David Ball (vas.) ja Marc Almond.

Tainted Love muodostaa top-poplistoillamme poikkeuksen, sillä se ei ole esittävän yhtyeen omaa käsialaa. Northern soul -laulaja Gloria Jones oli levyttänyt verevän soul-version kappaleesta jo vuonna 1964.

Pieneksi taidebändiksi itsensä mieltäneen Soft Cellin käsittelyssä siitä tuli kuitenkin maailmanlaajuinen superduperhitti, joka rikkoi listaennätyksiä Yhdysvalloissa. Soft Cell ei koskaan onnistunut pakenemaan jättihittinsä suosiota, ja lopulta se näytteli osaa bändin ennenaikaisessa kuolemassa. Kuten laulaja Marc Almond on todennut, kappale oli duon jäsenille ”sekä lahja että kirous”.

Tainted Love oli niin iso kappale, että se edustaa monelle 1980-lukua korneimmillaan – sellaisessa pelottomien hiuspehkojen ja Rubikin kuutioiden täyttämässä muodossa, johon se on fetisoitu muun muassa Wedding Singerin kaltaisissa elokuvissa.

Marc Almondin sensibiliteetit olivat kuitenkin jotain aivan muuta kuin sellaisten vilpittömän totisesti mahtipontisten aktien, kuten Tears for Fears tai Simple Minds. Soft Cell osasi toki olla ajan tapojen mukaan mahtipontinen, mutta samalla yhtye oli aikalaisiaan huomattavasti ilkikurisempi. Esimerkiksi Tears for Fearsin olisi ollut vaikea kuvitella säveltävän ensilevylleen kappaletta nimeltä Sex Dwarf.

Suhteellisen suoraviivaisesta ja rapsakkarytmisestä soul-kappaleesta tuli Soft Cellin käsittelyssä burleskia popdraamaa: androgyynin camp-tirehtööri Almondin suusta sanoituksetkin kuulostavat paljon dekadentimmilta kuin ne tosiasiassa ovatkaan.

Almondin laulamana ”Touch me baby, tainted love” kuulostaa siltä, että kyseessä on jotain todella kiellettyä ja vaarallista – kuin homosuhde natsi-Saksassa.

Kertookin aika paljon Almondin voimakkaasta taiteilijapersoonasta, että hänen viehätyksensä elämän nurjaan puoleen – satunnaiseen seksiin, yksinäisyyteen, kuolemaan – paistaa näin vahvasti läpi aivan erilaisena syntyneestä kappaleesta.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Gloria Jonesin vetävä alkuperäisversio.

Video ei ole enää saatavilla

1. Baby I Love Your Way

Hitiksi teki Big Mountain vuonna 1994.
Alkuperäinen esittäjä oli Peter Frampton vuonna 1975.

Kalifornialainen reggaeretkue teki kappaleen myyttisen sukupolvi X:n tunnuselokuvaan Reality Bites. Leffahitin Big Mountain katosi kuvioista nopeammin kuin elokuvaa tähdittänyt Winona Ryder. Tänä vuonna Ryderin on voinut taas nähdä hyvässä rainassa Black Swan. Big Mountainista ei ole näkynyt vuorenhuippuakaan.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

2. Word Up!

Hitiksi teki Gun vuonna 1996.
Alkuperäinen esittäjä oli Cameo vuonna 1986.

Skotlantilaisen Gunin biisi pääsi MTV:n voimasoittoon ja kipusi parhaimmillaan Englannin listan kahdeksanneksi. Suomessakin koettiin lyhyt, mutta hektinen Gun-buumi. Jonkinlainen länsimaisen populaarikulttuurin kulminaatiopiste koettiin, kun Vanilla Ice käytti kappaletta musiikkinaan Dancing on Ice -esityksessään. Never forget -osastoa edustaa Kornin versio kappaleesta.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

3. Gangsta’s Paradise

Hitiksi teki Coolio vuonna 1995.
Alkuperäinen esittäjä oli Stevie Wonder: Pastime Paradise vuonna 1976.

Coolion ainoa tunnettu kappale on varmasti kovin Raamatun säkeillä avaavaa raphitti koskaan. Coolio-kuumeen huippulukemissa kappale nappasi Grammyn ja palkittiin parhaana videona MTV:llä. Sittemmin Cooliolla on ollut nimensä mukaisesti viileämpää.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

4. Mambo No. 5

Hitiksi teki Lou Bega vuonna 1999.
Alkuperäinen esittäjä oli Perez Prado vuonna 1949.

Suomenkin listaykköseksi vuonna 1999 kivunnut pseudomambo oli kotoisin mistäpä muualtakaan kuin Saksasta. Mambon kuninkaaksi kutsuttu Prado ei onneksi kuullut Lou Began versiota. Hän oli kuollut vuonna 1989.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

5. Tainted Love

Hitiksi teki Soft Cell vuonna 1982.
Alkuperäinen esittäjä oli Gloria Jones vuonna 1965.

Tarinan mukaan Soft Cell olisi hajonnut, jos Tainted Love olisi flopannut. Siitä tuli ykköshitti 17 maassa. Alkuperäinen kappale ei päässyt kahdella eri yrittämälläkään minkään maan listoille, vaikka jälkimmäisen version (jota ei kuulla tässä) tuotti itse Marc Bolan.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

6. Don’t Leave Me This Way

Hitiksi teki Communards vuonna 1986.
Alkuperäinen esittäjä oli Harold Melvin & The Bluenotes vuonna 1975.

Jimmy Somervillen falsetin vetämä energinen versio aikaisemmin tuntemattomaksi jääneestä pophelmestä oli Englannin myydyin single vuonna 1986. Communards omisti kappaleen – tietysti –  Lontoon kaupungin hallinnolle.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

7. Living Next Door to Alice

Hitiksi teki Smokie vuonna 1976.
Alkuperäinen esittäjä oli New World vuonna 1972.

Joku Googlen kautta tänne päätynyt Smokie-fani voi kitistä, ettei Smokie ole mikään yhden hitin ihme, mutta on se. Kappaleessa päähenkilö jahkailee 24 vuotta, mutta Smokiella kesti vain neljä vuotta napata hitti Australiasta. Elettiin aikaa ennen internetiä, joten se oli mahdollista. Sittemmin joku on pitänyt tarkemmin kiinni New Worldin oikeuksista, sillä alkuperäistä versiota vuodelta 1972 ei YouTubesta enää löydy.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

8. The Bomb!

Hitiksi teki Bucketheads vuonna 1995.
Alkuperäinen esittäjä oli Chicago: Street Player vuonna 1979.

Jos vuonna 1995 jonkun house-biisin tahtiin kreisibailattiin, se oli ämpäripäiden The Bomb! (These sounds fall in to my mind). Jo kappaleen otsikossa oli huijaus. Biisissähän ei lauleta päähän tarttuvista soundeista, vaan street sounds swirling through my mind. Kuuntele tarkkaan! Alkuperäinen kappale Street Player, josta The Bomb olennaiset kohtansa on samplannut, oli kaikkea muuta kuin hitti. Se oli Chicagon halveksitun 13 -albumin avausraita.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla