Post Malonen albumi Beerbongs & Bentleys on tämän jutun ilmestyessä kolmatta viikkoa Suomen albumilistan ykkösenä.

Samaan aikaan, kun rapista on tullut vuosikymmenen populaarimusiikkia, on räpin ja laulun raja hämärtynyt. Ja kuten vuoden 2018 keväällä olemme oppineet; tästäkin kehityksestä on omalta osaltaan syyttäminen Kanye Westiä.

2010-luvulla hiphop ja pop ovat tulleet lähemmäksi toisiaan. Räppärit ovat opetelleet laulamaan – autotunella tai ilman – ja popparit räppäämään. Kuluneen vuosikymmenen aikana rapista on tullut yhä enemmän populaarimusiikkia, samalla kun entistä avoimemmin tunteitaan käsittelevät artistit ovat nousseet genren valtavirtaan.

Räpin ja laulun rajan hämärtymisessä on kyse hiphopin valtavirtaistumisesta. Avain menestyksekkääseen hittibiisiin on siinä, että kappaleessa on jotain jo ennalta tuttua. Niinpä kun rapista on tullut kiinteä osa populaarimusiikin valtavirtaa, on myös sen historiasta tullut osa popin kaanonia. Samalla tavalla kuin alkuaikojen hiphop itsessään rakensi pohjansa disco- ja funk-biiseistä lainattujen samplejen varaan, on räpin flow’n hyödyntämisestä tullut yksi työkalu poplaulajien arsenaalissa. Tehokeino muiden joukossa.

#1 Frank Ocean – Thinkin’ About You (2012)

Vuonna 2012 kehutun ja kohutun Channel ORANGE -debyyttikokopitkänsä myötä Frank Ocean nousi lähes tulkoon Messiaan asemaan hiphopin ja modernin r&b:n saralla. Ocean kaatoi aitoja niin laulun ja räpin välisellä rajalla kuin myös hiphop-kulttuurissa piilleen/piilevän homofobian nostamisessa esiin. Jatkoa Orangelle saatiin odottaa aina vuoteen 2016, kun vaikean levy-yhtiötilanteen kanssa paininut Ocean pudotti kriitikoiden leuat rakastetulla Blond/Blonde-albumilla.

”A tornado flew around my room before you came
Excuse the mess it made, it usually doesn’t rain
In Southern California much, like Arizona
My eyes don’t shed tears, but boy, they pour when
I’m thinking ’bout you”

Video ei ole enää saatavilla

#2 Lorde – Royals (2013)

Uusiseelantilaispopparin debyyttisinkku saapui pop-yleisön tajuntaan odottamatta takavasemmalta. Alun perin jo vuonna 2012 julkaistulla The Love Club -EP:llä esitellyllä kappaleella Lorde yhdistää laulutyyliinsä räpin elementtejä painottaen, että popkulttuurissa esillä oleva glamour-elämäntyyli ei ole tavoittelun kohde. Prechoruksen flow alleviivaa lyriikoissa tapahtuvaa rap-kliseiden purkamista.

“But every song’s like gold teeth, Grey Goose, trippin’ in the bathroom
Bloodstains, ball gowns, trashin’ the hotel room
We don’t care; we’re driving Cadillacs in our dreams
But everybody’s like Cristal, Maybach, diamonds on your timepiece
Jet planes, islands, tigers on a gold leash
We don’t care; we aren’t caught up in your love affair”

Video ei ole enää saatavilla

#3 Ed Sheeran – Don’t (2014)

Ed Sheeran ei ole koskaan ujostellut näyttää rakkauttaan räppiä kohtaan. Sheeran esitteli Eminemistä inspiroitunutta flow’taan jo omakustanne-EP:illään (esim. You Need Me, I Don’t Need You), mutta kansainvälisen huomion kohteeksi Sheeran nousi vuoden 2014 Don’t-hitillään. Taidekuraattorin ja jalokivisuunnittelijan poika ei ole taustaltaan se katu-uskottavin valinta räppäriksi, mutta Don’t esitteli Sheeranin sukupolvensa määrittelevänä singer-songwriterina. Benny Blancon ja Rick Rubinin tuottamassa biisissä sekä laulu että tuotanto lainaavat keinoja hiphopin puolelta.

“But me and her, we make money the same way
Four cities, two planes, the same day
And those shows have never been what it’s about
But maybe we’ll go together and just figure it out
I’d rather put on a film with you and sit on a couch
But we should get on a plane or we’ll be missing it now”

Video ei ole enää saatavilla

Don’t lainaa kertosäkeensä koukun Lucy Pearlin vuoden 2000 Don’t Mess With My Manista.

Video ei ole enää saatavilla

#4 The Weeknd – The Hills (2015)

Toronton r&b-lupaus herätti uransa alkuvaiheessa laajaa kiinnostusta mystisellä EP-trilogiallaan sekä Kiss Land -debyyttialbumillaan, mutta The Hills oli viimeistään se kappale, joka räjäytti pankin ja aukaisi ovet muun muassa Daft Punk -yhteistyölle. Abel Tesfaye toimii kertojana toisen miehen näkökulmassa viitaten muun muassa omaan huumeiden käyttöönsä. The Weekndin ilmaisussa räpin ja laulun raja on sanallakin sanoen häilyvä: muotokieli on poppia, mutta sanavalinnat ovat kaukana kevyistä.

“Always tryna send me off to rehab
Drugs started feelin’ like it’s decaf
I’m just tryna live life for the moment
And all these motherfuckers want a relapse”

Video ei ole enää saatavilla

#5 Post Malone – White Iverson (2015)

Debyyttisingle White Iverson nosti 20-vuotiaan Austin Postin tuntemattomasta Soundcloud-artistista kuuluisuuteen raketin lailla (4 miljoonaa streamia kolmessa kuukaudessa). Rap-nimigeneraattorin ehdotuksen perusteella artistinimensä valinnut Post Malone sai osakseen syytöksiä kulttuurillisesta omimisesta.

Malonen kannalta White Iversonin saaman kritiikin torjumisen teki vaikeaksi se, että koripalloilija Allen Iversonin (jota hiuksensa letittänyt Post omasta mielestään muistutti) mukaan nimetty kappale oli artistin ensimmäinen kokeilu räpin saralla. Koripalloviittauksilla kuorrutettu kappale on kuitenkin malliesimerkki 2010-luvun popmusiikin tavasta sekoittaa räppiä ja laulua keskenään. Melodinen räppäys ei taatusti ole aitopäiden mieleen.

“White Iverson
When I started ballin’ I was young
You gon’ think about me when I’m gone
I need that money like the ring I never won, I won”

Video ei ole enää saatavilla

Guitar Hero -pelin innoittamana musiikista innostunut Austin Post on sittemmin esitellyt kahdella albumillaan (Stoney, 2016, ja Beerbongs & Bentleys, 2018) musiikillista monipuolisuuttaan ja pyrkinyt ottamaan etäisyyttä räppäriyteen. Malone on tietoisesti halunnut esiintyä rockin edustajana hiphopin kentällä vaihtaen koripallotermit Bon Scottin ja Jim Morrisonin kaltaisten nimien droppailuun sekä korostanut musiikkinsa genrerajattomuutta.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Drake – Hotline Bling (2015)

Drake oli kokeillut siipiään laulajana jo vuoden 2013 Hold On, We’re Going Homella, mutta kaksi vuotta myöhemmin seuranneella Hotline Blingillä Champagne Papi pisti räpin ja laulun blenderiin.

Dancehallia ja trapia sekoitelleen biisin video ruokki Draken suosiota entisestään, kun Audrey Grahamin vähintäänkin omalaatuiset ja rehellisesti sanoen hämmentävät tanssiliikkeet tekivät jo valmiiksi laajalti tunnetusta artistista meemiainesta. Tarkoituksellista tai ei, Draken tanssiliikkeet jättivät varjoonsa Hotline Blingin naiskuvan, jota voi syystäkin pitää ongelmallisena ja kaksinaismoralistisena.

Hotline Blingin tarina kertoo Draken entisestä tyttöystävästä, jolla oli aiemmin tapana soittaa Drakelle”silloin, kun hän kaipaa tämän rakkautta”. Drake esittää entisen heilansa negatiivisessa valossa ja paheksuu tämän elämäntyyliä ja kaveripiiriä suhteen päätyttyä, vaikka Drake esittääkin musiikissaan juhlimisen ja irtosuhteet normaalina osana”miesten elämäntyyliä”.

“Cause ever since I left the city, you
Started wearing less and goin’ out more
Glasses of champagne out on the dance floor
Hangin’ with some girls I’ve never seen before”

Video ei ole enää saatavilla

Chris Dart tiivistää Draken musiikin dilemman Huffington Postissa ja The Establishment -verkkomediassa julkaistussa kirjoituksessaan:

”’Hotline Bling’ is the the most recent example of this, and also the clearest. In it, the subject of Drake’s affections used to stay at home and wait for an appropriate time to call Drake. (Usually late at night, when she ‘needed his love.’) Now she’s out, going to clubs, dressing up all sexy, ‘touching road’ and collecting stamps in her passport, all the while hanging out with a bunch of girls who aren’t Drake-approved. – –Essentially, Drake doesn’t want the women in his life acting like Drake. It’s a huge double standard.”

#7 Rihanna – Work feat. Drake (2016)

Rihannan parin vuoden takainen klubihitti herättää epäilyksiä ovatko popparin mielessä työt vai jokin muu. Biisin hittifaktoria lisää myös kertosäe, jonka lähes sössöttämiseksi muuttuva hokema on tarpeeksi yksinkertainen jopa lapsen suuhun. Liimamaisen tarttuvalla biisillä vierailee myös Ririn tuonaikainen siippa Drake, joka hoitaa sen”perinteisemmän lauluosaston”, vahvalla autotunella tietenkin.

“Join me I deserved it
No time to have you lurking
If I got right then you might like it
You know I dealt with you the nicest
Nobody touch me, in the righteous
Nobody text me in a crisis”

Video ei ole enää saatavilla

#8 Taylor Swift – Look what you made me do (2017)

Country popilla itsensä tunnetuksi tehneen Taylor Swiftin Reputation-albumia (2017) edelsivät oikeaksi osoittautuneet epäilykset popparin valmistelemasta rap-albumista. Swift oli osoittanut ymmärrystään hiphopin saralla 1989-albuminsa Bad Blood -remixillä, johon tämä rekrytoi mukaan kenet muunkaan kuin nykyhiphopin terävimpänä kynänä tunnetun Kendrick Lamarin. Reputationilla Swift iski suuremman vaihteen silmään ampuen kovilla niin ystävästä viholliseksi muuttunutta pop-kollegaa Katy Perryä kuin kohuja metsästäviä median edustajia kohtaan.

”I’m sorry, the old Taylor can’t come to the phone right now.
Why? Oh, ‘cause she’s dead!”

Video ei ole enää saatavilla

Bonus! Esihistoriaa ja mainittavia esimerkkejä

T-Pain – Buy U a Drank (2007)

Autotuneräpin ja melodisen räpin juuret johtavat vahvasti T-Painin autotunen nimeen vannovan r&b:n suuntaan. Vaikka T-Pain kutsui itseään jo debyyttilevynsä (Rappa Ternt Senga, 2005) otsikossa laulajaksi muuttuneeksi räppäriksi, on mahdotonta väittää etteikö lähes raivostuttavalta kuulostavan artistin viehtymys teknologian mahdollisuuksiin olisi inspiroinut hiphopin tulevaisuutta.

Video ei ole enää saatavilla

Kanye West – Heartless (2008)

Muiden muassa Kanye West, Lil’ Wayne ja jopa gangsta rapin kummisetä Snoop Dogg seurasivat T-Painin aloittamaa autotunerap-trendiä. Autotune ja Roland 808 -rumpukone yhdistettynä äidin traagiseen kuolemaan ja pitkäaikaisen parisuhteen päättymiseen synnyttivät Westin käsissä 808s & Heartbreak -albumin, joka toimi omalta osaltaan vedenjakajana ”vanhan” ja uuden Kanyen välillä. Värikkäistä lausunnoistaan tunnettu itsediagnosoitu nero kommentoi levyä: ”Jos välittäisin paskaakaan, en käyttäisi Auto-Tune. Käytän Auto-Tunea, koska en välitä paskaakaan. Pidän siitä miltä se soundaa.”

Video ei ole enää saatavilla

Kasmir – Vadelmavene (2014)

Osataan sitä Suomessakin. Kasmirin läpimurtokesähitin säkeistöt ovat kuin levy-yhtiön A&R:n suunnittelema kaava siitä, kuinka urbaani uusi popartisti saadaan herättämään kiinnostusta räpin hallinnoimalla popkentällä. Säkeistöt ovatkin syntyneet kenenkäs muunkaan kuin Johanna-A&R Mikko ”Pyhimys” Kuoppalan kynästä.

Video ei ole enää saatavilla

King Krule, tervetuloa!

Syksyllä 2011 äänestimme Nuorgamissa järjestykseen olennaisinta 100 artistia ja yhtyettä, jotka eivät olleet käyneet Suomessa. Mikä on tilanne kuusi ja puoli vuotta myöhemmin?

#40 Coldplay (–17)

Mikä: Yksi 2000-luvun suosituimmista yhtyeistä, jota tuskin tarvitsee sen suuremmin esitellä.

Kauan odotettu: Koko 2000-luvun ajan.

Tuleeko: Ehkä kesällä 2020, kun Helsingin Olympiastadion on saatu remontoiduksi. Mikään muu paikka Suomessa ei ole yhtyeelle tarpeeksi iso. Tarinan mukaan Coldplay oli muutama vuosi sitten tulossa Hartwall Areenaan, mutta viikonloppu oli jo varattu monsteriautoille.

Video ei ole enää saatavilla

#39 Sun Kil Moon (+29)

Mikä: Entisen slowcore-mestarin ja nykyisen tajunnanvirtaänkyrän ja Vaikean Ihmisen Mark Kozelekin folk-akti, joka samaan aikaan on ja ei ole synonyymi kaikille Kozelekin nykytekemisille.

Kauan odotettu: Vuodesta 2001, jolloin Kozelekin edellinen yhtye Red House Painters käytännössä vaihtoi nimensä ja jatkoi toimintaa korealaisen höyhensarjan nyrkkeilijän Sung-Kil Moonin mukaan nimettynä Sun Kil Moonina.

Tuleeko: Periaatteessa on jo tulossa: Sun Kil Moon on yhtä kuin Kozelek, joka esiintyy soolona Savoy-teatterissa lokakuussa, mutta soittaa Sun Kil Moonin musiikkia. Vuoden 2014 konsertti jäi yritykseksi Kozelekin suivaannuttua ääniteknikkoihin soundcheckissä. Kozelekin uusin levy ilmestyi toukokuussa ja on julkaistu hänen omalla nimellään, vaikka se on tyyliltään identtinen parin edellisen Sun Kil Moon -levyn kanssa. Että päätä siinä sitten.

Video ei ole enää saatavilla

#38 Sampha (uusi)

Mikä: Draken, Kanye Westin ja Solangen levyillä laulanut ja The xx:ää ja Chairliftiä remiksannut lontoolainen soul-laulaja ja tuottaja, jonka musiikissa on TV on the Radiota ja tunnetta.

Kauan odotettu: Hype ehti kiehua vuodesta 2013 asti, kunnes yksikään indiefani ei päässyt saati halunnut päästä pakoon Process-levyn singlejä Blood on Me ja (No One Knows Me) Like the Piano. Lopullisena sinettinä levy voitti vuosi sitten Mercury-palkinnon.

Tuleeko: Kaikki oli jo valmiina, kunnes Suuri Flow-myrsky tuli ja pilasi. Paikkaava keikka lienee lähitulevaisuudessa itsestäänselvyys.

Video ei ole enää saatavilla

#37 Panda Bear (uusi)

Mikä: Lissabonissa asuva Noah Lennox, Animal Collectiven merkittävintä soolouraa tehnyt neljännes.

Kauan odotettu: Vuoden 2007 Person Pitch -levy valmisteli indieyleisön korvia Animal Collectiven Merriweather Post Pavilionia varten ja osoitti, ettei Lennoxin oma materiaali kalpene lainkaan pääbändin tekeleiden rinnalla.

Tuleeko: Lennoxin houkutteleminen Portugalista Pohjois-Eurooppaan on ollut yllättävän vaikea tehtävä. Edesmenneen H2Ö:n ympärillä pyöri huhuja tai ainakin toiveita, mutta Lennox on käynyt edes Ruotsissa viimeksi vuonna 2010. Sopivia keikkapaikkoja kyllä piisaisi: Panda Bear on soittanut viime vuosina niin Berliinin Berghainissa kuin New Yorkin MoMassa ja Music Hall of Williamsburgissa.

Video ei ole enää saatavilla

#36 Spoon (+9)

Mikä: Neljännesvuosisata sitten Texasin Austinissa perustettu bändi, joka yhdistelee melodista kitararockia kokeelliseen ilmaisuun. Kuulostaa siltä mitä onkin: power pop -yhtyeeltä, joka on ottanut nimensä Canin kappaleesta.

Kauan odotettu: Viitisentoista vuotta. Vuoden 2007 Ga Ga Ga Ga Ga -albumi taisi haravoida täydet pisteet niin Rumbasta, Soundista kuin SUE-lehdestäkin.

Tuleeko: Vaikeaa, muttei mahdotonta. Bändi on ollut kotimaassaan reilut kymmenen vuotta top 20 -kamaa, mutta on löytänyt aikaa maailman kiertämiselle – Australiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. Viime vuonna bändi soitti Euroopassa yli 30 keikkaa, lähimmät Norjassa ja Tanskassa.

Video ei ole enää saatavilla

#35 Johnny Jewel (uusi)

Mikä: 43-vuotias John Michael Padgett, Italians Do It Better -levy-yhtiön perustaja, mestarmieli Chromaticsin, Glass Candyn ja Desiren takana ja viime vuosina myös soolomuusikko ja soundtrackintekijä.

Kauan odotettu: Bändiensä kanssa Jewelin on saattanut jo nähdä Suomessa, mutta soolokeikka on alkanut kiinnostaa hänen tehtyään musiikkia viime kesänä Twin Peaks: The Returniin. Tänä talvena ilmestyi soololevy Digital Rain.

Tuleeko: Vaikea sanoa. Ainakaan tähän mennessä Jewel ei ole tehnyt keikkoja soolomateriaalinsa tiimoilta.

Video ei ole enää saatavilla

#34 Alvvays (uusi)

Mikä: Perinteensä läpikotaisin tunteva torontolainen indiepop-bändi.

Kauan odotettu: Viime syksynä ilmestynyt kakkoslevy Antisocialites ja sen huippukappaleiden nippu lunastivat nimettömän debyytin (2014) luomat odotukset.

Tuleeko: Miksei. Ainakin Alvvays olisi erittäin hyvää viihtymismusiikkia maamme indiefestivaaleille.

Video ei ole enää saatavilla

#33 Adele (+58)

Mikä: Aikamme suurin popdiiva.

Kauan odotettu: Ensilevystä 19 alkaen, eli jo kymmenen vuotta.

Tuleeko: Ei varmaan pitkään aikaan, mutta mahdollisesti joskus. Adele kärsii pahasta ramppikuumeesta, minkä lisäksi hänellä on ollut ongelmia äänensä kanssa. Mutta toisaalta Adele on vasta 30-vuotias ja voi hyvin jatkaa uraansa melkein puoli vuosisataa. Ehkä siis ehtii joskus tännekin.

Video ei ole enää saatavilla

#32 The Strokes (–7)

Mikä: Vuosituhannen vaihteessa kitararockin ”pelastanut” ja New Yorkin pelastanut kvartetti.

Kauan odotettu: Keväästä 2001 alkaen, jolloin bändin esikois-ep The Modern Age hullaannutti niin diskohileet kuin kriitikotkin.

Tuleeko: The Strokesin edellisestä levystä on jo viisi vuotta aikaa, seuraavaan liittyy epämääräisyyttä, eikä bändi ole kiertänyt viime vuosina kovinkaan ahkerasti. Kyseessä on silti sen luokan mahatapaus, että eiköhän jokin Suomen suurista festivaaleista – ehkä todennäköisimmin niistä rock-mielisin eli Provinssirock – vielä jonain vuonna pulita itsensä kipeäksi.

Video ei ole enää saatavilla

#31 Sleater-Kinney (uusi)

Mikä: 1990-luvun Riot grrrl -liikehdinnän bändeistä viimeisiä ja suurimpia. Oli tauolla vuodet 2006–2014 ja palasi levytyskantaan vuonna 2015 hukkaamatta mitään vanhoista vahvuuksistaan. Tällä välin bändin laulaja-kitaristi Carrie Brownsteinista oli ehtinyt tulla Portlandia-tv-sarjan tähtikäsikirjoittaja.

Kauan odotettu: 1990-luvun puolivälistä.

Tuleeko: Vaikeaa vaan ei mahdotonta. Paluunsa jälkeen bändi on tehnyt Euroopassa tasan yhden festivaalikeikan (Primavera 2015) ja pienen nipun klubikeikkoja (mm. Lontoo, Berliini, Amsterdam). Brownstein on lupaillut uutta levyä ensi vuoden alkuun. Jos sitä seuraa jäntevämpi Euroopan-kiertue, ainakin Sideways-toimistossa toivottaneen kalenterivoittoja ja tehtäneen tarjouksia sormet syyhyten.

Video ei ole enää saatavilla

#30 Taylor Swift (uusi)

Mikä: Kantrin ihmelapsesta popin megatähdeksi vuosien varrella kasvanut laulaja-laulunkirjoittaja.

Kauan odotettu: Kuranttien kantritähtien koukkailut Eurooppaan ovat ylipäätään aika harvinaisia, joten realistisesti Swiftiä on odotettu tänne noin kahdeksan vuotta, Speak Now -albumista lähtien.

Tuleeko: Swift on tuoreimmilla kiertueillaan esiintynyt Euroopassa vain suurimmissa kaupungeissa ja suurimmilla stadioneilla. Juuri Yhdysvalloista käynnistynyt Reputation-kiertue käsittää surkeat kuusi keikkaa Euroopassa, kaikki Brittein saarilla. Eli ei tule.

Video ei ole enää saatavilla

#29 Mitski (uusi)

Mikä: Brooklyniin päätynyt japanilais-amerikkalainen rock-muusikko, jonka soitossa ysärin collegerock kuuluu vahvasti.

Kauan odotettu: Viimeistään vuodesta 2016, jolloin läpimurtolevy Puberty 2 ilmestyi.

Tuleeko: Ennen pitkää. Mitski on kiertänyt Eurooppaa taajaan, ja Sidewaysin tai Flow’n luulisi buukkaavan artistin lähivuosina. Klubikeikkakaan ei ole poissuljettu, sillä kokoonpano on pieni.

Video ei ole enää saatavilla

#28 Jim O’Rourke (uusi)

Mikä: Chicagolaislähtöinen, useita vuosituhannen taitteen amerikkalaisia indieklassikoita (Wilco, Smog, Joanna Newsom) äänittänyt ja tuottanut erikoismies, joka on soolourallaan touhunnut yhtä sun toista noisesta Burt Bacharach -covereihin. Soolotuotannosta tunnetaan parhaiten Drag Cityn julkaisemat viisi poplevyä, joista vuoden 2001 Insignificancea pidetään yleisesti indieklassikkona.

Kauan odotettu: Jim O’Rourke on kyllä käynyt Suomessa, mutta vain Sonic Youthin rivijäsenenä Ilosaarirockissa 2003. Suomessa hänen suosionsa indie-nörttien keskuudessa lieneekin karttunut juuri Sonic Youth -yhteistyön kautta.

Tuleeko: Epätodennäköiseltä näyttää. O’Rourke on lentopelosta kärsivä erakkoluonne, joka on asunut jo liki 20 vuotta Japanissa. Hän viihtyy parhaiten tokiolaisessa Steamroom-studiossaan tai paikalliskiertueilla uudessa kotimaassaan. Viime syksynä suomalaiset O’Rourke-fanit hieraisivat tosin silmiään, kun ruotsalaisen Extravagans-festivaalin esiintyjälistasta löytyi myös O’Rourken nimi. Kävi kuitenkin ilmi, että tapahtumassa vain esitettiin hänen sävellyksensä.

Video ei ole enää saatavilla

#27 Guided by Voices (–11)

Mikä: Kaikkien janoisten sankari Robert Pollard sekoittaa varhaista R.E.M.:iä, The Whota ja miljoonaa unohdettua voimapopbändiä ja julkaisee levyjä useammin kuin sinä vaihdat sukkia.

Kauan odotettu: Ainakin 1990-luvulta lähtien. Vaikka taso vaihtelee, Pollard (ja keitä bändissä nyt sillä viikolla sattuu olemaankin) on yksi suurimpia jenkki-indien sankareita.

Tuleeko: Vaikeaksi menee: kuluvalla vuosikymmenellä bändi on hajoillut ja kasautunut uudelleen ja tehnyt vain yhden keikan Yhdysvaltojen ulkopuolella. Jostain syystä se nähtiin vuoden 2011 Øya-festivaalilla Oslossa. Sitä edeltävänä kahdeksana vuonna se ylitti Kanadan rajan vain kahdesti. Edellisestä Euroopan-kiertueesta on 15 vuotta.

Video ei ole enää saatavilla

#26 Weyes Blood (uusi)

Mikä: Natalie Mering, ihan juuri kolmekymppinen pehmopsykedelikko ja kevytprogeilija Santa Monicasta.

Kauan odotettu: Kiinnostus roihahti vuoden 2016 Front Row Seat to Earth -levystä ja erityisesti sen Do You Need My Love? -huippulaulusta ja on sittemmin ottanut lisäkierroksia Ariel Pinkin kanssa tehdystä ep:stä ja keikkasettiin ilmaantuneista Moonlight Shadow’sta ja Vitamin C:stä.

Tuleeko: Viimeistään seuraavan levyn aikaan Suomen-keikalle ei pitäisi olla esteitä tai hidasteita.

Video ei ole enää saatavilla

#25 Grandaddy (uusi)

Mikä: Indierockyhtye Modestosta Kaliforniasta.

Kauan odotettu: Suomesta löytyy naivistisen indiepsykedelian pikkuklassikosta The Sophtware Slumpista (2000) hullaantunut kiihkomielinen Grandaddy-seuraajakunta, joka on pitänyt käsiään ristissä vuoden 2012 comebackistä lähtien.

Tuleeko: Hetken näytti paremmalta, nyt taas heikommalta. Yhtyeen basisti Kevin Garcia kuoli vuosi sitten vappuna, minkä jälkeen Grandaddy perui tulevat keikkansa, eikä ole antanut ennustetta tulevaisuudestaan.

Video ei ole enää saatavilla

#24 Chance the Rapper (uusi)

Mikä: Chicagolainen hyvästä ja voimauttavasta meiningistään tunnettu räppäri Chancellor Bennett (s. 1993), joka sai aikoinaan urahaaveilleen tsemppiä itseltään Barack Obamalta (Bennettin isä työskenteli tämän avustajana senaatissa). Sittemmin Bennett on kirjoittanut kappaleita muun muassa Kanye Westin Life of Pablo -albumille.

Kauan odotettu: Enemmistö vuoden 2013 Acid Rap -mixtapesta ja loput vuoden 2016 The Colouring Book -debyyttialbumista lukien. The Colouring Book oli ensimmäinen vain striimauspalveluissa julkaistu albumi, joka nousi Billboardin top 10:een ja voitti Grammyn.

Tuleeko: Chance on tyypillinen amerikkalainen räppitähti, jonka saaminen Eurooppaan on kiven takana ja vaivannäöstä kiitos on usein peruminen – kuten Øya ja Way Out West huomasivat vuosi sitten. Flow ei ollut Chancea buukannut ja välttyi perumiselta. Todennäköisin syy on artistin täkäläisen vetovoiman ja keikkapalkkion välinen epäsuhta. Se lienee merkittävä hidaste Suomen-keikoille myös jatkossa.

Video ei ole enää saatavilla

#23 Dead Can Dance (+72)

Mikä: Brendan Perryn ja Lisa Gerrardin yrmystä keskiaikagotiikasta etnisiä ulapoita kohti seilannut taiderockyhtye.

Kauan odotettu: Mustahuulisimmat varmaan jo vuoden 1984 debyytistä saakka, esoteerisempi yleisö kenties 1990-luvulta, jolloin kaksikon ilmaisu karisti viimeisetkin yhteytensä klassiseen rockilmaisuun.

Tuleeko: Voipa hyvinkin tulla! Maailma on pienentynyt siinä missä Dead Can Dancen ilmaisu on laventunut, joten ilmeisesti tänä syksynä uuden albumin julkaiseva yhtye voisi hyvin tulla Suomeenkin. Musiikkinsa puolesta sopisi monen hyvinkin erilaisen festivaalin ohjelmistoon, tosin Kalajoen Juhannuksen tuskin kannattaa tarjouspyyntöä jättää.

Video ei ole enää saatavilla

#22 Eminem (+47)

Mikä: Eminem.

Kauan odotettu: Parikymmentä vuotta.

Tuleeko: Eminemin kesän keikat Skandinaviassa ovat ensimmäiset 17 vuoteen. Seuraava, edes spekulatiivinen mahdollisuus saada Eminem Suomeen lienee siis noin vuonna 2035.

Video ei ole enää saatavilla

#21 King Krule (uusi)

Mikä: Archie Marshall, 23 vuotta, mölinälaulaja, pisamanaama ja ihmelapsi Etelä-Lontoosta.

Kauan odotettu: Pikkuklubeille vuoden 2011 nimettömästä esikois-ep:stä lähtien, isommille areenoille vuoden 2013 esikoisalbumista 6 Feet Beneath the Moon.

Tuleeko: Todennäköisesti ennen pitkää. Etelä-Suomen Krule-fanit rukoilevat Flow’n tai Sidewaysin – tai esimerkiksi Tavastian – ehtivän ennen Ilosaarirockia, jonka monipuoliseen linjaan brittinuorukainen sopisi paremmin kuin hyvin.

Video ei ole enää saatavilla

”Alkuvuodesta uutisoitiin, että Taylor Swift oli päätynyt raastupaan kiistelemään siitä, onko Shake It Offissa plagioituja osia.”

Taylor Swift kirjoitti laulun siitä, kuinka hän pyrkii olemaan välittämättä mediassa häntä koskevasta kritiikistä ja vihasta.

”’Cause the players gonna play, play, play, play, play
And the haters gonna hate, hate, hate, hate, hate
Baby, I’m just gonna shake, shake, shake, shake, shake
I shake it off, I shake it off”

Menneenä keväänä kahvikupin äärellä ystäväni paasasi minulle siitä, kuinka kotimainen taidekenttä on muuttunut tylsäksi. Taidetta tehdään oman position ylläpitämiseksi, ja vallankumouksellisuus ja riskinotto ovat kaikonneet. Minusta hänen näkemyksensä oli ohuelti naavan peittämä, hiukan näköalaton.

Minusta tuntuu, että varsinkin rodullistetut taiteilijat ottavat valtavia riskejä ja pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin silläkin uhalla, että heillä on vastassaan vihapuhetta ja muuta lannistavaa hälyä. Tämä on omiin havaintoihini perustuvaa pohdiskelua, enkä laisinkaan tiedä, onko se millään tavalla linjassa todellisuuden kanssa. Minä en ole taiteen tai yhtään minkään alan asiantuntija, joten tunnepohjaisia näkemyksiäni ei varmaankaan kannata noteerata.

Nämä kriittiset aatokseni ovat kuitenkin toissijaisia tässä kontekstissa. Ystäväni puheet jäivät kaivelemaan, ja lopulta Taylor Swiftin jättihitti Shake It Off vuodelta 2014 ja nämä iltapäiväkahvikeskustelut kytivät mielessäni samassa karsinassa. Syy siihen oli uutisessa.

Alkuvuodesta uutisoitiin, että Taylor Swift oli päätynyt raastupaan kiistelemään siitä, onko Shake It Offissa plagioituja osia. Lauluntekijät Sean Hall ja Nathan Butler kokivat, että kappaleen kertosäe oli varastettu heidän 3LW-yhtyeelle tekemästään laulusta Playas Gon’ Play (2001).

Pyrkimys päästä osille suurhitin tuotoista kariutui. Asiaa käsitellyt tuomari Michael W. Fitzgerald totesi kertosäkeen ajatuksen siitä, että pelaajat pelaavat ja vihaajat vihaavat banaaliksi ja vallan yleiseksi, ja sen vuoksi plagioinnista ei voida puhua. Ylen uutisessa lainattu pätkä Fitzgeraldin päätöksestä laittoi mielessäni ajatusprosessin liikkeelle.

“Käsite toimijoista toimimassa heidän olennaisen luontonsa mukaisesti ei ole lainkaan luova: se on banaali.”

Taylor Swift kirjoitti laulunsa siitä, kuinka hän pyrkii olemaan välittämättä mediassa häntä koskevasta kritiikistä ja vihasta. Minä nyt kuitenkin otan kertosäkeen alkuperäisestä kontekstistaan, että pääsen vähän pohdiskelemaan.

Mitä jos kaverini on oikeassa? Ovatko kulttuurin kentällä toimivat henkilöt taantuneet vain keskittymään ydinosaamiseensa sen sijaan, että he pyrkisivät muutoksiin ja keskusteluun yhteiskunnassamme? Taiteilijat taiteilevat, muusikot muusikoivat ja tuottajat tuottavat.

Minä en ole tarpeeksi viitseliäs todentamaan, tapahtuuko näin, mutta jos taylorswiftit vain taylorswiftaavat, se on vähän huolestuttavaa. Tai siis: ajatus henkilöstä, joka jatkaa radallaan pyrkimättä muuttamaan ympäristöään paremmaksi, on ikävä. Apatiaa vastaan ei voi taylorswiftata.

Video ei ole enää saatavilla

Taylor Swiftiä haviteltiin Jyväskylän Laajavuoreen vuonna 2014. Havitteluksi jäi. Kuva: Kimmo K. Koskinen.

Kun Sampo Kaulasen kaveri näki unta, että Metallica soittaa Ylläksellä, niin siitä alkoi puuhamiesten keikkaprojekti. Nuorgam esittelee neljä tavanomaista erikoisempaan ympäristöön suunniteltua 2000-luvun megakeikkaa, joita ei erinäisistä syistä johtuen saatu toteutettua.

Olympiastadion, Kaisaniemen puisto, Hietaniemen uimaranta ja sittemmin Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuisto ovat vakiintuneet suurten artistien ja yhtyeiden keikkojen tapahtumapaikoiksi. Jos keikka järjestetään jollain edellä mainituista paikoista, se myös todennäköisesti toteutuu.

Mutta on sitä muuallekin yritetty. Nuorgam esittelee neljä tavanomaista erikoisempaan ympäristöön suunniteltua 2000-luvun megakeikkaa, joita ei erinäisistä syitä johtuen saatu toteutettua.

Jutun yksityiskohdat perustuvat julkiseen, mediassa esitettyyn tietoon. Jos joku yhtä erikoinen epäonnistunut suurkeikka on jutusta unohtunut, siitä voi muistuttaa kommenteissa.

Tapahtumat on esitelty aikajärjestyksessä.

#1 AC/DC Tuurin Miljoonarockiin 2007

Vesa Keskisen unelma AC/DC:n Tuurin-konsertista ei ole toteutunut – ainakaan vielä. Kuva: Kimmo K. Koskinen.

Kesällä 2007 Suomen kuuluisin kyläkauppias Vesa Keskinen täytti 40 vuotta. Kolme vuotta aiemmin, vuonna 2004, nelikymppisten suunnitelmat olivat jo pitkällä: Miljoonarockissa esiintyisi Australian megasuuruus AC/DC.

Sue-lehden toimittaja Kimmo Jaramo kävi kyläkauppiaan kanssa vuoden 2004 Miljoonarockissa tämän keskustelun.

– Keskinen, terve, hieno ilta! Mites sen AC/DC:n laita, saatko senkin tänne vielä joskus?
– Terve, 2007.
– Häh?
– 2007, se on jo varma!

Tämän jälkeen Miljoonarockin esiintymisjulkistuksia odotettiin ”vesi kielellä”. Voisiko Australian suuruus oikeasti esiintyä pienen pohjalaiskylän kesätapahtumassa? Yhden tarinan mukaan koko Miljoonarock oli perustettu sen takia, että AC/DC saataisiin sinne joskus esiintymään. Jos ei kauppiaan juhlavuonna 2007, niin milloin sitten?

Täysin mahdottomana ajatusta ei pidetty. Keskinen oli saanut kyläkaupan parkkipaikalle esiintymään Scorpionsin, joka toki bändinä oli joka tavalla parikin kaliiberia pienempi.

Huhu AC/DC:n keikasta eli omaa elämäänsä vuosien varrella. Yhtenä vuotena AC/DC:n keikka ehdittiin jopa julistaa varmaksi Stara.fi:n toimesta.

Se oli kova skuuppi. Toki väärässä.

Vuoden 2007 Miljoonarockin ja AC/DC:n liittoa pidettiin varmana. Varsinkin, kun festivaalin ohjelmistoa mainostettiin suurelle yleisölle kiusoittelevasti ”huippuyllätysnimen” julkistuksella.

Helmikuussa 2007 Miljoonarock julkisti Keskisen odotetun synttärijuhlavuoden ohjelmiston. Miljoonarockin 2007 pääesiintyjäksi paljastui ”Suomen musiikkimaailman ykkösvaltti” HIM .

Ihan hyvä veto, mutta ei kuitenkaan mikään AC/DC.

40-vuotissynttärit menivät, mutta haave AC/DC:stä pysyi hengissä. Keskinen ei ollut unohtanut lupaustaan. Hän sanoi haluavansa nuoruutensa suosikkiyhtyeen Tuuriin ”hinnalla millä hyvänsä”.

Hinnalla millä hyvänsä! Eli kahdella miljoonalla eurolla.

Ja olihan tulossa jotain entistä isonumeroisempaa, nimittäin Keskisen 50-vuotissynttärit, kesällä 2017. Sekin vuosi kuitenkin meni, taas ilman AC/DC:tä. Miljoonarockin pääesiintyjänä soitti taas HIM, tällä kertaa uraansa lopetellen.

AC/DC:tä ei ole tähäänkään päivään mennessä nähty Pohjanmaalla, mutta Keskinen on jatkanut yhtyeen fanittamista. Mies vietti polttareitaan yhtyeen keikalla Hämeenlinnassa.

Ehkä haave toteutuisi, jos Tuurissa järjestettäisiin Miljardirock?

#2 Timbaland Lahden mäkimonttuun 2008

Kriittinen piste jäi tavoittamatta, kun Timbalandia houkuteltiin Lahden mäkimonttuun. Kuva: Kimmo K. Koskinen.

Cheek ei ole suinkaan ensimmäinen rap-artisti, jonka on buukattu esiintymään Lahden mäkimonttuun.

Päivälleen kymmenen vuotta ennen tämän jutun julkaisua eli 8. toukokuuta 2008 mediassa levisi yllättävä uutinen: amerikkalainen tuottajaguru Timbaland esiintyisi vain reilun kahden kuukauden kuluttua Suomessa, mutta ei missä tahansa paikassa, vaan Lahden urheilukeskuksessa eli käytännössä mäkimontussa.

Timbalandin keikan lava piti rakentaa ”maauimalan päälle samaan tapaan kuin vuonna 1991, kun New Kids On The Block esiintyi Lahdessa”.

Keikan järjestäisi tuotantoyhtiö RHS Promotions ja tapahtuman puuhamiehenä toimisi mies nimeltä Sheldon Monderoy – keikkapromoottori, jota Cheek kutsuu elämäkerrassaan nimellä ”Säätäjä”.

Alku näytti lupaavalta. Konsertille avattiin omat nettisivut ja lipunmyyntikin ehdittiin aloittaa.

Mutta hyvin pian sieltä täältä alkoi tulla ristiriitaisia tiedonmuruja: Lahden-keikan päivämääränä Timbalandin pitäisi esiintyä myös Australiassa ja Puolassa. Alkoi koko kesän kestänyt epävarmuuden aika ja juupas-eipästely Timbalandin saapumisesta Suomeen.

Epäilijät voittivat. Konsertti peruttiin vain kuukautta ennen tapahtumapäivää.

Yhden tiedon mukaan Timbalandin Lahden-keikalle ehdittiin myydä jopa 7 000 lippua. Se on paljon, mutta ei missään tapauksessa tarpeeksi keikkalavan rakentamiseksi maauimalan päälle, muista suurkeikan kuluista puhumattakaan.

Vertailun vuoksi: Cheekin loppukesän Valot sammuu -keikalle on myyty 30 000 lippua. Saman verran yleisöä vetivät aikoinaan ”Nyykkäritkin”.

Jopa tuhat Timbaland-keikalle lipun ostanutta ei ilmeisesti koskaan saanut rahojaan takaisin. Monderoyn mukaan syy oli Timbalandin edustajien, jotka eivät suostuneet palauttamaan ennakkomaksuja.

Paha Timbaland vei rahat.

Ihan selkeä kuvio ei ollut tuottajamogulinkaan puolelta. Timbaland päätyi haastamaan australialaisen keikkajärjestäjän oikeuteen. Lopulta Timbaland esiintyi Puolassa Krakowan Coke Live Festivalissa 22. toukokuuta 2008, eikä ole vieläkään esiintynyt Suomessa.

Timbalandin korvaajana Lahdessa piti olla Sean Paul.  Sekavaa ja tulehtunutta tilannetta lepyteltiin tarjouksella: RHS Promotionsin järjestämälle Sean Paul -keikalle pääsisi kaksi henkilöä yhdellä Timbaland-keikan lipulla.

Myös Sean Paulin keikka kuitenkin peruttiin, tällä kertaa ”huonon sääennusteen vuoksi”.

Tuleeko mieleen muita puolitoista viikkoa ennen sään takia peruttuja keikkoja?

#3 Metallica Ylläkselle 2012

Ennen kuin Sampo Kaulanen tunnettiin Jounin kaupan villinä kyläkauppiaana ja ”Selviytyjät-Sampona”, hän oli ”Diili-Sampo”, jolla oli hurja unelma: saada Metallica esiintymään Ylläkselle, jossa Kaulanen vaikutti Lapin suurimman kyläkaupan taustajoukoissa.

I will survive!

Hankkeen pohjalla oli Kaulasen ja hänen kahden Diili-kollegansa Arttu Lipsosen ja Jouni Talvisen perustama hyväntekeväisyysjärjestö Sataprossaa.

Video ei ole enää saatavilla

Kolmikko visioi hyväntekeväisyyskonserttia, jonka tuotto menisi Sataprossaa-yhdistyksen kautta hyvään tarkoitukseen. Julkiset lähteet eivät kerro, mihin konsertin tuotot olisi kohdistettu, mutta aiemmin yhdistys oli lahjoittanut kalenterimyynnistä saatuja varoja vanhustenhoitoon Lohjalla.

Rempseää menoa.

Metallica-haave ei alkanut perinteisin menetelmin. Idean keikasta oli saanut Jouni Talvinen – unessaan. Ensimmäisenä yhteyshenkilönä oli jääkiekkoilija Janne Niinimaa, joka oli ”ollut johonkin Metallican jäseneen yhteydessä”. Keikkapalkkioarvio, miljoona euroa, perustui Googlen avutta löydettyihin tietoihin.

Miesten visiossa ”jenkkibändi vetäisi paikalle 50–60 000 rockfania, jotka kuljetettaisiin tunturiin useilla kymmenillä, jopa sadoilla linja-autoilla”. Käytännössä puhuttiin koko puolen Suomen bussikapasiteetin valjastamisesta yhtä keikkaa varten.

Vielä heinäkuussa 2011 ”Diili-Sampon Metallica-projekti puksutti eteenpäin kovaa vauhtia”. Bändiinkin oli tarinoiden mukaan saatu yhteys. Hjallis Harkimo oli ilmeisesti jollain tavalla hankkeessa mukana. Muonion kunta oli antanut hankkeelle ”vihreää valoa”.

Aikataulu oli tarkentunut, mutta keikan ajankohta siirtynyt vuoteen 2013, sillä rahoituksen suhteen oli yhä ongelmia. Tämän Kaulanen tunnusti, mutta siihenkin oli keksitty ”viritelmiä”. Metallican Ylläs-keikka kun nähtiin ”käsivarren Lapin yhteisenä ponnistuksena”.

Viisi kuukautta myöhemmin Metallica-projektin vaiheista tunnollisesti uutisoinut MTV3 kertoi ”Diili-Sampon kunnianhimoisen Metallica-hankkeen olevan jäissä”. Uutisen mukaan hanketta hidasti sekä rahan että ajan puute.

Tämän jälkeen Metallican Ylläs-keikasta ei ole uutisoitu.

Metallica on esiintynyt vuoden 2011 jälkeen Suomessa kolme kertaa, mutta ei koskaan Poria pohjoisempana.

Metallica Ylläs-keikka nähtiin ”Pohjoisen yhteisenä ponnistuksena. Ponnistus jäi vajaaksi. Kuva: Kimmo K. Koskinen.

#4 Taylor Swift Jyväskylän Laajavuoreen 2014

Yksi 2010-luvun suosituimmista tähdistä yllätyskeikalla jyväskyläläisessä laskettelukeskuksessa? Ei voi olla totta?

Eikä tietenkään ollutkaan, mutta silti näin vuonna 2014 spekuloitiin.

”Tekee mahdollisesti” LOL

Tämäkin homma perustui alkujaankin hataralle pohjalle. Helmikuussa 2014 Laajavuorella järjestettiin ”maailman ensimmäinen World Ice Cross Liigan osakilpailu ja maailmanmestaruuskilpailu”.

Älkää kysykö, mitä on World Ice Cross. Nuorgam ei ole urheilu- vaan musiikkimedia. (Ilmeisesti kyse on alamäkiluistelusta.)

Tapahtuman puuhamiehenä hääri kanadalainen Tim Cimmer, ”jolla on kokemusta kansainvälisistä palkintogaaloista ja julkkistapahtumista Yhdysvalloissa.”

Cimmer lupasi, että ”tapahtumasta tulisi urheilukisojen ’Oscar-tapahtuma’ punaisten mattojen, suomalaisten sekä kansainvälisten tähtien ja julkkisten voimin”.  Paikalle luvattiin alamäkiluistelua harrastava näyttelijä Mikko Leppilampi ja seitsenkertainen Grammy-voittaja Taylor Swift.

Leppilampi, ok. Swift, WTF?

Olettamus amerikkalaistähden saapumiselle Suomeen perustui siihen, että Tim Cimmer oli katsonut Swiftin keikkakalenteria ja huomannut, ettei Euroopassa tuolloin kiertävällä artistilla ollut alamäkiluisteluviikonloppuna omaa keikkaa.

Siispä hän tekisi extrakeikan Jyväskylässä?

Rumba perkasi järjettömältä tuntuvan kuvion heti tuoreeltaan.

”Saattaa olla” TOD!

Cimmer ajatteli, että koska Swiftillä ei ole tapahtumaviikonloppuna omaa keikkaa, tähti voisi tulla piipahtamaan Jyväskylässä ja esiintyisi ilman omaa bändiään ilmaistapahtumassa – ja vieläpä ilman palkkiota, koska kyseessä olisi hyväntekeväisyystapahtuma, jolla kerätään rahaa lastensairaalalle.

Cimmer väitti, että hän tuntee ”jonkun” Swiftin kiertueorganisaatiosta ja että hän on itsekin tavannut supertähden monta kertaa erilaisissa gaaloissa.

Ehkä näin. Tai sitten ei.

Cimmerin Rumballe antaman haastattelun perusteella koko kuvio tuntui puhtaalta PR-tempulta, mutta Iltalehdelle hän kertoi lentäneensä Swiftin perässä Lontooseen. Reissulla haaveet kaatuivat lopullisesti: Cimmer ei päässyt tapaamaan Swiftiä eikä puhumaan tämän kanssa ”asiasta henkilökohtaisesti”.

”Ei tule?” OHO

Mikko Leppilampi sentään nähtiin Jyväskylässä alamäkiluistelemassa. Taylor Swiftiä ei ole nähty Suomessa vieläkään.

Kuka saapuu paikalle, millä kulkuvälineellä ja miksi?

Pink

Nimi ja ikä: Alecia Beth Moore, 33 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Vaaleanpunaisella vintage-Cadillacilla.

Miksi? Pink on ollut tyyleissään välillä hyvinkin rock, välillä jopa rockabilly. Autostereoissa soi luonnollisesti Pink Cadillac.

Vaaleanpunaista sen olla pitää, tietää Pink.

Adele

Nimi ja ikä: Adele Laurie Blue Adkins, 25 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Tyylikkäällä, museorekisterissä olevalla Jaguarilla.

Miksi? Adelen suosio on kahden julkaistun levyn jälkeen huipussaan, hän on maailman suosituimpia naisartisteja. Tästä huolimatta hänet on bongattu tekemässä ruokaostoksia Brittein saarten S-marketissa eli Tescossa. Museo-Jaguar on arvokas, mutta ei liian prameileva laulajattaren imagoon.

Adele luottaa brittiklassikkoon.

Feist

Nimi ja ikä: Leslie Feist, 37 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: 1970-luvun Volkswagen Kleinbus -pikkubussilla.

Miksi? Feist on indiemaailman tunnetuimpia nimiä. Kleinbus on musiikissaan autenttiseen äänimaisemaan panostavalle laulajalle sopivan maltillinen kulkuneuvo.

Feistille maistuu kimppakyyti.

Lykke Li

Nimi ja ikä: Li Lykke Timotej Zachrisson, 27 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Volvolla, jota ajaa autonkuljettaja.

Miksi? Lykke Li on ruotsalainen, joten hän saapuu Volvolla. Autonkuljettajaa tarvitaan, koska laulajatar on diivan maineessa. Saab olisi liian vaatimaton.

Volvo, taattua laatua Ruotsista.

Madonna

Nimi ja ikä: Madonna Louise Veronica Ciccone, 54 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Pramealla limusiinilla entouragensa ja joogaopettajiensa kanssa.

Miksi? Limusiinit eivät ole uutta Madonnalle. Hän pääsi niiden maailmaan jo Sacha Baron Cohenin Ali G -hahmon tähdittämällä Music-hittivideollaan.

Madonna – jalkatilan ystävä.

Taylor Swift

Nimi ja ikä: Taylor Alison Swift, 23 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Ford F-150 -pickupilla.

Miksi? Koska amerikkalaisen kantrilaulajan kuuluu saapua kokoontumisajoihin amerikkalaisella pickupilla.

Pick me up, vaatii Taylor Swift.

PJ Harvey

Nimi ja ikä: Polly Jean Harvey, 43 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Vanhalla keikkabussilla.

Miksi? Keikkabussiin liittyy vahvasti tinkimätön tekemisen meininki, jota löytyy myös Harveyn urasta.

Työn sankarille sopii keikkabussi.

Rihanna

Nimi ja ikä: Robyn Rihanna Fenty, 25 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Chris Brownin lahjoittamalla Lamborghinilla.

Miksi? Koska Rihanna sai oikeasti Chris Brownilta viime syksynä lahjaksi Lamborghinin. Kyllä sitä kelpaa saapua Nuorgamin torille esittelemään.

Lahjahevosvoimien suuhun ei saa katsoa.

Björk

Nimi ja ikä: Björk Guðmundsdóttir, 47 vuotta.

Saapuu kokoontumisajoihin: Army of Me -musiikkivideosta tutulla jättiläisrekalla.

Miksi? Björkin jättiläisrekankäsittelytaidot vakuuttivat jo vuonna 1995 valmistuneella musiikkivideolla. Taidot ovat tuskin mihinkään kadonneet.

Ei väistetä! Ei väistetä!

Kokoontumisajojen osallistujista Pink konsertoi Helsingin Hartwall Areenalla tiistaina 28. toukokuuta. Rihanna esiintyy samassa paikassa sunnuntaina 28. heinäkuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Taylorin huulet hehkuvat punaisina. Vain taivas on rajana.

Kantripopparin neljäs on lähes jättipotti.

Euroopasta käsin on hankala hahmottaa, miten suosittu Taylor Swift Yhdysvalloissa on. Hänen uusia biisejään, jotka julkaistiin ennen Red-albumia, ostettiin yli neljä miljoonaa kappaletta, ja Redin avausviikon myynti oli suurin Yhdysvalloissa kymmeneen vuoteen. Kaikki tämä vuonna 2012, jolloin kenenkään ei pitäisi enää ostaa levyjä.

Swift on täydellinen poptähti, ja nimenomaan poptähti, vaikka Redilläkin kuullaan jonkin verran kantrisävyjä. Hän on jumalaisen kaunis, laulaa kohtuullisen hyvin, tekee itse biisinsä ja toistaiseksi säilyttänyt naapurintytön imagonsa. Hän on aidosti tavallinen – tai niin tavallinen kuin multimiljonääri ja uuden maailman suosituin artisti voi olla.

Kantritausta mahdollistaa sen, että Swift otetaan artistina vakavasti. Esimerkiksi Kelly Clarksonin ongelmana on, että hän tekee puhdasta poppia ja vaikka hän tekee sitä erittäin hyvin, hän on poppari eikä muusikko. Swift on sekä vakavasti otettava muusikko että kansikuvatyttö.

Redillä jokaista ässäbiisiä (Red, I Knew You Were Trouble) kohden löytyy keskinkertaisempi veto (Treacherous, The Holy Ground) ja ylipäätään se on 16 biisin mittaisena aivan liian raskas, mutta kuten hittialbumeilla yleensä, helmien lukumäärä määrittää levyn onnistumisen, ja Redillä helmiä on aivan tarpeeksi. Eräs huippuhetkistä on I Almost Do, puolihidas popkantriballadi, joka kuvaa hankalaa rakkautta ihailtavan intensiivisesti:

”I just want to tell you
It takes everything in me not to call you
And I wish I could run to you
And I hope you know that every time I don’t
I almost do”

Ei ihme, että miljoonat ja miljoonat nuoret ympäri Amerikkaa samaistuvat Swiftiin. Hän tarkastelee maailmaa ja parisuhdetta yleensä yksipuolisesti omasta näkökulmastaan, mutta teksteissä ei silti ole omahyväisyyden hiventäkään. Jotkut tekstit ovat myös oivaltavan hauskoja, kuten 22:

”It feels like a perfect night to dress up like hipsters
And make fun of our exes/
It feels like a perfect night for breakfast at midnight
To fall in love with strangers”

Max Martinin ja Shellbackin tuottama We Are Never Ever Getting Back Together -megahitti kuuluu tietenkin albumin parhaimmistoon. Stay Stay Stay on levyn puhtainta kantria banjoineen ja kertosäe jää päähän ensikuulemalta. Snow Patrolin Gary Lightbody on kiinnitetty mahtipontiselle, joskin melko tylsälle The Last Timelle, ja hänen äänensä sopiikin yllättävän hyvin yhteen Swiftin kanssa. Ed Sheeran puolestaan duetoi päätähden kanssa kauniin Everything Has Changedin. Alykäs veto brittimarkkinoita ajatellen.

Redillä ei siis töki oikeastaan mikään. Sillä on tarpeeksi niin hyviä kappaleita, että se kietoo otteeseensa eikä jää vain taustalle soimaan, ja sen kuuntelemisesta tulee hyvä mieli. Ehkä muukin maailma alkaa olla viimein valmis uudelle Shania Twainille (muistattehan huimia määriä myyneen Come On Overin?). Jos on, niin Taylor Swift valloittaa sen jo tällä albumilla.

76 Tuote kunnossa ja huulet hehkuvat punaisina. Vain taivas on rajana.

Video ei ole enää saatavilla