Nimestään huolimatta Ydinperheessä ei ole vanhempia ja heidän yhteisiä lapsiaan.

Ydinperhe on ehtinyt kiertää jo Yhdysvalloissa ja Euroopassa useamman kerran svengaavan hardcoren merkeissä. ”Classic USHC” sanoi joku jossain, mutta olkoon määreistä mitä mieltä tahansa, niin jos joku on varmaa, niin se, että tyrät rytkyy. Ydinperhe on niin valmis paketti, että se olisi valmis murtautumaan ulos karsinastaan isompien ympyröiden ihmeteltäväksi. Myös niiden, joiden mahdollinen kiinnostus kotimaista hc:ta kohtaan loppui viimeistään Pitkä kuuma kesä -elokuvan The Vittupäät -vitsiin, kannattaa ehdottomasti jatkaa lukemista.

Ketä bändiin kuuluu:
Matti – laulu
Hanna – kitara
Vilja – basso
Heikki – rummut

Mistä olette ja koska perustettu:
”Bändi on perustettu 2008 ja vaikuttaa Helsingissä Hakaniemi–Kruununhaka-akselilla. Hanna ja Heikki ovat kotoisin Kainuusta ja Mattikin on Kajaanissa asunut pienenä. Vilja on Vantaalta.”

Julkaisut:
Ydinperhe 7” EP (2010)
Split-7” EP Pahaa verta -yhtyeen kanssa (2010)
Ydinperhe 12”LP (2011)
”Sit on jotain ulkomailla tehtyä kasettijulkaisua ja kiertue-cd:tä, joilla on noita samoja biisejä.”

Todennäköisimmin Ydinperhe…
Ydinperhe: ”…kiertää maailman vähintään seitsemän kertaa ja julkaisee siinä sivussa lukuisia vinyylilevyjä täynnä mellevää tykittelymusiikkia ja osuvia sanoituksia.”

Jarkko Immonen: …saa yhä laajempaa huomiota ja tekee uutta musiikkia.

Epätodennäköisimmin Ydinperhe…
Ydinperhe: ”…tekee sponsorisopimuksen. Enää ei kehtaisi, kun Bisnekset-biisissä kuittaillaan Ratfacelle samasta aiheesta.”

JI: …koittaa hankkia laajempaa huomiota osallistumalla Uuden Musiikin Kilpailuun.

Miksi Ydinperhe on niin hyvä:
Näin rullaavaa ja lämpöä hohkaavaa suomenkielistä, jenkkiperinteen parhaita puolia häikäilemättömästi hyödyntävää hardcorea ei vähään aikaan ole tullut vastaan. Paketin kruunaavat harvinaisen osuvat lyriikat, jotka tasapainoilevat hykerryttävän yltiösarkasmin ja uskaliaan itsepaljastelun rajapinnalla. Ja mikä parasta – niistä saa selvää.

Ydinperheen voi levyhyllyssä sijoittaa…
…
kultaisen BBC:n (Black Flag, Bad Brains, Circle Jerks) oikealle puolelle, siihen juuri ennen sanataiteilijoita Davea ja Davoa.

Kuvailkaa itse musiikkianne kolmella sanalla:

”Hardcore punk. Tai ’Nas meets Who’, niinku yksi Mikko sanoi (terveisiä!)”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä, kun olet hyvin, hyvin humalassa?

Heikki: ”Viimeksi se taisi olla Mercyful Faten Black Funeral. Se soveltuu ilmasoittoon ja on sanoituksensa puolesta mukaansatempaava. Huppelissa kehnompikin laulaja voi löytää sisäisen King Diamondinsa.”

Video ei ole enää saatavilla

Hanna: ”Jotain Madonnaa, koska hyvin humalassa haluan tanssia ja osaan vaatia vaan sitä.”

Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

Heikki: ”Varmastikin jotain Beatles-levyä. Rubber Soul tai Help! voisivat olla aika lähellä, koska ne olivat ensimmäisiä hankkimiani, ja bändi on pysytellyt kuuntelussa siitä asti, kun musasta innostuin.”

Hanna: ”Jotain tuommosta varmaan mullakin.”

Video ei ole enää saatavilla

Heikki: ”Esimerkiksi Radiopuhelimet on tehnyt sitä jo vuosia. Ja luottoa löytyy, että mitä he paraikaa tekevätkään, niin se on varmaankin parasta ykköstä koko maailmassa.”

Video ei ole enää saatavilla

Hanna: ”En nyt tiiä, mutta katoin tänään netistä semmosen videon, joka kertoi kuinka voimaannuttava vaikutus Marjinal-nimisellä bändillä on jakartalaisille katulapsille. Ehkä se sitten.”

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa?

Heikki: ”Vaikea kysymys, niitä on niin monta. [Terveiden Käsien] Mull’ on liian lyhyt sänky on yksi hyvä.”

Video ei ole enää saatavilla

Hanna:

 ”I was happy on a haze of drunken hour
but heaven knows I’m miserable now”
(The Smiths: Heaven Know’s I’m Miserable now)

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

Heikki: ”Terveitä käsiä tietenkin.”

Hanna: ”Amebixia, jos on niin moukka, ettei ole sitä kuullut.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä jo tehdyn albumin haluaisit olla tehnyt ja julkaista omissa nimissäsi?

Heikki: “Bathoryn Under the Sign of the Black Markin. Enter the Eternal Fire -kappaleen kuuleminen viime kesänä täysin yllättäen oman keikan jälkeen brooklynilaisessa baarissa oli elämäni kohokohtia.”

Video ei ole enää saatavilla

Hanna: “Misery: Who’s The Fool.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia kaikki bändinne jäsenet suostuvat kuuntelemaan keikkabussissa tai vastaavassa kulkuvälineessä?

Heikki: ”Viimeksi kuunneltiin Turusta tullessa New Christs -yhtyettä sulassa sovussa, Born Out of Time -kokoelmaa.”

Video ei ole enää saatavilla

Hanna: ”Usein on kuunneltu Rattusta.”

Video ei ole enää saatavilla

Mihin yhtyeeseen tai artistiin musiikkisi vertaaminen imartelisi sinua kaikkein eniten?

Heikki: ”Vaikea sanoa, kun keneltäkään muulta kuin itseltämme ei pyritä kuulostamaan. Jos joku vertaisi Poison Ideaan, niin siitä tuskin suuttuisin. Mutta ei me siltäkään kuulosteta.”

Hanna: ”Minä olen aina toivonut että kuulostettaisiin Cryptic Slaughterilta. Turha toivo.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?

Heikki: ”Fanien mylvintä on tietenkin aika kohottavan kuuloista. Ja jos joku kysyy, että ’kuka haluaa vielä bändikaljan’, niin se. Ja sitten kiukaan sihahdus, kun heittää saunassa löylyä.”

Hanna: ”Käen kukunta tyynessä kesäyössä.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka on Suomen seuraava presidentti ja mitä levyä tai kappaletta hänelle suosittelisit?

Heikki: ”Oli kuka oli, The Clashin Know Your Rights olkoon suositeltava biisi.”

Video ei ole enää saatavilla

Hanna: ”Kai se nyt Niinistö on. [Darkthronen] FOAD!”

Video ei ole enää saatavilla

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 89 Theophilus London – Why Even Try (feat. Sara Quin)

Tyylitietoinen ja kunnianhimoinen Theophilus London ei vielä vuonna 2011 aivan onnistunut valloittamaan maailmaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei Sara Quinin kanssa esitetty unenomaisen surumielinen Why Even Try olisi a-luokan popbiisi, kappale, jolla Londonin popin, rapin, uuden aallon, tanssimusiikin ja soulin sillisalaatti loksahtaa täydellisesti paikalleen. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 88 Tune-Yards – Gangsta

Merrill Garbusin on löydettävä tasapaino. Kun tuoreella Whokill-levyllä Tune-Yardsin musiikki on hallitumpaa, se menettää Bird-Brainsin kaoottisuutta. Gangstalla torvet pauhaavat ja rytmi kulkee niin vetävästi, että kappaleesta odottaisi kuulevansa rap-remixejä. Kuvitelkaa vaikkapa Big Boi tähän! Kenties Garbusilla on vielä sisässään jokin Paper Planesin kaltainen crossover-hitti, joka odottaa pääsyä ilmoille. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 87 Sokea piste – Umpikuja

Uudenvuoden aattona 1993 MTV esitti muutamaa viikkoa aiemmin nauhoitetun Nirvanan Live and Loud -liven. Keikan avanneen Radio Friendly Unit Shifterin kaltaiseen olemisen vimmaan ei ole ennen Sokean Pisteen vaikuttavaa Ajatus karkaa -albumia tullut törmättyä. Umpikuja olkoon tietoista läsnäoloa heille, joista mindfulness-meditaatio tuntuu käännytettyjen höpinältä. (Mikko Valo)

Sokea Piste esiintyy. Valokuvaaja Ville Angerin tyylinäyte Tampereen Vastavirralta.

# 86 Smith Westerns – Weekend

Smith Westernsin raikas kitarapop kuulosti erityisen riemastuttavalta vuonna, jona monet huippulevyt olivat kovin vakavamielisiä. Näiden hädin tuskin täysi-ikäisten kaverien glamin, garagen ja indien sekoituksen paras esimerkki oli hieno Weekend. Iskevä kitarakuvio, tanssittava rytmi, tarttuva melodia ja sydänsuruiset sanoitukset – näin sitä kitarapoppia tehdään. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 85 Josh T. Pearson – Sorry With a Song

Suomessa pitäisi soittamisen lisäksi opettaa biisien kirjoittamista ja tunteiden ilmaisemista peruskoulun musiikintunneilla, useita kertoja viikossa. Jos suomalaiset miehet käsittelisivät tunteitaan yhtä avoimesti, nöyrästi, herkästi ja uskomattoman rehellisesti kuin Josh T. Pearson biisinmuotoisessa anteeksipyynnössään, Suomessa olisi paljon vähemmän väkivaltaa. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 84 Drake – Take Care

Siis: Draken cover Jamie xx:n remixistä, jolla Gil Scott-Heron coveroi Brook Bentonin kappaletta I’ll Take Care of You. Hmm, yritetääs uudestaan. Draken kakkoslevy oli vuoden parasta r’n’b:tä ja Take Care soi minimalistisesti tuotettuna tragediana pakahduttavan kauniisti. ”It’s my birthday, I’ll get high if I want to” tulee suoraan yksinäisen kuninkaan sydämestä. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 83 Unknown Mortal Orchestra – Bicycle

UMO on kuin takapihalle tyhjästä pudonnut satelliitinromu. Oudosti rämisevää ja pirullisen tarttuvaa psykepoppia tahkotaan laiskanlaisella slacker-asenteella. Kuulostaa kuin Brill Building olisi romahtamassa ja punkkarit asettuneet taloksi. Debyyttilevy on täynnä koukuttavia riffejä ja laa laa -kertosäkeiden tyyppistä hölmöyttä – vaivatonta kuin polkupyörällä ajo. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 82 Toro Y Moi – Still Sound

Erittävätkö kaiuttimet jotain huumaavaa kaasua Still Soundin aikana? Tai tarkemmin ilmaisten, minne aika ja paikka katoavat kappaleen eteerisen väliosan soidessa? Etelä-Carolinan Chaz Bundick on selvästi Jamie Lidellinsä kuunnellut, mutta samalla soittolistalle on eksynyt myös unipoppia ja yé-yé’tä. Rytmimusiikki ei ole ollut aikoihin yhtä kaihoisaa ja kaikuisaa. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 81 Ydinperhe – 15 vuotta

Tässäpä on törkeän terävä kärjistys teini-iästä. Tekstiin on yllättävän helppo samastua, vaikka olisikin 22 vuotta ja pikkukaupungin verran sivussa aihealueesta. Eihän se ihan ”vitunmoista juoksua piikkien perässä” ollut, mutta tiukka sahaus, asiallinen sylkeminen, sekä vähän ilmestyskirjamaista selkeämmät soundit tekevät tehtävänsä. Minäkin haluan ydinperheen! (Mikko Valo)

“Punk on sitä että olet aina kännissä”, Ydinperhe tietää.

# 80 The Black Keys – Lonely Boy

The Black Keysin El Camino -levy on jäänyt vuosiäänestyksissä harmillisen vähälle huomiolle, koska se ilmestyi joulukuussa. Nyt huomioidaan Lonely Boy -biisi, joka on yksinkertaisesti loistava. Tarttuvampaa kertosäettä saa hakea. Ja se video! Biisi avautuu parhaiten, kun katsoo samalla nollabudjetilla tehtyä musiikkivideota, jossa – tättärää – mies tanssii yksin. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

#79 Von Hertzen Brothers – I Believe

Kotimaisen rokkiprogen suurlähettiläs Von Hertzen Brothers tarjoaa neljännellä levyllään useita huikeita proge-eepoksia, joista I Believe pitää sisällään kaikki oikeanlaisen VHB-keiton ainekset: vaihtelevia melodioita, Queen-henkisiä laulustemmoja, paljon instrumentteja… Ja pituutta tietysti reilu kahdeksan minuuttia, niin kuin kunnon progebiisissä pitää ollakin. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 78 Azari & III – Into the Night

Tiesittekö, että Toronto on yksi maailman hienoimmissa suurkaupungeista? Kulttuurien sulatusuuni, joka taipuu muun muassa helposti esittämään New Yorkia Hollywood-rainoihn. Into the Night on tämän hetken kuumimman tanssimusiikki-yhtyeen yksi loistavista kappaleista (albumi haltuun, heti!). Puhdasta aamuöiden Chicago-housea Toronton kaduilta. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla