Jane Asher, Martha ja Paul McCartney kilpailevat toistensa huomiosta.

Paul McCartneyn tuotanto hämmentää. Mies teki täydellisen uran The Beatlesin biisintekijänä, mutta tipahti soolourallaan mukavuusalueelle. Ehkä kaikki on ollut miehen elämässä liian hyvin Beatlesin hajottua. Maailman parhaan basistin tuotanto on nimittäin täynnä todisteita siitä, että parhaat kappaleensa hän ammensi vaikeimmista ihmissuhteistaan ja tunne-elämän ristiriidoista.

McCartneyn läheisistä ihmisistä vaikein oli tietenkin John Lennon. Monessa tulkinnassa hippien Gandhiksi ylennetty Lennon oli kulissien takana väkivaltainen misogynisti, joka käänsi herkkyytensä usein kovuudeksi. Musiikillisesti Lennon toi pimeät puolensa esille sopivan hiomattomina ja karkeina lauluina, jotka muodostivat täydellisen vastaparin McCartneyn silotelluille ja muodoltaan virheettömille pop-kaunokeille. Vaikka vuorovaikutussuhteen hedelmällisyys perustui vastakohdille, löytyi kummankin musiikin pohjalta sama herkkä taustavire.

Siksi onkin aika avata McCartneyn musiikkia samasta näkökulmasta, josta Lennonin taidetta on tulkittu maailman sivu. Miehen parhaita lauluja kannattaa tarkastella traumojen, sanoin tavoittamattomien sydänsurujen ja olemisen ristiriitaisuuden ilmentyminä.

Joulukuun 12. päivä Helsingissä pyyhitään hikeä silmäkulmista, kun McCartney päättää keikkansa todennäköisimmin Abbey Roadin klassiseen loppukaneettiin:

”…and in the end
the love you take
is equal to the love you make”

Sitä ennen yleisö on saanut rautaisannoksen todistusaineistoa siitä, että Paul McCartney on menettänyt, saanut ja antanut elämässään paljon rakkautta, ja käyttänyt sitä tahtomattaan ja tahallaan vaihdon välineenä.

Vastikään Eurooppaan rantautuneen maailmankiertueen kunniaksi Nuorgam esittelee McCartneyn ihmissuhteista hankalimmat kunnianosoituksena niille hienoille lauluille, joita nuo ihmissuhteet ovat poikineet.

ÄITI ‒ MARY McCARTNEY

Kuullessaan äitinsä kuolleen syöpään McCartneyn väitetään kysyneen ensimmäiseksi  ”mistä me nyt saamme rahaa”. Kommenttia on käytetty todisteena McCartneyn kovasta luonteesta ja pyrkyryydestä.

On kohtuutonta vaatia ihmistä vastuuseen 14-vuotiaana koulupoikana mahdollisesti tekemistään möläytyksistä. Monet ovat kuitenkin tulkinneet, että kommentti jäi kaivelemaan taiteilijaa itseään ja että Yesterdayn avainrivi ”I said something wrong / now I long for yesterday” kuvastaisi tätä katumusta. Yhtä perusteltua on pohtia, kertooko Let It Be McCartneyn äidistä riveillään, joilla lauletaan lohduttavasta Mother Marystä.

Myös Lennonin äiti kuoli ennenaikaisesti Lennonin ollessa hyvin nuori. Lennon teki äidilleen laulun Julia, jonka sanoma on suora ja peittelemätön. McCartneyn suru on kätketympää. Olisi hienoa saada muistelmateokseen Many Years From Now (1997; suom. Eilinen) kriittinen päivitys McCartneylta itseltään. Kertoisiko Yesterday todellakin kaipuusta eiliseen, jolloin hänen äitinsä oli vielä elossa?

Tätä taustaa vasten tuntuisi erityisen piikikkäältä tapa, jolla George Harrison puukottaa McCartneyta selkään Yesterdayn lavaversion alussa:

Video ei ole enää saatavilla

NUORTA RAKKAUTTA ‒ JANE ASHER JA MARTHA

McCartneyllä oli ongelmia sitoutua nuoruuden tyttöystäväänsä Jane Asheriin. Asher ei suostunut olemaan kotirouva ja sylikoira, vaan eli itsenäistä elämää näyttelijänä. McCartney olisi halunnut kotiinsa uskollisen naisen, mutta raahasi sinne tämän poissa ollessa naisfaneja bailaamaan. McCartney kävi suhteen ongelmia läpi ristiriitaisen kateellisena Beatlesin biiseissä For No One ja I’m Looking Through You.

Samaan aikaan, kun rakkaus Asheriin rakoili, mies teki The White Albumille (1968) aliarvostetun pophölkän Martha My Dear, jossa hän toivoo ja vannoo uskollisuutta Martha-koiralleen. Rakkauslaulun voi laulaa kenelle tai mille vain, varsinkin koiralle. Tällainen objektin siirto saattaa johtaa rakkauslaulussa harvinaiseen vilpittömyyteen ja tuoreeseen näkökulmaan.

1970-luvulla eläinrakas McCartney saattoi tilata lemmikkieläimilleen lentokonekyydin lääkäriin, mutta maksoi samaan aikaan Wings-yhtyeen jäsenille suhteellisen pientä palkkaa Amerikan-kiertueella. Ehkä Martha My Dear tarjoaakin olennaisen näkökulman McCartneyn tärkeisiin suhteisiin: kaikki menee hyvin niin kauan, kun olet uskollinen minulle.

Video ei ole enää saatavilla

EROJA ‒ YOKO ONO JA JULIAN LENNON

Beatles soitti viimeisen kerran yhdessä julkisesti Applen studion Saville Row’n katolla tammikuussa 1969. Kun he soittivat Get Backia, tuntui kuin McCartney olisi osoittanut komentonsa suoraan Yoko Onolle, joka katsoi yhtyeen esitystä savupiipun juurella.

Viittaus jää monitulkintaiseksi, sillä laulussa mainitaan hahmo nimeltä Jojo, joka on kotoisin Tucsonista Arizonasta, kuten McCartneyn kainaloon päätyneen Linda Eastmanin hankala ex-puolisokin. Laulussa otetaan kantaa maahanmuuttopolitiikkaan ja rasismiin, mutta ehkä McCartney halusi yhtä lailla Beatlesia häirinneiden sivullisten häipyvän helvettiin.

Suoremmin McCartney viittasi Lennonin perhe-elämään Hey Judella. Laululla hän halusi lohduttaa Julian Lennonia, joka kävi noihin aikoihin läpi vanhempiensa John ja Cynthia Lennonin eroa. Kappale tuo lohdullisten sanojen lisäksi esiin McCartneyn perusdilemman: koskettavuuteen ja sentimentaalisuuteen ehdoin tahdoin tuotannossaan pyrkineen muusikon tunne välittyy vähiten juuri siellä, missä hän yrittää olla tahallisen herkkä.

Lennonin mielestä McCartney ylsi Hey Judella parhaaseen lyyriseen suoritukseensa. Erityisesti Lennonia miellytti puolivahingossa mukaan jäänyt, työsanoiksi tarkoitettu rivi ”the movement you need is on your shoulder”. Tämä vahinkolaukaus tuokin kappaleeseen kiehtovan inhimillisen roson väittäessään muun sanoman vastaisesti, että vaikeasta tilanteesta pääsee pois olkaansa kohauttamalla.

Hey Juden loppuhoilotus jäi surullisen laihaksi McCartneyn Olympiastadionin keikalla vuonna 2004. Onneksi kohta mahdollisuus panna paremmaksi:

Video ei ole enää saatavilla

STAATTISTA SÄHKÖÄ ‒ LINDA EASTMAN JA HEATHER MILLS

Miehet ovat hallinneet rock-journalismia. Yoko Onoa on syytetty Beatlesin tuhoamisesta ja Linda McCartneyn kerrotaan tukkineen McCartneyn poppikoneen siirapilla. Tosiasiassa beatlesit tyrivät uransa aivan itse. Olisikin mielenkiintoista kuulla yhtyeen jäsenten tarina puolisojen näkökulmasta. Pienet kolhut eivät vielä horjuttaisi myyttejä, jos joku haluaa uskoa niihin.

Yksi asia varmasti vaikutti McCartneyn Beatlesin jälkeiseen musiikkiin: Linda McCartney oli Wingsin jäsen kotona, studiossa ja kiertueella. Perheyritykseksi muodostunut yhtye ei kuitenkaan ollut tasavertainen bändi. McCartney hallitsi kaikkea. Linda-aiheisissa kappaleissa korostuu Lindan rooli kuuliaisena kumppanina ja uskollisena puudelina, joksi Jane Asher ei suostunut. Lindaa kohtaan tehdyt rakkauslaulut kertovat siitä, miten asiat ovat vihdoin McCartneyn kontrollissa. Samalla sydänalasta kummunneet laulut rakastamisen vaikeudesta vähenivät.

McCartneyn toisen avioliiton päättänyt riitaisa ero Heather Millsistä vuonna 2008 onnistui poikimaan enää laimean Gratituden. Laulussa ontolta vaikuttanut ihmisuhde kuitataan kiitollisuudella kuin firman tehokkaalle työntekijälle läksiäisissä.

Onneksi edes Wingsin muusikot ymmärsivät roson merkityksen. Yhtyeen kitaristi Henry McGullough hakee tarpeellista ristiriitaa Paulin pumpulinpehmeään My Love -balladiin:

Video ei ole enää saatavilla

PARAS YSTÄVÄ ‒ JOHN LENNON

Paul McCartney ja John Lennon olivat sitkeissä riidoissa Beatlesin hajoamisen jälkeen. Lennon pilkkasi McCartneyta How Do You Sleep -biisillä sen jälkeen, kun McCartney oli haastanut muut beatlet rahasotkujen takia oikeuteen. Vaikka McCartney oli aavistanut oikein Allen Kleinin huijauksen ja tehnyt palveluksen Beatlesille, muut yhtyeen jäsenet olivat katkeria ‒ varsinkin kun McCartney tuntui rikastuvan tuolloin kaikkein vauhdikkaimmin. McCartneyn Wings-yhtye oli taloudellisesti menestynein post-Beatles-ilmiö.

Kun Lennon ammuttiin kotinsa edustalle 8. joulukuuta 1980, McCartneyn kommenttia lehdistölle pidettiin typeränä. Hän totesi AIR-studioon mennessään murhan olleen ”tylsä homma”. Surutyönään studioon linnoittautuneen McCartneyn oli vaikea kommentoida tuoreeltaan parhaan kaverinsa kuolemaa, varsinkin kun hän oli yrittänyt saada Beatlesia palaamaan yhteen.

Vuonna 1982 ilmestyi George Martinin tuottama Tug of War -levy. Sen Here Today -kappaleessa McCartney sai korjattua ontuvaa kommenttiaan. Siinä mies myöntää, ettei voi enää pidättää kyyneliään.

Laulussa McCartney muistelee miten he kilpailivat Lennonin kanssa laulun tekemisessä. Abbalta ja myöhempien aikojen XTC:ltä kuulostava raita ei jakele imeliä kohteliaisuuksia, vaan kertoo ystävysten ja samalla kaikkien ihmisten välisistä suhteista ja kilpailusta. McCartney kuvaa laulussa, kuinka haluaisi nousta kuomansa kanssa vuoren huipulle heiluttamaan lippua sodan päättyessä. ”We expected more” on pysäyttävä ilmaisu tilanteessa, jossa McCartneyn ihmissuhteista inspiroivin oli päättynyt lopullisesti.

Video ei ole enää saatavilla

BONUS! TÄRPPEJÄ TULEVALLE KEIKALLE!

Paul McCartneyn keikka Hartwall-areenalla lähestyy. Luvassa on aikamoista Beatles-juhlaa, sillä nykyinen bändi hallitsee 1960-luvun klassikot tiukalla otteella. Mutta mihin soolouran biiseihin kannattaa tutustua ennen keikkaa, jos ne ovat jääneet vähemmälle kuuntelulle?

Ainakin Band on uhe Run -levy (1973) kannattaa poimia soittimeen. Jet-biisin lisäksi muun muassa Mr. Vanderbilt on tutustumisen arvoinen hassuttelu. Lisäksi kannattaa ottaa haltuun uusimpien levyjen parhaimmistoon kuuluva Memory Almost Full (2007), jolta kuullaan todennäköisesti tehokas Only Mama Knows:

Video ei ole enää saatavilla

Paul McCartneyn kiertue saapuu Eurooppaan 26.11. Keikka Hartwall Areenalla 12.12.

”Some people wanna fill the world with silly love songs /
and what’s wrong with that?”

Aloitetaan arvoituksella:

Q: ”In what year did Paul McCartney write silly love songs?”
A: 1962, 1963, 1964, 1965…

Sir Paulille on ollut aina helppo naureskella. Ja on hänelle naureskeltukin. Mutta Sir Paul ei välitä. Paitsi, että välittää. Siitä todistaa Silly Love Songs, McCartneyn uran terävin ja katkeransuloisin piikki häntä kritisoineiden suuntaan. Jumalaisen bassomelodian kuljettama rallatus puolustaa urheasti tyhjänpäiväisen popmusiikin paikkaa maailmassa; kappale voi olla arvokas, vaikkei se ”sanoisi” mitään. Singlelistan ykköseksi Yhdysvalloissa ja kakkoseksi Iso-Britanniassa yltäneen kappaleen ovat coveroineet vuosien saatossa muun muassa Shirley Bassey ja Red House Painters.

Video ei ole enää saatavilla