Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 353 Death Grips – Klink

Joskus turpasauna on paras sauna. Tässä siitä saa nauttia 22 sekuntia pidempään kuin nyrkkeilyerässä. Ja mikä parasta, sinulle huudetaan päin naamaa. Läpsitään ja huudetaan. Ihan kuin merijalkaväessä, jossa joku kessu on koko ajan kaivamassa silmiä päästäsi päästäkseen nussimaan kalloasi. Tämä kessu on 180 senttiä lihasta ja tatuointeja. Revi siitä, jos uskallat. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 352 Cloud Nothings – No Future / No Past

Kaikki tarvitsevat elämäänsä yhden ranteet auki ja ammeeseen -tyylisen häiriöbiisin, jonka loputtoman psykoottisessa lohduttomuudessa voi piehtaroida omien pikkuongelmiensa kanssa. Tämä Cloud Nothingsin single on juuri se biisi tänä vuonna. Merkittävää on myös se, millaisen pesäeron Pavementin ja Liarsin väliin putoava vaikerrus tekee edellisen levyn pop-punkiin. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 351 Cat’s Eyes – Face in the Crowd

The Horrorsin laulajamörkö Faris Badwan + kanadalainen sopraano Rachel Zeffira = spectoriaanista suureellisuutta autotallimittakaavassa, juroa nahkarotsidraamaa, terapian tarpeeseen luisunutta tyttö/poikadynamiikkaa. Face in the Crowd talloo romanssin kukkapenkkiin Nancy Sinatran goottibuutseilla. PS. Kaksikko heitti ensimmäisen keikkansa Pietarinkirkon messussa. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 350 Ron Sexsmith – Believe It When I See It

En tiedä haluanko milloinkaan kasvaa yhtä keski-ikäiseksi ja mukavuudenhaluiseksi kuin miltä Ron Sexsmith on 2000-luvun äänitteillään vaikuttanut, mutta tämä ihanan vaivattomasti soljuva laiskanpulskea melodiakaunokki saa sen tuntumaan pirun houkuttelevalta. Ja kaikista maailman ihmisistä tämän musiikillisen kansaneläkeanomuksen on tuottanut Bob ”Metallica” Rock! (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 349 Wooden Shjips – Lazy Bones

”Vittu ku ei tapahdu mitää. Pitäskö tatuoida silmät?”

”Hei pudotetaaks vähä happoo? Lähetää matkalle!”

”Emmä, rupee jumittaa siit paskast nii pahasti.”

”No mut jumitetaa! Se niinku avaa jotain porttei susta tai jotai. Pistetää kato jotai musaa.”

”Okei, venaa mä laitan tota Wooden Shjipsii.” – ”Pffuuh, vittu et potkii ja svengaa!”

”Ai kumpi? Laput vai tää musa? ”

”Joo!” (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 348 Ringo Deathstarr – So High

Pöljästi nimetyn austinilaisyhtyeen huuruinen shoegaze-vyörytys tarjoaa kuuntelijalleen niin akustisten kuin efektoidujenkin kitaroiden täyttämän pariminuuttisen instant-sokerihumalan. Mybloodyvalentin-konosmaisen ylikierroksilla käyvä kaahausbiisi on kuorrutettu vähän liian söpöillä tyttö-poikalauluilla ja palaa loppuun vauhdilla kuin halpa roomalainen kynttilä. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 347 Big K.R.I.T. – Dreamin’

Vuosi 2011 oli mixtapen: useat kohutuimmista julkaisuista mustan musiikin kentällä olivat mixtapeja. Niin myös mississippiläisräppäri Big K.R.I.T.:in Return of 4Eva, joka löysi tiensä monen median vuoden parhaat -listalle. Pakahduttavan The Brothers of Soul -samplen varaan sommiteltu lämpöisä Dreamin’ ei jätä mahdollisuutta piileskelyyn korskean tuotannon takana. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 346 Teeth – Shawty

Brittilabelille levyttävän Teethin postdubstep-arkkitehtuuri on parasta, mitä Suomesta on aikoihin maailmalle lähtenyt. Shawtyn Skinemax-estetiikkaan nojaava video on kuin hypnagoginen kaleidoskooppi ja se kuvaa Teethin musiikkia täydellisesti: letargisuudessaan äärimmäisen tyylitietoista jyystöä, jossa vaikutteet seuraavat toisiaan välähdysmäisinä leikkauksina. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 345 Tornado Wallace – Rainbow Road (The Revenge Strings of Fife Mix)

Tornado Wallace on viiksekäs aussituottaja Lewie Day. Sillä ei ole oikeastaan sen suurempaa väliä, koska tämän(kin) biisin pääosassa säätää The Revenge eli Graeme Clark. Skotti on vastannut jo muutaman vuoden ajan parkettimarkkinoiden läskeimmistä uusdisko/boogiehouse-hämmennyksistä. Basso höböttää, kläppi läpsähtää, kenkä sanoo koo koo koo ja lanne heiluu näin. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 344 Crowbar – Cemetery Angels

Jykevällä d-beatilla alkava puksutus tuo esiin sludge metalin kulmakiven soinnin rivakamman laidan. Silti särömuuri on tonnin painoinen, ja liki yhtä massiivinen pääkörmy Kirk Windstein ärjyy silkkaa elämäntuskaa. Homma menee totaalisen murskaavaksi suorastaan naurettavan raskaaksi äityvässä finaalissa. Kaksijakoinen kappale rullaa ja murjoo kuitenkin tehokkaasti. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 343 Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani – Erämaa

Miksei menestysiskelmä muka voisi olla sydänverellä kirjoitettu laulujoikeasta elämästä? Tuure Kilpeläinen on todistanut, että kyllä se voikin. Erämaa-hittilevyn nimiraita on pieteetillä tehty ja tulkittu kappale, jossa äänen ruvelle vetävä tunne pukeutuu oppikirjasymboliikkaan. Lattaria, chansonia, mustalaismusiikkia ja kansanlaulua aivan luontevana cocktailina. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 342 Megafaun – Get Right

Juna halkoo nimetöntä maisemaa jossain päin Yhdysvaltoja. Kiskot polkevat tasaista rytmiä, välillä teräs kirskahtaa terästä vasten kuin matkustajien unia viiltelevä kitara. Ikkunasta katsoo yksinäinen mies. Hänen katseensa on unohtunut haaveiksi lasiruutuun. Get Right on pehmeä tervehdys näistä tunnelmista, joissa kahdeksaan minuuttiin mahtuu kokonainen ikuisuus. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Stranger

60 Newyorkilainen Chris Glover on lukenut läksynsä, mitä tulee 1980-luvun elektrofunkiin ja sinisilmäsouliin. Sympaattisella Penguin Prison -nimellä julkaisemansa esikoisalbumi ei kuitenkaan täysin tyydytä. Glover on erittäin taitava laulaja – jos sietää talent show -tyyppistä sieluttomuutta ja osaa arvostaa ähkäisyntarkkaa George Michael -imitaatiota. Popsäveltäjänä ja -tuottajana hän on vielä vakuuttavampi, ihan siellä Miike Snow’n ja Stuart Pricen kantapäillä. Levyn paras kappale on ehdottomasti tylyillä bassoilla koristeltu Something I’m Not, joka svengaa äkkirikkaasti kuin Scritti Politti. Don’t Fuck With My Money soi puolestaan jossain Phoenixin ja varhaisen Madonnan välimaastossa. Myös calvinharrismainen The Worse It Gets potkii, vaikka liippaakin – niin kuin moni muukin levyn kappaleista – pelottavan läheltä Mikan ja Scissor Sistersin äitelyyttä. Punaista lankaa hommasta ei löydy; Penguin Prison ei ole niinkään albumikokonaisuus kuin portfolio, johon on koottu kaikki se, jonka joku voisi ostaa. Kuuntelukokemus jää etäiseksi, eikä selitystä Penguin Prison -nimisen artistin olemassaololle löydy. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Rapture – In the Grace of Your Love

DFA

49 Vajaa kymmenen vuotta sitten The Rapture oli ohikiitävän hetken ajan maailman kuumin yhtye. Viisi vuotta sitten, kun yhtye julkaisi edellisen albuminsa Pieces of the People We Loven, se ei sitä enää ollut. In the Grace of Loven ensimmäinen singlelohkaisu, housepianoa ja Sisqon Thong Songia yhdistävä How Deep Is Your Love, ehti jo nostattaa Rapture-kiiman nollakymmenlukuisiin korkeuksiin, mutta itse albumi saattaa osoittautua siksi viimeiseksi naulaksi yhtyeen arkkuun. On nimittäin yllättävää, kuinka heikko albumi In the Grace of Love on. How Deep Is Your Loven lisäksi siltä löytyy vain yksi aidosti huomionarvoinen kappale, Come Back to Me, joka on hauska yhdistelmä filtterihousea, harmonikkaa ja Olio-tyyppistä elektroa. Riman yli menevät myös avausraita Sail Away, jonka eeppisessä paisuttelussa on tenhoa, vaikka biisi onkin sävellyksenä mitätön, sekä Never Die Again, joka sekin on vain !!!-torvilla höystetty kolmen pennin Sister Saviour. Loput levyn kappaleista ovat joko yhdentekeviä pastisseja The Rapturen tai muiden tanssipunk-bändien hiteistä tai yksinkertaisesti epäonnistuneita kokeiluja. Kun levyn päätöskappale It Takes Time Be a Man lipuu horisonttiin kidkoalamaisen jazzpianosamplen kuljettamana, kuulija ei voi kuin raapia päätään. Mitä ihmettä tälle porukalle tapahtui? (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Wooden Shjips – West

Thrill Jockey

79 Wooden Shjipsin viides studioalbumi on levy on ihan samanlainen kuin edellisetkin. Siinä on melko vähän biisejä (7 kpl), jotka ovat keskimäärin aika pitkiä (5 min 22 sek) ja joissa analogisyntetisaattorit ujeltavat pitkiä ääniä lämpimästi pörisevien sähkökitaroiden ja monitonisesti takovien rytmien muodostaman äänimaton poimuihin. Välillä joku laulaa jotain, jos on sattunut ottamaan hyviä huumeita. Joka kolmas biisi on yleensä vähän hupsun kuuloinen pirteämpi humppa (nyt #3 Lazy Bones ja #6 Looking Out) ja joukkoon mahtuu aina yksi keskeneräinen eteerisyysharjoitelma, joka on kuin ne Spacemen 3:n pahimmat ambient-jumitukset, joiden kohdalla terve yksilö mielellään painaa skip-nappulaa. Kaiken kaikkiaan Wooden Shjips on siis hieno yhtye. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Wooden Shjips, karvaa ja pyramideja.

Perjantaina Korjaamolle saapuvan Wooden Shjipsin Erik ”Ripley” Johnson avautui Nuorgamille. Sanfranciscolaisen psykedeliayhtyeen kitaristi ylisti suomalaista Tivol-yhtyettä, joka tunnetaan muun muassa hiteistään Prätkäbarbaarit, Viha, kateus, katkeruus ja muut loistofiilikset sekä Vihaan vitusti kaikkea sitä mitä kulutusyhteiskunnan aikaansaama pinnallinen alkoholiin perustuva sosiaalinen käyttäytymiskulttuuri edustaa.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

“Ei aavistustakaan. Olen kyllä kuunnellut todella paljon Neil Youngia. Hän on ollut tärkeä osa elämääni todella pitkään. Kuin vanha koira.”

Mikä oli ensimmäinen popkappale josta muistat pitäneesi?

“Luultavasti The Rolling Stonesin Start Me Up. Olin niin nuori, etten oikein muista minkä takia pidin siitä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

“En usko, että sellaista on. Musiikki on tärkeä asia monille ihmisille monista eri syistä. Itse pidän todella paljon uudesta Kurt Vilen albumista.”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Fight the power”
– Public Enemy

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

“Mitään Bruce Springsteeniä.”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

“Ramonesin Commandoa.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

“En.”

Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?

“Niin kuin Mick (Jagger – toim. huom.) sen sanoi: ‘It’s the singer not the song’.”

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

“Rakkaus.”

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

“Hyvällä tavalla Karen Dalton. Ikävällä tavalla kuka tahansa American Idolin tai muun vastaavan ohjelman esiintyjistä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä instrumenttia haluaisit oppia soittamaan?

“Saksofonia ja pedal steel -kitaraa. Saksofonia, koska kaikista soittimista se kuulostaa eniten ihmisääneltä. Pedal steel -kitaraa yksinkertaisesti siksi.”

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

“Yritän välttää viimeiseen asti musiikkibisneksen ajattelemista.”

Mitä Woodern Shjipsin kappaleita suosittelisit ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut musiikkianne?

“Mitä tahansa niistä, itse asiassa. En oikeastaan kuuntele kappaleitamme sen jälkeen, kun ne on masteroitu, joten ehkei minulla ole tähän asiaan oikein näkemystä.“

Mistä ylimääräinen j-kirjain tulee yhtyeenne nimeen?

“Ruotsista.”

Mikä on noloin omistamasi levy?

“Mikään ei saa minua nolostumaan. Löytyyhän sieltä esimerkiksi Glen Campbellia ja Neil Diamondia, joita nyt ei välttämättä pidetä erityisen viileinä.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

“Arvosanat.”

Mikä on ärsyttävin musiikinlaji, johon olet törmännyt?

“Mikä tahansa, joka soi modernia rockia soittavilla radiokanavilla Yhdysvalloissa.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

“Kukaan ei tule erityisesti mieleen. Toivon toki, että olisin nähnyt James Brownin ennen hänen kuolemaansa.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

“Suosikkini on luultavasti Tivol. Pidän myös paljon Maniacs Dreamistä ja K-X-P:stä.”

Video ei ole enää saatavilla

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

“Sekä että.”

Wooden Shjips ja Kiki Pau Korjaamolla 9. syyskuuta. Liput 14/16 euroa.