Nuorgam esittelee kymmenen tähdenlentoa, joiden matka listoilta alelaariin kiinnitti suuren yleisön huomion vain hetkeksi. Kerromme millä tavoin he ovat jättäneet jälkensä ja miksi hekin ansaitsevat musiikinystävän kunnioituksen. Osa on raudanlujia musiikin ammattilaisia, toiset lähinnä studioon sattumalta tupsahtaneita sopivia kasvoja (tai vartaloita) musiikille.

Jokaisella heistä on kuitenkin se jokin, joka ihastutti ja jätti pysyviä muistijälkiä aikakautensa lapsiin.

Tähdet on valittu lähinnä kirjoittajan omien mieltymysten ja maun mukaan. Tämä ei siis ole mikään kattava otanta unohdetuista tähdistä. Satoja, ellei tuhansia samanalaisia tuikkii popmusiikin utuisessa historiassa, ihmisten muistoissa ja iPodeissa. Mutta näillä kymmenellä on erityinen tarinansa.

Stéphanie

Mitä, eikö minun kuninkaallisuudestani ollut parempaa kuvaa?

”Star, distant and free
You shine your light on our tomorrows
Two children are we
Enchanted by the night that follows”
(One Love to Give, 1986)

Stéphanie Marie Elisabeth Grimaldilla oli vuonna 1986 takanaan juuri niitä aineksia mistä europopunelmat syntyvät: draamaa, kauneutta ja geeneissä kulkevaa glamouria. Ja tietenkin Monacon prinsessan arvonimi.

Stéphanie oli selvinnyt nipin napin neljä vuotta aiemmin auto-onnettomuudesta, jossa hänen äitinsä, näyttelijätär, prinsessa Grace Kelly kuoli. Tätä traumaa seurasi yleinen kapinointi sekä villikkoprinsessan maine. Stéphanie työskenteli mallina (muun muassa Helmut Newtonin kuvaama Voguen kansi) sekä lanseerasi sopivasti kuumimpaan juppiaikaan oman uimapukumalliston. Ja seuraava looginen askel oli tietenkin poptähteys.

Tuottaja Yves Rozen avustuksella levytettiin prinsessalle juuri sopivan maltillinen, hieman melankolinen syntikkaiskelmä Ouragan (Hurrikaani). ”He’s so sure he’s so vain, he’s a maker of fashion, he’s a faker of passion” laulaa Stéphanie englanninkielisellä Irresistible -versiolla, hyvin ohuella, mutta kiistatta sympaattisella äänellään. Seuraavat sinkut olivat samalla tavoin Stéphanien rajallisille laululahjoille sopiviksi räätälöityjä. Musiikissa ja imagossa yhdistyivät juppiajan hohde ja prinsessan surullinen katse. Oli selvää, että Stéphanien menestys ei ollut oktaaveista kiinni, hieman eksyneen oloinen prinsessa resonoi ihan jotain muuta ihmisten ihasteltavaksi.

Ouragan/Irresistible myi pelkästään Ranskassa yli miljoona kappaletta ja oli iso hitti myös muualla Euroopassa.

Stéphanie olikin täydellinen poptähti nälkäiselle eurotrashille. Hän oli kuninkaallinen, joka suostui astumaan rahvaan eteen pällisteltäväksi sekä kilpailemaan listasijoista ja levymyynnistä promootiosirkuksessa. Ja siellä hän olikin, silminnähden vaivaantuneena, vastailemassa talk show -isännän kysymyksiin. Tai eksyneen kissanpennun oloisena lipsynkkaamassa debyyttialbuminsa hittejä, seisten banaalien muovirakennelmien keskellä studion värivalojen välkkeessä. Kaikki tämä studioyleisön seuratessa herkeämättä. Ei ole sattumaa, että kirjoittaessaan I’m Not Scared -kappaletta (Eight Wonder -yhtyeelle), Neil Tennant käytti omien sanojensa mukaan inspiraationa juuri prinsessa Stéphanieta. ”Take these dogs away from me, before they, before they bite…”.

Hyvin alkanut ura kuivahti kasaan ehkä prinsessan omaan passiivisuuteen. Huomioon ja ylellisyyteen tottuneelta Stéphanielta puuttui nälkä ja epätoivo, joilla pysyvä tähteys saavutetaan. Tai sitten koko touhu vain menetti uutuudenviehätyksensä. Toinen albumi ilmestyi vasta viisi vuotta myöhemmin, jolloin momentum oli jo kadonnut, ja aikuisrockiin siirtynyt prinsessa ei enää kiinnostanut. Stéphanien virallisessa biografiassa ei mainita laulu-uraa.

Stéphanien ura päättyi kuitenkin positiiviseen nuottiin. Michael Jacksonin hittisinkku In the Closet (1992) oli levynkannen mukaan ”duet with mystery girl”. Arvatkaapa kuka tuo mystinen nuori nainen oli?

Video ei ole enää saatavilla

Debbie Gibson

Debbie vasemmalla.

Suomalaiset muistavat Debbie Gibsonin ehkä parhaiten Raptorin (märkien) unelmien kohteena kappaleessa Debi Gibson (1990).

Deborah ”Debbie” Gibsonin jenkkiradiopop ei ehkä purrut täällä, mutta muualla oli toisin. Vuosina 1987–89 julkaistut kaksi albumia myivät kotimaassaan triplaplatinaa ja lisämiljoonia maailmalla. Gibson oli se juuri sopivan söpö naapurin tyttö hassussa hatussa ja liian isossa bleiserissä.

Ja sitten tulikin jo 90-luku, ja Nirvana, ja kaikki ihana pophattara vedettiin vessanpöntöstä alas Courtney Loven oksennuksen ryydittämänä. Gibson vaikutti olevan täysi vastakohta generation x -artisteille. Hän oli niin muovinen, niin kiltti, niin hymyilevä… pelkkä tottelevainen tuote siis? Harva kiinnitti huomiota siihen, että samoin kuin esimerkiksi Kurt Cobain, Debbie sävelsi, sanoitti ja tuotti kaiken materiaalin levyillään. Ollessaan tuolloin siis vielä teini-ikäinen. Lisäksi Gibson soitti itse useita instrumentteja studiossa ja lavalla (piano, synat, rummut). Ei hullumpi saavutus, ja lienee edelleen jonkinlainen ennätys. Mistään popneroudestahan ei musiikissa ehkä ollut kysymys, mutta esimerkiksi Lost in Your Eyesiä parempaa limu-tai limadiscoballadia saa etsimällä etsiä.

Gibson laulaa ja näyttelee edelleen, stadionit ovat vaihtuneet kuitenkin klubeiksi ja tosi-tv:kin on tullut tutuksi. Tällä hetkellä hänet nähdään Yhdysvalloissa Donald Trumpin vetämässä julkkis-Diilissä. Pelkästä rahantarpeesta tuskin on kuitenkaan kyse; rojalteja napsahtanee edelleen mukavasti neiti Gibsonin tilille. Ehkä ammattimuusikko haluaa yhä vain esiintyä?

Video ei ole enää saatavilla

Kikka

Näkyyks nännit?

Kikka oli 80-luvun lopulla suomalaisen Audiovox -levy-yhtiön vastine maailman samanthoille ja sabrinoille. Kotikutoiselta vaikuttanut ”Kikka-projekti” oli tarkkaan suunniteltu pitkän linjan musiikin ammattilaisten tuote. Juha Vainio ja Veikko Samuli kirjoittivat Kikan kahden ensimmäisen levyn kappaleet. Vainion kuoltua siirtyi vastuu tämän pojalle Ilkalle, joka myöhemmin toimi muun muassa Nylon Beatin hovisäveltäjänä. Koko pakkaus kuitenkin rakennettiin juuri Kirsi ”Kikka” Sirénin persoonan ympärille. Tämä ekstrovertti artisti oli tehnyt jo vuosia töitä viihdebisneksen liepeillä esimerkiksi laulavana tiskijukkana ja ensimmäiset televisioesiintymisetkin olivat jo 80-luvun puolesta välistä.

Kikan ensisinkku Mä haluun viihdyttää oli melkein täydellinen Stock-Aitken-Waterman -pastissi, pikkutuhmin sanoituksin. Tulliklubilla kuvattu video, jolla Kikka kiemurtelee pinkissä minihameessaan kiihdytti, viihdytti ja innoitti muun muassa Aake Kallialan unohtumattoman imitaation Pulttibois-ohjelmassa.

POP -lehdelle 2000-luvun alussa antamassaan haastattelussa Kikka kommentoi uransa alkua näin: ”Kaikki oli tarkkaan etukäteen mietittyä ja me odotettiin sitä oikeata hetkeä, jolloin mun aikani on tulla julkisuuteen. Ja mua valmisteltiin työhöni, koska tällaisen seksikkään imagon luominen vaatii ihan omanlaisensa tyypin ja luonteen, että sen pystyy viemään läpi onnistuneesti. Ja mä olin valmis lähtemään siihen täysillä mukaan.”

Täysillä mentiinkin. Kikka oli 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa kaikkialla ja levyt myivät kuin kuumat kakut. Kaiken kaikkiaan Kikka myi urallaan melkein 300 000 levyä, vertailun vuoksi esimerkiksi PMMP-yhtye on toistaiseksi myynyt noin 280 000 levyä.

Kikka oli myös ensimmäisiä suomalaisia artisteja, jolla oli selkeä ”gay following”. Aikana jolloin suomalainen homokulttuuri oli vielä lapsenkengissä ja selkeästi poissa valtamedian fokuksesta, esiintyi Kikka toistuvasti DTM -homoravintolassa. Kikan camp-henkinen musiikki, über-naisellinen tyyli ja humoristisen pikkutuhma ote oli kuin räätälöity drag-kuningattarien imitoitavaksi.

Humoristisuudestaan huolimatta Kikan uraa ei pitäisi nähdä pelkkänä sketsinä; levynmyynti ja laulajan tuotannosta vastaava lahjakkuuden määrä yksinkertaisesti puhuvat toista. Kikka kuuluu pikemminkin samaan kategoriaan kuin Irwin Goodman ja Esa Pakarinen, hän oli kansantaiteilija ja koko kansan viihdyttäjä.

Video ei ole enää saatavilla

Fancy

”Your loving heart, your credit card
I want all you can give
In return I make dreams come true
C’est la vie ma chérie
C’est la vie, c’est la vie mon amour
Don’t you see, love is sweet
But it never comes for free”
(C’est la vie, 1990)

Fancy on eurodiscon mystisiä hahmoja – outo sekoitus eltaantunutta vanhaa playboyta, Elvistä, Liberacea ja transvestiittia. Parhaimmillaan Fancy on parasta mahdollista eurodiscoa, pahimmillaan ö-luokan hansa-schlageria. Videoita katsoessa ei tiedä pitäisikö itkeäkö vai nauraa, mutta yhtä kaikki, kohta on koukussa ja huomaa hyräilevänsä Flames of Lovea.

Tess Teiges -nimellä alunperin jo 70-luvun alusta iskelmää tehnyt nuorimies tapasi 80-luvun alussa Amanda Learin hovituottajana kunnostautuneen Anthony Monnin. Yhdessä heillä syntyi idea yhdistää Monnin syntetisaattoribiitit Teigesin schlager-perinteestä kumpuaviin melodioihin. Tuloksena oli Slice Me Nice, saksalainen italodiscohitti, joka lainasi soundin New Yorkin Hi-NRG -tuottajavelho Bobby Orlandolta ja sanat luoja tietää mistä:

”I’m like a cake that wants to be baked
I’m like a pie made for hungry guys
Slice me nice”

Fancy tahkosi enemmän tai vähemmän samalla konseptilla musiikkia menestyksellä sekä itselleen että muille (Linda Jo Rizzo, Grant Miller) aina 90-luvun alkuun asti, jolloin uusi rapilla maustettu eurobiitti löysi tiensä junteimpiinkin Euroopan nurkkiin. Musiikintekoa hän ei ole kuitenkaan lopettanut. Kauniisti sanottuna vaihtelevantasoisia levyjä on ilmestynyt tasaisin välein ja samalla keikkaa on heitetty varsinkin entisissä neuvostomaissa ja Venäjällä, missä Fancyn soundia edelleen rakastetaan.

Vaikka Fancy katosi listoilta ja mediasta, oli yhteys jo syntynyt. Tyylin ollessa näin erityislaatuinen, on selvää, että artistin ja yleisön välille syntyy myös erityislaatuinen suhde. Eurodiscon omalla Ed Woodilla on edelleen pieni, mutta lojaali faniverkosto ympäri maailmaa ja internetiä. Muutama täysosumahitti taskussaan Fancyn karavaani jatkaa matkaa eteenpäin; seuraava yökerho jossain päin Kazakstania odottaa jo illan pääesiintyjäänsä!

Video ei ole enää saatavilla

Shampoo

Shampoo ja hoitoaine.

”They’re so old, and they sound like band’s we’ve heard before” (Shampoo Oasiksesta, Melody Maker, 1994)

Manic Street Preachersin megafanit, kaverukset Jacqui Blake ja Carrie Askew kyllästyivät 90-luvun alussa fanzinejen kyhäilyyn ja backstageilla odotteluun, ja päättivät perustaa itse bändin. Koulutytöillä oli toinen jalka vahvasti punkissa ja riot grrrl -liikkeessä ja toinen kaikessa pinkissä ja pörröisessä. Ensimmäiset singlet julkaistiin Saint Etienne -miesten Icerink -levymerkille ja Shampoo huomattiinkin NME:n ja Melody Makerin kaltaisissa julkaisuissa. Täysosuma oli kuitenkin kolmas, isomman levy-yhtiön (EMI:n alamerkki Foodin) julkaisema, tyttöjen itsensä kirjoittama Trouble.

”Uh oh, we’re in trouble
Something’s come along and it’s burst our bubble”

Bailaamisen ongelmallisuudesta kertova kappale puhutteli. Se ja neljä seuraavaa singleä nousivat brittien top 40 -listalle, ja tyttöjen kasvot koristivat sekä Smash Hitsin että Melody Makersin kantta. PVC-muoviin ja pinkkeihin tekoturkiksiin pukeutuneet tytöt vetivät pokalla valitsemaansa punk-linjaa ja muun muassa kieltäytyivät vastaamasta haastatteluissa yhteenkään kysymykseen. Jonkinlaiseksi novelty-bändiksi mielletty Shampoo oli nopeasti passé Euroopassa, mutta keräsi vielä toisella ja kolmannella levyllään myyntiä ja huomiota kitschin luvatussa maassa Japanissa. Bändin single Girl Power (1995) kiinnitti tuottaja Simon Fullerin huomion, ja seuraavaksi fraasia käytettiinkin jo Fullerin uuden projektin, Spice Girlsin markkinoinnissa.

Carrie, Jacqui ja parisataa miljoonaa jeniä katosivat jonnekin, eikä edes internet osaa kertoa mitä tytöt touhuavat nykyään.

Video ei ole enää saatavilla

Kirjoittaja on Suomen kenties johtava roskapopin kerääjä ja dj. Sarjan toinen osa ilmestyy huomenna.

Graafin siskokset. Kumpi nyt olikaan kumpi.

Nuorgam vaalii tasa-arvoa. Poikabändisoittolistan jälkeen olemme koonneet vastaavan listan tyttöbändeistä samoin kriteerein: laulun ja tanssin pitää olla pääasia, ja myös ulkonäöllä on väliä. Siksi tästä listasta on turha hakea Tarharyhmää, Tiktakia, Indicaa, Dixie Chicksiä tai Banglesia. Jopa ruotsalainen Troll osoitti liiaksi rockbändin elkeitä.

Tyttöryhmien esiinmarssi alkoi jo 1950-luvulla, mutta tämä soittolista lähtee 1970-luvulta Baccaran, Sister Sledgen ja The Pointer Sistersin tahdissa. Kasarilla jumala loi Bananaraman, The Weather Girlsin, Wilson Phillipsin, Mel & Kimin ynnä muita, ja ysärillä vaikka mitä TLC:stä, Shampoosta ja Spice Girlsistä lähtien. Sugababes ja Girls Aloud, 2000-luvun lahjat popmaailmalle, saivat mukaan kaksi biisiä.

Suomalaisista noteerasimme itsestään selvästi muun muassa alkuaikojen Nylon Beatin, Mascaran, Gimmelin, Taikapeilin sekä 1980-luvun Poko-virityksen Belaboriksen.

Harmiksemme Cat Catin Yksin sateeseen puuttuu Spotifysta. Onneksi on Youtube. Katsellaan se tähän väliin:

Video ei ole enää saatavilla

Listan tyttöduojen ja -ryhmien mukana matkustetaan maailman ympäri Australiasta Kaukoidän ja Venäjän kautta eri puolille manner-Eurooppaa ja sieltä Brittein saarille sekä tietenkin Yhdysvaltoihin. Musiikillinen kirjo vaihtelee tanssipopista girl powerin kautta räppiin ja r&b:hin. Joten asenne kuntoon, ääni auki ja ryntäät esille. Viva la megababes!

1. Shampoo – Viva la Megababes
2. t.A.T.u – All About Us
3. Spice Girls – Wannabe
4. Mini Viva – Left My Heart in Tokyo
5. Bananarama – Venus
6. Company B – Fascinated
7. Graaf – Give It Up
8. Precious – Rewind
9. Exposé – Seasons Change
10. En Vogue – Free Your Mind
11. Mis-Teeq – Scandalous
12. Mel & Kim – Respectable
13. Arabesque – Time to Say Good Bye
14. Baccara – Parlez-vous français
15. Las Ketchup – The Ketchup Song (Aserejé)
16. Atomic Kitten – Whole Again
17. SWV – Weak
18. Eternal – Stay
19. TLC – Kick Your Game
20. 3LW – No More (Baby I’ma Do Right)
21. Destiny’s Child – Independent Women Part 1
22. The Pussycat Dolls feat. Busta Rhymes – Don’t Cha
23. Nina Sky feat. Jabba – Move Ya Body
24. Girls Aloud – The Show
25. Jane – VIP
26. Jomanda – Got a Love for You
27. Gimmel – Harmaata lunta
28. Belaboris – Rakkauden jälkeen
29. 2NE1 – Ugly
30. The Saturdays feat. Flo Rida – Higher
31. I’Dees – Time
32. All Saints – Pure Shores
33. Sugababes – Overload
34. B*Witched – C’est la vie
35. Mascara – Erittäin hyvä (ellei täydellinen)
36. Sitruunapippuri – Mä haluun lentää
37. Sugababes – Push the Button
38. Girls Aloud – Call the Shots
39. The Pointer Sisters – I’m So Excited
40. L5 – Toutes les femmes de ta vie
41. Dream – He Loves U Not
42. Cherish feat. Yung Joc – Killa
43. Danity Kane – Show Stopper
44. Kut Klose – I Like
45. Taikapeili – Jos sulla on toinen
46. Nylon Beat – Satasen laina
47. Me & My – Dub I Dub
48. Salt-N-Pepa – Let’s Talk About Sex
49. TLC – Ain’t 2 Proud 2 Beg
50. Destiny’s Child – Bills, Bills, Bills
51. The 411 – Dumb
52. Xscape – Just Kickin’ It
53. The Pussycat Dolls – I Hate This Part
54. Bardeux – When We Kiss
55. Seduction – Two to Make It Right
56. Allure – All Cried Out
57. S.O.A.P. – This Is How We Party
58. Popsie – Rough Enough
59. The Veronicas – Untouched
60. Aly & AJ – Potential Breakup Song
61. Serebro – Song 1
62. Girls’ Generation – The Boys
63. Sister Sledge – We Are Family
64. Zhané – Hey Mr. DJ
65. Salt-N-Pepa – Push It
66. 702 – Where My Girls At
67. Cleopatra – Cleopatra’s Theme
68. Mary Mary – Shackles (Praise You)
69. Brownstone – G.H.E.T.T.O.U.T.
70. Bananarama – Love in the First Degree
71. Wilson Phillips – Hold On
72. Sister2Sister – Sister
73. Jade – Don’t Walk Away
74. She Moves – Breaking All the Rules
75. Bardot – Poison
76. Changing Faces – Stroke You Up
77. Honeyz – Finally Found
78. All Saints – Black Coffee
79. M2M – Don’t Say You Love Me
80. Booty Luv – Say It
81. Shampoo – Trouble
82. The Pipettes – Pull Shapes
83. The Weather Girls – It’s Raining Men
84. The Cover Girls – Wishing on a Star
85. En Vogue – Don’t Let Go (Love)
86. Sweet Sensation – If Wishes Came True
87. Spice Girls – Viva Forever