Häirikkökarhu viihtyy myös indiediskon tanssilattialla – mutta toisaalta kukapa meistä ei heikkona hetkenään leppeänä kesäyönä siideripäissään viihtyisi.

Häirikkökarhu piinasi indiebändejä läpi koko 00-luvun, eikä kukaan tehnyt asialle mitään. Me selvitimme karhun rötökset vuodesta 2001 lähtien, ja katso mitä siitä lopulta seurasi.

Jokainen meistä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä elänyt ja popmusiikkia seurannut on mitä luultavimmin nähnyt joskus erään tietyn karhun piinaamassa indiebändejä sen enempää asiaan huomiota kiinnittämättä.

Koska 00-luvun musiikkivideoista 91 % sisältää ihmisen jonkinlaisessa eläinpuvussa “toikkaroimassa”, Karhu pysyi unnoticed vuosikausia elättäen itsensä lukitsemattomista roskiksista landfill-indietä dyykkaamalla.

Vaikka pihapiiriin eksyneiden karhujen aiheuttamat hyökkäykset jäävät meillä 4–6 tapaukseen vuodessa, on vastaavia kohtaamisia maailmalla saattanut landfill-indien kultakaudella sattua sadoista tuhansiin, satoihintuhansiin ellei jopa tuhansiin satoihin miljardeihin tuhansiin vuodessa, arvioidaan Karhun käytöstä Etelä-Uudenmaan riistanhoitoyhdistyksessä.

2001: Nuhjuinen alku

Karhu häiriköi ensimmäisen kerran liftareita vuonna 2001 New Orderin musiikkivideolla. Karhu harhautti tässä vaiheessa vielä riistanhoitoa pukeutumalla ihmiseksi, joka pukeutuu karhuksi. Vielä vuosia myöhemminkin Karhun asua ja olemusta on kritisoitu niin nuhjuiseksi ja “epäuskottavaksi”, ettei moni edes usko sen olevan karhu, vaan ainoastaan indiebändien lapsellinen ja halpamaisesti ihmisyyttä vieroksuva päähänpisto.

Video ei ole enää saatavilla

2002: Liftaten Liverpooliin

Liftausretkiensä myötä karhu ajautui ilmeisesti liian lähelle asutusta ja vuonna 2002 se ärhenteli Merseysiden rannoilla The Coral -yhtyeelle, koska heillä oli kalapuikkovoileipiä taskuissaan. Kalapuikot olivat tärkeä elinkeino Merseysiden väestölle, sillä he olivat syöneet niitä vuonna 1958 – kolme vuotta kalapuikon keksimisen jälkeen – puhjenneesta ensimmäisestä turskasodasta lähtien. Karhu kuitenkin halusi osansa. Seurauksena oli vakava välirikko.

Video ei ole enää saatavilla

2005: Rapakon toiselle puolelle

Sen jälkeen Karhu tiettävästi muutti Yhdysvaltoihin, koska oli kuullut siellä olevan paljon kansallispuistoja, joissa matkailijat ruokkivat karhuja suklaapatukoilla, vaahtokarkkitäytteisillä uunijamsseilla, dobergekakuilla sekä katkarapugumbolla. Kusetusta. Kansallispuiston sijaan karhu päätyi Los Angelesiin: siellä se jahtasi We Are Scientists -yhtyettä raivostuneena yhtyeen nimestä, kuten vuodelta 2005 oleva kuvamateriaali osoittaa.

Video ei ole enää saatavilla

2007: Huumehelvetti

Los Angelesin roskiksista syöminen johti pitkään, sekavaan ja huumehelvetilliseen vaiheeseen karhun elämässä. Seuraava havainto karhusta on vasta vuodelta 2007 Of Montrealin videolla Heimdalsgate Like a Promethean Curse, jossa päihdeongelmainen karhu nähtiin tanssimassa sekavana kalliissa puvussa.

Video ei ole enää saatavilla

2008: Vuosikymmenen krapula

Myös tweepopkolmikko Vivian Girlsillä oli kestämistä karhussa. Vuoden 2008 Tell the World -videon on myöhemmin tulkittu painajaisnäkymäisine kuvastoineen kertovan millaista oli työskennellä huumekoukussa olevan Karhun kanssa ja miten tämän rooli bändin esikoislevyn tuottajana oli lähes olematon. Jos Karhu krapulaltaan edes ilmaantui studioon, toi se mukanaan sekavan joukon hännystelijöitä ja historiallisten hahmojen impersonaattoreita juhlimaan ja kuvitteli edelleen bailaavansa Of Montrealin kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

2018: Missä ”hän” on nyt?

Vivian Girls sai kuitenkin kusipääkarhun vakuutettua siitä, että tämän tähtihetket olivat jo ohi ja se oli itse pilannut maineensa. Bändi ravisteli karhua hartioista ja suostutteli sen hakeutumaan Mayo Clinicille majoneesihoitoon. Siellä karhu söi kuusisataa purkkia majoneesia ja tiettävästi rasvakerroksen turvin vaipui hibernoimaan, sillä havainnot karhun vaiheista päättyvät tähän.

Paitsi että eivät pääty: juttumme julkaisun jälkeen saimme paljon palautetta ja havaintoja Karhun whereaboutseista. Yleisövihjeiden perusteella poliisi saikin vihdoin huhtikuussa 2018 karhun kiinni Lohjalta ja käski sen mennä vankilaan. Saimme kuvamateriaalia Karhusta karhuvankilassa: Karhu katuu tekojaan ja on oppinut tavoille.

via GIPHY

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 281 Jessica 6 – White Horse

Jessica 6 ei ole Nomi Ruizin, Hercules & Love Affairin debyytillä maailmankuuluisuuteen nousseen parimetrisen transuamatsoonin soolo, vaan ihan oikea kolmihenkinen yhtye Brooklynistä. Yhtyeen debyyttialbumin toinen single White Horse on maailman paras diskopop-kappale, joka on mennyt liian monelta ohi. Anna mennä: ”Let me see you dance – show me you can groove!” (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 280 Jätkäjätkät – Uusi moottoritie

Keikkabussi-improvisaatiosta alkunsa saanut iskusävelmä on Jätkäjätkien balkanbeatia tehokkaimmillaan. Se on malliesimerkki yhtyeen sokeroidun pillerin strategiasta: vakavista asioista on fiksuinta kertoa tanssilattialle pakottavan rytmin tahtiin. Tässä tapauksessa kritiikki kohdistuu kieroon kasvaneeseen edistysuskoon, jonka mukaan kaikki uusi on itseisarvoista. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 279 Nite Jewel – One Second of Love

Losangelesilaisen Nite Jewelin aiemmat julkaisut ovat olleet tummahkosti värittynyttä pikkutuntien hömppäpoppia. Tulevan One Second of Love -albumin nimibiisi syventää sävyjä sheffieldiläisiltä kalskahtavilla syntikoilla ja Kris Menace -henkisesti jytkyttävällä biitillä. Maaliskuussa julkaistava kakkosalbumi näyttänee, mihin asti yhtyeen rahkeet todella riittävät. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 278 East River Pipe – Tommy Made a Movie

Fred Cornogin synafolk huokuu melankoliaa, joka sopii pohjoisen mielenlaatuun niin hyvin, ettei hänen synnyinkaupunkinsa voisi olla mikään muu kuin Norfolk. Asunnottomanakin elänyt Cornog maalaa tuokiokuvia, jotka ovat niin herkkiä ja hauraita, että ne musertuisivat painonsa alle, jos niillä sellainen olisi. Itse en uskaltaisi Tommyn tekemää elokuvaa edes katsoa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 277 Joan as Police Woman – The Magic

Joan as Police Woman harppoo The Magic -biisillään seitsemän peninkulman saappailla ohi duffyjen ja feistien. Soulpopin kuningattaren kruunu lasketaan tämän kappaleen ja koko albumin myötä Joan Wasserin kutreille. Kappaleen samettisen pehmeästi keinuva pop ja ihanan tunkeileva bassolinja sekä Joanin tunteita pursuava vangitseva ääni vievät toisiin ulottuvuuksiin. (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 276 Ry Cooder – Baby Joined the Army

Ry Cooder päätti tänä vuonna pitää taukoa sekä etnologisista että sosiologisista tutkimusmatkoistaan ja pureutua Yhdysvaltain nykytilaan. Sen sotiin ja pankkiireihin. Hän ei tykännyt näkemästään tai kuulemastaan ja teki uransa poliittisimman levyn. Tämä on yksi syvimmistä huokauksista levyllä, joka kaivautuu Amerikan maaperään kuin John Lee Hooker rouheimmillaan. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 275 Vivian Girls – Take It as It Comes

Vivian Girlsin viimekeväisen Share the Joy -levyn valopilkku on tämä rakkaudella tehty tulkinta 1960-luvun tyttöpopista. On sydänsuruja aiheuttava heppu, joka on tietenkin nimeltään Johnny, pitkiä kaikuja, puheosuuksia, tarttuva ja opettavainen kertosäe, sekä oikeaoppinen lopetus. Häpeilemättömien laulusuoritusten ansiosta kaikki edellä mainittu tuntuu tuoreelta. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 274 The Bangles – Anna Lee (Sweetheart of the Sun)

1980-luvun popsuosikit palasivat nostalgisella, Matthew Sweetin tuottamalla Sweethearts of the Sun -levyllä varhaistöidensä 1960-lukulaisen kitarapopin pariin, eikä imelää powerballadia näkynyt mailla halmeilla. Etenkin yhtyeen tavaramerkkiharmonioilla kuorrutettu, helisevä Anna Lee (Sweetheart of the Sun) osoitti, että nämä rouvat ovat vielä kaukana kanveesista. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 273 Kim Ann Foxman – Creature

Kim Ann Foxman on Hercules & Love Affairin ihana poikatyttö, joka ei koskaan luovu lippiksestään. Suomessa vuoden sisään jopa kolmeen otteeseen vierailleen naisen debyyttisingle on täyttä, maukasta Herccua – onhan “studiossa häärinyt” itse maestro Andrew Butler, mutta retrommalla otteella. Tässä maistuu 1980-luvun kokaiininhuuruinen klubikulttuuri. Strike a pose! (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 272 Ghost Brigade – Breakwater

Yhdeksänminuuttinen eepos on Ghost Brigaden parasta osaamista. Jo hitaasti jyrnivä post metal -riffi jumittaa vallan kiehtovasti, mutta kun kappale muuntautuu eteerisen akustiseksi leijailuksi, sen syvältä kumpuava voima kertaantuu. Rautalankaisen twang-kitaran mehevän melodian sekä suorastaan tuomiolliseksi äityvän metallipaatoksen ansiosta tehoa kertyy kosolti. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 271 Lindsey Buckingham – Rock Away Blind

Entinen Fleetwood Mac -legenda on kunnostautunut viime vuosina tekemällä hienoja sooloalbumeita. Tällainen oli myös uusi Seeds We Sow, jolla Buckinghamin eksentrinen mutta tarttuva tyyli loisti jälleen kerran. Kuiskaileva Rock Away Blind on oivallinen esimerkki harmonisen leijailevasta ja pakahduttavan kauniista musiikista, jota tämä popnero parhaimmillaan tekee. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 270 Wolf Gang – Lions in Cages

Kesällä debytoi taas yksi artisti, jonka nimessä on sana susi. Tällä kerralla kyseessä on tulokas tanssittavan indiepopin saralla. Multi-instrumentalisti Max McElligott on taiteillut neljä ja puoli minuuttia kuplivaa, tarttuvaa ja pirteää kilinää ilman, että se kuulostaisi laskelmoudulta hitiltä. Tällaisia tekeleitä kaipaisi helteillä fiilisteltäväksi enemmänkin. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.