Jimmy Page: niin ”dazed and confused”, että soittaa kitaraa jousella.

Sigur Rós tunnetaan omaperäisen tyylinsä ja itse keksimänsä kielen vonlenskan (jonka varomattomampi voi sekoittaa islantiin, kuten tästä käy ilmi) lisäksi laulajansa Jónsin tavaramerkistä eli jousikitarasta. Jónsi eli Jón Þór Birgisson veivaa sellon jousella Les Paul -varianttejaan, joista tunnetuin lienee kitarateknikon kiertueella tekemä ja ”linnuksi” nimetty Ibanez PF200.

Kari Koivistoinen valitsi Sigur Rósin lauantaisen Helsingin-keikan kunniaksi viisi kaikkien aikojen parasta biisiä, joissa kitaristi turvautuu soiton lomassa myös jouseen.

#1 Sigur Rós – Sæglópur

Video ei ole enää saatavilla

#2 The Creation – Painter Man

Video ei ole enää saatavilla

#3 Kaleidoscope – Beacon From Mars

Video ei ole enää saatavilla

#4 Led Zeppelin – Dazed And Confused

Video ei ole enää saatavilla

#5 Pink Floyd – Lucifer Sam

https://vimeo.com/46704326

Bonus!

Radioheadin kitaristi Jonny Greenwood käyttää Pyramid Songin live-vedoissa myös jousikitaraa.

Video ei ole enää saatavilla

Sigur Rós Hartwall Areenalla lauantaina 30. marraskuuta.

Bileet Reykjavikissa

Mitä ne laulaa? Tätä on moni varmasti miettinyt Sigur Rosia kuunnellessaan. Mistä tiedämme, ettei Sigur Ros ole oikeasti lyyriseltä sisällöltään uusi 2 Live Crew? Selvitimme asiaa Google Translaten suosiollisella avustuksella. Miten sinä pärjäät? Palkinnoksi saat hyvää mieltä ja varteenotettavia keskustelunavauksia seuraavaa Reykjavikin pubikierrosta varten.

Sigur Ros on keikalla Hartwall Areenalla Helsingissä 30.11.

Fantur leitar út buxur

Þú sefur alveg til hádegis

Slétta hærusekk eru bólgnir þín vegna

Ég vil að sleikja leggöngum þínum varlega og í langan tíma

Laufblöðin breyta um lit

Ég growl á muffin þinni

Þú rífur úr hjartarætur sem þú treður á

Með hendur í vösum, með nóg kominn

Rass minn er fyllt með fullt af myndarlega njálgur

Ég vil pyndingum hani þinn

Ekki snökt fjós

Íklæddur regnkápu - þú heldur út í skammdegið

Sinä siis tulet ja käytät internettiä meidän keikallamme?

Nuorgam ja Fullsteam ylpeänä esittävät,

Suomen kaikkien aikojen hienoin livekeikkaraportointi Sigur Rósin Hartwall Areenan keikalta lauantaina 30.11.

Hei sinä aktiivinen internetin ja sosiaalisen median käyttäjä – sinut on kutsuttu!

Pääset ilmaiseksi, kaverisi kanssa, Sigur Rósin keikalle Nuorgamin omaan kisakatsomoon.

Ainoa vaatimus on, että lupaat ennen keikkaa / keikan aikana / keikan jälkeen twiitata, instagramittaa, liveblogata, facebookata, tumblrittaa, vinettää – mikä ikinä onkaan oma sähköisen median ilmaisumuotosi – Sigur Rósin keikasta sosiaaliseen mediaan.

Tavoitteena on saada yhdessä aikaiseksi kaikkien aikojen hienoin livekeikkaraportointi!

Tähän superlatiiveja, isosti! Mieti nyt, oma kisakatsomo, jossa voit luvan kanssa räplätä älypuhelintasi tai padiasi upean keikkaelämyksen yhteydessä!

Tapahtumassa käytettävä hashtag on #SigurHKI.

ILMOITTAUTUMINEN OHI!

Ilmoittautuminen päättyy sunnuntaina 24.11. klo 23.00. Mukaan hyväksytyille henkilöille ilmoitetaan asiasta keskiviikkona 27.11.2013. Liput toimitetaan sähköpostitse PDF:nä konserttiaamuna lauantaina 30.11.2013.

LAUANTAI 30.11. AIKATAULU
18.30 ovet auki
19.30 Hauschka & Samuli Kosminen (GER/FIN)
20.30 Sigur Rós (ISL)

#SigurHKI – kaikkien aikojen hienoin livekeikkaraportointi on myös Nuorgamin toiminnan viimeinen suuri ponnistus. Lauantai 30.11. on Nuorgamin viimeinen päivä.

Mikä Sigur Rósin videoista on kaikkein paras?

Te äänestitte.

Ääniä annettiin kaikkiaan 131 kappaletta ja ne jakautuivat tasaisesti kuin islantilainen maisema.

Yksi musiikkivideonyppylä kuitenkin kohosi korkeammalle kuin muut, vuonna 2005 Takk… -albumilla julkaistu Hoppípolla! Se on siis Sigur Rósin paras video. Onnittelut, Hoppis!

Perusteluita ei pyydetty, mutta niitä tuli silti muun muassa seuraavanlaisia:

”Aina tulee hyvä fiilis kun sen katsoo. Haluan olla vanhana samanlainen rebel-mummo!”
”Aika ’yllättävä’ valinta, tiedän, mutta siitä tulen jostain syystä onnelliseksi.”
”Hoppipollan video saa aina herkistymään. Se suosikkini, vaikka muutkin sangen komeita, mutta jotenkin se lapsenomainen riemu joka vanhuksista välittyy… Tahdon olla samanlainen riiviö vanhana.”

Video ei ole enää saatavilla

Toiselle sijalle islantilaisen tulivuoren lailla purkautui samalta Takk-albumilta tehty Glósóli -video, 15 ääntä.

Video ei ole enää saatavilla

Ihan kuin islantilaisserkukset jakavat lähes identtisen geeniperimän, samalta sijalta itsensä löysivät kappaleet Untitled #1 sekä Svefn-g-englar, 14 ääntä.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin avecilliset liput Sigur Rósin keikalle Areenalle 30.11. Onni suosi Senni Rytköstä ja Tuukka Mäki-Torkkoa. Onnittelut!

Olemme tehneet videoita.

Helsingin Hartwall-areenalle 30. marraskuuta konsertoimaan saapuva islantilainen Sigur Rós on tullut tunnetuksi laajakangasmaisesta, eteerisen kauniista ja maalailevasta post-rockistaan. Yhtyeen musiikkivideot ovat kappaleiden tavoin varsin taiteellisia. Tässä teemoittain luokiteltu katsaus Sigur Rósin videosielunmaisemaan.

Lapsia

#1 Untitled #1 (a.k.a. Vaka) (2002)

Sigur Rósin ( ) -levyn ainoa single. Floria Sigismondin ohjaama video palkittiin vuoden 2003 MTV Europe Music Awardsissa parhaan videon palkinnolla. Lopun ajan tunnelmista ammentava video koulua käyvine lapsineen on vaikuttava.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Glósóli (2005)

Ensimmäinen Takk…-levyltä julkaistuista kolmesta singlestä. Video jatkaa Sigur Rósin elokuvallisten musiikkivideoiden sarjaa. Myös yhtyeen Viðrar vel til loftárása -videosta vastanneen Arni & Kinski -kaksikon ohjaamassa, viittauksia Sieppari ruispellossa -klassikkoromaaniin sisältävässä videossa on mukana lapsia Untitled #1 (a.k.a. Vaka) -videon tavoin. Tällä kertaa liikutaan peri-islantilaisissa maisemissa.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Sæglópur (2005)

Takk… -albumin kolmannen singlen, Sæglópurin video kuvaa lapsen hukkumista. Loppuratkaisu jää katsojan tulkittavaksi. Laulaja Jonsí Birgisson laulaa kappaleella sekä islanniksi että yhtyeen itse kehittämällä vonlenskan kielellä.

Video ei ole enää saatavilla

Aikuisia

#4 Viðrar vel til loftárása (1999)

Kappaleen nimi on islantia ja tarkoittaa suomeksi, että ”Hyvä sää ilmaiskulle”. Stefan Arnin, Siggi Kinskin ja Sigur Rósin ohjaamaksi merkitty video sijoittuu 1950-luvun Islantiin. Kaksi jalkapallojoukkuetta pelaa vastakkain, toinen tekee maalin ja toinen – ei puhu, vaan pussaa.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Hoppípolla (2005)

Toinen Takk…-levyltä julkaistu single on Sigur Rósin uran tähän asti suurin hitti. Mahtipontisesti orkestroitua kappaletta hienosti tukevan videon on ohjannut Glósóli-videon tavoin Arni & Kinski. Lasten ja ikäihmisten roolit on käännetty päälaelleen.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Gobbledigook (2008)

Með suð í eyrum við spilum endalaust -levyn avaava kappale ja albumin ensimmäinen single. Sigur Rós jatkoi Gobbledigookin videolla yhteistyötä Arni & Kinski -kaksikon kanssa. VAROITUS: Video sisältää vaatteettomia aikuisia ihmisolentoja kirmailemassa luonnonhelmassa!

http://vimeo.com/3987450

#7 Inní mér syngur vitleysingur (2008)

Toinen single Með suð í eyrum við spilum endalaust -levyltä. Kappaleen video on ensimmäinen perinteisempi, niin sanottu soittovideo.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Við spilum endalaust (2008)

Kolmas ja viimeinen Með suð í eyrum við spilum endalaustilta julkaistu single.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Brennisteinn (2013)

Muun muassa Björkille videoita ohjannut Andrew Huang vastasi kesäkuussa julkaistua Kveikuria ennakoineen singlen videosta. Sigur Rós loi levy-yhtiövaihdoksen (EMI vaihtui XL Recordingsiin) nahkansa uusiksi aiempaa aggressiivisemmin ja rytmikkäämmin soivalle albumille. Uusiutuminen näkyy myös Brennisteinnin videolla.

Video ei ole enää saatavilla

Tanssia

#10 Svefn-g-englar (1999)

Bändin itsensä, Águst Jacobssonin ja Sigríður Eyþórsdóttirin ohjaama video oli yhtyeen ensimmäinen. Ágaetis Byrjun -levyn ensimmäinen single näytti musiikillisesti suuntaa Sigur Rósin uralle. Kappaleen videolla esiintyy Downin syndroomaa sairastavista ihmisistä muodostettu Perlan-teatteriryhmä.

Video ei ole enää saatavilla

#11 Fjögur Píanó (2012)

Vuonna 2012 Sigur Rós julkaisi kuudennen albuminsa Valtari. Useista levyn kappaleista tehtiin video The Valtari Mystery Film Experiment -projektin myötä. Kaksitoista eri ohjaajaa sai vapaat kädet ja yhtä suuren budjetin videoiden tekemiseen. Suurimman huomion herättäneellä Fjögur Píanó -videolla nähdään Hollywood-tähti Shia LaBeouf. Alastomuusvaroitus numero kaksi!

Video ei ole enää saatavilla

* *

Siinäpä ne. Nyt voitkin osallistua alla olevan äänestyshässäkän kautta äänestykseemme. Mikä Sigur Rósin videoista on kaikkein paras?

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan lippuja (2 x avec!) yhtyeen keikalle. Sigur Rós esiintyy Helsingissä, Hartwall-areenalla lauantaina 30. marraskuuta. Äänestyksemme päättyy 3.9.2013 klo 23.59.

Sigur Rós, lahkeet märkinä.

Joskus musiikki on niin hienoa, että sanoitukset eivät merkitse tuon taivaallista – varsinkaan silloin, kun niistä ei ymmärrä oikeastaan yhtään mitään.

”Brosandi
Hendumst í hringi
Höldumst í hendur
Allur heimurinn óskýr
Nema þú stendur”

Islantilainen post-rockyhtye Sigur Rós on aina ollut parhaimmillaan sydäntä pakahduttavissa, vahvoja mielikuvia luovissa lauluissa.

Kokeile vaikka. Sulje silmäsi ja laita Hoppípolla soimaan.

Minä näen auringon laskemassa hitaasti loppukesän illassa Helsingin kantakaupungin kauniin silhuetin taakse. Näen katuvalojen syttyvän hiljalleen. Näen ihmisten hymyilevän raukeaa, onnellista hymyä. Asiat ovat hyvin.

Mitä sinä näet?

Kuulen korvissani mahtipontista, hidastempoista ja vastustamattoman kauniiden jousi- ja vaskisoitinsovitusten siivittämää, maalailevaa popmusiikkia. Siveltimenvedot ovat laajoja, pitkiä, hienoja ja samalla myös millintarkasti mietittyjä. Kuulen musiikkikappaleen, jonka osat erottuvat toisistaan herkästi–hiljaa–vähän kovempaa–nostattavasti–vielä vähän kovempaa–kaikki kortit pöytään ja oksat pois loppusoitossa -kaavalla.

Kuulen vuonna 1994 perustetun islantilaisen Sigur Rósin soivan isosti ja uljaasti. Kuulen Jónsi Birgissonin heleää falsettilaulua. Hän laulaa islannin ja yhtyeen oman kielen, vonlenskan sekoitusta. En ymmärrä siitä juuri mitään. Tiedän, että Jónsi laulaa vesilätäköihin hyppimisestä, koska selvitin kahdeksan vuotta sitten, että Hoppípolla tarkoittaa sitä.

Voi hyvin olla, että Hoppípolla käsittelee aikuistumista, kuten kappaleen videosta voisi päätellä. Voi olla, että se kertoo rakkaudesta. Voi olla, että laulu kertoo lapsuuden ystävyyssuhteista, jotka ovat iän myötä väljähtyneet. Voi olla, että Jonsí laulaa vesilätäköistä, joihin ei oikeastaan kannattaisi hyppiä, koska ilmansaasteet ovat rehevöittäneet ne.

On lopulta aivan se ja sama, mistä Hoppípolla oikeasti kertoo. Siitä on varmasti kerrottu yhtyeen haastatteluissa, mutta olen jotenkin onnistunut välttymään kyseiseltä tiedolta. Hyvä niin.

Hoppípolla on yksi kuluvan vuosituhannen hienoimpia lauluja. Joka kerta, kun laitan Takk… -levyn (2005) soimaan, en malta odottaa levyn kolmatta laulua. Ja kun lopulta se yksinkertainen, uskomattoman hyvin toimiva pianointro lähtee soimaan, kylmät väreet kulkevat kroppaa pitkin, alusta loppuun.

Hoppípolla on sydäntäpakahduttavan haikeaa ja kaunista popmusiikkia. Siinä kiteytyy yksi musiikin olennaisimpia ominaisuuksia: se tuntuu jossain. Tuntuu se sitten syvällä sielussa, vettyneissä silmäkulmissa, iholla, hymyilevissä huulissa, lantion kaaressa tai vaikkapa polvitaipeessa – kunhan se vain tuntuu.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Sigur Rósilta äänestettiin myös kappaleita Saeglopur, Untitled #1 (Vaka) ja Untitled #8 (Popplagið).

Sigur Ros postpunkposeeraa parhaan taitonsa mukaan.

Islantilaisten seitsemäs albumi saa ensishokin jälkeen sulkemaan silmät ja uppoamaan heleän laulun ja äänekkään soiton ristiriitaiseen, kiehtovaan maailmaan.

Kun kuulin saavani arvioitavaksi uuden Sigur Rós -albumin, vältin tietoisesti ennakkomaistiaisia ja videoita. Halusin aloittaa kuuntelun puhtaalta pöydältä.

Kuinkas sitten kävikään? Laitoin pari päivää sitten Kveikurin soimaan ja Brennisteinn-avausraidan ensimmäiset äänet kulkivat kuulokejohtoa pitkin korvakäytäviini. Odotin kuulevani Valtari -albumilta (2012) tuttua eteeristä ja kuulasta post-rockia.

En kuullut. Sen sijaan kuulin voimakkaita, teollisuusfiltterin läpi ajettuja rumpujen iskuja sekä väkivaltaisesti särisevää bassoa.

Kahvithan siinä meni väärään kurkkuun.

Rummut ja basso dominoivat Kveikurin ensihetkiä siihen asti, kun Jónsi Birgissonin heleä lauluääni tulee mukaan. Jónsin ääni tuntuu olevan aiempia levyjä isommassa roolissa bändin rytmiryhmän (basisti Georg Hólm ja rumpali Orri Páll Dýrason) tavoin. Nämä kaksi täydentävät toisiaan ja tekevät ristiriidasta herkullisen.

Rytmipuolella bändin soitto on paikoin jopa rankasti svengaavaa. Yhtye soittaa enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla Sigur Rós -levyllä. Jónsi tasapainottaa äänellään levyn meluisaa äänimaisemaa.

Ja tekee sen helvetin hyvin. Kveikur on ensikuuntelulla paikoin jopa häiritsevän ristiriitainen, mutta pian se kuitenkin imaisee sisään omituiseen maailmaansa. Kolinaa, kilinää, surinaa, vinkuvia feedback-kitaroita ja muita hälyääniä löytyy runsain määrin, mutta niin myös puhallin- ja jousisoittimia sekä pianoa. Ensihämmennyksen jälkeen albumi kiinnostaa ja kiehtoo. Kuuntelu kuuntelulta Kveikur paljastaa sisimmästään yhden elementin, yhden yksityiskohdan lisää.

Levy vie mukanaan. Se tuo koukuttavimmillaan mieleen tanskalaisen Mew’n, tai sen, mitä Mew parhaimmillaan kahden ensimmäisen levynsä aikana oli. Välillä mielessä pyörähtävät sanat Nine, Inch ja Nails. Jónsin laulu pitää paketin kasassa alusta loppuun.

Kveikur on Sigur Rósin seitsemäs studioalbumi, jonka haluaa kuunnella ensimmäisestä hetkestä viimeiseen asti, eikä kuuntelun jälkeen osaa nimetä yksittäistä biisiä, jonka haluaisi kuulla uudestaan. Levyltä ei löydy Hoppípollan kaltaista hittiä eikä Starálfurin tai Svefn-g-englarin puhdasverisiä kaunokkisukulaisia.

Viime vuonna julkaistu Valtari tuntuu Kveikuriin tutustumisen jälkeen kuulaalta mutta vähän tylsältä viimeiseltä EMI-levysopimuksen velvoitteelta. Nyt Sigur Rós on päätynyt XL Recordingsin siipien huomaan ja vaihtanut uuden vaihteen silmään.

Jos epäröi, eikä tiedä, ottaako Kveikur kuunteluun vai ei, kannattaa kokeilla albumin seitsemättä raitaa nimeltään Rafstraumur, joka on ihon kananlihalle vievää, kovin kaunista ja meluisaa musiikkia. Siinäkin, kuten koko Kveikurissa, on jatkuvasti vahvistuva punainen lankansa.

85 Kveikur on Sigur Rósia äänekkäimmillään ja aggressiivisimmillaan tähän asti. Albumi, johon voi ensihämmennyksen jälkeen upota kuin pumpulilla täytettyyn huoneeseen, jossa on raapivia teräsvillasattumia. Kuin painoton tila, johon heittäytyä leijumaan.

Video ei ole enää saatavilla

Sigur Rós etsii inspiraatiota geysireistä ja rikinkatkusta – tai sitten ei.

Vuosituhannen taitteessa Sigur Rós oli Se Bändi, jonka maine kiiri suusta suuhun. Oli löytynyt eksoottinen aarre, josta oli päästävä suitsuttamaan muillekin. Mutta bändin pysäyttävä upeus asetti ongelman: sitä oli tuskaisen vaikea pukea sanoiksi.

Sigur Rósin surrealistinen postrock hehkui merkillistä voimaa, jota yritettiin epätoivoisesti selittää vetoamalla Islannin maisemiin. Jauhettiin myötähäpeään saakka geysireistä, rikintuoksuisesta mystiikasta ja vulkaanisen maaperän onkaloissa lymyävistä menninkäisistä. Pitchfork houraili Fifth Element -elokuvan sinisestä alienista, kun luontovertaukset loppuivat kesken.

Se tuntui nololta – ja paradoksaaliselta. Aivan kuin olisi jäänyt huomaamatta, että Ágætis byrjun -levy ja sen kirkkain helmi Svefn-g-englar olivat musiikkia puhtaimmillaan. Siis sellaista, joka kätkee alkuperänsä ja murtaa kaikki sidokset paikkaan. Jopa laulukielenä useimmille käsittämätön islanti oli sotkettu mielikuvitussanoilla.

Tuolloin Sigur Rós oli nykyistä hiomattomampi ja kujeilevampi outolintu, ja siksi jotenkin läheisempi. Muistan, kuinka Svefn-g-englar oli ensimmäisellä kuuntelulla lähes väkivaltaisen herkkä kokemus, luultavasti lempeintä ikinä kuulemaani musiikkia. Silti siinä oli jotain levottomuutta herättävän vierasta, eikä oikein edes kuulostanut ihmisten tekemältä. Hieman teki mieli paeta ja jättää kuuntelu sikseen, kunnes Jón Þór ”Jónsi” Birgissonin stratosfääristä laskeutunut enkelinääni kietoi kätensä ympärille ja rauhoitti.

Erityisen hauska yksityiskohta Svefn-g-enlarin vuolaanlämpimässä junnauksessa on Birgissonin käsittelemä instrumentti: tuo tuiki tavallinen Gibson, volyymin, haureuden ja rock’n’rollin symboli. Birgisson käsittelee kitaraansa jousella Jimmy Pagen tavoin, mutta tyystin toisella filosofialla. Hän nitistää kitaraltaan sen ärhäkän potentiaalin ja taikoo voimasointujen sijaan esille sankan, shoegaze-henkisen äänivallin, joka on sopivan tukeva kangas androgyynin lauluäänen piirtämille kuvajaisille.

On vaikea keksiä parempaa määritelmää sanalle ”eteerinen” kuin hetki, jolloin Svefn-g-englarin humiseva intro päättyy ja sumuverhon takaa astuu esiin kaikua ulvova kitara. Kenties Pink Floydin Breathe pääsee lähelle, mutta kuulostaa tähän luomumorfiiniin verrattuna kovin karhealta.

Svefn-g-englar on kiteytymä Sigur Rósin uran maagisesta ja maanläheisestä alkuhetkestä. Sen herättämät väristykset riittävät nostamaan islantilaiset Popol Vuhin harvakasvuisen sukupuun vehreimpään haaraan. Molemmat ovat upeammillaan kuin hengellistä musiikkia, joka ei palvele mitään tiettyä uskontoa.

Svefn-g-Englaria on hyödynnetty asiayhteyksissä, jotka eivät varsinaisesti korosta kappaleen ylimaallista upeutta. Se löytyy esimerkiksi Cameron Crowen Vanilla Sky -elokuvan ääniraidalta, ja eräässä CSI-jaksossa suoritetaan ruumiinavaus biisin soidessa taustalla. Tyydytään siksi suosiolla alkuperäiseen videoon. Siinä esiintyvä down-näyttelijöiden teatteriryhmä sitä paitsi tavoittaa kappaleen ytimen paremmin kuin taitavinkaan kirjoittaja.

http://vimeo.com/3975173

Sigur Ros harjoittelee salakavalaa soljuntaa arktisissa olosuhteissa.

Pohjoisen pallonpuoliskon herkimmät runosielut osoittavat jälleen, että islantilainen melankolia toimii Suomen suvessakin.

Ensi kuulemalta Valtari ei tarjoa juuri mitään uutta kuulijoilleen. Nämä pitkän linjan merisään ennustajat, joiden sävellyksistä voi päätellä, että huomenna sataa enemmän tai vähemmän vettä, ovat pidättäytyneet omassa tunnistettavassa äänimaailmassaan.

Valtari on kaunis kuin kesäaamu parhaimmillaan, mutta se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Èg anda avaa pelin todella hienosti, ja kolmantena kappaleena kuultava Varúo mahtipontisine lopputykityksineen on ehdoton helmi. Muu materiaali onkin sitten sitä, mitä tältä kokoonpanolta saattaa odottaa: salakavalasti ohi soljuvaa haurasta popmusiikkia.

Valtaria vaivaa tietyllä tapaa tasapainoisuus. Se ei ole millään tapaa tylsä levy, vaan ennemmin se on niin taattua laatua, ettei se herätä sen suurempia tunteita.

Sigur Rós on sitä kokoluokkaa oleva yhtye, ettei sen tarvitse todistella taitojaan yleisölle. Antaa niin sanotusti musiikin puhua puolestaan. Jónsi Birgissonin falsettilaulua on kuunneltu pitkälti toistakymmentä vuotta, mutta missään vaiheessa se ei ole alkanut häiritä, vaan päinvastoin se on toiminut yhtyeen musiikissa yhtenä instrumenttina, tunnelmanluojana.

Islantilaisnelikon tavaramerkki on aina ollut toinen toistaan tukevat sävellykset ja draamankaaren noudattaminen. Mahtipontisen alun jälkeen Sigur Rós vetäytyy tällä kertaa kuoreensa, ja levy etenee huomaamattomasti kohti loppua.

Takk… teki itseeni aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen, enkä voi olla vertaamatta Valtaria siihen. Näiden kahden albumin välinen ero on se, ettei Valtari tarjoa toista nostetta alkumetrien jälkeen, vaan levyn päätyttyä kuulijalle hiukan jopa hiukan ontto olo.

Kaikesta huolimatta se suomalainen yhtye, joka pystyy samaan suoritukseen, joko suomeksi tai islanniksi laulettuna, ja samanlaisen äänimaailman toistamiseen, saa allekirjoittaneelta kahvit ja pullat.

81 Sigur Rósin kohdalla rima on niin korkealla, etteivät kaikki odotukset voi yksinkertaisesti ylittyä. Siitä huolimatta Valtari on todella hieno levy.

Video ei ole enää saatavilla

Sigur Rósin Valtari-albumi on kuunneltavissa alla olevan playerin kautta tunnin ajan alkaen torstaina 17.5. klo 19.00! Älä missaa!

Kerro ensifiiliksesi levystä kommentteihin!

64 kertaa Kanada -soittolistamme käynnistävä Japandroids julkaisee toisen studioalbuminsa. Vancouverilaisen noisepopduon Celebration Rock -levy ilmestyy 5. kesäkuuta. Tässä albumin nimikappale.

Video ei ole enää saatavilla

Sigur Rós – Ekki Múkk

Musiikillisessa Islanti-matkaoppaassamme itseoikeutetusti soinut Sigur Rós julkaisee kuudennen albuminsa. Mahtavasti nimetty Valtari (merkitsee höyryjyrää) ilmestyy 28. toukokuuta. Vieläkö keijukais-postrock uppoaa?

Video ei ole enää saatavilla

Jippu – Väärinpäin lentävät linnut

Nuorgamin historian ensimmäinen Giffaa hei! -artisti julkaisee kolmannen sooloalbuminsa. Levyn ensimmäinen singlelohkaisu on Väärinpäin lentävät linnut, jonka kannessa Meri-Tuuli Elorinne tekee madonnat ja poseeraa rintaliiveissä ja risti kaulassa. Singlen nimeä kantava albumi ilmestyy 25. huhtikuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Zebra & Snake – Money in Heaven

Kotimainen elektropoptoivo Zebra & Snake julkaisee esikoisalbuminsa Healing Musicin 14. toukokuuta. Viikko ennen sitä ilmestyy tämä, albumin ensimmäinen singlelohkaisu Money in Heaven. Kappaleen videon on ohjannut Lilah Vandenburgh.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=U1xIRG_JJT8

Gossip – Perfect World

Viime vuosien merkittävimpiä queer-artisteja listanneessa jutussamme esiintynyt Beth Ditto palaa otsikoihin Gossip-yhtyeensä viidennellä albumilla. Xenomanian Brian Higginsin tuottama A Joyful Noise -albumi ilmestyy 22. toukokuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Helsingin Juhlaviikot ja Islannin suurlähetystö tarjoilevat lauantaina Huvila-teltassa täysipainoisen kattauksen vulkaanista herkkua konsertissa, jossa esiintyvät luoteiset geysir-serkkumme Ólöf Arnalds, Snorri Helgason, Sin Fang Bous ja dj:t Múm-yhtyeestä. Nuorgam kokosi konsertin odottelun soundtrackiksi täysinpainoisen neljänkymmenen biisin soittolistan islantilaisen pop- ja muunkinlaisen musiikin merkkiteoksia. Soittolistan tunnelmat vaihtelevat Björkin soolouraa edeltäneistä kilkatuksista Sigur Rósin eeppiseen sävelmaalailun, Appart Organ Quartetin elektronisen sykkeen ja lukuisien herkkein folk-laulelmien kautta Johann Johannssonin moderniin klassiseen, Jakobinarinan teini-Strokesiin ja Solstafirin tymäkkään metalliin. Avaa korvasi ja nauti!

Nuorgamin matkaopas Islantiin

1. KUKL – Let Us Get Rid of the Bomb
2. The Sugarcubes – Birthday
3. Björk – Joga
4. Sigur Ros – Hoppípolla
5. Jónsi – Go Do
6. Amiina – What Are We Waiting For?
7. Múm – Green Green Grass of Tunnel
8. Avey Tare & Kria Brekkan – Sis Around The Sandmill
9. Slowblow – Very Slow Bossanova
10. Seabear – I Sing I Swim
11. Sin Fang Bous – Catch the Light
12. Soley – Theater Island
13. Ólöf Arnalds – Innundir skinni
14. Bang Gang – It’s Alright
15. Hafdis Huld – Who Loves the Sun
16. Emiliana Torrini – Sunny Road
17. Gus Gus – Believe
18. Worm Is Green – You’re Too Late Satan
19. Apparat Organ Quartet – Konami
20. Ghostigital feat. Mark E. Smith – Not Clean
21. Bloodgroup – My Arms
22. FM Belfast – Underwear
23. Hjaltalín – Feels Like Sugar
24. Borko – Continental Love
25. Lay Low – By And By
26. Pascal Pinon – I Wrote A Song
27. Benni Hemm Hemm feat. Jens Lekman – Aldrei
28. Kira Kira – Drakúla Darling
29. Ólafur Arnalds – 3055
30. Johann Johannsson – The Rocket Builder (Io Pan!)
31. Stafraenn Hakon – Tætir Rækju II
32. Mugison – Murr murr
33. Jakobinarina – I’m a Villain
34. Leaves – The Spell
35. Agent Fresco – A Long Time Listening
36. Singapore Sling – The Nothing Inside
37. Minus – The Long Face
38. Brain Police – Rooster Booster
39. Kimono – Vienna
40. Solstafir – Love Is the Devil (And I Am in Love)

Linkki soittolistaan tästä.

Frá Íslandi – akustista ja elektronista Islannista Huvila-teltassa lauantaina 3.9. klo 19. Liput 30 euroa.