Russell ja Ron sekä ylittämätön coolius?

Seison marketin kassajonossa. Kädessäni on munia ja maitoa ja edellä jonossa on kaunis ihminen, joka osti jotain supermarjoja, wasabitahnaa ja luomuvihanneksia ja aikoo kenties tehdä ruoaksi sushia.

Minä tyydyin muniin ja maitoon, koska en tarvitse mitään muuta. Jääkaapissa on jo muut iltapalatarvikkeet. Kananmunasta ja raejuustosta saa salitreenin jälkeen tarvittavat proteiinit. Sushistakin kai saisi, mutta sushi kuulostaa jo lähtökohtaisesti hirveän vaivalloiselta työpäivän ja treenin jälkeen. Sitäpaitsi en osaa tehdä sushia.

Miksi minä en harrasta ruoanlaittoa? Minun pitäisi harrastaa, kaikki harrastavat! Miksi minulla ei ole sushintekovälineitä? Pitäisi olla.

Havahdun täysin typerään ajatukseeni. Tunnenko oikeasti alemmuutta siitä, että ostan tylsempiä elintarvikkeita kuin edellä kassajonossa seisova henkilö? Se on naurettavaa, mutta ehkä myös luonnollista.

Minun elämäni on tylsää. Mutta se on minun elämäni. Nämä ovat minun kananmuniani ja teen niistä mitä haluan. Syön vaikka raejuuston kanssa.

Sparksin When Do I Get to Sing My Way on sävellyksellisestikin ilmestymisvuotensa parhaita lauluja, mutta todelliseksi nerouden ilmentymäksi sen nostaa kappaleen kertojan sinnikäs kaipuu elää täydelliseksi mieltämäänsä elämää. Kaipuu, joka lopulta päättyy oivallukseen, että kaikkein tärkeintä onkin pitää oma päänsä ja elää sitä omaa elämäänsä omalla tavallaan. Tärkeintä on olla lannistumatta.

”When do I get to sing ’My Way’?
When do I get to feel like Sinatra felt?
When do I get to sing ’My Way’
In heaven or hell?”

Kun katselin Ron ja Russell Maelia taannoisella Tavastian-keikalla, varmistuin entisestään siitä, että When Do I Get to Sing My Waytä ei olisi voinut kirjoittaa mikään muu kaksikko. Siellä he olivat lavalla, Russell energisenä, hyväntuulisena ja ylväänä, Ron syntikan takana hassuine viiksineen näyttäen joko ylittämättömän coolilta tai täysin typerältä. En osaa sanoa kummalta, mutta ei minun tarvitsekaan.

He olivat Sparks ja elivät elämäänsä siinä hetkessä juuri omalla tavallaan esittäen omaehtoista, mutta silti helposti omaksuttavaa musiikkiaan täydelle Tavastialle. Kaksistaan. Their way.

Video ei ole enää saatavilla

Ron (viikset) ja Russell Mael (ei).

Popin historiassa on monta hienoa veljesduoa, mutta harvat ovat sietäneet toisiaan yhtä hyvin kuin Ron (viikset) ja Russell Mael (ei). Pari vuotta sitten Suomessa yhtyeen kanssa vieraillut kaksikko saapuu Tavastialle duona 7. lokakuuta.

Onko ollut hauskaa soittaa samassa yhtyeessä veljesi kanssa yli 40 vuotta?

”Voi kuule, naurua tynnyrin täydeltä.”

Ettekö koskaan kyllästy toisiinne?

”En kutsuisi sitä kyllästymiseksi. Kyse on ennemmin äärimmäisestä uupumuksesta.”

Juhlakiertueellanne esiinnytte duona – miksi?

”Tarkoituksemme on esitellä Sparksin syvintä olemusta. Nauhoitettujen teosten kimalteen alla on erityisiä lauluja, joissa on erityiset sanoitukset erityisellä tavalla esitettynä. Eli kaikesta sovittamisesta ja kikoista huolimatta ydin on yhä lauluissa. Kaikilla 22 albumillamme on jatkuvuutta, jonka toivomme tulevan esiin duona esiintyessämme.”

Mitkä ovat riisutun kokoonpanon vahvuudet ja heikkoudet?

”Ainakaan emme halua, että kukaan ajattelee kiertuettamme laulaja–lauluntekijä-esityksenä tai akustisena iltana. Riisutusta muodosta huolimatta olemme pyrkineet säilyttämään laulujen energian ja ulottuvuudet. Se ei ollut helppoa, mutta uskoisin, että onnistuimme.”

Muutama vuosi sitten teitte musikaalin Ingmar Bergmanista. Esititte sen Los Angelesissa saadaksenne rahoitusta elokuvan tekemistä varten. Mitä hankkeelle kuuluu?

”The Seduction of Ingmar Bergman -musikaali on meille hyvin rakas ja etsimme yhä rahoitusta ohjaaja Guy Maddinin kanssa.”

Los Angelesin esityksessä Bergmania näytteli Peter Franzen. Oliko hän hyvä Bergman?

”Hän esitti roolinsa innostavasti ja upeasti. Haluaisimme ehdottomasti Peterin pääosaan sekä elokuvaan että suunniteltuun teatteriversioon. Peter ei ole ainoastaan loistava luova yhteistyökumppani vaan myös rakas ystävä sekä Ronille että minulle. Toivomme todella työskentelevämme hänen kanssaan myös tulevaisuudessa.”

Video ei ole enää saatavilla

Vuonna 2008 esititte kaikki levynne 21 konsertin sarjassa Lontoossa. Oliko joukossa kappaleita, joiden soittaminen tuntui nololta tai epämukavalta?

”Kun päätimme opetella ja soittaa yli 250 kappaletta, oletimme, että tietyt levyt olisivat toimineet selvästi toisia paremmin. Mutta kun saimme hankkeen käyntiin, yllätyimme itsekin kuinka hyvin unohtuneetkin raidat kestivät uudelleenarviointia. Uskoisin, että me kaikki – myös yleisö – yllätyimme iloisesti.”

Kävikö moni kuulija kaikissa konsertissa?

”Kyllä, itse asiassa aika moni fani omisti kokonaisen kuukauden konserttisarjallemme. Heille nostamme hattua. Monet heistä matkustivat hyvinkin kaukaa. Kokemus oli ainutlaatuinen, enkä usko, että kukaan muu aikoo yrittää samaa uudelleen.”

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”Jerry Lee Lewisin Breathless. Jo hyvin nuorena tunnistin sen alkukantaisuuden. Ja se kiehtoi minua.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassikkokappaletta et ole koskaan ymmärtänyt?

”Yhdysvaltojen kansallishymniä.”

Mikä on suosikkisanoituksesi popmusiikissa?

”Is That All There Is. Sen esitti Peggy Lee ja sen kirjoittivat Leiber ja Stroller. Siinä käsitellään kaiken merkitystä ja olemassaoloa.”

”I remember when I was a very little girl, our house caught on fire
I’ll never forget the look on my father’s face as he gathered me up
in his arms and raced through the burning building out to the pavement
I stood there shivering in my pajamas and watched the whole world go up in flames
And when it was all over I said to myself, ”Is that all there is to a fire?”

Video ei ole enää saatavilla

Jos voisit valita kenet tahansa esiintymään levyllesi, kenet valitsisit?

”Jeff Beckin.”

Kumpi on tärkeämpi, sävellys vai se, miten se on toteutettu?

”Parhailla levytyksillä ei ole eroa laulun ja esityksen välillä. Ne yhdistyvät saumattomasti eikä yhtä voi olla ilman toista.”

Mitä tekisit ellet olisi muusikko? Entäpä Ron?

”Olisin opas Purolandissa (Hello Kitty -maassa) Tokion lähellä. Ron suunnittelisi autoja.”

Minkä levyn ostit viimeksi?

“Bob Dorough’n Devil May Caren.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä suosittelisit uudelle tuttavuudelle?

”Sparksia.”

Kuka oli suosikkibeatlesi ja miksi?

”John. Hän oli heistä häijyin. Minä olen mursu.”

Video ei ole enää saatavilla

Vinyyli, kasetti, CD vai Mp3?

”Toisin kuin Marshall McLuhan väitti, viesti merkitsee, ei väline.”

Milloin ”saat laulaa sen omalla tavallasi”?

”En ole varma, että niin tulee tapahtumaan.”

Video ei ole enää saatavilla

The Sparks Tavastialla sunnuntaina 7.10.2012 Ovet klo 20, showtime klo 21.30. Liput ovelta 32 euroa. www.tavastiaklubi.fi

Russell ja Ron, pidättyväisinä kuin suomalaiset.

Sparks esiintyy sunnuntaina 7.10. Tavastialla riisuttuna kokoonpanona otsikolla Two Hands, One Mouth: Ron Maelin kädet koskettimilla ja Russell Maelin suu mikrofonin edessä.

Alastomina veljekset eivät tietenkään lauteilla kyyki. Heillä on aina verhonaan sparksiaanisuuteensa – se villien allegorioiden, mielikuvitusmatkojen, tajunnanvirran, hyppyleikkausten, viittausten ja puujalkavitsien kudelma, joka juoksee läpi heidän tuotantonsa.

Sparks-kappaleilla on taipumus sulkeutua pirunnyrkeiksi. Tämä ilahduttaa joitakin meistä ja turhauttaa niitä, joiden mielestä popmusiikissa tai taiteessa yleensä pitäisi päästä tirkistelemään artistin ns. sieluun.

Maelien arvoituksellisimmista teoksista olisi helppo koota pälvikaljuutta aiheuttava päänrapsutuslista, mutta kuten nuorgamilainen sananlasku sanoo: miksi astua matalan aidan yli, jos tarjolla on mahdollisuus sotkeutua piikkilankaan ja nolata itsensä koko naapuruston silmissä.

Niinpä olen pyrkinyt jäljittämään Sparks-katalogista viisi biisiä tai edes värssynpätkää, joissa Maelit tuntuvat puhuvan epätavallisen avoimesti – ikään kuin he olisivat tunnustuksellisia lauluntekijöitä.

#1 Under The Table With Her (1975)

Video ei ole enää saatavilla

Alkukaneetti: yrittäkää itse paikallistaa suorasanainen biisi Sparksin ensimmäiseltä kultakaudelta. Paljaasta pinnasta voi nähdä vilauksia siellä täällä, mutta pian kuulijaa sumutetaan taas. Rakkaus näyttäytyy usein sotana, nöyryytyksenä tai jonain, joka tapahtuu muille ihmisille. Eksoottiset seudut, aikakaudet ja hedelmät kiinnostavat. Kirjallisuustieteen maisterit voivat täydentää kommenteissa.

Under The Table With Her jää juuri ja juuri seulaan siksi, että sen kuvaaman illallisasetelman täytyy olla itse koettu. Se saattaa olla. Se voisi olla. Ettekö näekin viiksekkään viisivuotiaan pianistin pöydän alla näkertämässä kyljystä Laura Leen kanssa?

“Nobody misses diminutive offspring
Not when there’s big wigs there, there
Dinner for twelve is now dinner for ten
’Cause I’m under the table with her”

#2 My Other Voice (1979)

Video ei ole enää saatavilla

Sparksin näkemykset maailmanmenosta ja kanssaihmisistä ovat usein kitkeriä. Yleensä niitä on kuitenkin loivennettu vinolla huumorilla.

My Other Voicessa, joka lymyää No. 1 In Heaven -albumin hittiraitojen välissä, ei ole mitään hauskaa. Sähisevä, kylmää hönkivä Moroder-soundi ja myrkyllinen lyriikka hyytävät veren. Sosiopaatin muotokuva? Skitsofreenikon omakuva? Vai Ron/Russell huonona päivänä?

“You’re so independent but that’s gonna change real soon
With my other voice I can destroy this room
I’ll wrap my voice around you and I’ll drag you everywhere
My other voice”

#3 Change (1985)

Video ei ole enää saatavilla

Yksinpuheleva ressukka selaa puolustusmekanismejaan kuin korttipakkaa. Hän yrittää paeta tilannettaan viisastelemalla (“I feel like a dog that’s been kicked out into the street/ I know that dogs can’t drive cars/ But that’s about the only difference between us now”), toiveajattelemalla sekä uskottelemalla itselleen ja muille, että hänellä on elämä (“I got places that I’ve gotta be/ And people that I have to see/ Mountains that I have to ski”).

Viimeisessä säkeessä kaveri on jo niin uupunut esittämään, että hän antaa naamionsa pudota. Käy ilmi, että hän ikävöi ex-kumppaniaan.

“You know, I’ve been thinking we’ll get back together again someday
Your hair will be some weird color by then
Maybe we’ll just start off again as friends
I wonder when”

#4 When Do I Get To Sing ’My Way’ (1994)

Video ei ole enää saatavilla

Sparks-renessanssin aloittaneen When Do I Get To Sing ’My Wayn video on klassikko, joka esitteli Ronin juoksutanssin. Sen tarina veljeskateudesta johdattaa kuitenkin väärille jäljille. Isoveli ei voi vakavissaan väittää jääneensä nuorempansa varjoon – kuunnelkaa vaikka, kumpi saa Tavastialla äänekkäämmät suosionosoitukset.

Sen sijaan biisi tilittää nasakasti ajan, jolloin Maelit mahdollisesti kuvittelivat hukanneensa mojonsa. Interior Design-albumi (1988) oli uran aallonpohja, jota seurasi pitkä kausi hedelmättömien filmihankkeiden parissa ilman ensimmäistäkään pitkäsoittoa. Kulttiartistien egot ovat tottuneet niukkaan ravintoon, mutta erämaavuosien aikana ne joutuivat nälkäkuurille.

“No, no use in taking their time or in wasting two dimes
On a call to God knows who
When all you feel is the rain and it’s hard to be vain
When no person looks at you”

#5 Metaphor (2006)

Video ei ole enää saatavilla

Ketään ei varmaan yllätä, että verbaaliakrobaatit ovat tehneet ylistyslaulun kielikuvalle. Metaforahan on timanttisormus, kesän ensimmäinen päivä tai raikas tuulenhenkäys. Ja sillä voi tehdä vaikutuksen.

“Chicks dig, dig, d-i-g, dig, dig metaphors”

Nokkelaa, hupaisaa, ehkä turhankin sparksiaanista. Sitten tyylilaji vaihtuu lennossa.

“Use them wisely, use them well
And you’ll never know the hell of loneliness”

Kun Russell vielä toistovärssyssä kietoo falsettinsa sanan ”loneliness” ympärille, miljoona iltapäivälehden lukijaa vavahtaa ja koskettuu.

Sparks Two Hands, One Mouth Helsingin Tavastialla 7.10.2012.

Ensimmäisessä osto-oppaassamme listaamme 50 aidosti tarpeellista kokoelmalevyä. Nämä kokoelmat ovat ehdottomasti paras tapa tutustua artisteihin, joiden tuotanto on niin laaja, epätasainen tai hankalasti saatavissa, että kuluttajan sormi menee helposti suuhun.

Kaikki listalla olevat levyt ovat yhden tai kahden levyn laajuisia kokoelmia. Bokseja ei siis joukosta löydy.

Mitä levyjä listalle mielestäsi kuuluisi? Anna kommenttisi jutun lopussa tai lähetä ehdotuksesi perusteluineen osoitteeseen antti@nrgm.fi, niin otamme sen huomioon, kun laadimme kokoelmalevyjen osto-oppaan toisen osan!

01Aphrodite’s Child:
Singles+ (2003)
Kreikan kauneimmat karvapeikot Vangelis ja Demis Roussos loivat huimaa psykedeliaa ennen soolouriaan, Vangelis elokuvasäveltäjänä ja Roussos euroiskelmän vaikuttavimpana vibratona. 37 kappaletta.
Kuuntele: It’s Five O’Clock.

02 The Associates:
Singles (2004)
Morrisseytä (William, It Was Really Nothing) ja Robert Smithiä (Cut Here) inspiroineen Billy Mackenzien teatraalinen skottipopyhtye on 1980-luvun alun taidepopin unohdettuja helmiä. 28 kappaletta.
Kuuntele: Party Fears Two.

03 Beastie Boys:
Anthology – The Sounds of Science (1999)
Uraauurtavan hiphoptrion tuplakokoelma huomioi hittien lisäksi yhtyeen rohkeat seikkailut jazzin ja hardcoren maailmassa. 42 kappaletta.
Kuuntele: Shake Your Rump.

04 Billy Bragg: Must I Paint You a Picture? (2003)
Sympaattisen folkpunk-laulajan kokoelma on tuplalevyllinen työväen asiaa. Braggin kappaleista ovat onnistuneita versioita tehneet muun muassa Kirsty Maccoll (A New England) ja Dubstar (St. Swithin’s Day). 40 kappaletta.
Kuuntele: Greetings to the New Brunette.

05The Brian Jonestown Massacre: Tepid Peppermint Wonderland (2004)
Ondi Timonerin DiG!-dokumentin huuruisten antisankarien parhaat. Kokoelman julkaisun aikaan bändillä oli vyöllään jo yhdeksän albumia ja vuori pienjulkaisuja. 38 kappaletta.
Kuuntele: Nevertheless.

06The Chameleons:Return of the Roughnecks (1997)
Manchesterin postpunksuuruuden majesteettiseen sointiin on kylvetty Interpolin ja Editorsin siemen. Kokoelman rajoitetulla erikoisversiolla on mukana harvinainen Tony Fletcher EP. 14 kappaletta.
Kuuntele: Second Skin.

07The Chills:
Heavenly Pop Hits – The Best of Chills (1995)
1980-luvun jälkipuoliskon helmeilevintä kitarapoppia tehneen uusiseelantilaisyhtyeen parhaat. Kokoelma kattaa yhtyeen uran neljän ensimmäisen albumin ajalta. 16 kappaletta.
Kuuntele: Pink Frost.

08 Cocteau Twins:
Stars and Topsoil (2000)
Kottikärryllisen levyjä julkaisseen dreampop-pioneerin kimaltavimmat kristallisoinnut näppärässä paketissa. Vuodet 1982–1990 kattavalla levyllä on biisejä kuudelta albumilta ja kuudelta EP:ltä. 18 kappaletta.
Kuuntele: Carolyn’s Fingers.

09 The Damned:
Smash It Up – The Anthology 1976–1987 (2002)
Lontoolaisbändin parhaat niin punk-, new wave- kuin goottikausiltakin. The Damnedin voi tänä kesänä nähdä Tammerfestissä ja Helsingin Tavastia-klubilla. 35 kappaletta.
Kuuntele: Smash It Up (Part 2).

10 Dead Can Dance:
Wake (2003)
Brendan Perryn ja Lisa Gerrardin maailmanmusiikkia, ambientia ja goottisävyjä yhdistäneen taiderockyhtyeen seitsemän albumia käsittävän tuotannon helmet yksissä kansissa. 26 kappaletta.
Kuuntele: Rakim.

11 Dead Moon:
Echoes of the Past (2006)
Fred Colen työtäpelkäämättömän garagepunktrion kokoelma on Nuggetsin veroinen aarreaitta, jonka julkaiseminen on yksi Sub Popin suurimmista kulttuuriteoista levy-yhtiön historiassa. 49 kappaletta.
Kuuntele: Ricochet.

12 The Divine Comedy:
A Secret History (1999)
Brittiläisen barokkipopparin Neil Hannonin yhtyeen ensimmäiset viisi albumia napakasti tiivistettynä. Rajoitetulla versiolla on mukana ansiokas, harvinaisuuksista koottu kakkoslevy. 17 kappaletta.
Kuuntele: National Express.

13 Donovan: Troubadour –
The Definitive Collection 1964–76 (1992)
Linjakas tuplakokoelma kattaa skottilaulajan uran helmet alkuvaiheen folk-laulelmista pehmopsykedelian klassikoiden kautta 1970-luvun lempeään aikuispoppiin. 44 kappaletta.
Kuuntele: Wear Your Love Like Heaven.

14The Durutti Column:
The Best of the Durutti Column (2004)
Manchesterin kitaravelhon Vini Reillyn levyt ovat niin hankalasti saatavilla, että hänen tuotantoonsa tutustuminen kannattaa aloittaa tästä erinomaisesta tuplasta. 30 kappaletta.
Kuuntele: Otis.

15Eels: Meet the Eels – Essential, Vol. 1 1996–2006 (2008)
Mark ”E” Everettin melankolisimmat poplaulut mainion bonus-dvd:n höystäminä. Tsekkaa myös harvinaisuuksista koottu rinnakkaisjulkaisu Useless Trinklets! 24 kappaletta.
Kuuntele: Susan’s House.

16 Erasure: Pop! 20 Hits (1992)
Aliarvostetun syntikkapopduon kaikki olennainen löytyy tältä kokoelmalta. Vuonna 2009 julkaistulla Pop! 40 Hits -kokoelmalla biisien keskimääräinen taso on huomattavasti heikompi. 20 kappaletta.
Kuuntele: A Little Respect.

17 Felt: Absolute Classic Masterpieces (1992)
Belle & Sebastianin Stuart Murdochin suosikkiyhtye julkaisi 1980-luvulla kymmenen albumia ja kahdeksantoista singleä, joiden kaikkien a-puolet löytyvät tältä vaatimattoman näköiseltä kokoelmalta. 18 kappaletta.
Kuuntele: The Day the Rain Came Down.

18 The Field Mice:
Where’d You Learn to Kiss That Way (1998)
Sarah Recordsille levyttänyt tweepopin kulttinimi saa arvoisensa kohtelun tällä tupla-albumilla. Sisältää muun muassa Saint Etiennen versioiman Kiss and Make Upin. 36 kappaletta.
Kuuntele: Canada.

19 Grandmaster Flash, Melle Mel & The Furious Five:
The Definitive Groove Collection (2006)
Hiphopin pioneeriryhmän albumit ovat epätasaisia ja vaikeasta saatavissa, joten levyhyllyyn kannattaa hankkia alkajaisiksi tämä Rhino Recordsin tupla. 23 kappaletta.
Kuuntele: White Lines (Don’t Do It).

20 Guided by Voices: The Best of Guided by Voices – Human Amusements at Hourly Rates (2003)
Noin 74 500 albumia julkaisseen surinarockjumalan kokoelma tarjoaa vain kurkistuksen Robert Pollardin maailmaan – mutta edes sen. 32 kappaletta.
Kuuntele: I Am a Tree.

21 Richard Hell: Spurts – The Richard Hell Story (2005)
New York -punkin pioneerin ura The Neon Boysista Televisionin ja Voidoidsin kautta Sonic Youthin Thurston Mooren ja Steve Shelleyn sekä Gumballin Don Flemingin kanssa perustettuun Dim Starsiin. 21 kappaletta.
Kuuntele: Baby Huey [Dim Stars].

22 Daniel Johnston: The Late Great Daniel Johnston – Discovered Recoverd (2004)
Outsider-laulajan ”hitit” sekä alkuperäisinä että tunnettujen fanien, kuten Tom Waitsin, The Flaming Lipsin, Beckin ja TV on the Radion, versioina. 36 kappaletta.
Kuuntele: True Love Will Find You in the End.

23 Grace Jones: 20th Century Masters – The Millennium Collection (2003)
Kaikki olennainen rautamatamin erittäin epätasaiselta uralta. 20th Century Masters on Essentialin tapaan muutenkin kokoelmasarja, johon voi yleisesti ottaen luottaa. 11 kappaletta.
Kuuntele: My Jamaican Guy.

24Kollaa Kestää: Kokonaan – Jäähyväiset aseille (1995)
Tampereen ja kenties koko Euroopan sympaattisimman punkbändin koko tuotanto, joukossa Magazine-laina Syksy (Shot by Both Sides) ja Liisa Tavin tunnetuksi tekemä Jäähyväiset aseille. 26 kappaletta.
Kuuntele: Kirjoituksia kellarista.

25 The Left Banke: There’s Gonna Be a Storm – The Complete Recordings 1966–1969 (1992)
Walk Away Reneen säveltänyt barokkipopyhtye on pakollinen tutustumiskohde kaikille Lovensa ja The Zombiesinsa ahmineille. 26 kappaletta.
Kuuntele: Pretty Ballerina.

26 Mana Mana:
Complete… kaikki (1996)
Kaikki, mitä Joensuun ja Suomen synkin yhtye ehti äänittää ennen keulahahmonsa Jouni Mömmön itsemurhaa. Sisältää muun muassa omaleimaisen version Neljän ruusun kappaleesta Suikki! 18 kappaletta.
Mana Mana: Totuus palaa.

27 New Order: Singles (2005)
Lukuisista vuosien varrella julkaistuista New Order -kokoelmista ylivoimaisesti asiallisin. Varo etenkin sortumasta vuonna 2002 julkaistuun tynkäkokoelmaan International! 31 kappaletta.
Kuuntele: Bizarre Love Triangle.

28 Noitalinna Huraa!: Riittäähän noita linnassa (1997)
Otsikkonsa ankeasta sanaleikistä huolimatta mainio pikakurssi neljä albumia julkaisseen peräseinäjokelaisyhtyeen herkkään ja fantastiseen maailmaan. 21 kappaletta.
Kuuntele: Sirkus.

29 Orchestral Manoeuvres in the Dark: Messages – Greatest Hits (2008)
Paljon muutakin kuin Enola Gayn tehnyt OMD oli ennen kaikkea singlebändi, joten tämän parempaa tutustumistapaa yhtyeeseen ei ole eikä tule. 20 kappaletta.
Kuuntele: Messages.

30 Kari Peitsamo: Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin (2003)
Hullukaan ei lähde perkaamaan nokialaisartistin tuotantoa albumi albumilta, kun vaihtoehtona on hankkia tämä erinomaisen kattava tuplakokoelma. Sisältää peräti 68 (!) kappaletta.
Kuuntele: Pallo.

31 Penguin Café Orchestra: Preludes, Airs & Yodels (1996)
Kamarimusiikki, folk ja musique concrète kohtaavat viehättävällä ja maanläheisellä tavalla tällä englantilaisyhtyeen retrospektiivilla. 19 kappaletta.
Kuuntele: Perpetuum Mobile.

32 Pet Shop Boys:
Discography (1991)
Aina ja ikuisesti paras Pet Shop Boys -kokoelma, vaikkakin vain yhden levyn laajuinen. Discography on lähtölaukaus rakkaudelle, josta ei ole paluuta. 18 kappaletta.
Kuuntele: Left to My Own Devices.

33 Prefab Sprout: 38 Carat Collection (1999)
1980-luvun fiksuimman brittipopbändin kokoelma on rakenteeltaan esimerkillinen: ykköslevyllä kaikki singlet, kakkoslevyllä albumiraitojen parhaat. Täyttä timanttia. 38 kappaletta.
Kuuntele: Goodbye Lucille #1.

34 Radiopuhelimet:
Varmaa hapuilua 1987–2002 (2006)
Sahatkaa! Oulun, Suomen ja koko maailman suoraselkäisimmän kitararockpartion ensimmäiset viisitoista vuotta timanttiseksi tuplakokoelmaksi puristettuna. 42 kappaletta.
Kuuntele: Jäämeri.

35 Saint Etienne: London Conversations (2008)
Tanssipopyhtyeen parhaat kahdella levyllä, jotka molemmat muodostavat oman, bändin siihenastisen uran kattavan kronologisen kokonaisuutensa. 36 kappaletta.
Kuuntele: Nothing Can Stop Us.

36 Screaming Trees:
Ocean of Confusion – Songs of Screaming Trees 1989–1996 (2005)
Kattava kokoelma grungesuosikin huippuvuosista. Bändin varhaisvaiheisiin voi tutustua Anthology: SST Years 1985–1989 -kokoelman avulla. 19 kappaletta.
Kuuntele: Alice Said.

37 Sisters of Mercy: A Slight Case Of Overbombing, Greatest Hits Vol. 1 (1993)
Goottirockyhtyeen singlet muodostavat kivikovan kokonaisuuden. Yhtyeen varhaistuotantoon voi tutustua Some Girls Wander by Mistake -kokoelman avulla. 12 kappaletta.
Kuuntele: Lucretia My Reflection.

38 Slowdive:
Catch the Breeze (2004)
Tuplalevyllinen shoegazingin sulosointuja kolme studioalbumia ja paksun tukun EP-levyjä tehtailleelta brittiyhtyeeltä, jonka levyjä ei kaupoista helposti löydä. 25 kappaletta.
Kuuntele: Alison.

39 Patti Smith:
Land 1975–2002 (2002)
Erinomainen oikoreitti punkin hovirunoilijattaren monipolviseen uraan. Ykköslevyltä löytyvät hitit, kakkoslevyltä harvinaisuudet. 30 kappaletta.
Kuuntele: Frederick.

40 Sparks:
Profile – The Ultimate Sparks Collection (1991)
Rhinon taatulla asiantuntemuksella koottu tupla on erinomainen pikakurssi kummajaismaisen popduon ensimmäiseen kahteen vuosikymmeneen. 40 kappaletta.
Kuuntele: Amateur Hour.

41 Stereolab:
Serene Velocity (2006)
Näppärin aloittelijan opas taidepopyhtyeen mahdottoman laajaan tuotantoon. Nälkäiset voivat sijoittaa rahansa suoraan Oscillons from the Anti-Sun -boksiin. 16 kappaletta.
Kuuntele: Cybele’s Reverie.

42 Swervedriver: Juggernaut Rides ‘89-’98 2CD (2005)
Aliarvostetun vaihtoehtorockyhtyeen ura kiteytyy kristallinkirkkaasti tällä tuplakokoelmalla. 33 kappaletta, joista kuuttatoista ei löydy bändin levyiltä.
Kuuntele: Duel.

43 Teenage Fanclub: Four Thousands Seven Hundred and Sixty-Six Seconds –
A Short Cut to Teenage Fanclub (2003)
Lähes aukoton best of melodisen skottibändin tuotannosta. Pakkohankinta jo Did I Say -biisin takia! 21 kappaletta.
Kuuntele: Mellow Doubt.

44 The The: 45 RPM – The Singles of The The (2002)
Älykkään brittipopin maestron Matt Johnsonin olennaisimmat kappaleet bändin kuudelta albumilta alkuperäisinä ja 12-tuumaisilla julkaistuina remix-versioina. 23 kappaletta.
Kuuntele: Uncertain Smile.

45 The Triffids: Wide Open Road – The Best of The Triffids (2010)
Dominon parrasvaloihin palauttama australialaisyhtye kuuluu
1980-luvun hienostuneen kitararockin vaiettuihin suuruuksiin. 18 kappaletta.
Kuuntele: Beautiful Waste.

46 Visage: Fade to Grey –
The Best of Visage (1994)
Epätasaisia albumeja tehneen syntikkapopyhtyeen olennaisimmat hetket mahtuvat tälle napakalle, vuoden 1983 kokoelmasta laajennetulle best-ofille. 12 kappaletta.
Kuuntele: Fade to Grey.

47 Scott Walker: Boy Child – The Best of Scott Walker 1967–1970 (1990)
Mestaribaritonin omat sävellykset viideltä ensimmäiseltä sooloalbumilta muodostavat huimaavan kokonaisuuden. 20 kappaletta.
Kuuntele: The Seventh Seal.

48 X: The Best – Make the Music Go Bang! (2004)
Rhinon asiantuntemuksella koottu tuhti tupla niputtaa yksiin kansiin viisitoista vuotta parasta Kalifornia-punkia. Muuta ei John Doen koplalta tarvitse. 46 kappaletta.
Kuuntele: Johny Hit and Run Paulene.

49 Yello: Essential (1992)
Euroopan eksentrisimmän ja viiksekkäimmän elektropopduon hittikokoelma on hämmästyttävästi myös yhtyeen yhtenäisin albumikokonaisuus. Omituiselle ystävällesi. 16 kappaletta.
Kuuntele: Bostich.

50 Yo La Tengo: Prisoners of Love – A Smattering of Scintillating Senescent Songs 1984–2003 (2005)
Kaikki oleellinen New Jerseyn nukkavieruilta indiepopveteraaneilta. Saatavilla myös harvinaisuuskokoelmalla laajennettuna triplalevynä. 26 kappaletta.
Kuuntele: From a Motel 6.