Hippos in Tanks

78 Newyorkilainen Ina Cube on epätodennäköisen oloinen elektroninen artisti: pitkähiuksinen luomubrunette, jonka voisi valokuvien perusteella arvata ennemmin kähisevän catpowermaisen tunnustuksellisia balladeja kuin luovan elektronisia maisemia, joiden kerrokselliset äänimatot ja pulputtavat arpeggiot singauttavat 1970-luvun jälkipuoliskolla syntyneen konemusiikkituristin Orbin ja Orbitalin aikakaudelle. Hour Logic – joka yli 34 minuutin kestostaan huolimatta lasketaan EP:ksi – on vangitseva ja viimeistä niittiä vaille timanttinen kokonaisuus. Laurel Halon kuningasidea on kiusoitella kuulijaansa; kappaleet kuulostavat koko ajan siltä kuin ne olisivat juuri lähdössä lentoon – aivan kuin ne epätoivoisesti odottaisivat vapauttavan trance-biitin saapumista – mutta kliimaksia ei koskaan tule. Hälyisän hektisyyden ja rentouttavan raukeuden välisellä trapetsilla tasapainottelu pitää kuulijan varpaillaan loppumetreille asti, ja siksi päätöskappaleena kuultava ambientpala Strength in Free Space tuntuukin niin suurelta pettymykseltä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Vetiver – Errant Charm

Sub Pop

75 Varsin puhdasoppisena folkbändinä tunnettu Vetiver liukuu uudella albumillaan virtausten mukaiseen suuntaan. Errant Charm on fiiliskeskeinen levy, joka ammentaa raukean soundinsa 1970-luvun alun sliipatusta Laurel Canyon -americanasta ja sliipatusta softrockista tuoden monesti mieleen Neil Halsteadin sympaattisen Mojave 3 -yhtyeen. Levy kärsii vaikeasti määriteltävän ”viimeisen puristuksen” puutteesta. Puolet biiseistä oivaltaa kyllä jotain olennaista John Phillipsin, Fleetwood Macin ja George Harrisonin jointinsumeasta maailmankuvasta, mutta pahimmillaan Vetiver lipsahtaa vaarallisen lähelle munatonta keskitien aikuispoppia. Rytmikäs Can’t You Tell ja johnfogertymäisen rempseä Wonder Why lunastavat paikkansa vuoden 2011 soundtrackillä, mutta kokonaisuutena Errant Charm jää – takuulaadukkuudestaan huolimatta – pienoiseksi pettymykseksi. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla