Thåströmin tuima katse.

Nuorgamin levyjoulukalenterissa kirjoittajat suosittelevat päivittäin kolmea tämän vuoden levyjulkaisua ja halutessaan yhtä reissueta tai ep:tä päälle. Vuorossa Mikael Mattila.

Thåström – Beväpna dig med vingar

Ebba Grönin maestrona ja ”Ruotsin Ismo Alankona” tunnettu nero nousi yllättävän äkkiä yhdeksi suosikkilauluntekijöistäni, ja kieltämättä mainittua Alankoa korkeammalle pykälälle omassa arvostushierarkiassani. On kaiketi uskottavampaa, kun Folkhemmetin kiiltokuvauniversumista paljastuu Joakin Thåströmin kaltaisia ulkoringin edustajia. Beväpna dig med vingarin soundi pureutuu teolliseen kalkkeeseen ja tummaan film noir-kuvastoon, mutta lopputulos on yllättävän kuulasta kuultavaa. Levyllä iskelmätähdet tukeutuvat yhä Raamattuun, pornolehtiin ja viinaan, mutta esimerkiksi nimikappale ja Samarkanda kääntävät öisen Berliini-soundin suorastaan optimistiseksi. Tarinoista välittyy välillä poikkeuksellinen ilo ja lämmin nostalgia. ”Huomenna kaikki paranee”, kuiskaa naisääni Låt dom regnassa. Vaan siihen asti Thåström toteuttaa sitä traagista ristiriitaa, jossa yhden miehen apeudesta syntyy vuodesta toiseen suurenmoisia levyjä.

Video ei ole enää saatavilla

Kuusumun Profeetta – Huutoja hiljaisesta huoneesta

Vuoden 2008 Lyhtykuja oli raskas ja syntikkasäksätyksessään jopa vieraannuttava, ainakin bändin orgaanisempaan soundiin tottuneen näkökulmasta. Hiljaisen huoneen huudot kaikuvat halki profeettain tuotannon, koostaen bändin aiemmista elementeistä jälleen uudenlaisen, mutta silti selkeästi Kuusumun Profeetalta kuulostavan lopputuloksen. Kappalemateriaali on melkoisen tummasävytteistä ja melankolista ja ehkä juuri siksi säkkipimeät syysillat kuluivatkin tämän levyn myötä rattoisasti, lumen hiljaista maahan satamista odotellessa. Mika Rätön sadunomainen tarinointi universaaleista yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja menetyksen tunteista tarjoillaan slaavilaisella mollipaatoksella sekä videopelimelodiikalla. Välillä levyn raskasmielisyys lipsahtaa jo pelottavan puolelle, mutta koskettavaa ja kaunista tämä ulosanti on joka tapauksessa.

Video ei ole enää saatavilla

Pöläkkä – Pöläkkä

Kokkolalaisista kansanmusiikkiopiskelijoista koostuva Pöläkkä ei anna opiskelijuutensa kuulua lopputuloksessa ainakaan negatiivisessa mielessä. Pikemminkin bändin akateeminen viimeistelemättömyys on vain hyve: kuusikko on naittanut pop-estetiikan ja perinnesoundin jotain Lauri Tähkää etevämmin ja lisännyt mukaan pari maalailevaa instrumentaalikuvaelmaa sekä yhden avantgarde-operetin Saarijärven Paavosta. Kirjavan, kanteleista, banjoista, jouhikoista ja ties mistä koostuvan klangin viimeistelevät vielä reteät yhteislaulut. Olen hokenut levyn ilmestymisestä saakka, että jos popnörtille pitäisi yksi kansanmusiikkijulkaisu menneen vuoden tarjonnasta ojentaa, olisi luontevin valinta levyllinen Pöläkkää.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus: Absoluuttinen Nollapiste – Suljettu

Jos olisin arvioinut tämän uusintapainoksen Nuorgamissa, olisi se sanut kunnian olla sivuston ensimmäinen täydet pisteet saanut levy. D-puolen demot ovat kiinnostava dokumentti mestariteoksen luomistyöstä, ja kuulostaahan vinyyli aina paremmalta, vaikka muusikoiden.nettiin kaiketi nämä horinat Spotify-aikakaudella kuuluvatkin. Suljettu on kuin traaginen, lama-Suomen maaseudun ahdasmielisyyttä kuvaava sukupolviromaani. 23-vuotiaan Tommi Liimatan eepos on yhä hätkähdyttävän näkemyksellinen kokonaisuus, joka suodattaa rovaniemeläisnäkökulmasta nähdyn suomalaisen mielenlaadun liikuttavasti isän ja pojan kipeän suhteen muotoon, irvokkaan pikkukylän toimiessa tragedian näyttämönä. Nykyäänhän kaikki tarinankertojat ovat paenneet Kallioon, joten saa nähdä, onko uusia Liimattoja enää tulossa.

Video ei ole enää saatavilla

Thåströmin huhtikuinen spektaakkeli Tavastialla lukeutunee keikkavuoden kohokohtiin. (Kuva: Mikael Mattila)

Ruotsin suuri ulkopuolinen ei ole vieläkään löytänyt rauhaa, mutta haluaa sinun voivan hyvin. Näin syntyy jälleen yksi vavahduttavan vahva sekä kuulaasti soiva kokonaisuus.

Öisen Tukholman katoilta voi kuulemma ulapalle katsoessaan nähdä kristallilaivojen välkehtivän horisontissa. Södermalm on yhtä kaunis kuin ennenkin, mutta sieltä eteenpäin kulkiessa tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan betonikompleksi Slussen. Sen edessä seisoo yksinäinen hahmo pitkässä mustassa takissa, kuin 1950-luvun film noir -hahmo. Hän vaikuttaa jotenkin poissaolevalta ja vieraantuneelta, vaikka onkin nähnyt maailmaa myös Tukholman ulkopuolelta, Kööpenhaminaa ja Amsterdamia myöten.

Tämä mies tuntuu palaavan runoudessaan yhä uudestaan ja uudestaan noihin Tukholman ulkopuolisiin maisemiin. Kööpenhaminan Vesterbrohon tai Hotel du Nordiin, josta jäi mieleen vahvimmin se, miltä toinen ihminen maistuu. Vaan lauloihan jo Juha Vainiokin, ettei Kööpenhamina ole kuin ennen. Onko maailman, tai etenkin nykyisyyden, riittämättömyys vakavoittanut miehen, ja siksikö hän on palannut etsimään itseään kotikaupungistaan, ajautuen lopulta tähän monoliitinomaiseen risteykseen, kuin urbaani Robert Johnson konsanaan?

Joakim Thåströmin musiikkia leimaa vahva, vilpitön melankolia, kaipuu jonnekin muualle sekä eräänlainen toiseuden ja riittämättömyyden tunne. Nämä elementit yhdistyvät vielä vahvaan omaelämäkerrallisuuteen. Vai mistä muista aineksista syntyisi sellaisia kappaleita kuin Kärlek är för dom, Långtbort, Främling överallt tai Kriget med mig själv?

Myös helmikuussa ilmestyneellä Beväpna dig med vingar -pitkäsoitolla vilisevät paikannimet ja yksinäiset, suorastaan beatnikiaanisen vinoutuneet hahmot, kuten klaustrofobisesti sovitetun Dansbandssångarenin miestenlehtien, Raamatun ja viinan nimeen vannova iskelmälaulaja tai levyn rockeimman vedon St. Ana katedralin mystinen keikariystävä, joka aina katoaa jonnekin – viime kädessä joko wieniläiseen Loos Bariin tai katedraaliin rukoilemaan.

Vaikka miehen historiasta löytyvät sellaiset sukupolvitoteemit kuin Ebba Grön ja Imperiet, ei Thåström ole enää pitkään aikaan – jos koskaan – ollut minkään sortin poptähti. Pikemminkin Leonard Cohenin tai Tom Waitsin kaltainen runoilija, joka sattuu myös laulamaan. Tematiikkakin soutaa samoilla vesillä: syntisessä dekadenssissa, tekopyhissä anteeksipyytöjen pyrkimyksissä sekä rakkaudessa ja rakkaudettomuudessa.

Esikuviinsa Thåström levyllä paljon viittaakin, mutta niistä populaareimmat lienevät The Gun Club (jonka laulajalle Jeffrey Lee Piercelle hän omisti laulun jo Skebokvarnsv. 209-albumilla) tai Nina Simone. Nere på maskinistenin unenomaisessa näyssä kun seikkailevat ruotsalainen runoilija Bertil Malmberg ja saksanjuutalainen toimittaja Kurt Tucholsky, molemmat jo 1900-luvun puolivälissä kuolleita.

Kuitenkin Thåström on ymmärtänyt sen, miten banaalia olisi, jos 55-vuotias perheenisä haluaisi edelleen olla se köpenhaminalaisessa taiteilijayksiössä angstissaan vellova runoilija. Siksi Beväpna dig med vingar onkin paikoin ehkä valoisinta Thåströmiä koskaan – huokuuhan jo levyn nimikin kepeyttä ja idealismia. Vaikka laulaja itse kokeekin olevansa muukalainen kaikkialla, ei hän selvästikään halua levittää asennettaan kaikkialle.

Liikuttavassa rakkauslaulussa Samarkanda taiteilija samaistaa rakastettunsa muihin ikimuistoisiin kokemuksiin, aina John Calen viulismista lapsuuden mansikoihin tai Fellinin La Stradaan. Ja ehkä hän saa eniten tyydytystä silloin, kun hän nimibiisissä kehottaa sinua aseistamaan itsesi siivillä, laululla ja kaikilla unelmilla, tai Låt dom regnassa haluaa suojella itkevää ystäväänsä: ”Såna som du är för snälla för det här”. Kun Thåström kappaleen lopussa huutaa viimeisiä kertoja ”NER! NER!”, nostaa massiivisten jousten taustoittama epätoivoinen karjunta väistämättä niskakarvat pystyyn.

Thåströmin sielukkaan tulkinnan sekä koskettavien tekstien taustalle on hänen luottomiehistään, kuten bob hundin Conny Nimmesjöstä ja Niklas ”Hell” Hellbergistä koostuva orkesteri loihtinut minimalistista kamari-industrialia ja urbaania Berliini-bluesia, jonka monitasoisesta tuotannosta löytyy uusia yksityiskohtia joka kuuntelukerralla. Laahaavia ja pulputtavia, Suicide-henkisiä syntikoita sekä hiljaisia taustakuoroja ja kitararaitoja. Thåströmin sävellykset ovat äärimmäisen pelkistettyjä ja yksinkertaisia, mutta juuri siksi niistä saakin muovattua jylhästi, mutta kuulaasti soivia sovituksia.

Esimerkiksi Låt dom regna on kuin arkaais-urbaani työlaulu, jonka ritualistista tunnelmaa luovat Einstürzende Neubautenilta kalskahtavat perkussiot ja vaivihkaa nousevat, riipivästi junnaavat jouset. Kappale onkin nimibiisin ohella levyn sykähdyttävimpiä hetkiä. Jousisovitukset levyllä ylipäätään ovat yksinkertaisesti häikäiseviä, mistä myös Smaken av dig’n suureellinen elokuvallisuus on todiste.

Nere på maskinisten on niin ikään levyn industrialimpaa puolta, sopien neuroottisine rumpuineen ja kellopeleineen melkeinpä Swansin tuoreimmalle levylle. Kiehtova on myös hieman Berliini-ajan Bowieta muistuttava instrumentaali Brunkebergstorg.

Beväpna dig med vingarin voisi mieltää eräänlaisen Thåströmin nostalgiatrilogian päätösosaksi, sikäli mikäli vastaavia levyjä ei enää tule. Se, Skebokvarnsv. 209 ja Kärlek är för dom nimittäin viittaavat niin paljon toisiinsa. Niissä muistellaan laulajan tai laulajan esittämien hahmojen mennyttä elämää, tai reissataan eri paikkoihin etenkin Tanskassa tai Ruotsissa. Junalla on tärkeä symboliarvo, ja siihen noustaan myös tämän levyn päätöskappaleessa Sluta när jag vill.

Biisissä onkin hieman ilkikurinen pohjavire. Se on kuin rehvakkaan nistin julistus, mutta samalla myös lauluntekijän oma manifesti. Lauloihan hän jo edellisalbumilla, miten hän elää hiljaista elämää perheensä parissa, ollen ”typiskt svensk”. Mutta jos Thåström on kaikkien näiden vuosien jälkeen kykenevä tekemään näinkin suuria levyjä, voisi toivoa, ettei hän lopettaisi aivan vielä.

91 Beväpna dig med vingar on ehdottomasti vuoden tärkeimpiä julkaisuja. Se huokuu urbaania ja viipyilevän öistä tunnelmaa, mikä toisaalta rajoittaa sen ulottuvuuksia toimia muissa ympäristöissä. Mutta kunhan sen antaa koskettaa siinä omimmassa tunnelmassaan, on vaikutus voimakkaampi kuin millään muulla pitkään aikaan.

Video ei ole enää saatavilla

Thåström 18.04.2012 Tavastia, Helsinki.