”Robynilla on vielä voimia ja sappea riuhtoa väkivaltaisia tanssiliikkeitä. Hän antaa kaikkensa mutta ei ole enää se tyttö.”

Dancing On My Own on epätavallisen sykähdyttävä popkappale, sellainen joita syntyy ehkä vain yksi vuodessa tai kahdessa. Mikä tekee siitä erityisen?

”There’s a big black sky over my town
I know where you’re at, I bet she’s around”

Helpointa olisi sanoa, että lahjakkaat ja ahkerat ihmiset ovat sattuneet osumaan sellaiseen – Velipuolikuun Mikko Niskas -sketsiä mukaillen – ”sisimpäni ripseä värähdyttävään” melodian, äänensävyn ja soinnin yhdistelmään, johon edes lahjakkaat ja ahkerat eivät osu kovin usein.

Ymmärrykseni mukaan tämä on totuus. Ylivoimaiset popkappaleet ovat paljolti alkemiaa. Nuorgamin preussilaista kuria harjoittava toimitusneuvosto on kuitenkin määrännyt tekstin vähimmäismitaksi 1 000 merkkiä. Olemme nyt merkissä 870. Yritän toista kulmaa. Asettuisiko Dancing On My Own johonkin pophistorialliseen perinteeseen?

Tiedätte jo mikä se on: ABBA ja euforinen skandimelankolia. Jotakuinkin kaikki Andersson & Ulvaeusin teokset, jotka eivät ole pohjimmiltaan lohduttomia, kuulostavat väkinäisiltä. Taivaalliset sävelkulut ja ylellinen tuotanto sokaisevat kasuaalin kuuntelijan siltä, että ABBAn parhaat ovat lähes järjestään tarinoita menetyksestä. S.O.S., Mamma Mia, Knowing Me Knowing You, If It Wasn’t for the Nights, Slipping Through My Fingers.

Entä Dancing Queen, huomautatte, sehän on jokaisen hää-dj:n vakioase. Annan itseäni paremman kirjoittajan, Taylor Parkesin, läpivalaista:

”…rarely (never?) in the history of popular song, has one word, any word been loaded with more gut-wrenching emotional violence than that massive, brimming ’tambourine’ in the second chorus of Dancing Queen. It spills over with unbuttoned poignancy, chased through by helpless, skyscraping cries.”

”I’m not the girl you’re taking home” on Dancing On My Ownin tamburiinihetki. Biisin voi myös nähdä ja kuulla The Winner Takes It Allin nuorisoversiona. Aviovaimo menettää aviomiehen, tyttö menettää pojan (tai tytön). Siinä kun Agnetha Fältskog vaikuttaa luovuttaneelta, Robynilla on vielä voimia ja sappea riuhtoa väkivaltaisia tanssiliikkeitä. Hän antaa kaikkensa mutta ei ole enää se tyttö.

Video ei ole enää saatavilla

Robyn, good girl gone weird..

Robin Miriam Carlsson on todiste siitä, että kaikki lapsitähdet eivät koe Lindsay Lohan -paran kohtaloa.

”Somebody said you got a new friend
Does she love you better than I can?”

Näyttelijävanhempien vesa aloitti teatterissa ja piirrettyjen ääninäyttelijänä. 12-vuotiaana tämä skandinaavinen shirleytemple oli jo säveltänyt lastenohjelman tunnusmusiikin ja esittänyt biisejään televisiossa.

Levysopimus oli plakkarissa 16-vuotiaana ja debyyttisingle ulkona samana vuonna. Vuosi oli 1994, joka sijoittuu käsittääkseni johonkin Rooman ja Ottomaanien valtakuntien väliin jäävälle ajanjaksolle.

Ensihitti Do You Really Want Me oli samanaikaisesti sanoinkuvaamattoman ärsyttävä ja täydellisen tarttuva popkappale. Sen lauloi naukuvalla äänellä lökäpöksyinen pellavapää, joka herätti nuoressa miehessä murhanhimoisia ajatuksia.

Siinä vaiheessa olisin syönyt ennemmin piikkilankaan käärittyjä lipeäkalamämmituokkosia kuin kirjoittanut ylistävän jutun Robynista.

Ajat muuttuvat.

Oikeasti aika ihanien Yhdysvaltain pophittien jälkeen suunta muuttui vuonna 2005. Tyyli oli graafinen, musiikki alakulttuureista innoitteensa hakevaa elektropoppia. Mukana oli vielä jonkin verran muistumia r&b-popilla silatusta menneisyydestä.

Good girl gone weird, sanoisi nokkeluuteen pyrkivä angloamerikanserkku. Me emme tee niin.

Uusi suunta saavutti täydellisimmän ilmaisunsa Body Talk –trilogian ensimmäiselle osalla, ja etenkin kappaleella Dancing On My Own. Kappaleen muoto ja sisältö elävät niin sulassa sovussa, että ne tekee mieli palkata ratkaisemaan Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia.

Kyse on siitä, kun tykkää edelleen jostakusta, mutta se joku tykkääkin nykyään jostakusta muusta. Sitten se joku pussailee samalla klubilla sitä uutta tyttöä, joka on ollut pakko nähdä, vaikka moinen halu onkin silkkaa hulluutta. Sitten sitä kököttää klubin nurkassa, yksin. Ja katsoo.

Sydän meinaa pakahtua, kun Robyn laulaa:

”I’m giving it my all but
I’m not the girl you’re taking home
I keep dancing on my own”

Sydän särkyy, mutta silti tuskassa on suloinen alavire. Mustasukkaisuudessa on jotain äärimmäisen koukuttavaa ja emotionaalinen masokismi on hemmetinmoinen huume. Kysykää vaikka Morrisseylta.

Kun ensimmäiset ”oo-oo-out” tulvahtavat kaiuttimista, olenkin varma, että tarina on täyttä totta. Niin vakuuttavasti Robyn tunteen myy. Sillä ei tietenkään ole merkitystä, onko se oikeasti totta.

Tätä popmusiikki on parhaimmillaan. Ristiriitaisia tunteita, tunnelmia ja ajatuksia kiteytettynä kolmeen neljään minuuttiin, joiden ilmaisun selkeydestä ja kauneudesta kuka tahansa kertomakirjallisuuden mestari voisi olla kateellinen.

Jos ei pysty samaistumaan Robynin haikeansuloiseen piinaan, jonka taustalla säksättävät toiveikasta pohjavirettä maailman ihanimmat sekvensserit, on luultavasti tunteeton hirviö, joka ostaa vaatteensa Dressmanista.

En pysty sanomaan muuta. Dancing On My Own on yksinkertaisesti mielipuolisen hienoa musiikkia, viipale suoraan popin jumalten avioerojuhlakakusta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Myös Kleerupin ja Robynin yhteishitti With Every Heartbeat löytyi äänestyskupongeilta.

Robyn 10.07.2011 Ruisrock, Turku.

Muista osallistua Ruisrockin ja Nuorgamin yhteistyössä järjestämään kilpailuun, missä voit voittaa VIP-liput ensi kesän Ruisrockiin arvaamalla oikein mahdollisimman monta ensi kesän Ruisrock-esiintyjää.

Antti H, Sami ja Tiskijukka hekumoivat bailukulttuurin ytimessä.

Nuorgam onnittelee tässä kuussa viisi vuotta täyttävää tamperelaista Hang the DJ -klubia mitä sydämellisimminsydämellisesti! Juhlan kunniaksi pyysimme HTDJ-kolmikkoa Antti H, Sami & Tiskijukka valitsemaan viisikymmentä klubin kaikkien aikojen suurinta hittiä.

Hang the DJ juhlii syntymäpäiviään ytimekkäällä maailmankiertueella, joka piipahtaa Pietarista (13.10. Club Griboedov) ennen palaamistaan kotipesään Tampereen Klubille, jossa 14.10. on mukana menossa Nuorgaminkin jututtama Marissa Nadler ja 15.10. puolestaan Magenta Skycode. Hang the DJ tanssittaa myös Helsingin Kuudennella Linjalla lauantaina 22.10.

1. Familjen – Det snurrar i min skalle
2. Two Door Cinema Club – Something Good Can Work [The Twelves Remix]
3. Kings of Convenience – I’d Rather Dance With You
4. Mark Ronson feat. Amy Winehouse – Valerie
5. ESG – Dance
6. Robyn – Dancing On My Own [Fred Falke Remix]
7. Arctic Monkeys – When the Sun Goes Down
8. ZZ Top – Sharp Dressed Man
9. Justice – Phantom Pt. II [Soulwax Remix]
10. Cut Copy – Out There on the Ice
11. The Cure – Close to Me
12. Suede – Beautiful Ones
13. Breakbot – Baby I’m Yours
14. M.I.A. – Paper Planes
15. Risto – Rakkauden rock
16. Cats on Fire – Your Woman
17. Nik Kershaw – The Riddle
18. Jackson 5 – I Want You Back [Dimitri from Paris Supa Funk Brakes Mix]
19. TV on the Radio – Wolf Like Me
20. The Strokes – Someday
21. Beck – Loser
22. Radio Dept. – Heaven’s On Fire
23. Lykke Li – I Follow Rivers [The Magician Remix]
24. Prince & the Revolution – Raspberry Beret
25. Blondie – Hanging on the Telephone
26. Pet Shop Boys – Being Boring
27. Boston – More Than a Feeling
28. Jenny Wilson – Let My Shoes Lead Me Forward
29. The Rapture – House of Jealous Lovers
30. Caesars – Jerk It Out
31. Vampire Weekend – A-Punk
32. Caribou – Odessa
33. Phoenix – If I Ever Feel Better
34. PMMP – Pariterapiaa [Uusi Fantasia Remix]
35. Depeche Mode – Enjoy the Silence
36. Bloc Party – Banquet
37. The Cardigans – Lovefool
38. The Knife – Heartbeats
39. Maskinen – Alla som inte dansar
40. Regina – En tiennyt että osaan tanssia
41. Dizzee Rascal – Dance Wiv Me
42. Daft Punk – One More Time
43. Jay-Z – 99 Problems
44. Snoop Dogg – Drop It Like It’s Hot
45. New Order – Bizarre Love Triangle
46. The Police – Roxanne
47. Mylo – Drop the Pressure
48. The Streets – Fit But You Know It
49. Gossip – Heavy Cross [Fred Falke Remix]
50. MGMT – Kids [Soulwax Mix]

Kuuntele soittolista tästä.

Robyn 10.07.2011 Ruisrock, Turku.

Robyn on paras.

Robynin esikoisalbumi teki laulajasta hetkellisesti jenkkimarkkinoiden platinatähden, kiitos sille lisätyn Show Me Love -superhitin (1996), joka soi 1990-luvun lopulla paitsi maailman jokaisella radiokanavalla, myös muun muassa Sabrina, teininoita -tv-sarjassa ja Lukas Moodyssonin Fucking Åmal -elokuvassa (1998). Suosion hiipuessa Robyn näytti taantuvan yhdeksi Pohjolan pop-prinsessoista jonka tekemiset eivät Skandinavian ja Keski-Euroopan ulkopuolella voisi vähempää kiinnostaa.

Käänne koitti 2000-luvun puolivälissä, kun Robynin levy-yhtiö Jive Records ei lämmennyt uuden Who’s That Girlin klubiuskottavalle elektropopsoundille.

Robyn veti herneen nenään, perusti oman levy-yhtiön Konichiwa Recordsin ja julkaisi sen kautta Robynin (2005), itseluottamusta nimeään myöten uhkuneen statementin, jonka viesti oli kristallinkirkas: uusi aikakausi on koittanut ja uusi tähti syttynyt.

Robynin euroläpimurron sinetöi Andreas Kleerupin kanssa tehty dance-anthem With Every Heartbeat, joka nousi Iso-Britanniassa jopa singlelistan ykköseksi. Sen jälkeen Robynin puhelin alkoikin piristä: Basement Jaxx, Madonna, Kelis, Diplo…

Ruotsalaisen upean viisivuotisperiodin kruunasi viime vuonna kolmessa osassa julkaistu Body Talk -albumikokonaisuus, jonka lähes jokaisen kappaleen olisi voinut julkaista singlenä. Ja jatkoa on ilmeisesti luvassa jo tänä vuonna.

Video ei ole enää saatavilla