Warren G, aikansa Aleksanteri Suuri.

George Washington ja markiisi de Lafayette. Aleksanteri Suuri ja Hefaistion. Warren G ja Nate Dogg. Ihmiskunnan historia on täynnä parivaljakkoja, jotka ovat jääneet kollektiiviseen tajuntaamme symboleina jostakin suuremmasta kuin vain omasta olemassaolostaan. Toiset ovat kunnostaunuteet kansalaisoikeuksien esitaistelijoina, toiset yhteiskunnan sääntöjen rikkojina tai oman alansa mestareina. Jotkut ovat tulleet tunnetuiksi vain koska heillä oli unelma, jota he tavoittelivat haastaen kaikki sen unelman tielle asettuneet.

Teot ja tunnettuus eivät aina käyneet käsi kädessä ja toinen parivaljakon osapuolista saattoi saada enemmän mainetta kuin toinen, esimerkiksi korkeamman asemansa tai ihan vaan paremman ulkonäkönsä ansiosta. Tärkeää oli kuitenkin se, että kaikesta maineesta, mammonasta, suurista teoista ja oman osaamisensa mestaroinnista huolimatta nämä parivaljakot säilyivät ystävinä läpi aikojen.

Kun George Washington johti joukkojaan Yhdysvaltain vapaussodassa, hän ystävystyi vapauden ja tasavaltalaisuuden ihanteita Yhdysvaltoihin seuranneen ranskalaisen markiisi de Lafayetten kanssa. Vain 19-vuotiaasta markiisista tehtiin Yhdysvaltain vapaussodassa itsenäisyyttä tavoitelleiden joukkojen kenraalimajuri, ja tämä teki sotataidoillaan ja terävyydellään vaikutuksen Washingtoniin. Sotimisen ohella Lafayette muun muassa varoitti Washingtonia tämän syrjäyttämiseen tähdänneistä poliittisista juonitteluista. Hän oli siis Washingtonille sekä ystävä, että ammattiveli, joka seisoi tämän rinnalla vaikeina aikoina.

”So I hooks a left on 21 and Lewis
some brothas shootin’ dice so I said ’Let’s do this’
I jumped out the ride, and said ’What’s up?’
some brothas pulled some gats so I said ’I’m stuck'”

Regulaten alkumetreillä Warren G on lirissä. Noppaa heittämään pyrkinyt kertojamme joutuukin ryöstön kohteeksi. Aseet ovat jo esillä, mutta viime hetkellä paikalle ratsastaa teräsratsullaan hänen ystävänsä, Nate Dogg. Aivan kuten Washington voi luottaa Lafayetteen, voi Warren luottaa Nateen.

Warren:

”They got guns to my head
I think I’m going down
I can’t believe this happenin in my own town
If I had wings I would fly
Let me contemplate
I glanced in the cut and I see my homey Nate”

Nate:

”Sixteen in the clip and one in the hole
Nate Dogg is about to make some bodies turn cold
Now they droppin and yellin
It’s a tad bit late
Nate Dogg and Warren G had to regulate”

Ja se vapaus, jota Washington kumppaneineen Amerikan Yhdysvalloille tavoitteli. Se amerikkalainen ideaali, jossa ihminen toteuttaa itseään yksilöna ja pyrkii nauttimaan elämästä omien kykyjensä maksimiin asti, sitä jos mitä tämä rap-seikkailu henkii alusta loppuun. Kun ryöstö on ohi, etsivät Warren ja Nate käsiinsä kaunottaret, jotka Nate oli aiemmin ajelullaan bongannut. Kertomus saa onnellisen lopun.

”Just like I thought
they were in the same spot
in need of some desperate help
The Nate Dogg and the G-child
were in need of something else
One of them dames was sexy as hell
I said ’ooo I like your size’
She said ’my car’s broke down and you seem real nice
would you let me ride?’
I got a car full of girls and it’s going real swell
the next stop is the Eastside Motel”

Ok, myönnetään, ettei Washingtonin tai Lafayetten ajatus vapaudesta ehkä tarkoittanut pyssyjen paukuttelua ja mimmien metsästämistä, mutta vapauden olemukseen kuuluu yksilön kyky määrittää se uudelleen, päättää itse omat sääntönsä ja pelata niiden mukaan. Washingtonilla oli sitä paitsi orjia, joten hänellä ei olisi varaa moralisoida sankareidemme peliliikkeitä.

Kuten visionääreillä on tapana, Warren G ja Nate Dogg eivät lopeta kertomustaan vaikka varsinainen tarina on jo viety päätökseen. E-hei, nyt ollaan tekemässä historiaa. Kuten Aleksanteri Suuri kulki Hefaistionin kanssa kohti tuntemansa maailman äärirajoja, kulkee Warren G Nate Doggin kanssa kohti vielä vuonna 1994 tuoreen G-funkin ydintä.

Aleksanteri valloitti Persian ja osan Intiaa häviämättä taistelun taistelua ja hänen luottoystävänsä Hefaistion seurasi hallitsijan rinnalla taistelusta toiseen. Sotilasuransa ohella Hefaistion oli diplomaatti ja insinööri, joka Aleksanterin lailla harrasti filosofisia pohdintoja ja unelmoi krekkalaiset ja persialaiset yhdistävästä suurvallasta. Häntä ja Aleksanteria voidaan siis pitää kaikinpuolin monilahjakkuuksina, joilla oli keskivertopulliaisia enemmän näkemystä siitä, miten maailman tulisi maata.

Warren G ja Nate Dogg ovat G-Funkille samaa mitä Aleksanteri ja Hefaistion ovat antiikin Kreikalle ja Persialle. Kun seikkailut ja taistelut on käyty läpi, kun nopanheittäjien rinki on ajettu pakoon kuin Dareios III Issoksen taistelussa ja neidit hurmattu, on aika kertoa uudesta ajasta, jota on turha tulla haastamaan. Ajasta, jossa soundi on viileä ja pilveä palaa kovemmin kuin kellään.

”If you know like I know
you don’t wanna step to this
It’s the G-Funk era
funked out with a gangsta twist
If you smoke like I smoke
then you high like everyday
And if your ass is a buster
213 will regulate”

Warren G:n Regulate ei ole vain kappale. Se on eeppinen kertomus vapaudesta, uuden aikakauden suunnannäyttäjinä toimimisesta ja ystävyydestä, joka kestää läpi aikojen.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Regulaten soundin viileys selittyy suurilta osin Michael McDonaldin I Keep forgettin’ -kappaleesta poimitulla järjettömän sulavalla samplella.

Video ei ole enää saatavilla

Joskus se on ihan hyvä juttu. Ei kaikkien suhteiden tarvitse olla niin julkisia. Jussi Parviainen voisi esimerkiksi miettiä tätä joskus… Joskus suhteet voivat olla julkisia salaisuuksia, niin kuin varmasti suuri osa poliittisesta korruptiosta Suomessa.

Vaikea sanoa mihin tässä jatkumossa hiphopin ja AOR:n välinen suhde kuuluu. Siitä ei kauheasti puhuta julkisesti, mutta kaikki siitä tietävät. Siihen kuuluu tehovoimaltaan ydinräjähdyksen tasoa lähentelevien korvamatojen kanssa sekoileminen.

Siinä missä sämplääminen on omalta osaltaan auttanut monia muita musiikkilajeja, kuten soulia ja jazzia, kasvattamaan suosiotaan aallonpohjasta ylös, ei sen taipumuksella käväistä AOR-keksipurkilla napsimassa musiikillisia namupaloja ole ollut vastaavaa vaikutusta.

Tämä 25 vuotta sitten niin korskea, isoja virveliniskujaan stadionilta toiselle lennättänyt musiikinlaji on yhä harvojen herkkua ja yksi niitä harvoja menneiden vuosikymmenten ilmiöitä, joiden on vaikea nähdä tulevan takaisin. Onko sillä, että Kanada oli aina AOR:n suurvalta, kannabiksen ja rauhanturvaamisen lisäksi, vaikutusta asiaan? Keskustelkaa.

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että tämä on aivan mahtavaa musiikkia kaukaa kaikkien arkirealiteettien tuolta puolen.

Nuorgamin Hall & Oates, Fiilin & Tolonen,  ylpeänä esittelevät 13 hiphopin ja AOR:n salarakkaussuhdetta.

1. Toto: Georgy Porgy vs. Devin The Dude: Georgy

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu Tolonen: Georgy Porgy on vanha englantilainen lastenloru. Se kertoo lapsesta, joka tykkää pussata tyttöjä, mutta ei uskalla leikkiä poikien rajuja leikkejä. On vihjailtu, että se kertoisi oikeasti kolmesta eri aatelisesta: kuningas Kaarle II:sta, Yrjö I:stä ja George Villiersistä, Buckinghamin ensimmäisestä kreivistä. Todisteita ei ole suuntaan tai toiseen.

Teemu Fiilin: Toto ei halua soittaa Georgy Porgya enää keikoilla, koska arvatenkin häpeää näitä muutamia discohittejään (Georgy Porgy on tiettävästi Toton ainoa Billboardin r&b-listalle noussut single, korkein sija oli 18.). Naislaulaja on muuten diskomuija Cheryl Lynn, jolle Toton David Paich teki hitin Got to Be Real – jota on myös sämplätty noin neljään tuhanteen biisiin.

2. Toto: Africa vs. Xzibit: Heart of Man

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: En tiennyt, että Chris de Burgh on versioinut tämän kappaleen. Ei kuunnella sitä, jooko? Mulle jäi vuonna 2004 ikuinen The Lady in Red –trauma Itä-Afrikkaan suuntautuneelta matkalta. Pelkkä ajatus miehen äänestä saa mut ihan aivovaurioon…

Teemu: African sanoitus on kovinta dadaa kautta miesmuistin. Toton edesmennyt rumpali Jeff Porcaro selitti, että sanoituksen ideana on se, että valkoinen poika yrittää kirjoittaa laulun Afrikasta, mutta koska ei ole ikinä käynyt siellä, voi vain kertoa, mitä on nähnyt televisiosta. Kuulostaa selittelyltä. Kukaan ei selvin päin kirjoita:

”Sure as Kilimanjaro rises like Olympus above the Serengeti”

3. Starship: We Built This City vs. The Diplomats: We Built This City

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Alkuperäisesityksen sanat rustasi Elton Johnin lyyrikkona tunnettu Bernie Taupin. Yksi säveltäjistä on J. Geils Bandistä tuttu Peter Wolf. Starship-laulaja Grace Slick väitti aina biisin kertovan 1970-luvun Los Angelesista, mutta lyriikoissa viitataan San Franciscoon useaan otteeseen.

Teemu: Muutama vuosi sitten amerikkalainen Blender-lehti valitsi We Built This Cityn 50 Most Awesomely Bad Songs Ever -listallaan kaikkien aikojen huonoimmaksi kappaleeksi. Nuff said?

4. Player: Baby Come Back vs. Biz Markie: Things Get a Little Easier

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Biz Markie on kansallisaarre. Tai ylikansallisaarre. ”Word to granny’s panties!”

Teemu: Playerin basisti, siis se punapaitainen jäbä videolla, on Ronn Moss. Siis Kauniiden ja rohkeiden Ridge Forrester. Revi siitä. Jätkä on renessanssinero.

5. Foreigner: Street Thunder vs. EPMD: Chill

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Tämä on klassista crate digging -meininkiä menneiltä vuosilta. Suhteellisen tuntematon Foreigner-sinkun b-puoli muuttuu räppiklassikoksi. EPMD oli skrewed ennen muita, ja Foreignerin puolihuolimattomasta heitosta on imetty viimeinenkin etukenon tunne.

Teemu: Mä oon aika huolissani, että Foreignerilla oli joku biisi, jota en tuntenut. Tai siis, ennen vuotta 1985 ilmestynyt biisi, jota en tuntenut. Tää on I Want to Know What Love Is –sinkun (jota sinäkin lauloit viime viikonloppuna karaokessa, tai ainakin kuulit jonkun laulaneen) b-puoli. Tän albumin jälkeen tullut Foreigner on pääasiallisesti aika kakkaa. EPMD:n Erick Sermonilla on vihreät silmät, mikä on kohtalaisen harvinaista tummaihoiselle miehelle.

6. Hall & Oates: I Can’t Go For That (No Can Do) vs. Above The Law: V.S.O.P.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Erään longislandilaisen hippiretkueen versio tämän Hall & Oates -raidan sämpläämisestä on tietty laajemmalti tunnettu, mutta Above the Law on saanut kyseisen loopin kuulostamaan uhkaavammalta. ATL on muutenkin tutustumisen arvoinen porukka.

Teemu: Hall & Oates on sellaisia AOR:n suurvisiirejä. Ne on varmaan saaneet jotain eliksiiriä 1980-luvun lopulla, kun kumpikaan ei näytä vanhenneen sen jälkeen vuottakaan. Äijät ovat soittaneet 1960-luvun lopulta saakka ja näyttävät edelleen noin nelikymppisiltä. Joltain kuumilta putkimiehiltä. Veikkaan, että keikan jälkeen kiemurtelee jonollinen jakkupukuja takahuoneeseen.

7. Styx: Castle Walls vs. Raekwon: Surgical Gloves

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Raekwonin Cuban Linx -jatko-osalta löytyy tämä toimivasti saksittu pätkä Styxin tuotannon progemmalta laidalta. Biisin c-osassa riittää vielä ”pöllittävää”, noin ajasta 2.10 eteenpäin.

Teemu: Ja se Styxin toinen laita taas tuotiin tässä pätkässä aika hyvin esille, myös nuoremmille sukupolville. Samoin kuin Isaac Hayesin roolihahmon nimi South Parkissa, myös Raekwonin lempinimi on The Chef. En silti usko, että Raekwon kokkaa kovin usein koululaisille lihapullia, ainakaan tämän kuvan perusteella.

8. Boz Scaggs: Lowdown vs. Leaders of the New School: The International Zone Coaster

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Bozin patologinen, vuosikymmenen huomioon ottaen mahdollisesti Qualuude-nimisen pillerin edesauttama rentous yhdistettynä Busta Rhymesin totaaliseen hektisyyteen toimii. Video on täynnä tanssiliikkeitä, joilla voi niin sanotusti kleimata speissiä diskossa. Klipin esittelemä hattumuoti kannattaa myös noteerata ja miettiä sitä omaa tyyliä.

Teemu: Boz oli alun perin Steve Miller Bandin kitaristi. Viime kesänä Boz teki kiertueen The Doobie Brothersin Michael McDonaldin ja Steely Danin Donald Fagenin kanssa, minkä lisäksi se hoitelee jotain viinitilaa Kaliforniassa. Life is hard. Bozin pojista toinen on kyllä kuollut heroiinin yliannostukseen ja toinen on musiikkitoimittaja. En tiedä kumpi on huonompi valinta.

9. Bruce Hornsby & The Range: The Way It Is vs. E-40: Things’ll Never Change

http://www.dailymotion.com/video/x1tn79_bruce-hornsby-the-way-it-is_music

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Tässä kaksi kappaletta, joissa kummassakin saavutetaan totaalinen liikutuksen taso, vähän niin kuin Jare & VilleGallen biisissä Faija. Kannattaa kuunnella kaikki kolme putkeen. Alkaa takuulla itkettää.

Teemu: Vielä tunnetumpi The Way It Is -sämple on 2Pacin biisissä Changes. The Way It Is on ehkä paras piano rock -kappale ikinä. Liikuttavaa, baleaarista AOR:ää, jossa arvostellaan rotuerottelua ja puhutaan siviilioikeuksien puolesta. Parasta. Ostin tänään divarista seitsemällä eurolla muinoin radiopromona julkaistun Bruce Hornsby and The Range -LP:n Live – The Way It Is Tour 1986–87, jossa on tästä biisistä 6 minuuttia ja 25 sekuntia pitkä versio. Sekä 7 minuutin ja 7 sekunnin pianointro – mikä oli todellinen syyni ostaa levy. Maksoin pianosoolosta euron per minuutti. Olen sairas.

10. Kenny Loggins: This Is It vs. Nas: We Will Survive

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Kenny Loggins kirjoitti biisin kuolevalle isälleen. Nas kirjoitti räppinsä jo kuolleelle Notorious B.I.G:lle.

Teemu: Tää biisipari on musta melkein yhtä liikuttava kuin edellinen. Mun oli pakko saada tämä Loggins haltuuni sillä hetkellä, kun bongasin sämplen Nasin levyn sisäpussista. Jotenkin Loggins ei ole päässyt ihan kaikilla biiseillään (esimerkiksi leffahitit Footloose ja Top Gunissa soineet Playing With the Boys ja Danger Zone) ihan samanlaiseen koskettavuuden tasoon. Kenny Logginsin parta on tosin yksi maailman siisteimpiä. Sillä on ollut se parta kaikenlaisten eri hiusmallien kanssa ja aina on toiminut. Parasta oli Kennyn kuohkea, blondattu ja permanentattu kasarikiharapehko parran kanssa. Priceless.

11. Foreigner: Cold as Ice vs. M.O.P.: Cold as Ice

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Loistavan romuluinen tulkinta kuuluisammasta Foreigner-raidasta. Foreigner luottaa karmaan ja uskoo, että ihminen, jolle laulua lauletaan, saa ansionsa mukaan. Mash Up Posse luottaa käsiaseisiin ja rehentelyyn. Tai ainakin käsiaseista puhumiseen.

Teemu: Kuulin tän Foreignerin originaalibiisin joskus kolmetoistavuotiaana, vuonna 1988, serkun joltain jenkkiläiseltä AOR-radioasemalta äänittämältä kassulta. Kolahti saman tien. M.O.P.:n version kuulin New Yorkissa varmaan suunnilleen samalla viikolla, kun se oli ilmestynyt, vuonna 2001. Kolahti saman tien. Kävelin lähimpään levykauppaan (sattui olemaan Rock And Soul 7th Avenuella) ja ostin maksin. B-puolella on Ante Up Remix, joka on yhtä hyvä biisi. Tää on yksi vuosituhannen eniten kuuntelemistani räppisinkuista.

12. Avalanche: Overnight Sensation vs. Kool G Rap & DJ Polo: Butcher Shop

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Avalanchen Overnight Sensation on aika todennäköisesti dorkin hittibiisihakuisuudesta kertova metapoppis. Butcher Shop on pelkkää kovuutta.

Teemu: Kanye ja Twista teki samasta aiheesta biisin Overnight Celebrity. Mutta kumpikaan niistä ei ole yhtä kova kuin Kool G. Rap. Ei lähelläkään. Kool G. on jumala. Ilman Kool G. Rapia ei olisi East Coast -räppiä sellaisena kuin se tunnetaan. Ei olisi Nasia, Biggietä, Jay-Z:tä, Eminemiä, N.O.R.E.:a, Fat Joeta, Big Punia, Mobb Deepiä, M.O.P.:tä. Ei edes Wu-Tangia. Kelaa sitä.

13. Warren G: Regulate feat. Nate Dogg vs. Michael McDonald: I Keep Forgettin’

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Teemu: Kuluneita tai ei, näihin kahteen kappaleeseen kiteytyy suurin piirtein kaikki mikä musiikissa on hyvää. Voisin perustaa oman uskonlahkon, joka pohjaa oppinsa McDonaldin Fender Rhodes -sointuihin tuossa biisissä. Muut soittimet hoitaakin Toto, mikä yllätys. Joku kommentoi kappaletta Youtubessa: ”This song is meant to make a man and a woman fuck”. Kuinka oikeassa voi ollakaan.

Arttu: Ajatella. Lukemisen ja muistamisen arvoinen YouTube-kommentti. Tajutonta. Kaikista maailman lauletuista räppikertseistä Nate Doggin on hienoin, ei vähiten jätkän todella miellyttävän äänen ansiosta. RIP Nate Dogg. Jos pitäisi valita biisi, jota olen kuunnellut elämässäni eniten, se olisi tämä tai Cat Stevensin Morning Has Broken. Thanks, mom!

Eikä siinä todellakaan ollut kaikki! Seuraavaksi herrojen rakkaudella laatiman AOR-soittolistan kimppuun, josta löytyy kuunteltavaa edistyneemmillekin AOR-nisteille!