The Sensational Alex Harvey Band esiintyi seitsemännessä Ruisrockissa vuonna 1976.

Ensimmäisessä Ruisrockissa kesällä 1970 esiintyi kolmen päivän aikana 21 yhtyettä, joita kävi ihmettelemässä 38 000 festivaalivierasta. Tulevana viikonloppunakin rockataan kolmena päivänä, mutta yhtyeiden ja festivaalivieraiden määrä on kasvanut yli neljässäkymmenessä vuodessa noin kaksinkertaiseksi.

Kokosimme Ruisrockin värikkään historian kunniaksi soittolistan, jolle on valittu yksi ulkomainen esiintyjä kultakin festivaalin järjestämisvuodesta. Listan ensimmäisenä soiva Argent esiintyi vuonna 1970, toisena kuultava Canned Heat vuonna 1971 ja niin edespäin. Listan päättää tänä vuonna Ruisrockissa ensimmäisen Suomen-keikkansa tekevä Metronomy.

Nuorgam toivottaa hyvää Ruisrock-viikonloppua kaikille!

1. Argent – Hold Your Head Up
2. Canned Heat – Let’s Work Together
3. Lindisfarne – Meet Me On The Corner
4. John Martyn – I’d Rather Be The Devil (Devil Got My Woman)
5. Procol Harum – Pandora’s Box
6. Mahavishnu Orchestra – Can’t Stand Your Funk
7. The Sensational Alex Harvey Band – Boston Tea Party
8. Thin Lizzy – Jailbreak
9. The Boomtown Rats – Mary Of The 4th Form
10. The Clash – Train In Vain
11. The Selecter – Too Much Pressure
12. UB40 – Food for Thought
13. Au Pairs – Inconvenience
14. Kid Creole And The Coconuts – Stool Pigeon
15. The Alarm – Sixty Eight Guns
16. The Cure – A Night Like This
17. The Redskins – Keep On Keeping On
18. Public Image Limited – Rise
19. The Dream Syndicate – Tell Me When It’s Over
20. The Waterboys – The Whole Of The Moon
21. Soundgarden – Loud Love
22. 808 State – Pacific 202
23. Teenage Fanclub – Star Sign
24. Faith No More – A Small Victory
25. Crash Test Dummies – Afternoons & Coffeespoons
26. The Boo Radleys – Reaching Out From Here
27. Blur – Stereotypes
28. Nick Cave & The Bad Seeds – Into My Arms
29. Beastie Boys – Intergalactic
30. Massive Attack – Inertia Creeps
31. Oasis – Go Let It Out
32. The Hellacopters – Hopeless Case Of A Kid In Denial
33. Jon Spencer Blues Explosion – She Said
34. Mew – Snow Brigade
35. The Von Bondies – C’mon C’mon
36. The Hives – Walk Idiot Walk
37. Editors – Blood
38. The Flaming Lips – The Yeah Yeah Yeah Song
39. The National – Start A War
40. Glasvegas – Daddy’s Gone
41. Belle & Sebastian – Write About Love
42. Elbow – Lippy Kids
43. Metronomy – The Look

Kuuntele soittolista tästä.

Lauri Palonen on Nuorgamin järjestämän Maailman Hienoimman Ruisrock-veikkauksen voittaja! Kauan eläköön, Lauri Palonen!

Marraskuun lopussa julistetun ja yli 400 osallistujaa keränneen kilpailun voitto ratkesi äärimmäisen täpärästi. Kilpailun kärkikaksikko keräsi yhtä monta pistettä (16), joten jouduimme soveltamaan veikkauksen julkistamisen yhteydessä ilmoittamaamme periaatetta ja ”suosimaan varhaista vastaajaa”.

Sekä Lauri Palonen että yhtä monta pistettä kerännyt Antti Hietala lähettivät vastauskaavakkeensa 30. marraskuuta, mutta Palonen teki sen aikaisemmin: Palosen veikkauskuponki rekisteröityi Nuorgamin tietojärjestelmään klo 1.32.58, Hietalan puolestaan vasta klo 21.49.37.

Palonen siis vei voiton Hietalan nenän edestä vain hieman yli 20 tunnin marginaalilla. Täpärää!

Lauri Palonen saa palkinnoksi kahden hengen VIP-passin Ruisrockiin kolmeksi päiväksi. VIP-passi sisältää vesibussikuljetuksen Turun keskustasta Ruissaloon, sisäänpääsyn festivaalialueelle, sisäänpääsyn VIP-alueelle sekä ruokailun per päivä ja kaupan päälle pistetään vielä yksi samppanjapullo juomaksi.

Toiseksi tullut Antti Hietala sekä 15 pistettä saaneista kilpailijoista nopein eli Siiri Jaakkola saavat kumpikin palkinnoksi Ruisrock-paidan ja -kassin. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan epämääräinen läjä Nuorgam-krääsää.

Miten veikattiin?

Maailman hienoimmassa Ruisrock-veikkauksessa tuli veikata 10 ulkomaista ja 15 kotimaista yhtyettä tai artistia, joiden uskoo esiintyvän vuoden 2012 Ruisrockissa. Jokaisesta oikein veikkaamastasi ulkomaisesta artistista sai 2 pistettä ja jokaisesta kotimaisesta 1 pisteen. Varhaisia vastaajia suosittiin bonuspistein: kaikki marraskuussa veikkaurivinsä jättäneet saivat 3 bonuspistettä, joulukuussa vastanneet 2 bonuspistettä ja tammikuussa vastanneet 1 bonuspisteen.

Kilpailuun osallistui 411 innokasta. Heistä 297 osasi arvata Apulannan esiintyvän Ruisrockissa. Chisun nimi löytyi 254:stä ja Michael Monroen 199 kupongista. Kotiteollisuutta ei Ruisrockissa nähdä, vaikka 205 teistä niin luuli.

Tulokset:

1. Lauri Palonen, 16 p.
2. Antti Hietala, 16 p.
3. Siiri Jaakkola, 15 p.

4.–6. Kalle Lindholm
Pasi Nygren
Mikko Sutinen, 15 p.

7.–16. Karoliina Ailas
Aki Anttila
Leena-Maija Haukkala
Virva Lavikka
Oskari Maunula
Hilda Niemelä
Miranda Oksanen
Niklas Salonen
Mona Vaaksjoki
Samuli Virtanen, 14 p.

17.–30.Ville Aarnio
Sami Aartti
Jari Hannula
Joonas Murole
Aleksi Mäenpää
Jarmo Niva
Monna Pöyhönen
Harri Rasimäki
Henri J. Saarinen
Jaakko Siitonen
Antti Suonio
Salli Tanner
Tatu Virta
Saku Väänänen, 13 p.

Eniten oikein veikatut kotimaiset

1. Apulanta 297
2. Chisu 254
3. Michael Monroe 199
4. PMMP 188
5. Stam1na 184

Eniten väärin veikatut kotimaiset

1. Kotiteollisuus 206
2. Mokoma 168
3. Jenni Vartiainen 130
3. Happoradio 130
5. Lauri Tähkä 117

Eniten oikein veikatut ulkomaiset

1. Flogging Molly 87
2. Mustasch 21
3. Veronica Maggio 13
4. The Rival Sons 12
5. Ewert & the Two Dragons 8

Eniten väärin veikatut ulkomaiset

1. The Sounds 195
2. Volbeat 126
3. Florence & the Machine 98
4. Danko Jones 88
5. In Flames 86

Ruisrock Turussa 6.–8. heinäkuuta. Lisätietoja tapahtuman kotisivuilta.

Me Nuorgamissa haluamme kulkea teknologisen kehityksen etunenässä. Facebookin ja Twitterin kaltaisten sosiaalisten median työkalujen lisäksi olemme valmiita ennakkoluulottomasti valjastamaan käyttöömme jopa vaarallisia uusia keksintöjä tehdäksemme parempaa musiikkijournalismia.

Nuorgamilaisten tiedemiesten hiljakkoin kehittämän temporaalisen kaukokirjoittimen avulla pystymme nyt tarjoamaan teille yksinoikeudella festivaaliraportin tulevalta viikonlopulta!

Varoitamme kuitenkin, että kolmen toimittajamme laboratorio-olosuhteissa kirjoittama reportaasi tämän vuoden Ruisrockista saattaa sisältää aikasiirtymän luoman epätodennäköisyyskentän aiheuttamia epätarkkuuksia.

Perjantai 8.7.

Matka Ruissalon luonnonkauniille puistoalueelle taittuu perinteisesti vesibussissa, jossa merimaisemia ihaillessamme muistelemme menneiden vuosien ihmisarvoa alentaneita kävelymatkoja festivaalille osana epäilemättä kymmenien kilometrien mittaista jonoa.

Kokoamme ajankuluksi listan sadasta parhaasta porteilla näkemästämme viinan salakuljetusyrityksestä ja pohdimme, painaako vaakakupissa enemmän luonnonsuojelualueen rauhan häiritseminen vai kulttuurielämysten tarjoaminen massoille.

Onneksi saavumme pian perille, ja ehdimme juuri näkemään, kuinka Circle käynnistää esityksensä Converse-lavalla, jonka eteen on pakkautunut runsaslukuinen joukko kokeellisen musiikin ystäviä.

Raskaan näköisiin metallihaarniskoihin sonnustautunut porilaisyhtye ei tällä kertaa soita uudemmilta levytyksiltään tuttua NWOFHM-jyystöä mutta ei myöskään aivan tuoreimman Infektio-albuminsa psykedeelistä äänimaisemointia.

On lopulta vaikea sanoa, miten lavalta kuultua ääntä mahdollisesti voisi kuvailla, ja joidenkin paikalla olleiden mukaan kaikki on vain Jussi Lehtisalon ja kumppanien esiintymisasujen kolinaa.

Joka tapauksessa esitys avaa tämän vuoden Ruisrockin upeissa tunnelmissa!

Ehdimme ihmismassojen läpi luovien rantalavalle juuri, kun suomirockin klassikkonimi CMX aloittaa keikkansa.

CMX:n A.W. Yrjänä villitsi Ruissalon perjantaina. Kuva: Tomi Palsa

Kuunnellessamme nostalgisen liikutuksen vallassa yhtyeen 90-luvun suurimpia hittejä ja ihastellessamme ohi lipuvia, massiivisia ruotsinlaivoja, äidymme keskustelemaan, kuinka suuret suomalaiset festivaalit vuodesta toiseen pelaavat yhä enemmän varman päälle ja kiinnittävät CMX:n kaltaisia taattuja suosikeita sen sijaan, että luottaisivat yleisön kykyyn nauttia monipuolisemmasta ohjelmistosta.

Päätämme ohittaa tässä välissä esiintyvät Primuksen, Nekromantixin ja Laman sekä Anssi 8000 & Maria Stereo -duon ja nauttia festivaalin kehutuista gastronomisista antimista. Rantabistron kasviskääryleet iskevät yhteen makuhermoon, toiset kehuvat erityisesti savulohiannostensa sienikastiketta.

Ruoan jonottamisen jälkeen joudumme kiiruhtamaan nähdäksemme Paramoren ja sen ihanan solistin Hayley Williamsin. Onneksi ehdimme paikalle juuri, kun punapäinen Williams kipuaa lavalle T-paitaan sonnustautuneena.

Paramore tempaisee Williamsin johdolla yleisön mukaansa jo ensimmäisessä biisissä.

Paramoren biisejä kuunnellessamme päädymme kuitenkin oletukseen, että yhtäkään valkoisten heteromiesten enemmistöön lukeutuvaa festivaalivierasta ei kiinnosta yhtyeessä mikään muu kuin Williams. Päätämmekin lähteä hieman ennen keikan loppua kohti niittylavaa, jossa soittaa hieman jo väljähtämään päässyt brittisyntikkaduo Hurts.

Hurtsin Theo Hutchcraft villitsi Ruissalon perjantaina. Kuva: Tomi Palsa

Pienintäkään karismanhäivää Theo Hutchcraftissa tai Adam Andersonissa ei ole edelleenkään. Kun bändin aiemmilla Suomen-keikoilla lavalla nähty oopperalaulaja ei saanut paikattua tilannetta riittävän hyvin, Hurts lyö pöytään todellisen ässäkortin. Bändin taustalle nousee samaa kauluspaitapoikaestetiikkaa edustava Cantores Minores -kuoro, joka saa Stay-poikabändislovarin kuulostamaan sisälmyksiä ravisuttavalta.

Hurtsin esityksen aikana myös koemme, kuinka maa niittylavan luona alkaa velloa ja täristä ihmismassojen tanssiessa yhtyeen elektrohittien tahtiin!

Perjantain varmasti odotetuin esiintyjä on amerikkalainen The National, joka villitsi yleisöä Ruissalossa viimeksi vuonna 2008.

Ehdimme juuri näkemään, kun yhtye aloittaa syvällä ja hyvällä tavalla soivan esityksensä. Hienojen kappaleiden pinnalla on sopiva määrä rosoa, mutta uutuudenviehätystä keikassa on vain nimeksi. Tuntuu pikemminkin siltä, kun näkisi vanhan tutun ja kuuntelisi hänen kertomuksiaan viimeisimmästä ulkomaanmatkastaan.

Päähuomion varastaa arvatenkin laulaja Matt Berninger, jonka humaltuminen tuo konserttiin sopivasti vaaran tunnetta. Keikan päätteeksi Berninger lähtee vaeltamaan yleisöön ja päätyy samanlaiselle uimaretkelle kuin Ebbot Lundberg muutama vuosi sitten. Miehen menoa eivät hidasta edes ranteeseen kiinnitetty punaviinitippa pulloineen tai ohi lipuvat valtavat ruotsinlaivat.

Illan päätteeksi ehdimme vielä todistaa, että The Prodigyn aika oli ja meni.

Siitä huolimatta orkesteri onnistuu kasaamaan yllättävän sähäkän setin, jota ainoastaan materiaalin epätasaisuus häiritsee. Voi vain kuvitella, kuinka hyvin esitys toimisi intiimeissä klubiolosuhteissa.

Kaikesta huolimatta on upeaa todistaa, kuinka maa niittylavan luona velloo ja tärisee ihmismassojen tanssin voimasta!

Sitten juhlat ovat perjantain osalta ohi, ja festivaaliväki alkaa haihtua Ruissalon pimeään iltaan.

Lauantai 9.7.

Ehdimme festivaalialueelle juuri Pertti Kurikan Nimipäivien aloittaessa settiään Converse-lavalla. Yhtyeen vanhakantainen punk kunnioittaa genren perinteitä aina huojuvaa soittoa myöten, ja kaiken kaikkiaan esityksestä jää suuhun sympaattinen jälkimaku.

Telttalavalla seuraavaksi tanssittava Uusi Fantasia saa festivaaliyleisön viimein heräämään aamu-uniltaan. Tunnelmaa ei edes latista, että Liian myöhään -hitin tulkitsee päällekkäisen keikkabuukkauksen takia estyneen Freemanin sijaan tangokonkari Rainer Friman, joka saakin yleisöltä runsaat aplodit.

Pettymykseksemme huomaamme, etteivät lavojen välissä vellovat ihmismassat estäisi meitä ehtimästä Happoradion keikalle rantalavalle, joten jäämme oluttelttaan laatimaan Juhani Merimaalle vetoomusta joko festivaalialueen supistamisesta tai myytävien lippujen määrän kaksinkertaistamisesta ensi vuodeksi.

Siirrymme virvokkeiden äärestä rantalavalle, jolle on juuri nousemassa Scandinavian Music Group. Animoitujen sääkarttojen edessä esiintyvä yhtye on tuonut lavalle myös joukon täytettyjä eläimiä, joita laulaja Terhi Kokkonen yleisön iloksi heittelee turva-aidan yli kappaleiden välissä.

Seuraavaksi ehdimme Converse-lavalle, missä bob hund on juuri aloittamassa esitystään.

Ruotsalaisyhtye saa uusiinkin kappaleisiinsa riittävästi säröä ja röyhkeyttä, ja kappaleiden välissä nähdään antaumuksellista sketsiteatteria. Kuulijoiden into ei lannistu edes, kun laulaja Thomas Öberg esittää tiekeila päässään 15-minuuttisen skoonenkielisen monologin suomalaisista juomatavoista.

Bob hundin jälkeen on sopivasti aikaa nauttia virvokkeita ja kirota samaan aikaan suomalaisten festivaalien kaljahäkkipolitiikkaa ja kauhistella festivaalioluen vuosi vuodelta nousevaa hintaa. Positiivista on sen sijaan se, että säiden herra on päättänyt suosia Turkuun saapunutta festivaalikansaa.

Anniskeluteltasta kiiruhdamme ihmismassan mukana lavalla varustettuun telttaan, jossa on määrä alkaa Anna Calvin esitys. Ehdimme juuri astua auringonpaisteesta teltan pimeyteen, kun lavan eteen ripustetut valtavat punaiset verhot aukenevat, ja spottivalo osoittaa pimeydessä kitaran ja punaviinilasin kanssa odottavaan Calviin.

Calvin esitys on dramaattinen ja teatraalinen. Voimakkaasti elehtivä Calvi soittaa hiukset hulmuten ja kietoo yleisön pikkusormensa ympärille dekadenssissa uitetulla teatterirockillaan. Keikan hämmentävin hetki koetaan, kun Blackout-hitin perään Calvi tapailee PJ Harveyn Rid of Me:n legendaarista riffiä, mutta lopettaa kappaleen ennen aikojaan.

Rantalavalle nousee seuraavaksi festivaalien vakiokalustoon kuuluva Apulanta, joka tuntuu aina löytävän uudet teinisukupolvet.

Apulannan Toni Wirtanen villitsi Ruissalon lauantaina. Kuva: Tomi Palsa

Odotimme Toni Wirtasen ja kumppanien keikasta festivaalikesän pakkopullaa, mutta yhtye onkin huikeassa iskussa. Avaruuspukuihin pukeutunut ja ohi lipuvia, kookkaahkoja ruotsinlaivoja ihastelemaan välillä pysähtyvä kolmikko keskittyy varhaisempaan ja harvinaisempaan tuotantoonsa ja esiintyy antaumuksellisesti, lähes tunteikkaasti.

Telttalavalla soittaa sillä aikaa vuoden odotetuin yhtyevieras Elbow, joka olisi ansainnut paikan isommalla rantalavalla jo ohi lipuvien ruotsinlaivojen vuoksi – niiden massiivisuus kun on täydellinen metafora yhtyeen musiikin valtavalle tunnevyörylle.

Yhtyeen keikan aikana kostuvat silmäkulmat, eikä tunnelmaa latista edes solisti Guy Garveyn Peter Gabrielilta omaksuma helium-temppu, jonka epäonnistuneen lopun jälkeen yhtyetoverit joutuvat kalastamaan laulajan teltan kattorakenteista.

Illan päättää PMMP, jonka esityksen aikana niittylavan kamara tärisee ja velloo jopa ehkä voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Upean hittipotpurin soittava yhtye projisoi esityksensä taustalle Seismologian laitoksen Ruissalosta mittaamia lukemia, jotka yllyttävät yleisöä aina ankarampaan hyppimissuoritukseen.

Sitten juhlat ovat lauantain osalta ohi, ja festivaaliväki alkaa haihtua Ruissalon pimeään iltaan.

Sunnuntai 10.7.

Sunnuntai käynnistyy sateisissa merkeissä, ja ehdimme juuri paikalle, kun Paleface nousee rantalavalle sadeviittoihin sonnustautuneen yleisön eteen.

Paleface villitsi Ruissalon sunnuntaina. Kuva: Tomi Palsa

Palefacelle on yhdentekevää, onko esiintymislavana kesäinen festivaali vai eduskuntatalon portaat. Hän on ottanut valtion virallisen protestilaulajan roolin kritiikittä omakseen ja julistaa maailmankatsomustaan karikatyyriksi muuttumisen vaarasta välittämättä.

Vaikka kappaleiden sanoma on edelleen ajankohtainen, tuntuu niiden musiikillinen muoto kuluneen puhki yllättävän nopeasti. Keikan virkistävin hetki onkin, kun Paleface kutsuu lavalle kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen ja haastaa tämän open mic -kilpaan, jossa sivutaan niin perussuomalaisten populismia, hallitusneuvotteluita kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen surkeita otteitakin.

Auringon tuo esiin Converse-lavalla esiintyvä Magenta Skycode, jonka nokkamies Jori Sjöroos esiintyy juuri niin arvoituksellisesti kuin mieheltä saattoi toivoakin.

Hän tuntuu nauttivan yleisön läsnäolosta ja kappaleidensa virrasta, mutta silti käpertyvän jonkinlaisen läpipääsemättömän kuoren sisään. Aivan kuin hän hymyilisi itsekseen, vaikka hymyä ei ulospäin näykään.

Yhtä arvoitukselliseksi jää lainakappaleena kuultava eeppinen luenta Cliff Richardin The Millennium Prayeristä.

Seuraavaksi niittylavalla intiimiä tunnelmointiaan tarjoaa Fleet Foxes, jonka ehdimme juuri nähdä nousevan lavalle.

Aurinkoinen ja suuri festivaalilava on väärä paikka parrakkaalle yhtyeelle, jonka toivoisi näkevän Suomessa pian intiimeissä klubiolosuhteissa.

Festivaalien villeimmät juhlat tarjoaa Manu Chao. Skan, latinorockin, punkin ja vaikka minkä sekamelska alkaa sillä hetkellä, kun mies saapuu lavalle ja loppuu vasta kauan konsertin päätyttyä.

Sekä yhtye, artisti että kappaleet pysyvät koko ajan liikkeellä, sulautuvat toisiinsa, törmäilevät rytmien lailla ja innostavat yleisönkin silmittömään hurmokseen, jota ei latista edes koko esityksen ajan kestävä väkivaltainen raekuuro.

Sunnuntain ja samalla koko festivaalin huipentaa rockveteraani Michael Monroe, joka kiipeilee lavan rakenteissa niin antaumuksellisesti, ettei malta edes laulaa jokaista kappaletta.

Michael Monroe villitsi Ruissalon sunnuntaina. Kuva: Tomi Palsa

Onneksi hän saa vetoapua sekä yleisöltä että yllättäen lavalle kipuavilta Remu Aaltoselta ja Pelle Miljoonalta, joiden kanssa Monroe tulkitsee pää alaspäin valotrussista roikkuen Hanoi Rocksin Tragedy-klassikon.

Ennen kuin ehdimme tuomita massoja kosiskelevan, epätasaisen ohjelmiston, lavojen väliset etäisyydet ja vesipisteiden ja vessojen vähäisyyden, juhlat ovat sunnuntainkin osalta ohi, ja festivaaliväki alkaa haihtua Ruissalon pimeään iltaan.

Kiitos, Ruisrock 2011!

Ruisrock Turun Ruissalossa 8.-10.7. www.ruisrock.fi

Missä on tuoretta tavaraa tarjolla?

21.6. PÄIVITETTY VERSIO

Maailma on täynnä loistavaa ulkomaalaista musiikkia, mitä ei ole koskaan kuultu Suomen maaperällä, sillä suomalaiset festarit tuntuvat luottavan ennalta tuttuihin nimiin. Onko näin? Muuttaako festivaalikesä 2011 tilannetta?

Nuorgam selvitti, missä Suomen isoista festivaaleista on ulkomaalaisten bändien osalta raikkain ohjelmisto. Selvitys tehtiin jakamalla festivaalien ulkomaiset nimet sellaisiin, jotka ovat olleet Suomessa keikalla aikaisemmin, ja sellaisiin, jotka tulevat Suomeen ensimmäistä kertaa.

Selvitykseen otettiin mukaan vain isoimmat kotimaiset festivaalit, joiden ohjelmistosta ulkomaiset nimet muodostavat merkittävän osuuden.

Tuoreusprosentti laskettiin kaavalla:

Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvien ulkomaisten esiintyjien lukumäärä…
…jaettuna…
…ulkomaisten esiintyjien kokonaismäärä…
…kertaa 100!

Lopputulos pyöristettiin lähimpään kokonaislukuun.

Lasku- ja jakotapa oli jyrkkä ja ehkä epäoikeudenmukainenkin, mutta kaikille sama. Jos ulkomainen artisti/yhtye oli kerrankin esiintynyt Suomessa, se ei päässyt tuoreiden listalle.

Esimerkiksi Ilosaaren Aphex Twinia ei laskettu ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyviin, sillä mies on nähty keikalla Suomessa – olkookin, että kyseessä oli katastro.fi -organisaation pikkujoulut kymmenen vuotta sitten. Sama juttu Madnessin kanssa, jonka edellinen Suomen keikka oli vuonna 1985. Toisaalta taas esimerkiksi Provinssirockia ei sakotettu The Soundsista tai Flow’ta Mogwaista.

Tutkimus ei ole aukoton. Joku bändi on saattanutkin olla Suomessa joskus, mutta me vain emme tiedä sitä. Tästä syystä trendikkään avoimen datan hengessä julkaisemme kunkin festivaalin kohdalla tiedot, joiden avulla tuoreusprosentti laskettiin. Huomauttakaa virheistä!

Mutta sitten tuloksiin. Eltaantuneimmat ensin, viimeiseksi tuorein.

Sauna Open Air: tuoreus 18 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 11

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Dio Disciples (US)
Joey Belladonna (US) (sooloartistina)

Toista tai todella monetta kertaa Suomessa:

Ozzy Osbourne (UK)
Helloween (GER)
Cavalera Conspiracy (BRA)
Saxon (UK)
Accept (GER)
Judas Priest (UK)
Queensrÿche (US)
Doro (GER)
Sparzanza (SWE)

Suomen kesän kahdesta suuresta hevifestarista – Tuskasta ja Saunasta – ei Sauna tuoreudellaan voinut ylpeillä. Ainoat ”uudet” nimet Suomessa kun olivat Doro ja Dio Disciples, joista ensimmäinen on käynyt Suomessa Warlock-yhtyeensä kanssa ainakin Judas Priestin Turbo-kiertueen lämppärinä ja jälkimmäinen on käytännössä Dio ilman viime vuonna kuollutta Ronnie Jamesia. Toisaalta tarjonta oli varsin tasokasta etenkin vanhemman koulun hevareita silmälläpitäen, kun lauteille nousivat mm. Judas Priest ja Saxon.

KIITÄMME

• Judas Priest väittää olevansa jäähyväiskiertueellaan, joten pitihän bändi Tampereelle saada.
• Vanhojen hevidinosaurusten ystäville ei voisi parempaa kattausta kuvitella.

IHMETTELEMME

• Ozzylla ei liene parempaa tekemistä kuin rampata Suomessa joka vuosi.
• Sauna luottaa vanhoihin staroihin, mutta jotain tuoreempaa erikoisuutta olisi mielellään kaivannut.

Tuska Open Air: tuoreus 19 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 27

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Witchery (SWE)
Bulldozer (ITA)
Black Breath (US)
Spiritual Beggars (SWE)
Hell (UK)

Toista tai todella monetta kertaa Suomessa:

Amon Amarth (SWE)
Devin Townsend (CAN)
At the Gates (SWE)
Forbidden (US)
Morbid Angel (US)
Arch Enemy (SWE)
Blind Guardian (GER)
Katatonia (SWE)
Epica (NL)
Meshuggah (SWE)
Electric Wizard (UK)
Killing Joke (UK)
Enslaved (NOR)
Agnostic Front (US)
Kvelertak (NOR)
Grave (SWE)
Ghost (SWE)
Church of Misery (JPN)
Misery Index (US)
Jex Thoth (US)
Shining (SWE)
Tinner (SWE/ÅL)

Jo neljännentoista kerran matkaavat hevarit kautta Suomen ja maailman kohti Helsinkiä. Tapahtumapaikka on vaihtunut Kaisaniemestä Suvilahdeksi, mutta meno tuskin muuttuu, ainakaan mitä silmäys esiintyjälistaan kertoo. Näin ollen Tuskasta ei mitään suuren suurta tuoreutta huou, ainakaan ulkomaisten nimien perusteella. Onko tuo toisaalta ihmekään, tietäen metallimusiikin erikoisaseman maassamme?

KIITÄMME

• Vakiintuneiden nimien sekaan mahtuu myös muutama pienemmän piirin mutta pitkän linjan bändi, kuten NWOBHM-veteraani Hell tai Venomin italialaisserkku Bulldozer.
• Vaikka Killing Joke viime lokakuussa Nosturissa esiintyikin, on bändi erittäin tervetullut myös Tuskaan ja tuo samalla tarjontaan tyylillistä vaihtelua.
• Listalla on monia bändejä, jotka ovat olleet lähiaikoina Suomessa, mutta lienee ihan kätevää saada kaikki yhden festarin sisälle…

IHMETTELEMME

• Sekä Kvelertak että Jex Thoth esiintyvät Suomessa jo viikkoa aiemmin ja heittävät Tuskassa vuoden sisään jo kolmannen Suomen-keikkansa, ja Ghost lämppäsi Pentagramia tänä keväänä Korjaamolla.
• Taas Devin Townsend. Vaikkei tämänvuotinen konsepti lienekään Ziltoidia, on silti erikoista, että herra on toisen kerran peräkkäin yksi Tuskan pääesiintyjistä.
• Pienoinen vetonaulattomuus, sillä Townsend tosiaan on jo nähty, ja kävihän Morbid Angelkin Tuskassa jo 2008.

Ruisrock: tuoreus 22 %

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Elbow (UK)
Anna Calvi (UK)
Manu Chao La Ventura (FRA)
Fleet Foxes (USA)

Toista tai monetta kertaa Suomessa:

The Prodigy (UK)
The National (USA)
Paramore (USA)
Hurts (UK)
Primus (USA)
Carpark North (DEN)
Nekromantix (DEN/USA)
Bullet For My Valentine (UK)
Bring Me The Horizon (UK)
bob hund (SWE)
Isobel Campbell & Mark Lanegan (UK/USA)
Sabaton(SWE)
Robyn (SWE)
Graveyard (SWE)

Ruisrockin lineup on houkutteleva, vaikka tuoreustilastossamme festari jäi toiseksi viimeiseksi. Vain neljä ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvää ulkomaalaisnimeä, jotka kaikki ovat tosin odotettuja ja kiinnostavia vieraita!

KIITÄMME

• Manu Chao, Anna Calvi, Fleet Foxes – hyvä!
• Elbow – tosi hyvä!
• The Sounds, The Ark, Volbeat, Danko Jones puuttuvat.

IHMETTELEMME

• Mitä Primus – sinänsä hyvä! – tekee näillä festivaaleilla?

Sonisphere: tuoreus 29 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 7

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Sylosis
Revoker

Toista tai todella monetta kertaa Suomessa:

Slipknot
In Flames
Mastodon
Opeth
Hammerfall

Porista Helsinkiin siirtynyt Sonisphere on lähinnä Slipknotin ympärille rakennettu show. Festivaalin esiintyjät ovat liian tuttuja ja turvallisia. Tuoreusprosentti nousi korkealle, koska ulkomaisia bändejä festivaaleilla on vain seitsemän.

KIITÄMME

• Suvilahden ja Kalasataman upeaa ympäristöä.

IHMETTELEMME

• Ainoan kiinnostavan artistin Rob Zombien valitettavaa perumista.
• Vain kaksi täysin uutta tuttavuutta ja nekin ohjelmiston pienimmät nimet. Miksi?
• Sonispheren ohjelmistossa ei juurikaan ole hurraamista. Kannattaako koko festivaalia näin laimealla ohjelmistolla edes järjestää?

Ilosaarirock: tuoreus 42 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 12

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Kate Nash
Melt-Banana
Gentleman
Blackfield
Red Sparowes

Toista tai monetta kertaa Suomessa:

Iced Earth
Madness
Aphex Twin
Cody ChesnuTT
Ojos de Prujo
Exploited
Kvelertak

Ilosaarirockin tämän vuoden kattaus on täysin linjassa aiempien vuosien kanssa, joskin pariin edelliskertaan nähden tänä vuonna Laulurinteellä jytisee selkeästi ryhdikkäämmin. Sen lisäksi, että ulkkarivalikoima on täysin festarin tyyliin sopiva, ahkerasti Suomessa on käynyt vain Kvelertak, joka soittaa Ilosaaressa vuoden kolmannen Suomen-keikkansa ja jatkaa Tuskaan seuraavaksi viikonlopuksi.

Pääesiintyjäkategoriaan ulkomaisista nousee vain Aphex Twin, mutta ei sillä väliä, sillä Sielun veljet ja Neljä ruusua ovat festarin itseoikeutetut kuninkaat.

KIITÄMME:

• Kulttinimien laajaa ja pätevää valikoimaa: Madness ja Aphex Twin on kova kombo.
• Perinteisten festarijyrien poissaoloa.
• Esiintyjien laajaa kavalkadia.

IHMETTELEMME:

• Exploited soitti juuri huhtikuussa kahdesti Suomessa. Legenda mikä legenda, mutta silti buukkaus tuntuu oudolta.
• Kate Nash tuntuu oudolta buukkaukselta lauantai-illan telttapääesiintyjäksi. Foundations-singlestä on aikaa jo neljä vuotta, eikä Nashilla ole juuri muita meriittejä sen jälkeen eikä lisäksi (paitsi ulkonäkö tietenkin).

Pori Jazz: tuoreus 49 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 17

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Rumer (UK)
Black Dub feat. Daniel Lanois, Brian Blade & Trixie Wheeley (US)
Aloe Blacc (US)
Robert Glasper Experiment (US)
Sofia Hellborg (SWE)
The Budos Band (US)
Menahan Street Band feat. Charles Bradley (US)
Randy Weston African Rhtyhms Trio

Toista tai monetta kertaa Suomessa:

Randy Brecker / Bill Evans Soulbop feat. Medeski, Martin & Wood (ei tällä kokoonpanolla, mutta kaikki olleet erikseen Suomessa)
Tom Jones
Seasick Steve
Ojos de Brujo
Ricky Martin
Mos Def
Sing The Truth feat Angelique Kidjo, Dianne Reeves & Lizz Wright
Elton John
Charles Lloyd New Quartet (Lloyd ollut Suomessa)

Tuoreusprosentti on jazzeilla varsin korkea, mutta yleisilme kuitenkin hieman (hehheh) elttaantunut. Muutamat osumat piristävät kuitenkin tarjontaa. Jazzien tarjonnasta tutkimukseen otettiin mukaan vain Kirjurinluodon ja LP45:n tarjonta.

KIITÄMME:

• Jos Elton-nostalgia ei iske, ovat brittilintu Rumer, viime vuonna onnettomuuden takia peruuttanut supertuottaja Daniel Lanoisin luotsaama Black Dub ja aiemmin mm. Provinssissa nähty blueskääpä Seasick Steve ehkä ne parhaat syyt lähteä jazzailemaan tänä kesänä. Aloe Blaccin ja The Budos Bandin voi halutessaan tsekata myös Flow’ssa ja Barcelonan hiphopylpeys Ojos de Brujon Ilosaaressa.

IHMETTELEMME:

• Ricky Martin.

Provinssirock: tuoreus 53 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 15

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

System of a Down (Us)
Wolfmother (AUS)
The Vaccines (UK)
The Qemists (UK)
Escape The Fate (US)
Hadouken! (UK)
Miss Li (SWE)
The Joy Formidable (UK)

Toista tai todella monetta kertaa Suomessa:

Volbeat (DEN)
Pendulum (AUS)
The Sounds (SWE)
Avenged Sevenfold (US)
DJ Shadow (US)
Social Distortion (US)
Graveyard

Indietalibanit itkevät niitä vuosia, kun Provinssirock esitteli uusia, nousevia rokkinimiä suoraan Englannista tai Amerikasta. Festarikansa on Provinssin ohjelmistoon tyytyväinen, sillä festari tehnee tänä viikonloppuna kaikkien aikojen kävijäennätyksensä.

KIITÄMME

• System of a Down Suomeen – viimein, kiitos!
• Vaccines perui keväällä klubikeikkansa. Onneksi nyt Provinssissa.

IHMETTELEMME

• Volbeat, The Sounds… Haluaako Provinssi uudeksi Ankkarockiksi?
• Dj Shadow viime vuonna Ilosaaressa. Miksi jo nyt Provinssi?
• Pendulumin huikeaa suosiota Suomessa.

Ja Suomen tuorein festivaali on…

FLOW: tuoreus 57%

Yhteensä ulkomaisia livenimiä: 37

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

About Group
Battles
Bridget Hayden
Destroyer
Dolphins into the Future
Empire of the Sun
Hauschka
Ignatz
Iron & Wine
Jamie Woon
Janelle Monaé
Kawaguchi Masami’s New Rock Syndicate
Murcof + AntiVJ
Pretty Lightning
Q-Tip
Sly & Robbie feat. Junior Reid
The Human League
The Pains of Being Pure at Heart
Tony Trischka
Twin Shadow
Warpaint

Toista tai monetta kertaa Suomessa:

No ne loput.

Flow Festivalin laaja ohjelmisto aiheutti päänvaivaa tutkimuksessa. Lopulta päätettiin, että mukaan otettiin vain artistit ja yhtyeet, jotka esiintyvät Flowssa ns. livenä. Voittajasta ei ollut tälläkään tapaa epäselvyyttä: Flow Festival on Nuorgamin tutkimuksen mukaan Suomen tuorein festivaali 2011! Lisäksi Flown ohjelmistossa on eniten ulkomaalaisia artisteja.

KIITÄMME:

• Paitsi laajaa niin monipuolista ohjelmistoa.
• Upea määrä kovia keskikoon ulkomaisia indienimiä ja meganimi kuningas-Kanye.
• Destroyerin, Twin Shadown ja Pains of Being Pure at Heartin tuomista Suomeen!

IHMETTELEMME:

• Lukuisia varman päälle tehtyjä ja Suomessa useasti nähtyjä indiebuukkauksia.

Tässä ei luetella ensi kesän Flow Festivalin ohjelmistoa vaan Ruisrockin.

Provinssirockin ottaessa Ankkarockin paikkaa volbeatien ja thesoundsien kotipesänä luottaa Ruisrock siihen, että laadukkaalle, ei ihan joka kesä Suomessa kuullulle (poikkeuksena The National) indierockille ja -popille riittää ystäviä.

Harmi vain, että aikataulusyistä johtuen nanna on jakautunut kaikelle kolmelle Ruisrock-päivälle.

Tästä kärsii esimerkiksi Anna Calvi, joka jää lauantaina puristuksiin Bullet for My Valentinen ja Bring Me the Horizonin väliin.

Toivottavasti Annalle saadaan pian kivoja kavereita.

Video ei ole enää saatavilla

Fleet Foxes – Helplessness Blues