Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 149 British Sea Power – Living Is So Easy

British Sea Power pystyy halutessaan mihin vaan. Vaikka sitten loihtimaan 90-luvun brittipopista muistuttavan täsmä-indiehitin, joka pui modernin elämän näennäistä helppoutta. Mikään oikea hitti se ei tietenkään ollut. Mielikuvituksen yliannostuksesta kärsivän yhtyeen tarjoamassa vaihtoehtotodellisuudessa se kuitenkin valittiin Euroopan uudeksi kansallislauluksi. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 148 Raphael Saadiq – Good Man

Mistä tunnistaa hienon soulkappaleen vuonna 2011? Siitä, että jää miettimään, miksei Otis Redding levyttänyt tätä, ennen kuin huomaa kappaleen syntyneen yli 40 vuotta Otisin kuoleman jälkeen. Stone Rollin’ -levyn huippuhetki on jo syntyessään standardi, joka vain odottaa päätymistään pikahittiä kalastelevan räppärin ”samplaamaksi” koko kertosäkeen leveydeltä. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 147 Timber Timbre – Bad Ritual

Folkia, bluesia, doowopia, taiderockia ja crooner-romantiikkaa yhdistelevä kanadalaisyhtye oli korvaamaton apu pimeneviin syysiltoihin. Montrealissa ja Torontossa majailevan kolmikon neljäs albumi Creep On Creepin’ On sai kananlihalle jo avausraidallaan Bad Ritual, joka on kuin David Lynchin käsitys kadoneen Dr. Dre -samplen päälle huokailevasta Gene Vincentistä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 146 Red Hot Chili Peppers – Even You Brutus?

Kuulun niihin halveksittuihin harvinaisuuksiin, jotka eivät juuri pitäneet John Fruscianten kitarasoundista. Siksi Josh Klinghofferin kitaran svengaus hivelee korvia, erityisesti yhdistettynä jumalaisen Anthonyn julistavaan lauluun ja kertsissä upeasti funkittavan Flean bassoiluun. Tavallaan klassisen ennalta-arvattavaa, mutta hillittömän toimivaa rock-musiikkia. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 145 Jarkko Martikainen – Huominen on kaukana

Heittäytyvään tulkintaan sekä mies ja kitara -meininkiin nojaava kappale saa Äänioikeus-yhtyeeltä jopa irlantilaisen kansanmusiikin sävyjä. Juomalauluksi muotoutuva biisi ei anna kuulijan mennä nukkumaan, vaan kehottaa unhoittamaan kaukaisen huomisen ja alkamaan viinin juomisen. Synkeän alkupuoliskon jälkeen elämänilo pursuaa Martikaisesta harvinaisella tavalla. (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 144 The Valkyrians – Astro Zombies

Ska-bändin cover-levy kuulostaa aina lähtökohtaisesti paskalta idealta. Valkyriansin cover-levy sen sijaan kuulostaa aivan loistavalta, ja oli vuoden iloisimpia tapauksia kotimaassa. Levyn ehdoton helmi on tämä Misfits-laina, joka löytää aivan uuden kulman alkuperäisesitykseen, ja kääntää Danzigin apokalyptisen mökäämisen sielua silitteleväksi sauhuserenadiksi. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 143 Foo Fighters – White Limo

Vaihtoehtorockin suuri ja kaunis vilauttaa punk-juuriaan riemastuttavasti. Sisäsiistiksi luultu yhtye räimii railakkaan suttuisesti mutta tiukan ammattimaisesti maukasta punk-rähinää. Riffissä on jytyä, ilkeyttä ja ilmakitara-abilityä vaikka muille jakaa. Kun vokaalit on karjuttu megafoniin, mukana on bassoleadi ja kitarasoolo on rock’n’roll, meininki on mahtava. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 142 Thao + Mirah – Rubies & Rocks

Leikkisästi keinahteleva Rubies & Rocks on aiemmin omilla tahoillaan muusikonuraa luoneiden Thao Nguyenin ja Mirah Zeitlynin yhteistyön hedelmä. Suuri kiitos kuulunee kuitenkin naisten albumin tuottaneelle Merrill Garbusille eli Tune-Yardsille, jonka työpanos kuuluu Rubies & Rocksilla ennen kaikkea sen vastuttamattomissa, afrobeatiin kallellaan olevissa rytmeissä. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 141 Paul Simon – Dazzling Blue

Maailmanmusiikin yhdistäminen popkappaleeseen on Paul Simonilta, 70, tuttu temppu – perustuihan 1980-luvun huippulevy Graceland juuri tälle idealle. Mutta tuskin kukaan muu tekee sitä yhtä hyvin. Intialaisten rytmien varassa hellästi keinuva Dazzling Blue ei olisi ainoastaan sopinut Gracelandille, vaan olisi ollut silläkin huippuhetki. Vanhassa on yhä virtaa. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 140 Booker T. Jones – Representing Memphis

Kaikki tiet vievät Memphisiin? Stax-legendan rinnalla tämän kotikaupunkia edustavat Philadelphian The Roots sekä New Yorkin Sharon Jones ja Matt Berninger. Odotuksista huolimatta Berningeristä ei kuoriudu kiihkeää soulsaarnaajaa, muttei tämän aina alakuloisesta mutinasta silti sielukkuutta puutu. Muut ovat sen sijaan omalla maaperällään, ja jälki on sen mukaista. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 139 The Walkabouts – The Dustlands

Maisema on klassinen: on polttava aavikko jossain Meksikon rajaseudulla. Uhkaa väreilevässä ilmassa, pian jännite laukeaa. Tästä tunnetilasta, Chris Eckmanin kiihkeästä laulusta ja ylellisistä orkestraatioista on seattlelaisen veteraaniyhtyeen uutuuslevyn melkein-nimibiisi tehty. Cormac McCarthya ja Calexicoa dramaattisen musiikin ystäviin vetoavana keitoksena. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 138 Samae Koskinen – En anna periks

Mitä? Musiikkia vuodelta 2011, joka ei ole lainkaan kyynistä, rehvastelevaa, tärkeilevää, mukanokkelaa tai ironista? Näin pääsi käymään ainakin Samae Koskisen Kuuluuko, kuuntelen -levyn kohdalla. En anna periks -kappaleen sympaattisen osuvat sanoitukset, loistava melodia ja hieno vuosikertapopsoundi elähdyttivät erityisesti. Kuuntelen, kuuntelen ja odotan lisää! (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Lippu komeimmasta päästä!

On Arcade Fire, Fucked Up, Rufus Wainwright, Wolf Parade, Feist, Caribou, Handsome Furs… ja niin paljon muutakin. Kanadasta on tullut 2000-luvulla todellinen popmusiikin supervalta, josta on kotoisin moni nykyajan suurnimi.

Indien supertähtien lisäksi Kanadasta on kotoisin joukko muita hienoja bändejä, jotka ovat jääneet hieman suurempiensa varjoon. Koska tänään on Kanadan kansallispäivä, jota vietetään Kanadan kolmen vuonna 1867 yhdistyneen brittiläisen territorion kunniaksi, haluamme kunnioittaa vaahteralippua kaivamalla esiin kymmenen toistaiseksi hieman vähemmälle huomiolle jäänyttä 2000-luvun Kanada-popparia.

Niihin tutustuessasi voit pitää itseksesi Musavisaa – kerrankin Kummeli-henkiset vastaukset hyväksytään poikkeuksetta.

The Besnard Lakes – aavaa säröpreeriaa

MIKÄ? The Besnard Lakes on vuonna 2003 perustettu tuottaja Jace Lasekin ja hänen vaimonsa Olga Goreasin ympärille kasautunut montrealilaisnelikko. Sen lisäksi, että Lasek on perikanadalaiseen tapaan ollut muun muassa Sunset Rubdownin ja Wolf Paraden sekä tässäkin artikkelissa käsiteltävien Land of Talkin ja Young Galaxyn taustajoukoissa, Besnard Lakesin kakkoslevyllä oli soittamassa jäseniä muun muassa Godspeed You! Black Emperorin, Starsin ja The Dearsin riveistä. Jos koet kuuluvasi Sonic Youth-, My Morning Jacket– ja Neu!-siipeen, Besnard Lakesin höyryinen laajakangasrock on niin sanotusti varma tapaus.

MITÄ? Kolme studiolevyä vuosina 2003, 2007 ja 2010. Näistä kaksi uusinta, Jagjaguwarin kautta julkaistut The Besnard Lakes Are the Dark Horse ja The Besnard Lakes Are the Roaring Night päätyivät Polaris-ehdokkaiksi. Varsinkin jälkimmäiselle Nuorgamin Besnard Lakes -faniklubi antaa varauksettoman suosituksensa.

OHO! Tärkeintä on tietty tietää, mikä on tämä Besnard Lake, josta bändi on napannut nimensä. Vastaus on keskellä preeriaa, pohjoisessa Saskatchewanissa, tarkalleen pituus- ja leveysasteilla 55° 25′ 0 N, 106° 0′ 0 W sijaitseva järvi, jossa on yli 250 saarta.

Video ei ole enää saatavilla

Braids – kokeellista poppia sateenkaaren väreissä

MIKÄ? Sukupuolijakaumaltaan tasa-arvoinen taiderock-kvartetti. Kotoisin Calgarystä, mutta toimii nykyään Montrealista käsin. Yhdistelee musiikissaan primitiivisiä rytmejä, shoegazing-kitaroita, maalailevaa postrockia, elektronista pulputusta ja vastustamattomia popmelodioita.

MITÄ? Esikoisalbumi Native Speaker ilmestyi tammikuussa ja keräsi lähes yksinomaan ylistäviä arvioita. “Braids heijastaa unia sateenkaaren väreissä kimaltelevien järvien pintaan hämmästellen niiden kimallusta”, intoili Drowned in Soundin kriitikko. Kengännauhabudjetilla väsätty albumi on ehdolla syksyllä jaettavan Polaris Music -palkinnon voittajaksi.

OHO! Animal Collectiveen, Björkiin ja Cocteau Twinsiin verratun Braidsin muusikkofaneja ovat muun muassa bändiä alusta asti tukenut Deerhunterin Bradford Cox sekä Sub Pop -artisti Chad VanGaalen, jonka Flemish Eye -levymerkki julkaisee yhtyeen levyt Kanadassa.

Video ei ole enää saatavilla

Great Lake Swimmers – ei mitään studiomuusikoita

MIKÄ? Torontolainen folkrock-kvintetti, joka henkilöityy kuulaasta äänestään ja melankolisista teksteistään tunnettuun laulajaansa ja lauluntekijäänsä Tony Dekkeriin. Suositellaan Red House Paintersin, Iron & Winen, Bonnie ”Prince” Billyn ja Fleet Foxesin ystäville.

MITÄ? Nousi musiikkipiirien suosikiksi kolmannella albumillaan Ongiaralla (2007) ja sen hersyvällä singlellä Backstage With the Modern Dancers. Yhtyeen neljäs ja toistaiseksi viimeinen albumi, Lost Channels, ilmestyi vuonna 2009 ja oli ehdolla niin Polaris-pystiin kuin parhaan roots-albumin Juno-palkintoon.

OHO! Tunnetaan siitä, että äänittää albuminsa missä tahansa paitsi studiossa. Esikoisalbumi syntyi hylätyssä viljasiilossa, ja sen jälkeen studion virkaan ovat toimittaneet syrjäinen maalaiskirkko järven rannalla, entinen kaupungintalo ja upea 1900-luvun alun linna New Yorkin Dark Islandilla.

Video ei ole enää saatavilla

Japandroids – autotallin täydeltä säröä ja kiihkoa

MIKÄ? Death From Above 1979 jäi tauolle vuonna 2006. Samana vuonna sai alkunsa toinen kanadalaisduo Japandroids. Vaikka DFA 1979 palasi tänä kesänä lavoille, Japandroids ehti paikata erinomaisen hyvin bändin jättämän aukon duo-möykkäskenessä. Kitaristi Brian Kingin ja rumpali David Prowsen vancouverilaisduo täyttää biisinsä hurjalla tunnelatauksella, ja lopputulos osuu The Smashing Pumpkinsin särövallien, No Agen ja Death From Aboven 1979 duovimman ja At the Drive-Inin post-hardcoren risteämäpisteeseen.

MITÄ? Debyyttialbumi Post-Nothing ilmestyi keväällä 2009 ja keräsi aiheellista hehkutusta yhdestä sun toisesta mediasta. Vuonna 2010 Japandroidsilta ilmestyi varhaisia demoja niputtanut No Singles! -kokoelma. Lisäksi bändi teki viime vuonna kolmen seiskatuumaisen singlen sarjan. Kakkoslevystä ei ole vielä tietoa.

OHO! Japandroids ehti hajota kertaalleen loppuvuodesta 2008, juuri ennen Post-Nothingin ilmestymistä. Levy oli määrä julkaista omakustanteena, eivätkä King ja Prowse aikoneet promotoida sitä lainkaan. Tammikuussa 2009 kanadalainen indie-lafka Unfamiliar Records ilmoitti kiinnostuneensa levyn julkaisemisesta. Tästä turhautuneina King ja Prowse päättivät yrittää vielä kerran. Maaliskuussa Pitchfork antoi Best New Music -leiman ensin Young Hearts Spark Fire -biisille ja sitten koko albumille ja nosti Japandroidsin suuren yleisön tietoisuuteen.

Video ei ole enää saatavilla

Land of Talk – kitarapop-trio meni mökkiin

MIKÄ? Jälleen yksi montrealilaisbändi. Tällä kertaa triomuodossa ja perustettu vuonna 2006. Land of Talkin haikeasti, mutta iloisesti helisevän voimapopin tunnistettavin elementti on laulaja-kitaristi Elizabeth Powellin värisevä ja sympaattisella tavalla ohut ääni sekä sydäntä kirurginveitsen lailla leikkaavat lyriikat. Jos mietitään stereotyyppistä modernia kanadalaisbändiä, niin Land of Talk ei osu siihen lainkaan. Enemmänkin bändin lo-fi-vivahteisesta soundista mieleen tulee 1990-luvun alun jenkki-indie, mutta usvaisuudessa ei ylletä lähellekään sitä tyypillisintä viime vuosien säröpoppia.

MITÄ? Land of Talk on julkaissut kaksi täyspitkää levyä (2008 ja 2010) sekä kaksi ep:tä (2006 ja 2009). Molemmat albumit sekä jälkimmäisen ep:n julkaisi Conor Oberstin Saddle Creek -lafka. Viimevuotinen kakkoslevy Cloak and Cipher on ehdolla tämän vuoden Polaris-palkinnon saajaksi. Perikanadalaiseen tapaan levyllä vierailee jäseniä lähes kaikista mahdollisista kanukkiryhmistä: Starsista, Besnard Lakesista, Arcade Firesta, Wintersleepistä ja A Silver Mt. Zionista. Lisäksi levyllä kuullaan kamaripoppari Patrick Watsonia.

OHO! Kenties aliarvioiduimman 2000-lukulaisen kanadalaislevyn, Land of Talkin Some Are Lakes -debyytin on tuottanut Bon Iverin Justin Vernon. Ja mikä hienointa, levyn viimeinen biisi Troubled on äänitetty samassa mökissä, jonne Vernon pakeni sydänsuruineen tekemään For Emma, Forever Ago -albumiaan.

Video ei ole enää saatavilla

Malajube – kitaravyörytystä toisella kotimaisella

MIKÄ? Vuonna 2004 perustettu montrealilaisbändi eroaa useimmista kollegoistaan kahdesta syystä. Ensinnäkin, bändi esittää kappaleensa Kanadan toisella kotimaisella eli ranskaksi. Toiseksi, Malajube on grandiöösin orkestraalisuuden sijaan tiukan ja psykedelissävytteisen kitara-indien sanansaattaja. Sointi on lähempänä Trail of Deadia kuin Broken Social Sceneä, vaikka soundit ovat paljon teksasilaisia kiltimmät. Neljä levyä julkaissut nelikko on niitä harvoja ranskankielisiä kanadalaisyhtyeitä, jotka ovat nousseet suosioon myös maan englanninkielisen väestön keskuudessa.

MITÄ? Sekä Malajuben terveysteemainen kakkoslevy Trompe-l’œil (2006) että katolista kirkkoa käsitellyt Labyrinthes (2009) saivat noteeraukset ilmestymisvuosiensa Polaris Prize -lyhytlistoilla. Trompe l’œil sai kunnian ensimmäisenä ranskankielisenä levynä koskaan. Tänä keväänä bändiltä ilmestyi neljäs albumi La Caverne.

OHO! Labyrinthes-levyn Dragon de Glace -biisin avaussäkeessä mainitaan Helsinki. Siitä tekee vain huomaamattoman ranskankielinen lausunta-asu ”älsenkee”. Tarkka lausemuoto on ”Je dors d’ennui sur les dunes dans la nuit à Helsinki”. Näillä liksoilla en googletranslateta, mutta jotenkin se yön yli nukkumiseen ja dyyneihin liittyy. Sitä, millä tavalla ne liittyvät edes löyhähkösti Helsinkiin, kannattaa tiedustella Malajuben keulakuvakta Julien Mineaulta.

Video ei ole enää saatavilla

Miracle Fortress – köyhän miehen Brian Wilson

MIKÄ? Graham Van Pelt on eräänlainen köyhän miehen Brian Wilson. Levyillään sooloileva montrealilainen saa keikoilla tukea muusikoilta muun muassa Sunset Rubdownin ja The Luyasin riveistä. Van Pelt soittaa myös kaksi albumia julkaisseessa indierockyhtyeessä Think About Life.

MITÄ? Miracle Fortressin vahvasti Beach Boys -vaikutteinen barokkipopdebyytti Five Roses (2007) palkittiin viidellä tähdellä muun muassa The Guardianiassa ja Rumbassa. Edeltäjäänsä elektronisempi kakkosalbumi Was I the Wave? ilmestyi huhtikuussa.

OHO! Van Pelt, 41, paitsi säveltää ja sanoittaa, myös sovittaa, soittaa, tuottaa ja äänittää Miracle Fortressin kappaleet. Kyse on siis sooloprojektista isolla s-kirjaimella.

Video ei ole enää saatavilla

Timber Timbre – soittakaa David Lynchille!

MIKÄ? Torontossa ja Montrealissa majailevien Mika Posenin, Simon Trottierin ja Taylor Kirkin trio yhdistelee musiikissaan folkia, bluesia, crooner-romantiikkaa ja taiderockia tavalla, jonka luulisi vetoavan jokaiseen Tom Waitsin ja David Lynchin ystävään.

MITÄ? Yhtyeen neljäs albumi, tummäsävyisesti svengaava Creep On Creepin’ On ilmestyi huhtikuun alussa ja palkittiin neljällä tähdellä muun muassa Q:ssa ja Uncutissa. Torontolainen Eye Weekly -viikkolehti nimesi yhtyeen edellisen, nimettömän albumin vuoden 2009 parhaaksi.

OHO! Timber Timbren sävykkään soundin taustalla on, että sen kaikki kolme jäsentä ovat todellisia multi-instrumentalisteja. Esimerkiksi värisevä-ääninen laulajan Taylor Kirkin instrumentteja ovat kitara, basso, koskettimet ja rummut, minkä lisäksi hän hallitsee myös ohjelmoinnin.

Video ei ole enää saatavilla

Wintersleep – suosikkisi samassa paketissa

MIKÄ? Halifaxista saapuva Wintersleep on 2000-luvun suurten indiebändien sulatusuuni. Bändin musiikissa soivat Arcade Firen eeppisiä kertosäkeet, Band of Horsesin americana sekä The Nationalin ja varhaisen R.E.M.:n älykköindie. Vuoden 2010 The Inheritors -levyllä mukaan saatiin vielä Kanada-popille tunnuksenomaista orkestraalisuutta. Kun miettii, miten valtavan ihmismassan edellä mainitut bändit ovat tavoittaneet, on ihme, ettei Wintersleepiä tunne juuri kukaan – varsinkin, kun bändin primus motor Loel Campbell on huipputaitava biisinkirjoittaja.

MITÄ? Neljä albumia vuosina 2003–2010 julkaisseen Wintersleepin uran tähän mennessä merkittävin hetki oli, kun bändin kakkoslevy Welcome to the Night Sky voitti vuonna 2007 parhaan tulokkaan Juno-palkinnon. Viime vuoden The Inheritors jäi siihen verrattuna hieman vähemmälle huomiolle.

OHO! Wintersleep on lämmitellyt Paul McCartneya, The Rolling Stonesia ja Pearl Jamia niiden Halifaxin-keikoilla. Kanada-indietä setien makuun, siis!

Video ei ole enää saatavilla

Young Galaxy – Göteborg–Montreal All Night Long

MIKÄ? Vancouverilaislähtöinen ja sittemmin montrealilaistunut indiepop-trio, jota verrattiin uransa alkuvuosina toistuvasti sellaisiin dreampopin ja shoegazingin klassikkoyhtyeisiin kuin Slowdiveen, Galaxie 500:iin ja Spiritualizediin.

MITÄ? Kaksi albumillista kitaramaalailua (Young Galaxy, 2007, ja Invisible Republic, 2009) sai helmikuussa jatkoa osuvasti nimetyllä Shapeshiftingillä (“muodonmuutos”), joka vie bändin ilmaisua aiempaa elektronisempaan ja abstraktimpaan suuntaan, muistuttaen Beach Housen ja JJ:n kaltaisista 2000-luvun pehmeistä elektropopyhtyeistä.

OHO! Shapeshifting äänitettiin Montrealissa mutta lähetettiin sen jälkeen Göteborgiin, baleaarisen soundin ihmemiehen eli Studion Dan Lissvikin peukaloitavaksi. Skypen välityksellä suoritettu jälkituotanto vei aikansa: Young Galaxyn kolmas pienokainen syntyi yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen.

Video ei ole enää saatavilla

Kuuntele 64 ensiluokkaista esimerkkiä 2000-luvun kanadalaisesta popmusiikista!