”Supernova/mä tahdon vielä olla/mainoksissa/ja ääni radiossa”, lauloi Neon 2 vuonna 1992. Samaistuiko Sandra siihen?

Tällä viikolla suomen taivaalta voi bongata Ursan mukaan harvinaisen paljon meteoreja eli tähdenlentoja. Kyseessä on ns. Geminidien meteoriparvi. Aktiivisin aika tähdenlennoille on tänään puolenyön aikaan. Ilmiötä voi juhlistaa vaikkapa sujauttamalla Walkmaniinsa Euroopan discotaivaan kestotähden Sandran tuoreimman kasetin Stay in Touchin ja tunnelmoida luonnon strobojen välkkeessä.

Sandra on oman genrensä, eli europopin, todella harvoja edustajia, joiden levytysura on kestänyt yli 30 vuotta. Hänen levyjään on myyty noin 30 miljoonaa kappaletta ja kaikki rouvan julkaisemat studioalbumit ovat nousseet kotimaan Saksan top 20 -listalle. Huomionarvoista on myös se, että Sandra on levyttänyt koko soolouransa samalle isolle levy-yhtiölle eli EMI:lle. Yleensähän yli 35-vuotiaat popartistit tiputetaan kuin kivet kengästä, jos levymyynti ei ole Goljat-luokkaa.

Soolouransa lisäksi Sandra levytti yhdeksän albumia tyttöbändi Arabesquen pääsolistina vuosina 1979–1984. Sandran laulua on kuultu myös entisen aviomiehen Michael Cretun Enigma-projektin levyillä.

Klassista balettia ja laulamista harrastanut nuori Sandra Lauer pääsi levyttämään ensimmäisen kerran jo 13-vuotiaana, mutta varsinainen menestys siunaantui kohdalle vuonna 1979, jolloin hänet värvättiin tyttöbändi Arabesquen riveihin. Tuottajat kuulivat heti, että Sandralla oli äänessään se mystinen ”jokin”. Hän ei ollut ehkä kolmikon paras laulaja teknisesti, mutta kuten aiemmin vaikkapa Diana Rossin ja The Supremesin tapauksessa, keulakuvaksi valittiin tunnistettavin ja omaperäisin laulusoundi. Arabesquen purkkadisco myi miljoonia lähinnä Aasiassa, missä trio työskentelikin yli viisi vuotta. Arabesquen käyttämällä studiolla työskenteli syntikansoittajana myös tuottaja Michael Cretu, josta Sandra löysi sekä tulevan aviomiehensä, että musiikillisen Pygmalionsa.

Michael Cretun oma soolotuotanto ei ollut menestynyt, mutta Sandrasta hän sai tarvitsemansa tulkitsijan. Sandran kiehnäävä, seksikäs, melkein naukuva laulutapa toi juuri sitä kaivattua kipinää ja persoonaa mitä Cretun kolkko synteettinen musiikki tarvitsi toimiakseen kaupallisesti. Sandran ensimmäinen englanninkielinen soolosingle (I’ll Never Be) Maria Magdalena iski luun kurkkuun heti dramaattisesta introsta alkaen. Eurooppa antautui. Single nousi ykköseksi 21 maassa ja myi yli viisi miljoonaa, vaikka sitä ei näkynyt lainkaan Yhdysvaltain tai Britannian top 40 -listoilla.

Sandran imago muuttui Arabesquen naapurintytöstä viileän eteeriseksi maailmannaiseksi. Levynkansiin ja videoihin panostettiin, sillä Cretu halusi suojatilleen selkeän hajuraon pahimman kilpailijansa Dieter Bohlenin Modern Talking -junttimenoon.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana Cretu tuotti ja kirjoitti ydintiiminsä avustuksella Data-Alpha-studiolla (ja myöhemmin kotistudiollaan Ibizalla) Sandralle 18 hittisingleä ja seitsemän menestysalbumia. Cretut erosivat vuonna 2007, mutta Sandra on jatkanut musiikintekoa, pääosin samojen muusikoiden ja biisinkirjoittajien kanssa.

Sandran joulukuulle suunniteltu Suomen-kiertue peruuntui järjestäjien toimesta, mutta eurojuuston ystäville tuonee jotain lohtua artistin tuore levy.

Stay in Touch on Sandran kolmas albumi ilman Michael Cretua. Kokeellinen The Art of Love (2007) ja jenkkisoundia hakenut Back to Life (2009) saavat seuraajakseen kunnon ”halolla päähän” -retrolevyn. Blank and Jones -tuottajakaksikko onnistui luomaan huvittavan autenttisen kasarisoundin. Sandran ääni on edelleen ihan hyvässä vedossa, tosin entistä(kin) nasaalimpi. 35 vuotta bisneksessä ei ole myöskään yhtään pehmentänyt laulajattaren aksenttia – onneksi! Vaikka Sandra-soundiin on kuulunut aina laululla digitaalisesti leikkiminen sekä erilaisten kaikujen lisääminen, niin Stay in Touchin suurin ongelma on nykypopista tuttu ilmiö: laulu on paikoitellen niin käsiteltyä ja robottimaista, että korvissa vain surisee.

Luottomies Jens Gadin kirjoittamat kappaleet onneksi toimivat. Fiiliksessä on selvästi haettu 80-luvun puolivälin naiiviutta ja tyttömäisyyttä, sekä laulutavan että sanoitustenkin osalta. Melodiat ovat vahvoja: Heart of Wax voisi esimerkiksi olla kenen tahansa 30 vuotta nuoremman artistin esittämänä todellinen listahirmu.

Stay in Touch tuottaa pettymyksen vain siinä mielessä, että albumeillaan Sandra ja kumppanit ovat aina pyrkineet laajentamaan soundiaan ja tuomaan siihen mielikuvituksellisia vivahteita. Stay in Touch toimii aikakoneena, ja on selvästi rakkaudentunnustus vanhoille faneille, mutta Sandran parhaiden albumien joukkoon se on liian yksitotinen. Vielä vuoden 2002 erinomaisella The Wheel Of Timella Sandra versioi ennakkoluulottomasti muun muassa Depeche Modea ja Talk Talkia. Toivottavasti seuraavalla levyllä kuullaan jotain yhtä pöhköä!

Seuraavassa vielä viisi virstapylvästä Sandran 30-vuotiselta uralta.

Arabesque – Sunrise In Your Eyes (1983)

Sandra lauloi Arabesquen keulakuvana vuosina 1979–1984 yhteensä yhdeksällä pitkäsoitolla. Saksalaistuottajien soundi yhdisteli melko persoonattomasti Abbaa, Boney M:ää ja Baccaraa. 80-luvulle tultaessa musiikki lipui enemmän kohti syntikkaiskelmää. Arabesquen paras markkina-alue oli Japani, mutta muutama isompi hitti saavutettiin myös Saksassa. Sunrise in Your Eyes on aika tyypillinen, helposti unohdettava jollotus, josta vahvimmin jää mieleen Sandran persoonallinen lauluääni. Myöhemmissä haastatteluissaan Sandra ei ole ollut erityisen innoissaan Arabesque -vuosistaan. Kun bändi hajosi vuonna 1984 oli tulevalla rouva Cretulla mielessään jo kokonaan uusi alku.

Video ei ole enää saatavilla

(I’ll Never be) Maria Magdalena (1985)

Sandran soolouran ensimmäinen ja suurin hitti. Kappaleen sanoitus on fantastista höttöä: Sandra ei siis halua olla Kristuksen morsian eikä parantua huoruuden synnistä… vai kuinka tämä nyt menikään? Ken tietää, mutta kertosäkeen vuoropuhelu ja sata muuta koukkua takaavat korvamadon. Maria Magdalena ei itse asiassa ollut Sandran ensimmäinen soolosingle; vuosi aikaisemmin hänen soolouransa oli yritetty lanseerata saksankielisellä versiolla Alphavillen Big in Japanista. Ilman menestystä.

Video ei ole enää saatavilla

Secret Land (1988)

Sandran levyjen materiaalia valittaessa Cretu ja Sandra pyrkivät välttämään ajan tyypillisintä discopop-soundia. Tulevien Enigma-levyjen vaikutteet kuuluivat jo Sandran kolmannella albumilla Into the Secret Land. Levyn nimikappale on uudelleensanoitettu- ja sovitettu versio saksalaisen Fabriquen Trenchcoat Man -kappaleesta.

Video ei ole enää saatavilla

Enigma – Sadeness pt 1 (1990)

Michael Cretun maailmanmusiikista ja esimerkiksi gregoriaanisesta laulusta ammentava Enigma lanseerattiin anonyymisti ja salanimillä. Sandra osallistui hankkeeseen vierailevana laulajana viidellä ensimmäisellä Enigma-albumilla. Sadeness-kappaleessa Sandra kuiskuttelee ilman krediittiä kertosäkeen ”Sade dis-moi, Sade donnes-moi” -osuuden. Kappale oli vuoden 1990 suurimpia hittejä maailmassa nousten listaykköseksi 24 maassa.

Video ei ole enää saatavilla

Infinite Kiss (2012)

Sandran tuoreelta levyltä nostettu radiosingle, video on kuvattu keikalla Varsovassa.

Video ei ole enää saatavilla

Nuorgam esittelee kymmenen tähdenlentoa, joiden matka listoilta alelaariin kiinnitti suuren yleisön huomion vain hetkeksi. Kerromme millä tavoin he ovat jättäneet jälkensä ja miksi hekin ansaitsevat musiikinystävän kunnioituksen. Osa on raudanlujia musiikin ammattilaisia, toiset lähinnä studioon sattumalta tupsahtaneita sopivia kasvoja (tai vartaloita) musiikille.

Jokaisella heistä on kuitenkin se jokin, joka ihastutti ja jätti pysyviä muistijälkiä aikakautensa lapsiin.

Tähdet on valittu lähinnä kirjoittajan omien mieltymysten ja maun mukaan. Tämä ei siis ole mikään kattava otanta unohdetuista tähdistä. Satoja, ellei tuhansia samanalaisia tuikkii popmusiikin utuisessa historiassa, ihmisten muistoissa ja iPodeissa. Mutta näillä kymmenellä on erityinen tarinansa.

Sandra

Hyvällä tuurilla ihmiset muistavat saksalaiselta europoptähdeltä Sandralta muutaman hitin. Yleensä ainakin (I’ll Never Be) Maria Magdalena soittaa kelloja melkein kenen tahansa ennen 90-lukua syntyneen päässä.

Sandra lienee tyypillinen esimerkki discotähdestä, jota pidetään lähinnä muutaman hitin ihmeenä. Ja on samalla loistava esimerkki laulajasta, joka on kaikkea muuta! Ai miksikö? Ennen läpimurtoaan Sandra oli levyttänyt jo tyttöbändi Arabesquen päävokalistina kahdeksan studioalbumia vuosina 1979–84, myyden miljoonia lähinnä Aasian markkinoilla. Sooloartistina Sandra myi noin 30 miljoonaa levyä, ja levyttää edelleen, vieläpä samalle levy-yhtiölle, jolle hänet 1984 signattiin. Sandran vokaaleja on kuultu myös tuottaja-aviomies Michael Cretun Enigma -projektissa. Sandran sensuelli huokailu siivitti muun muassa Sadeness Part 1 -singlen listaykköseksi yli kahdessakymmenessä maassa ja Yhdysvaltojen top viiteen. Minkä kohdan muistat tuosta kappaleesta parhaiten? Kyllä, Sandran kuiskuttelun ”Sade dis-moi, Sade donnes-moi”.

Voidaan tietenkin kiistellä, kuinka paljon Sandra itse on vastannut menestyksestään; hänhän ei kirjoittanut tai tuottanut materiaaliaan. On helppo osoittaa aviomies Michael Cretun suuntaan ja nyökkäillä tietävästi päätään. Mutta popmusiikissa 1+1 ei ole aina 2. Cretuhan teki itse muutaman soololevyn jolle suuri yleisö lähinnä haukotteli. Sandralla oli se, mitä Cretulta itseltään puuttui; karismaa, salaperäisyyttä ja kasvot. Sandra on laulujensa timanttien osteluun kyllästynyt saksalainen luksusnarttu, ”no matter if it’s Rome or Tennessee”.

Ennenkaikkea Sandralla on ääni, tuo sensuelli kähinä, joka on kuin luotu laulamaan Maria Magdalenasta, ja siitä kuinka helppoa on menettää itsekontrolli kokonaan yön kuumina tunteina.

Video ei ole enää saatavilla

t.A.T.u

Lena ja Julia ehtoisimmillaan.

t.A.T.u:n All the Things She Said -musiikkivideo onnistui siinä mistä kaikki limaiset levy-yhtiösedät haaveilevat: aiheuttamaan sensaation. Ja ilman paljasta pintaa tai väkivaltaa. Videolla kaksi koulu-uniformuun pukeutunutta tyttöä laulaa ja suutelee sateessa. Kuten jokainen taatusti muistaakin. Tuntuu hullulta, mutta vuonna 2001 tämä tosiaan oli provokatiivista. Nythän jokainen sekä heidän äitinsä ja koiransa on heittänyt kevyttä lesbo-actionia vauhdittamaan piristysruisketta kaipaavaa uraansa (kyllä puhun juuri sinusta, Madonna).

t.A.T.u oli alun perin tuottaja, mainosmies Ivan Shapovalovin neronleimaus. Tarkoitus oli luoda kiellettyä teiniseksiä hohkaava tyttöduo 2000-luvulle. Julia Volkova ja Lena Katina valittiin satojen ehdokkaiden joukosta. Molemmilla oli vankka musiikillinen tausta Neposedi -lapsiryhmässä. Shapovalov ei olisi voinut ideoida itselleen parempia tähtiä, molemmat osasisivat laulaa, olivat kauniita, ja ennen kaikkea heillä oli uskomaton kemia. Tämä siunaus muuttui Shapovalovin kiroukseksi jo muutamassa vuodessa, tiukan ryhmän muodostaneet tytöt ottivat ohjat omiin käsiinsä ja antoivat luojalleen kenkää saatuaan vähän ammatillista itsevarmuutta.

t.A.T.u:n kapina ei vaikuttanut päälleliimatulta. He tuntuivat vaarallisilta. Koko projekti vaikutti etenevän puberteettisen teinitytön uhmalla ja oikukkuudella. Popyleisö oli tottunut Spice Girlsin kaltaisiin pystyyn laminoituihin, PR-miesten taluttamiin rahantekonukkeihin, mutta tämä tyttöuhma oli todellista. Länsimaisen median kulttuurishokkia ei auttanut yhtään se, että tytöt puhuivat vain auttavasti englantia. Esimerkiksi brittiläisen viihdepoplaulaja Charlotte Churchin haukuttua t.A.T.u:n tuoreinta singleä Daily Mirror -lehdessä, vastasi Lena Katina kritiikkiin rakentavasti: “I will murder her. She should come to Moscow and then I will shoot her in the head just like in our video…She must be very careful with her big mouth because bad things can happen to people.”

Jopa osallistuessaan euroviisuihin vuonna 2003 säilytti t.A.T.u särmänsä. Viikkojen mediasirkus ja spekulointi siitä, mikä olisi tyttöjen stuntti h-hetkellä, päättyi arvellun alastomuuden tai aseiden heiluttelun sijaan pelkistetyn suoraviivaiseen esitykseen. Ihan kuin t.A.T.u vain periaatteesta halusi olla antamatta sitä mitä siltä odotettiin. He tulivat kisan toiseksi.

t.A.T.u oli uuden vuosituhannen Frankie Goes to Hollywood. Tuottaja Trevor Hornin lisäksi bändit jakoivat energian, asenteen ja lyhytikäisyyden. Suksien mentyä ristiin levy-yhtiö Universalin kanssa, julkaistiin kolmas ja viimeinen albumi Waste Management oman levy-yhtiön kautta. t.A.T.u -tiimin linja piti loppuun asti: Kolme albumia (kahdella eri kielellä) ja musiikkivideot muodostavat ehyen kokonaisuuden, vaikka kaupallinen menestys ei enää uusiutunutkaan länsimaissa.

Video ei ole enää saatavilla

Sabrina

Kasaripojat muistavat Sabrinan.

”Everybody, summertime love
You’ll remember me”
(Boys, 1987)

Kun Magazine Show -ohjelman kuvaukset saatiin päätökseen hotelli Florian uima-altaalla Italian Jesolossa eräänä kuumana alkukesän päivänä 1987, kukaan kuvausryhmästä tuskin ajatteli tehneensä suurta taidetta. Videolla oli tallentunut lähinnä 19-vuotiasta Sabrina Salernoa pulikoimassa altaassa ja lipsynkkaamassa uusinta levytystään Boys (Summertime Love). Toisessa kädessään hänellä oli sateenvarjodrinkki, toisen käden ollessa työllistetty bikinitopin ylläpysymisen kanssa. Italiassa kauniit tytöt kuuluivat ohjelman kuin ohjelman koristeeksi, joten kuvaukset olivat peruskauraa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen materiaalista päädyttiin kuitenkin leikkaamaan myös musiikkivideo. Taidetta tai ei, videon levitessä taivaskanaville ympäri Eurooppaa oli efekti sensaatiomainen. Pienten ja isompienkin poikien leuat loksahtelivat Italiasta Lappiin, BBC vaati, että video leikataan uusiksi brittimarkkinoille, ja Suomessa Suosikki painoi megaturbojulisteen ”Mamma Mia mitkä meijerit” -tekstillä.

Boys oli valtava hitti Italian lisäksi kymmenissä Euroopan maissa myyden puolitoista miljoonaa kappaletta.

Seuraavat neljä vuotta Sabrina lypsi kaikki mahdollisuudet, jotka Boys toi tullessaan. Hän työskenteli legendaarisen tuottajan Giorgio Moroderin kanssa, levytti hittisinkun Stock-Aitken-Watermanin kanssa, teki elokuvarooleja, kiertueita, ja satoja tv-esiintymisiä ympäri maailman studioita. 15 miljoonan myydyn levyn jälkeen hulabaloo oli ohi ja Sabrina siirrettiin Yhden hitin ihmeet 80-luvulta -mappiin.

No, oliko Sabrinalla sitten lahjoja? Jos ottaa huomioon kuinka monta kaunista, isorintaista, showbisneksestä kiinnostunutta tyttöä löytyy pelkästään Sabrinan kotikaupungista Genovasta, saati sitten koko Italiasta, on todettava, että jotain Sabrinalla oli. Ja ennen kaikkea taito käyttää sitä. Vuonna 2012 Sabrina on edelleen tuttu kasvo Italian televisiossa. Takana on myös rooleja elokuvissa sekä teatterissa. Tammikuussa starttasi neljän kuukauden kiertue Euroopassa. 43-vuotias Sabrina toimii bisneksessä nyt myös taustavaikuttajana omistaen oman äänitysstudion ja osuuden New Boys Productions -nimisestä PR-yrityksestä.

Video ei ole enää saatavilla

Milli Vanilli

Mitä hyvän poptähden kuuluu osata? Laulaa? Tanssia? Poseerata? Kirjoittaa musiikkia? Soittaa jotain instrumenttia? Kieltämättä kivoja bonuksia, mutta ennen kaikkea poptähden täytyy osata toimia valkokankaana projisoiduille teiniunelmille.

Milli Vanilli oli mainio popbändi. He näyttivät hyvältä levynkansissa, heillä oli oma selkeä visuaalinen tyylinsä, oma soundinsa, jopa omat tanssiliikkeensä! Ainoa mitä bändiltä puuttui, oli omat vokaalit levyiltä. Mutta tosiasiassa tämä ei todellakaan ole ensimmäinen, eikä taatusti viimeinen kerta, kun popmusiikissa on toimittu näin. Joskus yksinkertaisesti löytyy täydellinen poplaulaja, joka ei osaa laulaa ollenkaan.

Milli Vanilli oli tuottaja Frank Farianin yritys uusia ensimmäisen supermenestyksensä Boney M:n suosio. Myös resepti oli samankaltainen mustan r&b:n ja valkoisen saksalaisen hansa-hutun tarttuva sekoitus. Jo Boney M:n kanssa Farian oli ottanut vapauksia studiossa – yhtyeen ainoa miesjäsen ei koskaan laulanut riviäkään heidän levyillään, Farian hoiti vokaalit itse.

Fab Morvan ja Rob Pilatus olivat täydellisiä keulakuvia projektille. Tummat, atleettiset tanssijat näyttivät esittämältään musiikilta: ihanan muoviselta, energiseltä, tyhjältä ja äärimmäisen tarttuvalta. Milli Vanillin oli tarkoitus olla Euroopan tanssilattioille suunnattu saksalainen versio Yhdysvalloissa nousevasta hip hop -buumista. Farian ei osannut odottaa, että yhdysvaltalaiset itse ihastuisivat Milli Vanillin soundiin. Girl You Know It’s True ja BAM: Milli Vanilli oli jenkkiykkösenä, täyttämässä stadioneita ja pokkaamassa Grammyja. Ja toisin kuin alkuperäisessä eurooppalaisessa levyssä, luki jenkkiversiossa isoilla kirjaimilla ”Vocals by Rob & Fab”. Kesti tietenkin noin kolme minuuttia, että huhupuheet alkoivat kiertää. Marraskuussa 1990 Farian myönsi lehdistölle totuuden.

Milli Vanilli oli ennen kaikkea mestarinäyte poptuotteen pakkaamisesta. Alkuperäinen, Euroopassa vuonna 1988 julkaistu All or Nothing -albumi esiteltiin Yhdysvalloissa hieman eri kappalelistalla, uudella kansikuvalla ja nimellä Girl You Know It’s True (1989). Tämä kokonaisuus taas julkaistiin Euroopassa samana vuonna nimellä All Or Nothing – The U.S. Remix Album. Jenkeissä julkaistiin seuraavana vuonna myös oma remix-levy The Remix Album, jolla oli bonuksena muutama alkuperäisen eurooppalaisen painoksen eksklusiivisista raidoista. Ja jos tämä kuulostaa lypsämiseltä, niin entäs sitten tämä: Brittimarkkinoille levyt All or Nothing ja All or Nothing – The U.S. Remix Album paketoitiin tuplalevyksi uudella kansikuvalla ja nimellä 2 X 2. Huh! Ja vau!

Video ei ole enää saatavilla

Spagna

Käyttääkö Ivana Spagna rojaltinsa hiuslakkaan?

Italialainen Spagna teki ylimääräisen otsoniaukon ilmakehään promotessaan Call Me -hittiä piikkikampauksessaan ympäri Eurooppaa vuonna 1987. Dedicated to the Moon -debyyttialbumi ja sitä seurannut You Are My Energy kävivät kaupaksi Suomenkin levylaareista, mutta uuden vuosikymmenen myötä Spagna tuntui katoavan monien muiden eurotähtösten tavoin. Itse asiassa Spagna ei mennyt minnekään – jo 70-luvulla alkanut pitkä ura vain jatkui rouvan omalla äidinkielellä. Tähän mennessä Spagnalta on julkaistu yhteensä 11 sooloalbumia.

Ivana Spagna on klassinen esimerkki muusikosta, laulunkirjoittajasta ja laulajasta, joka esittäessään kevyttä discopoppia sai automaattisesti discotähtösen ja tuotteen leiman otsaansa. Spagna tuskin oli itse tästä moksiskaan, sillä hän jos joku tiesi, miten levybisnes toimii. Vuosina 1982–87 Ivana Spagna kirjoitti ja tuotti, yksin tai veljensä kanssa, lukemattomia italohittejä eri artisteille. Suurimmat menestykset lienevät Fun Funin dance-klassikko Happy Station, jonka vokaalit Spagna muuten myös krediitittömästi vetäisi, ja Baby’s Gangin Happy Song, jonka versioi myös Boney M. Hän oli myös testannut jo ikiomaa viehätystään eri taiteilijanimien turvin (Yvonne Kay, Barbra York). Kun iso eurohitti Easy Lady vihdoin kilahti vuonna 1986 nimellä Spagna, oli Ivana jo siis eurotaivaan discoveteraaneja.

Spagnan ensisinkku vuodelta 1971 on muuten ensimmäinen levytetty versio klassisesta Mamy Blue -iskelmästä, suomeksihan saman esitti ainakin Kirka.

Video ei ole enää saatavilla

Kirjoittaja on Suomen kenties johtava roskapopin kerääjä ja dj. Sarja päättyy.

Kate Bush ryhtyi treenaamaan vuoden myöhässä Los Angelesin olympialaisten jousiammuntaan.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan kymmenes osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen listalta puuttuu Beastie Boysin She’s On It. Sen voit kuunnella tästä.

Vuoden 1985 Top 30 (no okei, 29)

1. Kate Bush – Running Up That Hill
2. The Smiths –How Soon Is Now?
3. Simple Minds – Don’t You Forget About Me
4. Tears for Fears – Everybody Wants to Rule the World
5. The Waterboys – The Whole of the Moon
6. The Cure – In Between Days
7. The Cult – She Sells Sanctuary
8. Madonna – Into the Groove
9. The Pogues – Dirty Old Town
10. Killing Joke – Love Like Blood
11. Whitney Houston – How Will I Know
12. The Jesus & Mary Chain – Just Like Honey
13. Huey Lewis & the News – The Power of Love
14. Fine Young Cannibals – Johnny Come Home
15. Tom Waits – Downtown Train
16. Prince – Pop Life
17. Dire Straits – Money for Nothing
18. Sandra – (I’ll Never Be) Maria Magdalena
19. Paul Hardcastle – 19
20. The Replacements – Swingin’ Party
21. Prefab Sprout – Goodbye Lucille #1
22. New Order – The Perfect Kiss
23. Nick Cave & the Bad Seeds – Tupelo
24. Talk Talk – Life’s What You Make It
25. New Model Army – No Rest
26. Camper Van Beethoven – Take the Skinheads Bowling
27. Dinosaur Jr. – Repulsion
28. Jan Hammer – Crockett’s Theme
29. Nitzer Ebb – Warsaw Ghetto

Linkki soittolistaan tästä.

Sandra ei ehkä ole yön olio – mutta sinä olet!

”You’re a creature of the night”

Eurodisko tahditti 1980-luvulla soittoruokaloiden iltamenoja kautta Suomen laajan maan. Ryan Parisin Dolce Vita, Alphavillen Big in Japan ja Gazebon I Like Chopin soivat joka suunnalla.

Eurodiskotähdistä suurimpia ja kestävimpiä oli Sandra Ann Lauer. Toisin kuin monet kollegansa, Sandra ei jäänyt yhden hitin ihmeeksi, vaikka hän ei koskaan pystynytkään ylittämään esikoissinglensä (I’ll Never Be) Maria Magdalenan menestystä.

Miksi tämä monien halveksima musikki piti kansakuntaa niin lujasti otteessaan? Mikä teki esimerkiksi Maria Magdalenasta niin vastustamattoman?

Tanssiin pakottava biitti ei ainakaan käy selitykseksi. Maria Magdalenan tempo on lajityypille ominaisesti vaatimattomat 104 iskua minuutissa, kun esimerkiksi hikisemmässä sukulaisgenressä Hi-NRG:ssä mentiin kepeästi yli 130 iskun. Rytmiikka on kaikkinensakin enemmän humppaa kuin funkia. Se ei villitse muuveihin.

Eurodisko pitäneekin ymmärtää soidinmenojen soundtrackiksi. Kun dj laittoi Maria Magdalenan pyörimään, se tulkittiin merkiksi valua parketille suorittamaan lumentamppausrituaalia, jossa siirreltiin jalkaa vaivautuneesti toisen viereen. Alta kulmien vilkuiltiin mahdollisia partnereita ja haettiin varovasti katsekontaktia. Värikkäät drinkit ja A-oluet antoivat rohkeutta.

Tämä musiikki on unelmien polttoainetta jostain eksoottisesta euromaailmasta. Michael Cretun muotoilema sointi on mahdottoman täydellinen ja kiiltävä, kuin italialainen urheiluauto. Melodia kieppuu ylellisesti ja nousee korkealle kertosäkeeseen. Melankolian ja euforian ristisiitos iskee suoraan siihen sanattomaan kaipuuseen, joka asuu nuorison hassujen kampausten alla.

Tänä iltana kaikki on mahdollista. Tänä iltana voin olla Sandra. Tänä iltana voin saada Sandran.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Valitettavasti Maria Magdalenan lyriikka ei sisällä sellaisia tahattomia runollisuuksia, joita Linguaphonelta englantinsa oppineet eurodiskotekstittäjät usein viljelivät. Sandran myöhempi hitti Innocent Love sen sijaan tarjosi tämän kuolemattoman kaksirivisen:

”I’m sick of buying lots of jewellery
no matter if it’s Rome or Tennessee”

Video ei ole enää saatavilla