”The Rapture onnistui jokaisella kolmesta studioalbumistaan tekemään vähintään yhden täsmähitin indiediskoihin.”

Laitetaan diskopallo pyörimään, sheikataan persettä, helisytellään tamburiineja ja, noh, ihan vaan bailataan lumoavan diskon tahtiin kuin olisi vuosi 2011.

”Let me hear that song”

Vuonna 2014 hajonnut newyorkilaisyhtye The Rapture julkaisi 1990-luvun lopulla alkaneen uransa aikana kolme studioalbumia. Jokaisella niistä se onnistui tekemään vähintään yhden täsmähitin indiediskoihin.

Ensimmäisellä albumilla Echoes (2003) se oli House of Jealous Lovers. Toisella levyllä Pieces of the People We Love (2006) täsmähitiksi nousi Get Myself Into It.

Kolmannella ja viimeiseksi jääneellä albumillaan In the Grace of Your Love (2011) The Rapture onnistui julkaisemaan vielä yhden kuusi- ja puoliminuuttisen tanssilattiat täyttävää tanssipoptäydellisyyttä. Sen nimi on How Deep Is Your Love.

How Deep Is Your Loven tahtiin tuli tanssittua paljon kesällä 2011, kenties enemmän kuin minkään muun kappaleen tahtiin tuona kesänä. Huojuvan ja jämäkän rajamailla tasapainoileva poljento, handclapsit, saksofonisoolo, hallelujahit, yksinkertaisuudessaan järkyttävän tarttuvat kertosäe ja housepiano sekä laulaja Luke Jennerin sopivan tunteikas tulkinta pitivät tiukasti otteessaan ja sulivat indiediskohitiksi.

The Rapturen lopettaminen ei ollut lopulta minkäänlainen pettymys, sillä In the Grace of Your Love on How Deep Is Your Lovea lukuun ottamatta melko kehno levy.

”On this journey you’ve given me
I’m walking off the time
Now you’re walking right next to me
The mountains we will climb”

Ennen viimeisiä elonmerkkejään The Rapture oli natissut jo pitkään liitoksissaan. Vuonna 2008 nokkamies Jenner erosi bändistä vain palatakseen parin kuukauden jälkeen takaisin yhtyeen riveihin. Lopulta nelimiehisenä toiminut kokoonpano teki viimeiseksi jääneen studioalbuminsa kolmen miehen voimin basisti Mattie Saferin lähdettyä yhtyeestä.

How Deep Is Your Lovella trioksi supistunut yhtye onnistui kuitenkin osumaan vielä kerran napakymppiin. Kappale on soinniltaan sopivasti kolkko, mutta silti se sykkii elämää, saa pään nykimään väkisin tahdissaan ja jalan tamppaamaan lattiaa.

Viimeisestä studioalbumistaan ei ollut likimainkaan merkkiteokseksi, mutta levyn ykkössinglellä The Rapture sai vielä suvereenisti houkuteltua tanssilattiat täyteen. How Deep Is Your Love on vastustamaton osoitus siitä, mitä yhtye parhaimmillaan oli.

Video ei ole enää saatavilla

The Rapture – kaksi kolmesta ei pelkää hienhajua.

Epävireisesti kirskuva kitara, vielä epävireisemmin kiekuva Luke Jenner, maaninen draivi ja perhanasti lehmänkelloa. Tiedät kyllä, jos olet kuullut tämän biisin.

”House of jealous lovers
One hand ties the other
House of jealous lovers
House of jealous lovers
Shakedooooo-o-own!!!”

Se voisi olla kaoottinen hätäpaska, mutta onkin James Murphyn tuottama täsmähelmi. Kuin kromipintainen huippulaite, joka päästelee sataprosenttisen laskelmoituun 130 biitin minuuttitahtiin ruosteista ja kompuroivaa rytmiä. Brooklynilaisen The Rapturen läpimurtosingle on käypä tunnelmakuva college-bileistä minä tahansa ajankohtana biisin julkaisun jälkeen: älytöntä kohkaamista älykkääksi itsensä mieltäville ihmisille.

Tältä kuulostavat hetket, joina spastis-primitiivinen tarve vatkata persettä kohtaa nörtähtävän levynkeräilijän fiksaation New Yorkin rosoista postpunk-perintöä kohtaan. Ja aika raikkaassa kunnossa House of Jealous Lovers on selviytynyt tällekin vuosikymmenelle. Siinä on onnistuneesti naitettu vuoden 1982 soundi 30 vuotta myöhempään hedonismiin.

House of Jealous Lovers oli The Rapturen energian täyspurkaus, viiden minuutin nousuhumalainen tähtihetki tyylipoliisien suosiossa, jonka rauettua bändi alkoi ujostella ja vetäytyi kohmeloisena läppäreiden äärelle. Toki siitä kasvoi fiksumpi ja taitavampi, mutta samalla tylsempi.

Mutta ainakin hetken bändi kehtasi heittäytyä touhuun hien hajua pelkäämättä.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

The Rapturelta äänestettiin myös kappaletta How Deep Is Your Love.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 41 Thurston Moore – Benediction

Tuskinpa yksikään toinen vuonna 2011 julkaistu kappale keräsi julkaisemisensa jälkeen vastaavaa merkitysten painolastia kuin Thurston Mooren Benediction. Mooren ja yhtyetoverinsa Kim Gordonin avioerouutisen jälkeen akustisen kitaran kannattelema popkaunokki kuulosti vielä astetta riipaisevammalta, varsinkin sen viimeiset rivit: ”I know better than to let you go.” (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 40 Metronomy – Everything Goes My Way

AOR-vaikutteista indietä ihanampaa on indievaikutteinen AOR. Sen kypsästi tuotettuun pehmeyteen erikoistui Metronomyn turhan niukalle huomiolle jäänyt The English Riviera -levy. Everything Goes My Wayn veltto poljento on kuin suoraan Fleetwood Macin Dreamsistä, ja lauluvuoroakin lainaa stevienicksmäisesti rumpali Anna Prior. Thunder only happens when it’s raining! (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 39 The Rapture – How Deep Is Your Love

Eräs kesän upeimmista hetkistä tapahtui, kun kaiuttimista kuului ensimmäisen kerran tämä diskohelmi. Ensitahdeista alkaen oli selvää, että tässä kuunnellaan nyt jotain erityistä, eikä biisin lumo ole haihtunut tippaakaan. Thong Song -konnotaatio nosti arvostuksen lähes toiseen potenssiin. Biisi, jossa handclapsit sekä hallelujahit ovat tasan tarkkaan kohdallaan. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 38 St. Vincent – Cruel

Cruelissa tuntuu kummittelevan näpistettynä ainakin neljä eri laulumelodiaa, joita en pysty paikallistamaan mihinkään. Annie Clark pelaa kuulijaansa kuin musiikillinen pokerihai ja vie kaikki rahat. Habitus pysyy viileähkönä, välillä kitarasoolo bluffiksi: julmettu sydänrosmo valloittaa puolelleen. Seireeninkutsu vaikenee vasta, kun eukko on haudattu pihamaalle. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 37 Lady Gaga – The Edge of Glory

Vaikka Born This Way -albumi ei ollut aivan toivottu jymypaukku, löytyi lihaksikkaalta levyltä monta hienoa hetkeä. Vuoden mahdollisesti komeimmat valtavirtapopsekunnit koettiin levyn vastustamattomimman kappaleen kliimaksissa, jossa edesmenneen Clarence Clemonsin tuuttailu yhtyy ekstaattiseen tanssipoppiin. Alkaa videon noin kolmannen minuutin kohdalla. Ihanata! (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 36 Florence + the Machine – What the Water Gave Me

Florence Welchillä on huiman keuhkokapasiteettinsa lisäksi ymmärrystä siitä, miten kappaleet tulisi rakentaa. Tässä biisissä on malliopillinen draamankaari: Welch huokailee ja huutaa vuorotellen pitäen mielenkiinnon yllä loppuun asti. Kappale on mystinen, kaunis ja upottava, se houkuttelee vaikka uhkuu myös vaaraa. Biisi on täydellinen vastakohtien leikkauspiste. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 35 John Maus – Cop Killer

Kun on toipunut siitä pienestä pettymyksestä, että kyseessä ei olekaan taideteorioiden läpi valutettu versio Ice-T:n johtaman Body Countin 1990-luvun alun Yhdysvaltoja presidenttitasolla kuohuttaneesta kaimakappaleesta, voi keskittyä miettimään olisiko tämä John Mausin kirkossa kaiutettu taidepop aiheuttanut viitteensä kaltaista kohua kaksi vuosikymmentä sitten. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 34 Cut Copy – Take Me Over

Australialaiselektropoppareiden Zonoscope-albumi oli hieno, vaikka levy ei herättänytkään samanlaista kollektiivista kiimaa kuin läpimurtolevy In Ghost Colours. Alkupään hittiputkesta korvaan tarttui erityisesti Take Me Over, jonka yksi jos toinenkin kuuli muistuttavan Paul Simonin You Can Call Me Alia, Men at Workin Down Underia sekä Fleetwood Macin Everywhereä. (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 33 Jare & Villegalle – Mitä sä siit tiiät (feat. Ruudolf & Karri Koira)

Ostin kesällä melko kalliin yhden koon lippiksen. Sitten JVG, Rudy ja Koira veivät yhden biisin voimin ne kertaheitolla pois tyylistä. Olisi harmittanut enemmän, mutta tämän huikean biisin kuunteleminen toistakymmentä kertaa päivässä helpotti mielialaa kummasti. Missä ihmeessä viipyy Karri Koiran soololevy? Suomen Nate Dogg ansaitsee tulla tunnustetuksi omillaan. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 32 Radiohead – Bloom

King of Limbs oli valitettavasti turhan tynkä ja vain puoliksi upea levy. Onneksi saimme sentään muutaman Radioheadin merkittävyyttä puolustavan hienon kappaleen. Kosmisen avarasti tutkiskeleva levyn avausraita Bloom sekä videobiisi Lotus Flower jäivät pahiten kutittelemaan päätäni. Vesi kielellä odotan jo kesän keikkoja, joilla kuultaneen paljon KoL-materiaalia. (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 31 Fleet Foxes – Bedouin Dress

Fleet Foxes maustaa Beduin Dressissa Byrds-henkisiin lauluihin ja leijuvaan folkkiin pohjaavaa indietänsä Lähi-itä-vaikutteilla. En osaa sanoa, mikä tässä kappaleessa vetoaa eniten: ihanasti heläjävät stemmat, kevyen progressiivis-psykedeelinen folk-poljento vaiko itämainen viululinja? Ehkäpä näistä elementeistä yhdessä siittyvä oudon epätodennäköinen täysosuma? (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 30 James Blake – A Case of You

Yleisen ohjenuoran mukaan Joni Mitchelliä ei kannata lähteä coveroimaan. Vaisto sanoo, ettei siitä selviä kunnialla. Tätä neuvoa ovat monet typerykset uhmanneet. James Blakekin sokaistui suuruudenhulluuksissaan, mutta lahjakkaana miehenä onnistui välttämään täystuhon. Blaken A Case of You on kaunis, hento ja persoonallinen cover, joka tekee Mitchellille kunniaa. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

Antti H, Sami ja Tiskijukka hekumoivat bailukulttuurin ytimessä.

Nuorgam onnittelee tässä kuussa viisi vuotta täyttävää tamperelaista Hang the DJ -klubia mitä sydämellisimminsydämellisesti! Juhlan kunniaksi pyysimme HTDJ-kolmikkoa Antti H, Sami & Tiskijukka valitsemaan viisikymmentä klubin kaikkien aikojen suurinta hittiä.

Hang the DJ juhlii syntymäpäiviään ytimekkäällä maailmankiertueella, joka piipahtaa Pietarista (13.10. Club Griboedov) ennen palaamistaan kotipesään Tampereen Klubille, jossa 14.10. on mukana menossa Nuorgaminkin jututtama Marissa Nadler ja 15.10. puolestaan Magenta Skycode. Hang the DJ tanssittaa myös Helsingin Kuudennella Linjalla lauantaina 22.10.

1. Familjen – Det snurrar i min skalle
2. Two Door Cinema Club – Something Good Can Work [The Twelves Remix]
3. Kings of Convenience – I’d Rather Dance With You
4. Mark Ronson feat. Amy Winehouse – Valerie
5. ESG – Dance
6. Robyn – Dancing On My Own [Fred Falke Remix]
7. Arctic Monkeys – When the Sun Goes Down
8. ZZ Top – Sharp Dressed Man
9. Justice – Phantom Pt. II [Soulwax Remix]
10. Cut Copy – Out There on the Ice
11. The Cure – Close to Me
12. Suede – Beautiful Ones
13. Breakbot – Baby I’m Yours
14. M.I.A. – Paper Planes
15. Risto – Rakkauden rock
16. Cats on Fire – Your Woman
17. Nik Kershaw – The Riddle
18. Jackson 5 – I Want You Back [Dimitri from Paris Supa Funk Brakes Mix]
19. TV on the Radio – Wolf Like Me
20. The Strokes – Someday
21. Beck – Loser
22. Radio Dept. – Heaven’s On Fire
23. Lykke Li – I Follow Rivers [The Magician Remix]
24. Prince & the Revolution – Raspberry Beret
25. Blondie – Hanging on the Telephone
26. Pet Shop Boys – Being Boring
27. Boston – More Than a Feeling
28. Jenny Wilson – Let My Shoes Lead Me Forward
29. The Rapture – House of Jealous Lovers
30. Caesars – Jerk It Out
31. Vampire Weekend – A-Punk
32. Caribou – Odessa
33. Phoenix – If I Ever Feel Better
34. PMMP – Pariterapiaa [Uusi Fantasia Remix]
35. Depeche Mode – Enjoy the Silence
36. Bloc Party – Banquet
37. The Cardigans – Lovefool
38. The Knife – Heartbeats
39. Maskinen – Alla som inte dansar
40. Regina – En tiennyt että osaan tanssia
41. Dizzee Rascal – Dance Wiv Me
42. Daft Punk – One More Time
43. Jay-Z – 99 Problems
44. Snoop Dogg – Drop It Like It’s Hot
45. New Order – Bizarre Love Triangle
46. The Police – Roxanne
47. Mylo – Drop the Pressure
48. The Streets – Fit But You Know It
49. Gossip – Heavy Cross [Fred Falke Remix]
50. MGMT – Kids [Soulwax Mix]

Kuuntele soittolista tästä.

#80 A Sunny Day in Glasgow

Mikä? Philadelphialaisen Ben Danielsin johtama, vuonna 2006 perustettu kokeellista usvapoppia soittava yhtye.

Odotettu? Viimeistään vuoden 2009 Ashes Grammar -mestariteoksesta lähtien.

Tuleeko? Mikäli sattuu osumaan Fullsteam Agencyn kokeellisen kulttuurin lähettilyyden kiikariin.

Video ei ole enää saatavilla

#79 Beady Eye

Mikä? Oasis ilman Noel Gallagheria.

Odotettu? Vuodesta 2000, jolloin Oasis esiintyi Suomessa viimeksi – tuolloinkin ilman Noel Gallagheria.

Tuleeko? Tietääksemme Liam Gallagherilla ole Suomeen yhtä erityistä tunnesidettä kuin veljellään, joten keikka lienee mahdollinen.

Video ei ole enää saatavilla

#78 Boards of Canada

Mikä? Maailman huikeimpia elektronisen musiikin kokoonpanoja – klassikko.

Odotettu? Music Has the Right to Children -mestariteoksesta (1998) lähtien.

Tuleeko? Never say never, vaikka skottiduo ei ole esiintynyt livenä sitten vuoden 2001 All Tomorrow’s Parties -festivaalin.

Video ei ole enää saatavilla

#77 The The

Mikä? Brittipopin Jouko Turkan eli Matt Johnsonin 32-vuotias yhtye, jonka riveissä on soittanut muun muassa Johnny Marr.

Odotettu? Ei enää aikoihin, mutta 1980- ja 1990-lukujen taitteessa bändi olisi ollut toivottu vieras.

Tuleeko? Comebackia odotellessa, sillä viimeksi The The on nähty lavalla vuonna 2002.

Video ei ole enää saatavilla

#76 OFWGKTA

Mikä? Shokeeraavista sanoituksistaan tunnettu hiphop-kollektiivi. Koko nimeltään Odd Future Wolf Gang Kill Them All.

Odotettu? Ainakin alkuvuodesta 2011 lähtien, jolloin hype kiehui yli äyräiden. Edelläkävijät kiihkoilleet jo vuodesta 2008, jolloin ilmestyi ryhmän ensimmäinen mixtape.

Tuleeko? Hurjasteli viime kesänä muun muassa Primaverassa. Ei erityistä syytä, miksei voisi saapua meillekin asti.

Video ei ole enää saatavilla

#75 Marc Almond

Kuka? Syntikkapopin törkysieluinen kultakurkku, josta on vuosikymmenten saatossa kuoriutunut melodramaattisten soihtuballadien ja kirjallisten laulelmien esittäjä.

Odotettu? Soft Cellin keulamiehenä Tainted Loven (1980) päräyttävistä alkutahdeista saakka, mutta nykyisen rockilmaisun rajat rikkovan esiintyjähahmonsa siemenet Marc istutti 1980-luvun puolivälin soololevyillään.

Tuleeko? Ei kannata pidättää hengitystään, sillä vuoden 2003 moottoripyöräonnettomuudessa saadun päävamman jälkeen “Manteli-Markku” (anteeksi) on kiertueiden sijasta panostanut ajoittaisiin yksittäisiin keikkoihin, useimmiten Englannissa tai Keski-Euroopassa.

Video ei ole enää saatavilla

#74 The Black Keys

Mikä? Kaikista maailman paikoista juuri Ohion osavaltiossa syntynyt duo, joka tekee rummuilla ja kitaralla klassikkoriffejä vilisevää bluesin, soulun ja rockin sekoitusta.

Odotettu? Ainakin vuodesta 2003, jolloin Thickfreakness tarjosi aavistuksen bändin potentiaalista. The Rubber Factory -levystä (2004) eteenpäin bändi on vain petrannut otettaan.

Tuleeko? Ehkä. Bändi kiertää pohjoista Eurooppaa vuoden 2012 alussa.

Video ei ole enää saatavilla

#73 Cat Power

Mikä? Chan Marshall on ailahtelevasta ja melankolisesta musiikistaan sekä itsetuhoisesta käytöksestään tunnettu lauluntekijä.

Odotettu? Ainakin vuodesta 2003 asti, jolloin hän julkaisi ylistetyn You Are Free -albumin.

Tuleeko? Ehkä, mutta täytynee odottaa vuosia. Cat Power keikkailee Euroopassa harvakseltaan ja on ilmoittanut julkaisevansa uutta materiaalia aikaisintaan ensi vuonna.

Video ei ole enää saatavilla

#72 The Rapture

Mikä? Vuosituhannen alun ”post punk revival” -buumin kansikuvapojat, jotka eivät muutamasta hitistään huolimatta koskaan nousseet valtavirtasuosioon.

Odotettu? House of Jealous Lovers -singlen (2002) ja sitä seuranneen Echoes-albumin (2003) julkaisusta lähtien.

Tuleeko? Syksyn Euroopan-kiertue skippaa Pohjoismaat. Bändin tähti on himmenemässä, joten voi olla, että laittaa pillit pussiin ennen kuin ehtii Suomen kamaralle.

Video ei ole enää saatavilla

#71 Archie Bronson Outfit

Mikä? Lontoolainen, hypnoottista kraut-blues-indierockia jurnuttava karvanaamatrio.

Odotettu? Tosissaan hurmaavan kakkoslevyn Derdang Derdangin (2006) julkaisun jälkeen

Tuleeko? Syytä olisi. Hinta–laatu-suhde on taatusti kohdallaan, ja tänäkin vuonna bändi on keikkaillut muun muassa Tsekissä ja Afganistanissa!

Video ei ole enää saatavilla

Stranger

60 Newyorkilainen Chris Glover on lukenut läksynsä, mitä tulee 1980-luvun elektrofunkiin ja sinisilmäsouliin. Sympaattisella Penguin Prison -nimellä julkaisemansa esikoisalbumi ei kuitenkaan täysin tyydytä. Glover on erittäin taitava laulaja – jos sietää talent show -tyyppistä sieluttomuutta ja osaa arvostaa ähkäisyntarkkaa George Michael -imitaatiota. Popsäveltäjänä ja -tuottajana hän on vielä vakuuttavampi, ihan siellä Miike Snow’n ja Stuart Pricen kantapäillä. Levyn paras kappale on ehdottomasti tylyillä bassoilla koristeltu Something I’m Not, joka svengaa äkkirikkaasti kuin Scritti Politti. Don’t Fuck With My Money soi puolestaan jossain Phoenixin ja varhaisen Madonnan välimaastossa. Myös calvinharrismainen The Worse It Gets potkii, vaikka liippaakin – niin kuin moni muukin levyn kappaleista – pelottavan läheltä Mikan ja Scissor Sistersin äitelyyttä. Punaista lankaa hommasta ei löydy; Penguin Prison ei ole niinkään albumikokonaisuus kuin portfolio, johon on koottu kaikki se, jonka joku voisi ostaa. Kuuntelukokemus jää etäiseksi, eikä selitystä Penguin Prison -nimisen artistin olemassaololle löydy. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Rapture – In the Grace of Your Love

DFA

49 Vajaa kymmenen vuotta sitten The Rapture oli ohikiitävän hetken ajan maailman kuumin yhtye. Viisi vuotta sitten, kun yhtye julkaisi edellisen albuminsa Pieces of the People We Loven, se ei sitä enää ollut. In the Grace of Loven ensimmäinen singlelohkaisu, housepianoa ja Sisqon Thong Songia yhdistävä How Deep Is Your Love, ehti jo nostattaa Rapture-kiiman nollakymmenlukuisiin korkeuksiin, mutta itse albumi saattaa osoittautua siksi viimeiseksi naulaksi yhtyeen arkkuun. On nimittäin yllättävää, kuinka heikko albumi In the Grace of Love on. How Deep Is Your Loven lisäksi siltä löytyy vain yksi aidosti huomionarvoinen kappale, Come Back to Me, joka on hauska yhdistelmä filtterihousea, harmonikkaa ja Olio-tyyppistä elektroa. Riman yli menevät myös avausraita Sail Away, jonka eeppisessä paisuttelussa on tenhoa, vaikka biisi onkin sävellyksenä mitätön, sekä Never Die Again, joka sekin on vain !!!-torvilla höystetty kolmen pennin Sister Saviour. Loput levyn kappaleista ovat joko yhdentekeviä pastisseja The Rapturen tai muiden tanssipunk-bändien hiteistä tai yksinkertaisesti epäonnistuneita kokeiluja. Kun levyn päätöskappale It Takes Time Be a Man lipuu horisonttiin kidkoalamaisen jazzpianosamplen kuljettamana, kuulija ei voi kuin raapia päätään. Mitä ihmettä tälle porukalle tapahtui? (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Wooden Shjips – West

Thrill Jockey

79 Wooden Shjipsin viides studioalbumi on levy on ihan samanlainen kuin edellisetkin. Siinä on melko vähän biisejä (7 kpl), jotka ovat keskimäärin aika pitkiä (5 min 22 sek) ja joissa analogisyntetisaattorit ujeltavat pitkiä ääniä lämpimästi pörisevien sähkökitaroiden ja monitonisesti takovien rytmien muodostaman äänimaton poimuihin. Välillä joku laulaa jotain, jos on sattunut ottamaan hyviä huumeita. Joka kolmas biisi on yleensä vähän hupsun kuuloinen pirteämpi humppa (nyt #3 Lazy Bones ja #6 Looking Out) ja joukkoon mahtuu aina yksi keskeneräinen eteerisyysharjoitelma, joka on kuin ne Spacemen 3:n pahimmat ambient-jumitukset, joiden kohdalla terve yksilö mielellään painaa skip-nappulaa. Kaiken kaikkiaan Wooden Shjips on siis hieno yhtye. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla