Wire vm. 2013. Vasemmalta Graham Lewis, Robert Grey, Colin Newman ja Matthew Simms.

Pioneeriksi niin punkin, postpunkin ja kokeellisen popmusiikinkin saralla noussut Wire jätti pysyvän jälkensä historiaan jo 1970-luvun lopulla, jolloin se julkaisi albumitrilogiansa Pink Flag (1977), Chairs Missing (1978) ja 154 (1979). Vuosituhannen vaihteessa uudelleen aktivoitunut brittibändi on tehnyt 2000-luvun aikana neljä albumia, joista uusin, alkuvuodesta julkaistu Change Becomes Us, perustuu heti klassikkotrilogian jälkeen eli yli kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitettuun materiaaliin.

Torstaina Wire lennättää aikakoneensa Tavastialle. Laulaja-kitaristi Colin Newman, 59, kertoi Nuorgamille, miksi tasapaino on tärkeää ja vain nykyhetkellä on merkitystä.

Muistan lukeneneeni, että Wirellä oli alkuvaiheessa tietty tapa lähestyä laulunkirjoitusta: jokaisessa biisissä tuli olla uusi idea, jota ei tulevaisuudessa toistettaisi. Onko tämä tyyli säilynyt – ja jos ei, niin millä tavoin se on muuttunut?

”En ole varma olenko itse sanonut juuri näin. Ja jos olen, niin en ole välttämättä miettinyt asiaa kovin tarkasti! On toki ilmiselvää, että emme halunneet toistaa itseämme, mutta toisaalta kuka tahansa idiootti luovan toiminnan osa-alueella varmaan sanoisi samaa! Minun tapauksessani kaikki alkaa varsin pienistä ideoista, mutta niilläkään ei ole tulevaisuutta, jos niistä ei pysty johtamaan lisää pieniä ideoita. Kappaleiden täytyy aina olla laadullisesti puoleensavetäviä, sellaisia, jotka kutsuvat muitakin ihmisiä osallistumaan. Eli sekä idea että sen työstämisprosessi ovat tarpeellisia, mutta idean täytyy olla tuore ja viehättävävä, jotta kiinnostuisin siitä. Toivottavasti vastaukseni on ymmärrettävä!”

Video ei ole enää saatavilla

Wiren kokoonpano on pysynyt samana jo yli 35 vuotta lukuun ottamatta Bruce Gilbertiä, joka lähti bändistä vuonna 2003. Kuinka olette onnistuneet pysymään yhtenäisenä yksikkönä näinkin pitkän aikaa?

”Vastaus liittyy hieman edelliseen kysymykseen. Koen, että taiteen tekemisessä vain tämä hetki tarkoittaa mitään – joten on melko merkityksetöntä kuinka pitkään sen eteen on tehty töitä. Se ei tunnu luovalta tai edes käytännölliseltä tavalta miettiä asiaa. Kaikki taitavat kuitenkin vaistonvaraisesti ajatella sillä tavoin, ja toki mekin olemme tietoisia historiastamme. Mutta juuri tämä hetki kiinnostaa meitä ja mahdollistaa kaiken.”

Mitkä olivat Wiren alkuperäiset vaikutteet ja mitä vaikutteita olette löytäneet vuosien varrella?

”Valitsen tähän kohtaan perusvastaukseni tässä kohtaa: kaikki ja ei mikään.”

Uusin levynne Change Becomes Us sisältää kappaleita, jotka kirjoitettiin alun perin 154-levyn julkaisun jälkeen eli yli kolmekymmentä vuotta sitten. Miksi päätitte palata vanhoihin kappaleisiin ja kuinka niille kävi? Pysyivätkö ne samanlaisina vai kokivatko ne suuriakin muutoksia?

”Change Becomes Us oli melko outo projekti. Olisimmehan voineet hyvin kirjoittaa uuttakin materiaalia. Mukana oli valmiita biisejä mutta suurimmaksi osaksi luonnoksia. Wirelle tyypillisesti suhtauduimme siihen kaikkeen melko tasa-arvoisesti. Se oli tietenkin ainoa keino saada materiaalista mitään aikaan. Levyn tekoprosessi tuntui todella opettavaiselta ja antoi uudelle jäsenellemme Matthew Simmsille hyvän tutustumistavan bändin tapaan työskennellä. 
Alun perin tavoitteenamme ei edes ollut tehdä uutta Wire-levyä, vaan ajattelimme prosessia eräänlaisena sivuprojektina. Olikin todella palkitsevaa, että lopputuloksesta tuli niin vahva.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä nykybändejä kuuntelette?


”Pidämme Wireä nykybändiä, eikä meillä ole oikein kiinnostusta nostalgiaan… mutta toisaalta meitä kiinnostaa olla tekemisissä uusien ja myös kokeneempien bändien kanssa DRILL-festivaalimme kautta. Ensimmäiset festarit järjestettiin Lontoossa tämän vuoden maaliskuussa, ja toinen tällainen tapahtuma pidetään marraskuussa Pohjois-Amerikassa. Etsiessämme lämmittelybändejä ja festariesiintyjiä olemme päätyneet tekemään yhteistyötä muun muassa Factory Floorin, Toyn, Malka Spiegelin, Traamsin, Gazelle Twinin, Teeth of the Sean, Loneladyn, Charlie Boyer & the Voyeursin, East India Youthin ja monen muun kanssa.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuinka Wire toimii studiossa? Onko työskentely demokraattista vai ottaako joku muita suuremman roolin?

”Toimimme yleensä omien vahvuuksiemme kautta. Itse olen ’tuottaja’ – ja haluan heti lisätä, ettei tämä missään nimessä tarkoita ’pomoa’! Normaalisti kirjoitan suurimman osan lauluista, mikä meidän käsityksemme mukaan tarkoittaa rakennetta ja sointukulkua, ei niinkään sanoituksia. Tekemäni osat antavat kappaleelle suunnan, johon muut saavat tuoda omia ideoitaan. ’Musiikki’ on lopputulos, jonka saamme aikaan yhteistyönä. Prosessi on todella nopea. Jos biisi on aivan uusi, nauhoitamme sen saman tien. Red Barked Tree ja noin puolet Change Becomes Usista tehtiin tällä tavalla. Graham [Lewis] tekee kappaleensa eri tavalla, ja minä yleensä autan häntä kehittämään biisiensä rakenteita ja melodiaa.”

Jokainen levyistänne kuulostaa erilaiselta kuin sen edeltäjä. Usein myös live-esiintymisenne ovat heijastelleet tätä. Onko totta, että palkkasitte Wire-coverbändin kiertueellenne vuonna 1985? Kuinka todennäköistä keikoillanne on kuulla vanhempaa tuotantoa?

”Haluaisin tarkentaa muutamia asioita. On äysin totta, että olemme aina halunneet liikkua eteenpäin yhtyeenä. Se tuntuu meille kaikkein järkevimmältä tavalta toimia. Cover-bändiä emme varsinaisesti koskaan palkanneet; The Ex Lion Tamers oli enemmänkin duchampilaista löydettyä taidetta. Se oli Jim DeRogatisin (nykyään tunnettu dj ja musiikkikriitikko – toim. huom.) taidekouluprojekti. Heidän konseptinsa oli soittaa Pink Flag -levy kokonaisuudessaan. Tuohon aikaan se oli täysin uusi idea, sillä bändit eivät soittaneet levykokonaisuuksia livenä. Niinpä halusimme heidät lämmittelijöiksemme. 

Omat livesettimme keskittyvät aina uusimpaan levyymme ja joskus jopa julkaisemattomaan materiaaliin, mutta soitamme myös vanhoja kappaleita aina silloin, kun löydämme niihin uusia lähestymistapoja ja koemme niiden toimivan livenä. Settilistoissamme on suurta vaihtuvuutta!”

Video ei ole enää saatavilla

Vaikka Wireä pidetäänkin punk- ja postpunk-bändinä, musiikkinne ei tunnu sopivan kovinkaan helposti mihinkään määritelmään. Onko kaavamaisuuden puuttuminen tietoinen valinta vai sattumaa?

”Itse kyllästyn kaavamaisuuteen äkkiä, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi rajoittaa luovaa työtään minkään genrerajan takia. Genret voivat olla kiintoisia silloin, kun niitä vasta määritellään, mutta kun määritelmä täydentyy, tulee aika rikkoa sääntöjä! Minusta tuntuu, että tämä asennoituminen kehittyi jo hyvän aikaa ennen Wiren perustamista, todennäköisesti 1960-luvun loppupuolella, kun musiikki muuttui psykedelian myötä rajusti muutaman vuoden aikana. Innostuin suuresti sääntöjen rikkomisesta, jota punk-aallossa ei pahemmin tapahtunut. Se kangistui kaavoihinsa varsin pian.”

Wiren musiikki on inspiroinut melko monta cover-versiota. Pidättekö niistä?

”Pidän monista versioinneista. Erityisesti Lushin tekemillä kahdella coverilla on aina ollut suuri vaikutus minuun.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on ensimmäinen popkappale, johon rakastuit?

”Varmaankin Everly Brothersin Sealed With a Kiss. Olin aivan liian nuori – taisin olla 4- tai 5-vuotias – tunnistamaan ihmisiä, jotka laulun tekivät, mutta rakastin sen melankoliaa – vaikka tuohon aikaan en varmaan edes tiennyt mitä melankolia on!”

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Ohhoh! Varmaankin joku miksaamistani kappaleista, koska joudun luonnollisesti kuuntelemaan niitä todella paljon.”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”You look like a star
but you’re still on the dole”
(Mott the Hoople – All the Way to Memphis)

”Se on todella brittiläinen ilmaus, joka saa minut hymyilemään.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Desmond Simmonsin. Hän ei ollut kovin tunnettu artisti, mutta hän oli paras kaverini aina lukiovuosiin asti. Hän kuoli yllättäen aiemmin tänä vuonna. Kirjoitin hänestä The Quietus -sivustolle, jos jotakuta kiinnostaa. ”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka tuottaisi?

”Hankala kysymys, sillä monissa projekteissa olen työskennellyt sellaisten ihmisten kanssa (en tosin kaikkien kanssa samanaikaisesti), jotka kuuluisivat unelmakokoonpanooni. Itse olisin tietysti tuottajana!”

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

”Epäilemättä Malka Spiegelin, hänen äänensä on upea. Ja huonolla tavalla sen Musen idiootin, hän saa hengittämisenkin kuulostamaan ärsyttävältä!”

Minkä lopettaneen yhtyeen tai edesmenneen artistin olisit halunnut nähdä livenä, mutta et koskaan nähnyt?

”The Beatlesin, Pink Floydin, Underground Resistancen (silloin kun se oli vielä oikea bändi) ja The Moven.”

Video ei ole enää saatavilla

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Se mikä säilyy on musiikin vaikutus ihmisten tunteisiin. Monet asiat voivat muuttua, mutta toivon muutosten olevan sellaisia, että musiikin tekijät pystyvät ansaitsemaan elantonsa luomiensa asioiden kautta.”

Kumpi on tärkeämpää: kappale itsessään vai se, miten se on toteutettu?

”Tasapaino on tärkeää, koska lopulta vaaditaan kumpaakin. Jos toinen puuttuu, lopputulos ei voi olla täydellinen.”

Mistä äänittämästäsi kappaleestasi olet kaikkein ylpein?

”Olen ylpeä monista, se vaihtuu kaiken aikaa.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, jonka olet kuullut?

”Menswe@r.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Kuka tietää? Kirjanpitäjä, arkkitehti, malli, taksikuski, puodinpitäjä.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Juuri tällä hetkellä? Kiertuebussin kyydissä istuminen ei inspiroi hirveästi. Paljon moottoritietä.”

Mitä mieltä olet ”kielletyn nautinnon” käsitteestä popmusiikissa?

”Miksi ei? En osaa välittää makuasiafasisteista muutenkaan.”

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

”Niitä on useita… riippuu siitä mistä kysyjä on kiinnostunut!”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”En, en vain jaksa vaivautua tekemään sellaista. Pidän tosin paljon epäcoolien asioiden hehkuttamisesta!”

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

”Malka ja minä teemme rakkauden musiikkia!”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Oopperan, countryn tai rock & rollin.”

Kuka on suosikkibeatlesi?

”George Harrison, hän oli aina coolein. Lennon ja McCartney olivat toki neroja, mutta Lennonin nostaminen jumalten joukkoon on melko masentavaa. McCartneyn taas olisi pitänyt olla hieman viisaampi – ja jättää Mull of Kintyre, We All Stand Together ja se helvetin Ebony & Ivory tekemättä!”

Video ei ole enää saatavilla

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Olisi ihanaa, jos voisin kertoa, että tuntemukseni on laaja, mutta valitettavasti tietoni rajoittuvat Pan Soniciin, Sapho-levymerkkiin ja Lordiin!”

Mitä instrumenttia haluaisit oppia soittamaan?

”Rumpuja, jos vain jaksaisin keskittyä asian opettelemiseen.”

Millä tavalla tuhlaat aikaasi kaikkein mieluiten?

”Pelaamappa pasianssia iPhonellani.”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”Ei väliä, mutta tuskin ainakaan kasetti!”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”En ole fani. Mielestäni The Doors oli melko tylsää musiikkia, ja Jim Morrison oli täynnä itseään.”

Jos saisit pelastaa yhden levyn kokoelmastasi, mikä se olisi?

”Se olisi Todd Rundgrenin A Wizard, a True Star.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä levy parantaa tehokkaimmin krapulasi?

”En valitettavasti tiedä ainuttakaan levyä, joka onnistuisi siinä.”

Wire ja The New Tigers Helsingin Tavastialla 7.11.2013. Liput 25 euroa.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 113 Peaking Lights – All the Sun Shines

Kolmenkymmenen asteen helteet ja väkivaltainen auringonpaiste olivat viime kesänä lähinnä uuvuttavia, mutta onneksi nestehukkaa saattoi paeta isojen huivien, aurinkolasien ja Peaking Lightsin suojaan. Wisconsinilaisyhtyeen anesteettinen dubpsykedelia muuttuu helposti kieppuvaksi taustatapetiksi, mutta siihen on helppo upota myös hyytävän talven kolottaessa luita. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 112 Wire – Red Barked Trees

Taidepunkin suurmestarit yllättivät viime vuoden alussa julkaisemalla yhden uransa parhaista albumeista. Tapojensa mukaisesti Wire teki levyn päättäneellä melkein-nimikappaleella hypyn tuntemattomaan. Kolmijakoinen, akustisten kitaroiden dominoima laulu on elegia tuhoutuvalle luonnolle, eikä sen viattomalle herkkyydelle löydy verrokkia konkariyhtyeen tuotannosta. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 111 Beastie Boys – Too Many Rappers

Beastie Boys palasi tänä vuonna hurjan kovalla uutuuslevyllä. Sen ehdoton kohokohta on jo parisen vuotta sitten nettiin vuotanut Too Many Rappers. Levyllä vieraileva Nas ei heitä kaikkein ikimuistoisinta läppää mutta se ei haittaa, kun riimejä putoilee neljän räppärin toimesta puolelta ja toiselta. On and on ’til the crack of dawn, until the year 3000 and beyond! (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 110 Noel Gallagher’s High Flying Birds – AKA… What a Life!

”I’m gonna take that tiger outside for a ride.” Hieno lause vanhemman Gallagherin kryptisessä lyyrisessä virrassa. Siinä tiivistyy kaikki se keski-ikäisen haikailu villin Hacienda-nuoruuden perään, uhmaileva aikomus palata siihen vielä yhdeksi illaksi, mistä tässä samaan aikaan ylevässä ja tanssittavassa instant-klassikossa on kyse. On eletty, ja millainen elämä! (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 109 Gil Scott-Heron vs. Jamie XX – NY Is Killing Me

Hyvä kuolema on vaikea kuvitella. Meillä kaikilla on liioiteltu kuva omasta sankarillisesta potentiaalistamme Kuoleman edessä. Tai jos ei muuta, niin toiveita. Hyvä kuolema voisi kuulostaa tältä. Tai edes ne rauhan hetket, jotka sitä edeltävät. Ehkä se eksistentialistinen kauhu saisi raivattua itselleen tilaa viimeisellä ikuisuuden kestävällä nanosekunnilla. Ehkä. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 108 Lassi Valtonen – Kerran ollaan nuoria

Lassi Valtonen on erikoishahmo. Hänen käytöksensä vaikuttaa töykeältä ja lavalla Lassi ei osaa olla luontevasti sitten millään. Mutta kun tämä puustapudonnut nuori mies laulaa, voi perkele miten komeasti hän sen tekee! Ja kun Poutahaukoista tunnettu Marko Haavisto lahjoitti Lassin levylle juuri hänen suuhunsa sopivan huippukappaleen, ei mikään voi mennä pieleen. (Tomi Palsa)

Lassi Valtonen – puusta pudonnut.

Kuuntele Kerran ollaan nuoria Spotifyn kautta tästä.

# 107 Maria Minerva – 10 Little Rock Chix Listening to Neu!

Villein ja viilein noise/electrosonicyouth/anti-disco chic(k) tulee juuri nyt Virosta. Maria Minerva on kuin syväjäähauteestaan sulatettu Malaria! Mustahuulisen, totisen ja paskanharmaan DDR:n sijaan Minervan musiikissa kaikuu pankkiirien raiskaama, kiiltävä ja ränsistynyt, aamuviideltä korkkareissa nilkat mutkalla hoipertava Tallinna. Pian kaikki kuulostaa tältä. (Tapio Reinekoski)

Maria Mineva julkaisi viime vuoden aikana peräti kaksi albumi ja kaksi ep-levyä.

Kuuntele 10 Little Rock Chix Listening to Neu! Spotifyn kautta tästä.

# 106 Bright Eyes – Jejune Stars

The People’s Keyn jokaisessa kappaleessa piilee viisautta. Ei yksittäisiä nokkelia ajatuksia vaan täysivaltaista viisautta. Jejune Stars on selviytymistarina pienoiskoossa olematta tuomitseva, lässyttävä tai kiusallinen. Ennen kaikkea laulu on lohdullinen ja voimakas. Vaikuttaa kieltämättä lässyltä, mutta kuuntele biisi itse, jos epäilyttää. Kuuntele ja viisastu. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 105 Veronica Falls – Bad Feeling

Veronica Fallsin debyytti on vuoden indiepop-levy niille, jotka haluavat nauttia elämänsä ja musiikkinsa ylidramaattisena syöksykierteestä toiseen johtavien kohtausten sarjana. Kitarat helisevät C86-filterin läpi suodatettuja mollisointuja, joiden tahtiin voi silti tanssia pallomekko liehuen. Niin autenttista ja söpöä angstia, ettei siitä voi olla hullaantumatta! (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 104 Burial – Street Halo

Samannimisen ep:n avaava Street Halo kummittelee kuin viimeinen muistikuva eilisyön klubista. Krapulaverhon takainen tasainen jyske sekoittuu päänsärkyyn. Epäinhimilliseksi efektoitu dubstepbotin ääni ei tyynnytä, pelottelee vain. Kun musiikki vähitellen kaikuu pois, huomaa seisovansakin sateessa, pimeässä ja tuntemattomalla kadulla. Kello on puoli kuusi aamulla. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 103 Future Islands – Close to None

Toissa vuonna Twin Shadow’n Forget-levyyn ihastuneet saattoivat vuonna 2011 lääkitä musiikillisia vieroitusoireitaan baltimorelaisen Future Islandsin On the Water -albumilla. Sen kirkkaimpana tähtenä kimaltelee Close to None, oivallisen jakomielinen popkappale, jonka alkupuolen vellovasta ambient-merestä nousee lopulta määrätietoisesti tamppaava indiediskohirviö. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 102 EMA – California

Vuoden erolevyistä itsensä pahimmalle vereslihalle raapi EMAn Past Life Martyred Saints. Sen houreinen kliimaksi California lievittää paniikkikohtausta kodeiiniövereillä, leikkaa kallon halki ja tökkii aivojen puhekeskusta haarukalla. Tiedottomuudessa välitetyt ärsykkeet pulppuavat vuoden intensiivisintä tajunnanvirtaa ja maanisimpia fraaseja kitaradronepedillä. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#40 Beirut

Mikä? Zach Condonin soolohankkeena alkanut, Balkanin tunnelmista ammentava folk-retkue.

Odotettu? Euroopan-keikkoja jo vuoden 2006 debyytistä lähtien.

Tuleeko? Loppuvuoden bändi kiertää etupäässä Yhdysvalloissa. Miten olisi ensi keväänä – julkaisihan bändi elokuussa uuden levynkin?

Video ei ole enää saatavilla

#39 Wire

Mikä? Brittipunkin melskeistä noussut innoittava edelläkävijäyhtye on myös jotain aivan muuta.

Odotettu? Oletettavasti 1970-luvun lopusta lähtien, kun uusi aalto Suomeen saapui ja jengi alkoi pogoon.

Tuleeko? Mahdollista se on, koska edelleen aktiivisesti esiintyvältä yhtyeeltä ilmestyi alkuvuodesta uusi albumi Red Barked Tree, jonka tiimoilta se on soittanut Euroopassa tänä vuonna jo 43 keikkaa, joista kolme Norjassa, kaksi Ruotsissa ja yksi Tanskassa.

Video ei ole enää saatavilla

#38 Death Cab for Cutie

Mikä? Muotovalion indierockin muotovalioin ilmentymä, jonka musiikissa indie ja rock ovat läsnä ennen kaikkea esteettisenä tulkintakehyksenä.

Odotettu? Siitä lähtien, kun Transatlanticism-albumin (2003) kappaleet ylittivät valtameren tv-aaltojen kannattelemina, tai kun Anna Puun tulkinta I Will Follow You Into the Dark -kaunokista toi yhtyeen Idols-kansan tietoisuuteen.

Tuleeko? Mikäpä jottei. Yhtye on ollut säännöllinen vieras manner-Euroopan festivaaleilla ja tuntuisi luontevalta kiinnitykseltä esimerkiksi Ruisrockin telttalavalle.

Video ei ole enää saatavilla

#37 Basement Jaxx

Mikä? Yksi 1900-luvun puolella aloittaneista suurista elektromusiikkiduoista.

Odotettu? Vuodesta 1999, kun debyyttialbumi Remedy ilmestyi.

Tuleeko? No jos Chemical Brotherskin saatiin lopulta Suomeen, niin miksei tätäkin kaksikkoa? Häh?

Video ei ole enää saatavilla

#36 Gary Numan

Kuka? Känisevä syntikkapopin legenda ja robotti-wannabe, joka on luonut kolhoudesta ja tunnekylmyydestä linjakkaan joskin yksiulotteisen uran.

Odotettu? Vuodesta 1979, jolloin Numan alkoi ympätä silloisen bändinsä Tubeway Armyn geneeriseen punkiin vaikutteita Bowielta, Ultravoxilta ja Philip K. Dickiltä.

Tuleeko? Jos Suomessa on intohimoisia numanoideja, he ovat pysyneet tiiviisti omissa oloissaan. Heitä kuitenkin tarvittaisiin keikan järjestämiseen, sillä Numanilla on nykyään tapana saarnata vain käännytetyille.

Video ei ole enää saatavilla

#35 Aretha Franklin

Kuka? Lady Soul. Yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista laulajista.

Milloin? Vuonna 1968 Aretha poikkesi Tukholmassa, mutta unohti Suomen kiertueohjelmastaan. Siitä saakka on monia sapettanut.

Tuleeko? Iän ja sairastelun vuoksi mitään Euroopan-kiertueita tuskin nähdään. Tänä vuonna on tosin julkaissut ensimmäisen studioalbumin kahdeksaan vuoteen sekä tehnyt muutamia konsertteja rapakon takana. Tässäpä iso kala napattavaksi vaikkapa Pori Jazziin.

Video ei ole enää saatavilla

#34 Magazine

Mikä? Buzzcocksin alkuperäisen laulajan Howard Devoton vuonna 1977 perustaman yhtyeen musiikkia voisi kuvata kokeelliseksi punkiksi.

Odotettu? Siitä asti, kun Kollaa kestää coveroi Magazinen Shot by Both Sides -singlen nimellä Syksy vuonna 1979. Bändi hajosi 1980-luvun alussa, mutta kokosi rivinsä vuonna 2009.

Tuleeko? Yhtyeeltä on tulossa tässä kuussa uusi levy ja ensi kuussa se kiertää Iso-Britanniaa. Eiköhän tämän jälkeen ole Euroopan ja Suomen vuoro.

Video ei ole enää saatavilla

#33 Hot Chip

Mikä? Rillipäisiä indienörttejä ja myös massoja liikuttava rytmiryhmä, joka on julkaissut neljä vähintään hyvää albumia.

Odotettu? Valmiina tanssilattialle since 2005.

Tuleeko? Todennäköisesti, elleivät lopeta sitä ennen. Alexis Taylor on jo käynyt Helsingissä dj-keikalla ja Flow’ssa About Groupin kanssa. Lämpenee, lämpenee.

Video ei ole enää saatavilla

#32 Yeah Yeah Yeahs

Mikä? Yksi kiinnostavimmista newyorkilaisyhtyeistä tekee tanssittavaa ja erittäin 2000-lukulaista punkrockia. Laulaja Karen O:ssa on asennetta vaikka kokonaisen festivaalin tarpeisiin.

Odotettu? Ensilevy Fever to Tellistä (2003) alkaen.

Tuleeko? Kiireinen yhtye on keikkaillut viime aikoina Pekingin kaltaisissa pikkukaupungeissa. Suomeen bändi ehtinee joskus 2030-luvulla.

Video ei ole enää saatavilla

#31 The Blue Nile

Mikä? Skotlantilainen kulttipopbändi, joka on 30-vuotisen uransa aikana saanut aikaiseksi huimat neljä albumia.

Odotettu? Ei kovin tosissaan koskaan; yhtyeen vähäiset konsertit on kaikki soitettu Ison-Britannian rajojen sisällä.

Tuleeko: Ainoastaan dramaattisen aikuispopin ystävien päiväunissa.

Video ei ole enää saatavilla

Televisio ei tappanut soittolistatähtiä.

Taas se on täällä: syksyn vittumaisin influenssavirus H3N2. Vaikka tautia vastaan taistelisi kierrepotkuin ja liekinheittimin, aina löytyy ihmisiä, jotka räkivät päin naamaa joko julkisessa kulkuvälineessä, kirjaston lukusalissa, baarin nurkkapöydässä tai käräjäoikeuden istunnossa. Oli tauti miten paha tahansa, nämä oman elämänsä bobflemingit eivät ikinä jää kotiin sairastamaan.

Syysflunssaan on onneksi olemassa useampikin lääke. Yksi niistä on televisio, joka juuri nyt tulvii kesätauolta palanneita kotimaisia reality-sarjoja. Mikäpä olisikaan parempi keino tappaa aikaa, aivosoluja ja bakteereja kuin katsella ahtaaseen tilaan tungettuja moniongelmaisia vammaisia, huippumalleiksi halajavia puhe- ja kävelytaidottomia dorkia tai Hjalliksen alaisiksi pyrkiviä selkäänpuukottavia sössöttäjätunareita. (Mervi, älä ole noin kiukkuinen, vaikka oletkin kipeä. Diili ja Huippis on hyviä ohjelmia. BB on… ohjelma sekin. Nuorgam on rakkauden media. Me rakastamme tv-viihdettä! t. yx vaan)

Tai mikäli haluaa esittää kultturellia humanistia, voi aina ilmoittaa katselevansa Teeman dokumentteja, joita kaikki sanovat katsovansa, mutta eivät kuitenkaan katso. (Me Nuorgamissa katselemme Teeman dokumentteja! t. sama)

Alla olevan Spotify-linkin takaa löytyy 26 tv-aiheista biisiä, joiden tahdissa voi virittäytyä haluamaansa televisionkatselutunnelmaan. Mukana on niin televisiota ylistäviä kuin sitä kritisoivia biisejä pääasiassa punkrockin ja postpunkin parissa ansioituneilta bändeiltä. Lista on koottu häpeilemättömän subjektiivisesti eli siltä löytyy vain yllekirjoittaneen korvaa miellyttäviä biisejä.

• Black Flag – TV Party
• Misfits – TV Casualty
• The Rezillos – Top of the Pops
• Pelle Miljoona & 1980 – TV
• Kari Peitsamo ja Ankkuli – Hesan telkkariin
• The Cramps – TV Set
• Ebba Grön – Tittar på TV
• Wire – Ex Lion Tamer
• Magazine – TV Baby
• Fall – A Lot of Wind
• Talking Heads – Found a Job
• Gang of Four – 5.45
• The Normal – T.V.O.D.
• The Damned – Idiot Box
• Skids – TV Stars
• The Dickies – I’m Stuck in a Pagoda with Tricia Toyota
• Bad Religion – Television
• Wavves – TV Luv Song
• Public Enemy – She Watch Channel Zero?!
• The Disposable Heroes of Hiphoprisy – Television, the Drug of the Nation
• Bruce Springsteen & The E Street Band – 57 Channels (And Nothin’ On)
• Dire Straits – Money for Nothing
• ZZ Top – TV Dinners
• The Handsome Family – All the TVs in Town
• American Music Club – Mom’s Tv
• Lou Reed – Satellite of Love

Wire on yhä voimissaan. Yhtye julkaisi vuodenvaihteessa uusimman studioalbuminsa, erinomaisen Red Barked Treen.

Brittiläisen Wiren voi lokeroida punk- tai postpunk-bändiksi, vaikka se avarsikin jo debyytillään Pink Flagilla (1977) aikalaistensa lanseeraamaa ilmaisua. Sen raikkautta arvostettiin ja rakastetaan yhä edelleen: jos onnistuu kaivamaan esille poikkipuoleisen kommentin Wiren ensimmäisen elinkaaren tuotannosta, on ansainnut pullon Delamainea.

Ja kiistaton tosiseikka onkin, että Wirestä kypsyi jo varhain harvinaisen fokusoitunut pumppu. Se osasi olla ärhäkkä, mutta tajusi, ettei isku uppoa, ellei kuulijan suojausta pudota ensin nipullisella melodioita. Wirellä oli myös saattanut vierähtää tovi Düsseldorfin koulukunnan toisto-oppien parissa.

Outdoor Miner Wiren kakkosalbumilta Chairs Missing (1978) kelpaisi rockneron käyntikortiksi. Biisiin on saatu mahtumaan ilmavasti iso liuta sävelkulkuja, ja mikäli kertosäe pääsee solahtamaan ohitsesi, lienevät sensorisi kalibrointia vailla.

Kappaleen sanoissakin on jotain merkillistä vetoa, vaikka ne ovatkin vain laulaja Colin Newmanin luontodokumentin äärellä kynäilemää dadaa:

”No blind spots in the leopard’s eyes /
Can only help to jeopardize /
The lives of lambs, the shepherd cries”

Ei ihan Holidays in the Sun-, White Riot– tai Kill the Poor -osastoa.

Ja ne muut hienoudet: esimerkiksi se, kuinka hellävaraisesti mutta päättäväisesti Graham Lewisin basso astuu sisään lyhyen kitaraintron jälkeen. Biisin pianoväliosaan tiivistyvälle herkkyydelle voi hakea kontrastia vaikka Pink Flag -levyn keskisormi ojossa sahatusta Mr. Suitista. Ei uskoisi 13-vuotiaan äänellä laulavaa Newmaniakaan samaksi kaveriksi, joka kehotti pukumiehiä tunkemaan setelinippunsa syvälle ahteriin.
Niin – näin paljon hienoutta sisältyy 105 sekuntiin, mikä oli Wiren mittakaavalla ihan normaali biisinmitta.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Outdoor Minerin alle kahteen minuuttiin tiivistyi jotain, mistä monet ovat sittemmin halunneet lausua oman näkemyksensä. Outdoor Minerin versioinnit on julkaistu itse asiassa kokoelmalevynä, jolla biisi tulkitaan 19 eri esittäjän voimin – mukana muun muassa Lush ja Flying Saucer Attack, jonka latautunut luenta kiitää sähikäisen lailla jossain linnunradan tuntumassa. Onpa kappaletta esittänyt livenä myös muuan Jarvis Cocker.

Video ei ole enää saatavilla

”There’s great danger /
for the loneliest ranger of all /
no silver bullets”

Funktionalismin mestariyhtye Wire onnistui mahduttamaan marraskuussa punkvuonna 1977 ilmestyneelle ensialbumilleen Pink Flagille vaatimattomat 21 biisiä vajaaseen 40 minuuttiin.

Monipuolisen debyytiin ehkä kirkkain helmi, Ex Lion Tamer, on räjähtävä, kaikesta turhasta riisuttu punkpopbiisi, jonka absurdi ja konnotaatioita karttava nimi syntyi yhtyeen pääasiallisen sanoittajan, basisti Graham Lewisin muokattua mieleisekseen laulaja Colin Newmanin leijonankesyttäjästä kertonutta tekstiä.

Ex Lion Tamer julkaistiin I Am the Fly -singlen b-puolena helmikuussa 1978. A-puoli päätyi vain yhdeksän kuukautta Pink Flagin jälkeen ilmestyneelle kakkoslevylle Chairs Missing, jolla jatkuvasti uudistunut Wire viimeistään luikerteli ulos punk-karsinasta.

Oman versionsa Ex Lion Tamerista on levyttänyt muun muassa Henry Rollins, nimellä Henrietta Collins & The Wife-Beating Child-Haters. Keikoilla biisiä ovat coveroineet ainakin Mike Watt & the Missingmen sekä The Dead Milkmen.

Video ei ole enää saatavilla

Kaksi muutakin yli kolmekymmentävuotiasta vaihtoehtorockyhtyettä on osoittanut vuoden alussa huomattavia virkeyden merkkejä.

Gang of Fourin (kuvassa) tuore levy Content todistaa, että ankara punk-funk taittuu Leedsin sediltä tällä vuosituhannella siinä missä !!!:n kaltaisilta oppipojiltakin.

R.E.M. taas palautti uskon itseensä Collapse Into Now -albumilla, jonka hirviömäiset rockpalat ja tunnelmalliset balladit vievät ajatukset välittömästi 1990-luvulle ja yhtyeen luvun loiston päiviin. Johtuisiko moinen siitä, ettei Michael Stipe ole tällä kertaa hehkuttanut levyn sisältävän bändinsä parasta materiaalia vuosikymmeniin?

Video ei ole enää saatavilla

Wire – Adapt

Video ei ole enää saatavilla

Gang of Four – You’ll Never Pay for the Farm (Live @ David Letterman 8.2.2011)

Video ei ole enää saatavilla

R.E.M. – ÜBerlin