En esiinny listassa, koska minulla on sekä pitkät että lyhyet hiukset.

Kaikki muusikot ovat pitkätukkia – väärä luulo! Kaljut miehet ovat aina olleet salaisia taustavaikuttajia rockin maailmassa päästen joskus itsekin kimaltamaan parrasvaloihin. Tarkkoja metodologisen instrumentalismin sovelluksia käyttäen Nuorgam listasi kaikkein kaljuimmat muusikot.

Kuulapäisiä muusikoita vertailtaessa on otettava huomioon hiuksettomuuden monet tyylivariaatiot ja syyt. Toiset ovat menettäneet tukkansa luonnollista tietä – heille suuri arvostus – toiset taas ovat ajelleet hiuksia oman käden oikeudella. Joillekin on jäänyt kiehkuraa ja koukeroa sivuille roikkumaan. Vaikka ihanteena oli Täydellinen Kaljuus, täytyi listaa koostaessa ottaa vapauksia.

Kaljuus on nimittäin enemmän kuin tukan määrä. Se on henkinen tila. Se saa artistin erottumaan joukosta, tekee hänestä persoonan. Rehellinen mies ei apulantaa päähänsä sirottele – hän on aidosti paljas. Kalju viestii, että päälaen alle mahtuu helvetisti järkeä. Kyllä, naiset pitävät mystisistä taiteilijaälyköistä, eivätkä voi vastustaa, kun rokkarin yössä hohkaava albedo heiluu Loosen tanssilattialla kohti kuin pelastava majakka.

Toisaalta kalju voi kertoa korkeista testosteronitasoista ja henkiä miehekkyyttä. Tämä on hyödyllistä, jos musiikkityylinä on alkuvoimainen rytmimusiikki, jota esitetään huhkien ja uhkuen. Esimerkiksi suomalaisen soulin parissa kalju on lähes vakio. Cortina Jetsissä kaljuja vilkkui lukuisia. Veeti and the Velvetsin jäsenistä ¾ on ollut jossain vaiheessa kokonaan tai lähes klaneja. Suurlähettiläistä kaljuja oli kuitenkin vain kaksi kahdeksasta. Valitettavasti tässä listassa keskitymme vain ulkomaiseen kaljuuteen.

Teksti Joni Klingin, kuvamanipulaatiot Aki Ala-Kokon.

#10 Phil Collins

Joidenkin mielestä Genesiksen levyjen taso parani sitä mukaa, kun Philin hiusraja pakeni. Tämä ei kuitenkaan ole loogista, koska nykyään jo lähes kokokaljun Philin tuotanto ei pärjää hänen 1980-luvun huippulevytyksilleen. Phil on varmasti musiikillinen nero, mutta ehkä muutamat haituvat hänen päässään blokkaavat yhä lähetyksen täydellisen välittymisen. Laskettakoon Phil toistaiseksi vain pseudokaljujen sarjaan.

Kaljuusprosentti: 39

Video ei ole enää saatavilla

#9 Michael Stipe

Michael Stipe edustaa listalla marginaalista indieosastoa. Hänet voidaankin laskea älykkökaljujen joukkoon, mutta sellaisenakin Stipen nahkeasta kuontalosta puuttuu riittävä veistoksellisuus ja dynaamisuus. Ihanteellisessa kaljussa on aggressiivista fallosmaisuutta, jota Michaelin munapäähän on hankala liittää.

Kaljuusprosentti: 45

Video ei ole enää saatavilla

#8 Rob Halford

Judas Priestin Rob Halford ei aivan ole kotonaan tällä listalla, sillä etabloitumisensa aikaan hän ei vielä ollut kalju, vaan blondi kutripää. Lisäksi hevarina Halford käyttää genrekaljuun usein yhdistyvää muhkeaa partaa, joka pilaa hänen päänsä symmetrisyyden. Halfordin kuvan huolellisen tutkimisen jälkeen on kuitenkin tultava siihen lopputulokseen, että tänä päivänä mies on varsin kalju.

Kaljuusprosentti: 59

Video ei ole enää saatavilla

#7 Moby

Ei pidä unohtaa, että kaljujen miesten viehätys selittyy myös sillä, että he näyttävät isoilta vauvoilta. Eniten isolta vauvalta näyttää Moby. Monet nuoret tytöt ovat varmasti ihastuneet Mobyn viattomaan, hajuttomaan ja mauttomaan olemukseen, koska se on heidän käsityksensä vauvoista. Olette väärässä! Nörttipoikia taas saattaa viehättää Mobyn hiusmallin assosioituminen teknokulttuurin viileään käytännöllisyyteen, johon on helppo yhdistää vaikka varvastossut ja hybridiriippuliidin.

Kaljuusprosentti: 66

Video ei ole enää saatavilla

#6 Ed Kowalczyk

Kun kalju, Nicholas Cagen kasvoinen mies poimii akustisen kitaran käteen, istuutuu baarijakkaralle ja laulaa tunteistaan, saamme todisteen siitä, että hiukseton mies voi olla myös herkkä. Itse asiassa kalju on herkkyyden huipentuma, paljaaksi ajeltuna päälaesta tulee essentiaalinen tuntoelin, värisevä, kiiltokylkinen, kosketusta kaipaava. Ed Kowalczyk on valmis hautaamaan murheisen kaljunsa syliisi. Oli kyse myöhemmin soolona lauletuista balladeista, tai Live-yhtyeen pehmoalternativesta, hän tulkitsee niin kovalla tunteella, että kalju hikeentyy.

Kaljuusprosentti: 78

Video ei ole enää saatavilla

#5 Joe Satriani

Kitaristi Joe Satrianilla on maksimalistin sormet ja minimalistin hiustyyli. Näin kitaranörttien superjumala erottuu mainiosti alalla, jolla letin kuuluisi yleensä ulottua perseeseen. Vertailua Rodoksen kolossiin ei voi välttää, kun Satriani vinguttaa kitaraansa haara-asennossa. Hänen kaljunsa ympärille ilmestyy loistava sädekehä. (Huom. Vain ne joilla on Lahja näkevät sen.)

Kaljuusprosentti: 89

Video ei ole enää saatavilla

#4 Sinead O’Connor

Mitä nainen tekee tällä miehisellä listalla? No, on kalju! Myönnettäköön, että Sineadin kalju on aivan feikki, mutta hänet nyt vain oli pakko saada listalle. Onhan hän henkisesti todella kalju. Paavirepäisyineen kaikkineen Sinead on joukosta erottuja, rockmaailman eksentrikko, röyhkeilijä! Kaikki propsit Sineadin päheälle naiskaljulle!

Kaljuusprosentti: 97

Video ei ole enää saatavilla

#3 Right Said Fred

Armeijassa nuoret miehet ajetaan kaljuiksi, jotta heidät olisi vaikeampaa tunnistaa keskenään heidän ampuessaan toisiaan metsässä. Myöskään Right Said Fredin machokaljuista on hankala sanoa, kumpi kuuluu kummalle veljeksistä. Onko sillä edes väliä? Eikö tämä ole jo muutenkin tarpeeksi homoa? Ei ole. Kaikkialle ulottuvaa kaljuutta Right Said Fredin herroissa alleviivaa myös heidän vaatevalikoimansa. Katsokaa näitä hiuksettomia paahtopaisteja ja koittakaa sitten väittää, ettei heissä olisi muuta vahattua kuin pelkkä yläpää.

Kaljuusprosentti: 2 x 100 = 200

Video ei ole enää saatavilla

#2 Pitbull

Räpissä ruumiinkarvat ovat vain tiellä. Ja Pitbull on räppiyden ruumiillistuma. Pieni mies Miamista on kuin etanolilla (Voli-vodka) sivelty ja liekehtimään sytytetty keilapallo, joka pyyhkii parkettia äänennopeudella ja cinemaattisen räjähdyksen saattelemana rysäyttää kymmenen mallitytön täyskaadon. Seuraavaksi Pitbull jo hyppääkin pommina uima-altaaseen. Ihan hiton kaljua menoa!

Kaljuusprosentti: 1 000

Video ei ole enää saatavilla

#1 Billy

Billy on kaljuuden ytimessä. Kun tukkaa on tarpeeksi vähän, muuttuu musiikki toissijaiseksi. Yhtä hyvin rokkari voi kaljuina päivinään keskittyä rauhassa vapaapainiin, teehuoneen pitoon ja salaliittoteorioihin. Kaljuilemiseen. Billyn kupolin sisällä on toinen maailma, josta me kuolevaiset emme koskaan pääse osaksi. Julistettakoon Billy siis kaljuuden universuminmestariksi. Shine on, Billy, me rakastamme sinua!

Kaljuusprosentti: lähes ääretön

Video ei ole enää saatavilla

Jäikö suosikkikaljusi pois listalta? Kerro meille kommenteissa!

Sinéad O’Connor 17.05.2013 Finlandia-talo, Helsinki.

Roky Erickson, ei aina ihan normaali meno.

Helsingin livetarjonta näyttäisi tällä hetkellä potevan hulluuskompleksia. Perjantaina Finlandia-talossa esiintyi yhdestä jos toisestakin syystä flipannut Sinéad O’Connor. Maanantaina Tavastialle saapuu skitsofreenikoksi diagnosoitu Roky Erickson ja tiistaina saman paikan valtaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitsofreniaa sairastava Daniel Johnston.

Aika hullua (eh), vai mitä?

Kasettimankalta haisevaa lofi-folkia soittava Daniel Johnston meinasi 1990-luvulla aiheuttaa lentokoneonnettomuuden saatuaan päähänsä, että hän on Kasper-kummitus. Muutama vuosi myöhemmin Johnston kieltäytyi solmimasta levytyssopimusta Elektra Recordsin kanssa, koska uskoi samaiselle yhtiölle levyttävän Metallican olevan Saatanan riivaama.

Psykedeelisen autotallirockin messias Roky Erickson luuli 1960-luvulla olevansa paholainen ja myöhemmin avaruusolento. Vuodet 1969–1972 mies vietti vankimielisairaalassa ja altistui paitsi kovalle lääkitykselle, myös sähköshokkiterapialle. 1980-luvulla Erickson alkoi varastaa naapureidensa mainosposteja ja kiinnittää niitä huoneensa seinälle, koska mies nyt vain sattui rakastamaan postia.

Ihan putkeen ei ole mennyt Sinéad O’Connorillakaan. Vuosien varrella irlantilaislaulajatar on muun muassa yrittänyt itsemurhaa, repinyt paavin kuvan suorassa lähetyksessä ja käynyt läpi neljä avioeroa.

Hulluudestaan huolimatta – tai siitä johtuen – Johnston, Erickson ja O’Connor ovat kyenneet tekemään unohtumatonta musiikkia. Ovatko he siis hulluja neroja?

Hulluuden ja nerouden välisestä yhtälöstä on väännetty kättä Aristoteleen ajoista lähtien. Kirkkaimmillaan hullu = nero -uskomus oli romantiikan aikakaudella, jolloin riutuvat ja harhaiset boheemijuopot hallitsivat taidemaailmaa ja synnyttivät vielä nykyäänkin elävän stereotypian riutuvista ja harhaisista boheemijuopoista – siis hulluista neroista. Vaikkei asiasta ole selkeää lääketieteellistä näyttöä, osa tutkijoista uskoo, että skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat ihmiset ovat kanssaeläjiään taiteellisesti lahjakkaampia.

Väitteen tueksi yllekirjoittanut kokosi soittolistan, jolta löytyy mielentervesongelmista kärsivien/kärsineiden artistien hengentuotoksia. Let’s go berserk!

Nuorgam goes insane!

1. Roky Erickson – Don’t Shake Me Lucifer
2. X-Ray Spex – Identity
3. Daniel Johnston – Casper the Friendly Ghost
4. Syd Barrett – No Good Trying
5. Brian Wilson – Surf’s Up
6. Nick Drake – One of These Things First
7. Ray Davies – Voices in the Dark
8. Sinead O’Connor – Jump in the River
9. Joy Division – Disorder
10. Type O Negative – Unsuccessfully Coping With the Natural Beauty of Infidelity
11. Mayhem – The Freezing Moon
12. Ozzy Osbourne – Suicide Solution
13. Nirvana – Tourette’s
14. Red Hot Chili Peppers – Fight Like a Brave
15. DMX feat. Sheek – Get at Me Dog
16. Dusty Springfield – I Just Don’t Know What To Do With Myself
17. Amy Winehouse – Back to Black
18. Nine Simone – Black Is the Color of My True Love’s Hair
19. Townes Van Zandt – Waitin’ Around to Die
20. Frank Sinatra – Learnin’ the Blues

Kuuntele soittolista tästä.

Sinéad O’Connor mielestä Dr. Dre on tehnyt vitun hyviä biisejä.

Finlandia-taloon konsertoimaan saapuva Sinead O’Connor oli viimeksi otsikoissa, kun uutta paavia valittiin. Katolista kirkkoa aktiivisesti mollaava muusikko ottaa lehtien kirjoitukset pakollisena pahana, ja on kaikista ylpein suorasta Saturday Night Live -lähetyksestä vuonna 1992, jossa hän repi tuolloisen paavin kuvan kappaleiksi. Dr. Dren kanssa yhteistyötä toivova muusikko tuskin pysyy mielipiteistään vaiti jatkossakaan. Keikaltaan hän lupaa ”kappaleita levyiltään”.

Coveroit viimeisimmällä levylläsi John Grantia. Miten löysit hänen musiikkinsa?

”Tutustuin häneen vasta pari vuotta sitten, kun hän julkaisi Queen of Denmark -levynsä. Joku soitti sitä minulle ja ehdotti, että tekisin oman versioni nimikappaleesta. Biisissä oli pari säettä, joista en saanut selvää, joten otin Johniin yhteyttä. Meillä klikkasi välittömästi, koska olemme tosi samanlaisia tyyppejä. Hän on myös todella hauska!”

Video ei ole enää saatavilla

Olet aiheuttanut paljon keskustelua urasi aikana. Mistä olet kaikista ylpein?

”Musiikistani; siitä, että olen hyvä esiintyjä.”

Entä musiikin ulkopuolella?

”Annan sinulle kolme arvausta.”

No, katsoin eilen taas Youtubesta Saturday Night Live -esiintymisesi…

”Oikein ensimmäisellä yrittämällä!”

Video ei ole enää saatavilla

Olet paikoin saanut enemmän huomiota sanomisillasi kuin musiikillasi. Onko se koskaan häirinnyt?

”Ei oikeastaan. Olen tyytyväinen siitä, että fokus on nyt taas enemmän musiikissa. Mutta tietenkin se on osa artistin arkea: me ärsytämme ihmisiä.”

Monet kappaleistasi ovat hyvin henkilökohtaisia. Oletko koskaan katunut jonkin kappaleen julkaisemista?

”Kaikki kappaleet maailmassa ovat henkilökohtaisia! Kuuntele vaikka Bob Dylanin tuotantoa läpi, se on mielettömän intiimiä ja henkilökohtaista. Miten olisi edes mahdollista kirjoittaa kappale, joka ei olisi henkilökohtainen? Covereiden kohdallakin valitsen vain kappaleita, joihin pystyn tunnetasolla samastumaan.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, jonka olet kuullut?

”En juuri seuraa, mitä minusta puhutaan. Jokainen on oikeutettu mielipiteeseensä. Siksi maailmassa on niin montaa jäätelömakuakin. Hyväksyn sen, että kun olet artisti, tietyt ihmiset haluavat rahastaa sinulla. Siihen lukeutuu media ja heidän tapansa kirjoittaa juuri mitä he haluavat saadakseen jutun aikaiseksi. Kun ymmärtää, että hekin yrittävät vain maksaa vuokransa, ei niitä juttuja ota enää henkilökohtaisesti.”

Luetko, mitä sinusta kirjoitetaan?

”En tietenkään. Miksi haluaisin lukea minusta kirjoitettuja hirveitä asioita?”

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

“Kaipa minä vain synnyin siihen. Tulen hyvin musikaalisesta perheestä ja molemmat vanhempani ovat amatöörilaulajia. Se vain kulkee veressäni, enkä oikein muuhunkaan kykene. Musiikki oli myös hyvä tapa käsitellä asioita, joita ei ehkä reaalimaailmassa pystynyt tai halunnut kohdata. Sanon usein leikilläni, että musiikki luotiin ihmisille, jotka eivät ole tarpeeksi rikollisia vankilaan tai tarpeeksi hulluja mielisairaalaan. Siksi musiikkibisnes syntyi – mihin olisi vaikkapa Little Richard muuten mennyt?”

Mikä on ensimmäinen popkappale, johon rakastuit?

”Jos olen rehellinen, niin kahdeksanvuotiaana olin hulluna Bay City Rollersiin. Heillä oli kappale nimeltään Bye Bye Baby, jota rakastin koko sydämestäni. Kantelin mukanani lounaslaukkua, jossa luki ’Bye Bye Baby’, ja se laukku on minulla yhä tallessa. Erosin ’poikaystävästänikin’ vain sen vuoksi, ettei hän pitänyt Bay City Rollersista. Rakastin eritoten basistia, Eric Faulkneria. Se levy oli kyllä oikeastaan aika paska. Ensimmäisen albumini ostin luultavasti yhdeksänvuotiaana. Se oli Elvistä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”En pidä kappaleista, joissa kerrotaan, kuinka ei voida elää ilman toista ihmistä. Toni Braxtonin How Do I Breathe Without You [O’Connor tarkoittanee joko Toni Braxtonin There’s No Me Without Youta tai LeAnn Rimesin How Do I Liveä – toim. huom.] on hyvä esimerkki. En ymmärrä, miten sitä ei pystyisi hengittämään ilman toista ihmistä. Se on merkki aika alhaisesta itsetunnosta. Vainoajabiisit ovat toinen genre, jota en ymmärrä. Niinkuin se Aerosmithin biisi, jossa laulaja ei halua mennä nukkumaan, koska hän haluaa vain toljottaa rakastettuaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”A wop ba-ba lu-mop a wop bam boom!”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

”Dr. Dren kanssa olen aina halunnut työskennellä. Hän ei toki edes tiedä, että olen olemassa. En ole tavannut häntä, mutta rakastan hänen tekemiään biisejä ja hänen persoonaansa. Hän on todella kasvanut ihmisenä urallaan ja tekee aivan vitun hyviä levyjä.”

Video ei ole enää saatavilla

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Lähiaikoina on tulossa ainakin hitusen iTunesia muistuttava ohjelma, johon hankitaan Eric Claptonin ja Ronnie Woodin kaltaisia muusikoita äänittämään kolme minuuttia omaa instrumenttiaan. Kuka tahansa voi sitten maksaa 99 senttiä ja tehdä oman biisinsä näiden pätkien kanssa. Levyllä sitä ei voi suoraan julkaista, mutta voit viedä sitä demona levy-yhtiöihin. Pian ympäri maailmaa ihmiset voivat siis äänittää kappaleita merkittävien muusikoiden kanssa ja maksaa siitä 99 senttiä! Minuakin on tuohon houkuteltu mukaan, mutta varmasti teen ainakin salaa levyjä Eric Claptonin kanssa. Rakastan ajatusta siitä, että Noel ja Liam Gallagher saattaisivat vahingossa tehdä levyn toistensa kanssa.”

Mistä äänittämästäsi kappaleestasi olet kaikkein ylpein?

”Theology-levyni kappaleesta 33. Se on lempialbumini: oli aikamoinen haaste muokata Vanhan testamentin pyhiä kirjoituksia laululyriikaksi.”

Video ei ole enää saatavilla

Kumpi on tärkeämpää: kappale itsessään vai se, miten se on toteutettu?

”Ne ovat yhtä tärkeitä, tietenkin.”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Journalisti. “

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Ihmiset, ihmiset ja ihmiset.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Rockabillyn tai acid housen. “

Mikä on noloin omistamasi levy?

”Bob Dylanin joululevy. Se on aivan uskomattoman kamala. Olen valtava Dylan-fani, mutta luulen, että hänen lapsenlapsensa suostuttelivat hänet siihen.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?

”Michael Jacksonin Billie Jeanin. Osittain, koska se on hyvä biisi, ja osittain, koska rakastan katsoa Michael Jacksonin esiintyvän.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä lopettaneen yhtyeen tai edesmenneen artistin olisit halunnut nähdä livenä, mutta et koskaan nähnyt?

”Joe Strummerin. Ja John Lennonin, tietenkin.”

Video ei ole enää saatavilla

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”Kaipa se on CD, vaikka ne naarmuuntuvatkin helposti. Sen voit ottaa mukaasi ja törkätä melkein mihin tahansa laitteeseen. Pidän myös iTunesista ja Spotifysta. En osta fyysisiä levyjä enää lainkaan.”

Mitä voimme odottaa keikaltasi Finlandia-talossa?

”No, kappaleita levyiltäni ainakin.”

Sinead O’Connor Finlandia-talossa 17.5. Liput alkaen 47 euroa.

Video ei ole enää saatavilla

Sinéad O'Connor ennen kuuluisaa kyyneltä John Mayburyn ohjaamassa musiikkivideossa.

“It’s been seven hours and fifteen days
since you took your love away”

Avaus on yksinkertainen, voimakas ja hivenen häiritsevä. Millainen ihminen laskee tunnin tarkkuudella sen, koska tuli jätetyksi?

Ilmeisesti sellainen, jolle erosta toipuminen ei ole ihan pikkujuttu:

“Since you been gone I can do whatever I want
I can see whomever I choose
I can eat my dinner in a fancy restaurant
But nothing
I said nothing can take away these blues
‘Cause nothing compares
Nothing compares to you”

Näin hysteerisesti tunteva ihminen voisi tuskin edes kirjoittaa lauluja. Nothing Compares 2 U:ta tuskin onkaan kirjoitettu aidosti vereslihalla: sen takana on 1980-luvun popnero Prince, pelimies, jota on hyvin vaikea kuvitella sekoamaan sen takia, ettei mikään tunnu miltään.

Prince todennäköisesti soittaisi seuraavalle kimulille ennen kuin erosta olisi kulunut seitsemää minuuttia ja viittätoista sekuntia.

Ehkä siksi Prince ei heti tajunnut luomuksensa arvoa, vaan antoi 1985 sen Time-yhtyeen rauniolle perustetulle Family-yhtyeelle. Kappaletta ei julkaistu singlenä, eikä se saanut juuri huomiota (kuten ei pian ensilevynsä jälkeen hajonnut yhtyekään).

Viisi vuotta myöhemmin kappaleelle löytyi kuitenkin täydellinen tulkki. Irlantilaislaulaja Sinéad O’Connor tulkitsee kappaleessa kuultavan manian ja epätoivon niin täydellisesti, että sen voisi kuvitella kertovan hänen elämästään.

(Enkä ihmettelisi, jos O’Connor näin kuvittelisikin. Paavin kuvan repiminen suorassa lähetyksessä, ryhtyminen papiksi, neljä avioliittoa, julistautuminen lesboksi ja sen kiistäminen sekä itsemurhayritys eivät suorastaan kerro tasapainoisesta luonteenlaadusta).

Princellä ja Sinéadilla tuskin on paljon yhteistä, mutta Nothing Compares 2 U:n täydellisyyteen tarvittiin heidät molemmat: toinen kirjoittamaan kappale, toinen kokemaan se meidän puolestamme.

Sittemmin Prince on levyttänyt kappaleen itsekin, mutta turhaan: Nothing Compares 2 U kuuluu Sinéad O’Connorille niin kuin Otis Reddingin Respect Aretha Franklinille.

Maininnan ansaitsee myös John Mayburyn ohjaama video, joka on rehellisen tehokas, kuten kappale itsekin. Sinéadin kyyneleen videon loppupuolella sanotaan olevan aito: laulaja liikuttui äidistä laulaessaan, sillä hänen oma äitisuhteensa oli kovin vaikea.

Video ei ole enää saatavilla

Headcage on viime kesän Flow Festivalilla vierailleen Matthew Dearin tammikuussa julkaistavan ep:n nimiraita. Amerikkalaisen elektropopartistin viides albumi Beams ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Headcagen videon on ohjannut lontoolainen Morgan Beringer.

Video ei ole enää saatavilla

Shearwater – Breaking the Yearlings

Breaking the Yearlings on ensimmäinen maistinen Animal Joylta, americanayhtyeen kahdeksannelta studioalbumilta, jonka Sub Pop julkaisee 14. helmikuuta. Laulaja Jonathan Meiburgin mukaan Shearwaterin kolme edellistä, äänimaailmaltaan jopa mahtipontista albumia muodostivat trilogian, kun Animal Joy on puolestaan tyyliltään lähempänä perinteistä rockmusiikkia.

Video ei ole enää saatavilla

Sleigh Bells – Born to Lose

Amerikkalaisen noisepopduon kakkosalbumi Reign of Terror ilmestyy helmikuun puolivälissä, vain puolitoista vuotta yli puoli miljoonaa myyneen Treats-esikoisen jälkeen. Levyn on tuottanut yhtyeen miehinen osapuoli Derek Miller, jonka mukaan sillä kuullaan edeltäjäänsä enemmän kitaroita – ”massiivisia Def Leppard -kitaroita”, tarkemmin sanoen.

Video ei ole enää saatavilla

Sinead O’Connor – How About I Be Me

Sinead goes reggae. How About I Be Me on nimiraita Irlannin virallisen vastarinnankiisken helmikuussa julkaistavalta yhdeksänneltä studioalbuminsa, joka ilmestyy 25 vuotta The Lion and the Cobra -debyytin jälkeen. Levyn on tuottanut O’Connorin ensimmäinen aviomies John Reynolds.

Video ei ole enää saatavilla

Craig Finn – Clear Heart Full Eyes

Elokuussa 40 vuotta täyttänyt The Hold Steady -laulaja julkaisee tammikuussa uransa ensimmäisen sooloalbumin, jonka nimibiisi päättää vuoden viimeisen Levyraadin. Clear Heart Full Eyes syntyi nykyrockin suvereeneimpiin tekstittäjiin kuuluvan Finnin henkilökohtaisesta haasteesta äänittää kokonainen albumi biisi per päivä -tahtiin.

Video ei ole enää saatavilla