Mexican Summer

65 Aurinkoista garagepoppia ja surf-vaikutteita yhdistelevä kalifornialainen Best Coast on tullut tutuksi slacker-imagostaan, joka myös kuuluu yhtyeen sympaattisessa musiikissa. The Only Place on parin vuoden takaisen edeltäjänsä tavoin ladattu täyteen rannalla lojuvaa vetelehtimistä ja huolettomuutta pursuavaa naivismia. Myös kotiseuturakkaus kuultaa läpi albumin kappaleista, sillä jo nimibiisi The Only Place hehkuttaa Kalifornian ihanuutta. Soundillisesti uusi albumi on kuitenkin askeleen edeltäjäänsä kypsempi ja kenties hienostuneempi. Tämän vuoksi yhtyeelle tyypillinen, melko tasainen kappalemateriaali muodostaa debyyttiä miellyttävämmän kokonaisuuden, vaikka mielenkiinto ei pysykään yllä koko levyn mittaa. Liekö sattumaa, että Best Coastin albumien julkaisupäivämäärät ovat toistaiseksi osuneet kesän kynnykselle? Kaliforniassahan on lähes aina rantakelit, mutta näin pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta yhtyeen levytyksille on oma tilauksensa suven lähestyessä. Kulunutta vertausta käyttäen: jatkuva auringonpaiste saa toivomaan myös niitä sateisempia päiviä. The Only Placella tätä vaihtelua ei juuri kuulla. Sesonkimusiikkina albumi puolustaa debyytin tavoin kuitenkin paikkaansa. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Emma Salokoski Ensamble – Valoa pimeään

Warner

66 Maamme eturivin laulajiin lukeutuva Emma Salokoski vaihtoi ensembleineen kolmannen albumin myötä levy-yhtiötä laadustaan tunnetulta, mutta piskuiselta Texicallilta suuremman volyymin Warnerille. Samalla kokoonpano on ottanut askeleen kohti popimpaa ilmaisua. Vierailevien säveltäjien tuotoksista rakennettu albumi on kappalemateriaaliltaan epätasainen. Sama pätee Salokosken sanoituksiin, joissa hienojen säkeiden soljuvuutta häiritsee paikoitellen kankea ja kömpelö riimittely. Palataan, Musta taivas ja Aallon harjalla ovat viipyilevyydessään albumin parhaimmistoa ja kenties lähimpänä sitä soundia, jossa Salokoski on toistaiseksi ollut omimmillaan. Niiden rinnalla esimerkiksi sinkkubiisi Dalai Lama ja Älä huuda tuntuvat jopa hieman kertakäyttöisiltä. Valoa pimeään on kuitenkin perusteltu ja osittain onnistunutkin yritys laajentaa Salokosken repertuaaria. Taitavana laulajana Salokoski tuo lämpimästi soivalle levylle hieman sitä sielua, joka kappalemateriaalista on jäänyt puuttumaan. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Richard Hawley – Standing at the Sky’s Edge

Mute

79 Kymmenen vuotta romantiseeraamista Roy Orbisonin ja The Everly Brothersin jalanjäljissä sai riittää Richard Hawleylle. Seitsemännellä studioalbumillaan tämä Pulpissa ja The Longpigsissäkin kitaraa soittanut sheffieldiläinen yrittää keksiä itsensä uudelleen – ja varsin hyvällä menestyksellä. Brittilistan kolmanneksi ilmestyessään singahtanut Standing at the Sky’s Edge jyrähtää käyntiin She Brings the Sunlightilla, joka suodattaa krautrock-jumitusta ja Spiritualized-psykedeliaa brittirockiin hyvin samankaltaisesti, mutta monta pykälää onnistuneemmin kuin vaikkapa Oasis viime albumeillaan. Levyn nimikappale jatkaa tenhoavasti yhden soinnun ympärillä kieppuvaa tunnelmointia, kun taas suloinen balladi Seek It muistuttaa Hawleyn trubaduurijuurista. Noin puolet levyn kappaleista ei säväytä sävellyksinä, joten mikään merkkiteos Standing at the Sky’s Edge ei ole kuin artistin oman uran puitteissa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Adam Lambert – Trespassing

RCA

73 Ei ihme, että Adam Lambert on keikkaillut Queenin setien kanssa: nimikappaleella hän laulaa melkein kuin Freddie Mercury. Lambertin ei kuitenkaan kannattaisi missään nimessä lähteä kiertävän vanhainkodin kehäraakkien kelkkaan. Trespassing on nimittäin oivallinen pintapopalbumi ja seisoo ylväästi omillaan, jopa useiden isompien starojen viimeaikaisten tarjoomusten yläpuolella. Nimibiisi ja Kickin’ In ovat Pharrell Williamsin parhaita tuotoksia sitten Madonnan Give It 2 Men, ja Cuckoo keimailee kuin kasarirockfaneja viihdyttävä drag queen. Lambertin, Bruno Marsin ja Dr. Luken kirjoittama Never Close Our Eyes ja Pop That Lock tarjoavat ajanmukaista soundia, Broken English laahustaa valtatien reunaa varovaisen toiveikkaana ja Chokehold loistaa levyn loppupuolella. Lopun hitaampiin vetoihin Lambertin voimakas ääni ja persoona tuovat oikein piristäviä klassisen limudiskodiivaballadin aineksia. Varsinkin Outlaws of Love käy kaltaiseni slovarinystävän sydämeen. Albumin ansiot huomioon ottaen ihmettelen, että ensimmäiseksi sinkuksi valittiin sinänsä mainio Better Than I Know Myself, joka kuitenkin tarvitsee albumikontekstia hengittääkseen – se on biisi, joka ei takuulla jää päähän formaattiradion hittivirrasta. Kokonaisuutena Trespassing liippaa aika läheltä sitä, mitä Adam Lambert kykenee tarjoamaan. Hieman lisää rohkeutta soundimaailmaan ja biisirakenteisiin sekä pari takuuvarmaa superhittiä, niin se olisi siinä. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

Sara – Se keinuttaa meitä ajassa

Mercury

40 Saran kuudes pitkäsoitto Se keinuttaa meitä ajassa on yhtyeen muihin albumeihin verrattuna varsin aikuismainen – olemmeko todella jo näin vanhoja? Levyn avaus- ja nimiraita lähtee näppärällä kitaralla liikenteeseen, mutta nuoruusvuodet ovat jääneet taakse, mikä näkyy ja kuuluu siinä, ettei biisi oikein syty missään vaiheessa. Kuulostaa siltä kuin kappaleen tempoa olisi nostettu pykälä pykälältä nopeammaksi, kunnes yhtye olisi ilmoittanut, että nyt ei jaksa enempää. Avauskappaleen jälkeen levy seilaa jossain Suomi-iskelmän ja perinteisen Saran välimaastossa. Bändin voimavara on ollut kautta historian sen dramaattisuudessa, ja sitä löytyy tältäkin levyltä. Muun muassa kappaleet Minun taivas, minun maa sekä Hiljaiset siivet edustavat Saran ominaisinta soundia ja nousevatkin materiaalista esille isoina esityksinä. Valitettavasti muu materiaali on pääsääntöisesti tylsää, ja paikka paikoin yhtye kuulostaa synkältä Mikko Kuustoselta. Saran aikuistuminen on toki ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että yhtyeen ura on kestänyt pian kaksikymmentä vuotta. Valitettavasti tämä levy ei saa aikaan kylmiä väreitä. (Petrus Koskimies)

Video ei ole enää saatavilla

Zebra And Snake – Healing Music

100 % Records

70 Cut Copyn jalanjälkiä seuraava Zebra & Snake on nauttinut suosiota jo pidemmän aikaa, mikä on ymmärrettävää, kun kuuntelee kahden miehen kokoonpanon esikoislevyä. Biisit ja toteutus ovat tuoreita, ja levyllä kuuluu poikamainen ”antaa mennä vaan” -henki. Mistään mullistavasta klassikosta ei ole kysymys, mutta varsin kelvollisesta kokonaisuudesta, jolle varmasti löytyy kuulijakuntaa ulkomaita myöden. Zebran And Snaken tyylitietoinen pop on omiaan kesän festivaaleja silmällä pitäen ja löytää tiensä autostereoihin ja festarireissujen kohokohdaksi. Money in Heaven avaa pelin varsin mallikkaasti, ja koko albumi toimii miellyttävästi. Uskallan suositella Healing Musicia kesän 2012 viralliseksi bilemusiikiksi, sen verran vahvasti levystä paistaa läpi bikinit, siideri, bisse, puisto ja chillaus. (Petrus Koskimies)

Video ei ole enää saatavilla

Zulu Winter – Language

PIAS

73 Viime vuonna perustettu lontoolaiskvintetti esittäytyy kaikin puolin pätevällä esikoisalbumilla, jossa kitarapopin ja -rockin viime vuosina pinnalla olleet tyylisuuntaukset sekoittuvat luontevalla ja varmaotteisella tavalla. Zulu Winter yhdistelee Friendly Firesin ja Yeasayerin pseudo-eksoottisia tanssirytmejä kuulaina helmeileviin kitarakudelmiin, jotka muistuttavat tavanomaisimmillaan Temper Trapin laimeasta stadionindiestä ja kunnianhimoisimmillaan Animal Collectiven hullunrohkeudesta. Hiukan liian täyteen ahdettu albumi on parhaimmillaan You Deserve Betterin kaltaisissa ilmavammissa kappaleissa, joissa laulaja Will Dauntin kypsä, Simon Aldredista (Cherry Ghost) muistuttava lauluääni pääsee oikeuksiinsa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#90 White Denim

Mikä? White Denimin keväisellä pitkäsoitolla D southern rock, jazz ja psykedelia törmäsivät miellyttävin tuloksin.

Odotettu? Ainakin viime keväästä.

Tuleeko? Yhtye kiersi eurooppalaisia estivaaleja viime kesänä päätyen lähimmillään Ruotsiin. Ehkä ensi kesänä tai sitä seuraavana kesänä joku kutsuu yhtyeen Suomeenkin.

Video ei ole enää saatavilla

#89 Steve Mason

Kuka? Skottilainen monipuolisuusihme, joka on seikkaillut Beta Bandin hajoamisen jälkeen niin elektropopin, hiphopin kuin dubinkin maailmassa.

Odotettu? Siitä hetkestä, kun Beta Bandin esikois-ep (1997) ja sen meditatiivisesti jumittava avausraita Dry the Rain kietoivat pauloihinsa.

Tuleeko? Toivottavasti. Vain jokusen festivaalikeikan Britannian ulkopuolella tehnyt Mason olisi räjäyttävä kokemus Kuudennen linjan tyyppisellä klubilla.

Video ei ole enää saatavilla

#88 Richard Hawley

Kuka? Brittipopbändeissä Longpigs ja Pulp soittanut, 2000-luvulla äänensä löytänyt 44-vuotias englantilainen laulaja ja kitaristi.

Odotettu? Soolouralle vuosituhannen alussa lähteneestä Hawleysta tuli haluttu vieras viimeistään läpimurtolevyn Coles Corner (2004) myötä.

Tuleeko? Eiköhän. Hawley levyttää ja keikkailee aktiivisesti. Sheffieldistä Helsinkiin on vain 1 760 kilometriä.

Video ei ole enää saatavilla

#87 Metronomy

Mikä? 2000-luvun sympaattisin yhden miehen makuuhuoneprojektina käynnistynyt popyhtye.

Odotettu? Vuodesta 2008, kun Metronomy julkaisi Heartbreaker-hitin.

Tuleeko? Hyvinkin mahdollista, vaikka bändi onkin hankalan kokoinen – liian suuri Kuudennelle linjalle, kenties liian pieni Tavastialle.

Video ei ole enää saatavilla

#86 Christina Aguilera

Kuka? Voimakkaasta äänestään ja niukasta vaatetuksestaan tunnettu popdiiva.

Odotettu? Sitten vuosituhannen vaihteen teinipopbuumin.

Tuleeko? Mahdollista, mutta vuonna 2012 ilmestyvä uusi levy pitää laulajattaren toistaiseksi kiireisenä.

Video ei ole enää saatavilla

#85 Luke Haines

Kuka? Mies The Auteursin ja Black Box Recorderin takana on nyt kärttyinen sooloilija ja pahansuopa kirjailija.

Odotettu? Vuodesta 1992, jolloin The Auteursista povattiin kiintotähteä brittipopin taivaalle.

Tuleeko? Popin oravanpyörästä sivuun astunut eksentrikko ei itse promoottorien ovia kolkuttele, mutta voisi hyvinkin tulla, jos joku erehtyy pyytämään.

Video ei ole enää saatavilla

#84 Explosions in the Sky

Mikä? Austinilaiskvartetin melodista postrockia on kuultu levyjen lisäksi televisiossa ja valkokankaalla.

Odotettu? Viimeistään kolmosalbumin Earth Is Not a Dead Cold Place (2003) myötä yhtyeestä innostuivat niin popparit kuin rockaritkin.

Tuleeko? Ehkä joskus. Marraskuussa bändi saapuu taas Ruotsiin, muttei Suomeen. Yhtye tosin palaa tammikuussa Eurooppaan.

Video ei ole enää saatavilla

#83 Drive-By Truckers

Mikä? Juurevan americanan ja vaihtoehtorockin risteyksen tienoilla viidentoista vuoden ajan ansiokkaasti hurjastellut konkariyhtye.

Odotettu? Joissakin piireissä 2000-luvun alusta asti, mutta viimeistään viimevuotinen albumi The Big To-Do herätti laajemmankin musadiggarijoukon.

Tuleeko? Rekkakuskin työtahdilla Yhdysvalloissa keikkaileva yhtye piipahti viime kiertueellaan pari kertaa Euroopassa, joten pientä toivoa on.

Video ei ole enää saatavilla

#82 Charlotte Gainsbourg

Mikä? Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin tytär, joka lienee tunnetumpi näyttelijänurastaan.

Odotettu? Debyyttialbumi jo 15-vuotiaana vuonna 1986, mutta aktivoitunut laulajana vasta 2000-luvun alusta lähtien.

Tuleeko? Elokuvat työllistävät jatkossakin, joten suuret maailmankiertueet lienevät utopiaa. Toisaalta marraskuussa ilmestyy tuplalevy Stage Whisper – kenties sen tiimoilta?

Video ei ole enää saatavilla

#81 Conor Oberst

Mikä? Indierockin 31-vuotias ex-ihmelapsi, joka on tehtaillut kymmeniä julkaisuja teinivuosien sooloteoksista Monsters of Folk -superkokoonpanon esikoisalbumiin.

Odotettu? Valistuneiden keskuudessa jo vuosituhannen vaihteesta. Laajemmin vuodesta 2004, jolloin Bright Eyes -singlet Lua ja Take It Easy (Love Nothing) valloittivat jenkkilistan kärkipaikat.

Tuleeko? Luulisi. Oberst on esiintynyt säännöllisesti Tukholmassa (viimeksi helmikuussa), joten eiköhän Suomen-keikkakin toteudu ennen pitkää. Kulttuuritalolle?

Video ei ole enää saatavilla