Kuukauden albumin arvonimen saa vain yksi albumi. Mikäli kuukauden albumi on kotimainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan ulkomaisen albumin. Mikäli kuukauden albumi on puolestaan ulkomainen, valitsemme lisäksi kuukauden parhaan kotimaisen albumin.

Kuukauden albumin valitsee Nuorgamin toimitus ja avustajakunta.

Kuukauden albumi, tammikuu 2013

Them Bird Things – Pachyderm Nightmares (kuuntele)

Niko Peltonen palkitsi kokoonpanoaan muuttaneen Them Bird Thingsin kolmannen levyn hulppealla 86 pisteellä: ”Suomen uskottavin americana-yhtye on tehnyt surun ja kuoleman merkeissä kunnianhimoisimman ja parhaan levynsä.”

Kuukauden ulkomainen albumi, tammikuu 2013

Foxygen – We Are the 21st Century Ambassadors of Peace & Magic (kuuntele)

Joni Kling palkitsi amerikkalaisen indiepsykedeliayhtyeen kakkosalbumin 80 pisteellä: ”We Are the 21st Century Ambassadors of Peace & Magic on alkuvuoden tähän asti paras julkaisu, koska se ammentaa kaikki vaikutteensa ajasta, jolloin pop ja kokeellisuus vielä olivat symbioottisia käsitteitä, ja koska se naulaa seinälle sen nykytodellisuuden, jossa tuon suhteen toisintamisesta on tullut pakonomainen sääntö.”

Muut 8 ehdokasta

Ehdokas 1: Cult of Luna – Vertikal (kuuntele)

Uumajalaisen post metal -yhtyeen kuudetta albumia on innoittanut Fritz Langin klassikkoelokuva Metropolis (1927), sen ”visuaalisen kielen selkeät, lineaariset rakennelmat”. Albumia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa.

Ehdokas 3: Local Natives – Hummingbird (kuuntele)

Toisen albuminsa julkaissut losangelesilaisyhtye höystää reipasta indierockiaan folk-, afro- ja psykedeliavaikutteilla sekä moniäänisillä lauluharmonioilla. Albumia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa.

Ehdokas 4: Pintandwefall – Be My Baby (kuuntele)

Hannu Linkola antoi radikaalisti muuttuneen popkvartetin neljännelle albumille peräti 85 pistettä: ”Be My Baby on jopa yllättävän muotovalio albumi ja ilahduttava muistutus siitä, mitä yhtye kuin yhtye voi saavuttaa avoimella elämänasenteella ja kyvyllä heittäytyä intuitioiden vietäväksi. Se ei poista naamiota Pintandwefallin silmiltä, mutta pesee tyylikkäästi kasvot naamion takana.”

Ehdokas 5: Sammal – s/t (kuuntele)

Svart Recordsin tallista ponnistava Sammal viehätti Arttu Tolosta 80 pisteen edestä: ”Sammalen debyytti on oivallinen levy, jolla yhdistellään erilaisia karvapäisiä minigenrejä luontevalla tavalla.”

Ehdokas 6: Sokea piste – Välikäsi

Tamperelaisen noiserockyhtyeen kakkosalbumi ilmestyi Ektro Recordsin kautta. Levyä ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa.

Ehdokas 8: Toro Y Moi – Anything in Return (kuuntele)

Chazwick Bundickin kolmas albumi on artistin mukaan kaukana undergroundista; se on “rehellistä popmusiikkia”, muttei kuitenkaan “purkkaa”. Albumia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa.

Ehdokas 9: Tuuttimörkö – On totta (kuuntele)

Myyntilistoilla killuva Monsp-räppäri sai Tuomas Kokolta komeat 82 pistettä: ”Tuuttimörön maailmassa nukkuminen kiinnostaa enemmän kuin töihin meneminen. Siellä matkustetaan 1800-luvulla vanhentuneilla metrolipuilla.”

Ehdokas 10: Yo La Tengo Fade – Fade (kuuntele)

Kovaa vauhtia kolmekymmenvuotisjuhliaan lähestyvä newjerseyläinen indierocklegenda julkaisi jo noin kolmannentoista studioalbuminsa. Huraa! Albumia ei ole vielä arvioitu Nuorgamissa.

Ääniä saivat lisäksi kotimaisista artisteista Jätkäjätkien, Scarlet Youthin, Riutan ja Teflon Brothersin sekä ulkomaisista artisteista ASAP Rockyn, Bad Religionin, Biffy Clyron, California X:n, Ducktailsin, Dutch Unclesin, Esben and the Witchin, Everything Everythingin, Fidlarin, Ben Harper & Charlie Musselwhiten, José Jamesin, The Joy Formidablen, Jar Moffin, Nosaj Thingin, Christopher Owensin, Pantha du Prince & the Bell Laboratoryn, Pere Ubun, Retribution Gospel Choirin, Tegan and Saran, Tomahawkin, Torresin ja Voivodin uudet albumit.

Forsman, Tolonen, Vikkula, Day

Suomen uskottavin americana-yhtye on tehnyt surun ja kuoleman merkeissä kunnianhimoisimman ja parhaan levynsä.

Them Bird Things on ehtinyt neljän vuoden aikana olla monenlaisia asioita: ensin kahden amerikkalaisen kulttisankarin ikivanhoja pöytälaatikkobiisejä esitellyt projekti, sitten Wildlike Wonder -kakkoslevyllä yhä omaehtoisempi ja parhaimmillaan ikivihreän tasoisia kantrifolk-biisejä viljellyt “oikea” bändi. Hieman erikoisten lähtökohtien takia yleisön on kenties ollut vaikea hahmottaa, mistä yhtyeessä on kysymys. Näiden ongelmien pitäisi loppua nyt.

Pachyderm Nightmarella laulaja Salla Dayn, multi-instrumentalisti Arttu Tolosen ja kitaristi Timo Vikkulan ydinkokoonpano näyttää vakiintuneen. Affe Forsman rummuissa lisää superbändipotentiaalia. Kaikki biisit ovat omia, ja kolmoslevy on niin linjakas, että konseptialbumista puhuminen on oikeutettua. Jollain tapaa vasta tämä levy tuntuu Them Bird Thingsin uran varsinaiselta lähtölaukaukselta.

Albumin syntymiseen liittyy yksi raskaimpia kuviteltavissa olevia kokemuksia: yhtyeen ystävän ja kansitaiteilijan Kustaa Haapa-ahon sairaus ja kuolema. Sitä ei ole lainkaan piilotettu rivien väliin, vaan päin vastoin kansivihkon avaa Salla Dayn koskettava kirjoitus tragediasta ja sen merkityksestä Pachyderm Nightmarelle.

Hiljaiseksi vetävää Eight Lungs And Counting -elegiaa lukuun ottamatta nämä eivät kuitenkaan ole biisejä tästä nimenomaisesta aiheesta: ovatpahan vain tummasävyisiä, usein vertauskuvallisia, pitkälti myyttisessä americana-tarinamaailmassa liikkuvia lauluja, joissa kuolema tulee muodossa tai toisessa joka kulman takana vastaan. Täytyy alleviivata, ettei kyse ole mistään sarjakuvamaisesta American Gothic -kliseillä leikkimisestä. Appalakkien maisemia, hukkuneiden merimiesten leskiä ja onnettomia morsiamia käytetään enemmänkin symboleina, joiden avulla voi kenties ilmaista asioita, joiden ilmaiseminen muuten olisi vaikeaa tai mahdotonta.

Americanasta on jo kauan sitten tullut melko tyhjä käsite. Ilmeisesti sillä tarkoitetaan mitä tahansa akustissävyistä kamaa, jossa kuuluu sekä rock että sitä vanhempi amerikkalainen populaarimusiikki. Them Bird Thingsin nykyiseen musiikkiin käsite sopii juuri yleisluontoisuutensa takia. Blues, folk, kantri ja rockabilly sulautuvat Pachyderm Nightmarella sulavaksi kokonaisuudeksi, josta ei erota saumakohtia. Edellislevyn helmet, kuten Silver Oldsmobile ja Georgia Mountain, olivat vielä tyylilajipastisseja. Nyt sellaisia ei kuulla.

Lähes reipas I Know Who Killed Robert Johnson on varmaankin lähimpänä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa paljon tätä kliseisemmin. Olettaisin, että bändin muusikot ovat yksinkertaisesti liian idearikkaita tyytyäkseen moiseen. Jostain tulee jokaiseen biisiin kasa sellaisia sovitusideoita, joita se kaljabaarin nurkassa soittava perusbändi ei keksisi. Levyllä hyödynnetään myös kunnioitettavan laajaa akustisten soitinten arsenaalia. Senkin ansiosta kuulokuvassa on paljon enemmän vaihtelua kuin americana-levyillä keskimäärin.

Levyn avaava nimibiisi on outo ja painostava näky, joka perustuu tositapahtumaan: elefantti roikkumassa hirtettynä nostokurjen nokasta kaupunkilaisten toljottaessa. Siitä alkaa surrealistinen 12 kappaleen luurankotanssi, jota tahdittaa maailman ja ihmiselämän synkkä ja väkivaltainen mielettömyys. Rakkaussuhteet ovat huonosti harkittuja, ja ruumiita tulee paljon.

Robert Johnsonin ja keskilännessä 50-luvulla vastaantulijoita murhanneen teinipariskunnan tarinat ovat populaarikulttuurin loppuun kaluamia, mutta tällä levyllä ne ovatkin vain satunnaisia tienviittoja valtatien varressa. Pachyderm Nightmare tuntuu nimenomaan houreiselta ja tuhoon tuomitulta automatkalta myyttien Amerikan arveluttavimpien syrjäseutujen läpi. Yöksi pysähdytään motelleihin, joissa sielunsa hukanneet miehet juovat bourbonia ennen lopullista ratkaisua tai houkuttelevat viattomia baarityttöjä pahoihin virhearviointeihin.

Karnevalismin puolelle ei livetä edes huimaksi kelttiläiseksi stompiksi yltyvällä Cumberland Head Ferry Bluesilla. On kuin laulujen kertojahahmojen ja kolkkojen tarinoiden välillä olisi lievän rauhoittavien yliannostusten vahvuinen kalvo. Nämä ovat albumin nimen mukaisia surrealistisia painajaisia, tai ehkä pikemminkin kuvauksia niistä hetkistä, kun valve-elämä alkaa tuntua Nick Caven huumevuosinaan kirjoittamalta biisiltä.

Onko Pachyderm Nightmare sitten vaikeaa kuunneltavaa? Tavallaan on, koska se vie kuulijan paikkoihin, joihin harva haluaa vapaaehtoisesti mennä. Mutta toisaalta, kyllähän me niihin paikkoihin päädymme. Them Bird Thingsin kolmoslevy on voimakkaan puhdistava kokemus. Ei näin eloisasta ja raivokkaan intohimoisesta musiikista voi jäädä masentuneelle mielelle. Päätösraita Hang Your Heart On High on sitä paitsi levyn nopeatempoisin ja tuntuu korttipelivertauskuvineen välittävän sanomaa siitä, että elämä on elettävä tappiin asti ja nautittava kaikesta, mistä voi nauttia.

Biisit on merkitty koko yhtyeen kirjoittamiksi, mutta ymmärtääkseni sanoitukset ovat Salla Dayn käsialaa. Ne ovat joka tapauksessa parhaita suomalaisen yhtyeen levyltä löytyviä englanninkielisiä tekstejä, joihin olen koskaan törmännyt. Luonteva kielipelien ja metaforien hyödyntäminen on ehdoton edellytys sille, että kuulija tulee kunnolla tempaistuksi tällaiseen unimaailmaan. Them Bird Thingsillä ei ole ongelmia tämänkään suhteen.

86 Kotimainen levyvuosi alkaa komeimmalla mahdollisella tavalla. Ainutlaatuinen ja vaikuttava levy, joka tulee pysymään vuoden parhaiden joukossa.

Video ei ole enää saatavilla

Rättö (kuvassa) ja Lehtisalo esiintyivät viidessä ensimmäisessä Monsters of Popissa, mutta eivät ole tällä kertaa mukana. Kuva: Jukka Tarvonen.

Kaikkien aikojen kuudes Monsters of Pop käynnistyy tänään Tampereen Klubilla ja Telakalla. Nuorgam sukelsi kolmipäiväisen klubifestivaalin historiaan ja muisteli menneitä festivaalin tuottajan Antti Hietalan kanssa. Kokosimme myös mykistävän soittolistan, jolla kuullaan seitsemääkymmentäkuutta MoPissa vuosien varrella esiintynyttä artistia!

Linkki soittolistaan tästä.

2006: Liekin kuumuudessa

Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo, poikarakkautta. Kuva: Tomi Palsa.

Ensimmäinen Monsters of Pop järjestettiin elokuun alussa Kauppakadun Yo-talolla ja Pub Artturissa. Torstaina 10. elokuuta Jukka Salmisen Tapes-soolokeikka käynnisti festivaalin, jonka päätti lauantai-iltana Boys of Scandinavia. Ensimmäisen ”mopin” erikoisuus oli Risto Ylihärsilän ja Joose Keskitalon yhteiskeikka lauantaina Artturissa.

Antti Hietala: ”Eka kerta on aina eka kerta. Kaikilla oli ihanaa, kaikki oli helppoa. Yo-talon hevosenkengässä mitattiin Liekin keikan aikana lämpötilaksi 45 astetta.”

2007: Revi siitä!

Martin Rev, hämmentäjä aviaattoreissaan. Kuva: Tomi Palsa.

Toisena vuotenaan Monsters of Pop laajeni myös Ravintola Laternaan. Sinne esiintymään kiinnitetty Paavoharju peruutti viime hetkellä keikkansa, jolloin yhtyettä tuuraamaan hälytettiin ensimmäisessäkin Monsters of Popissa hurmannut Rättö ja Lehtisalo. Samalla käynnistyi perinne, joka katkeaa vasta tänä vuonna, kun Porin mahladuo ei ensimmäistä kertaa kuulu festivaalin ohjelmaan. Toinen seikka, josta vuoden 2007 MoP muistetaan, on newyorkilaisen Suicide-yhtyeen legendaarinen Martin Rev, jonka lauantainen keikka Yo-talolla niin sanotusti jakoi mielipiteet.

AH: ”Toisessa MOPissa nähtiin kaksi keikkaa, joita en tule unohtamaan ikinä: Studio oli täydellinen, Martin Rev taas, sanotaanko, ’haastava’. Revin performanssin ehdottomuus oli suurelle osalle yleisöä ehkä liian anarkistista, itse nautin kuitenkin suuresti. Studion MOP-keikka jää muuten historiankirjoihin yhtyeen toiseksi viimeisenä live-esiintymisenä.”

2008: Ruotsalainen sukellus

Venäläinen Everything Is Made in China ei ryssinyt vuoden 2008 MoP-esiintymistään. (Anteeksi.) Kuva: Antti Hietala.

Kolmantena vuotenaan Monsters of Pop muutti Tampereen länsipuolelta itään, kun Klubi ja Telakka ottivat Yo-talon, Artturin ja Laternan paikat festivaalin esiintymisareenoina. Ruotsalaisen Familjenin huipentamana viikonloppuna kuultiin Monsters of Popin ensimmäistä venäläistä esiintyjää, kun postrockyhtye Everything Is Made in China myrskysi torstaina Klubilla.

AH: ”Kolmantena vuotena kaikki meni mahtavasti, kiitos osittain vaihdon Tullikamarin ympäristöön. Mieleen jäi Familjenin nokkamiehen stagedaivaus. Valitettavaa oli, ettei kukaan uskaltanut ottaa kaksmetristä svedua kiinni. Jos tarkkaan katsoo, niin Klubin tanssilattialta löytyy edelleen se monttu, jonka Johanin kallo sai aikaan.”

2009: Viime hetken peruutus

Op:l Bastards ja eeppinen voitto. Kuva: Sakari Karipuro.

Neljännen Monsters of Popin pääesiintyjinä kuultiin keikkalavoille palannutta Op:l Bastardsia. The New Wine puolestaan laajensi festivaalin kansainvälistä tarjontaa Norjan suuntaan. Vuoden erikoisuus oli Ville Leinosen ja Pekko Käpin keikka, jonka ohjelmisto muodostui kuopatun Office Building -yhtyeen kappaleista.

AH: ”Tästä vuodesta on jäänyt päällimäisenä mieleen Those Dancing Daysin viime hetken peruutus ja sen aiheuttama harmitus. Samoin Name The Petin stokispintaliitäjien viinanhimo.”

2010: Svedu ei sylje lasiin

Ranskalainen Danger näyttää kreisibailauksen mallia. Kuva: Sakari Karipuro.

MoPin kansainvälistyminen jatkui, kun esiintyjien kotimaihin lisättiin Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Norjan seuraan Uusi-Seelanti (The Ruby Suns) ja Ranska (Danger). Festivaalin poikkitaiteellista tarjontaa edustivat Elokuvateatteri Niagarassa esitetty Sub Pop -levy-yhtiön musiikkivideoretrospektiivi ja Telakan kakkoskerroksessa järjestetty Poppimonsterit-lastentapahtuma.

AH: ”Itselle tärkeä vuosi siinä, että saatiin kaksi omaa suosikkia, Danger ja
Ikons, keikalle. Ikonsien viinanhimo oli myös omalla tasollaan. The Ruby Sunsin pojat tulivat keikkansa jälkeen kainosti kysymään että ’saisimmeko joitain alkoholijuomia takahuoneeseen’. Kävi ilmi, että svedupetterit olivat juoneet heidänkin raideriviinat.”

2011: The Rollstons lusii

Kolmannen kerran Monsters of Popissa esiintyvän The Rollstonsin tyylinäyte vuodelta 2007. Kuva: Ilkka Valpasvuo.

Ei Rättöä ja Lehtisaloa, mutta sentään Regina ja The Rollstons, joille Monsters of Pop on historian kolmas. Yhtyeistä jälkimmäinen vastaa toisesta festivaalin erikoisherkusta ja esittää kokonaisuudessaan myyttisen Doing Time -cd-r-albuminsa kymmenen vuoden takaa. Toinen spesiaalikeikka on kerran aikaisemminkin MoPissa nähdyn Jessen ja Jimi Tenorin yhteisesiintyminen. Kuudennessa Monsters of Popissa musisoivat myös muun muassa norjalainen kosmisen discon mestari Lindstrom, ruotsalaiset popsuosikit JJ ja Lo-Fi-Fnk sekä kotimaiset Siinai, Huoratron ja Big Wave Riders.

Monsters of Pop 2006–2011

1. Tapes – Eightythree
2. Ville Leinonen & Valumo – Valumo [live]
3. Magenta Skycode – Go Outside
4. Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla
5. Liekki – Päijänne
6. Risto – Pupu Tupuna
7. Joose Keskitalo – Pimeydestä pimeyttä vastaan
8. Custom Drummer – Luxus
9. Tv-Resistori – Serkut rakastaa paremmin
10. Le Sport – Tell No One About Tonight
11. I Was a Teenage Satan Worshipper – Botox Zombies
12. Regina – Minua ollaan vastassa
13. Most Valuable Players – Stockholm Doesn’t Belong to Me
14. Boys of Scandinavia – Why Do You Love Me
15. Pintandwefall – John the Seahorse
16. Don’t Be a Stranger – Perfect Problem
17. Sister Flo – White Noise
18. The Rollstons – Notorious
19. Anssi 8000 – Squirrel Song
20. K-X-P – Mehu Moments
21. Plain Ride – One More Round
22. Studio – Self Service
23. The Micragirls – Queen of the Cavemen
24. Martin Rev – In Your Arms
25. Aksu – Ei sen niin oo väliä
26. Cats On Fire – Higher Grounds
27. Viola – Lovelights
28. Pluxus – Transient
29. Eleanoora Rosenholm – Kodinrakennusohjeet
30. Aavikko – Futer City
31. Islaja – Sydänten ahmija
32. Kastor – Melody I Hear in Your Heartbeat
33. Kiki Pau – Poses
34. Goodnight Monsters – First One on the Beach
35. Everything Is Made in China – Sleepwalking
36. Familjen – Det snurrar i min skalle
37. Puumaja – Kesä voi mennä pieleen
38. Office Building – Eyes on the Road
39. Kiila – Kevätlaulu
40. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
41. Manna – Holy Dirty Game
42. Vuk – Rukous
43. Zebra & Snake – Big Bad Drummer
44. Nottee – Don’t Waste Your Light On Me
45. Name The Pet – Falling
46. The New Wine – Bridge
47. Op:l Bastards – Spraybeat [Eagle Mix]
48. Murmansk – Sweet Trio
49. Ikons – Imperiet
50. The Ruby Suns – Cranberry
51. Cosmobile – Curtain
52. Francis – Eternal Souls
53. Them Bird Things – Like a Fire
54. The Baddies – Battleships
55. Bye Bye Bicycle – Navigation
56. Burning Hearts – Into the Wilderness
57. Shine 2009 – New Rules
58. Jaakko Eino Kalevi – Flexible Heart
59. Ka So Re – Petite
60. Villa Nah – Running On
61. Danger – 11h30
62. On Volcano – The Explorer
63. NT´s White Trash – You & Me
64. JJ – Let Go
65. Delay Trees – Cold
66. Britta Persson – Toast to M
67. The Valkyrians – Disorder
68. Lo-Fi-Fnk – Boom
69. Siinai – Munich 1972
70. Nightsatan – Four Eyed Cyclops
71. Bright Shades – Sightseeing
72. Jesse – Odotin ihmettä
73. Jimi Tenor – Barcelona Sunrise
74. Lindstrøm – Where You Go I Go Too
75. Huoratron – $$ Troopers
76. Rico Tubbs – Hip Rave Anthem

Linkki soittolistaan tästä.

Monsters of Pop Tampereen Klubilla, Telakalla ja Ravintola 931:ssä 22.–24. elokuuta. Muista myös lauantaina 24.8. Klubilla klo 11–14 järjestettävä darrashoegaze-tapahtuma Aamiaisklubi <3 Monsters Of Pop <3 NRGM!, jossa ravitsevaa buffet-aamiaista säestävät mainiot Nuorgam-dj:t OO))) & Astro-Sofia! www.monstersofpop.net