Haistaisitko Sinä näiden miesten nyrkkejä?

Maynard James Keenan on aina puhunut höpökultin ympäröimästä yhtyeestään työkaluna, jolla selvittää ja saavuttaa asioita. Usein ne asiat liittyvät ihmismielen syviin onkaloihin: identiteettiin, sieluun, häpeään, vihaan, rakkauteen. Seksuaalisuuteen.

Toolin musiikissa pyörivät toistuvina motiiveina vahvat seksuaaliset elementit, joihin jo sen nimi tietenkin viittaa. Tool on slangitermi kyrvälle, ja kyrpiä Toolin musiikki on täynnä.

Aina eivät kyrvätkään riitä. Æniman avauskappale Stinkfist kertoo Romeosta, joka penetroi Juliaansa nyrkillä. Musiikillisesti kyseessä on jossain vaihtoehtometallin ja progen välimaastossa kikkailevalta yhtyeeltä harvinaisen suoraviivainen ja tarttuva kappale, jonka sanoitukset ovat monitulkintaisia, mutta välttävät itsetarkoituksellisen temppuilun. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että biisi käyttää keskeisenä metaforanaan fistingiä.

Kappaleen kertoja vaatii rakkaaltaan ehdotonta luottamusta – parisuhteen ja terveen seksielämän edellytys – mutta ei ole motiiveiltaan puhdas. Siihen aktiin, jota Stinkfist kuvaa, liittyy itsekkyyttä, moraalista ambivalenssia ja nihilismiä. Akti johtaa äärimmäiseen ruumiilliseen kokemukseen, toisen fyysisen tilan haltuunottoon ja häpäisyyn. Siihen ei liity turvasanoja eikä kahdenkeskeistä kunnioitusta. Jäljelle jää tyhjä olo, sekä kysymys: mitä sitten?

”Something kinda sad about
The way that things have come to be
Desensitized to everything
What became of subtlety?”

Stinkfist on omalla erityisellä tavallaan oodi hienovaraisuudelle, elämän pienille kauneuksille ja niistä nauttimiselle. Sen työkalut ovat kuitenkin siitä pakista, joka on varustettu kovilla ja terävillä shokkivehkeillä. Viisi minuuttia ja yksitoista sekuntia brutaalia väkivaltaa, jonka ainoana motiivina saada aikaan tunnereaktio. Päämäärälle alisteisia ovat kaikki kysymykset moraalista tai oikeudenmukaisuudesta.

Käden hivuttautuessa hiljalleen syvemmälle anukseen Keenan kysyy: kuinka tämä voi olla merkityksellistä, jos en kykene tuntemaan mitään? Jos fisting – joka on luottamuksenosoituksen ja yhteisen kunnioituksen korkeimpia muotoja – onkin vain viimeinen yritys merkityksellistää omaa ihmissuhdetta ja olemassaoloa, mitä voi enää tehdä, kun sekään ei toimi?

Stinkfistin projisoimassa penetraatiossa on traagisia elementtejä. Kertoja uppoaa sentti sentiltä syvemmälle kumppaninsa rektumiin vain huomatakseen, ettei siitä rakkaudesta ja siitä ihmisyydestä, joka joskus teki tästä kaikesta taistelemisen arvoista, ole jäljellä kuin ontto kuori. Siinä vaiheessa kannattaisi vaihtaa vaikkapa Fleshlightiin.

Video ei ole enää saatavilla

Maynard James Keenan.

Ennen mystistä progemetallia Tool oli musiikillisesti suoraviivaisempi yhtye. Mutta ei siltikään missään määrin tavallinen: metallia tämä oli jo vuonna 1993, mutta tematiikka oli enemmän alternative rockin ja post-punkin suunnilta haettua. Tämä taiteellisempi aspekti tuotti lopulta järjettömän määrän seuraajia ja faneja – syystäkin. Oli sitten fani, jossain kohtaa kelkasta jo tipahtanut, tai päänpudistelijoihin kuuluva, on hankala olla myöntämättä sitä, että Toolin musiikki on monimutkaisimmillaankin koukkuja ja ensimmäisellä kerralla osuvia iskuja täynnä.

Ja täten esittelemme teille Toolin kenties suoraviivaisimman kappaleen: se on seksuaalisen hyväksikäytön teemaan sukeltava Prison Sex. Toisin kuin eräässä toisessa popklassikkokappaleessa, joka käsitteli samaa arkaluontoista aihetta, tässä kertoja on jättänyt aseen kääntämättä hyväksikäyttäjäänsä kohti, ja menneisyyden demonit tanssivat viisi minuuttia käsi kädessä libidon ja kostonhimon kanssa. Kosto suuntautuukin viattomiin.

Teema on todella arkaluontoinen, ja lopputulos viiteen minuuttiin tiivistetty mielenmaisema uhrin muuntumisesta pedoksi. Yhtye pelasikin viisaasti tehdessään sille mitä puoleensavetävimmän äänimaailman. Undertow’n seuraavan kappaleen, Soberin doom-discon ohella Prison Sex ansaitsee maininnan siitä, että Danny Carey tarjoilee poikkeuksellisen vähän mielipuolisia rumpufillejä. Sen sijaan tyyli on todella kierolla tavalla svengaava, ja kaikki kulkeekin perverssin sensuellin rytmin saattelemana.

Prison Sex nousee pimeydestä oven narinan saattelemana. Adam Jones viiltää muutamassa sekunnissa haavat auki yhdellä kuuntelulla päähän kaikumaan jäävällä riffillä. Toolin modus operandi muistuttaa paljon vanhemman yhtyeen tyyliä. Siellä kitaristi piti kappaleita kasassa, antaen basistille ja rumpalille tilaa heittäytyä villeiksi.

Mutta sen yhtyeen sukupolviteemat olivat hieman erilaisia ja vähemmän kidutettuja. Ja niin loistavaa kuin Toolin soitto onkin, esityksen varastaa itselleen Maynard James Keenanin tarina hyväksikäytetystä, joka päätyy itse metsästämään sisäistä rauhaa karmivin keinoin. Sanoituspuoli on poikkeuksellisen häiritsevä – täynnä häpeää, julmuutta, alistamista, Hammurabin räikeitä hymyjä. ”Silmä silmästä” ja ”hammas hampaasta ”saavat seurakseen lauseen ”viattomuus viattomuudesta”. Itse lauluesitys taas kantaa hienoa draaman kaarta, tuoden Prison Sexiin niin herkkyyttä kuin raivoakin.

Lopun graafinen eritteiden kuvailu ajaa kertojan psykoosin rajamaille, kun kliimaksi saapuu ja hetkellinen mielenrauha pitää hajoavaa persoonaa kasassa hetken aikaa. Mutta äänten hiljetessä hirvittävä peto nousee haudastaan uudestaan, toistaen ikuisuudelta tuntuvan ajan ”You look so precious”, haluten kohdata aina lopulta pakenevan. Aivan kuin henkinen lepotila olisi saatavissa vain pienemmän ihmisen henkisten ja fyysisten rajojen murskaamisen kautta.

Kiintoisaa kyllä, että Toolin seuraavan levyn nimeksi tuli lopulta Ænima. Anima eli sielu yhdistettynä enemaan eli peräruiskeeseen – ja tähän lauluksi puettuun raivonhuutoon rinnastettaessa lienee selvää mitä tuo jälkimmäinen on. Nämä kaksi tekijää kertovat Prison Sexin päällimmäiset elementit.

Mutta mikään näissä viidessä minuutissa ei edes haiskahda glorifioinnilta, vaan varoitukselta. Keenan on kertonut kappaleen tarinaksi hetken, kun hyväksikäytetty tunnistaa käyttäytymisensä oravanpyörän. Vasta havaittuaan, tunnistettuaan ja hyväksyttyään tosiasiat voi tapahtua muutosta. Siihen saakka uhreista kasvaa kiduttajia, ja synkkä kierre jatkuu. Heille yhteistä on se, kuinka söpöiltä ja pahaa-aavistamattomilta he joskus näyttivät henkisen vankilan ristikon läpi.

Video ei ole enää saatavilla

Tool / Adam Jones 09.07.2006 Ruisrock, Turku.