Green River. Mark Arm viihdyttää suomalaisia sanaleikkien ystäviä nostamalla kätensä ylös.

Green River -> Mudhoney

Vuonna 1984 perustettu Green River oli Seattlen grungebuumin kehtobändi, josta sikisi Mudhoney ja kierteen kautta Pearl Jam. Pari ep:tä ja yhden pitkäsoiton (Rehab Doll, 1988) julkaisseen Green Riverin meluisassa soinnissa kuuluu kummankin yhtyeen alkukantaisia vaikutteita, lähinnä garage punkia ja heavy rockia. Yhtyeen lopettaessa vuonna 1990 laulaja-kitaristi Mark Arm siirtyi ex-Green River -kitaristi Steve Turnerin kera mesoamaan Mudhoneyn yhä jatkuvaa garageräimintää. Basisti Jeff Ament ja kitaristi Stone Gossard puolestaan perustivat traagisen lyhytikäisen, psykedeelisemmin ja suurieleisemmin itseään ilmaisseen Mother Love Bonen, joka edelsi Pearl Jamia.

Video ei ole enää saatavilla

Deep Wound –> Dinosaur Jr

J Mascis ja Lou Barlow perustivat vaihtoehtoisen kitararockin tärkeimpiin yhtyeisiin kuuluvan Dinosaur Jr:n vuonna 1984. Sitä ennen he soittivat lyhytikäiseksi jääneessä hardcore- ja noise-yhtyeessä Deep Woundissa, jonka virallinen levytysura jäi yhden ep-levyn ja parin irtobiisin mittaiseksi. Yhden kappaleen mittaisen live-comebackin huhtikuussa 2004 tehneen Deep Woundin vähäinen tuotanto on koottu tynnyrinpohjia myöten kahdelle yhtyeen mukaan nimetylle kokoelmalevylle vuosina 1997 ja 2006.

Video ei ole enää saatavilla

Treat Her Right –> Morphine

Ennen kuin Morphine keksi oman musiikillisen universuminsa, Mark Sandman ja aika ajoin Morphinessa rumpuja paukuttanut Bill Conway soittivat Uuden-Englannin alueella kulttisuosiota nauttineessa, Roy Headin vanhasta hittistä nimensä napanneessa ja vaihtoehtorockia sekä bluesia sekoittaneessa Treat Her Rightissa. Sandman soitti bändissä tittelillä ”low guitar”, joka toimi hyvänä harjoitusalustana miehen omaperäiseen basismiin myöhemässä ja huomattavasti menestyneemmässä bändissä. Sandmanin sisältänyt versio bändistä jätti jälkeensä kaksi levyä: Treat Her Right (1988) ja Tied To The Tracks (1989). Varsinkin jälkimmäinen on erittäin hyvä. Bändin omalaatuinen instrumentaatio antoi sille omanlaisensa soundin ja kolme lahjakasta säveltäjää (Mark Sandman, Jim Fitting, Dave Champagne) rutkasti vahvaa materiaalia. Harpisti Fitting soitti myöhemmin muun muassa The The -yhtyeessä.

Video ei ole enää saatavilla

Goober & the Peas –> The White Stripes

The White Stripesin valloitettua maailman Jack Whitella on vielä riittänyt paukkuja soolouran käynnistämiseen ja kahden korkean profiilin yhtyeen (The Dead Weather, The Raconteurs) perustamiseen. Eikä White laiskotellut 1990-luvullakaan: The White Stripesin perustamisen jälkeenkin hän teki lyhyitä visiittejä useisiin detroitilaisbändeihin, sellaisiin kuin The Go, Two-Star Tabernacle ja The Hentchmen, ja levytti yhden EP:n The Upholsterers -duonsa kanssa. Whiten – tai itse asiassa tuolloin vielä John Gillisin – aivan ensimmäinen bändikiinnitys oli kuitenkin rumpalin pesti puolihumoristisessa countrypunkyhtyeessä Goober & the Peas. Whiten liittyessä yhtyeeseen bändi oli jo uransa loppusuoralla, mutta Whiten soittoa voi kuitenkin kuulla bändin ainoaksi jääneellä albumilla The Jet-Age Genius of Goober & the Peasillä (1995).

Video ei ole enää saatavilla

Lifter Puller –> The Hold Steady

Klassista rockia, Replacementsin rempseyttä ja ensiluokkaisia sanoituksia yhdistelevä The Hold Steady herätti kriitikoiden kiinnostuksen jo esikoisalbumillaan Almost Killed Mellä (2004) ja sai ostavan yleisön kelkkaansa kolmannella albumillaan Boys and Girls in Americalla (2006). Bändin voimakaksikolla, laulaja-kitaristi Craig Finnillä ja kitaristi-basisti Tad Kublerilla, oli kuitenkin tuossa vaiheessa takanaan jo kymmenen vuotta turhauttavaa tarpomista vaihtoehtorockin keskinkertaisuuden suossa. Kaksikon edellinen bändi, vuonna 1994 perustettu Lifter Puller, tukeutui sekin Finnin vahvoihin sanoituksiin, mutta oli musiikillisesti lähempänä taiderockia ja kulmikasta post-punkia – kuitenkin puolen vuosikymmentä liian aikaisin saavuttaakseen kaupallista menestystä. Lifter Pullerilta julkaistiin kolme albumia, ja bändin lähes koko tuotannon saa haltuunsa näppärästi, kun hankki albumeista viimeisen, Fiestas and Fiascosin (2000), ja sen rinnalle kaksi ensimmäistä albumia ynnä rykelmän sekalaisia single- ja ep-raitoja niputtavan Soft Rock -kokoelman (2002).

Video ei ole enää saatavilla

Inside Out –> Rage Against The Machine

Vuodet 1998–1991 Zack De La Rocha hioi poliittisia kulmahampaitaan ja räksyttävää laulutapaansa Inside Out -nimisessä hardcore punk -yhtyeessä. Inside Outin ainoaksi viralliseksi julkaisuksi jäi vuonna 1990 ilmestynyt EP No Spiritual Surrender, mutta bändi saavutti merkittävää kulttimainetta etenkin Yhdysvaltain länsirannikolla, jossa se väsymättömästi keikkaili. Inside Out oli väkevän kantaaottava yhtye siinä missä Rage Against the Machinekin, minkä sellaiset kappaleet kuin Fight for Life, Burning Fight, Blind Oppressor, Darkness of Greed ja – kyllä – Rage Against the Machine jo nimillään osoittavat. Samaan aikaan RATM-kitaristi Tom Morello etsi itseään funkilla ja glamilla metalliaan maustavassa Lock Up -yhtyeessä, josta ääni- ja kuvanäyte tässä.

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#60 Grizzly Bear

Mikä? Kokeileva newyorkilaisyhtye, joka tajuaa melodioiden päälle.

Odotettu? Erityisesti upean Veckatimest-albumin (2009) jälkeen. Kaikkein vihkiytyneimmät indiediggarit ovat odotelleet kauemminkin.

Tuleeko? Hankala tapaus, sillä karhu on uinunut lähes koko vuoden ja keikkailee muutenkin harvakseltaan. Seuraava albumi kuitenkin tuonee ryhmän Eurooppaan.

Video ei ole enää saatavilla

#59 Bat for Lashes

Mikä? Brittimuusikko Nathasha Khan on viime vuosien kiinnostavimpia uusia naisartisteja.

Odotettu? Viimeistään kahden vuoden takaisen, salaperäisesti viekotelleen Two Suns -albumin jälkeen.

Tuleeko? Suomessa listakamaa, joten eiköhän, kunhan uusi albumi saadaan uunista ulos.

Video ei ole enää saatavilla

#58 Orchestral Manoeuvres in the Dark

Mikä? Syntsapopin uranuurtajaduo, joka otti Kraftwerkin soundit sekä teknologiafetissin ja yhdisti ne periliverpoolilaiseen popmelodian tajuun.

Odotettu? Jotkut varmasti jo vuodesta 1979, jolloin debyyttisingle Electricity ilmestyi Factory-levymerkillä, mutta useimmat kuitenkin vasta Enola Gayn breikattua yhtyeen 1980-luvun alussa.

Tuleeko? Hyvin mahdollista, sillä comebackin tehnyt yhtye on viime vuosina keikkaillut ahkerasti ja raahannut vielä mukanaan Villa Nahia lämppärinä. Vuonna 1993 Vanhalle ylioppilastalolle buukattu keikka peruttiin.

Video ei ole enää saatavilla

#57 Stars of the Lid

Mikä? Lähes kaksikymmentä vuotta aaltoilevan uneliasta ambientia tarjoillut teksasilaisduo.

Odotettu? Vuoden 2001 The Tired Sounds Of oli arvostelumenestys, joka viimeistään nosti bändin suuremman yleisön suosioon.

Tuleeko? Suomalainen suosio rajoittunee Street Spirit -foorumille, ja bändin viimeisin Euroopan-kiertue on vuodelta 2007. Epätodennäköistä siis.

Video ei ole enää saatavilla

#56 Happy Mondays

Mikä? 1980- ja 1990-luvun vaihteen Madchester-huuman huuruisin bilebändi.

Odotettu? Sen parikyt vuotta. Tosin bändi oli välillä telakallakin. Odotuskiima nousi uuteen kukoistukseen 24 Hour Party People -leffan (2002) myötä.

Tuleeko? Juuri nyt bändi ei ole erityisen aktiivinen, mutta toisaalta on yhä hengissä, joten miksei?

Video ei ole enää saatavilla

#55 St. Vincent

Mikä? The Polyphonic Spreen ja Sufjan Stevensin riveissä aloittanut laulaja-lauluntekijä Annie Clark, joka julkaisi kitarapedaalisäksätykseen pohjautuvan, puhkikehutun nelosalbuminsa Strange Mercyn syyskuussa.

Odotettu? Fanit vuoden 2008 Actor-levystä lähtien, loput indierunkkarit hullaannuttuaan tänä syksynä Strange Mercyyn.

Tuleeko? Viimeistään ensi vuoden Flow’hun.

Video ei ole enää saatavilla

#54 Ennio Morricone

Kuka? Yksi elokuvahistorian parhaista säveltäjistä, joka kykenee kaunistamaan kaikkea spaghettiwesterneistä The Missionin kaltaisiin eeppisiin valtavirtaelokuviin.

Odotettu? Noin viisi vuosikymmentä.

Tuleeko? Mahdollisuuksien rajoissa, jos joku rakentaa tarpeeksi hyvän tapahtuman ja investoi siihen riittävästi rahaa. Kuuleeko Helsingin Juhlaviikot? Musiikkitalo?

Video ei ole enää saatavilla

#53 The Shins

Mikä? Viime vuosikymmenen tärkeimpiä yhtyeitä amerikkalaisessa indierockissa.

Tuleeko? Oh, Inverted World (2001) oli suunnannäyttäjä, joka sai pian seuraajia niin ostavasta yleisöstä kuin muusikkopiireistäkin.

Tuleeko? Jäsenvaihdosten ja nokkamies James Mercerin sivuprojektien jälkeen The Shins on tehnyt uutta musiikkia. Ensi vuonna julkaistavan albumin myötä mahdollisuudet saada yhtye myös Suomeen ovat jälleen olemassa.

Video ei ole enää saatavilla

#52 The Hold Steady

Mikä? Varttuneiden rocktoimittajien suosikkiyhtye, jonka rönsyilevän amerikkalaisen rockin kruunaavat runolliset sanoitukset.

Odotettu? Vuodesta 2007, jolloin läpimurtolevy Boys and Girls in America julkaistiin Euroopassa.

Tuleeko? Tukholmaa lähemmäs Suomea yhtye ei ole toistaiseksi päässyt, vaan toivottavasti tilanne muuttuu ensi vuonna julkaistavan kuudennen albumin myötä.

Video ei ole enää saatavilla

#51 Camera Obscura

Mikä? Melodista ja hempeää indiepoppia soittava skotlantilaisyhtye.

Odotettu? Ainakin sitten vuoden 2006 ylistetyn Let’s Get Out of This Countryn.

Tuleeko? Yhtye elää tällä hetkellä hiljaiseloa ja nauhoittelee uutta levyä, joten tuskin aivan pian.

Video ei ole enää saatavilla

Sehän meni hyvin.

Tässä piti olla Ville Aallon kirjoittama juttu The Hold Steady -yhtyeen lauluntekijästä Craig Finnistä.

Craig Finn ilmeisesti osoittautui niin inspiroivaksi hahmoksi, että jo pelkästään hänen ajattelemisensa piiskasi Ville Aallon henkilökohtaisen musiikinluomistahtotilan niin hurmokselliselle tasolle, ettei kirjoittamisesta tullut mitään. Ehkä uusi Ultramariini-albumi ilmestyy tämän inspiraationpurskauksen myötä jo ensi viikolla?

(Tai sitten Ville vaipui psykoosiin luullessaan, että hänen on tarkoitus kirjoittaa aivan toisesta Finnistä, Villen tapaan hämeenlinnalaislähtöisestä Tunaflakesin Finn Andersonista.)

Niin tai näin, ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: nyt on lauantai. Levätkää.