The Coup häiriköi jo kuudennen kerran.

Ensin oli rytmi, sitten tuli sana, sen jälkeen sanasta tuli protesti.

The Coup on progressiivista hiphopia esittävä bändi Oaklandista, jossa Yhdysvaltain etninen, kulttuurinen ja poliittinen kirjo elävät iloisessa sekamelskassa. Sorry to Bother You on The Coupin kuudes albumi.

Sitä edeltäneestä Pick a Bigger Weapon -albumista ehti vierähtää kuusi vuotta. Jos The Coupin kautta Jenkkilän realiteetteja tulkitsee, eivät asiat näytä siinä ajassa juuri parantuneen.

Orkesterin keulahahmo ja älyllinen voima Raymond ”Boots” Riley oli The Coupin ensivuosina, 1990-luvun alussa, äkäinen ja pirullisen nokkela parikymppinen kommunisti, jonka afron alla muhi käsitys hiphopista ilman taantunutta tematiikkaa. Nyt Riley on nelikymppinen, mutta yhä kiukkuinen ja aiempaakin kekseliäämpi ikipunikki, jonka afro jököttää yhtä päättäväisesti pystyssä kuin 20 vuotta sitten. Hän ei ole mikään nuhjuinen lukusalisosialisti, vaan väsymätön tarkkailija, jota ei paljon kiinnosta istuuko ovaalihuoneessa valkoinen vai musta sodanlietsoja. ”I got the sheriff after me for what I said about Obama”, ilmoittaa Riley.

Uransa varrella Riley on kerjännyt verta nenästään provosoiden tarkoituksella ja sattumaltakin. Vuoden 2001 Party Music -albumin kansi ennakoi makaaberisti World Trade Centerin tuhon, jonka käytyä toteen Riley suostui pitkin hampain vaihtamaan plattaan neutraalimmat kääreet. Mutta vaikka The Coup asemoi itsensä sovittamattomaan ristiriitaan lisäarvossa piehtaroivan eliitin kanssa, eivät sen julkaisut ole lohdutonta paasausta. Rileyn ja punavihreiden moralistien välillä ammottaa kuilu, jonka saa kukoistamaan taitavasti viljelty sarkasmi.

Sorry to Bother You on kuin slummimurjun seinään taiteiltu muraali, jonka väreihin on vangittu hetki iloisen vallankumouksen keskeltä. Näissä bileissä vanhat patsaat on poljettu tomuksi ja nuuskattu sorrettujen neniin.

Sorry to Bother You on kaksoisteos. Albumi palvelee ääniraitana tulevalle Alex Riveran ohjaamalle elokuvalle, joka höystää kansilehtisen mukaan maagisen realismin elementeillä Rileyn kokemuksia kapitalistisen järjestelmän rasvarina – puhelinmyyjänä, siis. Tosin vaikka kyseessä pitäisi olla konseptilevy, ei seasta erotu sen kummempaa johtolankaa kuin se iänikuinen kumoushenki, joka Rileyn ajattelua on ennenkin johdattanut.

Uutta kuitenkin on, että The Coupista on kasvamassa yhä enemmän oikea bändi – ellei jopa kollektiivi, siinä määrin vierailijoita on studion ovista rampannut. Toki tähänkin saakka livesoittimet ovat kuuluneet olennaisesti The Coupiin, mutta nyt kansivihkosessa porukan dj:n Pam the Funkstressin vastuualueena näyttää olevan enää ”consultant for the Funk”. Biisinteossa Rileyn aisaparina on häärinyt tuottaja Damion Gallegos, ja äänimaisemaa täplittävät sinne tänne nakellut hanurit, kazoot, puhaltimet ja jopa jouset. Vähän kuin kodittomat olisivat liittyneet soittopeleineen The Coupin joukkoihin näinä pakkolunastusten synkkinä aikoina.

Elävä bändi piirtää sävykkäämmän kuvan aineksista, joista The Coup on muovattu. Sen todistaa levyn väkevä aloitus. Magic Clap naittaa Michael Jacksonia ja Public Enemyä, ja heti perään Strange Arithmetic huitoo korville koulujärjestelmää Saul Williamsin suuntaan nyökkäävällä draivilla. Kuten biisin nimi vihjaa, maailmaa oppii kalkuloimaan parhaiten opettelemalla historiaa:

”Algebra is that unique occasion
In which a school can say that there should be a balanced equitation
And then statistics is the tool of the complicit
To say everybody’s with it and that you’re the only critic”

Valistunein suoritus on You Are Not a Riot, joka on sosialistisen realismin mestarina tunnetun meksikolaisen David Siqueirosin kuvitteellinen vastaus Andy Warholin lähettämään juhlakutsuun. Riley ottaa lainaan Siqueirosin auktoriteetin, keksii kaksikon välille taidekiistan ja heittäytyy Warholia vastaan kiihkolla, jonka autenttisuudesta ei ole kahta sanaa:

”You get hyped by the font in the death warrant
By the grain of the wood in the electric chair
The accent of the undertaker
By the architecture of police stations”

Pointti siis on, että estetiikka ja tyyli ovat poleemisen taiteen kannalta yhtä tärkeitä elementtejä kuin itse viesti, ja siksi kapinan banalisointi estetiikan keinoin on erityisen halpamainen karhunpalvelus niille, joilla on maailman mädännäisyydestä oikeasti sanottavaa. Heihin Riley eittämättä katsoo lukeutuvansa.

Politrukilla leikkaa edelleen, mutta miten on musiikin laita? Bändi nimeltä The Coup ei valitettavasti pysty vastaamaan riittävällä vetreydellä johtajansa energiaan. Biiseissä on aiempaa vähemmän imua tanssilattialle, mutta paikoin tuotanto korjaa haparoivan kurssin perille häränsilmään. Sorry to Bother You sisältää vaivihkaa takertuvia pikkujippoja, ja parhaiten kaupallisen rytmimusiikin säännöillä pelaa My Murder, My Love. Kappale toimii kuin kuohuviinin turvaama silmänkääntötemppu, jonka tekijä ujuttaa sormensa uhrin taskuun ja vaihtaa setelit propagandalehtiseen.

Levyn pahin ongelma kuitenkin liittyy lupaukseen konseptilevystä, jolla Riley pelaa tuotoksensa tarpeettomasti pussiin. Paitsi että kokonaisuutta nitovan narratiivin tai teeman metsästäminen on työlästä, on levyn huipentuma ajoitettu kummallisesti: Mietteliäs ja kielikuvien koristama We’ve Got a Lot to Teach You, Cassius Green huipentuu sekalaisen instrumenttivalikoiman iloiseen mekkalaan, jonka jälkeen on hankalaa vaikuttua sinänsä hienon Guillotinen uhkaavasta julistuksesta, jossa sota ja mestausvälineet palautetaan vallanpitäjien kartanoiden porteille. Päätösraita Wavipin kutsuvieraskestit ovat kertakaikkisen ylimääräiset, eikä herkistely Violet kypsy ideaansa edemmäs.

Mutta vaikka albumi on kehnosti sommiteltu, kipuaa hajanaisten helmien summa reilusti positiivisen puolelle. Kansivihkoseen printattu palopuhe valaa uskoa myös siihen, että niin kauan kuin Riley pitää jalkansa Yhdysvaltain kamaralla, polttoainetta luomistyölle piisaa. Täkäläisittäin huvittava yksityiskohta Rileyn kumouskutsussa muuten on, että yliopistolaisia hän kehottaa taisteluun vapaan koulutuksen puolesta. Mitähän Riley korjaisi Suomessa ensimmäisenä?

The Coup ei ole arkajalkojen sukua. Jos bändi jatkaa Sorry to Bother Youlla valitsemallaan tiellä ja seuraava yritys on hieman eheämpi, voi luvassa olla historiallisia tapauksia tiedostavan hiphopin kaanonissa.

75 Aina on kysyntää kunnianhimoiselle räpille, jonka ainoa funktio ei ole hillittömien egojen ruokinta.

Video ei ole enää saatavilla

Kalifornialaisen vaihtoehtometalliyhtyeen seitsemäs albumi Koi No Yakan ilmestyy 13. marraskuuta. Nick Raskulineczin tuottamaa levyä on inspiroinut merkittävästi Chi Cheng, Deftones-basisti, joka on ollut koomassa vuoden 2008 autokolarin jälkeen. Chengiä tuuraa uudellakin levyllä entinen Quicksand-basisti Sergio Vega, joka debytoi Deftonesissa kahden vuoden takaisella Diamond Eyes -albumilla.

Video ei ole enää saatavilla

Tim Hecker & Daniel Lopatin – Uptown Psychedelia

Kaksi kokeellisen elektronisen musiikin suuruutta lyö viisaat päänsä yhteen Instrumental Touristilla, joka ilmestyy 20. marraskuuta. Perjantaina Kuudennella linjalla konsertoiva Tim Hecker tunnetaan omalla nimellään tekemistä ambient- ja drone-albumeista, Daniel Lopatin puolestaan parhaiten Oneohtrix Point Never -projektistaan, jota kuultiin kesän Flow Festivalillakin.

Video ei ole enää saatavilla

Kesha – Die Young!

Kesha Rose Sebertin esikoisalbumi Animal nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi. Maailmanlaajuisesti levyä on myyty yli 3 miljoonaa. Kakkosalbumi Warrior ilmestyy 30. marraskuuta. Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistun Die Youngin videon on ohjannut Darren Craig.

Video ei ole enää saatavilla

Delay Trees – HML

Johannalta Solitille loikannut Delay Trees julkaisee toisen albuminsa Dozen 19. lokakuuta. 23:23-kaikkihuomisenbändistäkin tutun Rami Vierulan johtama kokoonpano on ottanut pari harppausta kokeellisuuden suuntaan. Se, mikä debyytillä oli kuin usvaan upotettua Arcade Firea tai delaysta innostunutta Coldplayta, soi nykyään jumittavammin ja stadionpaatosta vältellen. HML-kappaleen videon on ohjannut Sami Korhonen.

Video ei ole enää saatavilla

The Coup – The Magic Clap

Poliittisen hiphopin vasenta ja funkimpaa laitaa kyntävä The Coup aktivoituu jälleen levytysrintamallakin. Sorry to Bother You, ensimmäinen albumi kuuteen vuoteen, ilmestyy 30. lokakuuta. Levyn ovat tuottaneet Riley ja Damion Gallegosin.

Video ei ole enää saatavilla

Yhdysvaltalainen barokkipoppari nousi kotimaansa albumilistan top 10:een maaliskuussa julkaistulla kuudennella studiolevyllään Break It Yourselfillä, jonka ”sisarlevy” nyt ilmestyvä Hands of Glory on. Albumilla kuullaan vain yksi uusi Bird-originaali; pääosin levy koostuu cover-versioista country-klassikoista ja muokatuista versioista Break It Yourselfin kappaleista.

Video ei ole enää saatavilla

Cody Chesnutt – Landing on a Hundred

Näitä levyjä me odotamme -juttusarjassamme arvioimme Cody Chesnuttin uuden studioalbumin julkaisutodennäköisyydeksi 68 prosenttia. Nyt, noin 15 kuukautta jutun julkaisun jälkeen, ilmestyy Landing on a Hundred, seuraaja miehen Headphone Masterpiece -esikoiselle, joka ilmestyi lähes tarkalleen kymmenen vuotta sitten. Komean parran kasvattaneen Chesnuttin levy rahoitettiin Kickstarterin avulla.

Video ei ole enää saatavilla

The Coup – Sorry to Bother You

Poliittisen hiphopin vasenta ja funkimpaa laitaa kyntävä The Coup aktivoituu jälleen levytysrintamallakin. Kerrassaan häikäisevää Pick a Bigger Weapon -albumia seurannut kuuden vuoden hiljaisuus katkeaa Boots Rileyn ja kumppaneiden julkaistessa kuudennen pitkäsoittonsa. Sorry to Bother Youn ovat tuottaneet Riley ja Damion Gallegosin.

Video ei ole enää saatavilla

Calvin Harris – 18 Months

Calvin Harris (jonka oikea nimi on hämmentävästi Adam Wiles) julkaisee odotetun seuraajan Britannia kultaa myyneelle kakkosalbumilleen Ready for the Weekendille, joka piipahti listaykkösenä ja poiki kaksi listaykkössingleä (Dance Wiv Me, I’m Not Alone). 18 Monthsia on pohjustettu jo peräti neljällä singlellä ja ennen levyn ilmestymistä ilmestyy vielä viideskin, Sweet Nothing, jolla laulaa Florence Welch. Levyn muita vierailijoita ovat muun muassa Kelis, Rihanna, Example, Ellie Goulding, Tinie Tempah ja Dizzee Rascal.

Video ei ole enää saatavilla

Ville Leinonen – Camp Crystal Lake

Popin ja avantgarden välillä kivuttomasti sukkuloivan lauluntekijän uusin levy on kesällä 2010 valmistunut äänimaisemateos, joka syntyi keikkamatkojen ja muiden reissujen saaliina. ”Pidän äänimaisemoiden dokumentoinnista ja mielikuvien yhdistelemisestä kaaoksesta järjestelmällisyyteen”, Leinonen kirjoittaa levyn saatteessa.

Video ei ole enää saatavilla

Mando Diao – Infruset

Yli 1,5 miljoonaa kappaletta viittä albumiaan myynyt ruotsalainen kitararockyhtye julkaisee ensimmäisen ruotsinkielisen albuminsa. Infruset perustuu ruotsalaisen runoilijan Gustaf Frödingen (1860–1911) teksteihin. Levyllä yhtye nostaa hattuaan myös Evert Tauben ja Cornelis Vreeswijkin kaltaisten ruotsalaisten lauluntekijöiden suuntaan.

Video ei ole enää saatavilla

The Soft Moon – Zeros

Eturivin indiepoplevy-yhtiöihin kuuluva Captured Tracks julkaisee toisen studioalbumin sanfranciscolaiselta postpunkyhtyeeltä The Soft Moonilta, joka on kasvanut Luis Vasquezin sooloprojektista viiden hengen kokoonpanoksi. Zerosilla on kymmenen kappaletta, ja albumin on tuottanut Monte Vallier (Young Prisms, Weekend).

Video ei ole enää saatavilla

Tracey Thorn – Tinsel and Lights

Everything But the Girlin laulajana ja Massive Attackin Protection-hitin äänenä tunnettu Tracey Thorn julkaisee joululevyn. Albumilla on muuta uusi kappale sekä nippu covereita muun muassa The Magnetic Fieldsin, Low’n, Randy Newmanin ja Sufjan Stevensin tuotannosta. Levyllä Thornia jeesaavat muun muassa EBTG-puoliso Ben Watt sekä Scritti Polittin Green Gartside.

Video ei ole enää saatavilla

Neil Young & Crazy Horse – Psychedelic Pill

Countryrockin tervaskanto julkaisee jo toisen albuminsa tänä vuonna. Kansanlauluja ja Woody Guthrien kaltaisia legendoja kierrättäneen Americanan jatkoksi ilmestyy Psychedelic Pill, ensimmäinen uusia biisejä sisältävä Crazy Horse -albumi sitten vuoden 2003 Greendalen. Tupla-albumilla on yhdeksän kappaletta, joista kaksi kestää reilun vartin ja kolmas lähes puoli tuntia.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Benga, Cee Lo Green, Eeliks:en, Indian Handcrafts, Jeijjo & Nupi, Bo Kaspers Orkester, Jesse Kaikuranta, Neurosis, New Garden Orchestra, Parkway Drive, Pelt, Andy Stott, Riku Torkkeli ja Chad Valley.