TV on the Radion Kyp Malone (vas.) ja Tunde Adebimpe Ankkarockissa vuonna 2009. (Kuva: Tomi Palsa)

Röntgensäteiden ja konvektiovirtausten valssi.

”Staring at the sun
oh my own voice
cannot save me now
standing in the sea
it’s just one more breath
and then down I go”

Olin vuonna 2004 kivitalon kellarissa Vend-bändin treeniksellä ottamassa pohjia. Saapuessani pojat soittelivat vielä, joten join yksin nuhjuisella sohvalla, keskellä rakennuspölyä ja suojamuoveja. Kun ryhmä pisti vapaalle, yhtyeen kitaristi Timo pisti TV on the Radion Desperate Youth, Blood Thirsty Babes -levyn soimaan.

Aina joskus harvoin tulee vastaan niitä hetkiä, jolloin rakastut siltä istumalta uuteen bändiin. Se sokaisee ja vie kaikelta huomion. Platan starttaavan The Wrong Wayn aloitti aamuyöstä seonnut saksofoni, joka muuttui laivan konehuoneen ryskeeksi, palaten takaisin siksakkia poukkoilevaan puhallinsoittimeen.

Mutta sitten tuli se kappale. Liukuovet napsahtivat ympäriltäni kiinni ja suhahdin sukkulalla kohti lähintä tähteämme. En voinut muuta kuin tuijottaa tuota kuumaa, keltaista vetypalloa silmämunat pullistuneena ja tuntea väreilevä euforinen lämpö sisälläni.

Ei, en laskenut alleni. Treeniksen kajareista humisi rintalastan läpi sydämeeni Staring At The Sun. Kun laulaja Tunde ulisi mikrofoniin, rämisevä basso värisytti sisäelimiäni ja kappale aloitti hypnoottisen, itseään toistavan poljennon, dopamiini puski kehooni. Sanoitukset käsittelevät kaikkea sodasta kuolemaan ja seksiin, mutta en pystynyt niihin keskittymään, sillä keskushermostoni oli saanut lamauttavan annoksen Tv on the Radiota.

Ankkarockissa vuonna 2009. (Kuva: Tomi Palsa)

Hehkutin innostuksissani uutta tuttavuuttani sen verran, että Vendin rumpali Kalle kommentoi omaan sarkastiseen tyyliinsä bändin musiikkia juuri sellaiseksi, josta kriitikot tykkäävät. Pitänee varmasti paikkansa, että bändin kuulijakunnasta iso osa on niitä, jotka suhtautuvat musiikin kuunteluun hivenen oireellisesti.

Seuraavana päivänä ostin bändin koko tuotannon ja t-paidan kaupan päälle. Nykyään salamarakkaus on väsähtänyt viimeisimpien levyjen myötä välinpitämättömyydeksi, mutta Staring at the Sun jaksaa vielä muistuttaa siitä röntgensäteiden ja konvektiovirtausten valssista, joka aaltoili sisälläni.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

TV on the Radiolta äänestettiin myös kappaleita I Was a Lover ja Wolf Like Me.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 233 Veto – Fell Into Place

Elektronisen indiepopin kultakaudella tanskalainen Veto on jostain syystä jäänyt ilman massasuosiota, vaikka on tehnyt genren kovimpia levyjä. Kolmannella albumilla julkaistun Fell Into Placen maagisen synkkä jumitus imee sisäänsä, Troelsin hauras ilmaisu saa kananlihalle ja viimeistään lopun nostatus todistaa, että tässähän on vuoden pohjoismaista parhaimmistoa. (Niina Virtanen)

Veto piipahti Suomessa viimeksi joulukuussa.

Fell Into Placen voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 232 The-Dream – Body Work / Fuck My Brains Out

The-Dream yhdisti sujuvasti kaksi biisiä yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka läpeensä röyhkeää kasarisoundia ei voi olla arvostamatta. Princemäistä funkia läiskitään ensin hitaammin Body Workin aikana ja kiihkeämmin järisyttävän upean Fuck My Brains Outin syöpyessä ihon alle. Harva yhdeksän ja puoli minuuttia pitkä musiikkiesitys säilyttää intensiteettinsä näin hyvin. (Markus Hilden)

Terius Youngdell Nashin viivästynyt The Love, IV (Diary of a Mad Man) ilmestyy tänä vuonna, jos hyvin käy.

Kuuntele Body Work / Fuck My Brains Out tästä.

# 231 TV on the Radio – Will Do

Nykymaailman hysteriaa alku-urallaan onnistuneesti kanavoinut brooklyniläisyhtye nappasi uusimmalla levyllään kourallisen rauhoittavia. Singlekappale Will Do on kuin Nine Types of Light -albumi pienoiskoossa – ei sanoituksessa mainittu ”lovesick lullaby” vaan lämmin musiikillinen kylpy, jonka pinnalla kelluvat yhtyeen loistavien laulajien maagiset lauluharmoniat. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 230 Carter Tanton – Murderous Joy

Kurt Vile on kaikkien huulilla, Carter Tantonia ei tunne kukaan. Se on epäreilua, sillä nuorukaisen pakottomasti rullaava shoegaze-americana hurmaa jokaisen, jota ajatus priimakauden Ryan Adamsista hurahtaneena Slowdiven velloviin kitaroihin ja Disintegration-ajan The Cureen värisyttää. Freeclouds-esikoisalbumin avausraita Murderous Joy on Tantonia raikkaimmillaan. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 229 Stateless – Assassinations

Stateless on niitä bändejä, joita kuunnellessa ihmettelee miksi muut bändit eivät yhdistä musiikkiinsa erikoista elektronista äänimaailmaa, itämaisia perkussiorytmejä, eri taajuuksilla kilkattavia melodiakulkuja ja shamanistista taustalaulua. Onks hei vähän tylsää käyttää aina vain jotain kitaraa ja rumpuja? Liikaa kaikkea oikein annosteltuna on juuri tarpeeksi. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 228 Visions of Trees – Sometimes It Kills

Vokalisti Sara Atalar ja moni-instrumentalisti Joni Juden ilmoittavat vaikutteikseen kaivot ja metsät. Jotain öistä ja maanalaista tässä kyllä manataankin esiin. Pahaenteistä sähkömagneettista pörinää ja harrasta laulua, modernia taajamabiittiä ja arkaaista tunnelmaa. Suuntaviittoja? Ehkä Massive Attack ja Bushin täti, mutta VoT pysyy tolpillaan ihan omin voimin. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 227 Buddy Miller & Majestic Silver Strings – Dang Me

Buddy Miller kumppaneineen kaivaa Roger Millerin kahden minuutin renkutuksesta esiin sen synkän sydämen. Tämä on epätoivoisen, itsemurhan partaalla tasapainoilevan paskiaisen tilitys, ihmisen, joka tietää, ettei ansaitse armoa. Paras mitä voi toivoa on, että kärsivä, kaltoin kohdeltu vaimo jaksaa itkeä miehen kuoltua. Lapsi ei osaa. Hän on vain kuukauden ikäinen. (Arttu Tolonen)

Buddy Miller viettää syyskuussa 60-vuotissyntymäpäivään.

Voit kuunnella Dang Men Soundcloudista.

# 226 Munamies – Pomppufiilis

Televisiosarjasta tuttu hahmo teki vuoden hyväntuulisimman kappaleen. Tämä kertoo suomalaisesta musiikkimaailmasta vuonna 2011 – hyvää. Kyynikot vihaavat, koska vihaavat kaikkea puhdasta ja vilpitöntä. Tee temppu suomea ymmärtämättömälle ulkomaalaiselle. Sano, että tämä on Suomen Pumped Up Kids. Hän uskoo kyllä, sillä mieli on puhdas. Sitten näytä esittäjän kuva. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 225 Dominique Young Unique – Glamorous Touch

2011 oli vuosi, jolloin uudenlaiset nuoret ja itsenäiset naisräppärit astuivat parrasvaloihin. Eräs heistä oli jo edellisvuoden sarjatulittavalla War Talk -biisillään pulsseja nostanut 19-vuotias floridalainen Dominique Young Unique. Glamorous Touch on toisen Young Uniquen vuoden aikana julkaiseman mixtapen nimibiisi ja edustaa hänen musiikkinsa pehmeintä laitaa. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 224 Kari Peitsamo – Kaikki miksaajat pitäisi ampua

Kaikkia meitä vituttaa joskus. Yhtä tökkii jumittava tietokone, toista innokas parkkipirkko, kolmatta kelvoton lavamiksaaja. Mutta vain harvat osaavat kääntää vihansa hyväksi mieleksi ympäristöönsä. Vuoden parhaalla raidallaan Kari Peitsamo pystyy tähän. Kappaleensa yleensä kertaotoilla levyttävä Peitsamo on myös tuottaa kappaleensa sen ansaitsemalla tavalla. (Juha Merimaa)

Kaikki miksaajat pitäisi ampua käynnistää elokuussa julkaistun Se on vain rokkia -tuplakokoelman.

# 223 Factory Floor – R E A L L O V E (Optimo Remix)

Toinen toistaan tiukemmilla kaksitoistatuumaisilla kunnostautunut Factory Floor yhdistelee R E A L L O V E -kappaleessaan jäyhän monotonista konesäksätystä, industrialia ja ylikierroksilla käyvää minimalismia. Lopputuloksena on tanssilattialle jämähdyttävää katatonisuutta, josta Skotlannin Glasgowsta tuleva ihmeduo Optimo väänsi entistä hypnoottisemman remixin. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 222 The Horrible Crowes – Behold the Hurricane

Usko Gaslight Anthemiin meni tylsän American Slang -albumin myötä. Onneksi solisti Brian Fallonin Horrible Crowes -sivuprojekti tarjoaa kaikkea sitä, mitä floppilevyltä puuttui. Behold the Hurricanella soivat samat myyttisen amerikkalaisrockin sävelet, jotka Springsteen löysi 70-luvulla, ja joista tätä nykyä ammentavat Brandon Flowers, Greg Dulli ja Frank Turner. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Antti H, Sami ja Tiskijukka hekumoivat bailukulttuurin ytimessä.

Nuorgam onnittelee tässä kuussa viisi vuotta täyttävää tamperelaista Hang the DJ -klubia mitä sydämellisimminsydämellisesti! Juhlan kunniaksi pyysimme HTDJ-kolmikkoa Antti H, Sami & Tiskijukka valitsemaan viisikymmentä klubin kaikkien aikojen suurinta hittiä.

Hang the DJ juhlii syntymäpäiviään ytimekkäällä maailmankiertueella, joka piipahtaa Pietarista (13.10. Club Griboedov) ennen palaamistaan kotipesään Tampereen Klubille, jossa 14.10. on mukana menossa Nuorgaminkin jututtama Marissa Nadler ja 15.10. puolestaan Magenta Skycode. Hang the DJ tanssittaa myös Helsingin Kuudennella Linjalla lauantaina 22.10.

1. Familjen – Det snurrar i min skalle
2. Two Door Cinema Club – Something Good Can Work [The Twelves Remix]
3. Kings of Convenience – I’d Rather Dance With You
4. Mark Ronson feat. Amy Winehouse – Valerie
5. ESG – Dance
6. Robyn – Dancing On My Own [Fred Falke Remix]
7. Arctic Monkeys – When the Sun Goes Down
8. ZZ Top – Sharp Dressed Man
9. Justice – Phantom Pt. II [Soulwax Remix]
10. Cut Copy – Out There on the Ice
11. The Cure – Close to Me
12. Suede – Beautiful Ones
13. Breakbot – Baby I’m Yours
14. M.I.A. – Paper Planes
15. Risto – Rakkauden rock
16. Cats on Fire – Your Woman
17. Nik Kershaw – The Riddle
18. Jackson 5 – I Want You Back [Dimitri from Paris Supa Funk Brakes Mix]
19. TV on the Radio – Wolf Like Me
20. The Strokes – Someday
21. Beck – Loser
22. Radio Dept. – Heaven’s On Fire
23. Lykke Li – I Follow Rivers [The Magician Remix]
24. Prince & the Revolution – Raspberry Beret
25. Blondie – Hanging on the Telephone
26. Pet Shop Boys – Being Boring
27. Boston – More Than a Feeling
28. Jenny Wilson – Let My Shoes Lead Me Forward
29. The Rapture – House of Jealous Lovers
30. Caesars – Jerk It Out
31. Vampire Weekend – A-Punk
32. Caribou – Odessa
33. Phoenix – If I Ever Feel Better
34. PMMP – Pariterapiaa [Uusi Fantasia Remix]
35. Depeche Mode – Enjoy the Silence
36. Bloc Party – Banquet
37. The Cardigans – Lovefool
38. The Knife – Heartbeats
39. Maskinen – Alla som inte dansar
40. Regina – En tiennyt että osaan tanssia
41. Dizzee Rascal – Dance Wiv Me
42. Daft Punk – One More Time
43. Jay-Z – 99 Problems
44. Snoop Dogg – Drop It Like It’s Hot
45. New Order – Bizarre Love Triangle
46. The Police – Roxanne
47. Mylo – Drop the Pressure
48. The Streets – Fit But You Know It
49. Gossip – Heavy Cross [Fred Falke Remix]
50. MGMT – Kids [Soulwax Mix]

Kuuntele soittolista tästä.

Kuva: Tomi Palsa

Hän on tuottanut muun muassa tämän näköisen naisen levyn:

Ja useammankin, jolla laulaa hän:

Hänen oma yhtyeensä on ikimuistoisesti kertonut muun muassa siitä, miltä tuntuu olla tämä:

Eräs brittiläinen bändi puolestaan syytti hänen miksausjälkeään tämän kuuloiseksi:

Siitä huolimatta, että Daven musiikki on kotoisin jostain täältä…:

…hänen tuottamansa laulut vievät mielen yhtä helposti tänne…:

…kuin tännekin:

(Aika helposti myös tänne:)

Dave olisi toki vähemmän nero ilman näitä jätkiä:

Mutta kuten tästä voi päätellä, hän kuuluu sadan remmiin ihan yksikseenkin (mitä nyt joku Aku tässä vähän suutaan availee):

Video ei ole enää saatavilla

Maximum Balloon feat. Aku – Tiger

Newyorkilaisen TV on the Radion neljäs albumi Dear Science tuntui ilmestyessään viittä vaille mestariteokselta, ja yli kahden vuoden perspektiivillä levylle suo mielihyvin klassikkostatuksen.

Dear Sciencella viisikko nousi sumuisesta indierockpilvestä ja nosti rytmin etualalle. Albumin myötä yhtyeellä oli enemmän yhteistä Princen kuin Radioheadin kanssa. Riivatulta TV on the Radio kuulosti toki edelleen, mutta ennemmin rakkauden kuin epätoivon riivaamalta.

Nine Types of Lightin odotti siis olevan vielä jotain suurempaa, monipuolisempaa ja hienompaa, Sgt. Pepper, jos Dear Science oli Revolver.

Niihin odotuksiin uutukainen on itsepintaisesti vastaamatta.

Kuulostaa siltä kuin TV on the Radio olisi lopullisesti rentoutunut ja antautunut musiikillisen virtansa vietäväksi. Riivaus ja etukeno ovat poissa, ja niiden tilalla on entistä enemmän lempeää svengiä ja vaivattomia melodioita.

Siinä tapauksessa, että Nine Types of Light on ensikosketus brooklynilaisten maailmaan, sulateltavaa tietenkin riittää. Vaikka yhtyeen toinen perustajajäsen, tuottaja ja monitoimimuusikko Dave Sitek on luopunut valtavista kaikumassoista ja siirtynyt luonnollisempaan sointiin, sisältää keskimääräinen TV on the Radio -kappale edelleen melkoisen määrän kummallista ääni-informaatiota.

Sitekia väheksymättä on pakko todeta, ettei yhtyeen määrittelevin ja samalla hienoin piirre ole kuitenkaan hänen näkemyksellinen tuotantotapansa. Sen kunnian saavat Tunde Adebimpen ja Kyp Malonen laulumelodiat, joiden jäljet vievät niin funkin (Repetition), folkin (Killer Crane) kuin doo-wopinkin (Keep Your Heart) pariin.

Solistikaksikko on kehittänyt vuorottelevan ilmaisunsa pisteeseen, jossa varjoon jäävät sekä äärisvengaava rytmiryhmä että Sitekin studiokokeilut. Eniten miellyttävätkin kappaleet, joissa laulumelodioilla on tilaa hengittää: levollinen Keep Your Heart, musikaalisävelmän lailla aukeava Killer Crane ja kuuntelu kuuntelulta kasvava single Will Do.

Mielessä herää jopa toivomus, että yhtye olisi tällä kertaa jättänyt meluisamman vaihteen kokonaan käyttämättä. Kokonaisuuden päättävä aggressiivinen Caffeinated Consciousness on vieläpä albumin tyhjänpäiväisin pala.

Samalla herää kysymys: mitä seuraavaksi, etenkin kun yhtyeen yllä leijuu basisti Gerard Smithin sairastumisen musta pilvi? Seurasi TV on the Radio sitten rauhallisen svengin polkua tai kokeellisemman ilmaisun tietä, eläkäämme toivossa, että lisää mielenkiintoisia ja sykähdyttäviä levyjä on luvassa.

83

Nine Types of Light ei ole TV on the Radion Sgt. Pepper vaan Rubber Soul – yksinkertainen, pienimuotoinen ja romanttinen teos.

Video ei ole enää saatavilla

TV on the Radio – Will Do

Tunde Adebimpe / TV On The Radio 2.8.2009, Ankkarock, Korso. TV On The Radion uusi albumi Nine Types of Light ilmestyy tänään.