New Order juhlii voittoaan Nuorgamin Popklassikko-skabassa 83-tyyliin.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan kahdeksas osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuvat kokonaan Mike Oldfieldin Moonlight Shadow ja Hüsker Dün Real World. Pahoittelemme.

Soittolistalla on kaikkea muuta kuin definitiivinen versio kahdesta muustakin kappaleesta: Sisters of Mercyn Temple of Lovesta kuullaan vuonna 1992 äänitetty versio ja The Go-Betweensin Cattle and Canesta vuonna 1988 äänitetty liveversio.

Vuoden 1983 Top 30 (no okei, Top 28)

1. New Order – Blue Monday
2. The Smiths – This Charming Man
3. David Bowie – Let’s Dance
4. Tom Waits – In The Neighbourhood
5. U2 – Sunday Bloody Sunday
6. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
7. Sisters of Mercy – Temple of Love [1992]
8. Yes – Owner of a Lonely Heart
9. The Go-Betweens – Cattle And Cane [live]
10. Spandau Ballet – True
11. Eurythmics – Sweet Dreams (Are Made of This)
12. Frankie Goes to Hollywood – Relax
13. Billy Bragg – A New England
14. Madonna – Holiday
15. Kajagoogoo – Too Shy
16. Talking Heads – Burning Down the House
17. Aztec Camera – Oblivious
18. Run-D.M.C. – It’s Like That
19. The Lotus Eaters – The First Picture of You
20. The Police – Every Breath You Take
21. Liquid Liquid – Optimo
22. Depeche Mode – Everything Counts
23. Bonnie Tyler – Total Eclipse of the Heart
24. S.O.S. Band – Just Be Good to Me
25. Public Image Limited – This Is Not a Love Song
26. Cybotron – Clear
27. Cyndi Lauper – Time After Time
28. Suicidal Tendencies – Institutionalized

Linkki soittolistaan tästä.

Andrew ja liuta tonokkeja.

”And the devil in the black dress watches over me
My guardian angel walks away
Life is short and love is always over in the morning”

Jokaisella rock-myytillä on alkuhetkensä. Andrew Eldritchin despootin lailla johtama The Sisters of Mercy oli toki jo ehtinyt luoda nimeä itselleen Merciful Release -levymerkillään julkaisemillaan singleillä, mutta rockin mytologiaan bändi raivasi tiensä vasta Temple of Lovella.

Tai tarkemmin sanottuna kappaleen 23. sekunnin kohdalla, kun Eldritchin möreä baritoni raivaa tieltään sirkkelimäisesti kehää kulkevan kitarariffin ja julistaa:

”With the fire from the fireworks above me
With a gun for a lover and a shot for the pain at hand”

Ratsunaan ikoninen kitarariffi Eldritch karauttaa kerralla itsensä rockin suurten yksinäisten joukkoon. Temple of Loven tekstin kuvastossa yhdistyvät viitteet tulevasta maailmanlopusta, pragmaattinen nihilismi (kun elämä todellakin on lyhyt ja rakkaus ohitse aamulla, silloin itsetuhoinen hedonismi on ainoa mahdollinen rationaalinen metodi olla onnellinen) ja lännenfilmien sankarin arkkityyppi, jolla t on matkaseuranaan vain rakastajattaren virkaa hoitava pistooli ja kemiallista lievitystä kipuun, sekä henkiseen että fyysiseen.

Temple of Love sementoi Sistersin maineen goottilegendana, mutta kaikkien mistään kotoisin olevien goottilegendojen lailla Eldritch on aina halveksinut koko musiikkityyliä. Oman päänsä sisällä hän näkee kollegoinaan Fields of Nephilimin ja Gene Loves Jezebelin sijasta Lemmyn, Nietzschen, Wagnerin ja T. S. Eliotin. Temple of Loven levyttämisen aikoihin Eldritchillä oli apunaan kitaristit Ben Gunn ja Gary Marx sekä basisti Craig Adams, mutta hänen ainoa luottohenkilönsä oli tuolloin, kuten Sistersin historian kaikissa muissakin vaiheessa, uskollinen rumpukone Doktor Avalanche, joka tuttuun tapaan nakuttaa ilmeettömänä kappaleen selustassa.

Temple of Love oli kappaleena mammutti, joka rysäyttikin ruhollaan yhtyeelle WEA-levy-yhtiön portit auki. Tästä seurasi miehistövaihdoksia, päihteissä rypemistä ja Eldritchille avoin shekki toteuttaa megalomaniaansa kalliissa studioissa Jim Steinmanin kaltaisten supertuottajien kanssa. Temple of Love on kuitenkin Sisters of Mercyä puhtaimmillaan ja parhaimmillaan. Se esittelee meille laajakangassoundillaan sen aution maan (ja Aution maan Eliotin hengessä), jonka Floodland neljä vuotta myöhemmin peitti vedellään.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Vuonna 1992 äänittämässään uusioversiossa Temple of Love ’92 Eldritch lisää keitokseen vielä Jemenissä syntyneen israelilaislaulajattaren Ofra Hazan joikauksen. Se tuo lauluun itämaisen tuulahduksen, mikä sopii Eldritchin maailmankuvaan – ennen ryhtymistään rockjumalaksi hän nimittäin opiskeli Oxfordin yliopistossa mandariinikiinaa ja on muutenkin kutsunut maailmankatsomustaan orientalistiseksi. Halki Sisters Of Mercyn harmillisen suppeaksi jääneen tuotannon kulkeekin teema siitä, kuinka läntinen kulttuuri on saapunut tiensä päähän. Idästä nousee musta aurinko – ja se on Eldritchin mielestä vain hyvä asia.

Video ei ole enää saatavilla

Samuli Knuuti ystävineen matkalla Sisters of Mercyn levynjulkaisubileisiin.

Nuorgamin toimitus kokoontui torikahvilan suurimman pöydän ääreen keskustelemaan levyistä, joita ei vielä ole olemassa – ei välttämättä milloinkaan. Keskustelusta tuli niin vuolassanainen, että kirjurin oli pilkottava se kolmeen osaan. Turinoinnin edetessä toivo horisontissa häämöttävistä mestariteoksista alkoi hiipua, lopulta yhteen ainoaan prosenttiin.

Alla viimeiset kymmenen levyä, joita Nuorgam odottaa hengitystään pidätellen. Artisteille ja yhtyeille asetettu vaatimus listalle pääsemisestä oli, että edellisestä albumijulkaisusta on kulunut vähintään kuusi vuotta.

Keskusteluun osallistuivat Markus Hilden (MH), Iida Sofia Hirvonen (ISH), Jarkko Immonen (JI), Aleksi Kinnunen (AK), Teemu Kivikangas (TK), Samuli Knuuti (SK), Kimmo K. Koskinen (KKK), Hannu Linkola (HL), Antti Lähde (AL), Aku-Tuomas Mattila (ATM), Juha Merimaa (JM), Vilho Pirttijärvi (VP), Teemu Purhonen (TP), Santtu Reinikainen (SR), Anton Vanha-Majamaa (AVM) ja Juho Äijö (JÄ).

Aphex Twin – 10 vuotta

Mitä silloin?

Vuonna 2001 Richard D. James sai viettää 30-vuotissyntymäpäiviään maailman arvostetuimpana kokeellisen elektronisen musiikin artistina. Tupla-albumi Drukqs seurasi vuonna 1999 ilmestynyttä Windowlicker-ep:tä, joka oli äärifunkyn nimiraitansa ja pornahtavan videonsa voimin noussut Iso-Britannian singlelistalla hämmästyttävästi peräti top 20:een. Drukqs jäi Aphex Twinin viimeiseksi julkaisuksi Warp Recordsille. Moni albumiin pettynyt kriitikko jopa veikkaili, että juuri sopimuksesta irti pääseminen oli Jamesin osalta tärkein syy epätasaiseksi moititun levyn julkaisemiseen.

Mitä sen jälkeen?

2000-luvulla James on viihtynyt kiltisti elektronisen musiikin marginaalissa. Muut kuin miehen innokkaimmat fanit ovat törmänneet hänen julkaisuistaan todennäköisimmin korkeintaan 26 Mixes for Cash -kokoelmaan (2003) tai AFX-nimellä julkaistusta Analord-ep-levysarjasta koottuun acid techno -albumiin Chosen Lords (2006). Myös The Tuss -nimiseltä artistilta vuonna 2007 julkaistu Rushup Edge -albumi tiedetään Jamesin tekosiksi, vaikka virallisen tarinan mukaan kyse on devonilaisista ”Brian” ja ”Karen Tregaskinista”.

Mitä nyt?

Lokakuussa 2010 James sanoi Another Man -lehden haastattelussa, että hänellä on työpöytänsä laatikossa kuusi julkaisuvalmista levyä. Myös uudesta Warp-albumista on huhuiltu aika ajoin vaan eipä ole näkynyt.

Ilmestymistodennäköisyys: 31 %

Varmaa on, että Richard D. James julkaisee uransa aikana vielä tuntikaupalla musiikkia – mutta millä nimellä? Jotenkin tuntuu, että kynnys korkean profiilin albumijulkaisuun Aphex Twinin nimissä on korkea – eikä Jamesiä välttämättä edes kiinnosta kavuta sen yli. (AL)

Video ei ole enää saatavilla

Fantômas – 6 vuotta

Mitä silloin?

Mike Patton sai tarpeekseen sovinnollisesta rockmusiikista (viimeistään) vuonna 1998, jolloin mies alkoi lähetellä Fantômas-demoja tästä yllättyneille kavereilleen. Absurdia avantgardea ilmoille tuuttaava sekopäinen ryhmä piti Pattonin lisäksi sisällään Melvins-nero Buzz Osbournen, Mr. Bunglen Trevor Dunnin ja itse Dave Lombardon. Superryhmä-Fantômasista tuli eräs aikansa omaperäisimmistä ja puhutuimmista liveakteista. Bändin viimeiseksi tuotokseksi jäi vuonna 2005 julkaistu Suspended Animation, joka onnistui viemään yhtyeen näkemyksen aiempia äänityksiä pidemmälle.

Mitä sen jälkeen?

Patton vaihtoi tapansa mukaan maisemaa. Erilaisissa projekteissa aikansa touhuava miekkonen siirtyi puuhastelemaan Peeping Tomin ja John Zornin leireihin. Osbourne jatkoi Melvinsin parissa juonimista, samoin Fantômasin muut jäsenet palasivat omien musiikillisten inspiraatioidensa lähteille.

Mitä nyt?

Fantômasin paluusta puhuttiin aluksi pitkään ja hartaasti. Jo vuonna 2006 Patton kertoi työskentelevänsä yhtyeen viidennen albumin parissa. Siitä piti tulla täysin elektroninen albumi, jolla ei käytetä lainkaan perinteisiä akustisia soittimia. Vuonna 2008 Ipecac-levy-yhtiötä Pattonin kanssa pyörittävä Greg Weckman totesi, ettei Patton ole edes aloittanut uuden levyn äänityksiä Eikä uudesta Fantômas-pitkäsoitosta ole kuulunut sen koommin juuri mitään.

Ilmestymistodennäköisyys: 23 %

Buzz Osbournen mukaan Fantômas on puhtaasti Pattonin projekti, eikä uutta materiaalia ilmaannu ilman tämän vahvaa panostusta. Faith No Moren paluun vuoksi aikaa & halua moiseen tuskin riittää aivan pian. (TP)

Video ei ole enää saatavilla

The Avalanches – 10 vuotta

Mitä silloin?

Vuonna 2001 näkemyksellinen australialaiskuusikko oli hetken aikaa maailman kohutuin rytmiryhmä, kun hitit Since I Left You ja Frontier Psychiatrist täyttivät soittimet ja tanssilattiat. Since I Left You -albumi kehuttiin jokaisessa musiikkimediassa maasta taivaisiin.

Mitä sen jälkeen?

Sampleista, hälystä, vanhoista tv-ohjelmista ja ylipäänsä kaikesta jo olemassa olevasta aineksesta musiikkinsa koostanut kollektiivi lienee yhä hengissä, sillä he ovat uusineet nettisivunsa ja perustaneet Twitter-tilin. Uutta materiaalia on uumoiltu ilmestyväksi tasaisin väliajoin. Klassikoksi kasvanut Frontier Psychiatrist julkaistiin uudelleen muutama vuosi sitten, ja ryhmä remiksasi muun muassa Belle and Sebastianin I’m a Cuckoon vuonna 2004.

Mitä nyt?

Modular-lafkan Steve Pavlovic on sanonut, että uutta The Avalanchesia eksyisi verkkoon jo loppuvuodesta ja että uusi albumi ilmestyisi varsin todennäköisesti ensi vuonna. Sama virsi on kuitenkin kuultu jo ainakin yhtä monta kertaa kuin Frontier Psychiatristin ”that boy needs therapy” -hokema.

Ilmestymistodennäköisyys: 20 %

Kuka ohjastaisi tätä verratonta ravihevosta? (MH)

Video ei ole enää saatavilla

Chuck Berry – 32 vuotta

Mitä silloin?

1970-luvulla julkaisutahtiaan hidastanut Berry jätti Chess-levymerkin toisen kerran vuosikymmenen lopussa. Hänen toistaiseksi uusimman studiolevynsä, vuonna 1979 ilmestyneen Rock Itin, julkaisi Atco. Levy on tyypillinen Berryn myöhäiskauden kokonaisuus: kymmenestä kappaleesta vain kaksi on uusia ja tuotanto on luvattoman kolkkoa. Mukana on silti edelleen pieniä välähdyksiä rock’n’rollin suurimman lauluntekijän lahjoista.

Mitä sen jälkeen?

Berry on jatkanut reipasta keikkatahtiaan käytännössä ilman taukoja, mutta uusia levyjä on julkaistu vuoden 1979 jälkeen vain yksi. Vuoden 1987 Hail! Hail! Rock’n’Roll oli livetaltionti Berryn 60-vuotispäiviltä, joilla mies esitti klassikoitaan all-stars-kokoonpanon kanssa.

Mitä nyt?

”Minun pitäisi vain nousta perseeltäni ja tehdä se levy”, Berry sanoi Mojon haastattelussa vuosia sitten. Miehestä kertovissa artikkeleissa on siteerattu uusia kappaleita. Keikkasettiin niitä ei kuitenkaan ole päätynyt. Mitä ilmeisimmin jopa levytyksiä on tehty, mutta niiden julkaisemista ei edelleenkään ole tietoa.

Ilmestymistodennäköisyys: 10 %

Berry on jo 84-vuotias ja hänen terveydentilansa on alkanut heiketä. Toisaalta Berry on yllättänyt ennenkin. (JM)

Video ei ole enää saatavilla

Fireside – 8 vuotta

Mitä silloin?

Vuonna 2003 luulajalainen Fireside hyppäsi retrorockin aallolle. Tyyliään halki 1990-luvun moninaistanut yhtye taltioi Get Shot -levylleen koko ruotsalaisen uusiobuumin hengen. Levyllä soitti musiikistaan innostunut ja sille tyylikkäästi omistautunut yhtye, joka kaveerasi sujuvasti niin The Soundtrack of Our Livesin kuin The Hivesinkin kanssa. Ajan henki kiteytyi albumilla suriseviin, vereviin riffeihin ja kursailematta lyöneeseen rytmiin. Se tuntui vakaalta pohjalta jollekin vielä paremmalle.

Mitä sen jälkeen?

Get Shotin ilmestymisen aikoihin yhtyeen ympärillä pyörineet sivuprojektit alkoivat vakiintua jäsenten päätöiksi. Kitaristi Pelle Gunnerfeldt istutti itsensä miksauspöydän taakse, vokalisti Kristofer Åström keskittyi parantelemaan folk-kärpäsen puremaa mainion Hidden Truck -orkesterinsa kanssa. Get Shotia kannatellut genreaalto taipui puolestaan tyveneksi lähes huomaamatta, kuin silauksena erään aikakauden päättymiselle.

Mitä nyt?

Firesiden paluusta liikkuvat tiedot ovat moninaisia muusikoiden puhuessa keskenään ristiin. Yhtyettä on tuskin haudattu lopullisesti, mutta sen jäsenet tuntuvat pysyvän tyytyväisinä nykyisien projektiensa kanssa – eivätkä nämä projektit sulje pois sellaista musiikkia, jonka julkaisuväyläksi tarvittaisiin juuri Fireside. Tulevaisuus on kuitenkin aina avoin, varsinkin Firesiden kaltaisella orkesterilla, jonka toimintaa on rikastanut alusta alkaen luova impulsiivisuus.

Ilmestymistodennäköisyys: 9 %

Yhtyeen konsertti ei olisi suunnaton ihme, mutta tuntuu epätodennäköiseltä, että into kantaisi studioon saakka. Firesiden kaari on ehyt jo tällaisenaan – joskin samalla edelleen kutkuttavasti auki jollekin täysin uudelle. (HL)

Video ei ole enää saatavilla

Kelpo pojat – 17 vuotta

Mitä silloin?

Kelpo poikien kolmosalbumi Krääsää (1994) oli ilmava, romanttinen ja aavistuksen edeltäjiään popimpi kiekko. Ilmaisun virtaviivaistumisesta huolimatta yhtye osoitti kouriintuntuvasti, että mystiikan ja toden sekä raadollisuuden ja rakkauden palapelit saattoi koota monin tavoin. Yhtye konkretisoi viestiään keikoilla, joiden välitön tunnelma kasvoi usein hurmoksellisiin mittoihin.

Mitä sen jälkeen?

Vuoden 1995 kuluessa Kelpo poikien ohjelmistoon ilmestyi kaksi uutta kappaletta, Hauki ja Hakaniemen torilla. Kumpikin niistä kuulosti hyvältä. Kappaleet esiteltiin ”tulevan levyn” raitoina, mutta levyä ei kuulunut tulevaksi. Lopulta koko yhtye haihtui näkymättömiin – samaan aikaan, kun sen hovisanoittaja Tomi Kontio kohosi tunnustetuksi runoilijaksi, kolumnistiksi, nuorisokirjailijaksi ja kontulalaisuuden puolestapuhujaksi.

Mitä nyt?

Kelpo pojat on kuin sieni, joka makaa pitkään maan alla ja pulpahtaa yhtäkkiä näkyville. Miehistö on pitänyt hiillosta punervana soittamalla noin keikan vuodessa, mutta studioon tie ei ole vienyt. Maaliskuinen keikka Tampereen Vastavirtaklubilla ja huhtikuussa avautunut Facebook-profiili kertovat joka tapauksessa, että orkesteri on yhä olemassa. Tämä on jo itsessään arvokas tieto.

Ilmestymistodennäköisyys: 7 %

Huhut kertovat Kelpo poikien suunnittelevan kokoelmalevyä, jonka höysteenä olisi muutama uusi kappale. Täyspitkään studioalbumiin on kuitenkin vaikea uskoa. Yhtyeelle tuntuu riittävän sen nykyinen asema nostalgisoituneena kulttisuosikkina. (HL)

Video ei ole enää saatavilla

My Bloody Valentine – 20 vuotta

Mitä silloin?

On makuasia, pitääkö marraskuussa 1991 julkaistua Lovelessia vain 1990-luvun vai alkuräjähdyksen jälkeisen maailmanhistorian parhaana levynä. Joka tapauksessa shoegazing-jumalien jälkimmäinen albumi oli niin massiivinen jysähdys, että se oli nielaista kitaansa koko Creation-levy-yhtiön. Creation kuitenkin selvisi – saimme kuullaksemme sellaiset klassikot kuin Heavy Stereon Deja Voodoon ja 3 Colours Redin Revoltin, jipii – mutta My Bloody Valentine ei.

Mitä sen jälkeen?

Kevin Shields johdatti joukkonsa Creationin savuavista raunioista Island-levy-yhtiölle, jonka valtaapitävät epäilemättä lipoivat huuliaan, hieroivat kämmeniään ja pomppivat tasajalkaa saadessaan talliinsa sukupolvensa suurimman kitarasankarin. Huulet olivat kuitenkin kuivuneet, kämmenpohjat koppuroituneet ja jalkapohjat kovettuneet hyvän aikaa sitten jo siinä vaiheessa, kun Island vihdoin vuonna 1997 pani pisteen Shields hedelmättömälle rehaamiselle ja ilmoitti, että latiakaan ei enää tipu. Perfektionismiin taipuvainen Shields löysi leikkikavereita muun muassa J. Mascisista, Yo La Tengosta ja Primal Screamista, jonka keikkakokoonpanossa takkutukka soittikin monta vuotta.

Mitä nyt?

My Bloody Valentine palasi konserttilavoilla kesällä 2008 ja on sittemmin keikkaillut ahkerasti. Vain mieleltään sairas yksilö voisi kuitenkaan aidosti uskoa, että yhtye vielä jonain päivänä saisi valmiiksi kolmannen albuminsa, jonka tekemisen se aloitti viisitoista vuotta sitten.

Ilmestymistodennäköisyys: 6 %

”Uusi My Bloody Valentine -albumi ilmestyy sataprosenttisella varmuudella, ellemme sitten kuole tai jotain”, Kevin Shields sanoi Magnet-lehdessä vuonna 2007. Ilmeisesti sitten kävi niin, että ”tai jotain”. (AL)

Video ei ole enää saatavilla

Sisters of Mercy – 21 vuotta

Mitä silloin?

”Mitäs olet ajatellut duunata maailmanlopun jälkeen?” oli Andrew Elritchille akuutti kysymys apokalyptisen Floodland-levyn (1987) jälkeen. Eldyn vastaus oli pistää bändinsä jälleen kerran uusiksi, ottaa kumppanikseen Sigue Sigue Sputnikissa ”soittanut” Tony James ja tehdä puhdasta rock’n’rollia, tyyliin Nietzsche-kohtaa-Lemmyn. Gootti ei kuitenkaan pääse irti täplistään, ja niinpä Vision Thingistä (1990) tuli goottimetallin klassikko, jolle on tehnyt kunniaa muun muassa The 69 Eyes maailman vanhimmalla ja vilpittömimmällä tavalla. Vakuuttuneena suursuosiostaan Eldritch päätti laajentaa yleisöään häkellyttävän kunnianhimoisella yhteiskiertueella Public Enemyn kanssa.

Mitä sen jälkeen?

Valitettavan vähän. Yhteiskiertue Public Enemyn kanssa jouduttiin keskeyttämään, koska promoottorit alkoivat kaikota rotumellakoiden pelossa. Eldritch – miehenä oikea megalomaanin megalomaani, tyyppi jota hullujenhuoneen napoleonit pitävät suuruudenhulluna – puolestaan väitti, ettei Eastwest-levy-yhtiö uskonut tarpeeksi Vision Thingiin ja kieltäytyi siksi antamasta firmalle uutta albumia. Kokoelmaa varten tehdyn Under the Gun -singlen (1993) jälkeen Sisters of Mercy ei ole levyttänyt uutta materiaalia – ei, vaikka Eldritch on ollut vuoden 1997 jälkeen vapaa mies etsimään siskoksilleen uuden kodin.

Mitä nyt?

Sisters of Mercy elää ja voi päivän keikkakunnosta riippuen hyvin tai surkuhupaisasti kaikkialla muualla paitsi levyllä. Viimeisen 19 vuoden aikana keikkasetissä on piipahtanut tai siihen on tullut jäädäkseen reippaasti albumillinen uusia kappaleita, joista löytää helposti netin uumenista vähintään kelvollisia bootleg-versioita. Kaljuuntunut Eldritch puolestaan ärsyttää mustiin pukeutunutta yleisöään sonnustautumalla eri urheilulajien pelipaitoihin.

Ilmestymistodennäköisyys: 3 %

Mikään levy-yhtiö ei kuuna päivänä suostu maksamaan Eldritchille hänen pyytämiään miljoonia, eikä Eldritch halua Groucho Marxin lailla liittyä mihinkään klubiin, joka ottaisi hänet jäsenekseen. (SK)

Video ei ole enää saatavilla

Psychedelic Furs – 20 vuotta

Mitä silloin?

”I’ve been waiting all night for someone like you but you’ll have to do” on vain yksi noin 76:sta nikotiinin tahraamien hampaiden läpi syljetystä one-linerista, joilla Richard Butler hurmasi 1980-luvulla. Mutta kun 1990-luku alkoi eikä World Outside (1991) enää todellakaan kiinnostanut ”maailmaa tuolla ulkona”, Butler sulloi psykedeeliset turkiksensa kaappiin ja aloitti uuden bändin nimeltä Love Spit Love. Kun sen suurimmaksi meriitiksi jäi kahdesta kelvollisesta albumista huolimatta teininoitaleffan soundtrackille heitetty How Soon Is Now -cover, oli taas aika palata alkuperäiseen ideaan.

Mitä sen jälkeen?

Vuonna 2000 Butlerin veljekset Tim ja Richard sopivat vanhat riitansa kitaristi John Ashtonin kanssa ja ilmoittivat vertyneen bändin jo huhkivan uuden albumin parissa. Väitettä tukivat vuonna 2001 ilmestynyt livelevy Beautiful Chaos, joka sisälsi studioversion upouudesta Alive-kappaleesta, sekä muu keikoilla testattu, joskaan ei livekiekolle päätynyt uusi materiaali. Ja sitten: kovin vähän. Uusia kiertueita entistä pienemmille yleisöille sekä Richard Butlerin soololevy (2006), jonka sisällöstä ainakin osa lienee hukkuneelle Furs-levylle kirjoitettua.

Mitä nyt?

Bändin nykyinen inkarnaatio kiertää paraikaa Yhdysvaltoja juhlimassa Talk Talk Talk -albumin 30-vuotisjuhlia. Liput tilaisuuteen kannattaa hankkia ajoissa runsaan kysynnän vuoksi. Tai sitten ei.

Ilmestymistodennäköisyys: 2 %

Kysynnän ja tarjonnan lait ovat hilpeässä sopusoinnussa silloinkin, kun kumpaakaan ei ole. (SK)

Video ei ole enää saatavilla

The La’s – 21 vuotta

Mitä silloin?

The La’s julkaisi vuonna 1990 ensimmäisen ja viimeisen albuminsa, joka kantoi yhtyeen omaa nimeä. Perfektionistin maineessa olevan Lee Maversin johtama ryhmä työskenteli albumin parissa vuodesta 1987 lähtien. Mavers halusi, että kuulijasta tuntuisi levyä kuunnellessaan siltä kuin hän olisi yhtyeen seurassa. Moni ansioitunut brittituottaja (muun muassa The Smithsin kanssa työskennellyt John Porter ja Stone Rosesin esikoislabumin tuottanut John Leckie) pyrki saamaan aikaiseksi Maversin toivoman soundin – siinä epäonnistuen. Lopullinen versio levystä, jonka tuotti Steve Lillywhite, ei sekään ole Maversin mielestä täydellinen. Oli yhtyeen primus motor levystä mitä mieltä tahansa, voi The La’sin ainoan albumin olevan hieno esimerkki Maversin laulunkirjoittajan taidoista. There She Goesin, kappaleen, josta suuri yleisö yhtyeen muistaa, ei voi sanoa olevan onnenpotku, sillä levyllä on monta muutakin huippubiisiä, kuten Feelin’ ja Timeless Melody.

Mitä sen jälkeen?

Basisti John Power sai The La’sin jäsenenä olemisesta tarpeekseen soitettuaan samoja kappaleita vuodesta 1986 lähtien. Hän jätti yhtyeen vuoden 1991 joulukuussa ja perusti menestyksekkään uran luoneen Castin. Pian tämän jälkeen The La’s hajosi. Lee Mavers on tehnyt lyhyitä comebackeja The La’sin nimen alla ja aivan hiljattain nimellä Lee Rude & The Velcro Underpants.

Mitä nyt?

NME uutisoi edellisen kerran Maversin keikasta kesäkuun lopussa. Mavers ei ole julkaissut mitään uutta sitten The La’sin ainokaisen levyn, vaikka kappaleita ilmeisesti on ollut työn alla. Kovimmat The La’s -fanit voivat lohduttaa itseään kuuntelemalla eri kokoelmia, joille on koottu lähes kaikki studio-oloissa äänitetyt versiot debyyttilevyn kappaleista. Huikein The La’s -julkaisu lienee viime vuonna julkaistu neljän levyn boksi Callin’ All, jolta löytyy 92 versiota 27 kappaleesta.

Ilmestymistodennäköisyys: 1 %

Uuden materiaalin ilmestyminen The La’silta tai Maversilta on tapahtuma, jota voi toteutuessaan kutsua ihmeeksi. (VP)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja päättyy. Lue sarjan ensimmäinen osa tästä ja toinen osa tästä.

Ensimmäisessä osto-oppaassamme listaamme 50 aidosti tarpeellista kokoelmalevyä. Nämä kokoelmat ovat ehdottomasti paras tapa tutustua artisteihin, joiden tuotanto on niin laaja, epätasainen tai hankalasti saatavissa, että kuluttajan sormi menee helposti suuhun.

Kaikki listalla olevat levyt ovat yhden tai kahden levyn laajuisia kokoelmia. Bokseja ei siis joukosta löydy.

Mitä levyjä listalle mielestäsi kuuluisi? Anna kommenttisi jutun lopussa tai lähetä ehdotuksesi perusteluineen osoitteeseen antti@nrgm.fi, niin otamme sen huomioon, kun laadimme kokoelmalevyjen osto-oppaan toisen osan!

01Aphrodite’s Child:
Singles+ (2003)
Kreikan kauneimmat karvapeikot Vangelis ja Demis Roussos loivat huimaa psykedeliaa ennen soolouriaan, Vangelis elokuvasäveltäjänä ja Roussos euroiskelmän vaikuttavimpana vibratona. 37 kappaletta.
Kuuntele: It’s Five O’Clock.

02 The Associates:
Singles (2004)
Morrisseytä (William, It Was Really Nothing) ja Robert Smithiä (Cut Here) inspiroineen Billy Mackenzien teatraalinen skottipopyhtye on 1980-luvun alun taidepopin unohdettuja helmiä. 28 kappaletta.
Kuuntele: Party Fears Two.

03 Beastie Boys:
Anthology – The Sounds of Science (1999)
Uraauurtavan hiphoptrion tuplakokoelma huomioi hittien lisäksi yhtyeen rohkeat seikkailut jazzin ja hardcoren maailmassa. 42 kappaletta.
Kuuntele: Shake Your Rump.

04 Billy Bragg: Must I Paint You a Picture? (2003)
Sympaattisen folkpunk-laulajan kokoelma on tuplalevyllinen työväen asiaa. Braggin kappaleista ovat onnistuneita versioita tehneet muun muassa Kirsty Maccoll (A New England) ja Dubstar (St. Swithin’s Day). 40 kappaletta.
Kuuntele: Greetings to the New Brunette.

05The Brian Jonestown Massacre: Tepid Peppermint Wonderland (2004)
Ondi Timonerin DiG!-dokumentin huuruisten antisankarien parhaat. Kokoelman julkaisun aikaan bändillä oli vyöllään jo yhdeksän albumia ja vuori pienjulkaisuja. 38 kappaletta.
Kuuntele: Nevertheless.

06The Chameleons:Return of the Roughnecks (1997)
Manchesterin postpunksuuruuden majesteettiseen sointiin on kylvetty Interpolin ja Editorsin siemen. Kokoelman rajoitetulla erikoisversiolla on mukana harvinainen Tony Fletcher EP. 14 kappaletta.
Kuuntele: Second Skin.

07The Chills:
Heavenly Pop Hits – The Best of Chills (1995)
1980-luvun jälkipuoliskon helmeilevintä kitarapoppia tehneen uusiseelantilaisyhtyeen parhaat. Kokoelma kattaa yhtyeen uran neljän ensimmäisen albumin ajalta. 16 kappaletta.
Kuuntele: Pink Frost.

08 Cocteau Twins:
Stars and Topsoil (2000)
Kottikärryllisen levyjä julkaisseen dreampop-pioneerin kimaltavimmat kristallisoinnut näppärässä paketissa. Vuodet 1982–1990 kattavalla levyllä on biisejä kuudelta albumilta ja kuudelta EP:ltä. 18 kappaletta.
Kuuntele: Carolyn’s Fingers.

09 The Damned:
Smash It Up – The Anthology 1976–1987 (2002)
Lontoolaisbändin parhaat niin punk-, new wave- kuin goottikausiltakin. The Damnedin voi tänä kesänä nähdä Tammerfestissä ja Helsingin Tavastia-klubilla. 35 kappaletta.
Kuuntele: Smash It Up (Part 2).

10 Dead Can Dance:
Wake (2003)
Brendan Perryn ja Lisa Gerrardin maailmanmusiikkia, ambientia ja goottisävyjä yhdistäneen taiderockyhtyeen seitsemän albumia käsittävän tuotannon helmet yksissä kansissa. 26 kappaletta.
Kuuntele: Rakim.

11 Dead Moon:
Echoes of the Past (2006)
Fred Colen työtäpelkäämättömän garagepunktrion kokoelma on Nuggetsin veroinen aarreaitta, jonka julkaiseminen on yksi Sub Popin suurimmista kulttuuriteoista levy-yhtiön historiassa. 49 kappaletta.
Kuuntele: Ricochet.

12 The Divine Comedy:
A Secret History (1999)
Brittiläisen barokkipopparin Neil Hannonin yhtyeen ensimmäiset viisi albumia napakasti tiivistettynä. Rajoitetulla versiolla on mukana ansiokas, harvinaisuuksista koottu kakkoslevy. 17 kappaletta.
Kuuntele: National Express.

13 Donovan: Troubadour –
The Definitive Collection 1964–76 (1992)
Linjakas tuplakokoelma kattaa skottilaulajan uran helmet alkuvaiheen folk-laulelmista pehmopsykedelian klassikoiden kautta 1970-luvun lempeään aikuispoppiin. 44 kappaletta.
Kuuntele: Wear Your Love Like Heaven.

14The Durutti Column:
The Best of the Durutti Column (2004)
Manchesterin kitaravelhon Vini Reillyn levyt ovat niin hankalasti saatavilla, että hänen tuotantoonsa tutustuminen kannattaa aloittaa tästä erinomaisesta tuplasta. 30 kappaletta.
Kuuntele: Otis.

15Eels: Meet the Eels – Essential, Vol. 1 1996–2006 (2008)
Mark ”E” Everettin melankolisimmat poplaulut mainion bonus-dvd:n höystäminä. Tsekkaa myös harvinaisuuksista koottu rinnakkaisjulkaisu Useless Trinklets! 24 kappaletta.
Kuuntele: Susan’s House.

16 Erasure: Pop! 20 Hits (1992)
Aliarvostetun syntikkapopduon kaikki olennainen löytyy tältä kokoelmalta. Vuonna 2009 julkaistulla Pop! 40 Hits -kokoelmalla biisien keskimääräinen taso on huomattavasti heikompi. 20 kappaletta.
Kuuntele: A Little Respect.

17 Felt: Absolute Classic Masterpieces (1992)
Belle & Sebastianin Stuart Murdochin suosikkiyhtye julkaisi 1980-luvulla kymmenen albumia ja kahdeksantoista singleä, joiden kaikkien a-puolet löytyvät tältä vaatimattoman näköiseltä kokoelmalta. 18 kappaletta.
Kuuntele: The Day the Rain Came Down.

18 The Field Mice:
Where’d You Learn to Kiss That Way (1998)
Sarah Recordsille levyttänyt tweepopin kulttinimi saa arvoisensa kohtelun tällä tupla-albumilla. Sisältää muun muassa Saint Etiennen versioiman Kiss and Make Upin. 36 kappaletta.
Kuuntele: Canada.

19 Grandmaster Flash, Melle Mel & The Furious Five:
The Definitive Groove Collection (2006)
Hiphopin pioneeriryhmän albumit ovat epätasaisia ja vaikeasta saatavissa, joten levyhyllyyn kannattaa hankkia alkajaisiksi tämä Rhino Recordsin tupla. 23 kappaletta.
Kuuntele: White Lines (Don’t Do It).

20 Guided by Voices: The Best of Guided by Voices – Human Amusements at Hourly Rates (2003)
Noin 74 500 albumia julkaisseen surinarockjumalan kokoelma tarjoaa vain kurkistuksen Robert Pollardin maailmaan – mutta edes sen. 32 kappaletta.
Kuuntele: I Am a Tree.

21 Richard Hell: Spurts – The Richard Hell Story (2005)
New York -punkin pioneerin ura The Neon Boysista Televisionin ja Voidoidsin kautta Sonic Youthin Thurston Mooren ja Steve Shelleyn sekä Gumballin Don Flemingin kanssa perustettuun Dim Starsiin. 21 kappaletta.
Kuuntele: Baby Huey [Dim Stars].

22 Daniel Johnston: The Late Great Daniel Johnston – Discovered Recoverd (2004)
Outsider-laulajan ”hitit” sekä alkuperäisinä että tunnettujen fanien, kuten Tom Waitsin, The Flaming Lipsin, Beckin ja TV on the Radion, versioina. 36 kappaletta.
Kuuntele: True Love Will Find You in the End.

23 Grace Jones: 20th Century Masters – The Millennium Collection (2003)
Kaikki olennainen rautamatamin erittäin epätasaiselta uralta. 20th Century Masters on Essentialin tapaan muutenkin kokoelmasarja, johon voi yleisesti ottaen luottaa. 11 kappaletta.
Kuuntele: My Jamaican Guy.

24Kollaa Kestää: Kokonaan – Jäähyväiset aseille (1995)
Tampereen ja kenties koko Euroopan sympaattisimman punkbändin koko tuotanto, joukossa Magazine-laina Syksy (Shot by Both Sides) ja Liisa Tavin tunnetuksi tekemä Jäähyväiset aseille. 26 kappaletta.
Kuuntele: Kirjoituksia kellarista.

25 The Left Banke: There’s Gonna Be a Storm – The Complete Recordings 1966–1969 (1992)
Walk Away Reneen säveltänyt barokkipopyhtye on pakollinen tutustumiskohde kaikille Lovensa ja The Zombiesinsa ahmineille. 26 kappaletta.
Kuuntele: Pretty Ballerina.

26 Mana Mana:
Complete… kaikki (1996)
Kaikki, mitä Joensuun ja Suomen synkin yhtye ehti äänittää ennen keulahahmonsa Jouni Mömmön itsemurhaa. Sisältää muun muassa omaleimaisen version Neljän ruusun kappaleesta Suikki! 18 kappaletta.
Mana Mana: Totuus palaa.

27 New Order: Singles (2005)
Lukuisista vuosien varrella julkaistuista New Order -kokoelmista ylivoimaisesti asiallisin. Varo etenkin sortumasta vuonna 2002 julkaistuun tynkäkokoelmaan International! 31 kappaletta.
Kuuntele: Bizarre Love Triangle.

28 Noitalinna Huraa!: Riittäähän noita linnassa (1997)
Otsikkonsa ankeasta sanaleikistä huolimatta mainio pikakurssi neljä albumia julkaisseen peräseinäjokelaisyhtyeen herkkään ja fantastiseen maailmaan. 21 kappaletta.
Kuuntele: Sirkus.

29 Orchestral Manoeuvres in the Dark: Messages – Greatest Hits (2008)
Paljon muutakin kuin Enola Gayn tehnyt OMD oli ennen kaikkea singlebändi, joten tämän parempaa tutustumistapaa yhtyeeseen ei ole eikä tule. 20 kappaletta.
Kuuntele: Messages.

30 Kari Peitsamo: Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin (2003)
Hullukaan ei lähde perkaamaan nokialaisartistin tuotantoa albumi albumilta, kun vaihtoehtona on hankkia tämä erinomaisen kattava tuplakokoelma. Sisältää peräti 68 (!) kappaletta.
Kuuntele: Pallo.

31 Penguin Café Orchestra: Preludes, Airs & Yodels (1996)
Kamarimusiikki, folk ja musique concrète kohtaavat viehättävällä ja maanläheisellä tavalla tällä englantilaisyhtyeen retrospektiivilla. 19 kappaletta.
Kuuntele: Perpetuum Mobile.

32 Pet Shop Boys:
Discography (1991)
Aina ja ikuisesti paras Pet Shop Boys -kokoelma, vaikkakin vain yhden levyn laajuinen. Discography on lähtölaukaus rakkaudelle, josta ei ole paluuta. 18 kappaletta.
Kuuntele: Left to My Own Devices.

33 Prefab Sprout: 38 Carat Collection (1999)
1980-luvun fiksuimman brittipopbändin kokoelma on rakenteeltaan esimerkillinen: ykköslevyllä kaikki singlet, kakkoslevyllä albumiraitojen parhaat. Täyttä timanttia. 38 kappaletta.
Kuuntele: Goodbye Lucille #1.

34 Radiopuhelimet:
Varmaa hapuilua 1987–2002 (2006)
Sahatkaa! Oulun, Suomen ja koko maailman suoraselkäisimmän kitararockpartion ensimmäiset viisitoista vuotta timanttiseksi tuplakokoelmaksi puristettuna. 42 kappaletta.
Kuuntele: Jäämeri.

35 Saint Etienne: London Conversations (2008)
Tanssipopyhtyeen parhaat kahdella levyllä, jotka molemmat muodostavat oman, bändin siihenastisen uran kattavan kronologisen kokonaisuutensa. 36 kappaletta.
Kuuntele: Nothing Can Stop Us.

36 Screaming Trees:
Ocean of Confusion – Songs of Screaming Trees 1989–1996 (2005)
Kattava kokoelma grungesuosikin huippuvuosista. Bändin varhaisvaiheisiin voi tutustua Anthology: SST Years 1985–1989 -kokoelman avulla. 19 kappaletta.
Kuuntele: Alice Said.

37 Sisters of Mercy: A Slight Case Of Overbombing, Greatest Hits Vol. 1 (1993)
Goottirockyhtyeen singlet muodostavat kivikovan kokonaisuuden. Yhtyeen varhaistuotantoon voi tutustua Some Girls Wander by Mistake -kokoelman avulla. 12 kappaletta.
Kuuntele: Lucretia My Reflection.

38 Slowdive:
Catch the Breeze (2004)
Tuplalevyllinen shoegazingin sulosointuja kolme studioalbumia ja paksun tukun EP-levyjä tehtailleelta brittiyhtyeeltä, jonka levyjä ei kaupoista helposti löydä. 25 kappaletta.
Kuuntele: Alison.

39 Patti Smith:
Land 1975–2002 (2002)
Erinomainen oikoreitti punkin hovirunoilijattaren monipolviseen uraan. Ykköslevyltä löytyvät hitit, kakkoslevyltä harvinaisuudet. 30 kappaletta.
Kuuntele: Frederick.

40 Sparks:
Profile – The Ultimate Sparks Collection (1991)
Rhinon taatulla asiantuntemuksella koottu tupla on erinomainen pikakurssi kummajaismaisen popduon ensimmäiseen kahteen vuosikymmeneen. 40 kappaletta.
Kuuntele: Amateur Hour.

41 Stereolab:
Serene Velocity (2006)
Näppärin aloittelijan opas taidepopyhtyeen mahdottoman laajaan tuotantoon. Nälkäiset voivat sijoittaa rahansa suoraan Oscillons from the Anti-Sun -boksiin. 16 kappaletta.
Kuuntele: Cybele’s Reverie.

42 Swervedriver: Juggernaut Rides ‘89-’98 2CD (2005)
Aliarvostetun vaihtoehtorockyhtyeen ura kiteytyy kristallinkirkkaasti tällä tuplakokoelmalla. 33 kappaletta, joista kuuttatoista ei löydy bändin levyiltä.
Kuuntele: Duel.

43 Teenage Fanclub: Four Thousands Seven Hundred and Sixty-Six Seconds –
A Short Cut to Teenage Fanclub (2003)
Lähes aukoton best of melodisen skottibändin tuotannosta. Pakkohankinta jo Did I Say -biisin takia! 21 kappaletta.
Kuuntele: Mellow Doubt.

44 The The: 45 RPM – The Singles of The The (2002)
Älykkään brittipopin maestron Matt Johnsonin olennaisimmat kappaleet bändin kuudelta albumilta alkuperäisinä ja 12-tuumaisilla julkaistuina remix-versioina. 23 kappaletta.
Kuuntele: Uncertain Smile.

45 The Triffids: Wide Open Road – The Best of The Triffids (2010)
Dominon parrasvaloihin palauttama australialaisyhtye kuuluu
1980-luvun hienostuneen kitararockin vaiettuihin suuruuksiin. 18 kappaletta.
Kuuntele: Beautiful Waste.

46 Visage: Fade to Grey –
The Best of Visage (1994)
Epätasaisia albumeja tehneen syntikkapopyhtyeen olennaisimmat hetket mahtuvat tälle napakalle, vuoden 1983 kokoelmasta laajennetulle best-ofille. 12 kappaletta.
Kuuntele: Fade to Grey.

47 Scott Walker: Boy Child – The Best of Scott Walker 1967–1970 (1990)
Mestaribaritonin omat sävellykset viideltä ensimmäiseltä sooloalbumilta muodostavat huimaavan kokonaisuuden. 20 kappaletta.
Kuuntele: The Seventh Seal.

48 X: The Best – Make the Music Go Bang! (2004)
Rhinon asiantuntemuksella koottu tuhti tupla niputtaa yksiin kansiin viisitoista vuotta parasta Kalifornia-punkia. Muuta ei John Doen koplalta tarvitse. 46 kappaletta.
Kuuntele: Johny Hit and Run Paulene.

49 Yello: Essential (1992)
Euroopan eksentrisimmän ja viiksekkäimmän elektropopduon hittikokoelma on hämmästyttävästi myös yhtyeen yhtenäisin albumikokonaisuus. Omituiselle ystävällesi. 16 kappaletta.
Kuuntele: Bostich.

50 Yo La Tengo: Prisoners of Love – A Smattering of Scintillating Senescent Songs 1984–2003 (2005)
Kaikki oleellinen New Jerseyn nukkavieruilta indiepopveteraaneilta. Saatavilla myös harvinaisuuskokoelmalla laajennettuna triplalevynä. 26 kappaletta.
Kuuntele: From a Motel 6.