The Go-Betweens. Robert Forster oikealla, Grant McLennan keskellä.

Mikko Valo perkasi Flying Nun -levy-yhtiön olennaisimmat The Cleanista The Churchin kautta Aldous Hardingiin.

Joitain kuukausia sitten luin perätysten australialaisen The Go-Betweens -yhtyeen toisen lauluntekijän Robert Forsterin omaelämäkerrallisen Grant & I -teoksen sekä Roger Shepherdin kirjoittaman In Love With These Timesin, joka kertoo sekä Shepherdin että vuonna 1981 perustamansa Uuden-Seelannin merkittävimmän indielevy-yhtiön Flying Nun Recordsin tarinan.

Shepherdin kirjaa lukiessa kokosin soittolistaa teoksessa vilahtelevista olennaisimmista Flying Nun -kappaleista. Ajattelin, että olisi mukava toimia välikätenä ja kertoa jollain tapaa kaikista näistä merkilisen kiehtovista yhtyeistä ja heidän musiikistaan myös ihmisille, jotka eivät ole niihin ehkä aiemmin törmänneet.

Lopulta asia jäi sikseen. Kunnes Nuorgam heräsi eloon…

Mutta mikä on tuo otsikossa mainittu valtamerellinen tunne? Hyvin lyhyesti ja vain valtameren pintaa raapaisten esitettynä kyse on käsitteestä, joka viittaa hetkelliseen (ja joissain tapauksissa pysyvään) kokemukseen minuuden sulautumisesta tai uppoamisesta ympäröivään maailmaan – ihminen kokee ajan ja tilan ylittävää ykseyden tunnetta. Tuo vapaana virtaava hetkellinen ykseyden tunne voi kohdistua vaikkapa maalauksen kaltaiseen aineelliseen objektiin tai aineettomaan objektiin, kuten tässä yhteydessä musiikkiin.

#1 The Go-Betweens

Ehkäpä se kaikkein merkittävin Australiassa ja Oseaniassa syntynyt yhtye. The Go-Betweens sai alkunsa Queenslandin yliopistossa Brisbanessa 1970-luvun lopulla tavanneiden Robert Forsterin ja Grant McLennanin ystävyydestä. Vastavuoroisen lauluntekijäparin toisiaan tukeva ja haastava ystävyyssuhde synnytti kuusi eri tavoin erinomaista albumia vuoden 1981 Send Me a Lullabysta vuonna 1988 julkaistuun 16 Lovers Laneen, jonka jälkimainingeissa Forster ja McLennan saivat tarpeekseen musiikkiteollisuuden säännönmukaisuuksista, yhtyettä vaivanneista ja kroonisilta vaikuttaneista epäonnekkaista sattumista sekä sietämättömiksi kiristyneistä yhtyeen sisäisistä jännitteistä.

The Go-Betweens heräsi uudelleen henkiin vuonna 2000 ja ehti julkaista toisen näytöksen aikana kolme yhtälailla merkittävää albumia ennen McLennanin äkillistä kuolemaa vuonna 2006.

Ohessa mielestäni se kaikkein tasapainoisin The Go-Betweens -kokoonpano – jossa Forster/McLennan-kaksikkoa täydentävät lähes alusta asti mukana ollut rumpali Lindy Morrison, basisti Robert Vickers sekä yhtyeen sointia viululla ja oboella rikastuttanut Amanda Brown – kiepauttaa arjen radaltaan ja upottaa sen valtamereen vuoden 1987 Tallulah-albumilta löytyvällä Bye Bye Pridella, jossa tiivistyy sekä Grant McLennanin lauluntekijyys että ihmisenä olemisen piirteet maailmaa vasten.

”But I didn’t know someone
Could be so lonesome
Didn’t know a heart
Could be tied up
And held for ransom.
Until you take your shoes
And go outside, stride over stride.
Walk to that tide because
The door is open wide”

Video ei ole enää saatavilla

#2 The Verlaines

”You shouldn’t talk to me
Find better company
There’s better people to know
You’ll only end up like Rimbaud
Get shot by
Verlaine, Verlaine, Verlaine, Verlaine…”

The Verlainesin taidehistoriallista kuvastoa, ranskalaisia symbolistirunoilijoita ja punkin jälkeisiä musiikkivirtauksia yhdistelevä Death and the Maiden välkkyy kerta toisensa jälkeen kirkkaana ja ehtymättömänä kuin salainen metsälähde. Se on vakavamielinen olematta teennäinen ja hauska ja nokkela olematta ärsyttävä.

Jopa sävellyksen kahtia leikkaava kolmijakoinen, päihtyneenä pubivalssina kieppuva väliosa on välttämätön osa kokonaisuutta. Kappaleen täydellistä kitarasoundia on yrittänyt mallintaa ainakin alkuaikojen Pavement, eikä Stephen Malkmus malttanut jättää lainaamista siihen: Pavementin ensijulkaisun Slay Tracks (1933–1969) -EP:n Box Elder -kappaleen kertosäkeen melodiahäntä on suora viittaus Death and the Maideniin.

Vuonna 1983 ilmestynyt Death and the Maiden, kuten muutkin vuonna 1985 ilmestynyttä ensialbumia Hallelujah All the Way edeltäneet kappaleet, eroaa läpikuultavuudessaan The Verlainesin myöhemmille teoksille tunnusomaisesta – mutta vaikeasti kuvailtavasta – tiheämmästä soinnista. Voi olla, että yhtyeen Mahlerista väitellyt säveltäjä Graeme Downes vain tavoitti musiikilliset näkynsä onnistuneemmin The Verlainesin myöhemmillä äänitteillä.

Mutta se lähde on tuolla jossain…

Video ei ole enää saatavilla

#3 The Chills

Kuolema, sairaudet ja riippuvuudet ovat ohjanneet vuonna 1980-luvun alussa aloittaneen ja edelleen aktiivisen The Chillsin kulkua. Martin Phillipsiin henkilöityvän yhtyeen musiikissa kuuluu sekä pimeys että sen läpi siivilöitynyt ilo. Se värähtelee ilmassa kuin kyynelten kirkastama hymy. The Chills on musiikillista sukua Peräseinäjoen ja maailman tärkeimmälle yhtyeelle Noitalinna Huraa!:lle: voimakas luonnontuntu yhdistää niitä.

Vuoden 1990 Submarine Bells -albumin niin alas kuin ylös kurkottava itseensä viittaava avauskappale Heavenly Pop Hit havainnollistaa hyvin The Chillsin vaikutuksen kuulijaan sekä antaa viitteitä valtamerellisen tunteen mahdollisuudesta.

”So I stand as the sound goes straight through my body,
I’m so bloated up, happy, and I can throw things around me
And I’m growing in stages, and have been for ages,
Just singing and floating and free”

Video ei ole enää saatavilla

#4 The Church

Vuodesta 1980 alkaen toiminut australialainen The Church tekee romanttista ja paikoitellen höpsön mahtipontista musiikkia, joka tuo mieleen Caspar David Friedrichin maalauksen Vaeltaja sumumeren yllä.

Yhtyeen uran alkupään albumien helisevä kitarapop vertautui Paisley Underground -nimekkeen alle niputettuhin losangelesilaisyhtyeisiin, mutta jo 1980-luvun loppuun mennessä laulaja-basisti Steven Kilbey hönkäili ja tasapainoili samalla naurettavuuden laakson ylle viritetyllä nuoralla kuin Bono, tosin ilman jälkimmäisen itselleen myöhemmin pingottamaa ironian turvaverkkoa. Taustalla soivat monumentaaliset, Anselm Kieferin maalausten kokoisiksi kaiutetut kitarat.

Tästä kymmeniköstä The Church on ainoa hetkellisessä valtavirtamenestyksessä seilannut yhtye tai artisti. Vuoden 1988 Starfish-albumin ensimmäinen single Under the Milkyway käväisi Yhdysvaltojen singlelistan sijalla 24. Tässä yhteydessä The Churchin kiehtovaa ja hämmentävää olemusta esitelköön kuitenkin monin tavoin häpeilemätön vuoden 1990 single Metropolis.

Video ei ole enää saatavilla

#5 The Clean

Vuonna 1978 Dunedinissa perustettu The Clean on monella tapaa uusiseelantilaisen valtavirran ulkopuolisen rock- ja popmusiikin alkupiste tai -räjähdys. Trion ensisingle, vuonna 1981 ilmestynyt Tally Ho!, oli Flying Nun Recordsin toinen julkaisu. Single nousi viikoksi Uuden-Seelannin singlelistan top 20:een ja toi uskottavuutta vastaperustetun indielevy-yhtiön toiminnalle.

Sekä singlellä että satunnaisesti keikoilla soitti koskettimia Martin Phillips, jonka oma yhtye The Chills eli alkuvaiheitaan. Aikalaiskriitikoiden useille Flying Nun -yhtyeille liukuhihnamaisesti lätkäisemä Dunedin Sound -leima viitannee nimenomaan The Cleanin omalaatuiseen sointiin: Robert Scottin määrätietoisesti nakuttavan post-punk-basson ympärillä kieppuvat ja ryöpsähtelevät villisti sekä David Kilgourin kitarapurkaukset että veljensä laulaja-rumpali Hamish Kilgourin takoma rytmi.

Ääniä sinkoilevan dunedilaistrion vaikutus ulottui myös kauas kotisaarensa rajojen ulkopuolelle. Alta löytyvä Getting Older muistuttaa mukavasti amerikkalaisen Sebadoh’n 1990-lukulaisen indieklassikon olemassaolosta.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Able Tasmans

Alankomaalaisen, 1640-luvulla merta käyneen ja Uuden-Seelannin löytäneen tutkimusmatkailijan, Abel Tasmanin mukaan nimetty Able Tasmans perustettiin vuonna 1994. Se eroaa Flying Nun -aikalaisistaan rehevillä piano- ja kosketinvetoisilla kappaleillaan, joiden 1960-luvun jälkipuoliskolle viittaava sointi on lähempänä Lovea kuin Velvet Undergroundia.

Flying Nun -piireissä yhtyeellä oli leikkimielistä pilailua aiheuttanut maine akateemisina nörtteinä. Maineen syistä voi yrittää tehdä arvioita albatrossimaisen uhanalaisena kamaripoppina liitelevän Hold Me 1 -kappaleen videon perusteella.

Yhtyeen laulaja Peter Keen on meribiologi.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Smudge

Hetken verran 1990-luvun alkupuolella sydneyläisen lauluntekijän Tom Morganin nimi vilahteli kansainvälisissä musiikkilehdissä amerikkalaista The Lemonheadsia ja sen kansikuvauksellista keskushahmoa Evan Dandoa käsittelevissä artikkeleissa. Syynä oli se, että tarttuvin osa The Lemonheadsin vuonna 1992 julkaistun – ja Dandon aikansa pikkujulkkikseksi sysänneen – It’s a Shame About Ray -albumin sekä sitä seuranneen Come On Feel the Lemonheadsin aurinkoisen melankolisista popvinjeteistä oli Dandon ja Morganin yhdessä säveltämiä ja sanoittamia.

Myös Morganin oma rämisevä kalsaripoptrio Smudge levytti samoja yhteistyökappaleita, mutta yhtyeen suorasukaisesti soivat äänitteet jäivät huomattavasti vähäisemmälle huomiolle kuin The Lemonheadsin flanellikankaanpehmeät ajankuva-albumit.

Harjaantumattomaaan korvaan Smudge saattaa pistäytyä turhanpäiväisenä rämellyksenä, mutta avaramielinen ja -sydäminen kuuntelu palkitsee: voit löytää valtameren murokulhosta.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Rolling Blackouts Coastal Fever

The Go-Betweensin, Flying Nun Recordsin eri suuntiin tähyilleiden kitarabändien sekä niistä innoituksensa saaneiden 1990-luvun amerikkalaisten indierock-yhtyeiden yhteisvaikutus ilmenee kaikkein kiehtovimmin melbournelaisviisikko Rolling Blackouts Coastal Feverin musiikissa.

Sen perinnetietoinen, olennaisuudet oivaltanut ja kiivas ilmaisu viehätti jo EP-levyillä Talk Tight ja The French Press, mutta kesäkuun 15. päivä ilmestyvän debyyttialbumin Hope Downsin ensimmäisillä singleillä yhtye kuulostaa vielä kärsivällisemmältä – syvänmerensukeltajalta rantalomailijan sijaan.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Aldous Harding

Uuden-Seelannin Lytteltonissa varttunut Aldous Harding lienee Flying Nun Recordsin nykyartisteista kansainvälisesti tunnetuin.

Suomessakin vuoden 2016 H2Ö-festivaaleilla esiintynyt Harding liikkuu tunnelmallisesti samoilla tummilla vesillä kuin vaikkapa Mirel Wagner, Marissa Nadler ja Leonard Cohen, mutta hänen määrittelyjä pakeneva ja muotoaan muuttava äänensä tuntuu tulevan jostain tuntemattomasta. Siinä on samaa maailmojen ja sovinnaisuuden rajoja rikkovaa kiehtovaa selittämättömyyttä ja pelottavaa vierautta kuin ilmeisen innoittajansa Scott Walkerin äänessä.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Blank Realm

Brisbanelaisen lo-fi-kvartetin yleisön joukosta kuvatut ja Youtubeen tuupatut keikkapätkät ovat ilahduttavaa katsottavaa. Yhtyeen päihtyneeltä Bob Dylan -imitaattorilta kuulostava laulaja Daniel Spencer soittaa laulaessaan rumpuja tai laulaa soittaessaan rumpuja, joten hikisissä huviolosuhteissa kuvatuilla videoilla hän katoaa esiintymislavan etuosassa heiluvien yhtyeen muiden jäsenten – sisarustensa Sarahin ja Luken sekä kitaristi Luke Walshin – taakse jäävään pimeyteen. Vain ääni jää näkyviin.

Myös yhtyeen vuonna 2014 julkaistulla Grassed Inn -levyllä on hetkiä, jolloin tapahtuu katoamisia tai sulautumisia ympäröiviin valoihin ja varjoihin. Niistä valohämyisin on levyn päättävä, taivaallisen kitara-arpeggion esittelevä Reach You on the Phone.

Video ei ole enää saatavilla

A-Ha seuraa ABC:n ja New Orderin jalanjälkiä Nuorgamin Popklassikot-sarjan ykköseksi.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan yhdeksäs osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuu The Flying Lizardsin Sex Machine, joka oli listan 29:s. Kappaleen videon voit katsoa tästä.

Vuoden 1984 Top 30 (no okei, Top 29)

1. A-Ha – Take on Me
2. Don Henley – The Boys of Summer
3. Talk Talk – It’s My Life
4. Van Halen – Jump
5. Prince – When Doves Cry
6. The Cars – Drive
7. Cocteau Twins – Lorelei
8. The Replacements – Unsatisfied
9. Echo & the Bunnymen – The Killing Moon
10. Bronski Beat – Smalltown Boy
11. Sade – Smooth Operator
12. Bruce Springsteen & The E Street Band – Dancing in the Dark
13. The Smiths – What Difference Does It Make?
14. Alphaville – Forever Young
15. The Chills – Pink Frost
16. Bryan Adams – Run to You
17. Modern Talking – You’re My Heart, You’re My Soul
18. U2 – The Unforgettable Fire
19. Corey Hart – Sunglasses at Night
20. Madonna – Material Girl
21. The Style Council – Shout to the Top
22. Dead or Alive – You Spin Me Round (Like a Record)
23. Nik Kershaw – The Riddle
24. The Jesus & Mary Chain – Upside Down
25. Killing Joke – Eighties
26. The Minutemen – Corona
27. Propaganda – Dr. Mabuse
28. Scritti Politti – Wood Beez (Pray Like Aretha Franklin)
29. The Fall – C.R.E.E.P.

Linkki soittolistaan tästä.

The Chills, huuranvärinmäärittelypopin mestarit.

”I want to stop my crying
I want to stop my crying
But she’s lying there dying
How can I live when you see what I’ve done?
How can I live when you see what I’ve done?
What can I do if she dies?
What can I do if she dies?
What can I do if she’s lost?
Just the thought fills my heart with Pink Frost”

Kuolema on läsnä uusi-seelantilaisen The Chillsin toisella singlellä vahvemmin kuin yhtye osasi sitä nauhoittaessaan aavistaa.

Vuodesta 1980 asti toimineen ja lukemattomia miehistönvaihdoksia läpi käyneen yhtyeen ainoa pysyvä jäsen, kitaristi-laulaja Martin Phillipps, basisti Terry Moore ja rumpali Martyn Bull nauhoittivat toukokuussa 1982 Lab-studioilla Aucklandissa nipun biisejä, joiden joukossa oli Pink Frost. He eivät olleet täysin tyytyväisiä kappaleesta tehtyyn versioon ja suunnittelivatkin nauhoittavansa sen uudelleen myöhempänä ajankohtana.

Toisin kävi.

Jo nauhoituksissa oireilleella rumpali Bullilla todettiin leukemia vain muutamaa viikkoa myöhemmin. Yhtye pantiin jäihin odottamaan hänen paranemistaan.

Martyn Bull kuoli heinäkuussa 1983 vain 22-vuotiaana.

Jäljelle jäänyt yhtye palasi Pink Frostin äärelle puoli vuotta Bullin kuoleman jälkeen. Alkuperäistä versiota muokattiin lopulta vain yhden kitara- ja lauluraidan verran. Single julkaistiin kesäkuussa 1984, yli kaksi vuotta ensimmäisten nauhoitusten jälkeen. Bullin muistoa soiva Pink Frost pysytteli Uuden-Seelannin singlelistalla yhteensä 18 viikkoa käyden korkeimmillaan 17. sijalla.

On vaiketa olla yhdistämättä kappaleen tekstiä yhtyeen kokemaan tragediaan. Koska teksti on oletettavasti valmistunut jo ennen kuin Phillippsillä oli aavistustakaan Bullin sairaudesta, lienee yhteys tässä tapauksessa vain hyytävää sattuman soittoa.

Kappaleen ydin on musiikissa. Teksti merkityksellistyy musiikista. Lisäksi Phillipps tietoisesti tai tiedostamatta välttää Pink Frostin laulusuorituksessa tulkitsemista. Kun kappaleen leikkisä intro taittuu varsinaiseen teemaan ja Phillipps aloittaa raportoinnin, uskon, ettei olennaista ole se mitä oletettavasti on tapahtunut, vaan se miten tapahtuneesta seuraa konkreettinen herääminen todellisuuteen – ”I thought I was dreaming.”

Tämä on musiikillinen esitys viattomuuden lopusta. Näin pakastuu sydän.

Oscar Wilden väite siitä, että elämä jäljittelee taidetta, palautuu mieleen, kun Martin Phillipps muistelee ystävänsä ja yhtyetoverinsa kuolemaa:

”The idea that one of us, a young person could die was such a novel and frightening thing, it was just unbelievable.”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

The Chills on yksi tunnetuimmista ja menestyneimmistä artisteista edelleen toimivan uusi-seelantilaisen Flying Nun -levy-yhtiön monenkirjavassa joukossa. Jos olet kiinnostunut omaperäisestä popmusiikista, käy epäröimättä tämän vuonna 2002 valmistuneen, Flying Nunin 21-vuotista taivalta juhlistavan dokumentin ensimmäisen osan kimppuun. Ihastunut löytää loput kahdeksan osaa helposti.

Video ei ole enää saatavilla

Ensimmäisessä osto-oppaassamme listaamme 50 aidosti tarpeellista kokoelmalevyä. Nämä kokoelmat ovat ehdottomasti paras tapa tutustua artisteihin, joiden tuotanto on niin laaja, epätasainen tai hankalasti saatavissa, että kuluttajan sormi menee helposti suuhun.

Kaikki listalla olevat levyt ovat yhden tai kahden levyn laajuisia kokoelmia. Bokseja ei siis joukosta löydy.

Mitä levyjä listalle mielestäsi kuuluisi? Anna kommenttisi jutun lopussa tai lähetä ehdotuksesi perusteluineen osoitteeseen antti@nrgm.fi, niin otamme sen huomioon, kun laadimme kokoelmalevyjen osto-oppaan toisen osan!

01Aphrodite’s Child:
Singles+ (2003)
Kreikan kauneimmat karvapeikot Vangelis ja Demis Roussos loivat huimaa psykedeliaa ennen soolouriaan, Vangelis elokuvasäveltäjänä ja Roussos euroiskelmän vaikuttavimpana vibratona. 37 kappaletta.
Kuuntele: It’s Five O’Clock.

02 The Associates:
Singles (2004)
Morrisseytä (William, It Was Really Nothing) ja Robert Smithiä (Cut Here) inspiroineen Billy Mackenzien teatraalinen skottipopyhtye on 1980-luvun alun taidepopin unohdettuja helmiä. 28 kappaletta.
Kuuntele: Party Fears Two.

03 Beastie Boys:
Anthology – The Sounds of Science (1999)
Uraauurtavan hiphoptrion tuplakokoelma huomioi hittien lisäksi yhtyeen rohkeat seikkailut jazzin ja hardcoren maailmassa. 42 kappaletta.
Kuuntele: Shake Your Rump.

04 Billy Bragg: Must I Paint You a Picture? (2003)
Sympaattisen folkpunk-laulajan kokoelma on tuplalevyllinen työväen asiaa. Braggin kappaleista ovat onnistuneita versioita tehneet muun muassa Kirsty Maccoll (A New England) ja Dubstar (St. Swithin’s Day). 40 kappaletta.
Kuuntele: Greetings to the New Brunette.

05The Brian Jonestown Massacre: Tepid Peppermint Wonderland (2004)
Ondi Timonerin DiG!-dokumentin huuruisten antisankarien parhaat. Kokoelman julkaisun aikaan bändillä oli vyöllään jo yhdeksän albumia ja vuori pienjulkaisuja. 38 kappaletta.
Kuuntele: Nevertheless.

06The Chameleons:Return of the Roughnecks (1997)
Manchesterin postpunksuuruuden majesteettiseen sointiin on kylvetty Interpolin ja Editorsin siemen. Kokoelman rajoitetulla erikoisversiolla on mukana harvinainen Tony Fletcher EP. 14 kappaletta.
Kuuntele: Second Skin.

07The Chills:
Heavenly Pop Hits – The Best of Chills (1995)
1980-luvun jälkipuoliskon helmeilevintä kitarapoppia tehneen uusiseelantilaisyhtyeen parhaat. Kokoelma kattaa yhtyeen uran neljän ensimmäisen albumin ajalta. 16 kappaletta.
Kuuntele: Pink Frost.

08 Cocteau Twins:
Stars and Topsoil (2000)
Kottikärryllisen levyjä julkaisseen dreampop-pioneerin kimaltavimmat kristallisoinnut näppärässä paketissa. Vuodet 1982–1990 kattavalla levyllä on biisejä kuudelta albumilta ja kuudelta EP:ltä. 18 kappaletta.
Kuuntele: Carolyn’s Fingers.

09 The Damned:
Smash It Up – The Anthology 1976–1987 (2002)
Lontoolaisbändin parhaat niin punk-, new wave- kuin goottikausiltakin. The Damnedin voi tänä kesänä nähdä Tammerfestissä ja Helsingin Tavastia-klubilla. 35 kappaletta.
Kuuntele: Smash It Up (Part 2).

10 Dead Can Dance:
Wake (2003)
Brendan Perryn ja Lisa Gerrardin maailmanmusiikkia, ambientia ja goottisävyjä yhdistäneen taiderockyhtyeen seitsemän albumia käsittävän tuotannon helmet yksissä kansissa. 26 kappaletta.
Kuuntele: Rakim.

11 Dead Moon:
Echoes of the Past (2006)
Fred Colen työtäpelkäämättömän garagepunktrion kokoelma on Nuggetsin veroinen aarreaitta, jonka julkaiseminen on yksi Sub Popin suurimmista kulttuuriteoista levy-yhtiön historiassa. 49 kappaletta.
Kuuntele: Ricochet.

12 The Divine Comedy:
A Secret History (1999)
Brittiläisen barokkipopparin Neil Hannonin yhtyeen ensimmäiset viisi albumia napakasti tiivistettynä. Rajoitetulla versiolla on mukana ansiokas, harvinaisuuksista koottu kakkoslevy. 17 kappaletta.
Kuuntele: National Express.

13 Donovan: Troubadour –
The Definitive Collection 1964–76 (1992)
Linjakas tuplakokoelma kattaa skottilaulajan uran helmet alkuvaiheen folk-laulelmista pehmopsykedelian klassikoiden kautta 1970-luvun lempeään aikuispoppiin. 44 kappaletta.
Kuuntele: Wear Your Love Like Heaven.

14The Durutti Column:
The Best of the Durutti Column (2004)
Manchesterin kitaravelhon Vini Reillyn levyt ovat niin hankalasti saatavilla, että hänen tuotantoonsa tutustuminen kannattaa aloittaa tästä erinomaisesta tuplasta. 30 kappaletta.
Kuuntele: Otis.

15Eels: Meet the Eels – Essential, Vol. 1 1996–2006 (2008)
Mark ”E” Everettin melankolisimmat poplaulut mainion bonus-dvd:n höystäminä. Tsekkaa myös harvinaisuuksista koottu rinnakkaisjulkaisu Useless Trinklets! 24 kappaletta.
Kuuntele: Susan’s House.

16 Erasure: Pop! 20 Hits (1992)
Aliarvostetun syntikkapopduon kaikki olennainen löytyy tältä kokoelmalta. Vuonna 2009 julkaistulla Pop! 40 Hits -kokoelmalla biisien keskimääräinen taso on huomattavasti heikompi. 20 kappaletta.
Kuuntele: A Little Respect.

17 Felt: Absolute Classic Masterpieces (1992)
Belle & Sebastianin Stuart Murdochin suosikkiyhtye julkaisi 1980-luvulla kymmenen albumia ja kahdeksantoista singleä, joiden kaikkien a-puolet löytyvät tältä vaatimattoman näköiseltä kokoelmalta. 18 kappaletta.
Kuuntele: The Day the Rain Came Down.

18 The Field Mice:
Where’d You Learn to Kiss That Way (1998)
Sarah Recordsille levyttänyt tweepopin kulttinimi saa arvoisensa kohtelun tällä tupla-albumilla. Sisältää muun muassa Saint Etiennen versioiman Kiss and Make Upin. 36 kappaletta.
Kuuntele: Canada.

19 Grandmaster Flash, Melle Mel & The Furious Five:
The Definitive Groove Collection (2006)
Hiphopin pioneeriryhmän albumit ovat epätasaisia ja vaikeasta saatavissa, joten levyhyllyyn kannattaa hankkia alkajaisiksi tämä Rhino Recordsin tupla. 23 kappaletta.
Kuuntele: White Lines (Don’t Do It).

20 Guided by Voices: The Best of Guided by Voices – Human Amusements at Hourly Rates (2003)
Noin 74 500 albumia julkaisseen surinarockjumalan kokoelma tarjoaa vain kurkistuksen Robert Pollardin maailmaan – mutta edes sen. 32 kappaletta.
Kuuntele: I Am a Tree.

21 Richard Hell: Spurts – The Richard Hell Story (2005)
New York -punkin pioneerin ura The Neon Boysista Televisionin ja Voidoidsin kautta Sonic Youthin Thurston Mooren ja Steve Shelleyn sekä Gumballin Don Flemingin kanssa perustettuun Dim Starsiin. 21 kappaletta.
Kuuntele: Baby Huey [Dim Stars].

22 Daniel Johnston: The Late Great Daniel Johnston – Discovered Recoverd (2004)
Outsider-laulajan ”hitit” sekä alkuperäisinä että tunnettujen fanien, kuten Tom Waitsin, The Flaming Lipsin, Beckin ja TV on the Radion, versioina. 36 kappaletta.
Kuuntele: True Love Will Find You in the End.

23 Grace Jones: 20th Century Masters – The Millennium Collection (2003)
Kaikki olennainen rautamatamin erittäin epätasaiselta uralta. 20th Century Masters on Essentialin tapaan muutenkin kokoelmasarja, johon voi yleisesti ottaen luottaa. 11 kappaletta.
Kuuntele: My Jamaican Guy.

24Kollaa Kestää: Kokonaan – Jäähyväiset aseille (1995)
Tampereen ja kenties koko Euroopan sympaattisimman punkbändin koko tuotanto, joukossa Magazine-laina Syksy (Shot by Both Sides) ja Liisa Tavin tunnetuksi tekemä Jäähyväiset aseille. 26 kappaletta.
Kuuntele: Kirjoituksia kellarista.

25 The Left Banke: There’s Gonna Be a Storm – The Complete Recordings 1966–1969 (1992)
Walk Away Reneen säveltänyt barokkipopyhtye on pakollinen tutustumiskohde kaikille Lovensa ja The Zombiesinsa ahmineille. 26 kappaletta.
Kuuntele: Pretty Ballerina.

26 Mana Mana:
Complete… kaikki (1996)
Kaikki, mitä Joensuun ja Suomen synkin yhtye ehti äänittää ennen keulahahmonsa Jouni Mömmön itsemurhaa. Sisältää muun muassa omaleimaisen version Neljän ruusun kappaleesta Suikki! 18 kappaletta.
Mana Mana: Totuus palaa.

27 New Order: Singles (2005)
Lukuisista vuosien varrella julkaistuista New Order -kokoelmista ylivoimaisesti asiallisin. Varo etenkin sortumasta vuonna 2002 julkaistuun tynkäkokoelmaan International! 31 kappaletta.
Kuuntele: Bizarre Love Triangle.

28 Noitalinna Huraa!: Riittäähän noita linnassa (1997)
Otsikkonsa ankeasta sanaleikistä huolimatta mainio pikakurssi neljä albumia julkaisseen peräseinäjokelaisyhtyeen herkkään ja fantastiseen maailmaan. 21 kappaletta.
Kuuntele: Sirkus.

29 Orchestral Manoeuvres in the Dark: Messages – Greatest Hits (2008)
Paljon muutakin kuin Enola Gayn tehnyt OMD oli ennen kaikkea singlebändi, joten tämän parempaa tutustumistapaa yhtyeeseen ei ole eikä tule. 20 kappaletta.
Kuuntele: Messages.

30 Kari Peitsamo: Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin (2003)
Hullukaan ei lähde perkaamaan nokialaisartistin tuotantoa albumi albumilta, kun vaihtoehtona on hankkia tämä erinomaisen kattava tuplakokoelma. Sisältää peräti 68 (!) kappaletta.
Kuuntele: Pallo.

31 Penguin Café Orchestra: Preludes, Airs & Yodels (1996)
Kamarimusiikki, folk ja musique concrète kohtaavat viehättävällä ja maanläheisellä tavalla tällä englantilaisyhtyeen retrospektiivilla. 19 kappaletta.
Kuuntele: Perpetuum Mobile.

32 Pet Shop Boys:
Discography (1991)
Aina ja ikuisesti paras Pet Shop Boys -kokoelma, vaikkakin vain yhden levyn laajuinen. Discography on lähtölaukaus rakkaudelle, josta ei ole paluuta. 18 kappaletta.
Kuuntele: Left to My Own Devices.

33 Prefab Sprout: 38 Carat Collection (1999)
1980-luvun fiksuimman brittipopbändin kokoelma on rakenteeltaan esimerkillinen: ykköslevyllä kaikki singlet, kakkoslevyllä albumiraitojen parhaat. Täyttä timanttia. 38 kappaletta.
Kuuntele: Goodbye Lucille #1.

34 Radiopuhelimet:
Varmaa hapuilua 1987–2002 (2006)
Sahatkaa! Oulun, Suomen ja koko maailman suoraselkäisimmän kitararockpartion ensimmäiset viisitoista vuotta timanttiseksi tuplakokoelmaksi puristettuna. 42 kappaletta.
Kuuntele: Jäämeri.

35 Saint Etienne: London Conversations (2008)
Tanssipopyhtyeen parhaat kahdella levyllä, jotka molemmat muodostavat oman, bändin siihenastisen uran kattavan kronologisen kokonaisuutensa. 36 kappaletta.
Kuuntele: Nothing Can Stop Us.

36 Screaming Trees:
Ocean of Confusion – Songs of Screaming Trees 1989–1996 (2005)
Kattava kokoelma grungesuosikin huippuvuosista. Bändin varhaisvaiheisiin voi tutustua Anthology: SST Years 1985–1989 -kokoelman avulla. 19 kappaletta.
Kuuntele: Alice Said.

37 Sisters of Mercy: A Slight Case Of Overbombing, Greatest Hits Vol. 1 (1993)
Goottirockyhtyeen singlet muodostavat kivikovan kokonaisuuden. Yhtyeen varhaistuotantoon voi tutustua Some Girls Wander by Mistake -kokoelman avulla. 12 kappaletta.
Kuuntele: Lucretia My Reflection.

38 Slowdive:
Catch the Breeze (2004)
Tuplalevyllinen shoegazingin sulosointuja kolme studioalbumia ja paksun tukun EP-levyjä tehtailleelta brittiyhtyeeltä, jonka levyjä ei kaupoista helposti löydä. 25 kappaletta.
Kuuntele: Alison.

39 Patti Smith:
Land 1975–2002 (2002)
Erinomainen oikoreitti punkin hovirunoilijattaren monipolviseen uraan. Ykköslevyltä löytyvät hitit, kakkoslevyltä harvinaisuudet. 30 kappaletta.
Kuuntele: Frederick.

40 Sparks:
Profile – The Ultimate Sparks Collection (1991)
Rhinon taatulla asiantuntemuksella koottu tupla on erinomainen pikakurssi kummajaismaisen popduon ensimmäiseen kahteen vuosikymmeneen. 40 kappaletta.
Kuuntele: Amateur Hour.

41 Stereolab:
Serene Velocity (2006)
Näppärin aloittelijan opas taidepopyhtyeen mahdottoman laajaan tuotantoon. Nälkäiset voivat sijoittaa rahansa suoraan Oscillons from the Anti-Sun -boksiin. 16 kappaletta.
Kuuntele: Cybele’s Reverie.

42 Swervedriver: Juggernaut Rides ‘89-’98 2CD (2005)
Aliarvostetun vaihtoehtorockyhtyeen ura kiteytyy kristallinkirkkaasti tällä tuplakokoelmalla. 33 kappaletta, joista kuuttatoista ei löydy bändin levyiltä.
Kuuntele: Duel.

43 Teenage Fanclub: Four Thousands Seven Hundred and Sixty-Six Seconds –
A Short Cut to Teenage Fanclub (2003)
Lähes aukoton best of melodisen skottibändin tuotannosta. Pakkohankinta jo Did I Say -biisin takia! 21 kappaletta.
Kuuntele: Mellow Doubt.

44 The The: 45 RPM – The Singles of The The (2002)
Älykkään brittipopin maestron Matt Johnsonin olennaisimmat kappaleet bändin kuudelta albumilta alkuperäisinä ja 12-tuumaisilla julkaistuina remix-versioina. 23 kappaletta.
Kuuntele: Uncertain Smile.

45 The Triffids: Wide Open Road – The Best of The Triffids (2010)
Dominon parrasvaloihin palauttama australialaisyhtye kuuluu
1980-luvun hienostuneen kitararockin vaiettuihin suuruuksiin. 18 kappaletta.
Kuuntele: Beautiful Waste.

46 Visage: Fade to Grey –
The Best of Visage (1994)
Epätasaisia albumeja tehneen syntikkapopyhtyeen olennaisimmat hetket mahtuvat tälle napakalle, vuoden 1983 kokoelmasta laajennetulle best-ofille. 12 kappaletta.
Kuuntele: Fade to Grey.

47 Scott Walker: Boy Child – The Best of Scott Walker 1967–1970 (1990)
Mestaribaritonin omat sävellykset viideltä ensimmäiseltä sooloalbumilta muodostavat huimaavan kokonaisuuden. 20 kappaletta.
Kuuntele: The Seventh Seal.

48 X: The Best – Make the Music Go Bang! (2004)
Rhinon asiantuntemuksella koottu tuhti tupla niputtaa yksiin kansiin viisitoista vuotta parasta Kalifornia-punkia. Muuta ei John Doen koplalta tarvitse. 46 kappaletta.
Kuuntele: Johny Hit and Run Paulene.

49 Yello: Essential (1992)
Euroopan eksentrisimmän ja viiksekkäimmän elektropopduon hittikokoelma on hämmästyttävästi myös yhtyeen yhtenäisin albumikokonaisuus. Omituiselle ystävällesi. 16 kappaletta.
Kuuntele: Bostich.

50 Yo La Tengo: Prisoners of Love – A Smattering of Scintillating Senescent Songs 1984–2003 (2005)
Kaikki oleellinen New Jerseyn nukkavieruilta indiepopveteraaneilta. Saatavilla myös harvinaisuuskokoelmalla laajennettuna triplalevynä. 26 kappaletta.
Kuuntele: From a Motel 6.