The Kills oli aikoinaan hemmetin hyvä bändi. Trendikkäitä nykiläisiä tituleerattiin h-sanalla kauan ennen termin muuttumista kirosanaksi.

Musiikki oli retrovivahteista olematta noloa. Ennen kaikkea duo oli nuori, karismaattinen ja cool. Näistä alkuasetelmista voi kehitys kulkea ainoastaan alaspäin.

Kaikessa viihdyttävyydessään vuoden 2008 Midnight Boom siirsi yhtyeen innovaatiolinjasta indien aikuisrockosastoon tarjoten keskivertobiisejä, jotka iskivät vasta uudelleenmiksauksina, jos silloinkaan.

Myös Blood Pressures tuntuu huutavan ulkopuolisen tahon kosketusta, sen verran perinteisissä räminätunnelmissa levy junnaa. Jamie Hincen ote tuotantoon on vailla yllätysmomenttia. Sellaisena toimii korkeintaan viehättävä, miehen itsensä laulama Wild Charms, joka voisi olla Spector-kauden Leonard Cohen -balladi.

Tätäkään ideaa ei kehitellä pidemmälle, vaan raidalla on pituutta minuutti ja neljätoista sekuntia. Lou Reed -henkistä minimalismia – vai loppuivatko rahkeet kesken voimapopin kirjoittamiseen?

Mitä bändin selkeimpään oppi-isään tulee, reediläinen tapa sekoittaa yllättävän musertavia sentimentaalisuuden hetkiä yleiseen pahajäbäilyyn toimii parhaiten kappaleessa Baby Says, joka nousee levyn selkeästi vahvimmaksi hetkeksi.

Singlelohkaisu Satellite on sen sijaan bändin ehkä tylsin ralli tähän mennessä. Future Starts Slow ja Heart Is a Beating Drum jäävät hetkeksi korviin kaikumaan, mutta kovin maneerimaisten tyylikeinojen avulla.

Sama vanhojen temppujen kierrätys kuuluu koko levyn läpi. Tutuilla The Kills -tavaramerkeillä, eksentrisillä rumpubiiteillä ja nyrjähtäneillä kitarariffeillä, saadaan luotua pari puoleensavetävää koukkua jokaiseen biisiin, mutta yllättävämpiä elämyksiä sävellykset eivät vähäeleisyydessään tarjoa.

Kuvaavaa on, että Blood Pressuresin kannessa Hince ja laulaja Alison Mosshart nähdään auton takapenkillä. Rockmusiikin kuvastossa takapenkki on päätepiste. Kun menestys on saavutettu, terhakkaasta etukenosta siirrytään retkottavaan haaraistuntaan.

Takapenkki on yltäkylläisyyden ja tylsistyneen dekadenssin valtaistuin. Se on loistoautossaan kokaiinista vainoharhaisena matkustava David Bowie Cracked Actor -dokumentissa. Se on The Rolling Stonesin Black Limousine ja Nine Inch Nailsin Starfucker.

Takapenkki on se, johon autotallista pyritään etenemään ja josta ei enää nousta, kun perse on sinne kerran laskettu.

54 Blood Pressures on parin toimivan kikan ohella rutinoitunut tusinatuote. The Killsin musiikissa junnaa nykyään muukin kuin Hincen kitarointi.

Video ei ole enää saatavilla

The Kills – Satellite