Musorgski pukeutuu Halloweenina vappunenään.

Halloween perinteisiin kuulluvat niin sanotut Monster Mash -henkiset rallit, joita soittaa tiskijukka, jonka taiteilijanimestä osan muodostaa jokin eläin, mutta ei kuitenkaan kapybara. Rallit soivat radiosta, jonka design on läheistä sukua 1950-luvusta kertovien elokuvien lavastettuihin diner-ravintoloihin.

Tämä soittolista on aivan jotain muuta. Totuus on, että klassisen musiikin aihealueet ja niistä revityt musiikilliset tunnetilat ovat usein paljon pelottavampia kuin pahinkaan, usein sarjakuvamainen äärimetalli.

Eikä kyse ole aina kauhusta. Myös muun laatuiset atmosfäärit ovat hernerokkaakin sakeampia. Klassisen musiikin rankimpia vetoja onkin usein käytetty elokuvissa, varsinkin Kubrickin tapaisten oman tien kulkijoiden toimesta, jotka tykkäävät herättää äärimmäisiä reaktioita katsojissaan.

Nuorgam esittää toisenlaisen, todellisen ja sen ainoan oikean Halloween-soittolistan, jonka avulla voitte herättää naapurustonne lapsissa äärimmäisiä reaktioita. Kuuntele soittolista artikkelin lopusta, jos uskallat!

Aulis Sallinen: Vintern var hård
Vesi muuttui mustaksi ja jäätyi. Asiat olivat niin huonosti, että lauantaita juhlittiin vain joka toinen lauantai.

Wolfgang Amadeus Mozart: Dies Irae (Requiem)
Raivon päivä, jona maailmamme hajoaa tuhkaksi.

Sergei Prokofjev: Pskov in Flames
Pskovin kaupunki palaa tunnelmallisesti.

Andouni Armenian lament 1915
Kodittoman armenialaisen valitus vuonna 1915 alkaneen kansanmurhan jälkeen.

Modest Musorgski: Kananjalkainen mökki (Baba Jaga)
Mökissä asui noita, joka söi metsään eksyneitä lapsia.

Henry Cowell: The Banshee
Bansheen itku ja valitus ennustavat läheisesi kuolemaa.

Leo Ornstein: Suicide in an Airplane
Nuottiklusterit saivat luojansa Leon epäilemään omaa mielenterveyttään.

Edgar Varese: Deserts
Pariisissa tapahtuneen ensiesityksen jälkeen Varesea ei enää koskaan kutsuttu Pariisiin…

El Male Rahahim
Shlomo Katz lauloi tämän laulun natsiupseerille keskitysleirillä, joka liikuttui siitä niin, että päästi hänet pakenemaan.

Alfred Schnittke: 4. Concerto grosso
Neuvostobyrokratian ikeessä sävellettyä modernia musiikkia.

Dimitri Šostakovitš: Sinfonia nro 8 c-molli op. 65 ”Stalingrad”
Leningradin piirityksestä selviytynyt ja Stalinin vainoja jo kokenut sekä tulevaisuudessa odottava säveltäjä vuodattaa tuomitsee 1900-luvun.

Frederic Chopin: Hautajaismarssi (Sonaatti nro. 2)
Tiivistunnelmaiset hautajaiset.

Wolfgang Amadeus Mozart: Don Giovanni, ossia il dissoluto punito
Moraalitonta elämää viettänyt Don Giovanni saa kutsun liittyä Paholaisen seuraan helvettiin saatuaan viimeisen mahdollisuuden katua.

Scott Walker: Farmer in the City
Mitä tämä maanviljelijä oikeasti tekee kaupungissa? Tässä on kyse jostain muusta kuin huutokaupasta…

Modest Musorgski: Yö autiolla vuorella
Yö oli barbaarinen ja villi, ehkä delirium tremensin seurauksena.

Gustav Holst: Mars (Planeetat)
Mars on sodan jumala.

Krzysztof Penderecki: De Natura Sonoris nro 1
Puolalainen säveltäjä tutkii äänen luonnetta ja toteaa sen aika pelottavaksi.

Bela Bartok: Musiikkia jousille, lyömäsoittimille ja celestalle
Tästä Kubrick tykkäsi… ja Jack Torrance.

Krzysztof Penderecki: Valituslaulu Hiroshiman uhreille
Nimi kertoo kaiken.

Suicide: Frankie Teardrop
Elämän on ihan sairaan vittumaista touhua.

Karlheinz Stockhausen: Gesang Der Jünglinge
Kuningas Nebukadnessar heittää Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon uuniin.

Franz Liszt: Totentanz
Kuolemantanssi.

Kuuntele soittolista tästä – JOS USKALLAT!

“Dream baby dream /
dream baby dream /
dream baby dream /
dream baby dream, forever /
keep those dreams burnin’ baby /
keep those dreams burnin’ forever”

Mitä muuta kuuteen minuuttin ja kahteenkymmeneen sekuntiin pitäisi muka mahduttaa?

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Bruce Springsteen päätti vuoden 2005 Devils & Dust -kiertueensa konsertit Dream Baby Dream -coveriin, jolla Pomo säesti itseään koskettimilla.

Video ei ole enää saatavilla

”He’s a-screamin’, a-screamin’ the truth /
America, America is killing it’s youth”

Suiciden vuonna 1977 ilmestyneen debyytin avauskappale on monella tapaa merkityksellinen. Se on saanut nimensä Ghost Rider -sarjakuvasta, jonka erään numeron nimestä (Satan Suicide) itse yhtyekin otti nimensä.

Kappaleen sanoitus on yhtäältä sarjakuvamaista kitschiä, yhtäältä ahdistunut painajainen Vietnamin jälkeisestä Amerikasta (kappale on sävelletty jo 1970-luvun alussa), joka tappaa oman nuorisonsa. Hippiunelma on haudattu Altamontin ja Vietnamin kollektiivisiin arpiin, ja rikollisuus rehottaa. Supersankarimainen aaveratsastaja tuntuu olevan ainoa rehelliseen tilanneanalysiin pystyvä hahmo.

Suicide oli peruspalikoiltaan järkyttävän minimalistinen yhtye ylilyönteihin tottuneella 1970-luvulla: musiikki koostui Martin Revin primitiivisen yksinkertaisista Farfisa- ja syntikkariffeistä, joiden takana kivikautisen kuuloinen rumpukone hakkasi tunteettomasti. Yhteyksiä voi vetää Eurooppaan, saksalaisiin Can- ja Neu!-yhtyeisiin. Ääriminimalistisen taustan päällä raivosi entinen kuvataiteilija Alan Vega, joka kuulosti siltä kuin pimeässä komerossa kasvanut autisti yrittäisi tiivistää rockin historian kolmeen minuuttiin.

Suicidessa on paljon samaa kuin toisessa aikanaan huonosti menestyneessä, mutta myöhemmin todella merkitykselliseksi huomatussa newyorkilaisbändissä eli The Velvet Undergroundissa. Siinä missä Velvets on vastuussa sadoista tyylinsä ja soundinsa heiltä kopioineesta kitararockbändistä, voidaan Suiciden ansioksi lukea kaikki elektroninen pop 1980-luvun syntikkaduoista tämän päivän electroclashiin.

Velvetsin tavoin Suicidella on selkeät juuret. Ghost Rider on rockabillyä siinä määrin kun The Velvet Underground on doowopia. Kuten Lou Reed, myös Vega on äärimmäisen perinnetietoinen tekijä. Hänen näykkivän tourettemaisessa laulutyylissään on jälkiä Charlie Feathersista ja muista ensimmäisen aallon rokkareista.

Ulkonäöillisesti Vegan selkeä esikuva on Gene Vincent. Itse Vega on tosin painottanut Iggy Popin merkittävyyttä lavapersoonansa syntyyn: impulssi Suiciden perustamiseen syntyi, kun Vega näki Stoogesin livenä 1970-luvun alussa.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

R.E.M. coveroi Ghost Riderin Stand-singlensä b-puolella. M.I.A. puolestaan sämpläsi kappaleen omintakeista riffiä kappaleessaan Born Free.

Video ei ole enää saatavilla