Scorpions / Rudolf Schenker ilman viiksii 7.6.2008 Sauna Open Air, Tampere.

Roger Waters haaveili pikkupoikana muurarin urasta.

Roger Waters tuo tällä viikolla suuruudenhullun The Wall Live -lavaspektaakkelinsa Suomeen.

Siitä huolimatta, että Pink Floydin levyttämä alkuteos on kohta 32-vuotias möhkäle progressiivista rockia, kiinnostusta riittää. The Wall Live esitetään Helsingin Areenalla peräti kahtena iltana, huomenna 27. ja ylihuomenna 28. huhtikuuta.

The Wall on The Whon Tommyn ohella kaikkien rockoopperoiden ja teemalevyjen arkkityyppi. Albumilta lohkaistu single Another Brick in the Wall (Part II) on Pink Floydin ainoa listaykkössingle Briteissä ja ensimmäinen laatuaan Yhdysvalloissa, ja se on edelleen kiistatta yhtyeen tunnetuin kappale.

Alan Parkerin filmatisointi levystä vuodelta 1982 on puolestaan malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun omaan visioonsa rakastunut rocktähti ja arvostettu elokuvaohjaaja pääsevät yhdessä tuhlaamaan miljoonia puntia.

Viime syyskuussa Kanadasta käynnistynyt The Wall Live -kiertue on ollut arvostelumenestys, ja sen Pohjois-Amerikan osuus oli viime vuoden kymmenenneksi tuottoisin kiertue. Waters on päivittänyt lapsuuden sotapeloista sekä naisiin, auktoriteetteihin ja omaan yleisöönsä kohdistuvasta vihasta ammentavan tarinan 2000-luvulle ilmeisen onnistuneesti.

The Wallin moniin eri inkarnaatioihin liittyy tunnettuja nimiä, joita kaikki muurin murtumista Areenalle katsomaan rynnivät tuskin osaavat yhdistää klassikkoteokseen. Alla esittelemme viisi niistä.

1. Bob Ezrin

Vaikka tuottaja Bob Ezrinin ansioluettelosta löytyvätkin muun muassa Peter Gabrielin ensimmäinen sooloalbumi (1977) ja Lou Reedin ahdistusklassikko Berlin (1973), hänet tunnetaan parhaiten yhteistyöstään 70-luvun hard rock -jättiläisten Kissin ja Alice Cooperin kanssa.

Kanadalainen Ezrin ei siis ollut todennäköisin tuottaja Pink Floydin umpibrittiläiselle ja oudolle teema-albumille, varsinkin kun tuottajan käyttäminen ylipäätään oli yhtyeelle radikaali siirto.

EMI:n Norman Smith oli avustanut bändiä sen alku-uralla, mutta 1970-luvun huippusuositut albumikokonaisuudet olivat Pink Floydin itsensä tuottamia.

Ezrin oli kuitenkin mies paikallaan. Hän toimi sovittelijana Watersin ja yhtyeen toisen voimahahmon, kitaristi David Gilmourin välillä ja vei megalomaanisen levyprojektin loppuun asti kohtalaisen pienin oheisvahingoin.

Video ei ole enää saatavilla

Pink Floyd – Another Brick in the Wall (Part II)

2. Jeff Porcaro

Pink Floyd ei ollut 1970-luvun lopulla mukava työyhteisö.

Waters kiusasi Ezriniä muun muassa nälvimällä tälle siitä, että tuottajan osuus levyn rojaltimaksuista oli pienempi kuin muiden – hän jopa teetti tuottajalle vittuilevia rintanappeja. Waters myös savusti kosketinsoittaja Rick Wrightin ulos yhtyeestä uhkailemalla, ettei The Wallia julkaista lainkaan, ellei Wright eroa.

Onnekseen Pink Floydin jäsenet saivat studioon ulkopuolista apua. Yksi heistä oli sittemmin edesmennyt Toto-rumpali Jeff Porcaro, joka soitti Mother-kappaleella yhtyeen oman rumpalin Nick Masonin sijaan.

Tämä on syytä muistaa, jos tietokilpailussa joskus kysytään, mitä yhteistä The Wallilla on Michael Jacksonin Thrillerin, Bruce Springsteenin Human Touchin ja Madonnan Like a Prayerin kanssa. Porcaro oli aikoinaan melkoisen kysytty soittaja.

Video ei ole enää saatavilla

Pink Floyd – Mother

3. Michael Kamen

Vuonna 2003 kuollut säveltäjä ja orkesterinjohtaja Michael Kamen ehti elämänsä aikana syyllistyä useisiin musiikillisiin rikoksiin.

Niihin kuuluvat Metallican ja San Franciscon sinfoniaorkesterin yletön konserttilevy S&M (1999) sekä siirappisuudessaan ylittämätön elokuvaballadikolmikko (Everything I Do) I Do it for You (Bryan Adams, 1991), All for Love (Bryan Adams, Rod Stewart & Sting, 1993) ja Have You Ever Really Loved a Woman? (Bryan Adams, 1995).

Kamen oli myös vastuussa The Wallin orkesterisovituksista, jotka tekivät vaikutuksen Pink Floydin jäseniin.

Sekä Waters että Gilmour työskentelivät säveltäjän kanssa myöhemminkin, vaikka samat yhteistyökumppanit eivät progressiivisen rockin pahimmille riitapukareille noin muuten juuri kelvanneet.

Video ei ole enää saatavilla

Pink Floyd – Comfortably Numb

4. Christopher Reeve

Miten Teräsmiehenä ja kantasolututkimuksen puolestapuhujana tunnettu edesmennyt näyttelijä liittyy The Walliin?

Kun Alan Parker kuvausryhmineen valmistautui toteuttamaan kohtauksen, jossa elokuvan päähenkilö Pink kelluu uima-altaassa, kävi ilmi, ettei pääosaa esittänyt Bob Geldof osannut uida. Tulevalle Live Aid -hyväntekijälle kaivettiin Pinewoodin maineikkaan elokuvastudion varastosta Teräsmies-elokuvan lentokohtauksia varten Reevelle teetetty läpinäkyvä kehomuotti, jonka avulla Geldof pysyi pinnalla.

Monet lähteet mainitsevat, että muotti olisi itse asiassa Helen Slaterin Supergirl-elokuvassa käyttämä, Geldofin ruumiinrakenne kun oli melko hentoinen. Teräsmiehen serkkutytöstä kertova leffa valmistui kuitenkin vasta kaksi vuotta The Wallin jälkeen.

Todennäköisesti väärän tiedon on laittanut liikkeelle Roger Waters, joka olisi itse halunnut The Wallin pääroolin, mutta joutui hautaamaan haaveen surkeasti sujuneen koekuvauksen myötä.

Video ei ole enää saatavilla

The Wall (ohj. Alan Parker, katkelma)

5. Scorpions

Ansiokkaasta progressiivisesta hard rock -yhtyeestä saksalaisen nahkalätsä- ja viiksihevin kuningasporukaksi kehittynyt Scorpions ei välttämättä ole ensimmäisiä artisteja, jonka nimen yhdistäisi Pink Floydiin.

Kun Roger Waters esitti lukuisien vierailijoiden kanssa The Wallin Berliinissä vuonna 1990 juhlistaakseen Berliinin muurin murtumista, paikallisella rocksuuruudella oli kuitenkin kunnia avata show.

Klaus Meine ja kumppanit soittivat kylmän sodan vasta lämpenemään päässeillä raunioilla levyn ensimmäisen kappaleen In the Flesh, ja Scorpions nousi lavalle vielä uudestaan yhdessä Watersin kanssa.

Konsertin muihin vieraisiin kuuluivat muun muassa Bryan Adams, Cindy Lauper ja Van Morrison, ja Waters yritti houkutella esiintyjäkaartiin myös Peter Gabrielia ja Bruce Springsteeniä.

Paikalliselle yleisölle Scorpions oli varmasti paljon kovempi juttu.

Video ei ole enää saatavilla

Scorpions – In the Flesh (Berliinissä 1990)

Pukiko Ezrinin tuotanto The Wallia? Osaako Bob Geldof sittenkin uida? Onko Scorpions vastuussa kaikkien aikojen parhaasta Pink Floyd -coverista? Purkaudu alla kommenteissa.