Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 149 British Sea Power – Living Is So Easy

British Sea Power pystyy halutessaan mihin vaan. Vaikka sitten loihtimaan 90-luvun brittipopista muistuttavan täsmä-indiehitin, joka pui modernin elämän näennäistä helppoutta. Mikään oikea hitti se ei tietenkään ollut. Mielikuvituksen yliannostuksesta kärsivän yhtyeen tarjoamassa vaihtoehtotodellisuudessa se kuitenkin valittiin Euroopan uudeksi kansallislauluksi. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 148 Raphael Saadiq – Good Man

Mistä tunnistaa hienon soulkappaleen vuonna 2011? Siitä, että jää miettimään, miksei Otis Redding levyttänyt tätä, ennen kuin huomaa kappaleen syntyneen yli 40 vuotta Otisin kuoleman jälkeen. Stone Rollin’ -levyn huippuhetki on jo syntyessään standardi, joka vain odottaa päätymistään pikahittiä kalastelevan räppärin ”samplaamaksi” koko kertosäkeen leveydeltä. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 147 Timber Timbre – Bad Ritual

Folkia, bluesia, doowopia, taiderockia ja crooner-romantiikkaa yhdistelevä kanadalaisyhtye oli korvaamaton apu pimeneviin syysiltoihin. Montrealissa ja Torontossa majailevan kolmikon neljäs albumi Creep On Creepin’ On sai kananlihalle jo avausraidallaan Bad Ritual, joka on kuin David Lynchin käsitys kadoneen Dr. Dre -samplen päälle huokailevasta Gene Vincentistä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

# 146 Red Hot Chili Peppers – Even You Brutus?

Kuulun niihin halveksittuihin harvinaisuuksiin, jotka eivät juuri pitäneet John Fruscianten kitarasoundista. Siksi Josh Klinghofferin kitaran svengaus hivelee korvia, erityisesti yhdistettynä jumalaisen Anthonyn julistavaan lauluun ja kertsissä upeasti funkittavan Flean bassoiluun. Tavallaan klassisen ennalta-arvattavaa, mutta hillittömän toimivaa rock-musiikkia. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 145 Jarkko Martikainen – Huominen on kaukana

Heittäytyvään tulkintaan sekä mies ja kitara -meininkiin nojaava kappale saa Äänioikeus-yhtyeeltä jopa irlantilaisen kansanmusiikin sävyjä. Juomalauluksi muotoutuva biisi ei anna kuulijan mennä nukkumaan, vaan kehottaa unhoittamaan kaukaisen huomisen ja alkamaan viinin juomisen. Synkeän alkupuoliskon jälkeen elämänilo pursuaa Martikaisesta harvinaisella tavalla. (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 144 The Valkyrians – Astro Zombies

Ska-bändin cover-levy kuulostaa aina lähtökohtaisesti paskalta idealta. Valkyriansin cover-levy sen sijaan kuulostaa aivan loistavalta, ja oli vuoden iloisimpia tapauksia kotimaassa. Levyn ehdoton helmi on tämä Misfits-laina, joka löytää aivan uuden kulman alkuperäisesitykseen, ja kääntää Danzigin apokalyptisen mökäämisen sielua silitteleväksi sauhuserenadiksi. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 143 Foo Fighters – White Limo

Vaihtoehtorockin suuri ja kaunis vilauttaa punk-juuriaan riemastuttavasti. Sisäsiistiksi luultu yhtye räimii railakkaan suttuisesti mutta tiukan ammattimaisesti maukasta punk-rähinää. Riffissä on jytyä, ilkeyttä ja ilmakitara-abilityä vaikka muille jakaa. Kun vokaalit on karjuttu megafoniin, mukana on bassoleadi ja kitarasoolo on rock’n’roll, meininki on mahtava. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 142 Thao + Mirah – Rubies & Rocks

Leikkisästi keinahteleva Rubies & Rocks on aiemmin omilla tahoillaan muusikonuraa luoneiden Thao Nguyenin ja Mirah Zeitlynin yhteistyön hedelmä. Suuri kiitos kuulunee kuitenkin naisten albumin tuottaneelle Merrill Garbusille eli Tune-Yardsille, jonka työpanos kuuluu Rubies & Rocksilla ennen kaikkea sen vastuttamattomissa, afrobeatiin kallellaan olevissa rytmeissä. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 141 Paul Simon – Dazzling Blue

Maailmanmusiikin yhdistäminen popkappaleeseen on Paul Simonilta, 70, tuttu temppu – perustuihan 1980-luvun huippulevy Graceland juuri tälle idealle. Mutta tuskin kukaan muu tekee sitä yhtä hyvin. Intialaisten rytmien varassa hellästi keinuva Dazzling Blue ei olisi ainoastaan sopinut Gracelandille, vaan olisi ollut silläkin huippuhetki. Vanhassa on yhä virtaa. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 140 Booker T. Jones – Representing Memphis

Kaikki tiet vievät Memphisiin? Stax-legendan rinnalla tämän kotikaupunkia edustavat Philadelphian The Roots sekä New Yorkin Sharon Jones ja Matt Berninger. Odotuksista huolimatta Berningeristä ei kuoriudu kiihkeää soulsaarnaajaa, muttei tämän aina alakuloisesta mutinasta silti sielukkuutta puutu. Muut ovat sen sijaan omalla maaperällään, ja jälki on sen mukaista. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 139 The Walkabouts – The Dustlands

Maisema on klassinen: on polttava aavikko jossain Meksikon rajaseudulla. Uhkaa väreilevässä ilmassa, pian jännite laukeaa. Tästä tunnetilasta, Chris Eckmanin kiihkeästä laulusta ja ylellisistä orkestraatioista on seattlelaisen veteraaniyhtyeen uutuuslevyn melkein-nimibiisi tehty. Cormac McCarthya ja Calexicoa dramaattisen musiikin ystäviin vetoavana keitoksena. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 138 Samae Koskinen – En anna periks

Mitä? Musiikkia vuodelta 2011, joka ei ole lainkaan kyynistä, rehvastelevaa, tärkeilevää, mukanokkelaa tai ironista? Näin pääsi käymään ainakin Samae Koskisen Kuuluuko, kuuntelen -levyn kohdalla. En anna periks -kappaleen sympaattisen osuvat sanoitukset, loistava melodia ja hieno vuosikertapopsoundi elähdyttivät erityisesti. Kuuntelen, kuuntelen ja odotan lisää! (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

38 1990-luvun kenties merkittävimmän elektronisen muusikon uusi EP sisältää kuusi biisiä: kolmen Shadow-originaalin lisäksi kuullaan kustakin yksi remix. EP ei lupaa järin paljon 38-vuotiaan tuottajaneron syyskuussa ilmestyvältä The Less You Know the Better -albumilta. Nimiraita on aggressiivinen yhden nuotin junttaus, joka kuulostaa varmasti upealta hikisessä festivaaliteltassa mutta kotioloissa vain ja ainoastaan yksitoikkoiselta. I’ve Been Trying on puolestaan puoliakustinen hippisoulballadi, jollaisia joku Zero 7 on sorvannut läpi 2000-luvun – yhtä mitäänsanomattomin tuloksin. Kolmas uusi kappale Def Surrounds Us yhdistää breakbeateja aphextwinmäiseen drill’n’bassiin; taitavaa mutta niin kovin kalseaa. Remixeistä vain I’ve Been Tryingin ”Various I’m Done Trying Mix” on alkuperäistä parempi, vieden pliisua kappaletta dubstepin suuntaan. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Thao & Mirah – Thao & Mirah (Kill Rock Stars)

79 Thao Nguyenin ja Mirahin yhteistyön tulos kuulostaa yllättävänkin ehyeltä, kun ottaa huomioon, että kummatkin ovat luoneet uraa omillaan jo ennen ensimmäistä yhteislevytystään. Mirahin sooloura on jo useamman albumin mittainen, kun taas Thao on viime vuosien aikana tullut tutuksi Thao with The Get Down Stay Down -kokoonpanosta. Eheä kokonaisuus syntyy paitsi naisten nätisti yhteen sointuvista äänistä myös tyylikkäästi polveilevasta kappalemateriaalista, joka vaihtelee Little Cupin akustisemman herkistelyn ja Elevenin rytmikkään elektroilakoinnin välillä. Levyn riemukkaimmista rytmeistä lienee syytä kiittää tuotannossa mukana häärinyttä Merrill Garbusia (tUnE-yArDs). Virkistävä albumi kärsii pienestä etukenosta, sillä levyn loppupuolelta ei erotu aivan samanlaisia selviä huippuja kuin sen alkupäästä. Mukaan olisikin mahtunut vielä pari Rubies and Rocksin kaltaista, kokonaisuutta sopivasti rikkovaa keinuttajaa. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

This Will Destroy You – Tunnel Blanket
(Monotreme)

75 Parin vuoden takaisella debyyttialbumillaan sekä erityisesti varhaisemmalla Young Mountain -EP:llään This Will Destroy You vaikutti tekevän postrockia hieman tavallista tuoreemmin eväin. Tuolloin yhtyeen missiona oli selvästi jonkinlainen genren tuulettaminen ja sille tyypillisten tyylikeinojen uudistaminen. Yhtye sanoi piut paut kymmenminuuttisille kappalejärkäleille ja raskasrakenteisille kitaravalleille ja kuulosti genren mittapuulla hetkittäin jopa raikkaalta. Uudella albumillaan This Will Destroy You jatkaa omalla linjallaan, joskin täytyy todeta, että nyt yhtye on tehnyt pesäeroa myös omaan tuotantoonsa. Aiemmin Explosions in the Skyn mieleen tuoneet kuulaat kitarasoundit puuttuvat albumilta lähes kokonaan. Sen sijaan tunnelmaa rakennetaan hitaasti hiljaisuudesta korviahuumaavaan pauhuun vyöryvällä äänimassalla. This Will Destroy You on Tunnel Blanketilla selvästi kiinnostuneempi äänimaailmojen luomisesta kuin selkeistä kappalerakenteista. Se on hyvä, sillä parhaimmillaan kappaleiden muotojen hämärtyminen saa kuulijan todella uppoutumaan kuulemaansa. This Will Destroy You ottaa albumilla tietoisen askeleen kohti synkempää ja rajattomampaa ilmaisua. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

When Saints Go Machine – Konkylie (EMI)

79 When Saints Go Machinen toinen levy on miellyttävä pikkuherkku erilaisen popmusiikin ystävälle. Konkylie – jota edelsi vuoden 2009 Ten Makes a Face – ammentaa surutta Arthur Russellin 1980-luvun lopun sooloalbumien kuplivista ja soljuvista äänimaailmoista (ei vähiten laulaja Nickolaj Manuel Vonsildin taipuisan äänen takia) ja osuu kutkuttavasti abstraktin elektronisen ja ”oikean” musiikin leikkauspisteeseen. Singlebiisi Kelly, joka on levyn ehdottomasti tavanomaisin popbiisi, on paras Junior Boys -biisi moneen vuoteen. Toisaalla tanskalaiskvartetti heittää ihan uskottavan haasteen The Knifen ja Matthew Herbertin kaltaisille kokeellisen popin mestareille. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla