The Cardigans ja obligatoorinen Neljä miestä ja beibi -henkinen kuvateksti.

Laatuaika naispuolisten henkilöiden – muiden kuin äidin tai siskon – kanssa oli uusi ja kiehtova osa elämää 1990-luvun lopulla. Kavereiden ja potentiaalisten tyttöystäväehdokkaiden kanssa hengailu oli sitä parhaimmillaan. Mutta siitä huolimatta, sitä oli kuitenkin myös Shirley Mansonin sensuellin henkäilyn kuuntelu Garbagen The Trick is to Keep Breathingin lopussa. Sitä oli Gillian Andersonin esittämän jakkupukuagentti Dana Scullyn tuijottaminen kuvaputkitelevisioruudulta, kun tämä yritti perustella lääketieteellisesti näkemiään lentäviä lautasia ja avaruusolioita Salaisten kansioiden jaksoissa.

Ja tietysti sitä oli myös ihanan The Cardigans -solisti Nina Perssonin salaperäisen myhäilevien hymähtelyjen kuuntelu Erase/Rewindissa.

Vuonna 1998 Nina Persson oli 24-vuotias. Hänen tukkansa oli vaalea ja hän käytti, tai ainakin hänen saattoi kuvitella käyttävän tennareita. Hänen lumoavat hymykuoppansa eivät hävinneet, vaikka hän olisi laulanut mitä.

Hän ei ollut vielä käynyt läpi uuden vuosituhannen alussa tapahtunutta metamorfoosia tummatukkaiseksi, korkeavartisia nahkasaappaita käyttäväksi kohtalokkaaksi vaihtoehtocountrylaulajattareksi.

The Cardigans oli suosionsa huipulla. Lovefool oli noussut valtavaksi hitiksi pari vuotta aiemmin, ja Gran Turismon myötä yhtyettä vietiin ympäri maailmaa. Levyn kiertueella The Cardigans vieraili myös Suomessa yhdessä toisen kovassa nosteessa olleen ruotsalaisbändin, Kentin kanssa.

My Favourite Gamen video joutui Music TV:llä pannaan, koska se sisälsi varomatonta auton ajamista, mutta Erase/Rewindin scifivaikutteinen video pääsi kanavan rotaatioon.

Erase/Rewindilla Nina Persson lauloi mielen muuttumisesta ja halusta tyhjentää eletyn elämän VHS-nauha (kyllä, vuonna 1998 elettiin vielä VHS-aikakautta), kelata se alkuun ja aloittaa alusta. Ei mitään rakettitiedettä, mutta toimivaa.

”I changed my mind
I take it back
Erase and rewind
‘Cause I’ve been changing my mind
I’ve changed my mind”

Gran Turismo -levyn suursuosion jälkeen The Cardigans vetäytyi tauolle ja palasi sieltä maalailevaa ja kaihoisaa countrypopia esittäneeksi yhtyeeksi muuttuneena. Siitä asti on ollut ikävä vaaleatukkaista Ninaa.

BONUS!

Näin The Cardigansin keikalla ensimmäisen kerran, kun Nina Persson oli jo muuntautunut tummatukkaiseksi. Tällainen oli bändin livemeininki Düsseldorfissa vuonna 1999, jolloin Perssonilla oli vielä vaalea tukka. Ja punaiset nahkahousut.

The Cardigans / Nina Persson 07.07.2012 Ruisrock, Turku.

”Hereillä siellä takarivissä!”

Tunku Nuorgamin popklassikoiden joukkoon on kova.

1990-luvun keskivaiheilla julkaistiin niin paljon hyvää ja merkittävää musiikkia, että The Cardigans pääsee listalle vasta kolmannen albuminsa hittisinkulla, vaikka oli jo julkaissut kaksi erinomaista levyä.

Minä rakastin aikoinaan yhtyeen toista albumia Life. Paljon metallia ja särömpää vaihtoehtopoppia kuunnelleelle teinille se oli ennenkuulumaton mutta silti oudon tuttu tulvahdus 1960-luvun auringon kärventämiä kaitafilmejä, puutarhamajoja (en tiedä, miksi aina puutarhamajoja), hauskoja periodifontteja ja pehmeän sinisilmäisesti livertäviä tyttölapsia.

Siis kaikkea sitä, mitä yhtye haki ja mikä on myöhemmin jauhautunut kulttuurin myllyssä niin monta kierrätyskertaa, että värit ovat haalistuneet tunnistamattomiksi. Eräs ero nykypäivän retromaaniseen musiikkiin on poissaolollaan loistava ironian ja sellaisten etäännytyskeinojen kuin lofi-soundin puute. Jos The Cardigans suhtautui estetiikkaansa ironisesti, yhtye oli niin ovela, että hukutti sen silmää räpäyttämättömään vilpittömyyteen.

X-sukupolven ironia oli ylipäätään erilaista kuin nettiajan ironia; jos ysäri-slacker halusi ilmaista ironista merkitystä, hän otti ylimielisen tuskastuneen ilmeen ja lisäsi vielä korostetun “totta kai” -sanaparin ja silmien pyöräytyksen painottamaan, että tarkoitti juuri päinvastaista. “No totta kai aion äänestää kokoomusta! [Silmät pyörähtävät kattoon.]” Ajatelkaa Ethan Hawkea Reality Bites -elokuvassa. Mutta nyt ajaudumme aiheesta.

First Band on the Moonilla The Cardigans oli kasvamassa herttaisesta kukkaispopbändistä siksi modernin virtaviivaiseksi täsmäpopyhtyeeksi, joka siitä myöhemmin tuli. Levy edustaa aiemmin kuvailtua tyyliä, mutta kypsempää ja tietävämpää versiota siitä. Kappaleissa oli vielä 1960-luvun vapautuneen naiivia riemua, mutta albumin soundi kevyine Sabbath-kitaroineen ja kolisevine rumpuineen viittasi jo seuraavalle vuosikymmenelle.

Lovefool muistuttaa albumin kappaleista ehkä eniten aiempia levyjä. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään monimutkaista. Varmaan siksi kappaleesta tulikin megahitti Yhdysvalloissa ja joustavin ponnahduslauta The Cardigansin uralla.

Varmaan ei haitannut myöskään, että se on jumalaisen ihana ja helposti lähestyttävä popkappale – kuin hunajaan dipattu Kylie Minogue. Laukkaava hihat-komppi kuljettaa biisiä pirteästi eteenpäin samalla kun kitara surisee – tai pikemminkin inisee – taustalla rakkaudesta ja sokerista humaltuneen mehiläisen tavoin.

Kertosäe kuulostaa romanttisen Hollywood-komedian kirkkailta pääväreiltä ja jokaisen sopukan teräväpiirtona paljastavalta valaistukselta. Nina Persson anelee:

”Love me, love me
Pretend that you love me
Leave me, leave me
Just say that you need me”

Tuskin koskaan on romanttinen masokismi kuulostanut näin herttaiselta ja ihastuttavalta. Perssonin hymykuopat voi suorastaan kuulla hänen rukoillessaan rakkaaltaan edes jonkinlaista huomiota.

Vihjaako tämä vastakkainasettelu, että The Cardigans leikkii sittenkin ironialla – että kappale on itse asiassa vaahtokarkkeihin ja kirkkaisiin väreihin hukutettu parodia riutuvista rakkauslauluista? Sen saat itse päättää.

Ainakin se kelpasi taustamusiikiksi kirjallisuusklassikot silmäniskun kera postmodernisti tulkinneisiin Romeo + Juliet– ja Julmia aikeita -elokuviin.

Video ei ole enää saatavilla

Antti H, Sami ja Tiskijukka hekumoivat bailukulttuurin ytimessä.

Nuorgam onnittelee tässä kuussa viisi vuotta täyttävää tamperelaista Hang the DJ -klubia mitä sydämellisimminsydämellisesti! Juhlan kunniaksi pyysimme HTDJ-kolmikkoa Antti H, Sami & Tiskijukka valitsemaan viisikymmentä klubin kaikkien aikojen suurinta hittiä.

Hang the DJ juhlii syntymäpäiviään ytimekkäällä maailmankiertueella, joka piipahtaa Pietarista (13.10. Club Griboedov) ennen palaamistaan kotipesään Tampereen Klubille, jossa 14.10. on mukana menossa Nuorgaminkin jututtama Marissa Nadler ja 15.10. puolestaan Magenta Skycode. Hang the DJ tanssittaa myös Helsingin Kuudennella Linjalla lauantaina 22.10.

1. Familjen – Det snurrar i min skalle
2. Two Door Cinema Club – Something Good Can Work [The Twelves Remix]
3. Kings of Convenience – I’d Rather Dance With You
4. Mark Ronson feat. Amy Winehouse – Valerie
5. ESG – Dance
6. Robyn – Dancing On My Own [Fred Falke Remix]
7. Arctic Monkeys – When the Sun Goes Down
8. ZZ Top – Sharp Dressed Man
9. Justice – Phantom Pt. II [Soulwax Remix]
10. Cut Copy – Out There on the Ice
11. The Cure – Close to Me
12. Suede – Beautiful Ones
13. Breakbot – Baby I’m Yours
14. M.I.A. – Paper Planes
15. Risto – Rakkauden rock
16. Cats on Fire – Your Woman
17. Nik Kershaw – The Riddle
18. Jackson 5 – I Want You Back [Dimitri from Paris Supa Funk Brakes Mix]
19. TV on the Radio – Wolf Like Me
20. The Strokes – Someday
21. Beck – Loser
22. Radio Dept. – Heaven’s On Fire
23. Lykke Li – I Follow Rivers [The Magician Remix]
24. Prince & the Revolution – Raspberry Beret
25. Blondie – Hanging on the Telephone
26. Pet Shop Boys – Being Boring
27. Boston – More Than a Feeling
28. Jenny Wilson – Let My Shoes Lead Me Forward
29. The Rapture – House of Jealous Lovers
30. Caesars – Jerk It Out
31. Vampire Weekend – A-Punk
32. Caribou – Odessa
33. Phoenix – If I Ever Feel Better
34. PMMP – Pariterapiaa [Uusi Fantasia Remix]
35. Depeche Mode – Enjoy the Silence
36. Bloc Party – Banquet
37. The Cardigans – Lovefool
38. The Knife – Heartbeats
39. Maskinen – Alla som inte dansar
40. Regina – En tiennyt että osaan tanssia
41. Dizzee Rascal – Dance Wiv Me
42. Daft Punk – One More Time
43. Jay-Z – 99 Problems
44. Snoop Dogg – Drop It Like It’s Hot
45. New Order – Bizarre Love Triangle
46. The Police – Roxanne
47. Mylo – Drop the Pressure
48. The Streets – Fit But You Know It
49. Gossip – Heavy Cross [Fred Falke Remix]
50. MGMT – Kids [Soulwax Mix]

Kuuntele soittolista tästä.