoissa. Jouluvaloilla ja karnevaalikrääsällä koristeltu kivijalkakoppi oli kiivaassa ristiriidassa karun ympäristön kanssa. Päästin seksikkään pedon itsessäni irti, tanssin. Keräsin katseita ja jaoin niitä myös. Olin sähköä ja sykettä. Takanani pyörähti pitkätukkainen nainen, mutta melkein olisin voinut vannoa että…

Video ei ole enää saatavilla

Juhlinta ja sekava käyttäytyminen jatkui, jatkui, jatkui… pian löysin itseni Venezuelasta. Miten sinne päädyin? En tiedä, enkä haluakaan. Joskus vastaukset pelottavat enemmän kuin kysymykset. Olin kuitenkin oppinut itsestäni yhden asian – pidin tanssimisesta.

Video ei ole enää saatavilla

Tässä vaiheessa olin henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti täysin lopussa. Pakkomielteeni oli ottanut minusta niskalenkin, eikä henki enää kulkenut. Mitä lähemmäs pääsin maalia, sitä saavuttamattomammalta se tuntui. Tahdoin kääntyä takaisin, ennen kuin hukkuisin täysin pimeyteen joka oli JEKS. Tunsin suurta yhteenkuuluvuutta Jaakko Eino Kaleviin, mutta samaan aikaan pelkäsin muutosta itsessäni – olin eri ihminen kuin puoli vuotta sitten. Oli synkkää. Uusi vuosi vaihtui, ja minua pelotti. Mitähän vielä?

Video ei ole enää saatavilla

Huhtikuu 1958, New York

Saatuani lopulta elämäni joltisesti raiteilleen palasin lähtöpisteeseen. En katunut mitään, mutta tiesin seikkailun olevan osaltani ohi. Liika on liikaa. En tavannut Jaakkoa, mutta en silti tuntenut varsinaisesti epäonnistuneeni. Tämä Rokottajan Märkä -nimen taakse piiloutuva hahmo minua kismitti enemmän. Oli nimi kuinka erikoinen tahansa, on huijari aina huijari, pirulauta.

Istuin sängyn päädyllä. Tässä taas. Olo oli ontto kuin pöllön pesä.

Koputus.

Laahustin avaamaan. Aukossa seisoi hymyilevä pitkätukkainen honkkeli kuin kehyksissä. Näytin varmaan melko ihmisriekaleelta, sillä muukalaisen kulmat kääntyivät pian huolestuneesti mutkalle. Sitten se ojensi käden.

”Jaakko.”

”Ai.”

”Saako tulla sisään?”

”Jaa… toki, jos ei sotku haittaa”.

Vasta tässä kohtaa tajusin kuka siinä niin estottomasti ehdotteli toteutettavaksi tällaisia sosiaalisia konventioita kuten sisään pyytämistä. Onneksi seinä oli vieressä, muuten horjahdukseni olisi voinut päättyä kivuliaammin. Toivuttuani tiedustelin miksi hän juuri nyt oli päättänyt tulla, itse kun luulin raskaan leikin olevan jo ohitse.

”Eikö puhe ollut että tavataan sitten kun olet kokenut jotain? Ajattelin että nyt olet. Oletko?”

”Jaa…”

”No mitäs sinä olet viimeisen vuoden tehnyt”, honkkeli kysyi.

Hetken mietittyäni en voinut olla hymyilemättä varsin leveästi, vaikka jonkinmoiselta kuolevan irvistykseltä se varmaan näytti.

”Elänyt”, vastasin.

”No niin, eiköhän meidän ole sitten aika jutella”, toinen hymähti.

”Rokrok”, sanoin, ja häpesin saman tien silmät päästäni.

Kahvitkin siinä juotiin.

Video ei ole enää saatavilla

Yön syke feat. Jaakko Eino Kalevi Flow’ssa lauantaina 11.8. klo 14.

Marcus Joons ja Daniel Tjäder, joista jälkimmäinen on tuttu myös The Radio Dept. -yhtyeestä. (Kuva: Lucy Bridger)

Ruotsalainen Korallreven debytoi viime vuonna ytimekkäästi nimetyllä esikoisalbumillaan An Album by Korallreven. Kirkkaasti kimaltavaa dreampoppia soittavan duon muodostavat The Radio Dept. -yhtyeestä tuttu Daniel Tjäder sekä Marcus Joons, joka tunnusti Nuorgamille olevansa yksi saariston lapsista.

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”Luulen, että pidin monista kappaleista jo hyvin nuorena, mutta ensimmäinen, johon todella rakastuin, oli The Velvet Undergroundin All Tomorrow’s Parties. Olin varmaan 11- tai 12-vuotias. Kappaleessa vain oli jotain erityistä taikaa, jota en pystynyt – enkä pysty vieläkään – selittämään. Muistan, kuinka kuuntelin sitä uudestaan ja uudestaan, kuinka se vei minut toiseen maailmaan. Niin kuin kaiken hyvän musiikin pitäisi tehdä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Varmaankin Daft Punkin Revolution 909:ia. Löysin sen teini-ikäisenä, ja se tuntui täydelliseltä biisiltä – ja Homework täydelliseltä albumilta – pikkukaupunkimme öihin.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Niitä on liian monta mainittavaksi.”

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

”Seuraavalla levyllämme? Ehkäpä Avey Taren.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Ei kenenkään. Enkä usko, että niin tapahtuukaan, ellei tämä muusikko ole läheinen ystäväni.”

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Animal Collective. He onnistuvat aina yllättämään. Käyttäisin tosin heistä mieluummin sanaa kiinnostava tai kiehtova kuin tärkeä.”

Video ei ole enää saatavilla

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Jos vakavasti puhutaan, ei aavistustakaan. En edes tiedä, mikä muuttuu seuraavan vuoden tai kuukauden aikana. Voin vain toivoa, että kaikki mahtava musiikki maailmassa löytää ne ihmiset, jotka sitä osaavat arvostaa. Amen.”

Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?

”Me suhtaudumme yhtä vakavasti ja epävakavasti jokaiseen yksityiskohtaan musiikissamme.”

Livenä soittaminen on vielä melko uusi asia Korallrevenille. Mitkä ovat olleet parhaat ja kamalimmat keikkakokemuksenne tähän mennessä?

”Olemme soittaneet viimeisen puolen vuoden aikana noin 25 keikkaa, joten joo, se on vielä aika uutta meille. Emme vielä tiedä mitä odottaa, kun liikumme eri puolilla maailmaa. Mutta hei, odotukset – mitä hyötyä niistä on? Jotkut keikoistamme ovat olleet varmasti tavallaan aika paskoja, mutta emme käytä juuri aikaa niiden miettimiseen, koska paljon useammin keikkamme ovat olleet suorastaan taianomaisia. Niin kuin ensimmäinen Amerikan-keikkamme New Yorkin Bowery Ballroomissa tai kun soitimme Pariisissa yleisölle, jota innokkaampaa emme ole tällä puolen Atlanttia kohdanneet. Surrealistisen hienoja kokemuksia.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

”Enpä usko, että sellaista on ollut.”

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?

”Spice Girlsin Wannaben. Muistan, että se tuntui todella tuoreelta. Aivan kuin se olisi välittömästi aloittanut uuden aikakauden. En tosin tiedä, pidinkö siitä aikakaudesta erityisen paljon.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Emme koskaan keskustele asioista, jotka inspiroivat meitä. Niitä on tuhansia. Mitä tapahtuu, se tapahtuu. Joka tapauksessa olen aika varma, että kuluvan kesän kauneus Ruotsissa innoittaa meitä jollain tavalla.”

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”En mielelläni mitään kovin tuntematonta, mutta aivan varmasti Unicorn Kidiä. En usko, että kukaan voisi kuunnella hänen Pure Space -kappalettaan hymyilemättä. Se vain on nii-iin hyvä.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Minkään, jossa on blogi-etuliite.”

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Sana sielu. Jokaisen joka sanoo, että jossain asiassa on tai ei ole sielua, pitäisi pystyä selittämään tarkasti, mitä hän sillä tarkoittaa. Mitä sielu on? Onko se jotain, joka jatkaa olemassaoloaan kuoltuamme? Mitä tarkoittaa, kun jokin asia määritellään sielukkaaksi tai sieluttomaksi?”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Tietämykseni on nolostuttavan huono. Suomalaista musiikkia tunnetaan Ruotsissa liian heikosti. Kuuntelin muutama vuosi sitten Eleanoora Rosenholmia. Kiehtovaa tavaraa, kauniita levynkansia. Siinähän te olette aika hyviä, eikös vain? Levynkansien suunnittelemisessa, siis.”

Video ei ole enää saatavilla

Missä kolmessa paikassa Ruotsissa kannattaa käydä, jos suurimpia kaupunkeja ei oteta lukuun?

“Saaristossa. Esimerkiksi Tukholman edustalla, Göteborgin pohjoispuolella ja Karlskronan eteläpuolella. Minä yksinkertaisesti rakastan saaria, ja niitä meillä on yhtä paljon kuin järviä teillä Suomessa.”

Korallreven Helsingin Flow Festivalilla perjantaina 10.8. Yhtye esiintyy Black Tentissä kello 19.15.

Video ei ole enää saatavilla

Mökkiloman aikana on hyvä vaalia lihaskuntoa.

Bon Iverin tarina on kerrottu monta kertaa, mutta silti siihen on palattava. Sillä vain siten myytit syntyvät.

Vuonna 2006 Justin Vernon erakoitui kolmeksi kuukaudeksi Wisconsinin perukoille isänsä mökille. Sydänsurujen murtama, mononukleoosin riivaama ja DeYarmond Edison -yhtyeensä menettänyt mies halusi ottaa etäisyyttä elämäänsä voidakseen kohdata sen. Erämaakeljansa uumenissa hän antoi ajatusten, maksakipujen ja lemmentuskien vyöryä ylitseen. Lauluiksi niitä ei ollut tarkoitus puristaa.

Koettelemuksista kumpusi kuitenkin Bon Iverin debyyttialbumi, paljas ja kihelmöivä For Emma, Forever Ago (2007). Alkujaan pöytälaatikkoon tehty levy nousi lähes heti ilmestyttyään yhdeksi folk-vaikutteisen vaihtoehtomusiikin kulmakivistä. Vernonin toinen albumi, soittajakaartiltaan, instrumentaatioltaan ja tulkinnaltaan runsaampi Bon Iver, Bon Iver (2011) olikin jo äärimmäisen odotettu julkaisu, jonka suosio viimeistään osoitti, että Vernon taiteilijanimineen oli tullut jäädäkseen.

Kaunis tarina. Vaikuttavakin. Silti se on häirinnyt minua, sillä en ole onnistunut innostumaan sen kylkiäisinä soivasta musiikista. Bon Iver on merkinnyt minulle aina kauniita, mutta itseään toistavia melodioita ja nyansseja. Niiden päälle lueteltujen ajatusten sisään en ole päässyt, vaikka Vernon on niitä mielellään haastatteluissa taustoittanut. Vernonin äänestä pidin aluksi, mutta viimeistään kakkoslevyllä aloin tuskastua miehen yksioikoiseen tapaan käyttää sitä.

Vaikka olen päätynyt tähän mielipiteeseen monta kertaa, en ole sen kanssa sinut. Jokin sisälläni väittää että olen väärässä; että Bon Iverin musiikissa avautuu maailma, jossa voisin viihtyä.

Vernonin ensimmäisen Suomen vierailun kynnyksellä tahdoinkin antaa miehelle viimeisen mahdollisuuden. Pakkasin laukkuuni Bon Iverin molemmat levyt ja suuntasin viikoksi mökilleni, satojen asfaltoitujen ja kymmenien kelirikkoisten kilometrien päähän. Metsän keskellä, etäällä kaikesta, olin valmis selvittämään lopullisesti suhteeni Bon Iveriin. Olin päättänyt palata muuttuneena miehenä tai ilman kahta levyä. Kompromissia en tahtonut tuntea.

Kun käännyin kihelmöivin mielin kohti pohjoista, kuului mieleni sopukoista aavemainen ulina:

”Someday my pain, someday my pain
will mark you”

Kuvan mökki ei liity tapaukseen.

Ensimmäinen päivä: tunnustelua

Saavun mökille alkuillasta. Hiekka laskeutuu hitaasti jäljessäni. Ympärilläni kaartuu hiljaisuus, yksinolon lohdullinen humina. Heinä on kasvanut polven korkeuteen. Kuistin vesikourussa keikkuu tyhjä rastaan pesä, jonka viereen on kuivunut höyhen.

Kaivan levyt repustani tuvan pöydälle ja katson niitä arvioivasti. Muutama pala muovia, kannet joista on tuskin edes uunin sytykkeeksi, kylmät elottomat kiekot, joiden sisään on ladattu loputon määrä tunteita, tunteja ja ajatuksia. Saanko nuo tunteet ulos? Asetan ensimmäisen levyn soittimeen velvollisuudentuntoisin elein. Poimin kansilehtisen käteeni ja avaan oven musiikille.

Justin Vernon astuu mökin pimeyteen epävarmoin askelin. Hänen äänensä singahtaa kuitenkin oitis korkeuksiin. ”Only love is all maroon”, mies parahtaa. Flume. Helppo alku, suosikkilauluni. Ääni kaikuu torpassa kuin eksyneen huuto. Se ei osaa asettua paikalleen, se räpiköi kuin sisätilojen vangiksi joutunut lintu. Tiedän tunteen, mutta se ei vastaa omaani.

Koetan unohtaa puitteet ja upota musiikkiin, mutta olen aivan liian valpas ja analyyttinen. Kärsimätönkin. Luen seuraavan tekstirivin etukäteen, tahdon ahmia, väsyn nopeasti. Näin Bon Iveria ei ainakaan pidä lähestyä. Jätän levyn soimaan taustalle ja menen ulos niittämään heinää. Päässäni soivat toiset laulut, ne joita olen tottunut kuuntelemaan täällä. Niissä lauletaan suomeksi.

Vieraalle on annettava aikaa sopeutua. Hänen sisäänpäinkääntyneisyydessään on jotakin sympaattista.

Video ei ole enää saatavilla

Toinen päivä: kokkareita

Teen sen, mitä en tahtoisi. Vääjäämättömän. Tyhjennän huussikompostin. Kokkareita on summattomasti. Ne ovat multaantuneet, mutta niiden alkuperää ei voi unohtaa. Huomaan jonkun Bon Iverin melodian pyrkivän päähäni. Lump Sum. Hymähdän. Tämäpä sopivaa.

Joku hymähtää kanssani. Käännyn ja näen Vernonin hyyppämäisen katseen vieressäni. Keskipäivän aurinko näyttää miehen uudessa valossa. Hän virnuilee pakottomasti, kuin todetakseen että olen ottanut hänet aivan liian vakavasti. Minulla on ollut omituinen tarve tehdä hänestä itselleni kurttuotsainen sielunkumppani yksinäisyyden ja kivun alhoihin. Sellainen kumppanuus ei vie omaa napaa pidemmälle. Vernon sanoo kuitenkin antavansa anteeksi. En ole kuulemma ainoa.

Illalla löydän Bon Iverin musiikista pilaa ja kurittomuutta. Löytö avartaa lauluja. Kun Vernon laulaa, hänen silmänsä ovat kiinni, mutta kun silmät aukeavat, niistä väikkyy hymy johon suu ei aivan taivu. Tämäkö selittää Vernonin lähes pakkomielteisen taipumuksen leikkiä sanoilla? Tai jopa musiikkiin ladatun provosoivan teatraalisuuden?

Justin, perkele, taidatkin olla huumorimiehiä. Teikäläisillä on paha taipumus leikkiä kaltaisillani vakavikoilla.

Onneksi olet samalla täysin tosissasi.

Video ei ole enää saatavilla

Kolmas päivä: paikkoja

Olen päättänyt omistaa tämän päivän kakkosalbumille. Se on edeltäjäänsä muovisempi, mutta myös jylhempi levy, jolla Vernon sanoutuu selvästi irti debyyttilevyn kouriintuntuvuudesta. Siitä olisi ollut mahdoton aloittaa.

Annan levyn soida uudestaan ja uudestaan, katkotta. En yritäkään keskittyä tarinoihin, koetan unohtaa kaikki musiikille antamani merkitykset. Sanoitukset tahdon lukea vasta sitten kun sävelet soittavat selkärankaani – onhan Vernonkin kertonut melodioiden syntyvän usein ensin, kuin liikennemerkeiksi sanoille.

Huomaan pitäväni Bon Iver, Bon Iveristä. Musiikki on suureellisessa röyhkeydessään niin räikeässä ristiriidassa mökkini vaatimattomien puitteiden kanssa, että se muodostaa oman tilansa. Muutamat melodiat ovat kauniimpia kuin kesän laki. Luovun halustani samastua ja ryhdyn janoamaan suoraviivaisia elämyksiä. Ehkä se on sittenkin helpoin tie Bon Iverin luo.

Bon Iver laulaa paikoista, mutta hylkää niiden fyysiset puitteet. Hänen paikkansa ovat elämäkerrallisia kudelmia, joista muistot, maisemat, haaveet, odotukset, pettymykset, kaikki ihmisyyden kirjot, rakentavat jotakin paljon konkreettisempaa. Näitä paikkoja on vaikea nähdä muutoin kuin etäältä, ne vaativat irtautumisen.

Astun kuistilta horsmittuvalle pihalle ja kuuntelen hetken hiljaisuutta. Mielessäni soi kaikkien läpikulkemieni ja kuvittelemieni paikkojen humina voimakkaana kutsuna. Paikkojen ja tilojen virrassa mökki pysyy, se on mittakaava. Täällä olen niin kaukana kaikesta, että haaveenikin ovat hetken aikaa totta.

Vernon laulaa Calgarysta. Yhtä hyvin hän voisi laulaa mökistäni.

“So it’s storming on the lake
Little waves our bodies break
There’s a fire going out,
But there’s really nothing to the south”

Video ei ole enää saatavilla

Neljäs päivä: yksinäisyyttä

Sadepäivä. Alan löytää levyiltä minua ympäröivän maiseman. Stacks tippuu kuin vesi räystäältä kovimpien kuurojen laantuessa. Holocene soi kuin laine veneen keulassa melodiakaarien taipuessa airojen hitaaseen rytmiin. Taivallan sateen piiskaamana kaivolle ja takaisin For Emma, Forever Agon nimikkokappaleen tahdissa. Laulut hengittävät ja aaltoilevat kuin tuuli. Musiikki paljastaa sisältään avaruuden. Aiemmin olin älynnyt etsiä vain tunteita.

Musiikin sielu on kuitenkin yksinäisyydessä. Mitä voimakkaammin alan kaivata ihmiskontaktia, sitä lähemmäs laulut astuvat. Bon Iverin musiikki ei ainoastaan täytä hiljaisuutta, se myös korvaa tyhjän tilan. Löydän Vernonin lauluista loputtomiin haaveita – runsaimmillaankin musiikki perustuu johonkin mikä ei ole läsnä. Vernon puhuu monille, ajattelee monia, mutta on aina yksin. Laulut liimautuvat mökin seiniin, seiniin joiden pinnalta voin mitata elämääni. Samastun. Vihdoinkin.

Pöyhin orastavaa sänkeäni ja rasvoittuneita hiuksiani. Kannan levysoittimen saunaan ja annan sen hieroa liikkeitäni. Vuolen verkkaisesti kiehisiä, lyön uuniin vanhan iltapäivälehden. ”Lukijat kertovat: Tuntui ettei mikään ole enää totta”. Paperi mustuu, hapertuu. Liekki tarttuu puuhun. Rätinää. Nautin yksinäisyydestä, ajasta. Se tuo ihmiset lähelle.

Video ei ole enää saatavilla

Viides päivä: vuoropuhelua

Kun For Emma, Forever Ago ilmestyi, olin keskellä erokriisiä. Identiteettien välitilassa, syyllisyyden ja uhriuden ristitulessa, musiikin olisi luullut koskettavan kouraisevasti. Tuolloin Bon Iver tuntui kuitenkin teennäiseltä. Hänen elämänsä ei koskettanut tilanteessa, jossa oma tuskani nousi kaiken edelle. Näin itsekeskeinen ihminen on.

Nyt elän uudessa onnessa, täynnä avoimuutta ja empatiaa. Minulla on taas varaa ajatusleikkeihin, kyky uida muiden tunteisiin ja elää niiden kautta. Niinpä jaksan ottaa Bon Iverinkin musiikin vastaan kauneuden ja kekseliäisyyden vuoropuheluna, joka avaa hartaita tarinoita ja hätistelee muistoja ympäriltään kuin hyttysiä. Musiikki vyöryy ylitseni biogeografisena sekamelskana, jota sovitan miellekartoilleni.

Iltakuuden aikaan Bon Iverin syli räjähtää auki. Musiikki avaa väylän niihin tunteisiin joista on tullut minulle näennäisesti tarpeettomia, mutta joita tahdon vaalia, koska niiden ristiriitaisuus tekee elämästä elämän makuista. Autuas postmoderni ja elämyskeskeinen egosentrismi, siunattu tavoitehakuinen myötäelo! Asetan Bon Iverin sijaiskärsijäkseni. Omatuntoni sallii tämän huomatessaan, että sijaiskärsijä ei kärsi itsekään. Hän nauttii.

Istumme Vernonin kanssa saunarakennuksen portailla pitkään iltaan. Puhumme itsestämme ja ymmärrämme kuuntelemalla. Tiedämme olevamme tuomitut tähän asetelmaan ja otamme siitä siksi kaiken irti. Kesäyö lämmittää, vaikka sen ydin on jo pimeä. Kun lähden nukkumaan, Vernon jää portaille. Kuulen uneni sekaan hiljaista humalaista laulua. Se on alkanut asua täällä ja elää puolestani.

Video ei ole enää saatavilla

Kuudes päivä: löytöjä

Herään aamulla onnellisena. Olen alkanut ymmärtää. Yksi kynnys on kuitenkin ylitettävänä: kakkoslevyn päätösraita Beth/Rest. Vaikka valtaosa Bon Iverin musiikista kehrää jo sydämessäni, vääntyy suuni edelleen irvistykseen, kun Beth/Restin muoviset soinnit ja AOR-saksofonit pyrkivät ilmoille. Olen oppinut ajoittamaan ulkohuonekäyntini niille hetkille, jolloin laulu soi, mutta enää en halua perääntyä. Viimeinen askel on aina raskain.

Laitan levyn soimaan ja kääriydyn 1980-lukuun. Sukellan komeroon, josta löytyy sekalainen ja hylätty kokoelma lapsuuskotini historiaa. Aikajättöjä vaatteita, hyvinvoinnin haaveet aikakausien ivaksi kutistaneita kodinkoneita, setäni vanhoja kalaverkkoja joiden rei’istä aikuinen ihminenkin voisi uida läpi, mittava tilastokatsaus jalkapalloilun maailmanmestaruuskilpailuihin vuodelta 1986.

Uppoan löytöihini. Bon Iver uppoaa omiinsa. Olemme oppineet mahtumaan samaan tilaan ilman että toisen läsnäolo vaatii toiselta jotain. Samalla hetkellä kun Beth/Rest nousee saksofonien puhaltamana kotkansiivilleen, käteni osuu johonkin pehmeään. Kauhtunut pino vanhoja musiikkilehtiä. Suosikki, Stara, Bravo. Tunnen punan nousevan kasvoilleni. Lehtien alle on taiteltu julisteita, joita liimailin lapsuudessani seinilleni. Zero Nine. Sigue Sigue Sputnik. Bogart. A-ha (Paal Waaktaar). Europe. Herra nähköön, Lionel Richie!

En kuitenkaan kuule maailman nauravan. Mökki kilpistää katseet. Tämä on paikka, jossa voi palata itseensä, muistoihinsa, rehellisenä itselleen, ilman merkitysleikkien tarjoamaa suojaa. Muistojen herkistämänä löydän Beth/Restin pintakiillosta himmeää kauneutta. Saavutan tilan, jossa kaikesta saa pitää sellaisena kuin se on, vailla mielikuvien ja intertekstuaalisuuden taakkaa. Oikeastaan Beth/Rest on aika sympaattinen laulu. Perustelematon yhä. Ja siksi rohkea.

Ehkä juuri siinä soi Vernonin musiikin pohjimmainen sanoma: ole uskollinen sille mitä rakastat.

Kiikutan matkalukemiseksi ottamani Rumban uuniin ja poltan sen mukana kaiken sen mitä olen tahtonut muiden takia olla. Vernon nyökkää rohkaisevasti.

Hormi työntää taivaalle valkoista savua.

Video ei ole enää saatavilla

Seitsemäs päivä: yhteyksiä

Palaan maailmaan jostakin paljon kauempaa kuin minne lähdin. En tiedä osaanko enää puhua ihmisten kanssa, minun pitää saada totutella. Mieli on täyttynyt, mutta silti kevyt. Tiedän että jossakin on muusikko, joka jakaa tunteeni. Hän tuntuu ystävältäni, ehkä hän onkin sitä tietämättään. Samoin kuin kaikki muut surumieliset ihmiset mökeissään, yrmeinä ja hiljaisina ajatustensa äärellä.

Käynnistän auton ja ryömitän sitä varoen pitkin ruohottunutta pihapolkua. Mökki jää taakseni odottamaan. Se säilöö salaisuudet ja muistot, myös tämän viikon. Peruutuspeilistä näen myös Vernonin. Hän on hypännyt kyytiin ja ehdottaa, että soittaisin Towersin. Miksikö? Siksi, että se liittyy elämääni, tähän hetkeen, tähän paikkaan, ja kaikkiin aiempiin. Tunteisiin joita olen projisoinut rakennuksiin; koteihin jotka olen purkanut muuttolaatikoihin saadakseni tunteeni irti niistä; ajatuksiin joihin olen hirttänyt entisen minäni ja joiden jälkiä on yhä kaulallani.

Niistä kaikista Bon Iver laulaa.

Video ei ole enää saatavilla

Bon Iver Flow-festivaalien avajaiskonsertissa Helsingin Suvilahdessa keskiviikkona 8. elokuuta 2012.

Voita lippu konserttiin! Kerro alle kommenttina, mikä oli parasta sinun mökkikesänäsi 2012? Plussaa, jos siihen liittyy Bon Iver. Kommentoijien kesken arvotaan avec-lippu Bon Iverin Suvilahden keikalle. Kilpailu päättyy tiistaina 7.8.2012 klo 15.00.

Nuorgamin toimitus poikki rusinat Flow-pullasta ja kokosi 40 biisin kronologisen soittolistan, jonka avulla voit mehustella festivaalin tunnelmia jo ennakkoon. Soittolistan avaa keskiviikkona erillisen konsertin Suvilahdessa tekevä Bon Iver ja päättää yksi sunnuntaiyön jumalattarista, St. Vincent.

Flow 2012 Top 40

1. Bon Iver – re:stacks
2. Moonface with Siinai – Teary Eyes and Bloody Lips
3. Sun Araw feat. W.Giacchi – The Stakeout
4. ASAP Rocky – Goldie
5. Miike Snow – Paddling Out
6. Gracias x JTT – Night Shift
7. Motelli Skronkle – Umzaga
8. Bobby Womack – Across the 110th Street
9. Monolake – Occam
10. Araabmuzik – I Remember
11. Tamikrest – Fassous Tarahnet
12. Charles Bradley feat. Menahan Street Band – Stay Away
13. Lykke Li – I Follow Rivers
14. Frank Ocean – Bad Religion
15. Oneohtrix Point Never – Sleep Dealer
16. Verneri Pohjola Quartet – September Song
17. Black Twig – Lake Song
18. Ane Brun – Big in Japan
19. Lindstrøm – I Feel Space
20. Horace Andy – Skylarking
21. Swans – You Fucking People Make Me Sick
22. Karri-Koira – Kaikki tai ei mitään
23. Kindness – House
24. Saint Etienne – I’ve Got Your Music
25. Nicolas Jaar – Colomb
26. Daniele Baldelli – Taxi Track
27. Huoratron – Cryptocracy
28. The Black Keys – Gold on the Ceiling
29. Richie Hawtin – Orange/Minus 1
30. Chromatics – Tick of the Clock
31. Burning Hearts – The Swallows
32. A Winged Victory for the Sullen – Steep Hills of Vicodin Tears
33. Pepe Deluxé – A Night and a Day
34. Memmy Posse – Periaatteen mies
35. Dâm-Funk – Mirrors
36. Feist – Graveyard
37. Orchestre Poly-Rythmo feat. Fatoumata Diawara – Mariage / Cest Moi Ou C’est Lui
38. The War on Drugs – Baby Missiles
39. Björk – Hunter
40. St. Vincent – Cruel

Kuuntele soittolista tästä.