<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>


<rss version="2.0"
  xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
  xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
  xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
  xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
  xmlns:media="http://search.yahoo.com/mrss/"
  >

<channel>
  <title>Nuorgam — The Rolling Stones</title>
  <atom:link href="https://www.nrgm.fi/artisti/the-rolling-stones/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
  <link>https://www.nrgm.fi</link>
  <description>Verkkomedia, jossa rakkaus musiikkia kohtaan kukoistaa ja voi hyvin.</description>
  <lastBuildDate>Wed, 18 Mar 2026 13:17:32 +0000</lastBuildDate>
  <language>fi</language>
  <sy:updatePeriod>hourly</sy:updatePeriod>
  <sy:updateFrequency>1</sy:updateFrequency>
  <generator>https://wordpress.org/?v=6.9.4</generator>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/o/r/m/orma1jpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/o/r/m/orma1jpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Small talk: vieraana Jukka Orma</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/small-talk-vieraana-jukka-orma/</link>
    <pubDate>Tue, 15 Nov 2011 14:00:00 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>
		<category><![CDATA[Small talk]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=18217</guid>
    <description><![CDATA[Mikä on rock'n'rolleinta, mitä Sielun veljien Jukka Orma on ikinä tehnyt?]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img fetchpriority="high" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-18250" class="size-full wp-image-18250" title="orma1" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/11/orma1.jpg" alt="Kuva: Tomi Palsa" width="800" height="533" /></a><p id="caption-attachment-18250" class="wp-caption-text">Kuva: Tomi Palsa</p>
<p>Istuimme kahvikupposelle paluukiertueensa 24. marraskuuta Helsingin Nosturista paluukiertueensa starttaavien <strong>Sielun veljien</strong> kitaristin <strong>Jukka Orman</strong> kanssa. Kitaristilegenda paljastui hevin inhoajaksi ja Amy Winehousen myöhäisherännäiseksi suurfaniksi.</p>
<p class="kysymys">Miltä jo-kuopatulta yhtyeeltä mahdollisuus comebackiin pitäisi poistaa ikuisiksi ajoiksi?</p>
<p>”En tiedä, olenko jäävi vastaamaan tähän. Jos ajatellaan filosofisesti, mitä sitä on ihmisiä estämään. Omien makumieltymysten pohjalta se pitäisi kieltää kaikilta hevibändeiltä.”</p>
<p class="kysymys">Mikä oli ensimmäinen popkappale josta muistat pitäneesi?</p>
<p>&#8221;<strong></strong><strong>The Beatlesin</strong> <em>All My Loving</em>. Beatles oli lapsuudessani kova sana. Ensimmäinen biisi, minkä radiosta muistan oli <em>Tutti Frutti</em>. Sen a-wop-bop-a-loo-bop-a-lop-bop-bop-alku oli myös varhaisin musiikillinen muistoni, mutten tiedostanut sitä sen enempää.</p>
<p>Ensimmäinen biisi, josta tietoisesti tykkäsin, oli <em>All My Loving</em>. Lisäksi se oli ensimmäinen levyni ja singleni. Mutsi osti sen minulle. Pidin myös b-puolesta <em>I Saw Her Standing There</em>, mutten yhtä paljoa kuin <em>All My Lovingista</em>.&#8221;</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=pOxAqhTaXzw" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/pOxAqhTaXzw</a></p>
<p class="kysymys">Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?</p>
<p>”Uutistunnarit tai mainos-tv:n <strong>Heikki Laurilan</strong> kitaralla soittama tu-ti-ti-tiidi-tunnari 60-luvulta ovat syöpyneet mieleen. Mainos-tv-tunnarissa oli kutossointu, ja se liikkui kromaattisesti.</p>
<p>Tehokkain musiikinkuunteluvaiheeni oli 60-luvun alusta 80-luvun puoliväliin. Varsinkin 60-luvulla levynkuuntelumahdollisuudet olivat niin paljon pienemmät, niin eniten kuuntelemani varsinainen kappale voi olla ihan joku, mikä soi silloin paljon radiossa. Esimerkiksi <em>Satumaa</em> on seurannut sieltä asti mukana. Samoin Beatlesit ja <strong>Hendrixit</strong>. Yksi vaihtoehto voisi olla myös <em>All Along the Watchtower</em>, koska sitä kuulee yhä radiosta. Lisäksi tulee mieleen, että jossain vaiheessa kuuntelin <strong>Stravinskyn</strong> <em>Kevätuhria</em> paljon, mutta se ei taas ole radiossa soinutta musiikkia.”</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=swbcFnkeMwE" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/swbcFnkeMwE</a></p>
<p class="kysymys">Minkä pop-albumin klassikkostatus tuntuu sinusta ylitsepääsemättömän vaikealta ymmärtää? Miksi?</p>
<p>”Hendrixin <em>Band of Gypsysissä</em> olisi kaikki ainekset klassikoksi. Loistava levy, mutta se on ärsyttävä ja vääristä syistä klassikko. Se antaa Hendrixistä väärän kuvan machoisena kitarasankarina, jonka juttuna oli osoittaa machoista kyrpäänsä eli kitaraansa ilmaan. Hendrixin juttu ei ole kitarasankaruudessa, vaan biiseissä, tuotannossa, kokonaisvaltaisessa musiikkinäkemyksessä ja siinä, miten hän yhdistää rytmimusiikin, valkoisten pop-musiikin ja <strong>Dylan</strong>-vaikutteisen runouden. <em>Band of Gypsys</em> vie tältä kannalta väärään suuntaan.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?</p>
<p>”Vanhaa suomalaista iskelmämusiikkia, <em>Liljankukan</em>, <em>Besame Muchon</em> tai <em>Volaren</em>.”</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=4D6PH1fEcHk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/4D6PH1fEcHk</a></p>
<p class="kysymys">Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?</p>
<p>”Jimi Hendrix, <strong>Charlie Mingus</strong>, <strong>Elvin Jones</strong>, <strong>Miles Davis.</strong> Tuottajana <strong>Quincy Jones</strong>.”</p>
<p class="kysymys">Mitkä ovat 80-lukulaisen ja nykyhetken festivaalimeiningin suurimmat erot?</p>
<p>”Tekniikan ja järjestelyjen osalta kehittynyt ammattitaito. Ja subjektiiviselta kannalta katsottuna pääesiintyjästatus.”</p>
<p class="kysymys">Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?</p>
<p>”Nykyään se on aika veteenpiirretty viiva, koska tuotannosta on tullut osa sävellystä. Hiphop on tuonut mukanaan sen, että olemassa olevaa materiaalia käytetään ja siitä luodaan uusia kokonaisuuksia. Lopulta on mentävä terminologiaan: tarkoittaako sävellys melodian vai rakenteiden tekemistä. Jos sitä ajattelee laajemmin, niin lopputuloksen tekeminenkin on sävellystä. Eli loppujen lopuksi kaikki on tärkeitä, mutta pihvi on musiikin aiheissa (sävellyksessä), koska ilman niitä ei voi olla esitystä. Lisäksi lauletussa musiikissa teksti on ensiarvoisen tärkeä.”</p>
<p class="kysymys">Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?</p>
<p>”<strong>Amy Winehousen</strong> koko tarina ja sen traagisuus yksilön elämän ja sosiaalisen tapahtuman tasolla. Siinä näkyivät kaikki ne puolet, mihin on vaikea ottaa kantaa tai vaikuttaa. Samalla tavalla ennen puhuttiin kapitalistisesta systeemistä, joka syö artisteja, mikä on paskapuhetta, koska se on jokaisen oma valinta. Eri asia on, miten sen traagisen tapauksen ympäristö reagoi siihen tapaukseen, millainen yhteiskunnallinen tilanne vallitsee ja millä tavalla se vaikuttaa artistin valintoihin.</p>
<p>Winehouse kuoli samaan aikaan <strong>Breivikin</strong> joukkomurhien kanssa. Molemmissa tapahtumissa oli samaa yhteiskunnallista traagisuutta, jonka käsitteleminen ei ole helppoa ja johon ratkaisuiden löytäminen ei ole niin yksinkertaista kuin Facebook-kommenteissa väitetään. On moniselitteinen kysymys, miksi Winehousen tapainen lahjakkuus tuhoaa itsensä. Se on lopulta oma valinta, josta ei voi syyttää yhteiskuntaa, mutta silti yhteiskunta antaa sen tapahtua. Se laittoi ajattelemaan. Minä ostin Winehousen levyt ja rupesin kuuntelemaan. Hän oli häikäisevä lahjakkuus, ja esimerkki siitä, kuinka traagisuus kulkeekaan yhdessä suuren lahjakkuuden kanssa. Suomessa näkee samaa pienemmässä mittakaavassa. Itsekin olen nähnyt läheltä niin monenlaisia turhia menetyksiä.”</p>
<p class="kysymys">Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?</p>
<p>”Ei ole yllätys, että Hendrixin. Lisäksi <strong>Sex Pistols</strong> olisi ollut kiva nähdä jossain vaiheessa.”</p>
<p class="kysymys">Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?</p>
<p>”<strong>Sielun Veljien</strong> alkuaikoina tuli naureskeltua paljon Länsiväylän arvostelijalle, jonka nimen muistan, mutten kehtaa sanoa. Esitimme täysakustisia keikkoja, minä soitin dobroa, <strong>Affe</strong> soitti peltikanistereita. <strong>Ismo</strong> lauloi, eikä soittanut mitään. Arvostelijan mielestä oli ylimielisyyttä, että me soitettiin peltikanistereilla ja &#8217;jonkinlaisesta pellistä väsätyillä kitaroilla&#8217;. Huvitti, että arvostelijan tietämys musiikista oli sillä tasolla, ettei se tiennyt että dobro on dobro.</p>
<p>Lisäksi Sielun Veljiin suhtauduttiin yhdessä vaiheessa kriitikoiden joukoissa ei-humoristisesti. Meitä pidettiin tiukkapipoisena ja yksioikoisena. Silloin ajattelin, että on karmeaa kun huumori ei näy. Mutta jälkeenpäin on miettinyt, että ehkä se olikin niin. Silloin oli ehkä vain niin arrogantti, että kuvitteli kaikkien omien ajatustensa näkyvän ulospäin.</p>
<p>Muuten olen ehkä aktiivisesti unohtanut ikävimmät tulkinnat. Yleensä ottaen musiikkimme on ymmärretty ihan hyvin. Olen tyytyväinen saamaani vastaanottoon kaikin puolin. Olen 54-vuotias ja tehnyt musiikkia koko ikäni. En voi olla tilaani tyytymätön.”</p>
<p class="kysymys">Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?</p>
<blockquote><p>”The sunshine bores the daylights out of me.”<br />
(The Rolling Stones: Rocks Off)</p></blockquote>
<p>&#8221;Blues-voittoisen rockin kielikukkaset <strong>Rolling Stonesin</strong> <em>Rocks Offissa</em>. Suomenkielisen musiikin osalta olen kauhean ylpeä siitä, että olen saanut työskennellä pitkään Ismon kaltaisen nerokkaan sanoittajan kanssa. Jostain Ismon lauseista suomenkielinen suosikkisäkeeni löytyy. Nyt treenatessa on huomannut, että ole mitään myötähäpeää kuunnella tai laulaa Ismon 20 vuotta vanhoja sanoituksia.</p>
<p>Tähän voisi vielä jälkikäteen lisätä, että <strong>Tuomari Nurmion</strong> <em>Hunajainen paholainen</em> on herkku, samoin kuin <strong>Daven</strong> <em>Pieni ja hento ote</em>.&#8221;</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=_lNP-x94-SE" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/_lNP-x94-SE</a></p>
<p class="kysymys">Minkä levyn ostit viimeksi?</p>
<p>”Ostan divarista koko ajan läjäpäin vinyylejä. Uusista viimeisin on varmaan joku Amy Winehouse. Divariostoksista kenties jokin <em>West Side Story</em> -versio tai <strong>Jeff Beck</strong> -kokoelma.”</p>
<p class="kysymys">Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?</p>
<p>”Amy Winehousen. Hyvässä mielessä.”</p>
<p class="kysymys">Mitä mieltä olet ”kielletyn nautinnon” käsitteestä popmusiikissa?</p>
<p>”Olen vapautunut tällaisesta. Tykkään <strong>Mantovanista</strong> ja sanon sen näin. Tykkään jazzista ja iskelmästä, mutten koe siinä olevan mitään pahaa. Jossain vaiheessa pidin <strong>Madonnaa</strong> ja <strong>Michael Jacksonia</strong> kiellettyinä nautintoina, mutta nyt ne on <strong>Miles Davisin</strong> kanssa samalla viivalla.”</p>
<p class="kysymys">Kuka on suosikkibeatlesi?</p>
<p>&#8221;<strong>John Lennon</strong>, koska sen ajattelussa oli syvälle menevää itsenäisyyttä. Lennon uskalsi ensimmäisenä rockmusiikin machokentässä ottaa naisen, jota kaikki halveksuivat, ja vielä pitää sitä naista rinnallaan tasavertaisena ihmisenä. Se oli ennenkuulumatonta silloin ja sen jälkeenkin. Se, kuinka väitetään että Lennon tuhosi Beatlesin ottamalla <strong>Yoko Onon</strong>, on niin törkeästi ihmisiä alentava käsitys, että se tekee Yokon valitsemisesta Lennonin suurimman teon.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?</p>
<p>”Ehkä <strong>Stevie Wonderia</strong>, koska sen tuotanto on niin suuri aarreaitta. Tai Jeff Beckiä. <strong>D’Angeloon</strong> sekosin joskus 10 vuotta sitten.”</p>
<p class="kysymys">Jos et olisi muusikko, mikä olisit?</p>
<p>”Alkuperäinen haaveeni oli psykiatri. Eli se toivottavasti.”</p>
<p class="kysymys">Kuka on tunnetuin henkilö joulukorttilistallasi?</p>
<p>”En tiedä, voiko vaimolle lähettää joulukortteja, mutta se olisi ehkä nykyään tunnetuin. (toim. huom. kirjailija <strong>Anja Snellman</strong>)”</p>
<p class="kysymys">Mitä instrumenttia haluaisit oppia soittamaan?</p>
<p>”Trumpettia tai pianoa.”</p>
<p class="kysymys">Mikä on ärsyttävin musiikinlaji, johon olet törmännyt?</p>
<p>”Hevi. En ymmärrä sitä, että sellaista voi tehdä tosissaan. Näen myös sellaisen mahdollisuuden, että kyse on kynnyksestä, jota en osaa ylittää. En ymmärrä koko sitä kulttuuria, pukeutumista, rumuuden estetisointia, tekstien yksioikoisuutta, ja musiikin pseudo-aggressiivista kukkoilua. Tässä on ilmeisesti paljon samaa kuin aikoinaan Sielun Veljien humoristisuuden ymmärtämättömyydessä. Musta sankariheavy on musiikkina tylsää ja asenteellisesti kotoisin keskiajalta.”</p>
<p class="kysymys">Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?</p>
<p>”Kuka tahansa klassinen säveltäjä. <strong>Uljas Pulkkis,</strong> <strong>Kaija Saariaho</strong>. Mulle on tärkeää, että sellainen musiikki pysyy hengissä.”</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=WsGnf8zyCCc&#038;feature=related" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/WsGnf8zyCCc</a></p>
<p class="kysymys">Mikä yhtye tai artisti sai sinut ryhtymään muusikoksi</p>
<p>”Beatles. Se kaappasi mukaansa jo lapsena.”</p>
<p class="kysymys">Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?</p>
<p>”Ihan kaikki käy. Mp3-soitinta ei minulla ole, mutta kuuntelen vinyyliä. Autossa on kasettikone. Vinyyleinä ostan varmaan eniten, koska kiertelen divareita paljon. Muun musiikin saan Spotifysta.”</p>
<p class="kysymys">Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?</p>
<p>”Ensiksi <strong>Pirkko Saision</strong> <em>HOMO</em>-näytelmä, joka oli helvetin hyvä.</p>
<p>Toiseksi vaimoni täysin kahlehtimaton ajattelu on ollut hämmästyksen ja innoituksen aihe. Valtava tietämys ja oivallus -pohjainen ideoilla leikittely ja yllättävien näkemysten esilletuonti.</p>
<p>Lisäksi Suomessa ja koko Euroopassa käytävä poliittinen keskustelu, joka on pikkuhiljaa pääsemässä irti vasemmisto–oikeisto- ja kommunismi–kapitalismi-jaoista. On virkistävää, että tällaista tapahtuu, vaikka seuraukset voisivat olla katastrofaaliset, kun ihmiset joutuvat harkitsemaan itsestään selviä asioita uudelleen. En halua vaikuttaa tunteettomalta tai kyyniseltä, mutta näissä hirveissä taloudellisissa kriiseissä aiemmat maailmanjärjestykset olisivat sotineet. Nykyään sodan epähumaanius halutaan tiedostaa pois yhteiskunnasta, ja sitä sotaa käydään poliittisilla kentillä. Se on ihan hyvä. Ei olla enää niin nopeita tai yksiselitteisiä, että vallataan jotain alueita.</p>
<p>Ja vielä neljäs. Olin soolokeikalla lauantai-iltana laulamassa 1990- ja 2000-luvuilla tekemiäni biisejäni. Ne ovat tulevalta levyltäni <em>Roina</em>, joka käsittelee rankkaa 90-lukuani. Keikan päätteeksi sain encoren, mikä oli valtavan inspiroivaa.”</p>
<p class="kysymys">Mikä on rock’n’rolleinta, mitä olet ikinä tehnyt?</p>
<p>&#8221;(nauraa ja miettii pitkän aikaa) Sielun veljien <em>L’Amourhan</em> kultalevybailuissa esitimme itsetekemämme <em>Punahilkka</em>-näytelmän. Ehkä se. Yleisö ei tykännyt yhtään, vaan halusivat rahansa takaisin ja buuasivat. Loppuunmyyty sali joutui katsomaan oudon rockyhtyeen outoa versiota <em>Punahilkka</em>-näytelmästä. Ehkä se on se.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Jim Morrison – nero vai pölvästi?</p>
<p>&#8221;Kyllä se nerouteen kääntyy. Loistava esiintyjä, laulaja ja tekstintekijä.&#8221;</p>
<p class="ingressi">Sielun veljet kiertävät Suomea ja piipahtavat myös Tukholmassa ja Tallinnassa marras–joulukuussa. Päivämäärät voit tarkastaa <a href="http://www.sielunveljet.com/index2.html">täältä.</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/k/a/n/kansirollarit78jpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/k/a/n/kansirollarit78jpg-500x500-non.jpg" />
    <title>#26 The Rolling Stones – Miss You</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/26-the-rolling-stones-%e2%80%93-miss-you/</link>
    <pubDate>Sun, 05 Jun 2011 05:00:27 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=6139</guid>
    <description><![CDATA[Vuoden 1978 popklasskikot: ]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<blockquote><p>“Well, I&#8217;ve been haunted in my sleep /<br />
You&#8217;ve been staring in my dreams /<br />
Lord I miss you”</p></blockquote>
<p>Kappale, joka soi <em>Miami Vice</em>&#8211; tv-sarjan pilottijakson ensimmäisessä kohtauksessa, ei voi olla läpeensä huono. <strong>The Rolling Stonesin</strong> viehättävän kompuroiva tulkinta discomusiikista palautti brittibändin popmaailman huipulle ja toi yhtyeelle sen kahdeksannen Yhdysvaltain listaykkösen.</p>
<p><em>Miss Youn </em>kivijalka on sen mestarillinen bassokuvio. Rollari-basisti <strong>Bill Wymanin</strong> lisäksi osa kunniasta on myönnettävä <strong>Billy Prestonille</strong>; <em>Miss Youn</em> sävellys alkoi nimittäin hahmottua <strong>Mick Jaggerin</strong> jammaillessa El Mocambo -klubilla <strong>The Beatles</strong> -yhteistyöstäänkin tunnetun kosketinsoittajan kansssa.</p>
<p><em>Rolling Stone</em> -lehden maailman 498. parhaaksi kappaleeksi valitseman <em>Miss Youn</em> päähenkilö yrittää päättää yli epäonnistuneesta ihmissuhteestaan – ja viimeisen säkeistön perusteella pääseekin. Sanoituksesta nousee esiin säe <em>&#8221;I’ve been sleeping in the hall”</em>, joka lienee Jaggerin roisia huumoria; laulaja aloitteli noihin aikoihin suhdettaan supermalli <strong>Jerry Hallin</strong> kanssa.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/ZNMxHGheWH0" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/ZNMxHGheWH0</a></p>
<h3>Bonus!</h3>
<p><em>Miss Yousta</em> tehdyistä covereista alkuperäisen svengaavuuden tavoittaa parhaiten <strong>Mirwaïsin</strong> versio, joka perustuu ranskalaistuottajan <em>Disco Science</em> -kappaleeseen.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/4V1EtfmXAio" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/4V1EtfmXAio</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/a/n/d/andywarholbyjackmitchelljpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/a/n/d/andywarholbyjackmitchelljpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Pop Art I: Andy Warhol</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/pop-art-i-andy-warhol/</link>
    <pubDate>Wed, 04 May 2011 06:00:50 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>
		<category><![CDATA[Wanha!]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=5246</guid>
    <description><![CDATA[Nuorgamin popmusiikin ja visuaalisen kulttuurin leikkauspintoja käsittelevä juttusarja aloittaa juurilta. Teemu Kivikangas esittelee Andy Warholin, taiteilijan, joka teki popista taidetta ja taiteesta poppia.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5273" class="size-full wp-image-5273" title="Andy_Warhol_by_Jack_Mitchell" alt="Andy Warhol (1928-1987). Koiran nimi ja elinvuodet tuntemattomat." src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/Andy_Warhol_by_Jack_Mitchell.jpg" width="600" height="480" /></a><p id="caption-attachment-5273" class="wp-caption-text">Andy Warhol (1928-1987). Koiran nimi ja elinvuodet tuntemattomat.</p>
<p style="text-align: center;">Muistaako joku miltä <strong>Henri Matisse </strong>tai <strong>Joan Miró</strong> näytti? Jommalla kummalla taisi olla parta. Entäpä satutko tietämään minkä värinen oli <strong>Andy Warholin</strong> perukki?</p>
<p>Niinpä. Andy Warhol on modernin taiteen ikonisin hahmo, jet set-tähti, jonka kaikki, aivan kaikki, tuntevat näöltä. Warhol ei ollut ihan ensimmäinen taiteilija, joka keksi ottaa populaarikulttuurin aiheekseen. Mutta Warhol oli taiteilija, joka hetkeksi teki kuvataiteesta populaarikulttuuria.</p>
<p>Warhol aiheutti hyökyaaltoja kaikkialla: kuvataiteen ja elokuvan uudelleenmäärittelyn ohessa hän ehti luoda uraa muun muassa managerina, mallina ja kirjailijana sekä tehdä itsestään New Yorkin seurapiirien vakiokalusteen. Siinä sivussa Warholilla oli aikaa kuvittaa kaikkiaan 40 levynkantta.</p>
<p>Kansitaidetta löytyy koko Warholin uran varrelta ja niiden kautta muodostuu aavistuksen erilainen näkökulma Andyn kehitykseen taiteilijana. Joten aloitetaan aivan alusta.</p>
<h3>Olipa kerran</h3>
<p>Elipä kerran New Yorkissa periaatteessa melko tavallinen mainosgraafikko nimeltä <strong>Andrew Warhola</strong>. Warhola asui ja työskenteli yhdessä äitinsä kanssa, mutta oli jo ponnistanut kaupungin mainosmaailman parrasvaloihin. Lahjakkaan nuorukaisen leikkisä tyyli oli kovassa huudossa muotikauppiaiden keskuudessa, ja kysyntää löytyi myös musiikkibisneksessä.</p>
<img decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5248" class="size-full wp-image-5248" title="CountBasie" alt="Count Basie and His Orchestra (1955)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/CountBasie.jpeg" width="500" height="493" /></a><p id="caption-attachment-5248" class="wp-caption-text">Count Basie and His Orchestra (1955)</p>
<p>1950-luvun aikana Andy pääsikin kuvittamaan muun muassa <em>RCA Victorin</em>, <em>Columbian</em> ja B<em>lue Noten</em> julkaisuja. Yksinkertaisen tyylikkäät piirrokset istuivat täydellisesti aikakauden jazz-levyjen henkeen. Notkea, spontaanioloinen viiva toi eloa tiukan graafiseen typografiaan ja hallittuun värimaailmaan.</p>
<p>Ja olisihan hauskaa ajatella, että jazz, populaarikulttuurista taiteeksi kasvanut musiikkimuoto, saattoi toimia tienviittana, kun Andrew 1960-luvun taitteessa päätti ensi kerran luoda nahkansa ja heittäytyä täysillä kuvataiteen pariin. Loppu, kuten sanotaan, oli historiaa.</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5249" class="size-large wp-image-5249" title="KennyBurrell_BlueLights" alt="Kenny Burrell: Blue Lights (1958)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/KennyBurrell_BlueLights-700x710.jpg" width="640" height="649" /></a><p id="caption-attachment-5249" class="wp-caption-text">Kenny Burrell: Blue Lights (1958)</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5250" class="size-full wp-image-5250" title="LatinRhythmsByTheBostonPops" alt="Latin Rhythms by The Boston Pops (1952)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/LatinRhythmsByTheBostonPops.jpg" width="280" height="279" /></a><p id="caption-attachment-5250" class="wp-caption-text">Latin Rhythms by The Boston Pops (1952)</p>
<h3>Hopeatehtaan vuodet</h3>
<p>Vuonna 1963 Warhol muutti uuteen studioonsa Factoryyn, jonka maine kasvoi pian myyttiseksi. Factoryn seinät maalattiin kauttaaltaan hopealla. Taiteilija koki värin edustavan sekä kimaltelevaa tulevaisuutta että elokuvakankaan nostalgiaa – ja ennen kaikkea narsismia, jota hän niin rakasti.</p>
<p>Tila oli kuin jättiläismäinen peilitalo. Epämääräinen joukko boheemeja, narkkareita ja transvestiitteja notkui studiolla ympäri vuorokauden. Ajan muotihuume oli amfetamiini. Warhol itse kertoi nukkuneensa joka yö joitain tunteja, mutta muistutti samassa lauseessa useiden lähipiirissään jatkaneen päiväkausia ilman unta.</p>
<p>Huuruinen ajankuva kiteytyy <strong>The Velvet Undergroundiin</strong>, Warholin legendaarisimpaan viritykseen musiikin saralla.</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5251" class="size-large wp-image-5251" title="VelvetUnderground&amp;Nico" alt="The Velvet Underground and Nico (1967)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/VelvetUndergroundNico-700x713.jpg" width="640" height="651" /></a><p id="caption-attachment-5251" class="wp-caption-text">The Velvet Underground and Nico (1967)</p>
<p>Albumi <em>The Velvet Underground and Nico</em> vuodelta 1967 on täyttä pop-mytologiaa. Saksalainen näyttelijätär <strong>Christa Paffgen</strong> syntyi uudelleen femme fatalena, <strong>Nicona</strong>. <strong>Lou Reed</strong> lauloi heroiinista, nistin loputtomasta odottelusta kadunkulmissa ja sadomasokismista samalla, kun hidas kitaravalli velloi laiskan hypnoottisesti kappaleiden taustalla. Ja tämä bohemian aarrearkku on pakattu, niin, sehän on pakattu banaaninkuoriin.</p>
<p>Kaikki me tietysti tunnemme tuon banaanikannen. Mutta silti, katsokaamme sitä nyt huolella. Keltaisen banaaninkuoren alta paljastuu irstaan vaaleanpunainen, lihaisa banaani. Banaanin tyveen on kirjattu pienellä ohjeet: revi tuosta. Tässä tiivistyy Warholin nerous: kyvyssä muuttaa taiteeksi mitä banaaleimmat (tai banaaneimmat – oikoluk. huom.) asiat.</p>
<p>Taiteilijan nimi on alakulmassa, paljon suuremmalla kirjasimella. The Velvet Undergroundin nimeä ei kannessa näy.</p>
<h3>Jäähyväiset hörhöille</h3>
<p>Usein Warholin uran käännekohdaksi katsotaan kesäkuun 4. päivä vuonna 1968. Järkensä valon taidepiirien sekoiluissa kadottanut feministiaktivisti <strong>Valerie Solanas</strong> käveli sisään Factoryyn ja ampui Warholia. Andy ehti ennen elvytystään kliinisesti ottaen kuolla ja toivuttuaan käpertyi tiiviimmin omiin oloihinsa. Todellisuudessa Silver Factory oli kuitenkin suljettu jo puoli vuotta ennen murhayritystä, ja uusi studio muistutti enemmän liiketilaa kuin aiempaa hörhöluolaa. Warhol oli luonut taas kerran nahkansa.</p>
<p>Näin Andyn ympärillä liikehtivä piiri muuttui varakkaammaksi ja vaikutusvaltaisemmaksi. 1970-luvun uudella Tehtaalla notkui sellaisia tähtiä kuin<strong> Yves Saint Laurent</strong>, <strong>Brigitte Bardot</strong> ja <strong>Bianca Jagger</strong>. Biancan kautta Warhol tietysti tutustui tämän aviomieheen <strong>Mick Jaggeriin</strong>. Ja näin Warhol pääsi iskemään näppinsä <strong>The Rolling Stonesin</strong> tuotoksiin.</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5252" class="size-large wp-image-5252" title="RollingStones_StickyFingers" alt="Rolling Stones: Sticky Fingers (1971)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/RollingStones_StickyFingers-700x700.jpg" width="640" height="640" /></a><p id="caption-attachment-5252" class="wp-caption-text">Rolling Stones: Sticky Fingers (1971)</p>
<p><em>Sticky Fingersin</em> levynkansi vuodelta 1971 on lähes banaanin veroinen neronleimaus. Vetskari on oikea ja kuulija saa ihan itse avata supertähden sepaluksen.</p>
<p>Jagger rakasti kantta, mutta halpoja tai helppoja toteutettavia Warholin välähdykset eivät olleet: &#8221;Eittämättä hra <strong>Al Steckler</strong> tulee ottamaan sinuun yhteyttä. Hän luultavasti näyttää huolestuneelta ja sanoo &#8217;Pidä kiirettä&#8217;, mutta älä siitä välitä&#8221;, neuvoo Jagger kansitaiteilijaa kirjeessään.</p>
<p>Ja Rolling Stonesin kieli-logo? Warholia sekin.</p>
<h3>Taidetta liukuhihnalta</h3>
<p>Bisnesvaistoa ei Andyltä ollut koskaan puuttunut, mutta uransa uudessa vaiheessa Warhol tuotteisti taiteensa todenteolla. Liikeyritykseksi kasvanut Andy Warhol Enterprises suolsi liukuhihnalta muotokuvia julkkiksista. Warhol saattoi kiertää päivässä kolmet illalliskutsut tilauksia kerätäkseen.</p>
<p>Ja vaikka sarjallisuus oli olennainen osa Warholin taiteellisesti uskottavampaakin toimintaa, jotain pelosekaista kunnioitusta herättävää on röyhkeydessä, jolla Warholin taideputiikki tarjosi paljousalennuksia asiakkailleen. Osta yksi muotokuva 25 000 dollarilla ja saat lisäkappaleet halvalla, 5 000 taalaa per laaki.</p>
<p>Warholin kädenjäljen tunnistettavuus oli keskeinen osa liiketoimintastrategiaa. Muotokuva julisti asiakkaan seinältä rahaa ja statusta: minulla on varaa käydä Andyn muotokuvattavana. Ja samalla tyylillähän Warhol kuvasi oikeassa taiteessaan <strong>Marilyn Monroen</strong> ja <strong>Elvis Presleyn</strong> kaltaisia ikoneja. Tähän seurueseen kelpasi kuulua.</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5253" class="size-full wp-image-5253" title="LizaMinnelli_LiveAtCarnagieHall" alt="Liza Minnelli: Live at Carnagie Hall (1981)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/LizaMinnelli_LiveAtCarnagieHall.jpg" width="500" height="491" /></a><p id="caption-attachment-5253" class="wp-caption-text">Liza Minnelli: Live at Carnagie Hall (1981)</p>
<p>1980-luvun levynkansissa on jotain samaa. Oli kuvassa <strong>Aretha Franklin</strong>, <strong>John Lennon</strong>, <strong>Diana Ross</strong> tai <strong>Liza Minnelli</strong>, on Warholin tyyli vähintään yhtä helposti tunnistettavissa kuin itse artistin naama. Mutta mikäli kyynisestä taidetehtailusta ei jaksa ärsyyntyä, voi kansissa ihailla samaa pettämätöntä silmää väreille ja graafiselle pelkistämiselle kuin koko Warholin tuotannossa.</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5254" class="size-large wp-image-5254" title="ArethaFranklin_Aretha" alt="Aretha Franklin: Aretha (1986)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/ArethaFranklin_Aretha-700x700.jpg" width="640" height="640" /></a><p id="caption-attachment-5254" class="wp-caption-text">Aretha Franklin: Aretha (1986)</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5255" class="size-full wp-image-5255" title="JohnLennon_MenloveAve" alt="John Lennon: Menlove Ave (1986)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/JohnLennon_MenloveAve.jpg" width="600" height="600" /></a><p id="caption-attachment-5255" class="wp-caption-text">John Lennon: Menlove Ave (1986)</p>
<h3>Uusi sukupolvi</h3>
<p>Vahva hiipumisen tuoksu, joka Warholin tehdastuotannossa oli selvästi aistittavissa, voimistui 1980-luvulla. Warhol keskittyi televisio-ohjelmiin, <em>Interview</em>-lehden pyörittämiseen ja ylipäätään naamansa kauppaamiseen, mutta taidepiireissä hänen tähtensäoli laskussa.</p>
<p>Kun Warhol törmäsi nuoreen ja lupaavaan, graffitikulttuurista ammentavaan poptaiteilija<strong> Jean-Michel Basquiatiin</strong>, aisti hän tilaisuuden päivittää imagoaan.</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-5256" class="size-full wp-image-5256" title="Rammelzee&amp;KRob_BeatBop" alt="Rammelzee &amp; K-Rob: Beat Bop (1983)" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/05/RammelzeeKRob_BeatBop.jpg" width="500" height="500" /></a><p id="caption-attachment-5256" class="wp-caption-text">Rammelzee &amp; K-Rob: Beat Bop (1983)</p>
<p>Warholin ja Basquiatin taiteellinen yhteistyö poiki puolivillaisia kollaboraatioita, joissa kumpikaan taitelijoista ei juuri päässyt loistamaan. Warholin suojeluksessa Basquiat kuitenkin tempaistiin mukaan nousukauden verenhimoiseen taidemarkkinakieputukseen, traagiselle ja lyhyelle lentoradalle supertähteyteen.</p>
<p>Se puolestaan on oma tarinansa, mutta lopetetaan silti seuraavan poptaitelijapolven nousuun ja uhoon: Andyn suojatin taiteileman <em>Beat Bop </em>-räpsinkun kannessa sykkii orastavan hiphopsukupolven elämänjano.</p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/t/u/o/tuomasauvinen2jpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/t/u/o/tuomasauvinen2jpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Tuomas Auvinen (kristillisdemokraatit)</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/tuomas-auvinen-kristillisdemokraatit/</link>
    <pubDate>Thu, 07 Apr 2011 12:00:58 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=3418</guid>
    <description><![CDATA[24-vuotias kristillisdemokraatti Tuomas Auvinen kaipaa Amerikkaan. Onneksi Holly Miranda helpottaa oloa.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[
<p><span style="color: #000000;"><strong>Tuomas Auvinen, </strong>24, opiskelija, kristillisdemokraatit (189 &#8211; Helsinki)</span></p>
<p><span style="color: #000000;"><a href="http://www.tuomasauvinen.fi/">www.tuomasauvinen.fi</a> </span></p>
<p class="kysymys">Mikä on soittolistasi nimi?</p>
<img loading="lazy" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-3435" class="size-thumbnail wp-image-3435" title="tuomas_auvinen2" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/04/tuomas_auvinen2-220x220.jpg" alt="Moi, mä olen Tuomas." width="220" height="220" /></a><p id="caption-attachment-3435" class="wp-caption-text">Moi, mä olen Tuomas.</p>
<p><span class="kysymys">&#8221;</span><em>Biisejä fiilikselle kuin fiilikselle</em>.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?</p>
<p>&#8221;Nämä biisit olen löytänyt tai oppinut tykkäämään niistä viime aikoina. Valitsemani biisit ovat joko todistetusti tai omasta mielestäni musiikillisesti merkittäviä, ja niissä on kulttuurista sisältöä, kun kaivaa hiukan pintaa syvemmälle. Biisit ovat joko vaikuttaneet laajemmin populaarimusiikin historiassa, mielestäni tulevat vaikuttamaan tai ovat merkittäviä omassa marginaaligenressään.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?</p>
<p>&#8221;Suosittelen soittolistaa niille, jotka etsivät musiikista syvyyttä, merkitystä ja sisältöä.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?</p>
<p>&#8221;<strong>Holly Mirandan </strong><em>Waves</em> on juuri tällä hetkellä itselleni soittolistan tärkein kappale. Se heijastelee kaipuutani Amerikkaan, jossa asuin puoli vuotta vuonna 2010.</p>
<p class="kysymys">Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota Spotifyssa ei ollut?</p>
<p>&#8221;Alkuperäinen <strong>Metallican</strong> <em>Welcome Home (Sanitarium)</em> ei löytynyt Spotifysta.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Millainen musiikinkuuntelija olet?</p>
<p>&#8221;Kuuntelen musiikkia autossa ja kotona, aika paljon kuulokkeilla. Työni puolesta kuuntelen musiikkia päivittäin yhtyesoiton opettajana sekä levykriitikkona.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?</p>
<p>&#8221;On aivan mahdotonta vastata tähän kysymykseen. On niin monia loistavia artisteja ja yhtyeitä. Suosikkiyhtye vaihtuu itselläni todella usein. Viime aikoina <strong>The Police </strong>on kolahtanut kovaa.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?</p>
<p>&#8221;Viimeksi löysin <strong>Holly Mirandan</strong> tuotannon. Löysin biisin <em>Waves</em> newyorkilaisesta Starbucksista, jossa jaettiin tiskillä <em>Pick of the week</em> -kortteja. Kortissa oli koodi, jolla kyseisen biisin sai ladata iTunesista. Tätä kautta tutustuin ja ihastuin artistin muuhunkin tuotantoon.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?</p>
<p>&#8221;En ole pitkään aikaan ostanut fyysisiä äänitteitä. Ostan lähinnä iTunesista sekä kuuntelen Spotifysta. Yksi syy on siinä, että levyarvostelijana saan tajuttoman määrän fyysisiä levyjä työn puolesta ilmaiseksi. Äänitteitä, joista en saa fyysistä kopiota, en näe tarpeelliseksi ostaa juuri Spotifyn ja iTunesin ansiosta.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Spotify vai iTunes?</p>
<p>&#8221;Molemmat.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?</p>
<p>&#8221;Omaa yhtyettä lukuun ottamatta kuuntelin viimeksi livemusiikkia maaliskuussa. Kyseessä oli omaa yhtyettäni lämpännyt <strong>Birdie Joe Hoax </strong>-duo, joka lauloi <strong>Paul Simonin</strong> rakkauslauluja. Keikka oli mielestäni hauska ja sopi tilanteeseen hyvin.&#8221;</p>
<p class="kysymys">Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?</p>
<p>&#8221;Jumala voittaisi.&#8221;</p>
<h3>Tuomas Auvisen soittolista</h3>
<ol>
<li>The Police &#8211; Walking On The Moon</li>
<li>Pat Metheny &#8211; Spirit of the Air</li>
<li>Thelonious Monk &#8211; Teo</li>
<li>Holly Miranda &#8211; Waves</li>
<li>Justin Timberlake &#8211; Rock Your Body</li>
<li>Audioslave &#8211; Revelations</li>
<li>Madonna &#8211; Candy Shop</li>
<li>Mew &#8211; Special</li>
<li>The Rolling Stones &#8211; Rock and a Hard Place</li>
<li>Israel &amp; New Breed &#8211; Say So</li>
</ol>
<p class="spotikkalinkki"><a href="http://open.spotify.com/user/nrgm/playlist/1heuSzPfeK3TixINV48VZK" target="_blank">Kuuntele Tuomas Auvisen soittolista.</a></p>

]]></content:encoded>

    </item>
  </channel>
</rss>
