Ninja Tune

61 Uncean monotonisen, Steve Reichin ja The Fieldin migreeniminimalismista muistuttavan kohinajankutuksen tauottua odotukset ovat korkealla – onko tässä yksi alkuvuoden parhaista elektronisen musiikin albumeista? Mutta sitten lässähtää ja käy ilmi, että ei todellakaan ole: indeksinumerosta viisi eteenpäin newyorkilaisen Drew Lustmanin kolmas albumi tarjoaa lähinnä kädenlämpöisiä, inspiroitumattomia ja kahvipöytä-mielikuvia synnyttäviä harjoitelmia housen, garagen ja synafunkin eri tyyleissä. Parhaimmillaan, kuten aggressiivista rytmikyyttä ambient-maisemointiin yhdistävällä Stay I’m Changedilla tai viileän viettelevällä She Sleepsillä, FaltyDL on kuitenkin lähes lyömätön. Ja kyllähän minä mieheltä käytetyn remixin ostaisin, mutta en välttämättä kokonaista albumia. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Ruby Suns – Christopher

Memphis Industries

59 Ryan McPhun jatkaa päämäärätöntä harhailunaan popmusiikin ihmeellisessä maailmassa. The Ruby Sunsin neljäs albumi on epäjohdonmukaisuudessaan johdonmukainen jatke uusiseelantilaisen sekavaan diskografiaan, jonka levyjä yhdistää lähinnä täydellinen omaleimaisuuden puute. Beach Boys -plagiaattorista köyhän miehen Animal Collectiveksi ensimmäiseillä levyillään ”kehittynyt” McPhun kuppaa Christopherilla 2010-luvun elektronisen musiikin artisteja Cut Copyn (Desert of Pop) ja Friendly Firesin (Jump In) kaltaisista tanssittajista Junior Boysin (Futon Fortress) ja Active Childin (levyn paras kappale Dramatikk) tyylisiin herkistelijöihin. Levy on pirskahtelevuudessaan rytmikäs, mutta tuotannoltaan siloittelematon ja parhaimmillaankin vain “ihan hyvä”. Musiikillisesti se on tietyllä tavalla jopa kekseliäs ja monipuolinen, mutta biisiensä puolesta kuitenkin lopulta vain nippu haalistuneita vedoksia lahjakkaampien aikalaisten tekemisistä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Räjäyttäjät – s/t

Dead Beat

76 Erinomaisilla kasettijulkaisuillaan, Räjäyttäjät räjäyttää! -seiskallaan sekä käsittämättömän – noh – räjäyttävillä liveperformansseillaan minut ja aika monen muunkin harvinaisen hurmoshenkiseen tilaan saattanut, a-kaljalla käyvä karvaisten miesten testosteronikerberos lienee armottomassa jytä-menossaan niitä viimeisiä aitoja kotimaisia rockbändejä. Tervetullut ilmiö, joka on näyttänyt yhdistäneen niin alakulttuuripuristit kuin kalliolaiset hipsteritkin (anteeksi) hoilaamaan ”verivasaraa” yhtenä mylvivänä olentona. Seiskatuuman täydellisestä kompaktiudesta huolimatta Räjäyttäjien meininki on ollut melko vaikeasti simuloitavissa olohuoneolosuhteisiin, joten kokonainen LP samaa meininkiä kuulostaa aika raskaalta ajatukselta. Jo klassikoksi muodostuneella Huikon lavalla -raidalla alkava kokonaisuus on jonkinlainen dekadentin tenutussinfonian muotoon puettu tanssilavafantasia, jonka biisien välissä kuullaan kaikenlaista välihälinää hanurisooloista torviorkestereihin sekä täysiin asiaankuulumattomiin ja juuri siksi hulvattomiin välihorinoihin. Mistähän ovat nauhalle mahtuneet tarttua. Musiikillinen anti on juuri niin Räjäyttäjille ominaista kuin kuvitella saattaa, joskin aiemman Hurriganes–Stooges-reseptin lisäksi mukaan on lorahtanut annos Sleepy Sleepersia. Etenkin Tikkalan Masat kuulostaa lähinnä Sliippareilta versioimassa Stoogesin L.A. Bluesia. Erikoismaininta myös Keskiyön jälkeen -biisin ”kuus kuus kuus / soita blue suede shoes” -riimistä. Vaikka Räjäyttäjien levytetty versio onkin lähinnä ykkösolutta – jos siis bändi iskee livenä kuin kotipolttoinen kilju – niin onhan tämä silti pirun tarttuvaa rokinsoittoa. Parempaa kuin Hurriganes. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

Utu – Songs in Flesh-minor

omakustanne

75 Muutaman vuoden verran Tampereen ja vähän laajemmankin tahkon maita ja mantuja kiertänyt, Petra Poutasen folk-jazz-chanson-mikälie-todellisuus Utu julkaisi debyyttialbuminsa viime joulukuussa juhlavin menoin Tampereen ylioppilasteatterilla. Laulaja-kantelisti-kitaristi Poutanen tekee kuusijäsenisine bändeineen kieltämättä monta asiaa oikein: orkesteri maalaa välillä kuvaa Kuusumun Profeetasta versioimassa merimieslauluja jossakin pariisilaisessa kapakassa. Ylipäätään levyä ympäröi kaihoisa, merellinen tunnelma. Se johtunee pienieleisesti laahaavista haitarista ja viulusta sekä siitä, miten Poutanen kähisee avausraita Sailorissa kaipaavansa ”lastaan” takaisin satamaan, pois Amsterdamin synneistä. Puinen kaljuuna narisee taustalla. Bändin sinällään ilmava soundi jää silti hieman kesyksi, ja mainiot biisit, kuten Hammer, Enough ja 2nd Handfull, jäävät esityksinä hieman pidättyväisiksi. Tämän takia omakustanteen rohkeampi tuotanto ei olisi ollut pahitteeksi. Vaan viettävätpä post-rock, hanurit ja viulut sekä jazzahtava laulu lopulta ilahduttavan sopuisaa yhteiseloa, mikä ei ole alkuunkaan itsestäänselvyys näinkin moniin tyylilajeihin viittaavassa musiikissa. Siksi Utun kaltaista musiikkia ei tunnu kukaan muu tällä hetkellä Suomessa tekevän. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

Wooden Wand – Blood Oaths of the New Blues

Fire Records

71 En ole aivan varma, kuinka monta raukeasti valssailevaa ja kevyesti kokeellista pimeiden tuntien americana-albumia ihmisen täytyy elämässään kuunnella, mutta jälleen yhtä sellaista kaipaavalle Wooden Wandin Blood Oaths of the New Blues on kelpo välipala. Noin 72 000 kasetti-, splittisingle- ja mitä-lie-flexidisc-freebietä julkaisseen James Jackson Tothin uusin teos on tällaisen tavaran ystäville pakollinen tutustuttava ylivertaisen Outsider Bluesin takia, joka nousee Näsinneulan verran levyn muun materiaalin yläpuolelle jo koukuttavat “Kristy finally sold a painting” -avausrivinsä ansiosta. Willard Grant Conspiracy soi jännittävämmin ja Richard Bucknerilla on enemmän karsimaa, mutta kyllä maailmaan aina yksi Wooden Wandkin mahtuu. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Rättö (kuvassa) ja Lehtisalo esiintyivät viidessä ensimmäisessä Monsters of Popissa, mutta eivät ole tällä kertaa mukana. Kuva: Jukka Tarvonen.

Kaikkien aikojen kuudes Monsters of Pop käynnistyy tänään Tampereen Klubilla ja Telakalla. Nuorgam sukelsi kolmipäiväisen klubifestivaalin historiaan ja muisteli menneitä festivaalin tuottajan Antti Hietalan kanssa. Kokosimme myös mykistävän soittolistan, jolla kuullaan seitsemääkymmentäkuutta MoPissa vuosien varrella esiintynyttä artistia!

Linkki soittolistaan tästä.

2006: Liekin kuumuudessa

Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo, poikarakkautta. Kuva: Tomi Palsa.

Ensimmäinen Monsters of Pop järjestettiin elokuun alussa Kauppakadun Yo-talolla ja Pub Artturissa. Torstaina 10. elokuuta Jukka Salmisen Tapes-soolokeikka käynnisti festivaalin, jonka päätti lauantai-iltana Boys of Scandinavia. Ensimmäisen ”mopin” erikoisuus oli Risto Ylihärsilän ja Joose Keskitalon yhteiskeikka lauantaina Artturissa.

Antti Hietala: ”Eka kerta on aina eka kerta. Kaikilla oli ihanaa, kaikki oli helppoa. Yo-talon hevosenkengässä mitattiin Liekin keikan aikana lämpötilaksi 45 astetta.”

2007: Revi siitä!

Martin Rev, hämmentäjä aviaattoreissaan. Kuva: Tomi Palsa.

Toisena vuotenaan Monsters of Pop laajeni myös Ravintola Laternaan. Sinne esiintymään kiinnitetty Paavoharju peruutti viime hetkellä keikkansa, jolloin yhtyettä tuuraamaan hälytettiin ensimmäisessäkin Monsters of Popissa hurmannut Rättö ja Lehtisalo. Samalla käynnistyi perinne, joka katkeaa vasta tänä vuonna, kun Porin mahladuo ei ensimmäistä kertaa kuulu festivaalin ohjelmaan. Toinen seikka, josta vuoden 2007 MoP muistetaan, on newyorkilaisen Suicide-yhtyeen legendaarinen Martin Rev, jonka lauantainen keikka Yo-talolla niin sanotusti jakoi mielipiteet.

AH: ”Toisessa MOPissa nähtiin kaksi keikkaa, joita en tule unohtamaan ikinä: Studio oli täydellinen, Martin Rev taas, sanotaanko, ’haastava’. Revin performanssin ehdottomuus oli suurelle osalle yleisöä ehkä liian anarkistista, itse nautin kuitenkin suuresti. Studion MOP-keikka jää muuten historiankirjoihin yhtyeen toiseksi viimeisenä live-esiintymisenä.”

2008: Ruotsalainen sukellus

Venäläinen Everything Is Made in China ei ryssinyt vuoden 2008 MoP-esiintymistään. (Anteeksi.) Kuva: Antti Hietala.

Kolmantena vuotenaan Monsters of Pop muutti Tampereen länsipuolelta itään, kun Klubi ja Telakka ottivat Yo-talon, Artturin ja Laternan paikat festivaalin esiintymisareenoina. Ruotsalaisen Familjenin huipentamana viikonloppuna kuultiin Monsters of Popin ensimmäistä venäläistä esiintyjää, kun postrockyhtye Everything Is Made in China myrskysi torstaina Klubilla.

AH: ”Kolmantena vuotena kaikki meni mahtavasti, kiitos osittain vaihdon Tullikamarin ympäristöön. Mieleen jäi Familjenin nokkamiehen stagedaivaus. Valitettavaa oli, ettei kukaan uskaltanut ottaa kaksmetristä svedua kiinni. Jos tarkkaan katsoo, niin Klubin tanssilattialta löytyy edelleen se monttu, jonka Johanin kallo sai aikaan.”

2009: Viime hetken peruutus

Op:l Bastards ja eeppinen voitto. Kuva: Sakari Karipuro.

Neljännen Monsters of Popin pääesiintyjinä kuultiin keikkalavoille palannutta Op:l Bastardsia. The New Wine puolestaan laajensi festivaalin kansainvälistä tarjontaa Norjan suuntaan. Vuoden erikoisuus oli Ville Leinosen ja Pekko Käpin keikka, jonka ohjelmisto muodostui kuopatun Office Building -yhtyeen kappaleista.

AH: ”Tästä vuodesta on jäänyt päällimäisenä mieleen Those Dancing Daysin viime hetken peruutus ja sen aiheuttama harmitus. Samoin Name The Petin stokispintaliitäjien viinanhimo.”

2010: Svedu ei sylje lasiin

Ranskalainen Danger näyttää kreisibailauksen mallia. Kuva: Sakari Karipuro.

MoPin kansainvälistyminen jatkui, kun esiintyjien kotimaihin lisättiin Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Norjan seuraan Uusi-Seelanti (The Ruby Suns) ja Ranska (Danger). Festivaalin poikkitaiteellista tarjontaa edustivat Elokuvateatteri Niagarassa esitetty Sub Pop -levy-yhtiön musiikkivideoretrospektiivi ja Telakan kakkoskerroksessa järjestetty Poppimonsterit-lastentapahtuma.

AH: ”Itselle tärkeä vuosi siinä, että saatiin kaksi omaa suosikkia, Danger ja
Ikons, keikalle. Ikonsien viinanhimo oli myös omalla tasollaan. The Ruby Sunsin pojat tulivat keikkansa jälkeen kainosti kysymään että ’saisimmeko joitain alkoholijuomia takahuoneeseen’. Kävi ilmi, että svedupetterit olivat juoneet heidänkin raideriviinat.”

2011: The Rollstons lusii

Kolmannen kerran Monsters of Popissa esiintyvän The Rollstonsin tyylinäyte vuodelta 2007. Kuva: Ilkka Valpasvuo.

Ei Rättöä ja Lehtisaloa, mutta sentään Regina ja The Rollstons, joille Monsters of Pop on historian kolmas. Yhtyeistä jälkimmäinen vastaa toisesta festivaalin erikoisherkusta ja esittää kokonaisuudessaan myyttisen Doing Time -cd-r-albuminsa kymmenen vuoden takaa. Toinen spesiaalikeikka on kerran aikaisemminkin MoPissa nähdyn Jessen ja Jimi Tenorin yhteisesiintyminen. Kuudennessa Monsters of Popissa musisoivat myös muun muassa norjalainen kosmisen discon mestari Lindstrom, ruotsalaiset popsuosikit JJ ja Lo-Fi-Fnk sekä kotimaiset Siinai, Huoratron ja Big Wave Riders.

Monsters of Pop 2006–2011

1. Tapes – Eightythree
2. Ville Leinonen & Valumo – Valumo [live]
3. Magenta Skycode – Go Outside
4. Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla
5. Liekki – Päijänne
6. Risto – Pupu Tupuna
7. Joose Keskitalo – Pimeydestä pimeyttä vastaan
8. Custom Drummer – Luxus
9. Tv-Resistori – Serkut rakastaa paremmin
10. Le Sport – Tell No One About Tonight
11. I Was a Teenage Satan Worshipper – Botox Zombies
12. Regina – Minua ollaan vastassa
13. Most Valuable Players – Stockholm Doesn’t Belong to Me
14. Boys of Scandinavia – Why Do You Love Me
15. Pintandwefall – John the Seahorse
16. Don’t Be a Stranger – Perfect Problem
17. Sister Flo – White Noise
18. The Rollstons – Notorious
19. Anssi 8000 – Squirrel Song
20. K-X-P – Mehu Moments
21. Plain Ride – One More Round
22. Studio – Self Service
23. The Micragirls – Queen of the Cavemen
24. Martin Rev – In Your Arms
25. Aksu – Ei sen niin oo väliä
26. Cats On Fire – Higher Grounds
27. Viola – Lovelights
28. Pluxus – Transient
29. Eleanoora Rosenholm – Kodinrakennusohjeet
30. Aavikko – Futer City
31. Islaja – Sydänten ahmija
32. Kastor – Melody I Hear in Your Heartbeat
33. Kiki Pau – Poses
34. Goodnight Monsters – First One on the Beach
35. Everything Is Made in China – Sleepwalking
36. Familjen – Det snurrar i min skalle
37. Puumaja – Kesä voi mennä pieleen
38. Office Building – Eyes on the Road
39. Kiila – Kevätlaulu
40. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
41. Manna – Holy Dirty Game
42. Vuk – Rukous
43. Zebra & Snake – Big Bad Drummer
44. Nottee – Don’t Waste Your Light On Me
45. Name The Pet – Falling
46. The New Wine – Bridge
47. Op:l Bastards – Spraybeat [Eagle Mix]
48. Murmansk – Sweet Trio
49. Ikons – Imperiet
50. The Ruby Suns – Cranberry
51. Cosmobile – Curtain
52. Francis – Eternal Souls
53. Them Bird Things – Like a Fire
54. The Baddies – Battleships
55. Bye Bye Bicycle – Navigation
56. Burning Hearts – Into the Wilderness
57. Shine 2009 – New Rules
58. Jaakko Eino Kalevi – Flexible Heart
59. Ka So Re – Petite
60. Villa Nah – Running On
61. Danger – 11h30
62. On Volcano – The Explorer
63. NT´s White Trash – You & Me
64. JJ – Let Go
65. Delay Trees – Cold
66. Britta Persson – Toast to M
67. The Valkyrians – Disorder
68. Lo-Fi-Fnk – Boom
69. Siinai – Munich 1972
70. Nightsatan – Four Eyed Cyclops
71. Bright Shades – Sightseeing
72. Jesse – Odotin ihmettä
73. Jimi Tenor – Barcelona Sunrise
74. Lindstrøm – Where You Go I Go Too
75. Huoratron – $$ Troopers
76. Rico Tubbs – Hip Rave Anthem

Linkki soittolistaan tästä.

Monsters of Pop Tampereen Klubilla, Telakalla ja Ravintola 931:ssä 22.–24. elokuuta. Muista myös lauantaina 24.8. Klubilla klo 11–14 järjestettävä darrashoegaze-tapahtuma Aamiaisklubi <3 Monsters Of Pop <3 NRGM!, jossa ravitsevaa buffet-aamiaista säestävät mainiot Nuorgam-dj:t OO))) & Astro-Sofia! www.monstersofpop.net