Markus-setää ujostuttaa mikrofoni, joten hän katsoo kaihoisasti alaviistoon ja pohtii teknologiaa

Saksalainen insinööri, tuo pop-idolikuvaston epätodennäköisin yksilö. Säyseä, hillitty, teknologiasta villiintyvä ja kaikin muinkin tavoin perinteisen rocktähden täydellinen antiteesi.

Silti Kraftwerkin veijarit ovat saaneet rakennettua oman sisäänpäinkääntyneisyytensä ympärille varsin pitkän ja näyttävän uran.

Vaikka müncheniläiset Acherin veljekset Markus ja Micha eivät varsinaisesti samaan robottikategoriaan Düsseldorfin pappojen kanssa uppoakaan, heitäkään ei varsinaisesti voi räiskyviksi rokkikukoiksi kutsua. Hiljaiset ja pohdiskelevat ja Kraftwerkin tapaan antavat teknologisesti edistyksellisen musiikkinsa hoitaa puhumisen.

IDM-tyylistä nyrjähtelyä ja naksuttelua kuulaisiin pop-sävellyksiin yhdistelevä musiikki oli vahvassa nosteessa 00-luvun puolivälin tienoilla ja mikä tahansa Markus Acherin kolmesta pääyhtyeestä – The Notwist, 13&god ja Lali Puna – olisi yksin jo ollut kovan luokan merkintä CV:ssä tuosta skenestä. Näistä toki kärjessä Notwist, jonka uskomattoman huikean mahtava vuoden 2002 albumi Neon Golden on yksi tuon musiikillisen ilmiön ehdottomia huipentumia ja nosti yhtyeen myös kohtuullisen suureen kaupalliseen menestykseen, etenkin kotimaassaan Saksassa.

Video ei ole enää saatavilla

Kuten indie-kuvioissa trendikästä on, Notwistin juuret ovat syvällä hardcoren ja punkin ytimessä. Bändin 90-luvun alussa julkaisemat ensimmäiset tuotokset olivat saksalaiseen tapaan täysin kuuntelukelvoton yhdistelmä tuhnuista metalcorea, taiteellista maalailua ja täysin luokatonta koohotusta.

Saksalaisille epäominaiseen tapaan Notwist kuitenkin alkoi 90-luvun loppupuolelle tultaessa havainnoida itsekin oman teutoonisen riittämättömyytensä järkevän punk-sukuisen musiikin tekemiseen ja alkoivat hissukseen vaihtaa bändisoittimia ATK-vehkeisiin ja jo vuoden 1998 Shrink-albumilla toisen saksalaisyhtyeen terminologiaa lainataksen ”muutoksen tuulet” olivat alkaneet puhaltaa.

Varsinainen elektronisen nerouden kirstu kuitenkin aukeni vasta 2000-luvulle tultaessa, ensin Lali Puna -yhtyeen riveissä ja Notwistinkin kohdalla Neon Goldenin ilmestyessä.

Elektroniikkapuolen kehittymisestä Notwistissä ihmiskunnan korkeimman ymmärryksen tasolle voidaan toki enemmän kiittää myös Console-nimellä tunnettua Martin Gretschmannia, joka liittyi yhtyeeseen 90-luvun lopulla, mutta kyseistä albumia eivät nosta muun IDM-popin yläpuolelle nohevasti pörähtelevät naksut ja just jännästi nyrjähtävät glitchit, vaan uskomattoman komea biisinkirjoitus. Pick Up The Phone, Concequence, Pilot, This Room ja oikeastaan paria taidetrippailua lukuunottamatta koko hemmentin Neon Golden on biisimateriaalia, joka millä tahansa sovituksilla olisi pop-historian klassikoita.

Video ei ole enää saatavilla

Jo tässä kohtaa voisi lopettaa ja todeta mies neroksi. Mutta Acherilta löytyi 00-luvun puolivälissä vielä hihasta ässä, pöytään lyötäväksi: 13&god, jossa reppuräpin lippulaivan, Anticon -levy-yhtiön, Themselves-ryhmä ja Notwist löivät Atlantin yli viisaat päänsä yhteen.

Video ei ole enää saatavilla

Näin yhtyeen ensilevynsä tietämillä Roskildessa vuonna 2005 ja olin niin haltioitunut, että kotiin päästyäni marssin samantien MPC-kauppaan hankkiakseni tuon Akain maagisen laitteen, jonka käyttöön myös 13&god vahvasti nojaa. Ei ollut halpa kauppareissu, mutta ei ollut kyseisen esiintymisen todistamisen tekemä vaikutuskaan millään muotoa vähäinen.

Parhaiten Acherin nerouteen ja koko Notwist-poppoon sympaattiseen työskentelyprosessiin pääsee käsiksi Neon Golden -levyn tekoa dokumentoivan On/Off The Record -DVD:n kanssa, jos sen jostain onnistuu löytämään.

Video ei ole enää saatavilla

Tok tok, hulluja nuo saksalaiset.