Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 209 Snoop Dogg – Sweat (Snoop Dogg vs. David Guetta)

Guettan Midaksen kosketus on alkaneella vuosikymmenellä vaikuttanut toistaiseksi erehtymättömältä. Snoopin katalogin tylsempään päähän sijoittuva raita muuttui ruman ranskalaisen käsissä kimaltavaksi tanssilattioiden jalokiveksi, jolla voi myös testata kuulokkeidensa bassonsietokyvyn. Harva remix kääntää alkuperäisen biisin hittimittaria näin reippaasti ylöspäin! (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 208 Twin Sister – Bad Street

Twin Sisterin Bad Street on kappale, jota voi tituleerata ah-niin-kuluneesti Starbucksin taustamusiikiksi siten, että pitää ilmausta kohteliaisuutena. Ulkoisesti biisi on aivan liian haalealla ja kahvintuoksuisella tavalla harmiton, mutta sen hajuttomiin syntikkapimpautuksiin ja monotonisiin laulumelodioihin koukuttuu kuin vahingossa. Santsikuppi mustana, kiitti! (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 207 Puiset heilat – Äkkiä viime syksynä

Hiljainen kitaranäppäily, mukaan hiipii lämmin melodika. Sitten alkaa kuiskutteleva laulu syyssateesta. Kuin makuuhuoneversio Valumo-ajan Ville Leinosesta! Ville on Suopajärvikin. Syksystä on laulettu paljon, mutta tämä onnistuu tavoittamaan jotain olennaista tuosta vuodenajasta. Välillä etäinen kitarasurina nostaa päätään, muuttuen noisemyrskyksi. Syysmyrskyksi. (Mikael Mattila)

Taiteella ei sovi pelleillä, ajattelee Puiset heilat.

Kuuntele Äkkiä viime syksynä Spotifyn kautta tästä.

# 206 Bombino – Tar Hani (My Love)

Tinariwenin vanavedessä julkaistuista tuareg-bändeistä Bombino osoittaa olevansa vähintään ”tunnetumman isoveljensä” veroinen. Liideri-Bombinon käärmeen tavoin kiemurteleva kitarointi on kotonaan vilpittömän ja intiimin Agadezin alleviivaamattomassa tuotannossa. Albumin rytmikkääseen mutta raukeaan tunnelmaan on mukava paeta kyyniseltä läntiseltä rockperinteeltä. (Juho Kaitajärvi)

Video ei ole enää saatavilla

# 205 Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo – On hyvä että olet surullinen

Joose Keskitalolta taittuu myös klassinen popiskelmä. Maan näkyjä -sälälevyn uusi raita on lauluntekijän helpoimmin lähestyttävää tuotantoa, vaikka teksti onkin ovela ja monitasoinen. Melankoliaa ja toiveikkuutta naittava lämminhenkinen helmi, jonka Kolmas Maailmanpalo -yhtye säestää itsevarman vähäeleisin ottein. Lopussa intoudutaan ekstaattiseen jamitteluunkin. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 204 Tinariwen – Tenere taqqim tossam

Harvoin musiikki piirtää silmien eteen visuaalisen kuvaston yhtä kirkkaasti kuin tuaregi-perinteestä ammentavan Tinariwenin loistava Tassili-albumi ja tämä sen ”hitti”. TV on the Radion väki tuo ryhmän aavikkobluesiin länsimaista indiefiilistä, joka istuu aiempaa akustisempaan soundiin vaivatta. Jos haluat Tinariwenisi elektronisempana, kuuntele Four Tetin remix. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 203 Housse de Racket – Chäteau

Vihaan ranskalaisia. Niillä on aina tukka hyvin ja jotain ihanaa tuoksua korvan takana. Ne tiuskivat toisilleen kahviloissa ja tuottavat ilmeisen vaivattomasti tällaisia electrosoftrock-helmiä. Château on auraalinen kermaleivos: se ei muuta elämää mutta on soidessaan ihan parasta. (Jos pidät tästä, mon petit bon bon, tsekkaapa yksi menneisyyden haamu: New Musik.) (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 202 Leyland Kirby – My Dream Contained a Star

Vuoden kiinnostavimman ja tuotteliaimman käsitemuusikon tuoreimman varsinaisen albumin päätöskappale peittelee lohdutonta pianomelodiaansa kaikuihin ja kosketinkerroksiin. Vähitellen se löytää reitin päänsisäiseen virtuaaliavaruuteen – ja syöpyy sinne. Unesta löytyy lopulta enää yksi synapyörteen pilke; tähdetön etsintä on tämän musertavan kymmenminuuttisen ydin. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 201 Giles Corey – Buried Above Ground

Autioita, ränsistyneitä saleja mätänevine lattialankkuineen. Keskellä istuu mies kädessään kitara ja päässään jonkinlainen pussi. Have A Nice Life -mies Dan Barrettin sivuprojekti on hyytävätunnelmainen dronefolk-räme, jonka päätösraita kuitenkin nousee pohjattomasta suojärvestä toiveikkaana. Vahvatunnelmaisen levyn voimaannuttava katharsis. Pimeyteen ja takaisin. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

# 200 Massive Attack vs. Burial – Four Walls

Daavid muovailee Goljatin mieleisekseen, ja luo samalla Kapteeni Dubstepin. Four Walls on tuoreinta Burialia vuosiin – ja parasta Massive Attackia yli vuosikymmeneen. Kylmät vokaalit Burial jättää epätyypillisen inhimillisiksi. Nilkuttava laiska biitti tekisi jatkuvasti mieli kampata. Parhaita asioista maailmassa painetaan vain tuhat 12-tuumaista; haluamme lisää! (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 199 Labrinth – Earthquake (feat. Tinie Tempah)

Maa tärisee, nyt se tulee, nyt se kävelee. You better run! Earthquake on vaarallisen latautunut biisin nimi, mutta brittiräppäri Labrinthin energiaa pursuava kappale tosiaan kuulostaa siltä, että seismografit voivat värähdellä jossain. Vuoden hittisoundiin survottiin mukaan munkkikuoroimitaatio ja koukuttava kertosäe. Kokonaisuus vyöryy päälle yllättävän komeasti. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 198 The Men – Bataille

Harmittaako, kun Sonic Youth korvasi melua melodioilla? Kaipaatko niitä aikoja, kun Trail of Dead kuulosti vielä vaaralliselta? Ei hätää, ongelmiisi on olemassa ratkaisu. The Menin Bataille on neliminuuttinen avoautomatka täynnä ylinopeutta, taivaalla liihottelevia lepakoita ja aavikon tyhjyyttä halkovaa valtatietä. Nautitaan meskaliinin kera ja maksimivolyymillä. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Kanine

59 Newyorkilainen kitararockbändi särisee ja hurisee katse visusti 1990-luvulla. Rejoicer-esikoisalbumin (2009) seuraaja on kaukana omaperäisestä, mutta erottuu parhaina hetkinään massasta miellyttävän kaoottisella ja hyvällä tavalla huolimattomalla yleisilmeellään. Spot the influence -leikki sujuu Promin tahdissa kuin tanssi. Aina bändi ei kuitenkaan onnistu suodattamaan vaikutteitaan kovin onnistuneesti: aggressiivisen matikkarockin alkeita kertaava Imagining the Bodies ei pärjää kotimaiselle Sergiolle edes vähää alusta ja basisti Emily Ambruson laulama C86-pastissi Sharing on täyttä roskaa. Parhaimmillaan – Into the Armsin rentoillessa varttuneen Sonic Youthin malliin tai Skating With Girlin pöristessä Wooden Shjipsin monotonista krautpsykedeliaa – levy on sentään ihan kiva. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Fionn Regan – 100 Acres of Sycamore

Heavenly

71 Fionn Regan palaa kolmannella albumillaan ydinosaamisensa pariin. Viimevuotisen The Shadow of an Empire -albumin väkinäinen kitararock on saanut väistyä irlantilaisartistin uran alkuvaiheilta tutun kohteliaan, James Yorkston -tyyppisen kamarifolksoundin tieltä. Noin puolet 100 Acres of Sycamoresta on sisäsiistiä, muodollisesti pätevää ja herttaisen mitäänsanomatonta herkistelyä. Parhaimmillaan – eli noin viidellä kappaleella – Regan kuitenkin paljastaa kyntensä ja perustelee vihdoin kohdalleen osuneet Dylan-vertaukset ja lukemattomat neljän tähden levyarviot. Rohkeaksi vaikerrukseksi paisuva Vodka Sorrow ja hersyvä Sow Mare Bitch Vixen (”Sow mare bitch vixen / I’ve always had a thing for dangerous women”) paljastavat Reganista pistävän kyynikon, sydämelliset For a Nightingale ja North Star Lover puolestaan parantumattoman romantikon. Hetkittäin – mutta vain hetkittäin – 100 Acres of Sycamorella yhdistyvätkin niinkin erilaisten artistien kuin Josh T. Pearsonin ja Ron Sexsmithin parhaat puolet. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Mathieu Santos – Massachusetts 2010

Barsuk

78 ”Yhdysvaltalaisen Ra Ra Riot -indierockyhtyeen basistin ensimmäinen sooloalbumi” – koukuttavampiakin mainoslauseita on kuultu. Massachusetts 2010 on kuitenkin odottamaton herkku; iloinen, rytmikäs ja vapautunut albumi, jonka luonnosmaiset, mutta oivaltavasti sovitetut kappaleet huokuvat kaikesta tavoiteasettelusta vapaata luomisen riemua. Levyn avausraita I Can Hear the Trains Coming ja sitä seuraava nimikappale paljastavat pomputtelevine bassomelodioineen ja kaiutettuine lauluineen Santosin ilmeisimmiksi esikuviksi Beach Boysin ja Panda Bearin. Tarttuvat Wait to Get Up ja I Said So viittaavat puolestaan Vampire Weekendin Brooklyn-afropopin suuntaan. Instrumentaaleitakin mahtuu joukkoon muutama, ja niissä huokuu The High Llamasin ja Stereolabin seikkailunhaluisen laboratoriopopin henki. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Säkert! – På engelska

Razzia

68 Tähän asti jako on ollut selvä: Hello Saferide on ollut Anna Norlinin englanninkielinen projekti, Säkert! ruotsinkielinen. Kun Norlin nyt julkaisee Säkertin kappaleita englanniksi käännettynä, hämärtyy raja. Vaikka Säkertillä on kielestä riippumaton musiikillinen identiteetti ja vaikka kappaleiden soitinnukset ovat identtisiä alkuperäisten kanssa, ohjaa esityskieli yleistunnelmaa kohti yliopistoradioiden valtavirtaa. Käännösten myötä kappaleista katoaa ripaus intiimiyttä ja omakohtaista kerronnallisuutta. Norlin on onneksi kieleen katsomatta persoonallinen ja näkemyksellinen taiteilija, jonka tulkinta istuu musiikin pintaan saumattomasti kummallakin kielellä. Niinpä päähuomion vievät pehmeästi liplattavat sovitukset, iholle pyrkivä laulu ja kaihoa tihkuva sävelkynä. Tiheäsyisen Facit-albumin (2010) rinnalle amerikansiskoa ei kannata hankkia, mutta eräänlaiseksi käyntikortiksi På engelska sopii erinomaisesti. Tämän tiedostaa Norlinkin ‒ saatekirjeessä hän huomauttaa, että ne jotka ruotsia ymmärtävät, kuunnelkoon Säkertinsäkin ruotsiksi. Anteeksi hänen ei tarvitse kuitenkaan pyytää. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Tinariwen – Tassili

V2

80Vaikka Uncut valitsi Tinariwenin edellisen Imidiwan-albumin vuoden 2009 parhaaksi, kovin moni popdiggari tuskin lotkauttaisi korvaansa tuaregi-kollektiivin uutuudelle ilman Tunde Adebimpen läsnäoloa. TV on the Radion laulaja esiintyy kolmella Tassilin kappaleella, joista etenkin Tenere Taqqim Tossam tuo newyorkilaisbändin kokeilevaa indiesoundia berberien perinnemusiikkiin. Akustiset kielisoittimet sekä taivaalliset lauluharmoniat luovat öisen aavikkoleirin hämyistä tunnelmaa suomalaiseen alkusyksyn iltaan, mikä toimii erinomaisesti. Muun muassa Roskildessa ja Glastonburyssä esiintyneen malilaisryhmän musisointiin on helppo uppoutua, vaikkei muuten afrikkalaista musiikkia kovin usein soittimessa pyörittäisikään – sen verran lähellä kantri- ja bluesperinnettä liikutaan esimerkiksi kappaleissa Walla Illa, Tamiditin Tan Ufrawan ja Tenidagh Hegh Djeredjere. Suosittelen ehdottomasti. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla