A-Ha seuraa ABC:n ja New Orderin jalanjälkiä Nuorgamin Popklassikot-sarjan ykköseksi.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan yhdeksäs osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuu The Flying Lizardsin Sex Machine, joka oli listan 29:s. Kappaleen videon voit katsoa tästä.

Vuoden 1984 Top 30 (no okei, Top 29)

1. A-Ha – Take on Me
2. Don Henley – The Boys of Summer
3. Talk Talk – It’s My Life
4. Van Halen – Jump
5. Prince – When Doves Cry
6. The Cars – Drive
7. Cocteau Twins – Lorelei
8. The Replacements – Unsatisfied
9. Echo & the Bunnymen – The Killing Moon
10. Bronski Beat – Smalltown Boy
11. Sade – Smooth Operator
12. Bruce Springsteen & The E Street Band – Dancing in the Dark
13. The Smiths – What Difference Does It Make?
14. Alphaville – Forever Young
15. The Chills – Pink Frost
16. Bryan Adams – Run to You
17. Modern Talking – You’re My Heart, You’re My Soul
18. U2 – The Unforgettable Fire
19. Corey Hart – Sunglasses at Night
20. Madonna – Material Girl
21. The Style Council – Shout to the Top
22. Dead or Alive – You Spin Me Round (Like a Record)
23. Nik Kershaw – The Riddle
24. The Jesus & Mary Chain – Upside Down
25. Killing Joke – Eighties
26. The Minutemen – Corona
27. Propaganda – Dr. Mabuse
28. Scritti Politti – Wood Beez (Pray Like Aretha Franklin)
29. The Fall – C.R.E.E.P.

Linkki soittolistaan tästä.

The Minutemen pohtii asettaako biisiensä sisällöille tyylipoliittisia rajoja vai ei.

Juu, tämä on se Jackass-tunnari. Ja ei, tämä ei ole King of the Hill -sarjan avausralli. Tosin löytyypä Minutemeniltä myös kyseisen piirretyn nimellä ristitty biisi, mutta ei siitä sen enempää.

Corona oli ennen popularisointiaan ”vain” yksi Minutemenin kolmannen albumin Double Nickels on the Dimen hulppeasta 43 biisistä. Tupla-albumin rakenteessa ja anarkistisessa johtoajatuksessa on jotain kiehtovaa: vain 11 biisiä kestää yli kaksi minuuttia, eikä niiden sisällölle ole asetettu tyylipoliittisia rajoja.

”Rajojen rikkominen” on rockmusiikista puhuttaessa inflaation kärsinyt klisee, mutta hardcoren kanssa Minutemenillä ei ollut oikeastaan paljoakaan tekemistä, vaikka bändä kyseiseen karsinaan onkin laiskasti lokeroitu. ”Our band is scientist rock”, lauloi kitaristilaulaja Dennes ”D” Boon, joka soitteli välillä tietoisen kämäisesti, asettamatta visionsa ja lopputuotteen välille efektipedaalien kaltaisia turhuuksia.

Tarpeen vaatiessa Boon kuitenkin tunnusti olevansa omintakeinen kepittäjä, joka tiesi yhtä jos toista niin jatsin kuin punkin soittamisesta. Äkkiväärän punkpoljennon ja kaikenlaisen funkaavan häröilyn ristivedossa kaahanneen Minutemenin yhteensoittotarkkuus hakee vertaistaan.

Minutemen operoi paskanjauhannasta vapaalla vyöhykkeellä. Sen ilmaisu oli kuivakka, mutta Corona on iloinen poikkeus, joka hyllyy ja pomppii pulskasti kuin kellarin rappusia vierivä punaniska. Tarina kertoo, että innoitus lauluun tuli Minutemenin retkeltä Meksikoon vuonna 1982. Kolmikko oli sammunut rannalle ja palanut auringon paahteessa, ja tultuaan tajuihinsa amerikkalaiset olivat kohdanneet pulloja keräävän meksikottaren.

”I only had a Corona
Five cent deposit”

Krapula, kärähtänyt nahka, säälintunne ja moraalinen ahdistus. Meksikosta on tullut näivettynyt joutomaa ja täällä me vain sikailemme, on D.Boon luultavasti aprikoinut. Täällä, mistä puoli-ilmainen työvoimamme on peräisin.

Popklassikot-juttusarjan aiempina vuosina on esitelty muun muassa Gang of Fourin ja muiden postpunk-bändien klassikkotuotoksia. D.Boon, nykyään Iggy and the Stoogesin basistina duunarin pieteetillä työskentelevä Mike Watt sekä rumpali George Hurley demonstroivat, miltä kuulosti, kun englantilaisvalmisteinen jälkipunk panostettiin fiksulla jenkkisarkasmilla.

Ilo loppui kuitenkin lyhyeen. Joulukuussa 1985 D. Boon lensi ulos liikkuvasta pakettiautosta ja liittyi 27-kerhoon. Siinä missä Black Flag -mies Greg Ginn jouti kernaasti kitaran varresta levybisnekseen, olisi Minutemenillä riittänyt vielä varmasti annettavaa. Sitä jossitellessa: sihauta korkki auki ja leikkaa viipale limettiä kyytipojaksi – ei Corona muuten miltään maistu.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Coronaa coveroi Calexico, tuo amerikkalaisten rajaseutujen eeppisten tunteiden suurvisiiri. Ruisrockissakin kuultu mariachi-tulkinta oikein alleviivaa meksikolaisassosiaatioita.

Video ei ole enää saatavilla