Karri Koiran odotetun esikoisalbumin julkaisupäiväksi on lopulta varmistunut 30. marraskuuta. Muutamaan otteeseen siirretyltä albumilta on jo lohkaistu hittisinglet Kaikki tai ei mitään sekä Amerikankotka liitää. Albumilta julkaistaan vielä viikko ennen sen ilmestymistä single Lähe mun kaa. K.O.I.R.A.-levyn ovat tuottaneet Karri Koiran lisäksi Olli Palmunen sekä Ruudolf, joka on myös albumin vastaava tuottaja. Albumin julkaisee Monsp Records.

Video ei ole enää saatavilla

Kesha – Warrior

Kesha Rose Sebertin esikoisalbumi Animal nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi, ja maailmanlaajuisesti levyä on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta. Kakkosalbumi Warriorin massiiviseen tuottajatiimiin kuuluvat muun muassa Calvin Harris, Max Martin, Wayne Coyne (The Flaming Lips), Billboard, Patrick Carney (The Black Keys), Greg Kurstin ja will.i.am (Black Eyed Peas), minkä lisäksi levyllä vierailevat ainakin Iggy Pop ja Sia Furler.

Video ei ole enää saatavilla

Alicia Keys – Girl on Fire

Girl on Fire on Alicia Keysin ensimmäinen albumi sen jälkeen, kun hän siirtuo J Recordsilta RCA:n talliin. Jeff Bhaskerin (Kanye West, Jay-Z) ja Salaam Remin (Amy Winehouse, Nas) tuottamalla albumilla kuullaan muun muassa Keysin sooloversio hänen kirjoittamastaan kappaleesta New Day, jonka 50 Cent on jo ehtinyt versioida.

Video ei ole enää saatavilla

Laivue – Metsä

Maalailevat kraut-popparit Jyväskylästä julkaisevat Metsä-nimisen kakkoslevynsä Jussi Lehtisalon Ektro-levymerkin alla. Pitkään hiotulla levyllä on bändin jäsenten mukaan enemmän syntikoita ja vähemmän kitaroita. ”Siinä vähän tutkitaan ihmistä ja maailmaa eri metaforien avulla. Pieni ihminen tekee matkan ja samalla tutkii itseään. Mystiikkaa”, kuvailee yhtyeen rumpali Tatu Kuukkanen uutta levyä.

Steen1 – Hipaisu ikuisuutta

Monsp julkaisee Steen1:n joukkorahoituksella julkaistavaksi suunnitellun Hipaisu ikuisuutta -albumin lopulta perinteisesti cd-muodossa. Rahoitukseen osallistuneille noin sadalle ihmiselle Steen1 lähettää levyn perusversion lisäksi cd-r:n, jossa on uniikkikannet. Levy-yhtiön kannalta äänite on normaali julkaisu normaaleja jakelukanavia pitkin sillä poikkeuksella että helsinkiläisestä The Funkiest -levykaupasta myydyt levyt tilitetään artistille ilman kaupan ja levy-yhtiön osuutta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Big Dipper, Dial, Bryan Ferry Orchestra, Robin Guthrie, Hecker, Jerry Kannu & Lentopetroolit, Junkie XL, Martin Rossiter, Starflower, Stooshe, Särkyneet ja Zombie Zombie.

Seppo Lampela palaa Liekehtivän sikiön ja Jussi Lampi -projektien jälkeen Steen1:n hahmoon.

Suomihop elää kultakauttaan. Miten vuoden 2004 puhutuimman mc:n paluu sopii kuvaan?

Voi jumalauta, kuinka tärkeältä artistilta Steen1 tuntui vuonna 2004, Salaliittoteoria-debyyttinsä saadessa virallisen julkaisun. Oli aivan sama, vaikka levyn taustat olivat makuuhuoneessa tehtyjä ja vaikka joillakin raidoilla roolileikittely meni yli ja silkan väkivallan ihannoinnin puolelle. Pikku pirihuoran ja unohtumattoman vihaisen Sinisiä rappuja ja punaisia hintalappuja -klassikon tyyppiset raidat olivat ainakin hiphop-amatöörille jotain täysin unohtumatonta. Kukaan ennen Stenkkaa ei ollut ladannut vastaavaa määrää raakaa tunnetta suomalaiselle raplevylle.

Mutta puun takaa tulevan tempun voi tehdä vain kerran. Julkisuuden valokeila osuu artistin hohtavaan hahmoon ja korvaa sen valon omalla, kalseammallaan. Aika pian tiedettiin aika paljon Seppo Lampelasta, joka on eri asia kuin Steen1. Tämä Lampela vaikuttaa sanavalmiilta, empaattiselta ja oikealla asialla olevalta ihmiseltä, mutta hänen pelikenttänsä on eri kuin Stenkan ja sillä pelikentällä on enemmän pelaajia.

Varasta pomolta (2005) oli Steen1:n poliittinen levy, onnistunut siirtymä yleisestä yksityiseen, makuuhuoneesta studioon. Seuraavat vuodet artisti käyttikin politiikan parissa. Runoja kontrollihuoneesta -albumia (2009) pidettiin vaikeana; itse pidin sitä epätasaisena, mutta monin paikoin loistavana. Levy jäi vähälle huomiolle, ja kun suomiräpin kenttä alkoi samoihin aikoihin elpyä niin kaupalliselta kuin kriittiseltäkin kannalta tarkasteltuna, tuntui Stenkka ajautuvan sivuraiteelle, jolta ainakaan hämmennystä herättäneet Liekehtivä Sikiö ja Lampela & Lampi -projektit eivät häntä pelastaneet.

Jedin paluu markkeeraa jo otsikollaan ja koko asenteellaan paluuta perusasioihin. Perusasioilla ei kylläkään tunnuta tarkoittavan Steenin oman uran alkuperäisiä lähtökohtia, vaan enemmänkin jotakin yleisesti olemassa olevaa ihannetta toimivasta perusräpistä.

Miehen itsensä tuottama levy ei kikkaile: se alkaa neljällä niin sanotulla bangerilla, härskillä bilebiisillä, ja näitä kuullaan vielä lisääkin. Biitit ovat läskejä ja elektronisia, toimivia mutta itsestään selviä. Dr. Dren kultakauden g-funk-ujellus leimaa jo edellisen levyn kappaletta päivittävää avausraitaa Kaapissa on natsi 2011.

Tietysti tämä kappale on saanut innoituksensa siitä omituisesta yhteiskunnallisesta ympäristöstä, jossa olemme viime eduskuntavaalien jälkeen eläneet. Enäähän se natsi ei ole niin kaapissakaan.

Kuten moni muukin, Stenkka maalailee kuvaa maasta, jossa vapaamieliset humaaniuden esitaistelijat ovat hengenvaarallisessa, lapuanliikkeen aikoihin rinnastuvassa sodassa äärioikeistoa vastaan. Ei ongelma ole siinä, että tämä on kärjistys, vaan siinä, ettei se ole kovin omaperäinen sellainen.

Oikeastaan Steen1:n koko ensilevyn jälkeisen tuotannon ongelma on ollut siinä, ettei hänen oma populisminsa ole vakavista yhteiskunnallisista aiheista puhuttaessa sen rakentavampaa kuin niin sanotun vastapuolenkaan. Rikollinen on levyn sinänsä menevä punkbiisi, joka sekoittaa iloisesti terveen yhteiskuntakritiikin ja anarkistisen kaiken järjestyksen vastustamisen. Salkkuja napsauttelevat Excel-sedät -raidalla on mukana Paleface, ja teksti tuntuu lähinnä tiivistelmältä eurokriisiä käsittelevistä näkökulmajutuista. Jossain viitataan taas kerran siihen jo aika kyllästyttävään Illuminati-teoriakehikkoonkin.

Toisaalta olisi falskia vittuilla Stenkalle siitä, ettei hänen ymmärryksensä näiden kansakuntien rajat ylittävien ja hyytävän massiivisten 2010-luvun kriisien suhteen ole ihan aukoton. Enhän minä itsekään ymmärrä näistä asioista mitään. Mahtavatko tämän maan korkeimmat vallanpitäjätkään ymmärtää?

Jedin paluu on tulkittava ennen kaikkea proaktioksi, yritykseksi sekoittaa pakkaa edes vähän. Jossain on varmasti joku 16-vuotias, jota tämä setti inspiroi ihan ratkaisevastikin.

Väärän analyysin Steen tekee siinä, että selvästi kuvittelee näkemiensä vääryyksien taustalla olevan bilderbergejä ja mitä näitä kliseitä onkaan. Tämä ajatusharha saa hänet pariinkin otteeseen puolustamaan halla-aholaisten sananvapautta ja julistamaan nämä pienemmäksi pahaksi maailmaa niin sanotusti pyörittäviin voimiin verrattuna. Jopa Anders Behring Breivikin tekoset kuitataan näihin suhteutettuna alaviitteeksi. Tämä tuntuu epämukavalta virhearvioinnilta.

Steen ei hahmota, että kapitalismin pahuus on kasvotonta. Se ei tiivisty kenenkään yksittäisen ihmisen pahuuteen. Nämä asiat eivät ole yhteismitallisia. Joku Jyrki Katainen saa paljon pahaa aikaan, mutta ei hän ole tappanut omin käsin suurta joukkoa viattomia ihmisiä.

Jedin paluun paras biisi on sen yksityisin, vähiten yleinen biisi. Itä-Helsinki on Petoksen, Jontin & Shakan ja Olari-suuruuksien traditiota läskisti tuotettuun bileräppiin yhdistelevä mahtava korvamato, jossa ei ole mitään kovin syvällistä, mutta sitäkin enemmän henkeä ja sielua.

61 Toimivaa täsmäiskuräppiä niin kauan kuin ei ajattele liikaa. Juu, Stenkka on hyvien puolella, mutta mitä enemmän näitä tekstejä kuuntelee, sitä enemmän niistä vieraantuu. Maa on tietysti täynnä 16-vuotiaita, jotka saavat tästä levystä todennäköisemmin hyviä kuin huonoja vaikutteita. Kaiketi. Toivottavasti?

Video ei ole enää saatavilla

The Nationalin ja Elbow’n hengessä melankolisten miesten indierockia soittava newyorkilaisyhtye julkaisee esikoisalbuminsa Coco Bewaren tällä viikolla. Syyskuussa digitaalisessa formaatissa ilmestynyt albumi on ehtinyt jo hullaannuttaa osan nuorgamilaisista.

Video ei ole enää saatavilla

Tycho – Hours

Sanfranciscolaisen Scott Hansenin kolmas albumi kuuluu loppusyksyn kiinnostavimpiin elektronisen musiikin julkaisuihin. Dive ilmestyy tällä viikolla, viisi vuotta edeltäjänsä Past Is Prologuen jälkeen.

Video ei ole enää saatavilla

Smith & Burrows – Funny Looking Angels

Editorsin Tom Smith on lyönyt hynttyyt yhteen muun muassa Razorlightissa ja We Are Scientistsissa rummuttaneen Andy Burrowsin kanssa. Unohdetun Delta-yhtyeen tuotannosta kaivettu näytebiisi on nimikappale marraskuun lopussa julkaistavalta albumilta, jolla kuullaan jouluiset versiot muun muassa Yazoon Only Yousta ja Blackin Wonderful Lifestä.

Video ei ole enää saatavilla

Steen1 – 40 senttiä

Seppo Lampela ei lepää. Aiemmin tänä vuonna kirjailija-räppäriltä julkaistiin Jussi Lammen kanssa tehty yhteisalbumi Bensaahan ne pojat tuli hakemaan, minkä lisäksi tekeillä on levyt niin Timo Rautiaisen kuin Retaleen kanssa. Tällä viikolla julkaistavalla Jedin paluu –albumilla vierailevat muun muassa Paleface, Petos ja Pyhimys.

Video ei ole enää saatavilla

Chairlift – Amanaemonesia

Newyorkilaisduo Chairliftin kakkosalbumi Something kuuluu alkuvuoden kiinnostavimpiin indiejulkaisuihin. Levyn ensimmäinen single herättää huomiota jo nimellään, joka viittaa hämärällä tavalla Amanaeen, new age -henkiseen hierontatekniikkaan.

Video ei ole enää saatavilla