Fanu työskentelee.

Drum’n’bass on ollut aina leimallisesti brittiläistä musiikkia. Ja syntyperältään mustien musiikkia. Myös joukko kalpeita skandinaaveja on löytänyt taiteellisen kotinsa rullaavien breakbeatien ja mouruavien bassolinjojen katveesta.

Elektronisen musiikin alalajeista drum’n’bass, jungle ja niiden rinnakkaistyylit ovat olleet lähimpänä hiphop-maailmaa ja lähiöiden katukulttuuria. Niissä on ollut rujoa, spliffinkäryistä uskottavuutta. Junglistin estetiikka poikkeaa tyystin esimerkiksi trancen neonvärisestä muovisuudesta ja teknon akateemisesta tosikkomaisuudesta.

Rikottujen biittien kirjo on valtava. Tämän artikkelin kattokäsite on drum’n’bass, joka terminä valaisee hyvin mistä on kyse: rumpuihin ja bassolinjoihin nojaavasta musiikista, joka ei tosin melodioitakaan karsasta. Jazz-, soul- ja funk -samplet ovat tehneet tyylistä myös verrattain orgaanisen.

Sivupolut ovat loputtomat: ragga-jungle hakee inspiraationsa Jamaikailta, sliipattu liquid-soundi puolestaan istuu akvaariokahviloiden taustamusiikiksi. Murhaavimmillaan drum’n’bass lähentelee äärimetallin tehoja. Kylmiä industrial-sävyjä on maalailtu esimerkiksi futuristisessa neurofunkissa. Täysin palasiksi rytmit ovat menneet Amon Tobinin ja Photekin kaltaisten samplerivirtuoosien teoksissa. Rikas perinne kaikuu kauttaaltaan myös suomalaisissa tuotoksissa.

Dubstep on tuotu tässä tekstissä osaksi rikottujen biittien traditiota, vaikka rajusti popularisoitunut ja lukuisia alalajeja synnyttänyt genre saattaisi ansaita itsenäisenkin käsittelyn. Jatkuvia muodonmuutoksia kokevan dubstepin historia on toisaalta vielä niin nuori, että täysmittaiselle klassikkoartikkelille aika lienee otollisempi hieman myöhemmin.

Yksi drum’n’bassin tahattomista kantaisistä on soul-yhtye The Winstons ja sen vuonna 1969 julkaistu ”Amen Brother” -ralli, jolta sämplätty rumpusoolo kuuluu tuhansissa ja taas tuhansissa julkaisuissa. Muutamien muiden vanhojen funk-looppien ohella Amen-breakbeatia voi pitää jopa koko genren musiikilisena perustana. Koliseva ja epäluonnollisen kuuloinen rytmi on löytänyt paikkansa niin Ninja Tune -henkisestä downtempo-taiteilusta kuin suoraviivaisen piiskaavistakin raidoista. Ja esimerkiksi N.W.A:n definitiivisestä Straight Outta Compton -rapklassikosta. Kaikkialta.

Suomessa drum’n’bass on soinut niin megareiveissä kuin kellariklubeilla. Kansainvälisistä kärkinimistä käytännössä jokainen on rahdannut testipressejä lentolaukuissaan Euroopan takamaille: Roni Size, LTJ Bukem, Goldie, Grooverider, Dillinja, Fabio, E-Z Rollers, London Elektricity… Kulttuurin kenties elinvoimaisimpana aikana on allekirjoittaneen mieleen piirtynyt 2000-luvun alkupuoli, jolloin esimerkiksi Stealth Unit -illat energisoivat VR:n edesmenneet makasiinit ennennäkemättömällä tavalla. Alan ihmisiä kokoava stealthunit.net -sivusto on musiikillisen intohimonsa ja originellin huumorinsa osalta yksi Suomen kiinnostavimmista keskustelupalstoista.

Menestyneitä klubi- ja tapahtumabrändejä on ollut toki lukuisia muitakin, kuten Beatformers ja Pressure Tampereella. Oman hämmentävän alaviitteensä ansaitsevat myös DJ:t Alimo ja Control, jotka vuosituhannen taitteessa muuntautuivat drum’n’bass -promoottereista hivenen koomisiksi pophahmoiksi. 1990-luvun jälkipuoliskolla levylautasia hallitsivat edellä mainittujen lisäksi muun muassa Dizzy, Boke, Mekaanikko ja monista muistakin yhteyksistä tuttu Pirkka eli Adder. Näkyvän ja pitkäjänteisen DJ-uran on tehnyt myös esimerkiksi Genki.

Ennen Bassoradion aikaa viidakkorumpuja kolistelivat FM-aalloilla etenkin Dizzy ja tamperelaiskaksikko Skillsters, joilla oli viikottainen ohjelma Radiomafian ja sen seuraajan YleX:n legendaarisessa Tiistain tanssi-illassa.

Onneksi tätä perin marginaalisena pysynyttä musiikkia kuulee radion lisäksi verkossa. Seuraavassa kymmenen maistiaista suomalaisen drum’n’bass-, jungle- ja dubstep-kulttuurin lyhyestä, mutta monimuotoisesta historiasta.

#10 Dharma & Dice: Soul Warrior (Audio Couture, 1999)

Täpärästi 1990-luvun puolelle mahtuva Soul Warrior nojaa kauttaaltaan bändi-instrumentteihin. Terävästä bassolinjasta, vetkuttavasta kitarasta ja muun muassa uruista rakentuu eräänlaista hyperaktiivista funkia. Dharma & Dice -kaksikon muodostaneet Jouni Helminen ja Jani Niiranen olivat vuosituhannen vaihteessa aktiivisia myös Breakwater Crew -ryhmässä. Soul Warriorin julkaisi tunnetun brittiläisen Moving Shadow -levyfirman Audio Couture -alamerkki.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Resound: Carbon Soul (Horizons Music, 2009)

Resoundin eli Ilpo Kärkkäisen Carbon Soul on tunnelmaltaan kolea, yksinäinen ja dystooppinen, kuin ääniraita Alienin kaltaisesta scifiä ja kauhua sekoittavasta elokuvasta. Määrätietoisesti eteenpäin puskeva rytmi ei missään vaiheessa varsinaisesti räjähdä, vaan tyytyy hienovaraiseen variointiin: Carbon Soulin kiinnostavuus vaanii pienissä yksityiskohdissa.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Bluez & Bronco: Take No More (Defunked, 2002)

Niko Niemisen ja Juha Tuukkasen Take No More on tyylipuhdasta liquid-rullausta, jossa kuminen bassolinja kerrostetaan soul-vokaaleilla ja kuulailla atmosfäärisoundeilla. Biisin julkaisi brittiläinen Defunked-levymerkki.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Desto: Gremlinz (Noppa Recordings, 2010)

Risto Roman eli Desto on suomalaisen dubstep-skenen näkyvimpiä tekijöitä, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Jimi Tenorin kanssa. Järkälemäisen Gremlinzin pohja rakentuu mouruavasta bassosta, jonka päällä liikkuu helmeileviä, videopelimäisiä ylä-ääniä. Gremlinz on A-puolen avausraita Tes La Rokin Noppa Recordingsin julkaisemalla Desto EP:llä.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Physics & Kaleb: Disconaught (Phuturistic Bluez, 2003)

Paljon itsenäisestikin julkaisseiden Physicsin ja Kalebin Disconaught on Dharman & Dicen ohella jazz-henkisin tämän listan biiseistä. Glenn Gripin ja Kalle Wahlbergin näpeissä wah-kitaroista, puhaltimista ja vokaalisampleista rakentuu pehmeä ja tyylikäs raita, joka ei kuitenkaan jää kädenlämpöisen äänitapetin asteelle.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Rico Tubbs: Gangsters (Menu Music, 2008)

Tamperelainen Riku Pentti tunnetaan paitsi Rico Tubbsina myös Infektona. Pentti on myös Skillsters-kaksikon toinen osapuoli. Tuotanto-ansioidensa ohella Pentti on yksi Suomen karismaattisimmista tiskijukista, jonka keikoilla levysoittimet saavat kyytiä kuin kitarat Pete Townshendin käsittelyssä. Gangsters on rave-henkinen, läskeillä bassolla ja muljuttavalla rytmiikalla varustettu bailuraita, jonka julkaisi brittiläinen Menu Music.

Video ei ole enää saatavilla

#4 L.A.O.S: Panda Style (Hospital Records, 2007)

Tuottajakollektiivi Large Amount of Soulin Panda Style kulkee ärsyttävyyden rajoilla. Ja on kenties juuri siksi pirun koukuttava. Se pyörittää tanssilattiaa varmaotteisesti ja epäsuomalaisen hyväntuulisesti. Hittibiisin julkaisi maineikas brittiläinen Hospital-merkki.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Tes La Rok: Ritual Murdah (NarcoHz, 2007)

Tes La Rok eli Jani Niiranen on ollut yksi dubstepin 2000-luvun puolivälin jälkeisen kasvuvaiheen merkittävimmistä artisteista kansainvälisestikin. Myös Dice-aliaksella tällä listalla esiintyvän Niirasen Ritual Murdah on puhdasveristä dubstep-ilmaisua, jonka pelkistetystä wobble-muljuttelusta ja kaikuvista vokaalisampleista rakentuu juuri sopivan häijy pahapoika-fiilis.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Fanu: From Afterlife She Speaks (Lightless Recordings, 2007)

Fanu eli Janne Hatula paloittelee breikkinsä kirurgin ottein. Fanun synkissä atmosfääreissä rullaava drumfunk on raivannut itselleen myös vahvan kansainvälisen jalansijan. Remixejä tuottelias Hatula on tehnyt muun muassa ilmeiselle oppi-isälleen Amon Tobinille ja rap-komeetta Graciakselle. Yhdessä Bill Laswellin kanssa Fanu on muokannut myös industrial-tähti Nine Inch Nailsia. Tähän kokoomaan valittu From Afterlife She Speaks henkii kaunista, eteeristä mystiikkaa. Kuten monet muutkin, on Fanu kanavoinut suuren osan tuotannostaan omalle levymerkilleen.

Video ei ole enää saatavilla

#1 Muffler: Showdown (SighCo Recordings, 2005)

Tuotantonsa laajuuden, tasokkuuden ja monipuolisuuden osalta Muffler eli Konsta Mikkonen on selkeästi Suomen johtava drum’n’bass-hahmo. Demoskene-taustainen Muffler alkoi saada huomiota jungle-piireissä 2000-luvun alussa ja julkaisutahti kiihtyi hurjaksi etenkin vuosikymmenen puolivälissä, jolloin alkunsa sai myös oma levyfirma SighCo Recordings. Showdown edustaa Mikkosen synkempää puolta, jossa trillerimäinen tunnelma yhdistyy hyökyaallon lailla vyöryvään bassoriffiin.

Video ei ole enää saatavilla

Rättö (kuvassa) ja Lehtisalo esiintyivät viidessä ensimmäisessä Monsters of Popissa, mutta eivät ole tällä kertaa mukana. Kuva: Jukka Tarvonen.

Kaikkien aikojen kuudes Monsters of Pop käynnistyy tänään Tampereen Klubilla ja Telakalla. Nuorgam sukelsi kolmipäiväisen klubifestivaalin historiaan ja muisteli menneitä festivaalin tuottajan Antti Hietalan kanssa. Kokosimme myös mykistävän soittolistan, jolla kuullaan seitsemääkymmentäkuutta MoPissa vuosien varrella esiintynyttä artistia!

Linkki soittolistaan tästä.

2006: Liekin kuumuudessa

Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo, poikarakkautta. Kuva: Tomi Palsa.

Ensimmäinen Monsters of Pop järjestettiin elokuun alussa Kauppakadun Yo-talolla ja Pub Artturissa. Torstaina 10. elokuuta Jukka Salmisen Tapes-soolokeikka käynnisti festivaalin, jonka päätti lauantai-iltana Boys of Scandinavia. Ensimmäisen ”mopin” erikoisuus oli Risto Ylihärsilän ja Joose Keskitalon yhteiskeikka lauantaina Artturissa.

Antti Hietala: ”Eka kerta on aina eka kerta. Kaikilla oli ihanaa, kaikki oli helppoa. Yo-talon hevosenkengässä mitattiin Liekin keikan aikana lämpötilaksi 45 astetta.”

2007: Revi siitä!

Martin Rev, hämmentäjä aviaattoreissaan. Kuva: Tomi Palsa.

Toisena vuotenaan Monsters of Pop laajeni myös Ravintola Laternaan. Sinne esiintymään kiinnitetty Paavoharju peruutti viime hetkellä keikkansa, jolloin yhtyettä tuuraamaan hälytettiin ensimmäisessäkin Monsters of Popissa hurmannut Rättö ja Lehtisalo. Samalla käynnistyi perinne, joka katkeaa vasta tänä vuonna, kun Porin mahladuo ei ensimmäistä kertaa kuulu festivaalin ohjelmaan. Toinen seikka, josta vuoden 2007 MoP muistetaan, on newyorkilaisen Suicide-yhtyeen legendaarinen Martin Rev, jonka lauantainen keikka Yo-talolla niin sanotusti jakoi mielipiteet.

AH: ”Toisessa MOPissa nähtiin kaksi keikkaa, joita en tule unohtamaan ikinä: Studio oli täydellinen, Martin Rev taas, sanotaanko, ’haastava’. Revin performanssin ehdottomuus oli suurelle osalle yleisöä ehkä liian anarkistista, itse nautin kuitenkin suuresti. Studion MOP-keikka jää muuten historiankirjoihin yhtyeen toiseksi viimeisenä live-esiintymisenä.”

2008: Ruotsalainen sukellus

Venäläinen Everything Is Made in China ei ryssinyt vuoden 2008 MoP-esiintymistään. (Anteeksi.) Kuva: Antti Hietala.

Kolmantena vuotenaan Monsters of Pop muutti Tampereen länsipuolelta itään, kun Klubi ja Telakka ottivat Yo-talon, Artturin ja Laternan paikat festivaalin esiintymisareenoina. Ruotsalaisen Familjenin huipentamana viikonloppuna kuultiin Monsters of Popin ensimmäistä venäläistä esiintyjää, kun postrockyhtye Everything Is Made in China myrskysi torstaina Klubilla.

AH: ”Kolmantena vuotena kaikki meni mahtavasti, kiitos osittain vaihdon Tullikamarin ympäristöön. Mieleen jäi Familjenin nokkamiehen stagedaivaus. Valitettavaa oli, ettei kukaan uskaltanut ottaa kaksmetristä svedua kiinni. Jos tarkkaan katsoo, niin Klubin tanssilattialta löytyy edelleen se monttu, jonka Johanin kallo sai aikaan.”

2009: Viime hetken peruutus

Op:l Bastards ja eeppinen voitto. Kuva: Sakari Karipuro.

Neljännen Monsters of Popin pääesiintyjinä kuultiin keikkalavoille palannutta Op:l Bastardsia. The New Wine puolestaan laajensi festivaalin kansainvälistä tarjontaa Norjan suuntaan. Vuoden erikoisuus oli Ville Leinosen ja Pekko Käpin keikka, jonka ohjelmisto muodostui kuopatun Office Building -yhtyeen kappaleista.

AH: ”Tästä vuodesta on jäänyt päällimäisenä mieleen Those Dancing Daysin viime hetken peruutus ja sen aiheuttama harmitus. Samoin Name The Petin stokispintaliitäjien viinanhimo.”

2010: Svedu ei sylje lasiin

Ranskalainen Danger näyttää kreisibailauksen mallia. Kuva: Sakari Karipuro.

MoPin kansainvälistyminen jatkui, kun esiintyjien kotimaihin lisättiin Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Norjan seuraan Uusi-Seelanti (The Ruby Suns) ja Ranska (Danger). Festivaalin poikkitaiteellista tarjontaa edustivat Elokuvateatteri Niagarassa esitetty Sub Pop -levy-yhtiön musiikkivideoretrospektiivi ja Telakan kakkoskerroksessa järjestetty Poppimonsterit-lastentapahtuma.

AH: ”Itselle tärkeä vuosi siinä, että saatiin kaksi omaa suosikkia, Danger ja
Ikons, keikalle. Ikonsien viinanhimo oli myös omalla tasollaan. The Ruby Sunsin pojat tulivat keikkansa jälkeen kainosti kysymään että ’saisimmeko joitain alkoholijuomia takahuoneeseen’. Kävi ilmi, että svedupetterit olivat juoneet heidänkin raideriviinat.”

2011: The Rollstons lusii

Kolmannen kerran Monsters of Popissa esiintyvän The Rollstonsin tyylinäyte vuodelta 2007. Kuva: Ilkka Valpasvuo.

Ei Rättöä ja Lehtisaloa, mutta sentään Regina ja The Rollstons, joille Monsters of Pop on historian kolmas. Yhtyeistä jälkimmäinen vastaa toisesta festivaalin erikoisherkusta ja esittää kokonaisuudessaan myyttisen Doing Time -cd-r-albuminsa kymmenen vuoden takaa. Toinen spesiaalikeikka on kerran aikaisemminkin MoPissa nähdyn Jessen ja Jimi Tenorin yhteisesiintyminen. Kuudennessa Monsters of Popissa musisoivat myös muun muassa norjalainen kosmisen discon mestari Lindstrom, ruotsalaiset popsuosikit JJ ja Lo-Fi-Fnk sekä kotimaiset Siinai, Huoratron ja Big Wave Riders.

Monsters of Pop 2006–2011

1. Tapes – Eightythree
2. Ville Leinonen & Valumo – Valumo [live]
3. Magenta Skycode – Go Outside
4. Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla
5. Liekki – Päijänne
6. Risto – Pupu Tupuna
7. Joose Keskitalo – Pimeydestä pimeyttä vastaan
8. Custom Drummer – Luxus
9. Tv-Resistori – Serkut rakastaa paremmin
10. Le Sport – Tell No One About Tonight
11. I Was a Teenage Satan Worshipper – Botox Zombies
12. Regina – Minua ollaan vastassa
13. Most Valuable Players – Stockholm Doesn’t Belong to Me
14. Boys of Scandinavia – Why Do You Love Me
15. Pintandwefall – John the Seahorse
16. Don’t Be a Stranger – Perfect Problem
17. Sister Flo – White Noise
18. The Rollstons – Notorious
19. Anssi 8000 – Squirrel Song
20. K-X-P – Mehu Moments
21. Plain Ride – One More Round
22. Studio – Self Service
23. The Micragirls – Queen of the Cavemen
24. Martin Rev – In Your Arms
25. Aksu – Ei sen niin oo väliä
26. Cats On Fire – Higher Grounds
27. Viola – Lovelights
28. Pluxus – Transient
29. Eleanoora Rosenholm – Kodinrakennusohjeet
30. Aavikko – Futer City
31. Islaja – Sydänten ahmija
32. Kastor – Melody I Hear in Your Heartbeat
33. Kiki Pau – Poses
34. Goodnight Monsters – First One on the Beach
35. Everything Is Made in China – Sleepwalking
36. Familjen – Det snurrar i min skalle
37. Puumaja – Kesä voi mennä pieleen
38. Office Building – Eyes on the Road
39. Kiila – Kevätlaulu
40. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
41. Manna – Holy Dirty Game
42. Vuk – Rukous
43. Zebra & Snake – Big Bad Drummer
44. Nottee – Don’t Waste Your Light On Me
45. Name The Pet – Falling
46. The New Wine – Bridge
47. Op:l Bastards – Spraybeat [Eagle Mix]
48. Murmansk – Sweet Trio
49. Ikons – Imperiet
50. The Ruby Suns – Cranberry
51. Cosmobile – Curtain
52. Francis – Eternal Souls
53. Them Bird Things – Like a Fire
54. The Baddies – Battleships
55. Bye Bye Bicycle – Navigation
56. Burning Hearts – Into the Wilderness
57. Shine 2009 – New Rules
58. Jaakko Eino Kalevi – Flexible Heart
59. Ka So Re – Petite
60. Villa Nah – Running On
61. Danger – 11h30
62. On Volcano – The Explorer
63. NT´s White Trash – You & Me
64. JJ – Let Go
65. Delay Trees – Cold
66. Britta Persson – Toast to M
67. The Valkyrians – Disorder
68. Lo-Fi-Fnk – Boom
69. Siinai – Munich 1972
70. Nightsatan – Four Eyed Cyclops
71. Bright Shades – Sightseeing
72. Jesse – Odotin ihmettä
73. Jimi Tenor – Barcelona Sunrise
74. Lindstrøm – Where You Go I Go Too
75. Huoratron – $$ Troopers
76. Rico Tubbs – Hip Rave Anthem

Linkki soittolistaan tästä.

Monsters of Pop Tampereen Klubilla, Telakalla ja Ravintola 931:ssä 22.–24. elokuuta. Muista myös lauantaina 24.8. Klubilla klo 11–14 järjestettävä darrashoegaze-tapahtuma Aamiaisklubi <3 Monsters Of Pop <3 NRGM!, jossa ravitsevaa buffet-aamiaista säestävät mainiot Nuorgam-dj:t OO))) & Astro-Sofia! www.monstersofpop.net