Aah!

Dire Straitsin Money For Nothing -video otetaan aina ensimmäisenä esiin, kun puhutaan tietokoneanimiotujen videoiden alkuajoista. Mutta ei se ollut ainoa. Kultaisilla 1980- ja 1990-luvuilla ei outo laakso ollut mahdollinen, ja kaikki polygonimaakarit tekivät into pinkeänä palikoista ihmisiä.

Se oli hienoa aikaa se.

#1 ART OF NOISE – PARANOIMIA (1986)

Video ei ole enää saatavilla

Max Headroom oli brittiläinen, George Stonen luoma ”keinoäly”, joka näsäviisasteli tiensä ihmisten sydämiin mm. Music Televisionilla silloin, kun kanavalla vielä näytettiin musiikkivideoita (tämä on nykyään lakisääteinen lisäys aina kyseisestä kanavasta puhuttaessa). Tässä videossa pioneeribotti kohtaa yhden elektronisen musiikin komeimmista uranuurtajista.

#2 DEF LEPPARD – LET’S GET ROCKED (1992)

Video ei ole enää saatavilla

Def Leppardilta muistetaan usein vain levyt Hysteria ja Pyromania, mutta myös Adrenalize myi lukemattomia rekkalastillisia. Levyltä irroitetun Let’s Get Rocked -sinkun ohjasi Steve Barron, joka muistetaan tämän artikkelin otsikossa ja ingressissä mainitusta musiikkivideosta. Niin, videon päähenkilö Flynn pohjautuu bändin laulajan Joe Elliottin mukaan Bart Simpsoniin.

#3 PETER GABRIEL – STEAM (1992)

Video ei ole enää saatavilla

Peter Gabriel teki pioneerityötä animoitujen musiikkivideoiden parissa jo 1980-luvun puolessa välissä – kaikkihan muistavat Sledgehammerin ja Big Timen tajunnanräjäyttävät stop motion -animaatiovideot. 1990-luvulle tultaessa tämä yhtä maailman harvinaisinta ihmislajia eli tyylitajuisia progressiivisia rockmuusikkoja edustava renessanssimies julkaisi hienon CGI:tä hyödyntävän videon.

#4 U.S.U.R.A. – OPEN YOUR MIND (1992)

Video ei ole enää saatavilla

1990-luvun tietokoneanimaatiovideoista tämä on varmasti tullut eniten vuosikymmenellä herkässä iässä olleiden uniin. Listan videoista tälle on ajan hammas ollut armollisin. Ehkä näissä puhtaan teknouskovaisissa linjoissa on jotain retroa ja siistiä, vähän niin kuin monissa muissakin menneiden idealismien ilmentymissä.

#5 THE PRODIGY – ONE LOVE (1993)

Video ei ole enää saatavilla

One Love oli Music For The Jilted Generation -klassikkolevyn eka sinkku. En ole varma ilmensikö video sittemmin elektronisen musiikin visualisoinnissa aikamoisen hegemonisen aseman saavuttanutta estetiikkaa vai loiko video sen… Mutta fläsäriä pukkaa. Videon teki Hyperbolic Systems. Tuosta nimestä pukkaa lisää fläsäriä. Nyt on pakko lopettaa.

#6 DANCE NATION – TRUE CONVICTION (1993)

Video ei ole enää saatavilla

Samaa tarkkaan valikoiduista elektronisen musiikin tapahtumista tuttua estetiikkaa löytyy myös kotimaisen eurodancea ja ravea ydistelevän Dance Nationin videolta. Projektin hiipumisen jälkeen Markus ”Captain” Kaarlonen on tehnyt hommia ainakin Aikakoneen ja Poets of the Fallin riveissä. Dance Nationin Wikipedia-sivuilta löytyy yksi lempilauseitani internetistä: ”Ryhmän syntetisaattoreilla toteutettu musiikki oli usein instrumentaalista, mutta joissakin kappaleissa kuultiin myös laulua.” Ei lisättävää.

#7 PET SHOP BOYS – GO WEST (1993)

Video ei ole enää saatavilla

Pet Shop Boysin versio Village People -klassikosta on hykerryttävä: neuvostoliittolaista sosialistista realismia sekoitetaan surutta Leni Riefenstahlin voimisteluvideoita referoivaan kuvastoon ja itse bändin univormut näyttävät siltä kuin Devo olisi päästetty suunnittelemaan paraativaatteet Kuolemantähden työntekijöille. Ja sitten on ne rantapallot…

#8 PET SHOP BOYS – LIBERATION (1994)

Video ei ole enää saatavilla

Maailman parhaalta elektronisen musiikin duolta löytyy toinenkin aika varhainen esimerkki videosta, jossa lähes kaikki kuvamatsku on generoitu tietokoneella. Vain Neil Tennantin naamaa nähdään livenä. Harmi sinänsä, sillä polygoni-Neil olisi varmasti ollut myös hieno ilmestys lähikuvassa. Esteettisesti video on upea yhdistelmä Liberacen Las Vegasia ja varhaista demoskene-animaatiota.

#9 SNAP! – WELCOME TO TOMORROW (1994)

Video ei ole enää saatavilla

Jos on yksi asia, jonka Snap! osasi 1990-luvulla, se oli yleisöä halolla päähän lyömisen jalo taito. Biisi kertoo tulevaisuudesta, eli videohan on tehtävä tietokoneella. Rahaakin lienee palanit, sillä eiväthän CGI-kuvat näytä ratkaisevasti huonommilta kuin ne, joilla George Lucas samoihin aikoihin raiskasi uudellenjulkaistut Tähtien Sodat IV–VI.

BONUS!

Artikkeli tehtiin sen verran nopeasti julkaisuikkunan vuoksi, että tekijöille sattui muutama unohdus. Sen lisäksi jengiltä sieltä täältä on tullut sen verran hienoja ehdotuksia, että pakko täydentää ennen kuin saitti menee pakettiin. Eli CGI-videoiden alkutaipaleen hienoimpien hetkien bonusrundi.

MICK JAGGER – HARD WOMAN (1985)

Video ei ole enää saatavilla

KRAFTWERK – MUSIQUE NON STOP (1986)

Video ei ole enää saatavilla

DEAD CAN DANCE – CARNIVAL IS OVER (1993)

Video ei ole enää saatavilla

DANCE 2 TRANCE – WARRIOR (1994)

Video ei ole enää saatavilla

SVEN VÄTH – HARLEQUIN: THE BEAUTY AND THE BEAST (1994)

Video ei ole enää saatavilla

LAIBACH – FINAL COUNTDOWN (1994)

Video ei ole enää saatavilla

Jackie Harrisilla on virtaa.

Snap!-yhtyeen The Power toimii vähän joka tilanteessa. Vielä nykyäänkin se on omiaan tsemppaamaan vaikkapa rankasti juhlitun viikonlopun jälkeisenä maanantaiaamuna, kun olo on totaalisen nuukahtanut ja poissaoleva.

Toisaalta se onnistuu tykittämään voimiensa tunnossa olevalle mielelle ja keholle vielä entisestään energiaa. The Power on kuin mikäkin parantava yrtti kaukaa vuosien takaa. Ei ihme, että uhmaa ja päättäväisyyttä huokuva kappale on päätynyt soimaan monenmoisten urheilumittelöiden taustalle. Yhtä hyvin sen voisi kuvitella toimivan vaikka energiajuoman mainoksessa.

Projektityyppisen yhtyeen muodostivat frankfurtilaislähtöiset tuottajat Michael Münzig ja Luca Anzilotti. Itselleni tuli aikoinaan yllätyksenä, että Snap! oli kotoisin Saksasta. 12-vuotiaan koltiasien korviin se kuulosti perin amerikkalaiselta pumpulta. Tätä selitti tietysti biisissä räpänneen jenkkisuunsoittaja Turbo B:n läsnäolo. Entisen armeijasällin tekstintuuppaus oli niin lapsellisen uhoavaa ja korostetun amerikkalaista, että se vetosi poikaseen heti.

Tuhdinlaisen räppärin rinnalle napattiin muhkeaääninen laulaja Jackie Harris, jonka ”mulla on voima!” -huuto alleviivasi kaiken sen, minkä Turbo B säkeistöissä suustaan ulos sylki. Jotain vetoavaa oli biisin päätössäkeistössä, jonka uhkaava loppukaneetti kuuluu 1990-lukuisen tanssipopin klassikkolaineihin.

”Quality I possess something I’m fresh
When my voice goes through the rest
Of the microphone that I am holdin’
Copywritten lyrics so they can’t be stolen
If they are snap

Don’t need the police to try to save them
Your voice will seize so please stay off my back
Or I will attack and you don’t want that”

The Powerin pitelemättömyys perustui osaltaan myös tehokkaasti valittuihin ja toteutettuihin taustoihin. Kappale on melkoinen sample-tilkkutäkki: voimahitti koostuu paloista Chaka Chanin Some Lovea, Chill Rob G:n Let the Words Flow’ta, Jocelyn Brownin Love’s Gonna Get Youta ja Mantronixin King of the Beatsia.

Snap!-yhtyeen kahdesta studioalbumista ensimmäisen, World Powerin, ykkössinkku oli levyn selvästi parasta antia. Sitä seurannut Cult of Snap oli jo paljon väsähtäneempi ja naurettavampi esitys. Mutta The Powerissa piisaa edelleen voimaa.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Snap! sai toisen jättihittinsä entistä enemmän eurodancen suuntaan hypänneestä Rhythm Is a Danceristä. Tämän jälkeen ura alkoikin sitten lopahtaa. Myös Turbo B esiintyi tässä kesän 1992 humppaklassikkossa. Hän tehtaili biisiin ikimuistoisen iskulauseen. ”I’m serious as cancer when I say rhythm is a dancer”, turbomies kuittaa pakollisen rap-osuutensa päätteeksi. Säettä on parjattu yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista poplyriikan pätkistä.

Video ei ole enää saatavilla