En esiinny listassa, koska minulla on sekä pitkät että lyhyet hiukset.

Kaikki muusikot ovat pitkätukkia – väärä luulo! Kaljut miehet ovat aina olleet salaisia taustavaikuttajia rockin maailmassa päästen joskus itsekin kimaltamaan parrasvaloihin. Tarkkoja metodologisen instrumentalismin sovelluksia käyttäen Nuorgam listasi kaikkein kaljuimmat muusikot.

Kuulapäisiä muusikoita vertailtaessa on otettava huomioon hiuksettomuuden monet tyylivariaatiot ja syyt. Toiset ovat menettäneet tukkansa luonnollista tietä – heille suuri arvostus – toiset taas ovat ajelleet hiuksia oman käden oikeudella. Joillekin on jäänyt kiehkuraa ja koukeroa sivuille roikkumaan. Vaikka ihanteena oli Täydellinen Kaljuus, täytyi listaa koostaessa ottaa vapauksia.

Kaljuus on nimittäin enemmän kuin tukan määrä. Se on henkinen tila. Se saa artistin erottumaan joukosta, tekee hänestä persoonan. Rehellinen mies ei apulantaa päähänsä sirottele – hän on aidosti paljas. Kalju viestii, että päälaen alle mahtuu helvetisti järkeä. Kyllä, naiset pitävät mystisistä taiteilijaälyköistä, eivätkä voi vastustaa, kun rokkarin yössä hohkaava albedo heiluu Loosen tanssilattialla kohti kuin pelastava majakka.

Toisaalta kalju voi kertoa korkeista testosteronitasoista ja henkiä miehekkyyttä. Tämä on hyödyllistä, jos musiikkityylinä on alkuvoimainen rytmimusiikki, jota esitetään huhkien ja uhkuen. Esimerkiksi suomalaisen soulin parissa kalju on lähes vakio. Cortina Jetsissä kaljuja vilkkui lukuisia. Veeti and the Velvetsin jäsenistä ¾ on ollut jossain vaiheessa kokonaan tai lähes klaneja. Suurlähettiläistä kaljuja oli kuitenkin vain kaksi kahdeksasta. Valitettavasti tässä listassa keskitymme vain ulkomaiseen kaljuuteen.

Teksti Joni Klingin, kuvamanipulaatiot Aki Ala-Kokon.

#10 Phil Collins

Joidenkin mielestä Genesiksen levyjen taso parani sitä mukaa, kun Philin hiusraja pakeni. Tämä ei kuitenkaan ole loogista, koska nykyään jo lähes kokokaljun Philin tuotanto ei pärjää hänen 1980-luvun huippulevytyksilleen. Phil on varmasti musiikillinen nero, mutta ehkä muutamat haituvat hänen päässään blokkaavat yhä lähetyksen täydellisen välittymisen. Laskettakoon Phil toistaiseksi vain pseudokaljujen sarjaan.

Kaljuusprosentti: 39

Video ei ole enää saatavilla

#9 Michael Stipe

Michael Stipe edustaa listalla marginaalista indieosastoa. Hänet voidaankin laskea älykkökaljujen joukkoon, mutta sellaisenakin Stipen nahkeasta kuontalosta puuttuu riittävä veistoksellisuus ja dynaamisuus. Ihanteellisessa kaljussa on aggressiivista fallosmaisuutta, jota Michaelin munapäähän on hankala liittää.

Kaljuusprosentti: 45

Video ei ole enää saatavilla

#8 Rob Halford

Judas Priestin Rob Halford ei aivan ole kotonaan tällä listalla, sillä etabloitumisensa aikaan hän ei vielä ollut kalju, vaan blondi kutripää. Lisäksi hevarina Halford käyttää genrekaljuun usein yhdistyvää muhkeaa partaa, joka pilaa hänen päänsä symmetrisyyden. Halfordin kuvan huolellisen tutkimisen jälkeen on kuitenkin tultava siihen lopputulokseen, että tänä päivänä mies on varsin kalju.

Kaljuusprosentti: 59

Video ei ole enää saatavilla

#7 Moby

Ei pidä unohtaa, että kaljujen miesten viehätys selittyy myös sillä, että he näyttävät isoilta vauvoilta. Eniten isolta vauvalta näyttää Moby. Monet nuoret tytöt ovat varmasti ihastuneet Mobyn viattomaan, hajuttomaan ja mauttomaan olemukseen, koska se on heidän käsityksensä vauvoista. Olette väärässä! Nörttipoikia taas saattaa viehättää Mobyn hiusmallin assosioituminen teknokulttuurin viileään käytännöllisyyteen, johon on helppo yhdistää vaikka varvastossut ja hybridiriippuliidin.

Kaljuusprosentti: 66

Video ei ole enää saatavilla

#6 Ed Kowalczyk

Kun kalju, Nicholas Cagen kasvoinen mies poimii akustisen kitaran käteen, istuutuu baarijakkaralle ja laulaa tunteistaan, saamme todisteen siitä, että hiukseton mies voi olla myös herkkä. Itse asiassa kalju on herkkyyden huipentuma, paljaaksi ajeltuna päälaesta tulee essentiaalinen tuntoelin, värisevä, kiiltokylkinen, kosketusta kaipaava. Ed Kowalczyk on valmis hautaamaan murheisen kaljunsa syliisi. Oli kyse myöhemmin soolona lauletuista balladeista, tai Live-yhtyeen pehmoalternativesta, hän tulkitsee niin kovalla tunteella, että kalju hikeentyy.

Kaljuusprosentti: 78

Video ei ole enää saatavilla

#5 Joe Satriani

Kitaristi Joe Satrianilla on maksimalistin sormet ja minimalistin hiustyyli. Näin kitaranörttien superjumala erottuu mainiosti alalla, jolla letin kuuluisi yleensä ulottua perseeseen. Vertailua Rodoksen kolossiin ei voi välttää, kun Satriani vinguttaa kitaraansa haara-asennossa. Hänen kaljunsa ympärille ilmestyy loistava sädekehä. (Huom. Vain ne joilla on Lahja näkevät sen.)

Kaljuusprosentti: 89

Video ei ole enää saatavilla

#4 Sinead O’Connor

Mitä nainen tekee tällä miehisellä listalla? No, on kalju! Myönnettäköön, että Sineadin kalju on aivan feikki, mutta hänet nyt vain oli pakko saada listalle. Onhan hän henkisesti todella kalju. Paavirepäisyineen kaikkineen Sinead on joukosta erottuja, rockmaailman eksentrikko, röyhkeilijä! Kaikki propsit Sineadin päheälle naiskaljulle!

Kaljuusprosentti: 97

Video ei ole enää saatavilla

#3 Right Said Fred

Armeijassa nuoret miehet ajetaan kaljuiksi, jotta heidät olisi vaikeampaa tunnistaa keskenään heidän ampuessaan toisiaan metsässä. Myöskään Right Said Fredin machokaljuista on hankala sanoa, kumpi kuuluu kummalle veljeksistä. Onko sillä edes väliä? Eikö tämä ole jo muutenkin tarpeeksi homoa? Ei ole. Kaikkialle ulottuvaa kaljuutta Right Said Fredin herroissa alleviivaa myös heidän vaatevalikoimansa. Katsokaa näitä hiuksettomia paahtopaisteja ja koittakaa sitten väittää, ettei heissä olisi muuta vahattua kuin pelkkä yläpää.

Kaljuusprosentti: 2 x 100 = 200

Video ei ole enää saatavilla

#2 Pitbull

Räpissä ruumiinkarvat ovat vain tiellä. Ja Pitbull on räppiyden ruumiillistuma. Pieni mies Miamista on kuin etanolilla (Voli-vodka) sivelty ja liekehtimään sytytetty keilapallo, joka pyyhkii parkettia äänennopeudella ja cinemaattisen räjähdyksen saattelemana rysäyttää kymmenen mallitytön täyskaadon. Seuraavaksi Pitbull jo hyppääkin pommina uima-altaaseen. Ihan hiton kaljua menoa!

Kaljuusprosentti: 1 000

Video ei ole enää saatavilla

#1 Billy

Billy on kaljuuden ytimessä. Kun tukkaa on tarpeeksi vähän, muuttuu musiikki toissijaiseksi. Yhtä hyvin rokkari voi kaljuina päivinään keskittyä rauhassa vapaapainiin, teehuoneen pitoon ja salaliittoteorioihin. Kaljuilemiseen. Billyn kupolin sisällä on toinen maailma, josta me kuolevaiset emme koskaan pääse osaksi. Julistettakoon Billy siis kaljuuden universuminmestariksi. Shine on, Billy, me rakastamme sinua!

Kaljuusprosentti: lähes ääretön

Video ei ole enää saatavilla

Jäikö suosikkikaljusi pois listalta? Kerro meille kommenteissa!

Nosta lippu salkoon ja osta lippu Tampereen elokuvajuhlien Queerscenes-näytökseen.

Nuorgam esittelee kymmenen seksuaalisella suuntautumisellaan vaikuttanutta artistia. Aiheeseen voi paneutua syvällisemmin parhaillaan käynnissä olevilla Tampereen elokuvajuhlilla, jonka ohjelmistoon kuuluu tänä vuonna erillinen Queerscenes-ohjelmasarja.

#1 Ma Rainey

1920-luvun nousukauden aikaan New Yorkin Harlemissa tanssittiin bluesin ja jazzin tahtiin. Avoin aikakausi salli myös homoseksuaalisuuden, ja erityisesti moni tunnettu blues-laulajatar harrasti lesbosuhteita, vaikka tavan mukaan eri sukupuolen kanssa todennäköisesti lopulta sitoutuikin. Yksi 1920-luvun Harlemin tunnetuimpia lesbonaisia oli bluesin äidiksikin tituleerattu Ma Rainey. Albumillaan Prove It on Me Blues Ma puhui monologissaan naisia rakastavista naisista ja kertoi käyvänsä ulkona naisten kanssa, koska ei pidä miehistä. Myös Ma oli naimisissa miehen kanssa, mutta ei koskaan peitellyt rakkauttaan naisiin, vaikka joutui välillä ongelmiin lesbosuhteidensa takia. Ma muun muassa pidätetiin taustalaulajiensa kanssa harjoittamiensa ryhmäseksisessioiden takia.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Rob Halford

Kevyemmän metallimusiikin ja hardrockin historia pitää sisällään useita androgyynisesti esiintyneitä ja laittautuneita artisteja, mutta homoseksuaalisuus ei ole ollut metallikulttuurissa koskaan yleisesti tunnustettua. Ensimmäinen homoseksuaalinen metallitähti on tietysti Judas Priestin nokkamies Rob Halford. Niitein koristelluista nahka-asuistaan tunnettu metallijumala on kertonut, että seksuaalisuuden salaamisen takia kärsi alkoholi- ja huumeongelmista ja sairastui masennukseen. Halford vieroittautui päihteistä vuonna 1986 ja astui ulos kaapista kaksi vuotta myöhemmin. Jälkikäteen spekuloitiin, että suuntautuminen olisi pitänyt arvata Halfordin pukeutumistyylistä, mutta mies on itse kertonut kokeneensa tällaiset väitteet loukkaaviksi ja sanonut, että pukeutuminen on aina liittynyt vain bändiin ja sen musiikkiin, ei millään tavalla hänen henkilökohtaiseen suuntautumiseensa.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Dana International

Vaikka euroviisuilla on maine homokulttuurissa juhlittuna laulukilpailuna, ei sitä heti huomaisi kilpailun viime vuosikymmenten voittajista. Ainoastaan vuonna 1998 Diva-kappaleella voittanut israelilainen Dana International erottuu selkeästi joukosta. Vuonna 1972 mieheksi syntynyt Dana kävi läpi sukupuolenkorjausleikkauksen vuonna 1993. Vaikka Danan transsukupuolisuus aiheutti Israelissa kohua, hän on saavuttanut arvostetun aseman kotimaassaan: kultaa myynyt artisti on muun muassa palkittu vuoden naisartistina, esiintynyt Tel Avivin 100-vuotisjuhlassa ja toiminut Idols-tuomarina.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Tonéx

2000-luvun alkupuolella Anthony Charles Williams II tunnettiin paremmin nimellä Tonéx. Hiphopia, funkia, jazzia, urbaania rockia ja gospelia yhdistävä esiintyjä löi lujaa läpi gospel-kentällä ja myi puoli miljoonaa kappaletta toista albumiaan Out the Box ja nousi ykköseksi Billboardin gospel-levyjen listalla. Vuonna 2009 Tonéx myönsi yllättäen olevansa homoseksuaali The Lexi Show -tv-ohjelmassa ja sai konservatiiviset kristilliset piirit sekaisin. Vaikka näyttävissä asusteissa, puuhkissa ynnä muissa esiintyneen Tonéxin seksuaalista suuntautumista oli kristillisissä piireissä salaa epäilty, ei avoimen homoseksuaalista gospel-artistia pystytty hyväksymään. Tonéxilta peruttiin keikkoja ja sovittuja yhteistyöprojekteja ja hänet suljettiin pois seurakunnasta. Tonéx lopulta luopui pastorin virastaan. Nykyään hän luo uutta uraa r&b:tä, glamia ja poppia yhdistelevänä artistina nimeltä B. Slade. Nimen innoittajana on toiminut Brian Sladen hahmo Velvet Goldmine -elokuvasta.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Freddie Mercury

Queenin johtohahmo Freddie Mercury on väistämättä yksi musiikkihistorian tunnetuimpia seksuaalista vähemmistöä edustaneita muusikoita. Vaikkei esimerkiksi ”I am as gay as a daffofil, darling” -sitaatista tunnettu Mercury koskaan halunnut mediassa avautua suuntautumisestaan, hän ei koskaan kokenut tarvetta peitellä sitä. Eikä suuri yleisö siitä ollut kiinnostunut. Mercury on loistava esimerkki siitä, että silloinkin, kun homoseksuaalisuus oli vähemmän suvaittua kuin nykyään, tarpeeksi suuri lahjakkuus ja karisma kiinnittää yleisön huomion olennaisimpiin asioihin. Valitettavasti Mercury ei kuitenkaan jää musiikkihistoriaan vain poikkeuksellisen lahjakkuutensa ansioista, vaan myös sen takia, että hän antoi surullisella kohtalollaan kasvot 1980-luvun AIDS-epidemialle.

Video ei ole enää saatavilla

#6 t.A.T.u.

Kymmenisen vuotta sitten All the Things She Said -hitillä radioaaltoja vallannut tyttöduo on sarjassaan ainutlaatuinen, sillä se on harvoja popyhtyeitä maailmassa, joita markkinoitiin valheellisesti lesbouden avulla. Ainutlaatuisuutta lisää, että kyseessä ei ollut mikään Hollywoodin keksintö, vaan bändi oli lähtöisin Venäjältä. Duon laulajattaret Lena ja Yulia tulivat ulos kaapista vuonna 2004 ja myönsivät olevansa heteroita; koulutyttöasuissa esiintyvät ja musiikkivideoissaan pikkurikoksia tekevät lesbohahmot olivat vain osa tuottaja Ivan Shapovalovin käsikirjoitusta. Samoihin aikoihin tytöt riitaantuivat Shapovalovin kanssa, joka halusi keskittyä musiikin sijaan pelkkiin skandaaleihin.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Jari Sillanpää

Kun iskelmätähti Jari Sillanpää myönsi vuonna 2006 Tuomas & Juuso Experience -ohjelmassa seurustelleensa miehen kanssa, kansa ei suuresti kohahtanut. Sillanpää on kertonut, että tunnustuksen jälkeen monet fanit sanoitvat jo tienneensä tai arvanneensa asian. Julkisen salaisuuden tunnustaminen oli kuitenkin merkittävä mittapuu suomalaisessa iskelmämusiikin perinteessä, joka ei juuri homotähtiä tai homotangokuninkaita tunne. Sillanpään ulostulo ei ole miehen uraa hidastanut tai innokasta naisyleisöä pienentänyt; debyyttialbumi Jari Sillanpää on edelleen Suomen kautta aikojen myydyin kotimainen albumi.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Terrence Dean

Yksi populaarimusiikin homofobisimpia musiikkigenrejä on edelleen hiphop. Vaikkei seksuaalinen suuntautuminen ole populaarimusiikkirintamalla enää juurikaan noteerattava asia, ei avoimesti homoja räppäreitä ole vielä tänä päivänä musiikkikanavilla nähty. Yksi hiphop-kulttuurin salaista homoseksuaalisuutta valottanut mies on nostettava listalle, vaikkei hän varsinaisesti muusikko olekaan. MTV:n entinen johtaja, kirjailija ja hiphop-vaikuttaja Terrance Dean julkaisi vuonna 2008 kirjan Hiding in Hip Hop, jossa hän kertoo, millaista on elää homomiehenä vihamielisen homofobisessa hiphop-maailmassa. Toivoa muutokselle kuitenkin on, sillä esimerkiksi Fat Joe ja Game ovat jo ilmaisseet tietävänsä, että homoseksuaaleja räppäreitä on olemassa, ja toivovansa, että he tulisivat ulos kaapeista ja edustaisivat itseään ylpeinä.

#9 Beth Ditto

Viime vuosina yksi populaarikulttuurissa voimakkaimmin vaikuttaneista naisista on kiistatta The Gossip -yhtyeen solisti Beth Ditto. Transmiehen kanssa seurusteleva Ditto on rikkonut tabuja niin perinteisen sukupuolisen suuntautumisen kuin kauneusihanteidenkin suhteen, toiminut LGBT-asioiden puolestapuhujana ja inspiroinut perinteisesti alipainoisia naisvartaloita ihannoivaa muotikenttää esiintymällä esimerkiksi Jean Paul Gaultierin muotinäytöksessä. Räväkkä nainen ei turhia neiteile; YouTubesta löytyy video, jossa Ditto kaappaa käsiinsä 30 Seconds to Mars -solistin, näyttelijä Jared Leton ja kanniskelee kiusaantuneen oloista miestä sylissään kuin vauvaa.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Chely Wright

Suomalaiselle yleisölle Chely Wright lienee tuntemattomampi artisti, mutta Yhdysvalloissa nainen tunnetaan yhtenä harvoista avoimen homoseksuaaleista country-artisteista. Yli miljoona levyä myynyt ja miehen etsimisestä kertovasta Single White Female -hitistä tunnettu Wright eli vuosia kaapissa naissuhteet itseltään kieltäen, mutta päätti vihdoin vuonna 2010 kertoa totuuden itsestään People Magazinen kansikuvajutussa. Samoihin aikoihin Wright julkaisi rehellisen elämänkertakirjansa. Vaikka countryn konservatiivinen historia pitääkin sisällään salattua homoseksuaalisuutta, Wright on kautta aikojen ensimmäinen mainstream-tähti, joka on myöntänyt suuntautumisensa julkisesti. Nykyisin Wright on naimisissa LGBT-aktivisti Lauren Blitzenin kanssa ja tekee itsekin työtä LGBT-oikeuksien edistämiseksi.

Video ei ole enää saatavilla

Queerscenes-näytökset Tampereen elokuvajuhlilla pe 9.3. klo 18 (Plevna 5) ja klo 20 (Tullikamari), la 10.3. klo 22 (Plevna 5) ja su 11.3. klo 18 (Plevna 5). Lisäksi pe 9.3. klo 21 Tampereen Klubilla Discordia-klubi, jonka ohjelmassa muun muassa queer-kollektiivien dj:tä, saksalainen elektroartisti Easter sekä kotimaisen konemusiikin tähti Jaakko Eino Kalevi.

Judas Priest on kuitenkin artisti, jonka Koskinen on löytänyt vasta varttuneellä iällä. Tässä jutussa hän tarjoaa askelmerkit niille muille, joille Rob Halfordin rykmentin nahkainen louhinta on vielä hieman vieras juttu.

Olen herännyt Judas Priestin musiikkiin myöhään. Toki yhtye on aina ollut tuttu, lähinnä teini-ikäisenä kuullusta Painkiller-albumista, mutta todellinen rakastuminen tapahtui vasta viime vuoden aikana. Olen 32-vuotias ja erittäin iloinen siitä, että elämä tarjoaa aika ajoin tämän magnituudin innostumisia.

Mulle Priestin viesti on yksinkertainen ja äärimmäisen positiivinen. Lyhyestä elämästä pitää nauttia ja ottaa siitä kaikki irti, muttei kuitenkaan kenenkään kustannuksella. Ja itseään saa arvostaa.

Unohtamatta tiettyä yhteisöllisyyttä, bändi oli ensimmäisiä, jotka ottivat heavy metalin uskonnon kaltaiseksi opiksi, jota levittää ympäriinsä.

5. Screaming For Vengeance

Soundeiltaan tiukka, mutta melko metallinen kokonaisuus. Lyriikoiltaan eniten perinteistä fantasiamörköosastoa näistä levyistä.

Mulle ehdoton kohokohta on hardrock-klassikko You’ve Got Another Thing Coming, joka on saanut syntynsä hätäisen studiojamin pohjalta. Mutta ei aloituskaksikkokaan huono ole:

Video ei ole enää saatavilla

4. Hell Bent For Leather / Killing Machine

Tässä on pari mahtavaa menobiisiä, Delivering the Goods ja Hell Bent for Leather, mutta toisaalta taas pari aivan superärsyttävää stadionrock-hakua. Evening Starin ja Take On to the Worldin kertosäkeet jäävät päähän, mutta eivät miellyttävällä tavalla. Loppupuolella ikävää tyhjäkäyntiä.

Ei vaan, mitä mä ny hölmöilen, kyllähän tääkin on ihan älyttömän hieno:

Video ei ole enää saatavilla

3. British Steel

Tällä levyllä ovat Priestin ehkä tunnetuimmat laulut, Breaking the Law ja Living After Midnight. Molemmat kappaleet ovat superkovia, mutta loppulevy ei mielestäni nouse sinkkujen tasolle. Bonusta Metal Godsin Kraftwerkille kumartavasta kertosäkeestä.

Oheinen BBC:llä esitetty playback-video kappaleesta United todistaa Rob Halfordin uskomatonta karismaa. Veikkaan, että paatuneinkin heteromies tuntee kihelmöintiä munissaan.

Video ei ole enää saatavilla

2. Sin After Sin

Ehkä yhtyeen tiukin kokonaisuus. Jännite jatkuu läpi levyn; alun Sinneristä ja Joan Baez -coverista lopun Dissident Aggressorin thrash-esiasteeseen.

Rummuissa on 19-vuotias, myöhemmin Totossakin (hetkinen!) vaikuttanut Simon Phillips. Jussi Lehtisalo on tainnut ottaa vaikutteen jos toisenkin Sinnerin riffistä:

Video ei ole enää saatavilla

1. Point of Entry

Erittäin mielenkiintoinen ja pehmeä levy. Kitaroiden särö on erittäin pieni, ja ehkä juuri sen takia biisien energia on tapissa. Ei yritetä liikaa. Tempot maltillisia mutta peräänantamattomia.

Levyn A-puoli on täyttä timanttia, klassista rockmusiikkia. Don’t Go on periaatteessa powerpoppia, Turning Circles –kappaleessa taas on todella tarttuva ja melodinen kertosäe, selkeästi bändin uran parhaimmistoa. Siitä jännä levy, että b-puoli on yllättävän mitäänsanomaton. Mutta silti selkeä ykkössija.

Video ei ole enää saatavilla

Tsekkaa samalla maailman parhaasta Off The Recordista Samaen hieno esiintyminen maailman parhaassa Indian Summer vintage storessa!