Mark Olson, vaihtoehtocountryn Lennon & McCartney.

Minnesotalainen The Jayhawks oli yksi niistä yhtyeistä, joka teki harmonialaulusta taidetta 1990-luvulla. Sopivasti niin The Beatlesistä kuin Buffalo Springfieldistä ammentanutta folk rock -yhtyettä johti kaksi suurenmoisella melodiatajulla varustettua herraa. Sähkökitaraa soittanut Gary Louris lauloi yleensä ylätaajuuksilla, kun akustista kuusikielistä käsitellyt Mark Olson otti haltuun alemmat rekisterit. Kun mukaan vielä lisättiin bändin muiden jäsenten stemmat, tallentui nauhalle kerrassaan hienoja harmonioita.

Ydin oli kuitenkin Lourisin ja Olsonin yhteispelissä. Orkesterin alkuaikojen kappaleet olivatkin lähes poikkeuksetta parivaljakon säveltämiä. ”Vaihtoehtokantrin Lennonin ja McCartneyn” yhteinen taival tyssäsi valitettavasti jo vuoden 1995 Tomorrow the Green Grass -albumiin, kun Olson päätti erota yhtyeestä. Virallinen selitys lähtöön oli, että mies halusi viettää enemmän laatuaikaa tuoreen vaimonsa kanssa. Samalla Olson ja Louris riitautuivat. Kaksikon yhteinen folk-taival jäi kymmenen vuoden ja neljän levyn mittaiseksi.

Louris ei kuitenkaan luovuttanut vaan teki muiden Jayhawks-jäsenten kanssa kolme enemmän tai vähemmän mainiota albumia. Vuonna 1997 julkaistiin katkerankaunis erolevy Sound of Lies, joka ei sentään kertonut Jayhawks-miesten välirikosta, vaan Lourisin avioerosta. Sitä seurasivat Smile (2000) ja Rainy Day Music (2003).

Lourisin ja Olsonin puhevälit palautuivat kuuleman mukaan jo vuonna 2001, mutta minkään sortin paluusta entiseen ei ollut aluksi tietoakaan. Viimeisimmän tynkä-Jayhawks-levyn jälkeen yhtyeestä ei edes kuulunut vuosiin mitään, kunnes vuonna 2009 yhtye esiintyi monien hämmästykseksi alkuperäiskokoonpanossaan Espanjan Primavera Sound -festivaalilla. Orastavia toiveita The Jayhawksin paluusta oli tosin jo viritellyt Lourisin ja Olsonin yhteislevy Ready for the Flood (2008).

Tänä keväänä kaksikko ilmoitti syyskuussa julkaistavasta comeback-levystä Mockingbird Time. Nyt viisihenkinen yhtye saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen klassisessa kokoonpanossaan. Aiemmin The Jayhawks on vieraillut Suomessa kolmesti.

Nuorgam poimi tulevien Suomen-keikkojen kunniaksi kahdeksan liikuttavan harmonista hetkeä Lourisin ja Olsonin yhteisen polun varrelta. Olsonin omituinen kantrinasaali ja Lourisin kurkusta kantautuva täsmällinen popheleys muodostavat edelleen ainutlaatuisen liiton.

Let the Critics Wonder (1986)

Harvinaisessa Jayhawks-videotaltioinnissa 26 vuoden takaa Mark Olson hoilaa kriitikkokappaleensa yksin Gary Lourisin seuratessa kitaroineen vierestä. Rempseä biisi, mutta jotain vielä puuttuu. Yksin Olsonin äänivarojen kannattelemana The Jayhawks -soundista on kasassa vasta puolet.

Video ei ole enää saatavilla

Take Me With You When You Go (1992)

No nyt alkaa lyyti kirjoittaa! Kaksi nuotissa pysyvää ja koko kappaleen yhdessä tulkitsevaa lead-laulajaa on aina ilo korvalle. The Jayhawks kuulosti 1990-luvun alussa kuin kadonneelta 1960-luvun folk-bändiltä.

Video ei ole enää saatavilla

Crowded in the Wings (1992)

Hollywood Town Hall -levyn (1992) haikealla kakkosraidalla parivaljakon yhteislaulu osuu yksiin täydellisesti. Eikä se pahalta kuulosta tällä tänä vuonna taltioidulla keikkavideollakaan, vaikka äänenlaatu onkin heikko. Ei voi mitään, kahden miesäänen sulautuminen yhteen on välillä maailman hienoin asia.

Video ei ole enää saatavilla

Blue (1995)

Pikkuhitiksi noussut melodiakaunokki Blue käynnisti upean Tomorrow the Green Grass -albumin. Ja taas Louris ja Olson hoilaavat hurmaavasti läpi kappaleen. Sykähdyttävintä antia tarjoilee biisin väliosa, jossa kaverukset laulavat hieman kaanoninomaisesti eri säkeitä. Homma ei mene sekoiluksi, vaan juuri tässä kohdassa koko kappale saa kruununsa. Ehta Jayhawks-klassikko Beatles-mausteilla.

Video ei ole enää saatavilla

Two Hearts (1995)

Louris alustaa klassisen Jayhawks-balladin vaikeroimalla: ”Sometimes it’s so real to be alone”. Kun Olson yhtyy mukaan säkeessä ”I’ll survive it’s true, but when I get close to June / Alright, okay / It’s just two hearts that make us pay”, alkaa tippa jo herahtaa silmäkulmaan. Ja mikä itkettävintä, laulun loputtoman yksinäisyyden kiteyttävä kohokohta on vasta tuloillaan.

Video ei ole enää saatavilla

Turn Your Pretty Name Around (2008)

Tämä biisi ei ole Jayhawksia, vaan näyte Lourisin ja Olsonin yhteislevyltä Ready for the Flood (2008). Kappale on nätti, mutta hellyttävintä on katsella kahta vanhaa kaverusta pitkästä aikaa samalla lavalla.

Video ei ole enää saatavilla

Nothing Left to Borrow (2009)

Taltiointi ensimmäiseltä Yhdysvalloissa soitetulta Jayhawks-keikalta sitten Mark Olsonin paluun. Kohdassa 0:38 käynnistyvä parin vuoden takainen liveveto antaa pätevän näytteen Lourisin kitaransoittotaidoista. Kappaleena Tomorrow the Green Grass -levyltä löytyvä Nothing Left to Borrow on melkoista melodisen folkpopin riemukulkua.

Video ei ole enää saatavilla

She Walks in So Many Ways (2011)

Taidot näyttävät olevan tallella. Mockingbird Time -uutuuslevyn ensimmäinen single on helkkyvä kitarapoppis, jossa vanhat ystävät tekevät asiat niin kuin silloin ennenkin: Olson laulaa alempaa, Louris ylempää. Ja kyllä toimii. Tämä kappale kuullaan varmasti Tavastiallakin.

Video ei ole enää saatavilla

The Jayhawks Helsingin Tavastia-klubilla sunnuntaina 14. ja maanantaina 15.8. Sunnuntain konsertti on loppuunmyyty.