Sade Adu, kiitettävä musiikissa, välttävä maantiedossa.

Afrikan korkein vuori Kilimanjaro sijaitsee yli kolmensadan kilometrin päässä Serengetin kansallispuistosta eikä sen voi parhaalla tahdollakaan sanoa nousevan puiston ylle, väittää Toto mitä väittää.

#1 Sade – Smooth Operator

”Coast to coast, L.A. to Chicago”

Rannikolta rannikolle? Kyllä, Los Angeles sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla. Keskilännen pääkaupunki Chicago sijaitsee puolestaan Michigan-järven rannalla, mutta Amerikan itärannikolle sieltä on vielä matkaa reippaasti yli tuhat kilometriä.

#2 Paper Lace – The Night Chicago Died

”Daddy was a cop, on the East side of Chicago”

Chicagosta puheen ollen: kaupunki on rakennettu Michigan-järven länsirannalle. Itä-Chicagoa ei siis ole olemassakaan, ellei laulajan isä sitten toiminut poliisina keskellä järveä. 1970-luvun purkkapopklassikko tunnetaan Suomessa paremmin Virve ”Vicky” Rostin käännösversiona Kun Chicago kuoli, jossa lauletaan Pertti Reposen sanoilla hieman epätarkemmin mutta samalla virheettömämmin, että ”jepariksi vain isä paikan sai Chicagoon”.

#3 Journey – Don’t Stop Believin’

”Just a city boy, born and raised in South Detroit”

Keskilännen maantiede tuottaa selvästi ongelmia ulkopaikkakuntalaisille. Sade ja Paper Lace ovat brittejä ja Journey puolestaan San Franciscosta. Ja miten kalifornialaispojat voisivat tietää, että Yhdysvaltain ja Kanadan raja tekee Detroitin kohdalla hassun mutkan niin, että kanadalainen Windsorin kaupunki on Detroitin eteläpuolella ja ”Etelä-Detroit” sijaitsee siten itse asiassa Kanadassa?

#4 Toto – Africa

”As sure as Kilimanjaro rises like Olympus above the Serengeti”

Ei nyt puututa siihen, että vuoren vertaaminen toiseen vuoreen on yksi levytetyn musiikin historian kömpelöimmistä kielikuvista. Olennaisempaa on se, että Tansanian ja koko Afrikan korkein vuori Kilimanjaro sijaitsee yli kolmensadan kilometrin päässä Serengetin kansallispuistosta eikä sen voi parhaalla tahdollakaan sanoa nousevan puiston ylle.

#5 Band Aid – Do They Know It’s Christmas?

”And there won’t be snow in Africa this Christmas time”

Monet Afrikan vuoret ovat lumihuippuisia ympäri vuoden, esimerkiksi lähes kuusi kilometriä korkea Kilimanjaro.

Lunta on.

#6 Olavi Virta – Tango Desiree

”Kun yö on kuulas, silkinmusta
Ilma täynnä on onnen odotusta
Aava nukkuu jo Argentiinan pusta”

Unkarin arot tunnetaan nimellä pusta. Myös Argentiinassa on aroja, mutta niiden nimi on pampa.

Pampa, ei pusta.

#7 Kim Wilde – Kids in America

”New York to East California
There’s a new wave comin’, I warn ya”

”California / I warn ya” -riimipari on silkkaa neroutta, ja Kim Wilden kasaripophelmi aivan yhtä hyvä. Tämän rinnalla on oikeastaan epäolennaista kysyä, mitä Kim tarkalleen ottaen tarkoittaa ”uudella aallolla”, joka yltää Yhdysvaltain itärannikolta melkein koko mantereen poikki ”Itä-Kaliforniaan” eli osavaltion harvaan asuttuun aavikko-osaan, mutta ei aivan vastakkaiselle rannalle asti. Fun fact: Kimpan varhaiset hitit olivat hänen isänsä Marty Wilden ja veljensä Ricky Wilden käsialaa, myös nuoren naisen ylikierroksilla käyvää sukupuoliviettiä ei-niin-isällisesti-tai-veljellisesti käsittelevä The Second Time (Go for It).

#8 Diesel – Sausalito Summernight

”Another mile or two to Frisco
Two hundred gallons from L.A.”

Hollantilainen pehmorockyhtye sai vuonna 1981 yllättäen top 40 -hitin Yhdysvalloissa laulullaan, joka kertoo ajomatkasta Los Angelesista San Franciscon lahden rannalla sijaitsevaan Sausalitoon maailmankuulua Pacific Coast Highwayta pitkin. Diesel-poikien reittivalinnassa on kuitenkin ollut jotain todella kummallista, jos matkaan on kulunut 200 gallonaa eli yli 750 litraa bensaa. Normaalireittiä pitkin tämä tarkoittaisi erittäin epäekologista yli 120 litran keskikulutusta sataa kilometriä kohden.

#9 The Divine Comedy – Sweden

”Then at last my eyes shall see them
Heroes everyone
Ingmar Bergman, Henrik Ibsen, Karin Larsson, Nina Persson”

Pohjoisirlantilainen nörttipoppari Neil Hannon ylistää länsinaapuriamme ja kertoo haluavansa muuttaa maahan, joka on ”tall and strong and blonde and blue-eyed, pure and healthy, very wealthy”. Ruotsalaiset musiikkitoimittajat eivät ole imartelusta huolimatta vieläkään väsyneet huomauttamaan, että Hannonin ruotsalaisten idolien joukkoon on päässyt livahtamaan myös norjalainen näytelmäkirjailija Ibsen.

Ikuinen sota, olisi Henrik Ibsen tuumannut, jos olisi kuullut Neil Hannonin lapsuksesta.

#10 Alex Chilton – Bangkok

”Just a little town down in Indonesia
Bangkok Bangkok”

Lapsetkin tietävät, että Bangkok on Thaimaan pääkaupunki ja kaikkea muuta kuin pieni.

Toto / Steve Lukather 18.08.2007 Ratinan stadioni, Tampere.

ABC oli parhaimmillaan heti esikoisalbumillaan Lexicon of Love, joka poiki The Look of Loven lisäksi hitit Poison Arrow ja All of My Heart.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan seitsemäs osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuu Joan Jett & the Blackheartsin kappale I Love Rock N Roll. Lisätäksemme karkeaa merisuolaa märkiviin haavoihinne, olemme sisällyttäneet soittolistalle kappaleesta The Rock Mastersin (älkää kysykö) perin hidiöösin version.

Soittolistalla on kaikkea muuta kuin definitiivinen versio kahdesta muustakin kappaleesta: Split Enzin Six Months Leaky Boatsista kuullaan Extravagenza-albumilla julkaistu live-versio vuodelta 1993, kun taas Bow Wow Wow’n I Want Candysta kuullaan myöhemmin uudelleen äänitetty versio.

Näiden kolmen kappaleen alkuperäiset versiot voit kuunnella Youtuben avulla tästä (Joan Jett), tästä (Split Enz) ja tästä (Bow Wow Wow).

Vuoden 1982 Top 30

1. ABC – The Look of Love
2. Michael Jackson – Billie Jean
3. Madness – Our House
4. Violent Femmes – Blister in the Sun
5. The Clash – Rock the Casbah
6. Yazoo – Don’t Go
7. Dexys Midnight Runners – Come On Eileen
8. Grandmaster Flash & The Furious Five – The Message
9. Prince – Little Red Corvette
10. Lords of the New Church – Russian Roulette
11. Roxy Music – More Than This
12. New Order – Temptation
13. Billy Idol – White Wedding
14. Tears for Fears – Mad World
15. Carly Simon – Why
16. Toto – Africa
17. Associates – Party Fears Two
18. Duran Duran – Hungry Like the Wolf
19. Simple Minds – New Gold Dream (81-82-83-84)
20. Prefab Sprout – Lions in My Own Garden (Exit Someone)
21. Blancmange – Living on the Ceiling
22. Orange Juice – Rip It Up
23. Patrice Rushen – Forget Me Nots
24. Split Enz – Six Months in a Leaky Boat
25. Bow Wow Wow – I Want Candy
26. The Rock Masters – I Love Rock N Roll (Joan Jett)
27. Malcolm McLaren – Buffalo Gals
28. The Pale Fountains – Thank You
29. Eurythmics – Love Is a Stranger
30. Kid Creole & The Coconuts – Stool Pigeon

Linkki soittolistaan tästä.

”I hear the drums echoing tonight
But she hears only whispers of some quiet conversation”

Toto nauraa matkalla pankkiin. Kiitos, Afrikka!

Termin guilty pleasure (”häpeällinen pahe”) yleistyminen popkulttuurissa on kerrassaan vastenmielinen ilmiö. Tällaiseksi kutsutaan asioita, joista meidän ei kuuluisi pitää mutta joista silti pidämme: useimmiten kohteena ovat vanhat iskelmät, diskoklassikot, imelä aikuisrock – ajan myrskyjen läpi vastoin vedonlyöntikertoimia ehjänä luovineet bisit, jotka ovat täydellisiä vastakohtia tämän hetken tyylikkäille trendisuosikeille, joista teeskentelemme pitävämme mutta joita emme enää muista kuuden kuukauden päästä.

Termi on vastenmielinen, koska miksi emme kehtaisi pitää asioista joista oikeasti pidämme. Niin sanotun hyvän maun fasismille ei kannata antaa periksi verhoamalla aidosti kimaltava ihastuksemme campin tai ironian juuttisäkkiin.

Tästäkin huolimatta on olemassa yksi kappale, jonka rakastamista olen aidosti hävennyt. Tämä on amerikkalaisen Toto-yhtyeen neljänneltä albumilta lohkaistu Africa, yksi niistä biiseistä jotka käännyttivät minut popfaniksi ja myöhemmin -kirjoittajaksi.

Africassa on kiehtovaa – ja diggailumielessä myös häpeällistä – kappaleen selkeä ristiriita sen esittäjiin ja yhtyeen muihin kappaleisiin nähden. Kaksitoista albumia julkaissut Toto kun oli kiillotettua soft rockia suoltava studiobändi par excellence; se koostui tyylittömän näköisistä sessiomuusikoista, jotka olivat ”taitavia soittajia”, ”eläytyviä tulkitsijoita” ja kaiken kaikkiaan varoittava esimerkki siitä mitä Los Angeles voi tehdä musiikkia soittavalle ihmiselle.

Tarttuvan syntikkakuvion liikkelle potkaiseva Africa puolestaan tuntui kuuluvan aivan eri traditioon. Sen sisaruksia eivät olleet Toton muut kappaleet vaan 1980-lukulaisen uusromantiikan kaukokaipuuta, eksotiikkaa ja vierauden glamouria hehkuvat hitit. African hengenheimolaisia eivät niinkään ole Foreignerin, Journeyn ja REO Speedwagonin saman aikakauden hitit vaan Duran Duranin Rio, Alphavillen Big In Japan, Murray Headin One Night in Bangkok ja Men Without Hatsin Living in China.

Wikipedian mukaan Toton kosketinsoittaja David Paich intoutui kirjoittamaan African nähtyään televisiosta dokumentin maanosan nälänhädästä. Onneksi tämä ei välity lainkaan itse kappaleesta, joka sijoittuu sensibiliteetiltään Live Aidia edeltävään aikaan ja siksi tuo mieleen pikemminkin Indiana Jonesin metsästämässä sanoinkuvaamattomia aarteita vehreästä helvetistä. Kaikesta kuulee, että Toton miehet eivät ole astuneet jalallakaan Afrikkaan eikä heitä suoraan sanoen voisi vähempää kiinnostaakaan. Tämä kaikki sataa suoraan kappaleen laariin.

Olisi mukava tietää, mitä Toton heput Africasta ovat sittemmin ajatelleet. Pitkästä urastaan huolimatta yhtye kun on juuri African takia – erityisesti Euroopassa – jäänyt tavallaan yhden hitin ihmeeksi, eikä tällöin koskaan esittäjän suhde menestyskappaleeseensa ole täysin mutkaton. Olisiko kohtuutonta toivoa, että he vierastaivat kappaletta, kenties jopa inhoaisivat sitä, kuten hanhi joka munii elämänsä aikana ainoastaan yhden kultamunan, eikä sitten koskaan enää toista?

Video ei ole enää saatavilla

Joskus se on ihan hyvä juttu. Ei kaikkien suhteiden tarvitse olla niin julkisia. Jussi Parviainen voisi esimerkiksi miettiä tätä joskus… Joskus suhteet voivat olla julkisia salaisuuksia, niin kuin varmasti suuri osa poliittisesta korruptiosta Suomessa.

Vaikea sanoa mihin tässä jatkumossa hiphopin ja AOR:n välinen suhde kuuluu. Siitä ei kauheasti puhuta julkisesti, mutta kaikki siitä tietävät. Siihen kuuluu tehovoimaltaan ydinräjähdyksen tasoa lähentelevien korvamatojen kanssa sekoileminen.

Siinä missä sämplääminen on omalta osaltaan auttanut monia muita musiikkilajeja, kuten soulia ja jazzia, kasvattamaan suosiotaan aallonpohjasta ylös, ei sen taipumuksella käväistä AOR-keksipurkilla napsimassa musiikillisia namupaloja ole ollut vastaavaa vaikutusta.

Tämä 25 vuotta sitten niin korskea, isoja virveliniskujaan stadionilta toiselle lennättänyt musiikinlaji on yhä harvojen herkkua ja yksi niitä harvoja menneiden vuosikymmenten ilmiöitä, joiden on vaikea nähdä tulevan takaisin. Onko sillä, että Kanada oli aina AOR:n suurvalta, kannabiksen ja rauhanturvaamisen lisäksi, vaikutusta asiaan? Keskustelkaa.

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että tämä on aivan mahtavaa musiikkia kaukaa kaikkien arkirealiteettien tuolta puolen.

Nuorgamin Hall & Oates, Fiilin & Tolonen,  ylpeänä esittelevät 13 hiphopin ja AOR:n salarakkaussuhdetta.

1. Toto: Georgy Porgy vs. Devin The Dude: Georgy

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu Tolonen: Georgy Porgy on vanha englantilainen lastenloru. Se kertoo lapsesta, joka tykkää pussata tyttöjä, mutta ei uskalla leikkiä poikien rajuja leikkejä. On vihjailtu, että se kertoisi oikeasti kolmesta eri aatelisesta: kuningas Kaarle II:sta, Yrjö I:stä ja George Villiersistä, Buckinghamin ensimmäisestä kreivistä. Todisteita ei ole suuntaan tai toiseen.

Teemu Fiilin: Toto ei halua soittaa Georgy Porgya enää keikoilla, koska arvatenkin häpeää näitä muutamia discohittejään (Georgy Porgy on tiettävästi Toton ainoa Billboardin r&b-listalle noussut single, korkein sija oli 18.). Naislaulaja on muuten diskomuija Cheryl Lynn, jolle Toton David Paich teki hitin Got to Be Real – jota on myös sämplätty noin neljään tuhanteen biisiin.

2. Toto: Africa vs. Xzibit: Heart of Man

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: En tiennyt, että Chris de Burgh on versioinut tämän kappaleen. Ei kuunnella sitä, jooko? Mulle jäi vuonna 2004 ikuinen The Lady in Red –trauma Itä-Afrikkaan suuntautuneelta matkalta. Pelkkä ajatus miehen äänestä saa mut ihan aivovaurioon…

Teemu: African sanoitus on kovinta dadaa kautta miesmuistin. Toton edesmennyt rumpali Jeff Porcaro selitti, että sanoituksen ideana on se, että valkoinen poika yrittää kirjoittaa laulun Afrikasta, mutta koska ei ole ikinä käynyt siellä, voi vain kertoa, mitä on nähnyt televisiosta. Kuulostaa selittelyltä. Kukaan ei selvin päin kirjoita:

”Sure as Kilimanjaro rises like Olympus above the Serengeti”

3. Starship: We Built This City vs. The Diplomats: We Built This City

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Alkuperäisesityksen sanat rustasi Elton Johnin lyyrikkona tunnettu Bernie Taupin. Yksi säveltäjistä on J. Geils Bandistä tuttu Peter Wolf. Starship-laulaja Grace Slick väitti aina biisin kertovan 1970-luvun Los Angelesista, mutta lyriikoissa viitataan San Franciscoon useaan otteeseen.

Teemu: Muutama vuosi sitten amerikkalainen Blender-lehti valitsi We Built This Cityn 50 Most Awesomely Bad Songs Ever -listallaan kaikkien aikojen huonoimmaksi kappaleeksi. Nuff said?

4. Player: Baby Come Back vs. Biz Markie: Things Get a Little Easier

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Biz Markie on kansallisaarre. Tai ylikansallisaarre. ”Word to granny’s panties!”

Teemu: Playerin basisti, siis se punapaitainen jäbä videolla, on Ronn Moss. Siis Kauniiden ja rohkeiden Ridge Forrester. Revi siitä. Jätkä on renessanssinero.

5. Foreigner: Street Thunder vs. EPMD: Chill

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Tämä on klassista crate digging -meininkiä menneiltä vuosilta. Suhteellisen tuntematon Foreigner-sinkun b-puoli muuttuu räppiklassikoksi. EPMD oli skrewed ennen muita, ja Foreignerin puolihuolimattomasta heitosta on imetty viimeinenkin etukenon tunne.

Teemu: Mä oon aika huolissani, että Foreignerilla oli joku biisi, jota en tuntenut. Tai siis, ennen vuotta 1985 ilmestynyt biisi, jota en tuntenut. Tää on I Want to Know What Love Is –sinkun (jota sinäkin lauloit viime viikonloppuna karaokessa, tai ainakin kuulit jonkun laulaneen) b-puoli. Tän albumin jälkeen tullut Foreigner on pääasiallisesti aika kakkaa. EPMD:n Erick Sermonilla on vihreät silmät, mikä on kohtalaisen harvinaista tummaihoiselle miehelle.

6. Hall & Oates: I Can’t Go For That (No Can Do) vs. Above The Law: V.S.O.P.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Erään longislandilaisen hippiretkueen versio tämän Hall & Oates -raidan sämpläämisestä on tietty laajemmalti tunnettu, mutta Above the Law on saanut kyseisen loopin kuulostamaan uhkaavammalta. ATL on muutenkin tutustumisen arvoinen porukka.

Teemu: Hall & Oates on sellaisia AOR:n suurvisiirejä. Ne on varmaan saaneet jotain eliksiiriä 1980-luvun lopulla, kun kumpikaan ei näytä vanhenneen sen jälkeen vuottakaan. Äijät ovat soittaneet 1960-luvun lopulta saakka ja näyttävät edelleen noin nelikymppisiltä. Joltain kuumilta putkimiehiltä. Veikkaan, että keikan jälkeen kiemurtelee jonollinen jakkupukuja takahuoneeseen.

7. Styx: Castle Walls vs. Raekwon: Surgical Gloves

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Raekwonin Cuban Linx -jatko-osalta löytyy tämä toimivasti saksittu pätkä Styxin tuotannon progemmalta laidalta. Biisin c-osassa riittää vielä ”pöllittävää”, noin ajasta 2.10 eteenpäin.

Teemu: Ja se Styxin toinen laita taas tuotiin tässä pätkässä aika hyvin esille, myös nuoremmille sukupolville. Samoin kuin Isaac Hayesin roolihahmon nimi South Parkissa, myös Raekwonin lempinimi on The Chef. En silti usko, että Raekwon kokkaa kovin usein koululaisille lihapullia, ainakaan tämän kuvan perusteella.

8. Boz Scaggs: Lowdown vs. Leaders of the New School: The International Zone Coaster

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Bozin patologinen, vuosikymmenen huomioon ottaen mahdollisesti Qualuude-nimisen pillerin edesauttama rentous yhdistettynä Busta Rhymesin totaaliseen hektisyyteen toimii. Video on täynnä tanssiliikkeitä, joilla voi niin sanotusti kleimata speissiä diskossa. Klipin esittelemä hattumuoti kannattaa myös noteerata ja miettiä sitä omaa tyyliä.

Teemu: Boz oli alun perin Steve Miller Bandin kitaristi. Viime kesänä Boz teki kiertueen The Doobie Brothersin Michael McDonaldin ja Steely Danin Donald Fagenin kanssa, minkä lisäksi se hoitelee jotain viinitilaa Kaliforniassa. Life is hard. Bozin pojista toinen on kyllä kuollut heroiinin yliannostukseen ja toinen on musiikkitoimittaja. En tiedä kumpi on huonompi valinta.

9. Bruce Hornsby & The Range: The Way It Is vs. E-40: Things’ll Never Change

http://www.dailymotion.com/video/x1tn79_bruce-hornsby-the-way-it-is_music

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Tässä kaksi kappaletta, joissa kummassakin saavutetaan totaalinen liikutuksen taso, vähän niin kuin Jare & VilleGallen biisissä Faija. Kannattaa kuunnella kaikki kolme putkeen. Alkaa takuulla itkettää.

Teemu: Vielä tunnetumpi The Way It Is -sämple on 2Pacin biisissä Changes. The Way It Is on ehkä paras piano rock -kappale ikinä. Liikuttavaa, baleaarista AOR:ää, jossa arvostellaan rotuerottelua ja puhutaan siviilioikeuksien puolesta. Parasta. Ostin tänään divarista seitsemällä eurolla muinoin radiopromona julkaistun Bruce Hornsby and The Range -LP:n Live – The Way It Is Tour 1986–87, jossa on tästä biisistä 6 minuuttia ja 25 sekuntia pitkä versio. Sekä 7 minuutin ja 7 sekunnin pianointro – mikä oli todellinen syyni ostaa levy. Maksoin pianosoolosta euron per minuutti. Olen sairas.

10. Kenny Loggins: This Is It vs. Nas: We Will Survive

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Kenny Loggins kirjoitti biisin kuolevalle isälleen. Nas kirjoitti räppinsä jo kuolleelle Notorious B.I.G:lle.

Teemu: Tää biisipari on musta melkein yhtä liikuttava kuin edellinen. Mun oli pakko saada tämä Loggins haltuuni sillä hetkellä, kun bongasin sämplen Nasin levyn sisäpussista. Jotenkin Loggins ei ole päässyt ihan kaikilla biiseillään (esimerkiksi leffahitit Footloose ja Top Gunissa soineet Playing With the Boys ja Danger Zone) ihan samanlaiseen koskettavuuden tasoon. Kenny Logginsin parta on tosin yksi maailman siisteimpiä. Sillä on ollut se parta kaikenlaisten eri hiusmallien kanssa ja aina on toiminut. Parasta oli Kennyn kuohkea, blondattu ja permanentattu kasarikiharapehko parran kanssa. Priceless.

11. Foreigner: Cold as Ice vs. M.O.P.: Cold as Ice

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Loistavan romuluinen tulkinta kuuluisammasta Foreigner-raidasta. Foreigner luottaa karmaan ja uskoo, että ihminen, jolle laulua lauletaan, saa ansionsa mukaan. Mash Up Posse luottaa käsiaseisiin ja rehentelyyn. Tai ainakin käsiaseista puhumiseen.

Teemu: Kuulin tän Foreignerin originaalibiisin joskus kolmetoistavuotiaana, vuonna 1988, serkun joltain jenkkiläiseltä AOR-radioasemalta äänittämältä kassulta. Kolahti saman tien. M.O.P.:n version kuulin New Yorkissa varmaan suunnilleen samalla viikolla, kun se oli ilmestynyt, vuonna 2001. Kolahti saman tien. Kävelin lähimpään levykauppaan (sattui olemaan Rock And Soul 7th Avenuella) ja ostin maksin. B-puolella on Ante Up Remix, joka on yhtä hyvä biisi. Tää on yksi vuosituhannen eniten kuuntelemistani räppisinkuista.

12. Avalanche: Overnight Sensation vs. Kool G Rap & DJ Polo: Butcher Shop

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Arttu: Avalanchen Overnight Sensation on aika todennäköisesti dorkin hittibiisihakuisuudesta kertova metapoppis. Butcher Shop on pelkkää kovuutta.

Teemu: Kanye ja Twista teki samasta aiheesta biisin Overnight Celebrity. Mutta kumpikaan niistä ei ole yhtä kova kuin Kool G. Rap. Ei lähelläkään. Kool G. on jumala. Ilman Kool G. Rapia ei olisi East Coast -räppiä sellaisena kuin se tunnetaan. Ei olisi Nasia, Biggietä, Jay-Z:tä, Eminemiä, N.O.R.E.:a, Fat Joeta, Big Punia, Mobb Deepiä, M.O.P.:tä. Ei edes Wu-Tangia. Kelaa sitä.

13. Warren G: Regulate feat. Nate Dogg vs. Michael McDonald: I Keep Forgettin’

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Teemu: Kuluneita tai ei, näihin kahteen kappaleeseen kiteytyy suurin piirtein kaikki mikä musiikissa on hyvää. Voisin perustaa oman uskonlahkon, joka pohjaa oppinsa McDonaldin Fender Rhodes -sointuihin tuossa biisissä. Muut soittimet hoitaakin Toto, mikä yllätys. Joku kommentoi kappaletta Youtubessa: ”This song is meant to make a man and a woman fuck”. Kuinka oikeassa voi ollakaan.

Arttu: Ajatella. Lukemisen ja muistamisen arvoinen YouTube-kommentti. Tajutonta. Kaikista maailman lauletuista räppikertseistä Nate Doggin on hienoin, ei vähiten jätkän todella miellyttävän äänen ansiosta. RIP Nate Dogg. Jos pitäisi valita biisi, jota olen kuunnellut elämässäni eniten, se olisi tämä tai Cat Stevensin Morning Has Broken. Thanks, mom!

Eikä siinä todellakaan ollut kaikki! Seuraavaksi herrojen rakkaudella laatiman AOR-soittolistan kimppuun, josta löytyy kuunteltavaa edistyneemmillekin AOR-nisteille!