Tom Petty pitää asiat yksinkertaisina.

Tom Petty & The Heartbreakersin kahdeksas studioalbumi Into The Great Wide Open oli ilmestyessään suuri menestys, ja onpa se yhä parinkymmenen vuoden jälkeen eräs Pettyn ja kumppaneiden muistetuimmista levytyksistä. Albumin kuolemattomuudelle on kaksi selkeää syytä: nimikappale Into The Great Wide Open sekä Learning To Fly. Näistä jälkimmäinen takaisi jo yksin albumille klassikkostatuksen.

Yksinkertaiselle sointukierrolle perustuva Learning To Fly on yksi Pettyn uran suurimmista hiteistä sekä Pettyn 1990-luvulla vankistuneen maineen kulmakivi. Samalla se on myös oiva esimerkki Pettyn ja albumilla tämän laulunkirjoituskumppanina toimineen tuottaja-multi-instrumentalisti Jeff Lynnen ammattimaisesta yhteistyöstä.

Learning To Fly on sovitustaan myöten kuin suoraan aikuisrockin oppikirjasta. Studiossa tämä ammattilaisuus on vain entisestään korostunut, sillä pelkistettyyn kokonaisuuteen on upotettu pienen pieniä hienouksia, jotka lisäävät kappaleen viehättävää tavallisuutta.

Jos Petty ei laskisi melodiaa toisen säkeistön ”may not return” -kohdassa, jos Mike Cambell ei antaisi kitaransa naukua alimittaista sooloa, tai jos Stan Lynch ei kolistelisi kappaleen loppupuolella fillejään hetken kuin Muppettien Animal, olisi Learning To Fly huomattavasti helpompi unohtaa. Juuri nämä pienet yksityiskohdat tekevät kappaleesta niin poikkeuksellisen.

Yleisemmällä tasolla tämä Juha Vainion Kotkan poikii ilman siipii -klassikon optimistisen amerikanserkun saavuttama suosio kumpuaa ennen kaikkea sen mutkattomasta elämänmyönteisyydestä, joka puhuttelee niin elämässä ensi kertaa omia siipiään kokeilevan kuin jo monet kerrat maanpinnalle rysähtäneen sisintä.

“I’m learning to fly, but I ain’t got wings
Coming down is the hardest thing”

http://www.youtube.com/watch?NR=1&feature=endscreen&v=s5BJXwNeKsQ

”Well, she was an American girl, raised on promises /
she couldn’t help thinkin’ that there was a little more to life somewhere else”

The Strokesin Last Nite – tribuutti vai plagiaatti? Jos vuonna 2001 kitararockin pelastajaksi ylistetty newyorkilaisyhtye jotain todisti, niin sen, ettei Tom Pettyn klassinen rock ollut vanhentunut neljännesvuosisadassa päivääkään. Byrds-kitaroita Bo Diddleyn rytmeihin yhdistävä American Girl oli Tom Petty & the Heartbreakersin nimettömän esikoisalbumin (1976) päätösraita. Sen ovat vuosien varrella coveroineet muun muassa Pearl Jam, Of Montreal, The Gaslight Anthem, Def Leppard ja Taylor Swift.

Video ei ole enää saatavilla