This band ain’t big enough for the both of us – Brian Eno (toinen vasemmalta) ja Bryan Ferry (edessä) mahtuivat samaan bändiin vain kahden albumin ajan.

Roxy Music oli aikanaan, ja on edelleen, outolintu brittiläisessä popmusiikissa. Yhtyettä on ollut aina vaikea kategorisoida mihinkään lokeroon. Sen musiikki on sisältänyt elementtejä niin glamrockista, countrysta, elektronisesta musiikista kuin sofistikoituneesta popistakin. ”Taiderock” onkin ehkä yleisin termi, mitä on käytetty Roxy Musicista puhuttaessa. Bändi on myös mainittu useassa yhteydessä varsinkin 80-luvun menestyneiden popyhtyeiden tärkeänä vaikuttajana. Muun muassa Duran Duran, The Human League, Simple Minds, Depeche Mode, Siouxsie & the Banshees sekä Spandau Ballet ovat vannoneet Roxyn nimeen.

Englannissa vuonna 1971 perustetun Roxy Musicin ydinkokoonpanon muodostavat Bryan Ferry (laulu ja koskettimet), Phil Manzanera (kitara), Andy MacKay (saksofoni ja oboe) sekä Paul Thompson (rummut). Brian Eno oli mukana yhtyeen alkuvaiheissa ja kahdella ensimmäisellä levyllä luoden elektronisia äänimaisemia yhtyeen sointiin. Eno ja Ferry kuitenkin halusivat viedä bändiä eri suuntiin, eivätkä kaksi suurta egoa mahtuneet samaan bändiin. Tämä johti Enon lähtöön vuonna 1973, For Your Pleasure -albumin jälkeen.

Enon tilalle tuli nuori multi-instrumentalisti Eddie Jobson, joka otti hiljalleen haltuun myös Ferryn kosketinosuudet, kun tämä keskittyi laulajan ja keulakuvan rooliin. Tällä kokoonpanolla Roxy Music teki kolme menestyksekästä levyä vuosina 1973–1975, jonka jälkeen yhtye vetäytyi useamman vuoden tauolle.

Roxy Music palasi vuonna 1979 albumilla Manifesto, kuitenkin ilman Jobsonia. Yhtyeen musiikki oli muuttunut sliipatummaksi popiksi, mikä ei ollut bändiä aiemmin ylistäneiden kriitikoiden mieleen. Levy upposi kuitenkin ostavaan yleisöön, kuten myös seuraavana vuonna julkaistu Flesh + Blood. Rumpali Thompson oli tässä vaiheessa jättäytynyt yhtyeestä, ja levyllä soittaakin eri studiorumpaleita.

Bryan Ferry otti entistä enemmän komentoa yhtyeessä, joka alkoi kuulostaa enemmän Ferryn taustabändiltä useine vierailevine soittajineen kuin ”oikealta” yhtyeeltä. Roxy Musicin viimeinen albumi Avalon julkaistiin vuonna 1982, jota seuranneen kiertueen jälkeen Ferry päätti laittaa pisteen bändille ja keskittyä soolouraansa.

Roxy Music on palannut keikkalavoille vuonna 2001, mutta uutta studiomateriaalia ei ole kuulunut, eikä näillä näkymin kai kuulukaan. Huhuja uuden levyn julkaisemisesta on liikkunut jo vuosia, mutta tavalla tai toisella ne on aina kumottu.

Suomessa Roxy Music esiintyi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran kesäkuussa 2010, Kaisaniemi Pop -festivaalilla Helsingissä.

Jos kuuntelee Roxy Musicin ensimmäisen ja viimeisen levyn peräkkäin, bändiä ei ehkä tunnista samaksi, niin kauas se erkani kymmenessä vuodessa alkuperäisestä ideastaan ja soundistaan. Lähes ainoa yhdistävä tekijä on Bryan Ferryn lauluääni.

Kaikkia levytyksiä leimaa kuitenkin jonkinoloinen vinksahtaneisuus: sinänsä pätevien poplaulujen joku elementti on aina jotenkin kiehtovalla tavalla häiritsevä. Jotkut pitävät Roxy Musicin parhaina albumeina ensimmäisiä, Brian Enon kanssa tehtyjä levyjä, toiset taas pitävät enemmän myöhäisemmästä kaudesta. Minä suosittelen aloittamaan keskeltä, sillä näillä levyillä yhdistyvät Roxy Musicin parhaat puolet, yllätyksellisyys ja tanssittavuus. Siitä voi sitten lähteä tutustumaan kumpaan suuntaan tahansa.

Ehdottomat

Stranded (1973)

Brian Enon lähdön jälkeen bändin ote vähän rentoutui, ja Bryan Ferry alkoi löytää enemmän itseään laulajana. Ferryn lisäksi myös Manzanera ja MacKay osallistuivat tällä kertaa biisintekoon. Street Life ja Just Like You aloittavatkin bändin kolmannen albumin raikkaasti, ensimmäinen kutsuvan tanssivasti ja jälkimmäinen herkällä melodiallaan. Amazonassa Manzaneran funky kitarointi on pääroolissa, ja Psalm on kahdeksanminuuttinen, koko ajan kasvava ”saarna”.

B-puolen aloittaa springsteenmainen Serenade, jota seuraa Ferryn herkkä mutta mahtipontinen muistelo A Song for Europe, jonka voi tulkita myös irvailuksi Britannian euroviisukarsintoja kohtaan. Mother of Pearl alkaa hurjalla revittelyllä muuttuakseen kauniiksi pianoballadiksi, ja Sunset on kaunis ja hiljainen päätöskappale hienolle levylle, joka antoi suuria lupauksia tulevasta.

Brian Eno on myöhemmin kehunut Strandedia Roxy Musicin parhaaksi levyksi.

Video ei ole enää saatavilla

Country Life (1974)

Vaikka Roxy Musicin levyillä vaikutteita on otettu milloin mistäkin, silti ne onnistuvat yleensä kuulostamaan suhteellisen ehjiltä kokonaisuuksilta. Tällä levyllä Brian Enon tilalle tulleen Eddie Jobsonin panos näkyy muun muassa The Thrill of It Allin ja A Really Good Timen hienoissa jousisovituksissa ja Casanovan klavinettiosuuksissa, puhumattakaan Out of the Bluen viulusoolosta. Manzaneran kitaroissa on jotain outoa, jyräävää voimaa, mistä esimerkkeinä käyvät All I Want Is You ja Bitter-Sweet.

Kantrivaikutteita on otettu biiseihin Three and Nine sekä If It Takes All Night. Triptych taas on barokkihenkinen, moniäänistä laulua sisältävä teos. Levyn päättää svengaava Prairie Rose, jonka on on huhuttu olevan oodi Ferryn silloiselle naisystävälle Jerry Hallille, joka tulisi poseeraamaan Country Lifea seuraavan Siren-levyn kannessa.

Video ei ole enää saatavilla

Siren (1975)

Siren kilpailee minun korvissani Country Lifen kanssa Roxyn parhaan levyn tittelistä. Levyn aloittava Love is the Drug on Roxy-klassikko, joka näyttää missä mennään: groovaavalla ja funkyllä linjalla. End of the Line on hieman kepeämpi pala, ja Sentimental Foolissa palataan alkuaikojen tunnelmiin alun äänikollaasissa, jonka jälkeen biisi sitten haikeaksi balladiksi.

Whirlwind ja She Sells ovat kumpikin pianovetoisia, energisiä menobiisejä, ja Both Ends Burning edustaa levyn tanssittavinta osastoa. Vuosina 1973–75 yhtyeen studiolevyillä soittanut John Gustafson on rumpali Paul Thompsonille mitä oivallisin aisapari. Nightingalen kitarariffi on hieno ja melodinen, ja Just Another High on oiva päätös bändin ehdottomasti svengaavimmalle ja groovyimmalle levylle. Kiertueen jälkeen bändi piti taukoa nelisen vuotta. Sinä aikana Ferry keskittyi soolouraansa, joka oli alkanut jo samoihin aikoihin Roxyn perustamisen kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

Avalon (1982)

Roxy Musicin toistaiseksi viimeinen studiolevy on enemmänkin Bryan Ferryn soololevy kuin bändilevy, niin vähäisessä roolissa Manzanera ja MacKay ovat ja niin paljon vierailevia studiomuusikkoja on käytetty. Hyviä biisejä silti riittää kosolti: More Than This, The Space Between, Avalon, While My Heart Is Still Beating, Take a Chance With Me… Levy on Roxy Musicin poppikauden ehdoton huipentuma.

Avalon viitoitti tietä Ferryn 1980-luvun soololevytyksille, sekä tuotannollisesti että biisimateriaaliltaan. Albumin jälkeisen kiertueen jälkeen saatiinkin odottaa lähes kaksi vuosikymmentä, että Roxy Music -nimen alla lähdettäisiin seuraavan kerran keikkailemaan.

More Than Thisin musiikkivideossa Ferry kuvataan lähes messiaanisena olentona, ja muut bändiläiset ovat vain varjoja hänen rinnallaan. Lopuksi hän jää vielä katselemaan itseään:

Video ei ole enää saatavilla

Olennaiset

Roxy Music (1972)

Roxy Musicin debyyttilevy on hämmentävä kokonaisuus. A-puoli on kyllä täyttä timanttia: Re-Make/Re-Model avaa pelin kakofonisella mätöllään, ja Ladytron on yksinkertaisesti hieno biisi, joka alussa hiipii salakavalasti MacKayn oboen säestämänä. If There Is Something on kantrihenkinen pläjäys, joka yllättää alun kahden vimmaisen vedon jälkeen. Menevä Virginia Plain julkaistiin alunperin singlenä, eikä siis sisältynyt alkuperäiseen UK-painokseen, mutta se lisättiin jälkeenpäin albumin myöhempiin painoksiin.

Mielenkiintoinen on myös 2HB, kunnianosoitus Humphrey Bogartille. Tällaisesta lyhenteestä tulee väistämättä mieleen Prince (biisistä ei niinkään), tosin herra Nelson itse alkoi käyttää sellaisia vasta noin vuosikymmen myöhemmin. B-puolella bändi hyppii ehkä liikaa tyylistä toiseen, eikä levy kanna loppuun asti niin hyvin. A-puolen hienouksien vuoksi kelpo debyytti kuitenkin.

Video ei ole enää saatavilla

For Your Pleasure (1973)

”There’s a new sensation, a fabulous creation”

Siinäpä hyvin kuvaavat aloitusrivit Roxy Musicin kakkoslevylle. Ensimmäinen biisi Do the Strand noudattaa jännitys–rentoutus-kaavaa ja sitä seuraava Beauty Queen viittaa lyriikoissaan yhteen Ferryn lukuisista tyttöystävistä, näyttelijä Valerie Leoniin. Niiden jälkeen herkkä Strictly Confidential ja rennosti rokkaava Editions of You, jolla kuullaan sekä MacKayn, Enon että Manzaneran loistavaa sooloilua. A-puolen päättää karu kuvaus pumpattavan nuken suomasta lohdusta, In Every Dream Home a Heartache.

B-puolen aloittaa 9-minuuttinen krautrock-junnaus The Bogus Man, joka jaksaa ihme kyllä pitää otteessaan koko kestonsa ajan. Grey Lagoons, svengaava, välillä rokkaavakin pala, oli olemassa jo debyyttilevyn aikoihin, mutta se jätettiin silloin levyttämättä kokonaisuuteen sopimattomana. Albumin päättää hypnoottinen nimikappale, jonka häiriintynyt äänimaailma on pitkälti Enon aikaansaannosta.

Video ei ole enää saatavilla

Flesh + Blood (1980)

Roxy Music supistui virallisesti trioksi Paul Thompsonin lähdettyä yhtyeestä moottoripyöräonnettomuuden jälkeen. Rumpuja levyllä soittaa Allan Schwartzberg, ja muutamassa kappaleessa Andy Newmark. Flesh + Blood on askel parempaan suuntaan Manifeston tylsän jumputuksen jälkeen. Bändi alkoi kunnolla sisäistää musiikissaan ajan henkeä uuden aallon puskiessa kovaa vauhtia musiikkimarkkinoille.

Wilson Pickett -laina In the Midnight Hour on hauska aloitus levylle, ja Oh Yeah! (On the Radio) sisältää yhden bändin hienoimmista kertosäkeistä. Same Old Scene säksättää hienosti eteenpäin sekvensserin ja delay-efektin avulla. My Only Love on hyvä esimerkki siitä, miten muutamasta soinnusta saa kuorruttamalla aikaan kasvavan kokonaisuuden. Rain Rain Rain sisältää aavistuksen reggaerytmejä, ja lopetusballadi Running Wild kuuluu Roxyn uran ehdottomiin kohokohtiin.

Video ei ole enää saatavilla

Välttämätön paha

Manifesto (1979)

Neljän vuoden levytystauko ja musiikkivirtausten muuttuminen oli muuttanut Roxyn musiikkia radikaalisti popin ja discon suuntaan. Tältä levyltä ei tahdo löytyä oikein minkäänmoista positiivista tarttumapintaa, esimerkiksi nimikappale ei tunnu etenevän yhtään mihinkään. Trash ja Angel Eyes ovat jonninjoutavia ja turhanpäiväisiä renkutuksia. Still Falls the Rain tuo jonkinmoisia muistumia takavuosien pianoballadeista, ja Dance Away on melkein ainoa positiivissävyinen kappale levyllä, vaikka sydänsuruista kertookin. Näiden kahden kappaleen ansiosta levy on ylipäänsä kuuntelukelpoinen.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Jealous Guy (single, 1981)

John Lennonin murhan jälkeen Roxy Music otti Jealous Guyn keikkaohjelmistoonsa ja julkaisi sen singlenä maaliskuussa 1981. Siitä tulikin bändin ainoa listaykkönen Britanniassa. Biisi löytyy lähes jokaiselta Roxy-kokoelmalta.

Video ei ole enää saatavilla

James Bluntin kämmenissä ei karva kasvaa, joten tälle listalle ei hänellä ole asiaa.

Yleisen käsityksen mukaan rokkareilla on aina kamalasti seksiä. Mutta jos tämä todella pitää paikkansa, niin miksi niin monet biisinikkarit ovat kovin perehtyneitä itsensä rakastamisen iloihin? Nuorgamin runkkurinki jättää asian muiden pohdittavaksi ja keskittyy nauttimaan. Keskiviikkona Tampereen Klubilla ja torstaina Helsingin Tavastialla konsertoivat Buzzcoksin kunniaksi: maailman 20 parasta biisiä masturbaatiosta, olkaa hyvä!

#20 Everly Brothers – All I Have to Do Is Dream

Aloitetaan varhaisimmasta päästä. Everly Brothers ei käytä rivoja ilmaisuja, mutta kun duo vaikeroi ”whenever I want you, all I have to dream”, edes virheetön lauluharmonia ei voi peittää mielikuvia rytistetyistä nenäliinoista. Ajankuvalle tyypillisesti mukana on hitunen moralismia: “Only trouble is – Gee Whiz – I’m dreaming my life away”.

Video ei ole enää saatavilla

#19 Roy Orbison – Only the Lonely (Know theWay I Feel)

Roy Orbison ei varmaankaan kuunnellut tai uskonut Everly Brothersin varoituksia, sillä siinä määrin hän tuntuu uponneen omaan yksinäisyyteensä. Roy voi laulaa itkemisestä ja kaipauksesta, mutta taustalla tykyttävä dum-dum-dum-dumdy-doo-wah kertoo kyllä muille yksinäisille, mitä hän huoneessaan puuhaa.

Video ei ole enää saatavilla

#18 The Who – Pictures of Lily

”Pictures of Lily made me feel so wonderful
pictures of Lily helped me sleep at night”

Pete Townshend kirjoitti 1960-luvulle kaksi klassikkoa masturbaatiosta. Loistavasti nimetty Mary Ann With a Shaky Hand jää kuitenkin Pictures of Lilyn taakse jälkimmäisen moniulotteisuuden vuoksi. Pornografian korkeassa veisussa on paitsi edistyksellinen isähahmo myös tragikoominen loppuhuipennus. Aika hyvin kolmen minuutin rokkihitiltä.

Video ei ole enää saatavilla

#17 The Vapors – Turning Japanese

Pictures of Lilystä viisitoista vuotta eteenpäin, eikä nuorten miesten fantasioissa ole tietenkään tapahtunut mitään kehitystä. The Vaporsin yksinäinen, hyperaktiivinen hitti kuulostaa loputtoman kiiman kourissa olevalta nuorukaiselta, jonka toiveet ovat ajoittain häiritsevää kuultavaa: ”I want a doctor to take your picture, so I can look at you from inside as well”. Lääketieteellisen pääsykokeisiin voi valmistautua monella eri tapaa.

Video ei ole enää saatavilla

#16 Violent Femmes – Blister in the Sun

Sukukypsyyden saavuttaminen tuottaa aluksi päänvaivaa. Lakanoihin ilmestyy tahroja harva se yö, käsiin syntyy outoja hankaumia, mutta kaikki lienee sen arvoista. Tyttöystäväkin jää itkemään, kun nuori mies fantasioi: ”I stained my sheets, I don’t even know why, my girlfriend she’s at the end, she is starting to cry”.

Video ei ole enää saatavilla

#15 Roxy Music – In Every Dream Home a Heartache

Joskus ”se kaikki” saa mitä synkimpiä piirteitä, ja muovinen rakas jättää yksinäiseksi. Rikkaudet, kartanot ja muut modernin elämän hienoudet eivät tyydytä Bryan Ferryä – lopulta ainoa pakokeino onkin löydettävissä orgasmista. Sekään ei ratkaise ongelmia, vaan synnyttää yhä enemmän tyhjyyttä. ”I blew up your body, but you blew my mind” – ainakaan tämä rakas ei pakene. Muttei se polttava yksinäisyyskään.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Chuck Berry – My Ding-a-Ling

“And those of you who will not sing
you must be playing with your own ding-a-ling”

Chuck Berryn venytetty pippelivitsi olisi ehkä ollut parempi jättää livevedoksi. Runkkuvitsin voimaa ei kuitenkaan parane aliarvioida: kymmenminuuttisesta kokonaisuudesta editoitu neljän minuutin singleversio toi rock’n’rollin tärkeimmälle biisintekijälle hänen ainoan Yhdysvaltojen listaykkösensä. Surullista, mutta totta.

Video ei ole enää saatavilla

#13 Elvis Costello & the Attractions – Pump It Up

”Rock-kriitikot pitävät Elvis Costellosta enemmän kuin meistä, koska he näyttävät enemmän Elvis Costellolta kuin meiltä”, pilkkasi Van Halenin David Lee Roth aikoinaan. Rothin oivalluksessa saattaa piillä vastaus siihen, miksi Costello tuntuu olevan niin hyvin perillä onanoinnin iloista: ”Pump it up until you can feel it / Pump it up when you don’t really need it”.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Billy Idol – Dancing With Myself

Kukaan ei voine syyttää Billy Idolia siitä, että hän näyttäisi rock-nörtiltä. Silti Dancing With Myself on masturbaatiogenren ehdoton klassikko. Korvat kannattaa kuitenkin pitää auki. Kaikesta uhmasta huolimatta kappaleessa on romanttisen tappion pohjavire. Ilmeisesti Billy Idol tanssisi mieluummin paritansseja:

“But your empty eyes
Seem to pass me by
Leave me dancing with myself”

Video ei ole enää saatavilla

#11 Cyndi Lauper – She Bop

She Bop on hakkaavan, pakkoliikkeitä mukailevan rytminsä vuoksi täynnä syntisiä mielikuvia. Huoleton itsejälkihehku korostuu vihellyksissä: “I can’t stop messing with the danger zone” – syntiähän se siis olisi! Mutta mikäs sen hauskempaa? Sokeutumisella ja muulla pelottelu ei pysäytä etelänmatkaa.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Prince – Darling Nikki

Prince Roger Nelsonin seksiä tihkuvassa tuotannossa Darling Nikkin viittaus masturbointiin on melko viaton osa henkilötutkielmaa: ”I met her in a hotel lobby / masturbating with a magazine”. Masturbaatiokappaleiden klassikoksi Darling Nikkin nostaa sen herättämä reaktio. Kun Al Goren vaimo Tipper kuuli 11-vuotiaan tyttärensä kuuntelevan kappaletta, hän suuttui niin, että perusti pahamaineisen Parents Music Resource Centerin, joka toi ”parental advisory” -tarrat paheellisina pidettyihin levyihin.

HUOM! Prince poistaa kappaleitaa Youtubesta ripeää tahtiin. Kirjoitushetkellä toiminut linkki ei ehkä toimi enää tätä lukiessasi.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Pixies – Holiday Song

Frank Black kehottaa istumaan hetkeksi alas. Seuraa tarina lomasta, joka ei tuo helpotusta laulajan elämään millään tavalla. Nöyryytyksien kautta hänen on hyväksyttävä, että joskus asiat eivät vain toimi: ”This ain’t no holiday, but it always turns out this way – here I am with my hand”. Toisaalta, jos vaihtoehto on insesti, ehkä näin on parempi.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Sebadoh – Homemade

Homemade ei todellakaan ole Lou Barlow’n ainoa kappale aiheesta, mutta se kaikkein selkein. Tyypin tyylin tietäen, masturbaatioon motivoi lähinnä tylsistyneisyys eikä epätoivo: “Sittin’ around with my homemade bone, I’m naked and loose when no one’s home, and I may let my fingers roam, juicing free on my holy bone”.

Youtubesta ei löydy kappaleen studioversiota, mutta tässä livenä The Flaming Lipsin Steven Drozdin kanssa esitetty versio:

Video ei ole enää saatavilla

#7 Juice Leskinen – Mies joka rakastaa itseään

Jo ensisingle Marilynilla onanoinnista laulaneen Juicen suhtautuminen runkkaamiseen oli ronskin mutkatonta. Mies joka rakastaa itseään on inhorealistinen kuvaus keikkamuusikon elämästä Suomessa vuonna 1980:

”On elämä taas yhtä rimpuilua
luen hotellissa rietasta julkaisua
olen mies joka rakastaa itseään”

Video ei ole enää saatavilla

#6 Kari Peitsamo & Hirttämättömät – Porno With Whiskey

”I’m a lonely boy
and my only joy
is to watch TV
I’m having porno with whiskey
All night having a ball“

Kun on julkaisee kappaleita Kari Peitsamon tahtiin, tulee väkisin sivunneeksi aihetta jos toistakin. Peitsamon laajasta tuotannosta löytyykin myös vastakkaisia kappaleita keikkasuosikki Porno With Whiskeylle: valistuslaulu Please Say No to Whiskey ja Peitsamon tutkielmaksi kutsuma Please Say No to Porno. Syntisillä on silti tälläkin kertaa hauskempaa.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Mari Rantasila – Auringossa

Toisin kuin Cyndi aiemmin tällä listalla, Mari ei tunne syyllisyyttä pukiessaan lihan ilot viattoman kesäiseen musiikkiin. Hiukset hulmuavat ja maasta nousee jotain, joka ottaa ”hameen pois, pikkuhousutkin pois, avaa pienet reidet, vie pientä sormea ylös ja alas”.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Pussycat Dolls – I Don’t Need a Man

”I can get off when you’re not around” – siinä tietoinen valinta, jonka kontrasti joihinkin muihin listan kappaleisiin on suuri. Jotkut ovat hypänneet sänkyyn muiden kanssa kostoksi, mutta entä itsetyydytys koston muotona? Pussycat Dolls laajentaa ärtymyksen käsittelyä suuntaan, joka on jäänyt monelta huomaamatta.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Crispin Helion Glover – Auto-Manipulator

”Women are sweet and girls are honey, but beat your meat and save your money” ovat alkusanat tälle ilottelulle. Kappale ei ole mitään muuta kuin onanoinnin ylistystä, ja King of Rockin aikaiselta Run-D.M.C.:ltä kuulostava rap-metal-tausta toimii useammankin hysteerisen toteamuksen pohjana.

Video ei ole enää saatavilla

#2 The Divinyls – I Touch Myself

Tämän itsestään selvempää valintaa ei listalta voisi löytyä.

Video ei ole enää saatavilla

#1 Buzzcocks – Orgasm Addict

”Well you tried it just for once
found it alright for kicks
but now you found out
it’s a habit that sticks”

Kaikkien aikojen runkkubiisin salaisuus piilee sen julkeassa asenteessa. Runkkaria ivaava kappale luettelee kaikki ne häpeän aiheet, joista vanhemmat varoittivat: tahrat farkuissa, lihan kipeytymisen ja maanisen riippuvuuden. Pilkaten huohottava taustakuoro lisää suolaa haavoihin. Mutta miten ihmeessä Pete Shelley ja kumppanit tietävät aiheesta niin paljon? Aivan.

Buzzcocks esiintyy Tampereen Klubilla ke 25.4 ja Helsingin Tavastia-klubilla to 26.4. Liput 23–27 euroa.

Video ei ole enää saatavilla

BONUS

Kuten meille on huomautettu, olemme unohtaneet listasta vaikka mitä runkkukappaleita! Yksi, jonka unohtamista oikeasti karvaisine käsinemme harmittelemme, on Eddie Meduzan Runke Ball. Se siis tässä:

Video ei ole enää saatavilla

Ja jos välttämättä haluat nähdä videosta sensuroittamattoman videon, niin katso se täältä. (NSFW)

ABC oli parhaimmillaan heti esikoisalbumillaan Lexicon of Love, joka poiki The Look of Loven lisäksi hitit Poison Arrow ja All of My Heart.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan seitsemäs osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuu Joan Jett & the Blackheartsin kappale I Love Rock N Roll. Lisätäksemme karkeaa merisuolaa märkiviin haavoihinne, olemme sisällyttäneet soittolistalle kappaleesta The Rock Mastersin (älkää kysykö) perin hidiöösin version.

Soittolistalla on kaikkea muuta kuin definitiivinen versio kahdesta muustakin kappaleesta: Split Enzin Six Months Leaky Boatsista kuullaan Extravagenza-albumilla julkaistu live-versio vuodelta 1993, kun taas Bow Wow Wow’n I Want Candysta kuullaan myöhemmin uudelleen äänitetty versio.

Näiden kolmen kappaleen alkuperäiset versiot voit kuunnella Youtuben avulla tästä (Joan Jett), tästä (Split Enz) ja tästä (Bow Wow Wow).

Vuoden 1982 Top 30

1. ABC – The Look of Love
2. Michael Jackson – Billie Jean
3. Madness – Our House
4. Violent Femmes – Blister in the Sun
5. The Clash – Rock the Casbah
6. Yazoo – Don’t Go
7. Dexys Midnight Runners – Come On Eileen
8. Grandmaster Flash & The Furious Five – The Message
9. Prince – Little Red Corvette
10. Lords of the New Church – Russian Roulette
11. Roxy Music – More Than This
12. New Order – Temptation
13. Billy Idol – White Wedding
14. Tears for Fears – Mad World
15. Carly Simon – Why
16. Toto – Africa
17. Associates – Party Fears Two
18. Duran Duran – Hungry Like the Wolf
19. Simple Minds – New Gold Dream (81-82-83-84)
20. Prefab Sprout – Lions in My Own Garden (Exit Someone)
21. Blancmange – Living on the Ceiling
22. Orange Juice – Rip It Up
23. Patrice Rushen – Forget Me Nots
24. Split Enz – Six Months in a Leaky Boat
25. Bow Wow Wow – I Want Candy
26. The Rock Masters – I Love Rock N Roll (Joan Jett)
27. Malcolm McLaren – Buffalo Gals
28. The Pale Fountains – Thank You
29. Eurythmics – Love Is a Stranger
30. Kid Creole & The Coconuts – Stool Pigeon

Linkki soittolistaan tästä.

Roxy Music, ehkä kovinta sekstailumusaa.

Muinaisella 1990-luvulla päädyin kerran viikoksi Nizzaan. Enkä minne tahansa, vaan kaverin rikkaiden sukulaisten omistamaan luksuslukaaliin, jonka parvekkeelta avautui maisema suoraan rantabulevardille ja Välimerelle.

Viinihuuruisen viikon aikana kuuntelimme paljon musiikkia. Kovassa soitossa olivat muun muassa paikallisesta levykaupasta löydetyt The Rolling Stonesin alkuvuosien singlet ja katusoittajien suosiossa ollut Van Morrisonin Brown Eyed Girl.

Parhaiten tuon viikon huuman tavoitti kuitenkin Suomesta mukanani tuoma Roxy Musicin Avalon.

Tai kuvitelkaa itse. Herätys pienessä kankkusessa, jääkaappikylmä valkoviini, auringossa kylpevä Välimeri, Phil Manzaneran yhden äänen kitaraintro, laineiden lailla keinuvat perkussiot ja Bryan Ferryn viiniäkin viileämpi laulu:

“Now the party’s over
I’m so tired
Then I see you coming
Out of nowhere
Much communication in a motion
Without conversation or a notion
Avalon”

Tyttöjä emme saaneet asuntoon houkuteltua, joten kappaleen romanttisemmat aspektit jäivät hieman sivuun – enemmän kappaleessa houkutti siitä tihkuva ylellisyys, lupaus ikuisista kemuista siellä, missä kaikki on kaunista, ilma lämmintä ja ihmiset onnellisia. Laulussa haaveillaan myyttisestä Avalonista, mutta yhtä hyvin laulu voisi olla peräisin tuolta myyttiseltä paratiisisaarelta.

Kappaleen vaiettu sankaritar on taustalaulaja Yanick Etienne, joka duetoi kappaleen lopussa Andy McKayn saksofonin kanssa. Etiennen kohdassa 3.42 laulama kymmenen sekuntia pitkä nuotti saa edelleen väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni.

Avalon valittiin 1990-luvulla Blender-lehden äänestyksessä maailman parhaaksi sekstailukappaleeksi. Tähän en kuitenkaan osaa antaa lisävalaistusta. Syyttäkää ranskattaria.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Samalta levyltä löytyy myös More Than This, käypää tavaraa sekstailun taustalle sekin.

Video ei ole enää saatavilla