Natalya Shevlyakova alias n.A.T.o.: tyttöpoppia burkassa.

Tyttöpopkeskiviikko on viikottainen katsaus, jossa paneudutaan tyttöpopin maailmaan pintaa syvemmältä mutta pintaa unohtamatta.

Tyttöpopin tehtävä ei ole pelkästään viihdyttää ja ilahduttaa. Ehei! Tyttöpopin tehtävä on myös ravistella, ahdistella ja pakottaa kohtaamaan uusia asioita. Kunnon tyttöpop tähtää kuuntelijansa ihon alle, eikä lähde sieltä koskaan. Tämän juttusarjan kuluessa pyrin osoittamaan, että tyttöpop on provosoivaa, aggressiivista ja törkeää. Mikään aihe ei ole riittävän pyhä, etteikö siitä voisi tehdä musavideota.

t.A.T.u. & n.A.T.o.

Provosointi tyttöpopin pääasiallisena sisältönä

Venäläisbändi t.A.T.u. oli alkujaan tuottaja Ivan Shapovalovin luomus. Shapovalovin todelliset lahjat eivät kuitenkaan olleet musiikin saralla, vaan provosoinnissa. Vaatii todellista vakaumusta tulla pidätetyksi tyttöpopin palveluksessa, mutta juuri näin Shapovaloville kävi.

Kappaleen Show Me Love piti olla t.A.T.u.: ensimmäisen levyn kolmas sinkku, mutta levy-yhtiön säätämisen vuoksi se julkaistiin vain Puolassa. Kappaleelle tehtiin myös musiikkivideo, joka jätettiin suurellisesta ideastaan huolimatta julkaisematta. YouTubesta se tietenkin löytyy:

Video ei ole enää saatavilla

Videon ideana on kuvata teinilesbokoulutyttömielenosoituksia ympäri maailmaa. Joissain paikoissa, kuten Shapovalovin kotikulmilla Moskovan Punaisella torilla, luvattomaan mielenosoittamiseen suhtaudutaan nyrpeästi. Shapovalov joutui ohjaajan ominaisuudessa putkaan. Lontoossa viranomaisahdistelu oli vähäisempää: miekkaria jouduttiin vain siirtämään Big Benin luota Tower Bridgelle.

Olennaista t.A.T.u.:ssa on, että bändi on peruskonseptiaan myöten provokaatio. Teinilesboilussa ei ole kyse ensisijaisesti seksistä, vaan provosoinnista. Show Me Loven video on siitä loistava osoitus. Luvattomien mielenosoitusten koko pointti on aiheuttaa kalabaliikkia ja hämmennystä. Videolla näytetään naisia suutelemassa eri puolilla maailmaa, eikä konteksti ole seksi vaan politiikka. Video yrittää tehdä t.A.T.u:n tytöistä teinilesbovapautuksen kärkihahmoja.

Provokaatio on läsnä muissakin alkupään kappaleissa. Biisin 30 Minut videolla räjäytetään koulu.

Video ei ole enää saatavilla

Yulia Volkova näyttää videolla aivan siltä kuin olisi karannut Gus van Santin kouluammuskeluelokuvasta Elephant. Van Sant ja Shapovalov panostavat molemmat siihen, että nuoret esiintyjät todella näyttävät nuorilta.

Tässä sama englanniksi nimellä 30 Minutes.

Video ei ole enää saatavilla

Seksiin t.A.T.u. pääsee vasta neljännellä videollaan, mutta Shapovalov päätti hoitaa senkin niin iskevästi kuin osasi: keskittymällä paljaan pinnan sijaan paljaaseen tunteeseen.

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen nimi on Prostye Dvizheniya. Suurin osa videosta on lähikuvaa Volkovan kasvoista. Ääniraita ja Volkovan ilmeet antavat ymmärtää, että hän runkkaa, mutta katsoja ei koskaan näe mitään muuta kuin kasvot. Videon ideana on keskittyä seksin tunteeseen objektifioinnin sijaan. Ja sehän on paljon hevimpää kuin mikään bikinimeininki.

Suositellaan kuunneltavaksi kovalla volyymillä avotoimistossa.

Video ei ole enää saatavilla

Pian t.A.T.u. kuitenkin suuntasi maailmalle ilman Shapovalovia, ja tämä ryhtyi kehittelemään uutta artistia, jonka nimi on n.A.T.o. Muslimi, nainen, itsemurhapommittaja. Moskovassa olleen keikan pääsyliput olivat lentolipun mallisia, hauskana viittauksena 9/11-iskuihin.

Video ei ole enää saatavilla

Biisin nimi on Chor javon. Tässä kohtaa on viimeistään selvää, että Shapovalovia kiinnostaa enemmän politiikka kuin seksi. Artistilla on burka, ja mustavalkoista uutiskuvaa piisaa.

Mahtavista ideoistaan huolimatta n.A.T.o. jäi tähdenlennoksi. Tässä artistin toinen video, Tajiksong.

Video ei ole enää saatavilla

Yhteenveto

Hyvä provo ei tietenkään ole yhdestä miehestä kiinni. Vaikka Shapovalov jäikin kyydistä jo varhain, t.A.T.u:n myöhemmälläkin uralla osattiin. Kappaleen White Robe videon kuvauksissa ongelmana oli, että Volkova oli raskaana. Provokaattorille se oli tilaisuus.

Video ei ole enää saatavilla

Kärsimättömille tiedoksi, että teloitus alkaa kohdassa 2:40. Tässä vielä venäjänkielinen versio Beliy Plaschik.

Video ei ole enää saatavilla

Juhana Pettersson on kirjailija, toimittaja ja roolipelitaiteilija. Kirjoittajan ensimmäinen romaani Sokerisamurai ilmestyi maaliskuussa 2013 (Into Kustannus) ja sijoittuu tyttöpopin maailmaan. Läsnä Twitterissä ja Facebookissa.

Yulia Volkova ja Lena Katina, teinilesboilun asialla.

Tyttöpopkeskiviikko on viikottainen katsaus, jossa paneudutaan tyttöpopin maailmaan pintaa syvemmältä mutta pintaa unohtamatta.

Tyttöpopin kentällä on paljon yrittäjiä eikä menestystä voi taata. Poptuottaja voi pelata varman päälle, mutta tuttu ja tylsä ei aina menesty. Tämän juttusarjan kuluessa paneudutaan tyttöpopin kaavoihin. Pyrin osoittamaan, ettei kaavamaisuus aina ole pahaksi, eikä laskelmointi ole sama asia kuin omaperäisyyden puute.

Britney ja t.A.T.u.

1990-luvun lopussa uransa aloittaneet jenkkitähti Britney Spears ja venäläinen duo t.A.T.u. edustavat laskelmoinnin voittoa. Molemmilla on ensimmäisillä videoillaan sama matikka. Spears oli 17-vuotias hänen ensimmäisen hittinsä, …Baby One More Timen (1998) ilmestyessä:

Video ei ole enää saatavilla

Spearsin myöhemmänkin uran tyyliin musiikkia myydään aggressiivisen suoraviivaisesti seksillä. Videon loppupuolella on esillä urheilullisempia vaatteita, mutta videon tunnusomaiseksi ilmeeksi on muodostunut alun koulutyttölook, joka korostaa seksin ohella artistin nuoruutta.

t.A.T.u:n ensimmäinen hitti Я сошла с ума purkitettiin vuonna 1999 ja julkaistiin vuonna 2000:

Video ei ole enää saatavilla

Myös t.A.T.u. panostaa koulutyttömeininkiin, mutta meininki on provosoivampaa. Romanssia tapailevat artistit ovat aidan takana ihmisten pällisteltävinä. Se on reipas aloituskuva bändille, jonka konseptina oli myydä fiktiivistä teinilesboilua. Bändin jäsenistä Yulia Volkova oli biisin ilmestyessä 15, Lena Katina 16.

Tässä vielä videon englanninkielinen versio All the Things She Said:

Video ei ole enää saatavilla

Kenties siksi, että t.A.T.u:n tytöt olivat nuorempia, heidän meininkinsä ei ole ihan yhtä pornoisaa kuin Spearsilla. Kapina ja herkkyys tukevat toisiaan.

Spearsin kakkosvideolla Sometimes meininki on aivan toinen:

Video ei ole enää saatavilla

Spears näyttää karanneen jogurttimainoksesta, seksistä ei ole tietoakaan ja kaikki on kunnollista. Jenkkiteiniunelma on näytillä valkeimmassa muodossaan. Kun artisti on ensin lanseerattu ykkösvideossa tietyllä tavalla, on kakkosvideon tarkoitus laajentaa kuvaa päinvastaiseen suuntaan.

Omalla kakkosvideollaan Нас не догонят t.A.T.u. lähti samalle linjalle:

Video ei ole enää saatavilla

Koulupukujen sijaan videolla fiilistellään teiniromantiikkaa toppatakit päällä. Jenkkikamalle ominaisen hiotun meiningin sijaan Volkovan ja Katinan romanssi näyttäytyy inhimilisenä ihmisten välisenä toimintana.

Imagonlaajennukseen liittyvän peruskaavan ulkopuolella videot ovat toki hyvin erilaisia. t.A.T.u:n itsemurhahakuinen säiliöautokolarointi on kestänyt aikaa paljon paremmin kuin Spearsin elämästä vieraantuneempi lähestymistapa.

Tässä englanninkielinen versio Not Gonna Get Us:

Video ei ole enää saatavilla

t.A.T.u:lla ja Spearsilla on muutakin yhteistä. Kummatkin saivat alkunsa lapsitähtinä. Spears oli uransa alkuvaiheessa The Mickey Mouse Clubissa. t.A.T.u:n Volkova ja Katina tutustuivat puolestaan venäläisessä lapsibändissä nimeltä Neposedi. Nimi viittaa lapsiin, jotka eivät osaa olla aloillaan.

Sekä t.A.T.u-kaksikolla että Spearsilla oli lisäksi vanhemmat, jotka panostivat siihen, että heidän jälkikasvunsa suuntaisi viihdealalle mahdollisimman nuorina. Showbisnesäidin stereotyyppi on vahvasti läsnä.

Yhteenveto

Menestystä halajavan tyttöpopartistin täytyy siis aloittaa seksikkäällä videolla, tehdä seuraavaksi tunteikas video ja muistaa panostaa koulupukuihin. Lastenohjelmatausta ei ole haitaksi. Parhaimmillaan taktikointi johti t.A.T.u:n kohdalla siihen, että provosoivin ratkaisu oli aina paras, ja Spearsin kohdalla hyökkäävään seksin soveltamiseen. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, nämä ovat artistien parhaita ominaisuuksia.

Juhana Pettersson on kirjailija, toimittaja ja roolipelitaiteilija. Sarjan kirjoittajan ensimmäinen romaani Sokerisamurai ilmestyy alkuvuodesta 2013 (Into Kustannus) ja sijoittuu tyttöpopin maailmaan.

Nosta lippu salkoon ja osta lippu Tampereen elokuvajuhlien Queerscenes-näytökseen.

Nuorgam esittelee kymmenen seksuaalisella suuntautumisellaan vaikuttanutta artistia. Aiheeseen voi paneutua syvällisemmin parhaillaan käynnissä olevilla Tampereen elokuvajuhlilla, jonka ohjelmistoon kuuluu tänä vuonna erillinen Queerscenes-ohjelmasarja.

#1 Ma Rainey

1920-luvun nousukauden aikaan New Yorkin Harlemissa tanssittiin bluesin ja jazzin tahtiin. Avoin aikakausi salli myös homoseksuaalisuuden, ja erityisesti moni tunnettu blues-laulajatar harrasti lesbosuhteita, vaikka tavan mukaan eri sukupuolen kanssa todennäköisesti lopulta sitoutuikin. Yksi 1920-luvun Harlemin tunnetuimpia lesbonaisia oli bluesin äidiksikin tituleerattu Ma Rainey. Albumillaan Prove It on Me Blues Ma puhui monologissaan naisia rakastavista naisista ja kertoi käyvänsä ulkona naisten kanssa, koska ei pidä miehistä. Myös Ma oli naimisissa miehen kanssa, mutta ei koskaan peitellyt rakkauttaan naisiin, vaikka joutui välillä ongelmiin lesbosuhteidensa takia. Ma muun muassa pidätetiin taustalaulajiensa kanssa harjoittamiensa ryhmäseksisessioiden takia.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Rob Halford

Kevyemmän metallimusiikin ja hardrockin historia pitää sisällään useita androgyynisesti esiintyneitä ja laittautuneita artisteja, mutta homoseksuaalisuus ei ole ollut metallikulttuurissa koskaan yleisesti tunnustettua. Ensimmäinen homoseksuaalinen metallitähti on tietysti Judas Priestin nokkamies Rob Halford. Niitein koristelluista nahka-asuistaan tunnettu metallijumala on kertonut, että seksuaalisuuden salaamisen takia kärsi alkoholi- ja huumeongelmista ja sairastui masennukseen. Halford vieroittautui päihteistä vuonna 1986 ja astui ulos kaapista kaksi vuotta myöhemmin. Jälkikäteen spekuloitiin, että suuntautuminen olisi pitänyt arvata Halfordin pukeutumistyylistä, mutta mies on itse kertonut kokeneensa tällaiset väitteet loukkaaviksi ja sanonut, että pukeutuminen on aina liittynyt vain bändiin ja sen musiikkiin, ei millään tavalla hänen henkilökohtaiseen suuntautumiseensa.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Dana International

Vaikka euroviisuilla on maine homokulttuurissa juhlittuna laulukilpailuna, ei sitä heti huomaisi kilpailun viime vuosikymmenten voittajista. Ainoastaan vuonna 1998 Diva-kappaleella voittanut israelilainen Dana International erottuu selkeästi joukosta. Vuonna 1972 mieheksi syntynyt Dana kävi läpi sukupuolenkorjausleikkauksen vuonna 1993. Vaikka Danan transsukupuolisuus aiheutti Israelissa kohua, hän on saavuttanut arvostetun aseman kotimaassaan: kultaa myynyt artisti on muun muassa palkittu vuoden naisartistina, esiintynyt Tel Avivin 100-vuotisjuhlassa ja toiminut Idols-tuomarina.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Tonéx

2000-luvun alkupuolella Anthony Charles Williams II tunnettiin paremmin nimellä Tonéx. Hiphopia, funkia, jazzia, urbaania rockia ja gospelia yhdistävä esiintyjä löi lujaa läpi gospel-kentällä ja myi puoli miljoonaa kappaletta toista albumiaan Out the Box ja nousi ykköseksi Billboardin gospel-levyjen listalla. Vuonna 2009 Tonéx myönsi yllättäen olevansa homoseksuaali The Lexi Show -tv-ohjelmassa ja sai konservatiiviset kristilliset piirit sekaisin. Vaikka näyttävissä asusteissa, puuhkissa ynnä muissa esiintyneen Tonéxin seksuaalista suuntautumista oli kristillisissä piireissä salaa epäilty, ei avoimen homoseksuaalista gospel-artistia pystytty hyväksymään. Tonéxilta peruttiin keikkoja ja sovittuja yhteistyöprojekteja ja hänet suljettiin pois seurakunnasta. Tonéx lopulta luopui pastorin virastaan. Nykyään hän luo uutta uraa r&b:tä, glamia ja poppia yhdistelevänä artistina nimeltä B. Slade. Nimen innoittajana on toiminut Brian Sladen hahmo Velvet Goldmine -elokuvasta.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Freddie Mercury

Queenin johtohahmo Freddie Mercury on väistämättä yksi musiikkihistorian tunnetuimpia seksuaalista vähemmistöä edustaneita muusikoita. Vaikkei esimerkiksi ”I am as gay as a daffofil, darling” -sitaatista tunnettu Mercury koskaan halunnut mediassa avautua suuntautumisestaan, hän ei koskaan kokenut tarvetta peitellä sitä. Eikä suuri yleisö siitä ollut kiinnostunut. Mercury on loistava esimerkki siitä, että silloinkin, kun homoseksuaalisuus oli vähemmän suvaittua kuin nykyään, tarpeeksi suuri lahjakkuus ja karisma kiinnittää yleisön huomion olennaisimpiin asioihin. Valitettavasti Mercury ei kuitenkaan jää musiikkihistoriaan vain poikkeuksellisen lahjakkuutensa ansioista, vaan myös sen takia, että hän antoi surullisella kohtalollaan kasvot 1980-luvun AIDS-epidemialle.

Video ei ole enää saatavilla

#6 t.A.T.u.

Kymmenisen vuotta sitten All the Things She Said -hitillä radioaaltoja vallannut tyttöduo on sarjassaan ainutlaatuinen, sillä se on harvoja popyhtyeitä maailmassa, joita markkinoitiin valheellisesti lesbouden avulla. Ainutlaatuisuutta lisää, että kyseessä ei ollut mikään Hollywoodin keksintö, vaan bändi oli lähtöisin Venäjältä. Duon laulajattaret Lena ja Yulia tulivat ulos kaapista vuonna 2004 ja myönsivät olevansa heteroita; koulutyttöasuissa esiintyvät ja musiikkivideoissaan pikkurikoksia tekevät lesbohahmot olivat vain osa tuottaja Ivan Shapovalovin käsikirjoitusta. Samoihin aikoihin tytöt riitaantuivat Shapovalovin kanssa, joka halusi keskittyä musiikin sijaan pelkkiin skandaaleihin.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Jari Sillanpää

Kun iskelmätähti Jari Sillanpää myönsi vuonna 2006 Tuomas & Juuso Experience -ohjelmassa seurustelleensa miehen kanssa, kansa ei suuresti kohahtanut. Sillanpää on kertonut, että tunnustuksen jälkeen monet fanit sanoitvat jo tienneensä tai arvanneensa asian. Julkisen salaisuuden tunnustaminen oli kuitenkin merkittävä mittapuu suomalaisessa iskelmämusiikin perinteessä, joka ei juuri homotähtiä tai homotangokuninkaita tunne. Sillanpään ulostulo ei ole miehen uraa hidastanut tai innokasta naisyleisöä pienentänyt; debyyttialbumi Jari Sillanpää on edelleen Suomen kautta aikojen myydyin kotimainen albumi.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Terrence Dean

Yksi populaarimusiikin homofobisimpia musiikkigenrejä on edelleen hiphop. Vaikkei seksuaalinen suuntautuminen ole populaarimusiikkirintamalla enää juurikaan noteerattava asia, ei avoimesti homoja räppäreitä ole vielä tänä päivänä musiikkikanavilla nähty. Yksi hiphop-kulttuurin salaista homoseksuaalisuutta valottanut mies on nostettava listalle, vaikkei hän varsinaisesti muusikko olekaan. MTV:n entinen johtaja, kirjailija ja hiphop-vaikuttaja Terrance Dean julkaisi vuonna 2008 kirjan Hiding in Hip Hop, jossa hän kertoo, millaista on elää homomiehenä vihamielisen homofobisessa hiphop-maailmassa. Toivoa muutokselle kuitenkin on, sillä esimerkiksi Fat Joe ja Game ovat jo ilmaisseet tietävänsä, että homoseksuaaleja räppäreitä on olemassa, ja toivovansa, että he tulisivat ulos kaapeista ja edustaisivat itseään ylpeinä.

#9 Beth Ditto

Viime vuosina yksi populaarikulttuurissa voimakkaimmin vaikuttaneista naisista on kiistatta The Gossip -yhtyeen solisti Beth Ditto. Transmiehen kanssa seurusteleva Ditto on rikkonut tabuja niin perinteisen sukupuolisen suuntautumisen kuin kauneusihanteidenkin suhteen, toiminut LGBT-asioiden puolestapuhujana ja inspiroinut perinteisesti alipainoisia naisvartaloita ihannoivaa muotikenttää esiintymällä esimerkiksi Jean Paul Gaultierin muotinäytöksessä. Räväkkä nainen ei turhia neiteile; YouTubesta löytyy video, jossa Ditto kaappaa käsiinsä 30 Seconds to Mars -solistin, näyttelijä Jared Leton ja kanniskelee kiusaantuneen oloista miestä sylissään kuin vauvaa.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Chely Wright

Suomalaiselle yleisölle Chely Wright lienee tuntemattomampi artisti, mutta Yhdysvalloissa nainen tunnetaan yhtenä harvoista avoimen homoseksuaaleista country-artisteista. Yli miljoona levyä myynyt ja miehen etsimisestä kertovasta Single White Female -hitistä tunnettu Wright eli vuosia kaapissa naissuhteet itseltään kieltäen, mutta päätti vihdoin vuonna 2010 kertoa totuuden itsestään People Magazinen kansikuvajutussa. Samoihin aikoihin Wright julkaisi rehellisen elämänkertakirjansa. Vaikka countryn konservatiivinen historia pitääkin sisällään salattua homoseksuaalisuutta, Wright on kautta aikojen ensimmäinen mainstream-tähti, joka on myöntänyt suuntautumisensa julkisesti. Nykyisin Wright on naimisissa LGBT-aktivisti Lauren Blitzenin kanssa ja tekee itsekin työtä LGBT-oikeuksien edistämiseksi.

Video ei ole enää saatavilla

Queerscenes-näytökset Tampereen elokuvajuhlilla pe 9.3. klo 18 (Plevna 5) ja klo 20 (Tullikamari), la 10.3. klo 22 (Plevna 5) ja su 11.3. klo 18 (Plevna 5). Lisäksi pe 9.3. klo 21 Tampereen Klubilla Discordia-klubi, jonka ohjelmassa muun muassa queer-kollektiivien dj:tä, saksalainen elektroartisti Easter sekä kotimaisen konemusiikin tähti Jaakko Eino Kalevi.

Nuorgam esittelee kymmenen tähdenlentoa, joiden matka listoilta alelaariin kiinnitti suuren yleisön huomion vain hetkeksi. Kerromme millä tavoin he ovat jättäneet jälkensä ja miksi hekin ansaitsevat musiikinystävän kunnioituksen. Osa on raudanlujia musiikin ammattilaisia, toiset lähinnä studioon sattumalta tupsahtaneita sopivia kasvoja (tai vartaloita) musiikille.

Jokaisella heistä on kuitenkin se jokin, joka ihastutti ja jätti pysyviä muistijälkiä aikakautensa lapsiin.

Tähdet on valittu lähinnä kirjoittajan omien mieltymysten ja maun mukaan. Tämä ei siis ole mikään kattava otanta unohdetuista tähdistä. Satoja, ellei tuhansia samanalaisia tuikkii popmusiikin utuisessa historiassa, ihmisten muistoissa ja iPodeissa. Mutta näillä kymmenellä on erityinen tarinansa.

Sandra

Hyvällä tuurilla ihmiset muistavat saksalaiselta europoptähdeltä Sandralta muutaman hitin. Yleensä ainakin (I’ll Never Be) Maria Magdalena soittaa kelloja melkein kenen tahansa ennen 90-lukua syntyneen päässä.

Sandra lienee tyypillinen esimerkki discotähdestä, jota pidetään lähinnä muutaman hitin ihmeenä. Ja on samalla loistava esimerkki laulajasta, joka on kaikkea muuta! Ai miksikö? Ennen läpimurtoaan Sandra oli levyttänyt jo tyttöbändi Arabesquen päävokalistina kahdeksan studioalbumia vuosina 1979–84, myyden miljoonia lähinnä Aasian markkinoilla. Sooloartistina Sandra myi noin 30 miljoonaa levyä, ja levyttää edelleen, vieläpä samalle levy-yhtiölle, jolle hänet 1984 signattiin. Sandran vokaaleja on kuultu myös tuottaja-aviomies Michael Cretun Enigma -projektissa. Sandran sensuelli huokailu siivitti muun muassa Sadeness Part 1 -singlen listaykköseksi yli kahdessakymmenessä maassa ja Yhdysvaltojen top viiteen. Minkä kohdan muistat tuosta kappaleesta parhaiten? Kyllä, Sandran kuiskuttelun ”Sade dis-moi, Sade donnes-moi”.

Voidaan tietenkin kiistellä, kuinka paljon Sandra itse on vastannut menestyksestään; hänhän ei kirjoittanut tai tuottanut materiaaliaan. On helppo osoittaa aviomies Michael Cretun suuntaan ja nyökkäillä tietävästi päätään. Mutta popmusiikissa 1+1 ei ole aina 2. Cretuhan teki itse muutaman soololevyn jolle suuri yleisö lähinnä haukotteli. Sandralla oli se, mitä Cretulta itseltään puuttui; karismaa, salaperäisyyttä ja kasvot. Sandra on laulujensa timanttien osteluun kyllästynyt saksalainen luksusnarttu, ”no matter if it’s Rome or Tennessee”.

Ennenkaikkea Sandralla on ääni, tuo sensuelli kähinä, joka on kuin luotu laulamaan Maria Magdalenasta, ja siitä kuinka helppoa on menettää itsekontrolli kokonaan yön kuumina tunteina.

Video ei ole enää saatavilla

t.A.T.u

Lena ja Julia ehtoisimmillaan.

t.A.T.u:n All the Things She Said -musiikkivideo onnistui siinä mistä kaikki limaiset levy-yhtiösedät haaveilevat: aiheuttamaan sensaation. Ja ilman paljasta pintaa tai väkivaltaa. Videolla kaksi koulu-uniformuun pukeutunutta tyttöä laulaa ja suutelee sateessa. Kuten jokainen taatusti muistaakin. Tuntuu hullulta, mutta vuonna 2001 tämä tosiaan oli provokatiivista. Nythän jokainen sekä heidän äitinsä ja koiransa on heittänyt kevyttä lesbo-actionia vauhdittamaan piristysruisketta kaipaavaa uraansa (kyllä puhun juuri sinusta, Madonna).

t.A.T.u oli alun perin tuottaja, mainosmies Ivan Shapovalovin neronleimaus. Tarkoitus oli luoda kiellettyä teiniseksiä hohkaava tyttöduo 2000-luvulle. Julia Volkova ja Lena Katina valittiin satojen ehdokkaiden joukosta. Molemmilla oli vankka musiikillinen tausta Neposedi -lapsiryhmässä. Shapovalov ei olisi voinut ideoida itselleen parempia tähtiä, molemmat osasisivat laulaa, olivat kauniita, ja ennen kaikkea heillä oli uskomaton kemia. Tämä siunaus muuttui Shapovalovin kiroukseksi jo muutamassa vuodessa, tiukan ryhmän muodostaneet tytöt ottivat ohjat omiin käsiinsä ja antoivat luojalleen kenkää saatuaan vähän ammatillista itsevarmuutta.

t.A.T.u:n kapina ei vaikuttanut päälleliimatulta. He tuntuivat vaarallisilta. Koko projekti vaikutti etenevän puberteettisen teinitytön uhmalla ja oikukkuudella. Popyleisö oli tottunut Spice Girlsin kaltaisiin pystyyn laminoituihin, PR-miesten taluttamiin rahantekonukkeihin, mutta tämä tyttöuhma oli todellista. Länsimaisen median kulttuurishokkia ei auttanut yhtään se, että tytöt puhuivat vain auttavasti englantia. Esimerkiksi brittiläisen viihdepoplaulaja Charlotte Churchin haukuttua t.A.T.u:n tuoreinta singleä Daily Mirror -lehdessä, vastasi Lena Katina kritiikkiin rakentavasti: “I will murder her. She should come to Moscow and then I will shoot her in the head just like in our video…She must be very careful with her big mouth because bad things can happen to people.”

Jopa osallistuessaan euroviisuihin vuonna 2003 säilytti t.A.T.u särmänsä. Viikkojen mediasirkus ja spekulointi siitä, mikä olisi tyttöjen stuntti h-hetkellä, päättyi arvellun alastomuuden tai aseiden heiluttelun sijaan pelkistetyn suoraviivaiseen esitykseen. Ihan kuin t.A.T.u vain periaatteesta halusi olla antamatta sitä mitä siltä odotettiin. He tulivat kisan toiseksi.

t.A.T.u oli uuden vuosituhannen Frankie Goes to Hollywood. Tuottaja Trevor Hornin lisäksi bändit jakoivat energian, asenteen ja lyhytikäisyyden. Suksien mentyä ristiin levy-yhtiö Universalin kanssa, julkaistiin kolmas ja viimeinen albumi Waste Management oman levy-yhtiön kautta. t.A.T.u -tiimin linja piti loppuun asti: Kolme albumia (kahdella eri kielellä) ja musiikkivideot muodostavat ehyen kokonaisuuden, vaikka kaupallinen menestys ei enää uusiutunutkaan länsimaissa.

Video ei ole enää saatavilla

Sabrina

Kasaripojat muistavat Sabrinan.

”Everybody, summertime love
You’ll remember me”
(Boys, 1987)

Kun Magazine Show -ohjelman kuvaukset saatiin päätökseen hotelli Florian uima-altaalla Italian Jesolossa eräänä kuumana alkukesän päivänä 1987, kukaan kuvausryhmästä tuskin ajatteli tehneensä suurta taidetta. Videolla oli tallentunut lähinnä 19-vuotiasta Sabrina Salernoa pulikoimassa altaassa ja lipsynkkaamassa uusinta levytystään Boys (Summertime Love). Toisessa kädessään hänellä oli sateenvarjodrinkki, toisen käden ollessa työllistetty bikinitopin ylläpysymisen kanssa. Italiassa kauniit tytöt kuuluivat ohjelman kuin ohjelman koristeeksi, joten kuvaukset olivat peruskauraa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen materiaalista päädyttiin kuitenkin leikkaamaan myös musiikkivideo. Taidetta tai ei, videon levitessä taivaskanaville ympäri Eurooppaa oli efekti sensaatiomainen. Pienten ja isompienkin poikien leuat loksahtelivat Italiasta Lappiin, BBC vaati, että video leikataan uusiksi brittimarkkinoille, ja Suomessa Suosikki painoi megaturbojulisteen ”Mamma Mia mitkä meijerit” -tekstillä.

Boys oli valtava hitti Italian lisäksi kymmenissä Euroopan maissa myyden puolitoista miljoonaa kappaletta.

Seuraavat neljä vuotta Sabrina lypsi kaikki mahdollisuudet, jotka Boys toi tullessaan. Hän työskenteli legendaarisen tuottajan Giorgio Moroderin kanssa, levytti hittisinkun Stock-Aitken-Watermanin kanssa, teki elokuvarooleja, kiertueita, ja satoja tv-esiintymisiä ympäri maailman studioita. 15 miljoonan myydyn levyn jälkeen hulabaloo oli ohi ja Sabrina siirrettiin Yhden hitin ihmeet 80-luvulta -mappiin.

No, oliko Sabrinalla sitten lahjoja? Jos ottaa huomioon kuinka monta kaunista, isorintaista, showbisneksestä kiinnostunutta tyttöä löytyy pelkästään Sabrinan kotikaupungista Genovasta, saati sitten koko Italiasta, on todettava, että jotain Sabrinalla oli. Ja ennen kaikkea taito käyttää sitä. Vuonna 2012 Sabrina on edelleen tuttu kasvo Italian televisiossa. Takana on myös rooleja elokuvissa sekä teatterissa. Tammikuussa starttasi neljän kuukauden kiertue Euroopassa. 43-vuotias Sabrina toimii bisneksessä nyt myös taustavaikuttajana omistaen oman äänitysstudion ja osuuden New Boys Productions -nimisestä PR-yrityksestä.

Video ei ole enää saatavilla

Milli Vanilli

Mitä hyvän poptähden kuuluu osata? Laulaa? Tanssia? Poseerata? Kirjoittaa musiikkia? Soittaa jotain instrumenttia? Kieltämättä kivoja bonuksia, mutta ennen kaikkea poptähden täytyy osata toimia valkokankaana projisoiduille teiniunelmille.

Milli Vanilli oli mainio popbändi. He näyttivät hyvältä levynkansissa, heillä oli oma selkeä visuaalinen tyylinsä, oma soundinsa, jopa omat tanssiliikkeensä! Ainoa mitä bändiltä puuttui, oli omat vokaalit levyiltä. Mutta tosiasiassa tämä ei todellakaan ole ensimmäinen, eikä taatusti viimeinen kerta, kun popmusiikissa on toimittu näin. Joskus yksinkertaisesti löytyy täydellinen poplaulaja, joka ei osaa laulaa ollenkaan.

Milli Vanilli oli tuottaja Frank Farianin yritys uusia ensimmäisen supermenestyksensä Boney M:n suosio. Myös resepti oli samankaltainen mustan r&b:n ja valkoisen saksalaisen hansa-hutun tarttuva sekoitus. Jo Boney M:n kanssa Farian oli ottanut vapauksia studiossa – yhtyeen ainoa miesjäsen ei koskaan laulanut riviäkään heidän levyillään, Farian hoiti vokaalit itse.

Fab Morvan ja Rob Pilatus olivat täydellisiä keulakuvia projektille. Tummat, atleettiset tanssijat näyttivät esittämältään musiikilta: ihanan muoviselta, energiseltä, tyhjältä ja äärimmäisen tarttuvalta. Milli Vanillin oli tarkoitus olla Euroopan tanssilattioille suunnattu saksalainen versio Yhdysvalloissa nousevasta hip hop -buumista. Farian ei osannut odottaa, että yhdysvaltalaiset itse ihastuisivat Milli Vanillin soundiin. Girl You Know It’s True ja BAM: Milli Vanilli oli jenkkiykkösenä, täyttämässä stadioneita ja pokkaamassa Grammyja. Ja toisin kuin alkuperäisessä eurooppalaisessa levyssä, luki jenkkiversiossa isoilla kirjaimilla ”Vocals by Rob & Fab”. Kesti tietenkin noin kolme minuuttia, että huhupuheet alkoivat kiertää. Marraskuussa 1990 Farian myönsi lehdistölle totuuden.

Milli Vanilli oli ennen kaikkea mestarinäyte poptuotteen pakkaamisesta. Alkuperäinen, Euroopassa vuonna 1988 julkaistu All or Nothing -albumi esiteltiin Yhdysvalloissa hieman eri kappalelistalla, uudella kansikuvalla ja nimellä Girl You Know It’s True (1989). Tämä kokonaisuus taas julkaistiin Euroopassa samana vuonna nimellä All Or Nothing – The U.S. Remix Album. Jenkeissä julkaistiin seuraavana vuonna myös oma remix-levy The Remix Album, jolla oli bonuksena muutama alkuperäisen eurooppalaisen painoksen eksklusiivisista raidoista. Ja jos tämä kuulostaa lypsämiseltä, niin entäs sitten tämä: Brittimarkkinoille levyt All or Nothing ja All or Nothing – The U.S. Remix Album paketoitiin tuplalevyksi uudella kansikuvalla ja nimellä 2 X 2. Huh! Ja vau!

Video ei ole enää saatavilla

Spagna

Käyttääkö Ivana Spagna rojaltinsa hiuslakkaan?

Italialainen Spagna teki ylimääräisen otsoniaukon ilmakehään promotessaan Call Me -hittiä piikkikampauksessaan ympäri Eurooppaa vuonna 1987. Dedicated to the Moon -debyyttialbumi ja sitä seurannut You Are My Energy kävivät kaupaksi Suomenkin levylaareista, mutta uuden vuosikymmenen myötä Spagna tuntui katoavan monien muiden eurotähtösten tavoin. Itse asiassa Spagna ei mennyt minnekään – jo 70-luvulla alkanut pitkä ura vain jatkui rouvan omalla äidinkielellä. Tähän mennessä Spagnalta on julkaistu yhteensä 11 sooloalbumia.

Ivana Spagna on klassinen esimerkki muusikosta, laulunkirjoittajasta ja laulajasta, joka esittäessään kevyttä discopoppia sai automaattisesti discotähtösen ja tuotteen leiman otsaansa. Spagna tuskin oli itse tästä moksiskaan, sillä hän jos joku tiesi, miten levybisnes toimii. Vuosina 1982–87 Ivana Spagna kirjoitti ja tuotti, yksin tai veljensä kanssa, lukemattomia italohittejä eri artisteille. Suurimmat menestykset lienevät Fun Funin dance-klassikko Happy Station, jonka vokaalit Spagna muuten myös krediitittömästi vetäisi, ja Baby’s Gangin Happy Song, jonka versioi myös Boney M. Hän oli myös testannut jo ikiomaa viehätystään eri taiteilijanimien turvin (Yvonne Kay, Barbra York). Kun iso eurohitti Easy Lady vihdoin kilahti vuonna 1986 nimellä Spagna, oli Ivana jo siis eurotaivaan discoveteraaneja.

Spagnan ensisinkku vuodelta 1971 on muuten ensimmäinen levytetty versio klassisesta Mamy Blue -iskelmästä, suomeksihan saman esitti ainakin Kirka.

Video ei ole enää saatavilla

Kirjoittaja on Suomen kenties johtava roskapopin kerääjä ja dj. Sarja päättyy.

Graafin siskokset. Kumpi nyt olikaan kumpi.

Nuorgam vaalii tasa-arvoa. Poikabändisoittolistan jälkeen olemme koonneet vastaavan listan tyttöbändeistä samoin kriteerein: laulun ja tanssin pitää olla pääasia, ja myös ulkonäöllä on väliä. Siksi tästä listasta on turha hakea Tarharyhmää, Tiktakia, Indicaa, Dixie Chicksiä tai Banglesia. Jopa ruotsalainen Troll osoitti liiaksi rockbändin elkeitä.

Tyttöryhmien esiinmarssi alkoi jo 1950-luvulla, mutta tämä soittolista lähtee 1970-luvulta Baccaran, Sister Sledgen ja The Pointer Sistersin tahdissa. Kasarilla jumala loi Bananaraman, The Weather Girlsin, Wilson Phillipsin, Mel & Kimin ynnä muita, ja ysärillä vaikka mitä TLC:stä, Shampoosta ja Spice Girlsistä lähtien. Sugababes ja Girls Aloud, 2000-luvun lahjat popmaailmalle, saivat mukaan kaksi biisiä.

Suomalaisista noteerasimme itsestään selvästi muun muassa alkuaikojen Nylon Beatin, Mascaran, Gimmelin, Taikapeilin sekä 1980-luvun Poko-virityksen Belaboriksen.

Harmiksemme Cat Catin Yksin sateeseen puuttuu Spotifysta. Onneksi on Youtube. Katsellaan se tähän väliin:

Video ei ole enää saatavilla

Listan tyttöduojen ja -ryhmien mukana matkustetaan maailman ympäri Australiasta Kaukoidän ja Venäjän kautta eri puolille manner-Eurooppaa ja sieltä Brittein saarille sekä tietenkin Yhdysvaltoihin. Musiikillinen kirjo vaihtelee tanssipopista girl powerin kautta räppiin ja r&b:hin. Joten asenne kuntoon, ääni auki ja ryntäät esille. Viva la megababes!

1. Shampoo – Viva la Megababes
2. t.A.T.u – All About Us
3. Spice Girls – Wannabe
4. Mini Viva – Left My Heart in Tokyo
5. Bananarama – Venus
6. Company B – Fascinated
7. Graaf – Give It Up
8. Precious – Rewind
9. Exposé – Seasons Change
10. En Vogue – Free Your Mind
11. Mis-Teeq – Scandalous
12. Mel & Kim – Respectable
13. Arabesque – Time to Say Good Bye
14. Baccara – Parlez-vous français
15. Las Ketchup – The Ketchup Song (Aserejé)
16. Atomic Kitten – Whole Again
17. SWV – Weak
18. Eternal – Stay
19. TLC – Kick Your Game
20. 3LW – No More (Baby I’ma Do Right)
21. Destiny’s Child – Independent Women Part 1
22. The Pussycat Dolls feat. Busta Rhymes – Don’t Cha
23. Nina Sky feat. Jabba – Move Ya Body
24. Girls Aloud – The Show
25. Jane – VIP
26. Jomanda – Got a Love for You
27. Gimmel – Harmaata lunta
28. Belaboris – Rakkauden jälkeen
29. 2NE1 – Ugly
30. The Saturdays feat. Flo Rida – Higher
31. I’Dees – Time
32. All Saints – Pure Shores
33. Sugababes – Overload
34. B*Witched – C’est la vie
35. Mascara – Erittäin hyvä (ellei täydellinen)
36. Sitruunapippuri – Mä haluun lentää
37. Sugababes – Push the Button
38. Girls Aloud – Call the Shots
39. The Pointer Sisters – I’m So Excited
40. L5 – Toutes les femmes de ta vie
41. Dream – He Loves U Not
42. Cherish feat. Yung Joc – Killa
43. Danity Kane – Show Stopper
44. Kut Klose – I Like
45. Taikapeili – Jos sulla on toinen
46. Nylon Beat – Satasen laina
47. Me & My – Dub I Dub
48. Salt-N-Pepa – Let’s Talk About Sex
49. TLC – Ain’t 2 Proud 2 Beg
50. Destiny’s Child – Bills, Bills, Bills
51. The 411 – Dumb
52. Xscape – Just Kickin’ It
53. The Pussycat Dolls – I Hate This Part
54. Bardeux – When We Kiss
55. Seduction – Two to Make It Right
56. Allure – All Cried Out
57. S.O.A.P. – This Is How We Party
58. Popsie – Rough Enough
59. The Veronicas – Untouched
60. Aly & AJ – Potential Breakup Song
61. Serebro – Song 1
62. Girls’ Generation – The Boys
63. Sister Sledge – We Are Family
64. Zhané – Hey Mr. DJ
65. Salt-N-Pepa – Push It
66. 702 – Where My Girls At
67. Cleopatra – Cleopatra’s Theme
68. Mary Mary – Shackles (Praise You)
69. Brownstone – G.H.E.T.T.O.U.T.
70. Bananarama – Love in the First Degree
71. Wilson Phillips – Hold On
72. Sister2Sister – Sister
73. Jade – Don’t Walk Away
74. She Moves – Breaking All the Rules
75. Bardot – Poison
76. Changing Faces – Stroke You Up
77. Honeyz – Finally Found
78. All Saints – Black Coffee
79. M2M – Don’t Say You Love Me
80. Booty Luv – Say It
81. Shampoo – Trouble
82. The Pipettes – Pull Shapes
83. The Weather Girls – It’s Raining Men
84. The Cover Girls – Wishing on a Star
85. En Vogue – Don’t Let Go (Love)
86. Sweet Sensation – If Wishes Came True
87. Spice Girls – Viva Forever

Makkarakin on parhaimmillaan duettona.

Hall & Oates, Simon & Garfunkel, Tears for Fears, Wham!, Pet Shop Boys, Erasure, Eurythmics, Milli Vanilli, Shampoo, 2 Unlimited… Duo on ollut popmusiikin standardikokoonpano, mutta tullut syystä tai toisesta harvinaisemmaksi viime vuosina. Nuorgam esittelee kaikki tällä vuosituhannella Iso-Britannian tai USA:n singlelistan kärkeen yltäneet parivaljakot.

Savage Garden

Meilläkin platinarajoja paukutellut australialaiskaksikko julkaisi vain kaksi albumia, eikä saavuttanut yhtään brittilistan ykköstä, mutta juhli Hot 100 -laskennan huipulla kahteen otteeseen kappaleilla Truly Madly Deeply (1998) ja I Knew I Loved You (2000). Darren Hayesin soolouralla suhdanteet kääntyivät siten, että hän ei enää saanut isoa jenkkihittiä, mutta peräti seitsemän Britannian top 20 -sinkkua, muun muassa Insatiablen (2002). Ja kuten duoissa aina, myös Savage Gardenissa oli toinenkin jäsen, Daniel Jones. Hän toimii nykyisin tuottajana.

Video ei ole enää saatavilla

Oxide & Neutrino

Tänä päivänä suomalaiskriitikotkin intoilevat dubstepista ja drum & bassista, mutta vuosituhannen vaihteen brittigarage-buumi ei täällä oikein sytyttänyt. Aina kannattaa antaa uusi mahdollisuus – ja kas, Oxide & Neutrinon Bound 4 Da Reload (Casualty) vuodelta 2000 kuulostaakin nykyisin varsin raikkaalta. Biisissä käytettiin Casualty-tv-sarjan (Sairaalaelämää) tunnaria. Kaksikko on osa So Solid Crew -kollektiivia, joka on nähty niin ikään brittilistan kärjessä.

Video ei ole enää saatavilla

Madison Avenue

Voiko yhtye, joka nimeää albuminsa The Polyester Embassyksi, olla muuta kuin läpeensä muovinen? Australialaiskaksikko Madison Avenue vastasi yhdestä vuosituhannen alun tarttuvimmasta kertakäyttöpoprallista Don’t Call Me Baby. Se oli heidän itsensäkin mielestä niin hyvä, että seuraaja Who the Hell Are You kuulosti aivan samalta.

Video ei ole enää saatavilla

Modjo

Ranskasta on tullut muutamia merkittäviä tanssikaksikkoja, kuten esimerkiksi Daft Punk. Se ei kuitenkaan ole koskaan yltänyt brittilistan kärkeen toisin kuin Modjo, jonka läpimurtohitti Lady (Hear Me Tonight) nousi ykköseksi syksyllä 2000. Kukapa pystyi vastustamaan Yann Destalin upean housebiitin ja Chicin Soup for Onesta napatun bassokuvion päälle kiekaisemaa soidinkutsua!

Video ei ole enää saatavilla

t.A.T.u.

Juliaa ja Lenaa käytetään nykyisin mediassa esimerkkinä seksuaalisuudella ratsastamisesta. Moni vaikuttaa unohtaneen, ettei All the Things She Saidistä (2003) tullut isoa hittiä videolla nähtyjen tyttöjen välisten hellyydenosoitusten ansiosta vaan koska se on aivan mahtava popsingle. Kappale on myös ainoa venäläinen brittiykkönen.

Video ei ole enää saatavilla

OutKast

Big Boin ja André 3000:n eklektinen näkemys mustasta musiikista nosti heidät kansainvälisiksi supertähdiksi 2000-luvun alkupuolella. Suosionsa huipulla OutKast tajusi, ettei kannata enää yrittää tuupata kahta visionääriä samalle albumille vaan ehjemmän lopputuloksen saa koostamalla kahdesta erillisestä albumista kunnianhimoisen tuplan. Hot 100 -listan ykkösiä atlantalaisille kertyi kolme: Ms. Jackson, Hey Ya sekä The Way You Move.

Video ei ole enää saatavilla

Sam & Mark

Ketkä? Se, ettette tunne Samia ja Markia, ei tarkoita, että olisitte seitsemän vuotta sitten pudonneet päivän pintapopin pikajunan kyydistä. Sen sijaan Iso-Britannian Idolsissa erikseen kilpailleet Sam Nixon ja Mark Rhodes putosivat – laulettuaan ensin The Beatlesin With a Little Help from My Friendsin brittilistan ykköseksi. Toinen single floppasi ja albumia ei ikinä julkaistu, joten parivaljakko tuppautui televisioon.

Video ei ole enää saatavilla

Shapeshifters

Moni vuosituhannen vaihteen jälkeen hittejä saanut duo puuhaa tanssimusiikin parissa. Niin myös brittiläinen Shapeshifters, joka nimesi househittinsä kaksikon toisen osapuolen Simon Marlinin Lola-vaimon mukaan. Lola’s Theme (2004) kuuluu sarjaan ”biisi, jonka tunnistaa vasta, kun se alkaa soida”. USA:ssa Shapeshifters käyttää nimeä Shape:UK.

Video ei ole enää saatavilla

Nizlopi

Loppuvuodesta 2005 brittilistan kärkipaikoille ilmaantui JCB Song, esittäjänään täysin tuntematon folkpop-kaksikko nimeltä Nizlopi. Selittämättömät ilmiöt tuppaavat jäämään lyhytikäisiksi: toinen single Girls sekä albumi Half These Songs Are About You eivät yltäneet listoille. Parivaljakon tiet erkanivat viime vuonna.

Video ei ole enää saatavilla

Gnarls Barkley

Cee Lo Greenin tinkimätön tie tähteyteen alkoi jo 1990-luvulla, ensin Goodie Mobin riveissä ja myöhemmin soolona, mutta vasta tuottajaguru Danger Mousen kanssa tehty Crazy (2006) räjäytti pankin. Vaivattoman kuuloinen biisi ei mitenkään voinut jäädä huomiotta – tuloksena brittiykkönen ja jenkkikakkonen. Greenistä tuli oikea poptähti, Danger Mouse jatkoi puhelinmuistionsa pläräämistä ja tehnee yhteistyötä kanssasi, kunhan vain kehtaat kysyä.

Video ei ole enää saatavilla

The Ting Tings

Kolme vuotta sitten kaikki näytti niin ruusuiselta: That’s Not My Name -single ja We Started Nothing -albumi keikkuivat brittilistojen kärjessä, ja myös USA tykkäsi, todisteena Grammy-ehdokkuus. Sitten Jules De Martino ja Katie White tekivät suurimman mahdollisen virheen: he odottivat liian kauan eivätkä muuttuneet tarpeeksi. Viimesyksyinen Hands oli ihan hyvä, muttei yhtä hyvä kuin That’s Not My Name, joten se ei kiinnostanut enää ketään. Tuleva kakkosalbumi on kaupallinen floppi jo ennen ilmestymistään. Miljoonamyynti vaihtuu karuun arkeen, johon ovat tutustuneet hiljattain niin ikään hetken kiihkeällä liekillä palaneet The Feeling ja The Hoosiers.

Video ei ole enää saatavilla

La Roux

The Ting Tingsin tavoin BBC:n The Sound Of -listoilla mellastanutta La Roux’ta odottaa mahdollisesti saman kohtalo kuin kollegoitaan. He eivät ole kuitenkaan vielä ehtineet toisen albuminsa maistiaiseen asti, joten jotain lienee tehtävissä. Kaikki ennusteet ovat kuitenkin heitä vastaan – vai voiko joku väittää, että Elly Jacksonissa ja siinä toisessa on ensin mainitun korskeaa kuontaloa lukuun ottamatta jotain, mitä sadoissa muissa poptyrkyissä vuonna 2011 ei ole? Brittiykkönen Bulletproof tuskin saa seuraajia.

Video ei ole enää saatavilla

Yolanda Be Cool

Australia, tuo duojen luvattu maa. Yoland Be Cool ei puhu amerikkaa, mutta vastasi yhdestä viime vuosien rasittavimmista hittisinkuista. We No Speak Americanon merkittävin saavutus on se, että se vei italian kielen ensimmäistä kertaa brittilistan kärkeen. Kenties se myös inspiroi Lady Gagaa levyttämään Americano-nimisen kappaleen. Tarjoan kaikille kahvit Ivalon torilla, jos Yolanda Be Cool saa joskus toisen top ten -brittisinglen.

Video ei ole enää saatavilla

LMFAO

Lopuksi syy siihen, miksi tämä juttu tehtiin. Motown-guru Berry Gordyn lapsi ja lapsenlapsi Stefan ja Skylar Gordy ovat valloittaneet Party Rock Anthemilla sekä britti- että jenkkilistat – saavutus, johon duoista ylsi viimeksi Pet Shop Boys vuonna 1986. LMFAO nauroi tiensä jenkkikärkeen ensimmäisenä duona sitten OutKastin. He tarvitsivat tosin Paradiso Girlsistä tutun (?) brittilaulajattaren Lauren Bennettin ja tuottaja Goonrockin apua, mikä ei tietenkään himmennä saavutusta pätkän vertaa.

Video ei ole enää saatavilla