Valtias Brown aAinoiden planeetalta.

Jossain nuhjuisessa pubissa maailman turuilla lienee tälläkin hetkellä käynnissä väittely siitä, mikä oikeastaan olikaan se Stone Rosesin paras single. Ehkäpä She Bangs the Drums, ehkä I Am the Resurrection? Tai ehkä sittenkin Fools (sic) Gold?

Stone Rosesin 1989 julkaistu debyyttialbumi oli ollut leikittelevässä psykepopissaan toki mukavasti ajan hermolla, mutta ylitsevuotavasta NME-hehkutuksesta huolimatta (tai sen indikoimana) se ei pystynyt aivan tiivistämään niitä ”Madchesterin” ja ”baggyn” kaltaisia ilmiöitä, jotka olivat alkaneet hiipiä saarivaltion trendikkäiden rokkipummien puheenparteen. Ajoittain maalailevaan herkistelyyn taittuva levy ei myöskään kuulosta sellaiselta purkautumiskanavalta, jonka johtohahmo Ian Brown ja tämän räväkkä King Monkey -sivupersoona olisivat tarvinneet.

Suunta kääntyi muutama kuukausi myöhemmin julkaistulla singlellä What the World Is Waiting For, tai oikeastaan sen b-puolella, jolle oli painettu Fools Gold -niminen röyhkeä funkrockraita. King Monkey on nyt ottanut vallan ja Brown laulaa narkoottisen etäisenä, vieraantuneena, kuin omaan bändiinsä kyllästyneenä. Aggressiivisena pauhaavan bailumusiikin keskiössä hän on suojassa kaikelta – ehkä eniten itseltään.

Lauluraidan sijaan Fools Gold rakentuikin ennen kaikkea John Squiren ankaraan wah wahin polkemiseen, jota ryyditettiin amerikkalaisen mustanmusiikin elementtien vaikuteviidakolla. Entiseen emämaahan siirrettynä rajusti funkkaava riffi muuttuu kuitenkin kaikesta amerikkalaisesta rytmikkyydessään huolimatta keinotekoiseksi ja kuivaksi kuin Digestive-keksi. Siinä on samanaikaisesti jotain todella puisevaa ja valloittavan synteettistä, ja tavallaan se enteileekin 1990-luvun tanssimusiikin uusia tuulia. Pari vuotta myöhemmin Andrew Weatherall ja Primal Scream tulisivat soveltamaan täysin samaa kaavaa Screamadelicalla.

Fools Gold esitettiin suurelle yleisölle samassa Top of the Pops -lähetyksessä Happy Mondaysin Hallelujahin kanssa. Tuossa vaiheessa molemmat yhtyeet olivat jo hypänneet juggernautin kyytiin, rockelämäntavan liekehtivään kurpitsavaunuun. Keskiyö lähestyi sekä Stone Rosesille että Mondaysille ja juhlinta kävi yhä huuruisemmaksi. Ian Brownin ja kumppanien kohdalla vauhti loppui kakkosalbumi Second Comingia työstettäessä.

Video ei ole enää saatavilla

Vuonna 1988 kukaan meistä ei tiennyt vielä mitään Madchesterista eikä manchesterilaisesta The Stone Rosesista. Tai ehkä joku suomalainen brittiläisten viikkotabloidien lukija tiesi, että bändi oli nauhoittanut kolme singleä vuosina 1985–87 ja tuotattanut nauhoituksiaan kotikaupunkinsa legendaarisilla herroilla Martin Hannettilla ja Peter Hookilla.

Kotipaikastaan ja avustajistaan huolimatta The Stone Rosesin musiikissa ei ollut sukulaisuutta Factoryyn. The Stone Rosesin psykedelian alta löytyi musiikillisesti lievä The Smiths -yhteys, mutta konkreettisempi yhteys löytyi rumpalitasolla. Simon Wolstencroft -niminen herra soitteli molempien yhtyeiden varhaiskokoonpanoissa, mutta jätti molemmat bändit, koska osasi ennustaa, että kummankaan yhtyeen ura ei lähde etenemään.

The Stone Rosesin nimetön debyyttialbumi nauhoitettiin vuoden 1988 aikana, mutta julkaistiin vasta keväällä 1989. Ja samaa koskee albumin ensimmäistä sinkkuirrotusta Made of Stonea, mutta se ei estä kumoamaan väitettä, että Made of Stone on yksi hienoimmista vuonna 1988 tehdyistä poplauluista.

Sävellyksenä ja perustoteutuksena kappale on kevyttä poppia, jossa Manin basso koukeroi mukavasti Ian Brownin laulaessa tarttuvaa melodiaa ja John Squiren soittaessa kitarallaan heleitä sointuja. The Stone Rosesin yhteydessä useasti mainittu psykedelia astuu kuuluviin vasta ajassa 2.38, kun Squire aloittaa höyryisen soolonsa. Psykedeelistä oli myös kitaristi Squiren Jackson Pollockia kunnioittava kansitaide, joka tuli The Stone Rosesin ystäville tutuksi myös yhtyeen myöhempien levyjen kansista.

Suomessa Made of Stone kuultiin ensimmäisen kerran livenä Provinssirockissa kesäkuussa 1990 ja seuraavan kerran kaiketi kahden kuukauden päästä, kun keikkapaluun tehnyt The Stone Roses esiintyy Turun Veritas-stadionilla. Jos innostuit Suomen-keikasta, niin kannattaa tsekata kalenteri.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

The Stone Rosesin ensimmäinen tv-esiintyminen ei mene ihan putkeen.

Video ei ole enää saatavilla