<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>


<rss version="2.0"
  xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
  xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
  xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
  xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
  xmlns:media="http://search.yahoo.com/mrss/"
  >

<channel>
  <title>Nuorgam — The Walkmen</title>
  <atom:link href="https://www.nrgm.fi/artisti/the-walkmen/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
  <link>https://www.nrgm.fi</link>
  <description>Verkkomedia, jossa rakkaus musiikkia kohtaan kukoistaa ja voi hyvin.</description>
  <lastBuildDate>Wed, 18 Mar 2026 13:17:32 +0000</lastBuildDate>
  <language>fi</language>
  <sy:updatePeriod>hourly</sy:updatePeriod>
  <sy:updateFrequency>1</sy:updateFrequency>
  <generator>https://wordpress.org/?v=7.1.5</generator>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/c/r/o/crocodileskansijpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/c/r/o/crocodileskansijpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Minikritiikit, viikko 25</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/kritiikit/minikritiikit-viikko-25-2/</link>
    <pubDate>Mon, 18 Jun 2012 11:00:31 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Arviot]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=29248</guid>
    <description><![CDATA[Arvioituina Crocodilesin, Paloma Faithin, Jaakko Eino Kalevi &#038; Long-Samin, Peaking Lightsin, The Pondin, Edward Sharpe &#038; the Magnetic Zerosin ja The Walkmenin uudet albumit.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<h2>Crocodiles – Endless Flowers</h2>
<p><span class="arvosana">84</span> Kuluva vuosi on osoittautumassa varsin suotuisaksi rapeasti surisevalle indierockille. <strong>Cloud Nothingsin</strong>, <strong>Japandroidsin</strong> ja <strong>Black Twigin</strong> seuraan lyöttäytyy nyt Crocodiles, kalifornialaisten <strong>Charles Rowellin</strong> ja <strong>Brandon Welchezin</strong> duo, jonka kolmas albumi yhdistelee hyväksi havaittuja aineksia konstailemattomalla tavalla. Vähälahjaisemmat lajitoverinsa Crocodiles hotkii kitaansa jo melodiatajunsa turvin: jo <strong>Ramones</strong> tiesi, että suorin mutkin vedetty <strong>Beach Boys</strong> on aina hyvä idea, eikä Crocoiles ole katsonut aiheelliseksi tätä totuutta kyseenalaistaa, kuten riemastuttava<em> Bubblegum Trash</em> osoittaa. Parhaimmillaan, kuten nimikappaleellaan ja <em>Sunday</em>-singlellään, <em>Endless Flowers</em> on suorastaan juovuttava yhdistelmä new waven suoraviivautta, <strong>Spector</strong>-popin raikkautta sekä <strong>Dinosaur Jr:n</strong> ja <strong>My Bloody Valentinen</strong> kitaramyrskyjä. Kliseisiinkin bändi sortuu (<em>Dark Alleys</em> on se indieraamatun velvoittama motorisella kompilla naputtava krautpop) mutta silloinkin meiningistä välittyy kesää 2012 markkeeraava soittamisen riemu. (<strong>Antti Lähde</strong>)</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/F-iwgYZC7Iw" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/F-iwgYZC7Iw</a></p>
<h2>Paloma Faith – Fall to Grace</h2>
<p><em>Sony</em></p>
<p><span class="arvosana">48</span> Kotimaassaan platinasarjaan noussut brittilaulaja Paloma Faith näyttää promokuvissaan dramaattiselta burleskihahmolta, mutta kuulostaa aika tavanomaiselta eurooppalaisen popsoulin tekijältä. Naisen esikoislevy <em>Do You Want The Truth Or Something Beautiful?</em> jaksoi kiinnostaa vahvojen sävellysten ansiosta: varsinkin <em>Smoke and Mirrors</em> ja <em>New York</em> olivat <strong>Duffyn</strong> tai <strong>Adelen</strong> parhaisiin verrattavissa olevia helmiä. Kakkosalbumilta sellaisia ei valitettavasti löydy. Meininkiä leimaa puiseva ihankivuus. Kun Adele lauloi särkyneistä parisuhteista, on Palomakin päättänyt panostaa särkyneen sydämen teemaan. Levyn avaavasta, kovin rutiininomaisesta <em>Pickin&#8217; Up the Pieces</em> -sinkusta lähtien jauhetaan pitkälti samaa asiaa. Ei sekään juuri auta, että <em>Just Be</em> rauhoittuu pelkän pianon säestämään herkistelyyn: biisi on keskinkertainen, ja Paloma ylitulkitsee. Kohtalaisen tarttuva <em>30 Minute Love Affair</em> ja hieman dramaattisempi päätösraita <em>Streets of Glory</em> nousevat kohokohdiksi, mutta kyllä tätä levyä on vaikea kuvitella kuuntelevansa enää arvostelun lähetettyään. On kai väistämätöntä, että Adelen ennenkuulumattoman menestyksen jälkeen markkinoille tulee ilmaantumaan paljon bulkkia ainoana motiivina murusten pyydystäminen samasta kultarysästä. (<strong>Niko Peltonen</strong>)</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/Ijel4Vcqd9g" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/Ijel4Vcqd9g</a></p>
<h2>Jaakko Eino Kalevi &amp; Long Sam – Totuuden rakastajat / Amateurs de vérité</h2>
<p><em>Helmi-levyt</em></p>
<p><span class="arvosana">74</span> Jaakko Eino Kalevi on eräänlainen suomalaisen elektron outolintu, mistä kertoo sekin, että hän levyttää enimmäkseen aivan erilaisesta musiikista tunnetulle Helmi-yhtiölle. Musiikki on kuitenkin parhaimmillaan loistanut <em>Flexible Heart</em> -biisin kaltaisina täysiverisinä pop-timantteina. Jotain hieman erilaista on tarjolla tällä kaksijakoisella äänitteellä, jonka materiaali on tehty nuoruudenaikaisen soittokaveri Long-Samin kanssa. Levy alkaa neljällä biisillä vuosien 2001–2003 julkaisemattomista sessioista; loput neljä ovat viime vuosien satoa. Kronologisesti järjestetty julkaisu starttaa hieman fokustaan hakevalla likaisella elektrolla, mutta peliääniä ja rock-kitaraa naittava <em>Cruisin&#8217;</em> piristää tunnelmaa, ja avauspuolen päättävä upean syntisesti funkkaava <em>I&#8217;m Scared I&#8217;m Getting Used to This Low Life I&#8217;m Living</em> on falsettilauluineen ja nimeään myöten nerokas. Sen tasolle ei uudempikaan tuotanto yllä, mutta tarjoilee kyllä entistä kiteytyneempiä sävellyksiä, meheviä synasoundeja ja riittävästi vaihtelua. <em>Plastic Bag</em> on hienoa, minimalistista poppia, <em>She&#8217;s the Line</em> hämmentää tönkköenglanniksi vedetyllä koomisella mystiikallaan. Kokonaisuutena voi todeta, että herrat <strong>Savolainen</strong> ja <strong>Toroi</strong> tasapainoilevat onnistuneesti popin ja erikoismusiikin välisellä ei-kenenkään maalla. Hyvän käsityksen toiminnan sympaattisesta outsider-luonteesta saa jo kansiposeerauksista. (<strong>Niko Peltonen</strong>)</p>

<h2>Peaking Lights – Lucifer</h2>
<p><em>Mexican Summer</em></p>
<p><span class="arvosana">83</span> Peaking Lights julkaisi alkuvuodesta <em>Lucifer</em>-nimisen streamin. Se osoittautui uuden albumin sijaan mixtapeksi, joka antoi ymmärtää, että tuleva levy veisi duon dub-vaikutteista soundia lähemmäs New York Hustlea, lovers rockia ja UK-discoreggaeta. Aivan näitä odotuksia <em>Lucifer</em> ei onnistu täyttämään, mutta loistava, calypsomaisena keinuva <em>Live Love</em> tai monotonisessa klubiusvassa uiskenteleva <em>Midnight</em> kyllä toimisivat tanssiinkutsuina; mieluiten jossain merenrannalla sijaitsevassa ränsistyneessä yökerhossa, jossa jäämurska olisi alkoholia tärkeämpi osa drinkkejä ja äänentoisto kilpailisi aaltojen pauhun ja patiolla sähköä tuottavan generaattorin hikisen puuskutuksen kanssa. Edessä on silmänkantamattomiin pimeää rantaviivaa ja lupaus seikkailusta tai pelkästään ajelehtimisesta yössä vailla kontaktia todelliseen. Edellinen levy <em>936</em> toi tunkkaista lämpöä talveen keinotekoisella tropiikilla, <em>Lucifer</em> taas helpottaa helteitä, kun kukat mätänevät parvekerasioissa, ja toimii vilvoittavana suihkuna, jossa vesipisarat on terästetty kiniinillä. Se on sadekuuron ropinaa peltikattoon kuivuuden riivaamassa shanty townissa. Miinuksen sanana todettava, että loppua kohti tällaiset levytykset onnistuvat toki aina kääntymään junnaaviksi basso-orgioiksi ja lapsen jokelluksen miksaaminen mukaan mihin tahansa biisiin saa minut ajattelemaan hippejä ja kantoliinoja ja avojalkaisuutta, ja siinä vaiheessa heiluu delete. (<strong>Joni Kling</strong>)</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=S-Bu3CHItBc" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/S-Bu3CHItBc</a></p>
<h2>The Pond – s/t</h2>
<p><span class="arvosana">43</span> <strong>Kathryn Williams</strong> löi läpi vuosituhannen vaihteessa julkaistulla <em>Little Black Numbers</em> -albumilla, jonka herkät ja tummasävyiset laulut toivat liverpoolilaiselle Mercury-ehdokkuuden ja poikivat jopa maltillista listamenestystä. Brittiläisen folkpopin sankarittareksi Williamsista ei kuitenkaan ollut; hänen myöhemmistä julkaisuistaan eniten huomiota on herättänyt vuoden 2004 coveralbumi <em>Relations</em>, jonka kappalevalinnat (<strong>Neil Young</strong>, <strong>Leonard Cohen</strong>,<strong> Jackson Browne</strong>, <strong>Tim Hardin</strong>) kertovat paljon 37-vuotiaan musiikillisesta vaikutepaletista. Kahdeksannella albumillaan Williams hylkää sooloartistin identiteettinsä ja korostaa kuuluvansa nyt yhtyeeseen. Williamsin ja sessiomuusikoiden <strong>Simon Edwardsin</strong> ja <strong>Ginny Cleen</strong> muodostama The Pond (ei sovi sekoittaa juuri uuden albumin julkaisseeseen australialaisyhtyeeseen <strong>Pondiin</strong>) tekee valitettavasti armottoman tylsää musiikkia; sellaista jazzfolkin ja electronican yhdistelmää, jonka hengettömyys paljastui jo vuosituhanteen vaihteessa <strong>Bentin</strong> ja <strong>Mint Royalen</strong> kaltaisten downtempo-artistien toinen toistaan laimeammilla leyvillä. <em>Bebopin</em> yllättävä räp-osuus herättää horroksesta, muuten levy ärsyttää lähinnä mitäänsanomattomuudellaan. (<strong>Antti Lähde</strong>)</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/XBMkAlpe9BQ" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/XBMkAlpe9BQ</a></p>
<h2>Edward Sharpe &amp; the Magnetic Zeros – Here</h2>
<p><span class="arvosana">68</span> En suoraan sanottuna ymmärrä, millä lihaksilla Edward Sharpe &amp; the Magnetic Zeros on kasvanut muutamassa vuodessa niin suureksi, että <strong>Alex Ebertin</strong> cityhippikollektiivin kakkosalbumi singahti ilmestyessään Yhdysvaltain albumilistan viidenneksi. Kaikkia mahdollisia amerikkalaisen juurimusiikin tyylejä vapaamielisesti sekoitellut <em>Up from Below</em> (2009) oli toki viehättävä albumi, mutta ei juuri millään tavalla kaupallinen – ainakaan <strong>Mumford &amp; Sonsin</strong> maailmanvalloitusta edeltäneessä maailmassa. <em>Here</em> on edeltäjäänsä huomattavasti hallitumpi ja seesteisempi albumi. John <strong>Phillipsin</strong> ja <strong>American</strong> kaltaisia 1970-luvun alun länsirannikkolorvailijoita muistuttavassa ilmavuudessaan ja raukeudessaan se on melkeinpä liiankin rento. Ilman <strong>Jade Castrinon</strong>, joka laulaa levyn reippaimman kappaleen, jalkaa saluunanlattiaan polkevan <em>That’s What’s Upin</em>, ruudikasta panosta levy olisi huomattavasti tylsempi. Ebertin biisien perustaso on periaatteessa korkea, mutta kauniiksi yhteislauluksi kasvavaa <em>Maylaa</em> lukuun ottamatta kovin moni levyn kappaleista ei muistijälkiä jätä.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/08WeoqWilRQ" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/08WeoqWilRQ</a></p>
<h2>The Walkmen – Heaven</h2>
<p><em>Fat Possum</em></p>
<p><span class="arvosana">70</span> Albumi albumilta sointiaan rikastanut The Walkmen on löytänyt musiikissaan tietyn ajattomuuden tilan, jossa se on vapaa nykyhetkeen sidotuista trendeistä ja tyyleistä kuulostaen silti aina myös ajankohtaiselta – sekä ennen kaikkea itseltään. Toistaiseksi terävimmillään ja kiinnostavimmillaan newyorkilaisyhtye oli vuoden 2008 albumillaan <em>You &amp; Me</em>. Vuonna 2010 ilmestynyt <em>Lisbon</em> jatkoi yhtyeen soundin kehittämistä sekä irtiottoa 2000-luvun jenkki-indien loputtomasti toistetuista kaavoista. <em>Heaven</em> on tyylikäs jatko The Walkmenin uralla, mutta aiempiin levytyksiin nähden se kuulostaa omaan korvaani hieman enemmän välityöltä ennen uusien ideoiden kristalloitumista. Se on edeltäjänsä tavoin albumillinen brooklynilaista kitararockia aikuisempaan makuun, mutta siltä puuttuu <em>You &amp; Men</em> ristiriitaisuus, jollaista se kieltämättä kaipaisi. Vaikuttaakin siltä, että yhtye on <em>Heavenilla</em> löytänyt sisäisen harmoniansa. Kuuntelijaa tasapainoisuus käy silti hetkittäin tympimään. (<strong>Tuomo Yrttiaho</strong>)</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=6QaFK_GvO_s" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/6QaFK_GvO_s</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/w/p/c/wpcontentthemesnrgminostokuvajpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/w/p/c/wpcontentthemesnrgminostokuvajpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Heitä me odotamme!</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/soittolistat/heita-me-odotamme-soittolista/</link>
    <pubDate>Thu, 20 Oct 2011 08:00:23 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Soittolistat]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=15992</guid>
    <description><![CDATA[Nuorgam esitteli juttusarjassaan sata yhtyettä ja artistia, joita ei ole haaveilusta huolimatta vielä nähty Suomen kamaralla. Kuuntele tästä olimmeko oikeassa!]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img fetchpriority="high" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-15966" class="size-large wp-image-15966" title="BethGibbons" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/10/BethGibbons-700x467.jpg" alt="Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin." width="640" height="426" /></a><p id="caption-attachment-15966" class="wp-caption-text">Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.</p>
<p>Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta <em>Nuorgamin</em> torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.</p>
<p><a href="http://www.nrgm.fi/artikkelit/heita-me-odotamme-osa-1">Kymmenosaiseen artikkeliimme</a> perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan <strong>Bill Callahan</strong>, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.</p>
<p>Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin <em>Nuorgam</em> kiittää!</p>
<h2>Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):</h2>
<ol>
<li>Portishead – Machine Gun</li>
<li>Pixies – Where Is My Mind?</li>
<li>My Bloody Valentine – Only Shallow</li>
<li>OutKast – Ms. Jackson</li>
<li>Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti</li>
<li>The Knife – We Share Our Mother&#8217;s Health</li>
<li>Beck – Gamma Ray</li>
<li>Bon Iver – Skinny Love</li>
<li>Daft Punk – One More Time</li>
<li>PJ Harvey – Let England Shake</li>
<li>Kate Bush – Flower of the Mountain</li>
<li>Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows</li>
<li>Arctic Monkeys – Piledriver Waltz</li>
<li>Feist – 1234</li>
<li>Guided by Voices – Everywhere With Helicopter</li>
<li>Yo La Tengo – You Can Have It All</li>
<li>The Divine Comedy – Absent Friends</li>
<li>Gorillaz – On Melancholy Hill</li>
<li>The Magnetic Fields – The Book of Love</li>
<li>Mission of Burma – Academy Fight Song</li>
<li>Neu! – Neuschnee</li>
<li>Coldplay – Clocks</li>
<li>Beyoncé – Best Thing I Never Had</li>
<li>The Strokes – You Only Live Once</li>
<li>Stereolab – Cybele&#8217;s Reverie</li>
<li>The Fall – Totally Wired</li>
<li>Mariah Carey – Fantasy</li>
<li>My Morning Jacket – Victory Dance</li>
<li>Kasabian – Fire</li>
<li>The Blue Nile – Tinseltown in the Rain</li>
<li>Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll</li>
<li>Hot Chip – One Life Stand</li>
<li>Magazine – Definitive Gaze</li>
<li>Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman</li>
<li>Gary Numan – Are &#8217;Friends&#8217; Electric?</li>
<li>Basement Jaxx – Raindrops</li>
<li>Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark</li>
<li>Wire – Adapt</li>
<li>Beirut – Santa Fe</li>
<li>Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin&#8217; on Our Tongues</li>
<li>Doves – Winter Hill</li>
<li>Devendra Banhart – Baby</li>
<li>Built to Spill – Liar</li>
<li>Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb</li>
<li>Gang Gang Dance – MindKilla</li>
<li>Dolly Parton – Jolene</li>
<li>The Avalanches – Frontier Psychiatrist</li>
<li>The Decemberists – O Valencia!</li>
<li>Joni Mitchell – Coyote</li>
<li>Camera Obscura – Lloyd, I&#8217;m Ready to Be Heartbroken</li>
<li>The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend</li>
<li>The Shins – Phantom Limb</li>
<li>Ennio Morricone – L&#8217;Estasi Dell&#8217;oro</li>
<li>St. Vincent – Cruel</li>
<li>Happy Mondays – Kinky Afro</li>
<li>Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)</li>
<li>Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages</li>
<li>Bat for Lashes – Daniel</li>
<li>Grizzly Bear – Two Weeks</li>
<li>British Sea Power – Waving Flags</li>
<li>Mount Eerie – Between Two Mysteries</li>
<li>Okkervil River – The Valley</li>
<li>Noel Gallagher&#8217;s High Flying Birds – If I Had a Gun…</li>
<li>Sunset Rubdown – You Go On Ahead</li>
<li>Guillemots – Walk the River</li>
<li>Rob Zombie – Dragula</li>
<li>Sun Kil Moon – Carry Me Ohio</li>
<li>Eminem – Lose Yourself</li>
<li>The Walkmen – The Rat</li>
<li>Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart</li>
<li>The Rapture – How Deep Is Your Love?</li>
<li>Cat Power – The Greatest</li>
<li>The Black Keys – Tighten Up</li>
<li>Marc Almond – Tears Run Rings</li>
<li>Tyler, the Creator – Yonkers</li>
<li>The The – Uncertain Smile</li>
<li>Boards of Canada – Music Is Math</li>
<li>Beady Eye – The Roller</li>
<li>A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus</li>
<li>Conor Oberst – Cape Cañaveral</li>
<li>Charlotte Gainsbourg – IRM</li>
<li>Drive-By Truckers – Used to Be a Cop</li>
<li>Explosions in the Sky – Your Hand in Mine</li>
<li>Luke Haines – Love Letter to London</li>
<li>Christina Aguilera – Beautiful</li>
<li>Metronomy – The Look</li>
<li>Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours</li>
<li>Steve Mason – Boys Outside</li>
<li>White Denim – Let&#8217;s Talk About It</li>
<li>Adele – Rolling in the Deep</li>
<li>The Get Up Kids – Holiday</li>
<li>Nelly Furtado – I&#8217;m Like a Bird</li>
<li>Clinic – Walking With Thee</li>
<li>Dead Can Dance – The Host of Seraphim</li>
<li>Death In Vegas – Your Loft My Acid</li>
<li>Aimee Mann – Save Me</li>
<li>Daniel Johnston – Life in Vain</li>
<li>The Besnard Lakes – Albatross</li>
<li>Silversun Pickups – Lazy Eye</li>
</ol>
<p class="spotikkalinkki">Pääset soittolistaan <a href="http://open.spotify.com/user/nrgm/playlist/2rrZk38ZicpQk27c6dxuhD">tästä</a>.</p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/n/o/e/noelgallagherjpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/n/o/e/noelgallagherjpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Heitä me odotamme, osa 4</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/heita-me-odotamme-osa-4/</link>
    <pubDate>Fri, 14 Oct 2011 06:30:49 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=15937</guid>
    <description><![CDATA[Nuorgam esittelee sata yhtyettä ja artistia, joita ei ole haaveilusta huolimatta vielä nähty Suomen kamaralla. Sarja ilmestyy päivittäin.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<p>Olkaa hyvä, neljäs osa 10-osaisesta ja päivittäin julkaistavasta juttusarjastamme, jossa esittelemme sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta <em>Nuorgamin</em> torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.</p>
<h2>#70 The Walkmen</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> 2000-luvun alun garagerock-buumin aikana esiin noussut yhtye luo tunnelmaa maailmasta, jossa aika on pysähtynyt kello kolmeen uudenvuodenyönä.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Laajempaan tietoisuuteen yhtyeen nosti vuoden 2004<em> The Rat</em> -hitti, joka on ollut rokkidiskojen vakiokamaa siitä lähtien.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Viime vuosina yhtye on julkaissut uuden levyn tasaisesti kahden vuoden välein, joten ehkä ensi vuonna on taas aika.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/2hKUJnMners" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/2hKUJnMners</a></p>
<h2>#69 Eminem</h2>
<p><strong>Kuka?</strong> Hiphopin suuri valkoinen toivo ja kaikkien aikojen myydyin räppäri.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Sitten 1990-luvun lopun.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Mahdollista, mutta Eminem on nykyään perheellinen mies, joka kiertää harvakseltaan.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/mReO7t_f1X8" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/mReO7t_f1X8</a></p>
<h2>#68 Sun Kil Moon</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Surumielisen americanan mestari <strong>Mark Kozelek</strong> kokosi yhtyeen 1990-luvulla ihastuttaneen <strong>Red House Paintersin</strong> raunioille tehdäkseen lisää surumielistä americanaa.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Red House Paintersin hajoaminen jätti monien sydämiin syvän haavan, jonka epätodennäköinen paraneminen alkoi heti Sun Kil Moonin <em>Ghosts of The Great Highway</em> -debyytin (2003) ilmestyessä.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Tuskin. 2000-luvulla Kozelek on vieraillut Suomessa kahdesti, viimeeksi elokuussa. Nykyisin mies esiintyy lähinnä soolona, joten varsinaista Sun Kil Moonia tuskin nähdään lähivuosina, jos koskaan.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/AKRA7weVyLs" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/AKRA7weVyLs</a></p>
<h2>#67 Rob Zombie</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Roskakauhuun erikoistunut elokuvaohjaaja, joka hankki musiikillista mainetta sarjakuvamaisesti tylyä vaihtoehtometallia juntanneen <strong>White Zombien</strong> ydinhahmona.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> 1990-luvun loppupuolelta, kun herra Zombie ryhtyi menestyksekkäästi soolouralle ja White Zombie saatettiin virallisesti haudan lepoon.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Tuskin, sillä uusimman albumin julkaisemisesta on jo kosolti aikaa, eikä Euroopan-kiertäminen tunnu muutenkaan kiinnostavan. Viime kesän keikka Sonisphere-festivaaleilla peruuntui viime tingassa.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/UgsUsrFXxvs" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/UgsUsrFXxvs</a></p>
<h2>#66 Guillemots</h2>
<p><strong>Mikä? Fyfe Dangerfieldin</strong> johtama brittikvartetti, joka on kolmella albumillaan sekoitellut kaikkea kasarijytkeestä lattarirytmeihin ja sinfoniapoppiin.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Vuodesta 2006 saakka, jolloin toismaailmallinen esikoisalbumi <em>Through the Windowpane</em> kaatoi kriitikkoja kuin keiloja.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Keikkailevat ahkerasti ja käväisivät syyskuun lopussa Tukholmassakin, joten miksipä ei jonakin kauniina päivänä.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/xVzxIyb6dnk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/xVzxIyb6dnk</a></p>
<h2>#65 Sunset Rubdown</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Alun perin <strong>Spencer Krugin</strong> sooloprojekti, joka on paisunut viisihenkiseksi indiejyräksi.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Siitä asti, kun <strong>Wolf Parade</strong> ja <strong>Handsome Furs</strong> alkoivat ravata Suomessa.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Kun asiaa kysyttiin Krugilta syyskuussa Helsingissä, mies näytti erittäin vaivaantuneelta.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/FQUJoegbC0k" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/FQUJoegbC0k</a></p>
<h2>#64 Noel Gallagher’s High Flying Birds</h2>
<p><strong>Mikä? Oasiksen</strong> karvapääveljeksistä fiksumpi ja lahjakkaampi uuden bändinsä kera.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Niin kauan kuin Oasis on ollut olemassa. Bändin ainoalla Suomen-keikalla Ruisrockissa <strong>Noelia</strong> ei nähty, koska veljekset olivat riidoissa.</p>
<p><strong>Tuleeko</strong>? Se olisi sen verran laiha lohtu, että ihan varmasti.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/KAya1m9hj1Y" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/KAya1m9hj1Y</a></p>
<h2>#63 Okkervil River</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Yli kymmenen vuoden ajan tunteellista folkrockia esittänyt yhtye Teksasin Austinista.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Kolmosalbumi <em>Black Sheep Boy</em> (2005) loi Okkervil Riverille nostetta myös Euroopassa, ja sen jälkeen kiertueet vanhalla mantereella ovat olleet yleisempiä.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Ehkä vielä joskus, mutta ainakaan uuden <em>I Am Very Far</em> -levyn tiimoilta järjestettävä Euroopan-kiertue ei tänne ulotukaan. Orkesterin ex-jäsen <strong>Jonathan Meiburg</strong> kävi hiljattain Suomessa <strong>Shearwater</strong>-yhtyeensä kanssa.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/1Uyel9EMFlI" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/1Uyel9EMFlI</a></p>
<h2>#62 Mount Eerie</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Erakkofolkkari <strong>Phil Elverumin</strong> tuorein, black-metallin ja friikkifolkin sisäänpäinkääntyneitä tunnelmia yhdistelevä projekti.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> 1990-luvun lopusta asti, jolloin Mount Eerietä edeltänyt <strong>The Microphones</strong> perustettiin.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Kiertää enimmäkseen Yhdysvalloissa, joten näillä näkymin epätodennäköistä.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/L8RIgwvwTTM" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/L8RIgwvwTTM</a></p>
<h2>#61 British Sea Power</h2>
<p><strong>Mikä?</strong> Englantilainen eksentrikkosakki, jonka suurieleinen kitaravetoinen taidepop vilisee historiallisia ja luonnontieteellisiä viitteitä.</p>
<p><strong>Odotettu?</strong> Jo kehutun esikoislevyn <em>The Decline of British Sea Power</em>in (2003) aikaan huhuttiin kummallisesta yhtyeestä, jolla oli tapana esiintyä lavalla lehvästöjen ja täytettyjen eläimien seassa.</p>
<p><strong>Tuleeko?</strong> Herätys promoottorit! Erikoisia ja mieluiten ulkoilmassa tapahtuvia konsertteja rakastava yhtye tulee varmasti, jos heille buukkaa keikan vaikkapa Suomenlinnaan tai Seurasaareen.<br />
<p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/tODPjchfjEo" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/tODPjchfjEo</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
  </channel>
</rss>
