Shine 2009, Suomen ruotsalaisin yhtye kautta aikojen.

Kun Sami Suova ja Mikko Pykäri tekivät punakynillään merkintöjä popin sääntökirjaan.

“Get ready for the new rules
Get ready for the new rules”

19.1.2010 Shine 2009 -yhtye määritti popmusiikin uudet säännöt. Uudet säännöt astuivat voimaan välittömästi. Niihin kuuluvat muiden muassa seuraavat kohdat:

• Veimme Ruotsilta jo sauvakävelyn, nyt on aika viedä baleaarinen indiepop
• Bändin nimi saa olla kuinka hölmö ja vammainen hyvänsä, kunhan se jää mieleen
• Pehmeä on uusi kova, laiska on uusi energinen
• Tyylikkyys ei ole kilpaurheilulaji, vaan hienovarainen asia
• Studiosoundi ei voi koskaan olla liian siloteltu
• Se, mikä vielä eilen kuulosti aikansa eläneeltä, banaalilta ja kornilta, kuulostaa nyt raikkaalta ja luontevalta
• Laulu on enemmän asenteesta kuin taidoista kiinni, vaikkei soitettaisikaan punkia
• Funk on valkoisen miehen laji
• Kitara saa kuulostaa syntikalta, ja toisin päin
• Itsevarmuus ei ole sama kuin kukkoilu tai päteminen
• Kursailemattomuus on hyve, kaikkea pitää kokeilla
• Vaikka musiikkityyli olisi pinnallinen, kappaleessa saa silti pyrkiä tuoreen ajatuksen esittämiseen
• Kepeys ja tummasävyisyys eivät sulje toisiaan ulos
• Studio on instrumentti, oli se kuinka vaatimaton hyvänsä
• Tanssipopissa paino saa olla myös jälkimmäisessä määreessä, eikä sen tarvitse olla kovin tanssittavaa
• Jos epäröit lainkaan, klassikkobreikki toimii aina
• Kaikki on mennyt juuri oikein, jos kappaleesi noteerataan Pitchforkissa nopeammin kuin kotimaisissa musiikkiblogeissa

Shine 2009 sanelee lisää uusia sääntöjä loppuvuodesta 2012, kun nimensä on jo kolme vuotta liian vanhan kuuloinen.

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

11. toukokuuta 2010 – David Cameronista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri.

Video ei ole enää saatavilla

Nuorgam ylpeänä ensiesittää, Shine 2009:n Our Nation -video, ensi vuoden alussa ilmestyvältä, toistaiseksi nimeämättömältä albumilta.

Sami Suovan ja Mikko Pykärin muodostaman helsinkiläisyhtyeen videon on tehnyt Jaakko Pallasvuo, jonka töistä yhtye on ollut viime aikoina erittäin innoissaan.

Jaakon kommentti videosta:
”Biisin sanat johtivat ajattelemaan nationalismia, ja WDC -vuoden tiimoilta sitä, miten designia käytetään suomalaisen kansantunnon kohottamiseen. Halusin puhkoa reikiä etelä-Helsinkiläiseen modernismin ja sosiaalidemokratian raunioilla chillailevaan itestyytyväisyyteen, johon itsekin toistuvasti ajaudun.”

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 101 The Go! Team – Buy Nothing Day

The Go! Teamin tuhansien samanaikaisesti puristettujen finnien taliräjähdyksessä teutaroiva keskittymiskyvytön kollaasipop ei ole koskaan kuulostanut näin hyvältä. Liekö adrenaliinipistoksen saanutta Lushia muistuttavan Buy Nothing Dayn salaisuus sillä vieraileva laulaja Bethany Cosentino. Kenties hän on tuonut mukanaan Best Coast -yhtyeensä tiivistämisen taidon. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 100 Wild Flag – Romance

Mitä syntyy, kun sekoitetaan ripaus Heliumia, hyppysellinen The Mindersia ja aimo annos Sleater-Kinneytä? No, Wild Flag tietysti. Indielegendojen superbändi laulaa Romancella musiikin ihmeellisestä voimasta, joka saa sydämen hakkaamaan ja jalat liikkumaan. Kun rytmi ja melodia iskevät suoraan suoneen, tajuaa, että tämä romanssi voi johtaa ikuiseen rakkauteen. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

# 99 Neon Indian – Polish Girl

Elektronisen psykedeliamaakari Alan Palomon Neon Indianin toiselta levyltä pikkuhitiksi noussut Polish Girl on niitä hyviä kappaleita, jotka kuulostavat tutuilta ensi kuulemalta. Ei siksi, että Polish Girl kopioisi surutta jotain toista biisiä, vaan siksi, että sen melodia on niin tunnistettava, että kappale alkaa välittömästi tuntua tutulta. Kyllähän te tiedätte. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 98 Shine 2009 – New Rules

Mikko Pykärin ja Sami Suovan Shine 2009 -projekti tekee utuista unipoppia, jolla se kanavoi 1990-luvun alkupuolelta niin kenkiintuijottelijoita kuin Ibiza-väkeäkin. Lopputulos on yksinkertaisen vaivatonta popmusiikkia. New Rules on tasavahvan albumin kohokohta, osin puolivälissä esiin nousevan funkyn bassoriffin ja sitä seuraavan kliseettömän lehmänkellon vuoksi. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 97 Crystal Stilts – Through the Floor

C-86- ja Velvet Underground -vaikutteita kierrättäviä indierockbändejä riittää. Crystal Stiltsinkin kappaleissa kolkot surffikitarat yhdistyvät tyhjäkatseiseen lauluun, mutta ne erottuvat eläväisyydessään ja pakottomuudessaan väsyneiden revivalistien joukosta. Through the Floor kuulostaa vahingossa ja välinpitämättömästi hutaistulta täydelliseltä popkappaleelta. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 96 Arctic Monkeys – Piledriver Waltz

“You look like you’ve been for breakfast at the heartbreak hotel, inside of a back booth by the pamphlets and the literature on how to lose. Your waitress was miserable and so was your food. If you’re gonna try and walk on water make sure you wear your comfortable shoes.” Kappaleen kertosäe itsessään puhuu jo perusteluiden puolesta. Käsinkosketeltavan nerokasta. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 95 Barry Andrewsin Disko – Lampaita

Kaksi unettomuuden käsittelyn ääripäätä suomalaisessa popmusiikissa taitavat olla Baddingin Fiilaten ja höyläten ja Barry Andrewsin Diskon Lampaita. Nyt ollaan pedissä ihan yksin. Väsyneiden urkujen päälle Jukka Herva loruilee öisiä kuvitelmia, tekstit kun syntyvät hänen mukaansa usein vasta säveltämisen jälkeen. Kertosäkeen kaihoisat vokaalit jäävät päähän, joskus ne soivat päässäni, kun makaan unetonna ding dong. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 94 Foster the People – Houdini

Indiepoppareiden taival suosioon on usein tuskaisen kivinen, mutta ripaus tuuria ja mainiot biisit toivat tulosta Foster the Peoplelle. Houdini on heidän hiotuimpia timanttejaan, jonka sävellykseen upotettiin koukkuja M83:n Midnight Cityn tapaan. Ne, joita Mark Fosterin laulutapa ei liiaksi häiritse, saavat vilunväristyksiä jäätyään tämän kahlekuninkaan vangiksi. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 93 Dum Dum Girls – Bedroom Eyes

Ikävästä, rakkaushuolista ja uniongelmista voi näköjään laulaa myös kepeästi. Dum Dum Girlsin garagepunk kuulostaa siloitellummalta ja nätimmältä kuin aiemmin, vaikka tuoreen albumin aiheet ovatkin synkempiä. Bedroom Eyes on tarttuva, ja sitä tekee mieli laulaa hyvällä tuulella ollessaan. Eroahdistuksen märssyämiseen biisin melodia taitaa tosin olla liian hilpeä. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 92 Hercules & Love Affair – Painted Eyes

Kahden minuutin ja yhden sekunnin kohdalla se alkaa; tanssilattiajousien ilotulitus. Perseen repimän basson pehmustamassa maastossa se nostaa tunnelman kattoon kuin terästetty drinkki tottumattomalla. Loppu toimii omalla painollaan. Painted Eyes on loistavan Blue Songs -albumin sisäänheitto, tyylikäs ja helposti etenevä alkulämmittely ennen todellisia koitoksia. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 91 Räjäyttäjät – Huikon lavalla

Se nyt on ihan yksi paskan maku minkä biisin Räjäyttäjiltä tähän listaa, kunhan listaa. Tämä löytyi tuubista. Jyväskyläläisen rokkitrion missiona on herättää henkiin jonnekin housuuntuneen nykynysväämisen ja kulttuurivientitilastoinnin tylsyyteen hukkunut Ganes-henki ja jytämeininki, joka kerran villitsi lähes koko kansaa. Räjäyttäjät räjäyttää, bim bom bäng!!!! (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 90 Horrors – Still Life

Tämän vuosituhannen brittiläisen psykedeliapopin mestariyhtye luonnostelee sähköisen sinistä, peilityyntä maisemaa. Vahvan bassopulssin yllä leijuu huumaavia, synteettisiä pilvenriekaleita ja määrätietoisesti etenevä laulumelodia. ”When you wake up, you will find me.” Niin kävi päivittäin kesän aikana. Still Lifen pistävän kirkkaaseen tunnelmaan oli pakko palata. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

Rättö (kuvassa) ja Lehtisalo esiintyivät viidessä ensimmäisessä Monsters of Popissa, mutta eivät ole tällä kertaa mukana. Kuva: Jukka Tarvonen.

Kaikkien aikojen kuudes Monsters of Pop käynnistyy tänään Tampereen Klubilla ja Telakalla. Nuorgam sukelsi kolmipäiväisen klubifestivaalin historiaan ja muisteli menneitä festivaalin tuottajan Antti Hietalan kanssa. Kokosimme myös mykistävän soittolistan, jolla kuullaan seitsemääkymmentäkuutta MoPissa vuosien varrella esiintynyttä artistia!

Linkki soittolistaan tästä.

2006: Liekin kuumuudessa

Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo, poikarakkautta. Kuva: Tomi Palsa.

Ensimmäinen Monsters of Pop järjestettiin elokuun alussa Kauppakadun Yo-talolla ja Pub Artturissa. Torstaina 10. elokuuta Jukka Salmisen Tapes-soolokeikka käynnisti festivaalin, jonka päätti lauantai-iltana Boys of Scandinavia. Ensimmäisen ”mopin” erikoisuus oli Risto Ylihärsilän ja Joose Keskitalon yhteiskeikka lauantaina Artturissa.

Antti Hietala: ”Eka kerta on aina eka kerta. Kaikilla oli ihanaa, kaikki oli helppoa. Yo-talon hevosenkengässä mitattiin Liekin keikan aikana lämpötilaksi 45 astetta.”

2007: Revi siitä!

Martin Rev, hämmentäjä aviaattoreissaan. Kuva: Tomi Palsa.

Toisena vuotenaan Monsters of Pop laajeni myös Ravintola Laternaan. Sinne esiintymään kiinnitetty Paavoharju peruutti viime hetkellä keikkansa, jolloin yhtyettä tuuraamaan hälytettiin ensimmäisessäkin Monsters of Popissa hurmannut Rättö ja Lehtisalo. Samalla käynnistyi perinne, joka katkeaa vasta tänä vuonna, kun Porin mahladuo ei ensimmäistä kertaa kuulu festivaalin ohjelmaan. Toinen seikka, josta vuoden 2007 MoP muistetaan, on newyorkilaisen Suicide-yhtyeen legendaarinen Martin Rev, jonka lauantainen keikka Yo-talolla niin sanotusti jakoi mielipiteet.

AH: ”Toisessa MOPissa nähtiin kaksi keikkaa, joita en tule unohtamaan ikinä: Studio oli täydellinen, Martin Rev taas, sanotaanko, ’haastava’. Revin performanssin ehdottomuus oli suurelle osalle yleisöä ehkä liian anarkistista, itse nautin kuitenkin suuresti. Studion MOP-keikka jää muuten historiankirjoihin yhtyeen toiseksi viimeisenä live-esiintymisenä.”

2008: Ruotsalainen sukellus

Venäläinen Everything Is Made in China ei ryssinyt vuoden 2008 MoP-esiintymistään. (Anteeksi.) Kuva: Antti Hietala.

Kolmantena vuotenaan Monsters of Pop muutti Tampereen länsipuolelta itään, kun Klubi ja Telakka ottivat Yo-talon, Artturin ja Laternan paikat festivaalin esiintymisareenoina. Ruotsalaisen Familjenin huipentamana viikonloppuna kuultiin Monsters of Popin ensimmäistä venäläistä esiintyjää, kun postrockyhtye Everything Is Made in China myrskysi torstaina Klubilla.

AH: ”Kolmantena vuotena kaikki meni mahtavasti, kiitos osittain vaihdon Tullikamarin ympäristöön. Mieleen jäi Familjenin nokkamiehen stagedaivaus. Valitettavaa oli, ettei kukaan uskaltanut ottaa kaksmetristä svedua kiinni. Jos tarkkaan katsoo, niin Klubin tanssilattialta löytyy edelleen se monttu, jonka Johanin kallo sai aikaan.”

2009: Viime hetken peruutus

Op:l Bastards ja eeppinen voitto. Kuva: Sakari Karipuro.

Neljännen Monsters of Popin pääesiintyjinä kuultiin keikkalavoille palannutta Op:l Bastardsia. The New Wine puolestaan laajensi festivaalin kansainvälistä tarjontaa Norjan suuntaan. Vuoden erikoisuus oli Ville Leinosen ja Pekko Käpin keikka, jonka ohjelmisto muodostui kuopatun Office Building -yhtyeen kappaleista.

AH: ”Tästä vuodesta on jäänyt päällimäisenä mieleen Those Dancing Daysin viime hetken peruutus ja sen aiheuttama harmitus. Samoin Name The Petin stokispintaliitäjien viinanhimo.”

2010: Svedu ei sylje lasiin

Ranskalainen Danger näyttää kreisibailauksen mallia. Kuva: Sakari Karipuro.

MoPin kansainvälistyminen jatkui, kun esiintyjien kotimaihin lisättiin Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Norjan seuraan Uusi-Seelanti (The Ruby Suns) ja Ranska (Danger). Festivaalin poikkitaiteellista tarjontaa edustivat Elokuvateatteri Niagarassa esitetty Sub Pop -levy-yhtiön musiikkivideoretrospektiivi ja Telakan kakkoskerroksessa järjestetty Poppimonsterit-lastentapahtuma.

AH: ”Itselle tärkeä vuosi siinä, että saatiin kaksi omaa suosikkia, Danger ja
Ikons, keikalle. Ikonsien viinanhimo oli myös omalla tasollaan. The Ruby Sunsin pojat tulivat keikkansa jälkeen kainosti kysymään että ’saisimmeko joitain alkoholijuomia takahuoneeseen’. Kävi ilmi, että svedupetterit olivat juoneet heidänkin raideriviinat.”

2011: The Rollstons lusii

Kolmannen kerran Monsters of Popissa esiintyvän The Rollstonsin tyylinäyte vuodelta 2007. Kuva: Ilkka Valpasvuo.

Ei Rättöä ja Lehtisaloa, mutta sentään Regina ja The Rollstons, joille Monsters of Pop on historian kolmas. Yhtyeistä jälkimmäinen vastaa toisesta festivaalin erikoisherkusta ja esittää kokonaisuudessaan myyttisen Doing Time -cd-r-albuminsa kymmenen vuoden takaa. Toinen spesiaalikeikka on kerran aikaisemminkin MoPissa nähdyn Jessen ja Jimi Tenorin yhteisesiintyminen. Kuudennessa Monsters of Popissa musisoivat myös muun muassa norjalainen kosmisen discon mestari Lindstrom, ruotsalaiset popsuosikit JJ ja Lo-Fi-Fnk sekä kotimaiset Siinai, Huoratron ja Big Wave Riders.

Monsters of Pop 2006–2011

1. Tapes – Eightythree
2. Ville Leinonen & Valumo – Valumo [live]
3. Magenta Skycode – Go Outside
4. Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla
5. Liekki – Päijänne
6. Risto – Pupu Tupuna
7. Joose Keskitalo – Pimeydestä pimeyttä vastaan
8. Custom Drummer – Luxus
9. Tv-Resistori – Serkut rakastaa paremmin
10. Le Sport – Tell No One About Tonight
11. I Was a Teenage Satan Worshipper – Botox Zombies
12. Regina – Minua ollaan vastassa
13. Most Valuable Players – Stockholm Doesn’t Belong to Me
14. Boys of Scandinavia – Why Do You Love Me
15. Pintandwefall – John the Seahorse
16. Don’t Be a Stranger – Perfect Problem
17. Sister Flo – White Noise
18. The Rollstons – Notorious
19. Anssi 8000 – Squirrel Song
20. K-X-P – Mehu Moments
21. Plain Ride – One More Round
22. Studio – Self Service
23. The Micragirls – Queen of the Cavemen
24. Martin Rev – In Your Arms
25. Aksu – Ei sen niin oo väliä
26. Cats On Fire – Higher Grounds
27. Viola – Lovelights
28. Pluxus – Transient
29. Eleanoora Rosenholm – Kodinrakennusohjeet
30. Aavikko – Futer City
31. Islaja – Sydänten ahmija
32. Kastor – Melody I Hear in Your Heartbeat
33. Kiki Pau – Poses
34. Goodnight Monsters – First One on the Beach
35. Everything Is Made in China – Sleepwalking
36. Familjen – Det snurrar i min skalle
37. Puumaja – Kesä voi mennä pieleen
38. Office Building – Eyes on the Road
39. Kiila – Kevätlaulu
40. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
41. Manna – Holy Dirty Game
42. Vuk – Rukous
43. Zebra & Snake – Big Bad Drummer
44. Nottee – Don’t Waste Your Light On Me
45. Name The Pet – Falling
46. The New Wine – Bridge
47. Op:l Bastards – Spraybeat [Eagle Mix]
48. Murmansk – Sweet Trio
49. Ikons – Imperiet
50. The Ruby Suns – Cranberry
51. Cosmobile – Curtain
52. Francis – Eternal Souls
53. Them Bird Things – Like a Fire
54. The Baddies – Battleships
55. Bye Bye Bicycle – Navigation
56. Burning Hearts – Into the Wilderness
57. Shine 2009 – New Rules
58. Jaakko Eino Kalevi – Flexible Heart
59. Ka So Re – Petite
60. Villa Nah – Running On
61. Danger – 11h30
62. On Volcano – The Explorer
63. NT´s White Trash – You & Me
64. JJ – Let Go
65. Delay Trees – Cold
66. Britta Persson – Toast to M
67. The Valkyrians – Disorder
68. Lo-Fi-Fnk – Boom
69. Siinai – Munich 1972
70. Nightsatan – Four Eyed Cyclops
71. Bright Shades – Sightseeing
72. Jesse – Odotin ihmettä
73. Jimi Tenor – Barcelona Sunrise
74. Lindstrøm – Where You Go I Go Too
75. Huoratron – $$ Troopers
76. Rico Tubbs – Hip Rave Anthem

Linkki soittolistaan tästä.

Monsters of Pop Tampereen Klubilla, Telakalla ja Ravintola 931:ssä 22.–24. elokuuta. Muista myös lauantaina 24.8. Klubilla klo 11–14 järjestettävä darrashoegaze-tapahtuma Aamiaisklubi <3 Monsters Of Pop <3 NRGM!, jossa ravitsevaa buffet-aamiaista säestävät mainiot Nuorgam-dj:t OO))) & Astro-Sofia! www.monstersofpop.net

Kuva: Tomi Palsa

Kun Mikko Pykäri istuu toisinaan yksin Café Lasipalatsin pöydässä MacBookiinsa uppoutuneena, kenenkään tunnistamatta, hän näyttää aivan tavalliselta nuorelta helsinkiläiseltä. Töyhtönä ilmaan nousevan hiuspehkon ja vähäeleisen indiepop-vaateparren perusteella hän saattaisi olla kuka tahansa taideaineiden opiskelija.

Mutta Pykäri ei ole tavallinen. Café Lasipalatsin äidit ylisuurine rattaineen, lenkkikenkäiset turistit ja parikymppisten tyttöjen juorukerhot eivät tiedä istuvansa samassa tilassa 2000-luvun suomalaisen popneron kanssa.

Pykärin ja bändinsä Reginan uran alku kuulostaa jokaisen nykymuusikon märältä unelta: makuuhuoneessa tehtiin pari biisiä, ne laitettiin nettiin ja pian bändiä jo pyydettiin esiintymään, minkä vuoksi piti värvätä rumpalikin. Ensimmäinen keikka tuotti välittömästi levytyssopimuksen pikkulevymerkki Next Big Thingin kanssa. Esikoisalbumi Katson maisemaa (2005) kehuttiin mediassa pystyyn, ja sama noste on jatkunut siitä asti, vaikka yhtye on muuttunut joka levyllään.

Video ei ole enää saatavilla

Eikä suitsutus ole rajoittunut Suomeen; Regina on ainoita suomalaisia bändejä, jotka huomioidaan säännöllisesti Pitchforkin kaltaisissa netin musiikkiraamatuissa. Tämä ei tosin lempeää bändityrannia paljon hetkauta; häntä eivät omien sanojensa mukaan ulkomaanvalloitukset kiinnosta.

Siitäkään huolimatta, että Regina ja Pykärin yhtä lailla ulkomailla huomioitu ysäritanssiprojekti Shine 2009 eivät ole tämän vuosikymmenen 4R, vaan niiden voisi kuvitella ihan oikeasti breikkaavan maailmalla pienessä mittakaavassa.

Video ei ole enää saatavilla

Vaikka hunajaisesti mikrofoniinsa henkäilevä mollamaija Iisa Pykäri on se, joka Reginasta muistetaan, ilman aviomiehensä Mikon taiteellista kunnianhimoa ja laulunkirjoitustaitoa bändi olisi jäänyt kuriositeetiksi. Debyyttilevy oli hauskaa ja naivistisen dramaattista lelu-Casio-poppia, mutta jo sen kappaleet olivat pieniä helmiä. Toistaiseksi tyrmäävin osoitus Pykärin laulunkirjoittajantaidoista saatiin kuitenkin Oi miten suuria voimia! -albumilla, joka on niin lähellä täydellistä poplevyä kuin kotimaassa on tällä vuosituhannella päästy.

Video ei ole enää saatavilla

Kunnianhimoisella Puutarhatrilogia-albumilla Pykäri jatkoi Reginan soundin muokkaamista sovituksellisesti monipuolisempaan ja kypsempään suuntaan. Seuraavaksi yhtyeeltä voidaan odottaa jo julkaistujen biisien perusteella ruotsalaistyyppistä ysäri-indierockia – unelmaiseen Regina-tyyliin, tietysti.

Video ei ole enää saatavilla

Näyttääkin siltä, että ainoat asiat, joihin Pykärin musiikissa voi luottaa, ovat uusiutuminen ja hienot kappaleet. Hänen esiintymistään Kokkisodan parisuhdejaksossa ei sen sijaan kannata jäädä odottelemaan vielä hetkeen. Mikkoa ei nappaa, sitä paitsi hänellä on liian kiire tehdä lisää jännittävää ja nerokasta popmusiikkia.

Video ei ole enää saatavilla

No, uutta matoa koukkuun: YleX:n ja Rumban Tulevaisuuden tusina -äänestyksen voittaja Shine 2009 julkaisee odotetun esikoislevynsä 13. huhtikuuta 4. toukokuuta – kai se nyt sentään floppaa oikein kunnolla?

Mikko Pykärin (Regina, jonka Ride-henkinen single Jos et sä soita kuuluu alkuvuoden ilahduttavimpiin yllätyksiin) ja Sami Suovan (Schmami, ex-Brightboy) duon Realism-albumi on – rahtusen teennäisen – tiedotteen mukaan ”tutkimusmatka vapauteen, rehellisyyteen ja täydellisyyteen”.

Olkoon vaikka gastronominen seuramatka Raaheen, sillä Shine 2009 ansaitsee paikkansa alkuvuoden mahlanjuoksuttajien listalla jo levyn tähtivierailijan ansiosta: Paula Abdul!

American Idol -tuomarina nykyään paremmin tunnettu Abdul oli kaksikymmentä vuonna sitten yksi maailman suurimmista dance- ja r&b-tähdistä, mistä kuusi peräkkäistä Yhdysvaltain singlelistan ykköstä todistavat vastaansanomattomasti. Ura tökkäsi 1990-luvun puoliväliin, jolloin laulajan edellinen albumi Head Over Heels julkaistiin.

Abdulin viime vuosien orastava comeback on poikinut kaksi singleä, joista edellinen, Kylie Minoguen ylijäämistä noukittu I’m Just Here for the Music, piipahti Yhdysvaltain singlelistan sijalla 87. Nouseeko Paula suomalaisvoimin uuteen loistoon?

Video ei ole enää saatavilla

Shine 2009 feat. Paula Abdul – So Free